web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Toukokuu 2022

25.5.2022 Taas väärin sammutettu

Nato-matkasta tuli erikoinen. Suomi toivoi, ettei joutuisi isojen peliin nappulaksi, mutta niin kävi kuitenkin. Pohjatöitä olisi ehkä pitänyt tehdä näyttävämmin, vaikkapa pääministerin vierailulla Ankaraan.

Ingressi ei ole minun päästäni vaan Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajan Anna-Liisa Kauhasen näppäimistöltä. Suomessa toimittajalla saa olla omia ajatuksia, kunhan hän ei vain kirjoita mitään lehden poliittisesta linjasta poikkeavaa. En osaa sanoa, oliko tuo toimittajan kauhaisu omintakeinen vai edellisenä päivänä aamupalaverissa sovittu, mutta olihan se taas kuin suoraan kokoomuksen äänenkannattajalta.
Haluaisin todella mielelläni nokakkain kysyä toimittaja Kauhaselta, onko hän aikuisten oikeasti sitä mieltä, että pääministerin käytyä Ankarassa Recep Tayyip Erdoganin satuilut olisivat loppuneet kuin seinään. Olen ankarasti eri mieltä. Kun vallasta juopunut on keksinyt itseään miellyttävän narratiivin, hän suostuu siitä luopumaan vasta sitten, kun tai jos tuntee aseen ohimollaan.

Kauhanen unohtaa sellaisenkin asian, että meillä pääministeri ei johda ulkopolitiikkaa. Jos Sanna Marin olisi mennyt Ankaraan ja tosiaan ilman asetta onnistunut muuttamaan itsevaltiaan näkemyksiä, häntä olisi täällä saatettu kiittää lyhyesti. Sitten olisi pikaisesti siirrytty pohtimaan, miksi Marin taas halusi tietoisesti talloa Niinistön arkoja varpaita. Hänhän olisi nolannut Niinistön, joka kertoi soitelleensa Erdoganille ja saaneensa häneltä lupauksen Suomen jäsenyyden etenemistä. Olisi kysytty, onko hänellä sittenkin noin kova pyrky presidentiksi jo 2024? Jos taas pääministeri olisi palannut tyhjin käsin, hänestä olisi tehty luuseri.

Vapun jälkeen julkistettiin, että Suomi on sijoittunut kansainvälisessä Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausvertailussa viidenneksi. Viime vuonna Suomi oli toisena, kun kärkipaikkaa piti Norja. Nyt Suomen edellä olivat kaikki Pohjoismaat (paitsi Islanti) sekä Viro, joka nousi peräti 11 pykälää. Suomi oli pitkään ykkösenä, kunnes putosi kolmanneksi vuonna 2017. Putoamiseen vaikutti silloisen pääministerin Juha Sipilän Ylen toimittajiin kohdistunut painostusyritys.
Tuossa vertailussa ei ilmeisesti käytetä kriteerinä sitä, kuinka keskittynyttä lehtien omistus on. Tai jos käytetään, omistuksen keskittyminen onkin sitten kuin välttämätön edellytys lehdistönvapaudelle. Perverssiltä tuo kuulostaa, mutta sitähän se onkin. Suomen moniarvoinen media on kuin yksilöllisyyttä korostava Salon kokoomuksen valtuustoryhmä. Se ei koskaan tee ryhmäpäätöksiä, mutta kaikki jäsenet päätyvät omista lähtökohdistaan asioita puntaroituaan täsmälleen samoihin lopputuloksiin. Narratiivi tuokin.

Tänään luin jostakin kaupallisesta tiedotteesta, että tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio, on lupautunut Pride-kulkueen suojelijaksi. Itse en tule koskaan osallistumaan kyseiseen tapahtumaan enkä mihinkään muuhunkaan marssiin.
Siksi tai siitä huolimatta olin yllättynyt, että sukupuolivähemmistöjen etujen puolustaminen kuuluukin tänään jo porvarilliseen arvomaailman. Satun nimittäin muistamaan hyvin, miten porvaripuoli mustasi säädyttömästi presidentti Halosta, joka oli toiminut SETA:n puheenjohtajana. HS ei taatusti kritisoi Haukion päätöstä toimia suojelijana. Onko HS silloin edistyksellinen?
_____________________________________
P.S. Petteri Orpo on ollut pitkään hiljaa. Ymmärrän miksi. Tilanteet muuttuvat kuin pöytätenniksessä. Petteri-rukka ei voi tietää, minne pallo jää.


18.5.2022 Naton sairas mies

Yleisnimi turkki herättää positiivisia ja lämpimiä mielikuvia. Erisnimeen Turkki liitän konnotaatioita, jotka ovat pohjimmiltaan negatiivisia. Osa niistä on jopa vastenmielisiä kuten korruptoitunut, vehkeilevä, sotaisa, epädemokraattinen ja epäluotettava.  

Lyseon historian oppitunneilta muistan, että Osmanien valtakunnan rappeutuessa joskus ennen Kekkosen syntymää Turkkia kutsuttiin Euroopan sairaaksi mieheksi. Minun silmissäni Turkki nykyisine valuvikoineen ja puutteineen on tällä hetkellä kroonikko ja Naton sairas mies.
Maa on ollut Naton jäsen 70 vuotta, mistä se voi olla tyytyväinen, koska tänään se ei täyttäisi jäsenyyden ehtoja. Siksi onkin tietyllä tapaa irvokasta, että rappeutunut suurvalta seisoo Kerberoksena Naton ovella estämässä kahden hyvinvointivaltion sisäänpääsyä.

Turkin vasen jalka on Aasiassa ja toinen Euroopassa. Kun Recep Erdogan, maan käytännöllisesti katsoen itsevaltainen presidentti tulee otsikoihin, uutisiin liittyy aina jotain sotaisaa, maan sisäistä levottomuutta tai ulkoista pullistelua. Muistissa on, että vuonna 2016 Turkki vaati Euroopan unionilta kolmea miljardia euroa jo saamansa kolmen lisäksi estääkseen pakolaisvirran EU:n alueelle. Kauppa oli eettisesti epäpyhä, enkä tiedä, miten Turkki loppujen lopuksi hoiti oman osuutensa diilistä. Kassa kilisi kuitenkin miljardeista.

Kun Venäjä ryhmitti sotakalustoa Ukrainan rajan tuntumaan, moni (sotilas)asiantuntija oli pitkään sitä mieltä, että kyse oli Putinin pullistelusta. Rajan sotaisaa ylitystä pidettiin epätodennäköisenä, siksi, että siinä ei nähty mitään järkeä. Helmikuun 24. päivä osoitti, että länsimainen järki ei riitä ymmärtämään putinistista logiikkaa, mitä se sitten onkaan.

Eilen Jussi Halla-aho lausui vuorenvarmana, että Natossa on 30 maata, siksi yksi maa ei voi estää Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä. Hän on väärässä, sillä Naton paragrafien mukaan se on täysin mahdollista. Kreikka piti vuositolkulla Pohjois-Makedoniaa hakijakandidaattina. Tänään on uutisoitu, että Turkin presidentti on Naton neuvostossa estänyt Suomen ja Ruotsin jäsenhakemusten käsittelyn.

Turkin ja Venäjän presidentit eivät ole bestiksiä, vaikka ovatkin kuin kaksi marjaa. Kuinkahan suuren laskun Turkki on lähettänyt Putinille siitä, että se seisoo tulppana Naton oviaukossa. Summa on korkea, mikäli se lupautuu torppaamaan koko hankkeen. Pienempi summa riittää, mikäli kyse on vain jarrutuksesta. Onko niin, että Kreml otti vastaan Nato-hakemuksemme tyynesti, koska Venäjä oli ostanut Turkin venkoilun?

En ihmettelisi yhtään, jos meidän presidenttimme joutuisi taas turvautumaan Meilahden sairaalan apuun. Hän on hiljattain sairastanut koronan ja keuhkokuumeen sekä saanut kokea Putinin ja Erdoganin vehkeilyt ja luottamuksen pettämiset. Ne syövät vanhaa miestä.
__________________________________________________________
P.S. Tuntematonta sotilasta mukaillen: Eipä tullut riemumarssia Natoon.


12.5.2022 Päivän uutinen

Ei varmaan ollut mikään sattuma, että presidentti ja pääministeri kertoivat Nato-kantansa juuri tänään, suomalaisuuden päivänä. Mistään jymyuutisesta ei ollut kysymys, pikemminkin se oli ilmoitus yhden – tosin tärkeän - virka-asian hoitamisesta. Presidentti ja pääministeri tekivät sen, mitä heidän kuuluikin tehdä.

Suomi liittyi Euroopan unioniin Mauno Koiviston ollessa presidentti. Euro korvasi markan, kun maamme pääministerinä oli Paavo Lipponen. Nyt Naton jäseneksi pyrittäessä pääministerinä on Sanna Marin. Kun lähdemme siitä, että Suomen jäsenyys toteutuu, voi todeta, että lännettyminen on nyt loppuunsaatettu prosessi. Olen tullut siihen loppupäätelmään, että kokoomuksen pitkäkestoinen Nato-intoilu ei ole johtunut pelkästään maamme turvallisuuden maksimoimisesta. Puoluetta hiersi se, että maailmalla eli käsitys Suomesta itäeurooppalaisena maana.

Kukaan presidenteistämme ei ole virka-aikanaan halunnut Suomea Naton jäseneksi. Ei Sauli Niinistökään kuin vasta pakon edessä. Presidenttien pidättyvyyden Nato-fanit ovat väittäneet johtuneen ryssänpelosta. He eivät ole halunneet muistaa erästä keskeistä jäsenyysehtoa: Nato edellyttää, että jäseneksi hakevalla maalla on asiassa kansan enemmistön tuki. Tähän vuoteen asti jäsenyyden kannalla mielipidemittauksissa on ollut vain noin neljännes kansasta.

Mielenkiintoinen pointti on se, että tasavallan presidentti ei ole johtanut Suomea kolkuttelemaan Naton ovea. Sen tekivät Vladimir Putin ja Suomen kansa, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Niinistö piti pitkään kiinni kansanäänestyksestä, mutta mannerlaattojen liikkuminen murskasi tuon ajatuksen.
Itse en missään vaiheessa ole lämmennyt kansanäänestykselle, koska meidän taviksien päätöksentekoon saattaisivat vaikuttaa sangen irrationaaliset tekijät. Ei monella kansanedustajallakaan ole kapasiteettia käsitellä asiaa järkiperäisesti analysoimalla, mutta me olemme heidät valinneet tekemään päätöksiä puolestamme.  

Yritetään pitää mielessä, että Nato-jäsenyys ei muuta historiaa eikä maantiedettä. Suomi ei ole harrastanut väärää ulkopolitiikkaa, vaikka se hakee jäsenyyttä vasta nyt. Parjattu YYA oli aikansa tuote, samoin kuin Natio-optio, jota nyt sitten lähdetään lunastamaan ja kuulostellaan, kuuluuko itärajalta valeuutisten lisäksi telaketjujen kolinaa. Enpä usko.

Joulukuussa Putinin lausunnot mahdollisesta jäsenyydestä olivat hyytäviä. Silloin hän piti jo pelkkää jäsenyyttä aggressiivisena poliittis-sotilaallisena toimena ja uhkasi kovilla ”vasta-askelilla”.  Venäjältä on tänään saatu kuulla, että se ryhtyy vastatoimiin, mikäli Suomen maaperälle rahdataan ydinaseita tai perustetaan Naton tukikohtia. Tarkoittaako tuo sitä, että naapuri on ottamassa vastaan Suomen jäsenyyden puolustusliitossa pakkopullana, joka vain on nieltävä?
_________________________________
P.S. Itselleni tämä ei ole ollut sen enempää riemun kuin surunkaan päivä.


8.5.2022 Erityisoperaatiosta sotaan

Venäläisten tyyliin ei kuulu valehtelu”, kertoili HS:lle eilen Daria Skippari-Smirnov. Hän kielsi olevansa putinismia tukevan suomalaisvenäläisen yhdistyksen puheenjohtaja, mutta yhdistysrekisteri kertoo toisin, eli totuuden.

Lehteen Skippari-Smirnov pääsi siksi, että hänen yhdistyksensä on Rufi, joka on suunnitellut Venäjä-mielistä autokulkuetta Helsinkiin täksi päiväksi. Jutun yhteydessä hänestä julkaistiin kuva, joka oli otettu Paavo Väyrysen vaalivalvojaisissa vuonna 2018.
Aivan spontaanisti mieleeni tuli vitsi, jota kuulemma kerrottiin meillä 1950-luvulla: Julkisivulautakunta vaati Tyyne Leivo-Larssonin kasvokuvia poistettaviksi katujen varsille asetetuista vaalimainoksista.

Meidän ei tule missään tapauksessa pitää totena kaikkea sitä, mitä ukrainalaiset lähteet kertovat Putinin sodasta, koska kaikissa kahakoissa taistelevat osapuolet aina levittävät omaa propagandaansa.
Tarmo Manni kommentoi aikoinaan jotain juttua ja sanoi siinä olleen puolet paskaa kuin Himangan akan pierussa. Kun venäläiset kertovat jostakin ”erityisoperaatioon” liittyvästä, siinä ulosteen osuus on arviolta 99 prosenttia.

On huomattava, että meillä Nato-kannatuksessa tapahtunut äkkikäännös jyrkästä vastustuksesta selvään myötämielisyyteen ei suinkaan ole johtunut kotimaisista poliitikoista vaan meistä kansalaisista. Tasavallan presidentti ei meitä ole johtanut, ei edes johdatellut. Kansa ei häntä ole seurannut, vaan hän kansaa. Näin on käynyt, koska järkytyimme Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja kauhistelimme itäisen naapurimme suoltamaa valeuutisten määrää, karkeutta ja järjettömyyttä.

Varsinaisen muutoksen aiheuttivat presidentti Putin, ulkoministeri Lavrov, Kremlin tiedottaja Peskov ja ulkoministeriön vastaava Marija Zaharova. Päättömillä julkituloillaan he kiukustuttivat ja saattoivat itsensä naurunalaisiksi sekä Suomessa että kaikkialla lännessä. Ei tuo kvartetti kuvitellutkaan, että heidän juttunsa täällä nieltäisiin, valheet oli suunnattu omille musikoille. Se, että itse toimillaan edistää sitä päämäärää, jota henkeen ja vereen vastustaa, voi kutsua traagiseksi ironiaksi.

Venäläistiedotteiden mukaan ”eritysoperaatio” on edennyt aivan suunnitelmien mukaan. Se, että jopa kymmenen kenraalia on kuollut, on siis suoraan Putinin pelikirjasta! Nyt ilmassa on sellaisia merkkejä, että ”erityisoperaatiosta” ollaan jo venäisten kielenkäytössäkin siirtymässä sotaan. Mikä muuttuu?

Tähän asti sopimussotilaat ovat olleet naapurimaassa tappamassa maataan puolustavia, murhaamassa ja raiskaamassa siviilejä ja ryöstelemässä heidän omaisuuttaan. Tragikoomisena pidän sitä, että miehittäjät ovat ryöstäneet John Deere-varastosta traktoreita ja leikkuupuimureita. Niillä ei kuitenkaan korvattu menetettyjä panssarivaunuja, vaan ne lähetetiin rintamamiespostina äiti-Venäjälle.
Muutos piilee siinä, että nyt Venäjä liikekannallepanon kautta lisää miesvahvuuttaan, ja tulokkaat ryhtyvät yhdessä sopimussotilaiden kanssa tekemään hirmutekoja.
_________________________________________
P.S. Huominen voiton päivä tarkoittanee, että Venäjän sotilailla ei ole levitettä vanikan päällä.


2.5.2022 Sanna Marin hurmaa

Eduskuntavaaleihin ei ole enää vuottakaan. Mannerlaattojen rytinä on aiheuttanut kokoomuksen ansiottoman arvonnousun. Eikö Petteri Orpolla olisikin täysi syy lähettää kiitoskortti naapurimaan presidentille hänen kokoomukselle järjestämästään buustista.

Jo nyt on selvää, että kokoomus tulee voittamaan vaalit, ja Petteri Orpon tehtäväksi tulee seuraavan enemmistöhallituksen muodostaminen. Varusmiesajalta muistan termin sattumakorppi. Sillä tarkoitettiin aliupseerikoulua käymätöntä miehistöön kuuluvaa, joka palvelusaikansa lopulla sai yhden natsan. Kun mannerlaattojen rytinä ja Putinin sota nostavat Orpon pääministeriksi, häntä voi aivan huoletta tehtävässään kutsua ”sattumakorpiksi ”

Demareiden kannalta on tietenkin valitettavaa, että Sanna Marin ei saa jatkopestiä, vaikka hän sen ansaitsisi. Ja perustelu tulee tässä: Vapun alla julkaistun puoluebarometrin mukaan 55 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Marinin hallitus on onnistunut varsin hyvin tehtävissään. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jokaisessa viidessä mittauksessa, jotka on tehty Marinin hallitessa, kansan enemmistö on peukuttanut.
Tällä barometrillä hallituksen suosiota on mitattu vuodesta 1991 lähtien. Mikään muu hallituskoalitio ei ole kertaakaan saanut kansan enemmistöltä hyvää arvosanaa toimistaan. Pääministerit Ahosta Rinteeseen ovat joutuneet joka kerta tyytymään jopa sangen vaatimattomiinkin kannatusprosentteihin: alimmillaan Ahon saama 12 ja ylimmillään Lipposen 47.

Iltalehden Lauri Nurmi kirjoitti osuvasti Sanna Marinin vapusta, että ”Hurmos on oikea sana kuvailemaan tunnelmaa, joka sykkii Turun Vähätorilla.” Nykyinen pääministeri valloitti turkulaisia tulevan pääministerin kotitanhuvilla, eikä hänen varmaan ole mahdollista pistää paremmaksi. Karismaa on tai sitä ei ole.
Viimeisimmän barometrin mukaan kokoomuslaisistakin 37 prosenttia katsoo Marinin hallituksen onnistuneen varsin hyvin. Tulos yllättää siksi, että kokoomuksen johto ja kansanedustajat ovat syyttäneet hallitusta ja nimenomaan pääministeriä vaikka mistä eli lähinnä kaikesta, Ukrainan sota toki pois lukien. Kokoomuksen eliitin ja puolueen kannattajien välillä on siis kuilu, jonka yli kulkee Putinin rakentama silta. Sen räjäyttäminen vaikuttaa tässä toimintaympäristössä vaikealta.

Riikka Purra on hallituskiimassaan vienyt puolueensa niin lähelle kokoomuksen kylkeä, että haalariosaston miehiä alkaa jo hirvittää. Se näkyy jo perussuomalaisten kannatuksessa. Purra ei enää puhu pahaa EU:sta ei edes viimeisimmästä lainapaketista. Kritiikkinsä unionia kohtaan hän esittää nyt sanomalla, että Nato on meille tärkeämpi kuin Euroopan unioni. Ja sehän käy kokoomuksen pirtaan. Vappuna hän lauloi kokkarivirttä veroalen ihanuudesta ja hurskasteli hoitajien ankeudella.
Purra ja Orpo paheksuvat hallitusta, mikäli se lähtee tukemaan rahallisesti hoitajia, koska poliitikkojen ei pidä lähteä työmarkkinaosapuoleksi. Jos hallitus ei lähde, oppositiojohtajat pitävät hallituksen toimintaa epäinhimillisenä ja hoitajien työtä aliarvostavana. Näin se menee.
________________________________
P.S. Muuten olen sitä mieltä, että Sanna Marinissa on vain yksi vika: hän on vannoutunut Ilveksen kannattaja.

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Miksi perussuomalaiset ja kd kävivät tänään keskustan kimppuun? – vastaus on GAL-TAN

Eduskunta keskusteli tiistaina translain uudistuksesta, poliittisesti jakavasta hallituksen esityksestä, jolla Suomi pyrkii toteuttamaan muun muassa...

Lue lisää »

Aki Lindén vahvistaa: Krista Kiuru palaa ministeriksi ylihuomenna

Perhe-ja peruspalveluministeri vaihtuu tämän viikon torstaina. Asian vahvistaa Demokraatille nykyisin tehtävää hoitava Aki Lindén (sd.). Asiasta...

Lue lisää »