web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Tammikuu 2022

28.1.2022 Keskusta hillotolpalle

Vuoden 2015 marraskuussa Suomessa oli hallituskriisi, vaikka Sipilän hallitus ei ollut istunut vielä puolta vuottakaan. Koska ministereiden tehtävä on ratkoa eikä suinkaan luoda ongelmia, tämä kärhämä saatiin selätettyä. Juha Sipilä ja Alexander Stubb sopivat soten askelmerkeistä yön pimeinä tunteina Timo Soinin toimiessa kätilönä: keskustalle maakuntahallinto ja kokoomukselle potilaan eli asiakkaan valinnanvapaus. Niinpä Juha Sipilä kävelikin yöllä vaimonsa eikä aamulla presidentin luokse.

Hallitus ei saanut sotea maaliin, ja vuoden 2019 edustavaaleissa keskusta romahti. Tuo epäonnistuminen maksoi keskustalle 18 kansanedustapaikkaa. Politiikkaa seuraavien suureksi hämmästykseksi äänestäjien rökittämä keskusta ei silti halunnut oppositioon vaan demarivetoiseen hallitukseen. Puoluejohdossa oli hoksattu, että uusi enemmistöhallitus tulisi tarjoamaan loistavan mahdollisuuden maakuntahallinnon toteuttamiseksi, ja vieläpä punamullan retrohengessä.

Hallituksessa keskusta on pitänyt koko ajan toista jalkaa ovenraossa, jotta se voisi tarpeensa tullen livahtaa ulos. Tällä median avulla toteutetulla tempulla hallituskumppaneita on haluttu pitää pelossa ja keskustan nuhteessa. Toiveikkaimmat keskustan vastustajat arvelivat, että keskusta lähtee, kun – ei siis jos – aluevaaleissa puolueen kannatus jää alhaiseksi. Viimeiset gallupit antoivat jo ymmärtää, että huhut ja toiveet agraaripuolueen kuolemasta olivat ennenaikaisia. Keskusta nousi kolmen suuren joukkoon ja hillotolpalleen. Tupailtojen seinäkoristeena käytetään nyt hyvinvointialueiden poliittisia voimasuhteita kuvaavaa karttaa, joka eteläisintä osaa lukuun ottamatta on umpivihreä.
  
Aluevaalien selvä ykkönen oli kokoomus, mutta joukkuekisan voiton vei hallitus, joka kannatusluvuissa löi opposition numeroin 60-40. Yleensä käy niin, että hallitusvastuu syö hallituksen kannatusta ja aivan erityisesti pääministeripuolueen kansansuosiota. Sunnuntain (23.1.) ”virallisessa mielipidemittauksessa” hallituksen kannatus oli korkeampi kuin sen aloittaessa kesällä 2019.
Selvää on sekin, että rökäletappion kärsivät identiteettipuolueet perussuomalaiset ja vihreät. Äänensä antaneet ymmärsivät, että vaalissa ei ollut kyse ilmastonmuutoksesta saati sitten kehitysavusta, bensan hinnasta tai haittamaahanmuutosta. Täysin päätön on väite, että kansalaiset eivät tienneet, mistä näissä vaaleissa äänestettiin. Jotkut olivat koronan takia eristyksissä, mutta eivät ääntään säästäneet - 52,5 prosenttia äänioikeutetuista - missään umpiossa voineet elää. Suomessa äänestysprosentti nousee vaivoin 70:een vain kahdessa valtiollisessa vaalissa.  

Kuusi salolaista ehdokasta menestyi aluevaalissa, vaikka väestöpohjan perusteella odotusarvo oli kahdeksan. Aluevaalissa pitkä paikallinen ehdokaslista ei auta, jos kärki on kapea. Valitettavasti vain kuudella salolaisella ehdokkaalla oli riittävä maakuntatason kilpailukyky. Vuoden päästä äänestetään uutta eduskuntaa. Ovatko Nikkanen, Nummentalo ja Lundén taas listoilla? Oma vastaukseni on jyrkkä ehkä.  
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


27.1.2022 Trollit liikkeellä (uusinta vuodelta 2020)

Salon vt. sote-johtajan tapaus on kuin lumipallo, joka kieriessään paisuu. Ja pallon pyörittäjiä tuntuu riittävän. Tällä säällä kun pyörittää, niin pallosta tulee likainen ja hiekkainen, lunta siinä ei ole kuin nimeksi.

Salon Seudun Sanomat teki asiasta numeroa tänään. Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Arttu Karhulahti esitti hämmästyttävänä mielipiteenään, että "oleellista ei ole, onko toimialajohtaja soveltuva tehtävään vai ei". Minun mielestäni siinä juuri on kaiken ydin ja lähtökohta, ja Mattilan sopivuuden lopullinen arvioiminen on kaupunginhallituksen toimivaltaan kuuluva asia.

Karhulahden mielestä nyt pitää kuitenkin keskittyä tuomitsemaan hallituksen harjoittama huono hallintotapa, mutta se ei suinkaan ole kokoomuksen käsissä. Niinpä Karhulahden on jätettävä selvitystyö valtuuston nimeämälle valiokunnalle. Mutta hän ilmoitti jo nyt kantanaan, että kokoomuksen tavoitteena on hallituksen erottaminen. Kokoomus on siis jo omalta osaltaan ennakkoon langettanut tuomion mutta tarvitsee melkoisesti lisätukea päästäkseen tavoitteeseensa.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että kokoomuskaan ei usko onnistuvansa käynnistämässään prosessissa. Se voi kuitenkin sitten vaalipuheissaan jankuttaa, miten puolue yritti kitkeä Salosta huonon hallintotavan, mutta valtuuston yksinkertainen enemmistö halusi sen jatkuvan.
Karhulahti antoi ymmärtää, että hankkeen takana on valtuutettuja muistakin ryhmistä kuin kokoomuksesta. Ehkä heitä on perussuomalaisissa, mutta en hämmästyisi, vaikka mukaan menisi joku demarikin. Näin lähellä vaaleja on vaikea vastustaa kiusausta noukkia irtopisteitä, kun niitä kerran on tarjolla.

Minusta oli yllättävää, että kokoomuksen ryhmyri Arttu lehdessä sotki totaalisesti kaksi virkavaalin keskeistä termiä, jotka ovat pätevyys ja sopivuus. Jokaisen julkiseen virkaan valittavan on oltava muodollisesti pätevä. Pätevyysehdot on säädetty valtakunnallisesti. Kun/jos päteviä on useampia kuin yksi, tulee valita sopivin. Sopivuudesta päättää se elin, jolle virkavaali kuuluu. Siitä, että muodollisesti pätevä on valittu koeajalle, ei seuraa, että hänen virkasuhdettaan ei voisi purkaa. Jos päätetään purkamisesta, se ei tarkoita, että kyseinen virkamies olisi muuttunut epäpäteväksi.
Facebookissa eräs trolli väitti, että Karhulahti on kertonut saaneensa jopa uhkauksia. Vaikea uskoa, mutta on täysin mahdollista, että joku on uhannut häntä Jaana Haapasalon kohtalolla esimerkiksi näin: Jos tavataan uimahallissa, pärskytän vettä päällesi!
______________________________
Noin kirjoitin 21.11.2020. Nyt tiedämme, että Mattilan valitus on hylätty. Kh on hoitanut Mattilan virkasuhteen purkamisen lainmukaisesti.


24.2.2022 Huono häviäjä

Juniorin jääkiekkojoukkue oli ottanut pataan kotiottelussa 0-6. Kotimatkalla autossa nuori peluri sitten analysoi matsia. Hänen mielestään jää oli aivan liian kovaa huonosti terotetuille luistimille. Isän ostama maila oli niin löysä, että eihän sillä saanut ammutuksi kunnon lämäriä. Kaiken kukkuraksi tuomari oli varsinainen puusilmä, joka ei viheltänyt vastustajan selviä rikkeitä.

Eilisessä Ylen tulosillassa kaikkien puolueiden puheenjohtajat - yhtä lukuun ottamatta – pitivät normaalit kiitospuheet. Riikka Purra ei omassaan kiittänyt ketään; ei vaalityöntekijöitä, ei edes niitä yli 200 000, jotka antoivat äänensä perussuomalaisille. Huomiotta jäivät myös puolueen läpimenneet valtuutetut. Purra oli kuin katkeran ja nöyryyttävän tappion kokenut lätkäjuniori. Kyllä johtavan poliitikon pitäisi pystyä paljon parempaan.

Riikka Purran mielestä aluevaalit olivat alhaisen äänestysprosentin vuoksi demokratian irvikuva. Kun siitä ei voinut syyttää muita puolueita, hän antoi epäsuorasti ymmärtää, että ne eivät ole huolissaan äänestäjien passiivisuudesta. Purra tuskin olisi puhunut vaaleista demokratian irvikuvana, jos perussuomalaiset olisi lopputuloksissa ollut kärkikaksikossa. Siihen oli kuitenkin yli kahdeksan prosenttiyksikön mittainen matka.

Perussuomalaisten puheenjohtaja tulkitsi äänestämättä jättämisen olleen turhautuneiden protesti, koska vaaleilla ei voi vaikuttaa eikä muuttaa mitään. Purra itse turhautui tajutessaan vasta tappion hetkellä, että hän oli puheenjohtajana valinnut aluevaalitaistoon sopimattomat iskulauseet ja kärjet. Ja sittenhän tuli turpaan.
Koomiseksi Purran puhe meni, kun hän kertoi, että kilpailijat eivät suostuneet keskustelemaan kaikkein oleellisimmista asioista. Mahtoiko hän niillä tarkoittaa maahanmuuttoa, kehitysapua ja bensan hintaa? Noita teemojahan perussuomalaiset ovat pitäneet esillä eduskuntavaaleista presidentinvaaleihin sekä sitten taas kuntavaaleista aluevaaleihin. Siksi ne eivät enää tahdo purra.

Sitten persuja vaivasi Purran mielestä vielä koronakin. Puolueen vakioäänestäjät jättivät vaalit väliin, koska eivät olleet voineet mutustella perussuomalaisella politiikalla maustettua vaalimakkaraa toreilla, kaduilla ja kauppakeskuksissa. Kyllä se virus esti perinteisen vaalityön tekemisen kaikilta puolueilta tasapuolisesti, jopa rokotetuiltakin. Polttomoottoriuskolliset olisivat varmasti olleet tavattavissa huoltoasemien baareissa, ja poliittisen ilosanoman jakaminen vaatii aina mielikuvituksen lisäksi viitseliäisyyttä. Ei vaalityöntekijöiden pidä jäädä sohvalle makaamaan, koska silloin sinne jäävät vaalipäivänä myös potentiaaliset äänestäjät.
_______________________________________
P.S. Viime vuoden kuntavaaliin verrattuna perussuomalaiset notkahtivat Salossa 8,4 prosenttiyksikköä, mutta Mikko Lundénin oma potti pieneni peräti 39,5 prosentilla (1163 > 703).


22.1.2022 Aattopäivän ratoksi

Huomenna on aluevaalien varsinainen äänestyspäivä. Silloin tulen lunastamaan kansalaisoikeuksiin liittyvän optioni. Korostan sanaa oikeus, sillä vierastan ajatusta, että äänestäminen vapaissa vaaleissa olisi velvollisuus.

Aluehallinnon perustaminen on todella merkittävä muutos maamme sisäpolitiikassa. Sipilän hallituksen kaavailemaa sote-mullistusta en koskaan suostunut nielemään uudistuksena. Toteutuessaan se olisi tarkoittanut porvarillista vallankumousta. Julkiset palvelut olisi ulkoistettu ja yksityistetty. Ei kuitenkaan kokonaan, koska julkinen olisi toiminut perälautana. Sen kontolle olisivat jääneet ne palvelut, joista yksityiset toimijat eivät olisi voineet repiä katetta. Voitot siis haluttiin yksityistää ja tappiot sosialisoida.

Onneksi Sipilän ja Orpon sekä heidän aisankannattajanaan toimineen Soinin hahmottelema kuvio meidän hyvinvointipalvelujemme kuppaamiseksi hajosi jo perustuslakivaliokunnassa ja hautautui sitten poliittisen historian roskatynnyriin. Nyt tuosta kolmikosta näkyvässä roolissa on enää Petteri Orpo. Sipilä on vielä vuoden kansanedustaja ja jatkanee sitten aluevaltuustossa, koska on sinne tyrkyllä. Timo Soini, josta SMP:n kuoleman jälkeen olisi pienellä harjauksella tullut kohtalainen demari, väsähti ja jätti politiikan jo kesällä 2019. Kuinkahan moni vielä uskoo hänen kolmanteen tulemiseensa?

Mielenkiintoista on, miten perussuomalaiset ja kokoomus suhtautuvat Marinin hallituksen onnistumiseen. Riikka Purra joukkoineen ei ole osannut tai halunnut aidosti osallistua sote-vaalien alla käytyyn debattiin. Perussuomalaiset epäilevät, että alueiden saamat määrärahat eivät tule riittämään. Pelko on aiheellinen, mutta se ei johdu hallituksen mallista.
Jos Sipilän hallitus olisi saanut kyhättyä rakennelmansa valmiiksi, olisi silloinkin jouduttu hankkimaan tietokonejärjestelmät, maksettu palkkojen harmonisaatiosta ja kärsitty ikääntymisen sekä medikalisaation tuomista kustannuksista. Perussuomalaisilla on aluevaaleissa nyt kaksi kärkeä: maahanmuutto ja bensan hinta. Niillä voi saada 14-15 prosentin kannatuksen, mutta ei kummastakaan asiasta päätetä aluevaltuustoissa.  

Poliittisen viestinnän kannalta on ollut mielenkiintoista kuunnella Petteri Orpon puheita vaalikeskusteluissa. Ensinnäkin olen pannut merkille, että hän ei enää jatkanut puheitaan himmelistä. Orpo on lopulta sitten kai huomannut, että samanlainen oli hänen hyväksymänsä Sipilän hallituksen mallikin.
Toiseksi: Hän ei ole kysyttäessäkään kertonut, mikä Marinin sote-mallissa on huonoa. Kuitenkin hän on sanonut, että hän - kenties seuraavan hallituksen pääministerinä - etsii siitä valuvikoja. Nytkö hän ei sellaisia ole nähnyt?

Kolmanneksi: Petteri Orpo suhtautuu ivallisesti hoitajamitoitukseen sillä perusteella, että käsipareja ei saada millään mitoituksella, koska ihminen ei ole desimaali. Meillä on kyllä henkilöstöpula, mutta se olisi pitänyt nähdä jo vuosia sitten ja ryhtyä toimenpiteisiin. Ei siis ole täysin kohtuutonta esittää, että tässäkin ongelmassa on Sipilä-Orpon jättämää perintöä.  
Neljänneksi: Kokoomuksen puheenjohtajan ainoat keinot tulevien kustannusten leikkaamiseksi ovat vain utuisten toiveiden tasolla. Orpo vannoo palvelusetelin voimaan lähinnä siksi, että niitä jakamalla edes jokin osa 21 miljardin sote-potista voitaisiin käyttää yksityisen sektorin hyväksi. Kokoomus on aluevaalien alla pelotellut maakuntaverolla, vaikka tiedossa on, että a) sellaista Marinin hallitus ei ole esittänyt eikä b) siitä päätettäisi aluevaltuustoissa sen enempää kuin Naton jäseneksi hakemisestaan.

Yksi hänen resepteistään on ottaa käyttöön eri puolella maata hyviksi havaitut käytänteet. Niitä hän ei ole kuitenkaan avannut. Tuota kuuntelin itsekin Salon valtuustossa. Ystävät oikealla jankuttivat aina palvelusetelistä ja yksityisen sektorin lähtökohtaisesta – ei mistään todetusta – tehokkuudesta ja siitä, että ”säästöjä” saadaan tekemällä asioita toisin eikä niin kuin aina. Hyvä, mutta miksi parannusehdotuksia ei koskaan tullut.

Viidenneksi: Erittäin usein Petteri Orpo lähti vastauksissaan luettelemaan, mitä kaikkea hallitus oli tehnyt väärin, vaikka häneltä oli kysytty, miten kokoomus tämän ja tuon asian hoitaisi. Orpon mielestä johtajuus koronan vastaisessa taistelussa on kateissa. Hän ei koskaan ole suostunut tarkentamaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, koska ”oppositiolla ei ole samoja tietoja kuin hallituksella”. Eli aivan väärin on tehty, Orpo ei vain ole osannut sanoa, missä kohtaa ja millä tavalla.  
_____________________________________________
P.S. Vaalipäivän sää on usein vaikuttanut äänestysprosenttiin. Miten huomenna vaikuttaa korona?


19.1.2022 Vaalivoittaja selvillä?

Vuodesta 2002 lähtien Helsingin Sanomat on 23 kertaa tilannut mielipidekyselyn Nato-jäsenyydestä. Eilen lehti julkaisi viimeisimmät tulokset, eikä mikään yllätys ollut, että kokoomuslaisia natottaa kaikkein eniten. Joka toinen kokoomusta äänestävä vastasi myöntävästi kysymykseen: ”Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?”

Kysymys oli yksiselitteinen ja antoi kolme vastausmahdollisuutta. Tilanne oli siis aivan eri kuin parilla, joka avioaikeissaan alttarilla vastaa papin kysymykseen naimahaluistaan. Kyselyssä jopa 30 prosenttia valitsikin en osaa sanoa-vaihtoehdon. Vaikka kysymys vaikuttaakin neutraalilta, Nato-kriittisenä koen, luen ja kuulen sen näin: Pitäisihän Suomen vihdoin liittyä Natoon, eikö pitäisikin? Hopi, hopi!

Se, että koen asian noin, selittyy kahdella seikalla: Kyselyllä halutaan heiluttaa Nato-korttia; pidetään asiaa lämpimänä ja toivotaan, että jonakin vuonna eiliset kielteiset luvut 28-42 muuttuisivat päinvastaisiksi, eli Nato-myönteisiksi. Ja vaikka 20 vuoden aikana Natoon liittymisen kannatus on ollut vain 15 ja 28 prosentin välillä, kyselystä kertovia uutisia otsikoidaan niin, että lukija voisi kokea suuren liikahduksen tapahtuneen. Eilisen jutun otsikossa olisi ollut luontevaa kertoa, että kantaa ottamattomien osuus oli lisääntynyt 25 prosentilla edelliseen kyselyyn verrattuna. HS teki suuremmaksi uutiseksi sen, että vastustavien määrä oli pudonnut ennätysmäisen alas. Pudotus oli 10,7 prosenttia.

Puolueiden kannatusta HS mittaa 12 kertaa vuodessa. Tänään lehti julkaisi vuoden ensimmäisen kyselyn tulokset. Mittaus koski aluevaaleja. Kannatuslukuja oli verrattu eduskunta- ja kunnallisvaaleihin. Vain muutama seikka vertailussa yllätti, mikä oli vastoin odotuksiani.
Kokoomus otti ykkössijan, mutta 20,7 prosentin kannatus on suhteellisen vaatimaton tulos. Sitä voi pitää jopa matalana, kun ottaa huomioon, että valtakunnan ykkösmediat ovat aina vuoden 2019 kesäkuusta lähtien puolustaneet kokoomusta kuin leijonaemo poikasiaan.
Kokoomuksen oppositioon joutuessa Orpo sanoi, että puolue tulee siellä tekemään rakentavaa politikkaa, koska kokoomuslaisilla on hyvä kotikasvatus. Toisin on käynyt, ja räksyttämiseksi oppositiopolitiikka on mennyt. Ilokseni se ei sentään purrut gallupvastaajiin. Kannatusta saattaa madaltaa se, että Helsinki, joka on sinisydämisten kotipesä, ei ole aluevaaleissa mukana.

Nyrkkisääntönä pidetään sitä, että hallitusvastuu ja erityisesti pääministeriys syö kannatusta. Demarit oli mittauksen kakkonen ja sai nyt gallupissa korkeamman kannatuksen kuin eduskunta- ja kuntavaaleissa. Jääkiekossa hyvä veskari on puoli joukkuetta; Sanna Marin on siis kuin hyvä lätkämaalivahti.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, onko persujen kannatus jämähtänyt 15 prosentin tasolle. Sinnehän se putosi jo kuntavaalissa. Ano Turtiainen joukkoineen syö persujen kannatusta kuten Harkimon osto- ja myyntiliike kokoomuksen. Ei ole lainkaan mahdotonta, että keskusta todella nappaa ensi sunnuntaina kolmossijan persujen nenän edestä. Ei se minua harmittaisi.

Varsinkin iltapäivälehtien (pää)toimittajat ovat jaksaneet urputtaa siitä, että kansalaisia eivät tällaiset himmelivaalit kiinnosta. Heidän olisi tullut urputtamisen sijaan keskittyä yhä uudelleen ja uudelleen kertomaan, mistä vaaleissa on kysymys. Vaikeaa se ei olisi ollut, koska kyse ei ole mistään rakettitieteestä. Kun motiivi puuttuu, tulos on sutta ja sekundaa ja vaikerrusta. Toimittajat ovat tähän päivään asti ruikuttaneet sitäkin, että äänestysprosentti tulee näissä himmelivaaleissa jäämään tosi alhaiseksi. Ennakkoon äänesti kuitenkin suunnilleen yhtä moni kuin kuntavaalissa. Se ei ennakoi alle 40 prosentin äänestysaktiivisuutta.
________________________________
P.S. Persujen vaaliteemoina ovat mamut ja bensan hinta, vihreillä on huumekopit. Kukin taaplaa tyylillään.


16.1.2022 Puskaradiosta

Kävin jälleen Salon Seudun Puskaradiossa. Laitoin sinne saman kirjoituksen, jolla eilen päivitin blogiani. Pari kommenttiakin laittaen seurasin myös keskustelua persujen aluevaalien keskeisimpänä pitämästä teemasta, joka on bensanhinta. Polttomoottori- ja äijäpuolueelle se sopii kuin nyrkki silmään.

Sain kirjoitukseeni jopa yhden pitkän kommentin. Tänään laitoin siksi seuraavan vastineen:
Putin haikailee entisiä aikoja sekä rajoja. Hänen mielestään Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri katastrofi. Putinin tavoitetta ei voi hyväksyä, mutta ei ole pahaksi katsella Euroopan karttaa esimerkiksi vuodelta 1990. Silloin Baltian maat ja valtiot Puolasta pohjoisessa Romaniaan etelässä muodostivat Neuvostoliiton läntisen rajapuskurin. Tänään se on Naton itäinen puskuri. Nykytilanne ei tietenkään oikeuta Venäjää palauttamaan etupiiriään, mutta kehottihan Paasikivikin katsomaan rajakysymystämme myös naapurin puolelta aitaa.

Kun Putin nyt pullistelee, monet meillä toimivat juuri kuten hän toivoo: antavat valtaa pelolle. Heidän mielestään jäsenhakemus Natoon pitäisi laatia tässä ja nyt, ennen kuin heräämme kasakan nauruun. Laajasti meillä arvostettu Mika Aaltola on sitä mieltä, että nykyisen ulkopoliittisen tilanteen – status quon - säilyttäminen on järkevin ratkaisu. Keskustelua ulkopolitiikasta vapaassa maassa ei pidä tietenkään tukahduttaa. Nyt vain on niin, että sitä niin kovasti haluavat kuuluvat vielä perustamattomaan pro-Nato liikkeeseen.

Perussuomalaisten tammivaalien kampanjoinnista on hävinnyt häpy sekä tolkku. Vai onko niin, että eivät ne ole voineet kadota, koska niitä ei koskaan ole ollutkaan? Kun puolue sote-vaaleissa kalastelee bensanhinnalla lauseella Äänestä bensanhinnan korottajat pihalle, se ei riko mitään lasikattoa, vaan menee läpi lattiasta.

Puskaradiossa persukuoron lauluja antaumuksella veisaa Salon yrittäjien puheenjohtajakin. Hän väittää nykyhallituksen olevan syypää korkeaan bensanhintaamme, vaikka nousu johtuu lähinnä nousseesta öljynhinnasta maailmanmarkkinoilla. Nykyhallitus on korottanut polttoaineveroa elokuussa 2020. Kyllä yrittäjien nokkamiehen tulisi asemansa vuoksi pidättäytyä valheellisen propagandan välittämisestä. Sillä ei ole väliä, onko hänen toimintansa tahallista tai tuottamuksellista.

Olen muuten ollut havaitsevinani, että persut eivät enää raivoisasti vastusta sähköautoja. Näin varmaan siksi, että puolueessa on havahduttu polttomoottoriautojen valmistamisen loppumiseen. On tajuttu, että puolue on tapellut tuulimyllyjä vastaan. Nyt on menossa viimeinen taisto bensa- ja dieselautojen puolesta, tosin väärällä foorumilla.
________________________________
P.S. Vaalislogan: keskusta – se kotimainen. Kokoomuksen lisäksi siis persutkin ovat menneet kepulaisten ihon alle.


14.1.2022 Nato – kokoomuksen otan

Viime aikoina kokoomus on valtakunnan median ja varsinkin iltapäivälehtien lehtien tukemana jaksanut kritisoida hallitusta eli käytännössä pääministeriä johtajuuden puutteesta koronan hoitamisessa. Kritiikki uppoaa kansalaisiin, vaikka se kohdistuu lähinnä niihin asioihin, jotka eivät ole hallituksen toimivallassa.  

Kun Venäjä on ajanut tilanteen Ukrainan rajalla sodan partaalle, kokoomus on meillä vaatinut keskustelua Natoon liittymisestä. Puolue on halunnut pelotellut kansaa sillä, että Suomi ei voisi tehdä omaa päätöstään jäsenyyden hakemisesta suvereenisti.
Venäjän ulkoministeri Lavrov on kuitenkin vahvistanut tiedotustilaisuudessaan YLE:n toimittajalle Venäjän entisen kannan, että Suomi toimii asiassa tietenkin täysin suvereenisti.
Yksi asia on hyvä pitää mielessä: Venäjä pysyy naapurinamme. Ja Nato-intoilijoilta haluan kysyä, olisiko Suomi todellakin turvallisempi paikka, jos nykyinen itärajamme olisikin Venäjän ja Naton välinen raja.

USA:n ulkoministeri Blinken on tv-haastattelussa antanut ymmärtää, että Suomi haluaa liittyä Natoon. Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa . . . . . . yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Pisteet ovat minun, mutta sanoma on Sauli Niinistön.
Eikö ulkopolitiikan johtajamme olisi pitänyt tulistua Blinkenin lausunnon johdosta? Eikö hän anna maailmalle aivan väärän kuvan linjastamme, joka on kirjattu ulkopoliittiseen selontekoon? Miksi tasavallan presidentti on hiljaa? Onneksi meillä on ulkoministeri, joka on selväsanaisesti kertonut Suomen linjasta ja oikaissut väärän tiedon. Elämme hirmuisia aikoja.
______________________________________
P.S. Petteri Orpon uho Nato-jäsenyyden hakemisesta tässä ja nyt ei ole isänmaallisuutta vaan räikeää sisäpolitiikkaa ulkopolitiikan kustannuksella.


12.1.2022 Korutonta kertomaa

Perussuomalaisten entistä puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa on pidetty tiedemiesmäisen analyyttisenä ja verbaalisena poliitikkona. Joskus hänelle on kuitenkin sattunut melkoisia tahattomia lipsahduksia. Yksi sellainen on lausunto perussuomalaisista: ”Meillä kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.”

Muistin oitis tuon arvion, kun tänään luin Helsingin Sanomista korutonta kertomaa rikossyytteitä saaneista aluevaaliehdokkaista. Asiaa käsiteltiin koko maan tasolla ja diskreetisti; ei menty lukujen taakse, ei mitään nimiä eikä edes sitä, missä kyseiset henkilöt ovat ehdokkaana. Oman alueen ehdokkaiden taustoista emme siis saaneet tietää mitään. Huomattakoon, että kyse ei siis ollut tuomion vaan syytteen saaneista. Tarkastelujakso oli runsaan viiden vuoden mittainen, alkaen vuoden 2017 kuntavaalista.

Lehti oli käynyt läpi kaikkien, eli 10 584 aluevaaliehdokkaan taustat, ja tulos oli perussuomalaisten osalta tyrmäävä. Syytteen saaneiden osuus puolueen ehdokkaista oli 6,3 prosenttia. Syytteiden ja syytteitä saaneiden lukumäärä ei ollut sama johtuen siitä, että jotkut olivat saaneet useampia syytteitä. Mutta joka tapauksessa persut vei ykköspaikan selvällä marginaalilla. Muiden puolueiden prosenttiosuudet vaihtelivat kolmen ja vajaan prosentin välillä. Merkillepantavaa tai sitten mielenkiintoinen sattuma oli, että kaikkein puhtaimmat jauhot löytyivät RKP:n, vihreiden ja SDP:n eli perussuomalaisten inhokkien pusseista.

Eikä tuossa vielä kaikki. Syytteet oli eritelty rikoslajeittain. Pahoinpitelyiden osuus oli suurin, ja niistä 44 prosenttia oli toimitettu haasteina perussuomalaisille. Vertailun vuoksi todetaan, että perussuomalaisten osuus on vain 16 prosenttia isojen puolueiden aluevaaliehdokkaiden määrästä. Perussuomalaiset nillittävät, että heitä syytetään ja jopa tuomitaan kiihottamisesta jotakin kansanryhmää vastaan. Tämän päivän datan mukaan tuo on kyllä yksi puolueen lempilajeista, mutta siltikin pahoinpitelyt vetävät pidemmän korren.

Toinen, edellistä liippaava uutinen saatiin eilen. Korkein oikeus on hylännyt toimittaja Johanna Vehkoon kahdessa alemmassa oikeusasteessa saaman tuomion kunnianloukkauksesta. Korkein oikeus linjasi, että toimittajalla oli oikeus julkisesti nimittää Junes Lokkaa natsipelleksi ja rasistiksi, koska Lokka oli poliitikkona käyttäytynyt Vehkoon käyttämien nimitysten mukaisesti. Nyt varmasti persut alkavat inttää, että myös sellaiset sanat kuin mamu, mutakuono ja neekeri täytyy hyväksyä julkisessa keskustelussa.

Voisin kuvitella, että persut ovat Hesarin luettuaan repineet ihokkaitaan. Riikka Purra ei kuitenkaan ole asiasta twiitannut, vaikka hän käyttää päivittäin tuota mediaa kuin ripulista kärsivä toilettia. Aivan viime aikoina Purra on keskittynyt valittamaan sitä, että hänen puolueensa ei ole saanut paneeleissa tarpeeksi puheaikaa. Näin itse Jani Mäkelän esiintymisen televisiossa jokin aika sitten. Eipä ollut miehellä juurikaan sanottavaa, eikä hän siksi puheenvuoroja pyydellytkään.
_________________________________________
P.S. Ano Turtiaisen koti(kunta) on 30 kilometrin päässä lapsuuden maisemastani. Aivan riittämätön turvaväli.


8.1.2022 Palautetta kolumnistani

Viime keskiviikkona Salon Seudun Sanomissa julkaistiin kolumnini Talous on politiikkaa. Jussi Uotilta tänään saamastani vastineesta kävi ilmi, että kirjoitukseni oli pilannut hänen loppiaisensa. Uoti lähti liikkeelle persoonastani ja oli oikeassa: meillä on täysin erilaiset henkilöhistoriat ja elämänpolut.

Tässä palautteen palautteessa johtotähtenä on, että minulla ei ole mitään selittelemistä siitä, mitä olen pari päivää sitten kirjoittanut. Koska Jussi Uoti oli nähnyt vaivaa ja laatinut pitkän kirjoituksen, muutama pointti siitä lienee kuitenkin paikallaan.
Uotin mielipide, että talous on politiikkaa vain sosialismissa, on ajatuksena - kauniisti ilmaistuna - omaperäinen. Talous ei hänestä ole politiikkaa markkinataloudessa, koska se ei sitä ole. Peruste on yhtä persoonallinen kuin itse väitekin. Tosiasia kuitenkin on, että talouspolitiikkaa harjoitetaan kaikissa talousjärjestelmissä USA:sta Kiinaan.
Suomessa kaikilla puolueillakin on oma talousohjelmansa, jota  mielellään ja avoimesti halutaan esitellä. Talouspolitiikka ei siis ole sosialismin tuote eikä väline. Vai onko kokoomus aivan sosialisoitunut?

Jussi Uoti viittaa vastineessaan Talouselämän julkaisemaan Economist-lehden kirjoitukseen, josta myös IS on kertonut. Jutussa oli vertailtu 23 rikkaan maan taloudellista suorituskykyä pandemia-aikana. ”Suomen talous kaukana kärkisijoista rikkaiden maiden vertailussa – muut Pohjoismaat loistavat”, otsikoi Ilta-Sanomat.
Viiden talousindikaattorin perusteella oli laadittu paremmuusjärjestys, jossa Suomi saavutti 12. sijan. Edelle kirivät sellaisetkin ”rikkaat” maat kuin Chile, Slovenia ja Puola. Kansainvälinen valuuttarahasto puolestaan on listannut 20 rikkainta maata, eikä siitä trioa löydy. Siellä on kuitenkin Saksa, joka Uotin siteeraamassa jutussa hävisi Suomellekin.

Kirjoittajaa sieppasivat esittämäni tilastokeskuksen faktat valtionvelan lisääntymisestä aikoina, jolloin kokoomus oli hallituksessa, eli vuodesta 1987 lähtien yhtäjaksoisesti aina Marinin hallituksen nimittämiseen asti yhtä vaalikautta lukuun ottamatta. Uotin mielestä olin noukkinut tarkoitushakuisesti lukuja, jotka vääristelivät totuutta. Häneltä jäi vahingossa tai tarkoituksella huomaamatta, että esitin velkamäärän prosentuaalisen kasvun vuosina 1987-2019. Aloitin siitä, kun kokoomus pääsi 20 oppositiovuoden jälkeen hallitukseen ja lopetin siihen, kun Sipilän hallitus kaatui. Ei viestintuojaa sovi ampua, vaikka viesti olisikin epämiellyttävä kuulla.
_______________________________
P.S. Talouden alijäämä pienenee voimakkaasti vuosina 2021-2023, ja velan suhde bruttokansantuotteeseen laskee. (VM)


5.1.2022 Talous on politiikkaa

Rahamarkkinat ja niiden toiminta ovat tavallisten tallaajien käsityskyvyn ulkopuolella. Voimme kuitenkin antaa tuon vajavaisuuden itsellemme anteeksi ja lohduttautua sillä, että eivät ne ole asiantuntijoidenkaan hallinnassa. Kun meteorologit ennustavat tuuletonta säätä Länsi-Suomeen huomiseksi, voimme olla varmoja, että mikään myrsky ei meitä silloin uhkaa. Taloustieteilijät sen sijaan joutuvat aivan liian usein turvautumaan ärsyttävään jälkiviisauteen selitellessään, miksi (maailman)talouden hurrikaani taas pääsi yllättämään heidät niin sanotusti housut kintuissa.  

Kun psykologiaa opiskellut kollegani näki hyvässä järjestyksessä olevan työpöytäni, hän katsoi aiheelliseksi valistaa minua ”aivan yleisellä tasolla” persoonaani viittaamatta: Moni pitää tavaransa ojennuksessa, koska se antaa harhaisen käsityksen, että koko elämä on omissa hyppysissä ja kunnossa. Edellä kerrottu tulee usein mieleen, kun seuraan uutisointia tulevasta talouskehityksestä, jota on laadittu Suomen Pankin ja lukuisten tutkimuslaitosten arvioiden perusteella. Inflaatiota ja bruttokansantuotetta ennustellaan desimaalin tarkkuudella.
Unohdetaan Mauno Koiviston ohje, jonka mukaan desimaalipilkusta oikealla olevalla numerolla ei siinä kuuluisassa isossa kuvassa ole mitään merkitystä. Lausuntojaan jakavat kai arvelevat eksaktien lukujen antavan kansalle sellaisen kuvan, että asiantuntijat osaavat aina tulkita talouden ennusmerkkejä yhtä tarkasti kuin mestarisuunnistaja karttamerkkejä.

Pandemian alkaessa maamme talousviisaat loivat kauhukuvia siitä, miten Suomen talous sukeltaa niin syvälle, että sieltä nouseminen tapahtuu valtaisan konkurssiaallon kautta, ja toipuminen vie tosi, tosi, tosi kauan. Nyt voimme iloita siitä, että sukellus oli Ruotsiinkin verrattuna maltillinen, konkursseja ei tullut normaaliaikoja enempää, vienti vetää, työpaikat ovat lisääntyneet ja työllisyysaste on jo nyt korkeampi kuin edellisen hallituksen aikana. Johtopäätös tuosta: taloudella pelottelu on politiikkaa ja nykypolitiikka lähes pelkkää taloutta.  

Kokoomus jätettiin hallituksen ulkopuolelle kesällä 2019. Sen hampaissa on siitä asti ollut hallituksen talouspolitiikka yleensä ja erityisesti sen lainanotto. Kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, että puolueella on kanttia olla kriittinen, koska se talouspuolueena on aina ollut huolissaan lainanotosta.
Holkerin hallituksen aloittaessa vuonna 1987 valtionvelka oli 14,5 prosenttia suhteutettuna BKT:een. Vuonna 2003, jolloin kokoomus siirtyi neljäksi vuodeksi oppositioon, lukema oli 41,7. Kokoomuksen oppositiokaudella velan määrä laski 30 prosenttiin mutta nousi vuoteen 2019 mennessä taas 44,2 prosenttiin. Nuo luvut eivät ole politiikkaa vaan tilastokeskuksen statistiikkaa.  

Helsingin Sanomissa toimittaja Marko Junkkarikin kirjoitti jouluaattona, että Suomi velkaantui vauhdilla silloinkin, kun kokoomus oli vallassa. Siksi hänen mielestään velkapuheet näyttävätkin nyt olevan lähinnä pelkkää poliittista retoriikkaa. Viime vuoden lopulla nähtiin, että kokoomuksen piikittely, jota Junkkari kutsuu retoriikaksi, on mennyt hyvin syvälle Annika Saarikon ihon alle.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


3.1.2022 Jälkeisiä

Jari Tervo oli yksi Uutisvuodon kolmesta helmestä. Hän teki myös hyvän dokkarin Kekkosesta. Olen pitänyt hänen kolumneistaan Hesarissa. Hänen romaaninsa ovat minulta jääneet kesken tai kokonaan lukematta. Tervon nimeä kantava YLE:n Kylmän sodan Suomi ansaitsee mielestäni arvosanaksi korkeintaan seiskan. Oppilaiden mielestä se ymmärtääkseni oli hyvä numero Leppäseltä. Arvosteluasteikkoni on devalvoitunut.

Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomi eli lähes neljäkymmentä vuotta suomettuneena. Se tarkoitti Suomen harjoittamaa itsesensuuria ja rähmälläänoloa Neuvostoliiton, suuren itäisen naapurin edessä. Tosiasioita ei ole syytä lähteä kieltämään. Tervon dokkaria kritisoin kuitenkin siitä, että siinä suruttomasti otetaan kantaa 1970-luvun Suomeen ilman historiallista perspektiiviä. On kuin likinäköinen ilman laseja tihrustaisi kauas.

Fakta on, että Suomi noin 40 vuoden ajan nuoli Neuvostoliittoa ja sen johtajia. On kuitenkin syytä kysyä, miten meillä menisi nyt, jos Suomen päämiehet olisivat avoimesti arvostelleet itäisen naapurinmaan johtoa tai sen tekemisiä? Mikä olisi paremmin?
Suomettumisen takana oli koko poliittinen eliitti vasemmalta oikealle, eikä kansalta saatua tukea voi ivaten kyseenalaistaa, sillä meillä vaaleja ei manipuloitu. Eikö Sauli Niinistön kansalta saama yli 90 prosentin tuki tunnu lainkaan oudolta 2020-luvun länsimaisessa demokratiassa?

Media ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Jälkikommenteissa tasavallan presidentin puhetta on ylistetty maasta taivaaseen. Kiitosta on satanut siitä, että Niinistö aivan ennenkuulumatonta rohkeutta osoittaen nosti kissan pöydälle. Kun puhetta koskeneet tulkinnat lähtivät elämään aivan omaa elämäänsä, luin sen ajan kanssa uudelleen.

Tulkintani on, että nyt valtamedia ja useat itseään puolueettomina pitävät valtio-oppineet ovat rähmällään Niinistön edessä. Johtuuko se kenties siitä, että puheen eräät kohdat haluttiin nähdä jopa yllytyksenä Nato-option käyttämiseen. Sekö oli Niinistön tarkoituskin?
Olisin toivonut, että TP olisi rauhoitellut kansaa ja sanonut, että tässäkin tilanteessa Suomen kannattaa pitää pää kylmänä. Olisi todennut, että Nato-optiota ei ole hyllytetty, mutta ei sitä juuri nyt lähdetä käyttämäänkään.

Presidentti Niinistö puhui Suomen kansalaisille. Siksi hänen olisi pitänyt avata sanomansa niin, että se Muurlan muori ja Vartsalan vaarikin olisi vaikeuksitta ymmärtänyt kuulemansa.
Jälkikommenteissa monet ovat ylistäneet puheen sitä kohtaa, jossa Niinistö lainasi Henry Kissingeriä sitä lainkaan avaamatta. Väitän, että korkeintaan prosentti kuulijoista tiesi tarkkaan hänen viittaavan Euroopan tilanteeseen ennen toista maailmansotaa. Jos hän tarkoitti, että antamalla löysää Putinille, maailma toimii samoin kuin Hitlerin pullistellessa vuonna 1938.  Sen löysäilyn tulos oli karmea. Nyt hänen ajatuksensa jäi ulostuloa vaille.

Risuja Niinistö antoi vain Euroopan unionille. Se ”ei saa tyytyä vain tekniseen pakotekoordinaattorin rooliin.” Mistä mahtaa johtua, että hän haluaa jatkuvasti tökkiä EU:ta? Siksikö, että Suomen presidentillä ei ole osaa eikä arpaa EU-asioissa, toimijana on pääministeri. Sanna Marin ei ole vienyt presidentiltä paikkaa ja lautasta eurooppalaisessa pöydässä. Sen teki aikoinaan Matti Vanhanen Tarja Halosen ollessa presidentti.
_____________________________________________
P.S. Tarkoittiko TP risuillaan, että EU:n tulisi Naton rinnalla käyttää vaikkapa aseita Venäjän kurittamiseen?


1.1.2022 Uusi vuosi mutta vanhat jutut

Kuulun mielensäpahoittajien suureen joukkoon. En kuitenkaan väitä, että ennen kaikki oli paremmin. Sillä tavoin nimittäin säilytän selkeän hajuraon itseni ja peruutuspeiliin koko ajan katsovien persujen välillä.

Vaikka kaikki ei ennen ollutkaan paremmin, niin kiistatonta on, että mäkihyppääjämme Kankkosesta Ahoseen olivat – trendikkkäästi ilmaistuna – aivan eri levelillä kuin nykyiset läpilaskijamme. Potentiaalinen lukija saattaa ihmetellä, miksi katson Suomen mäenlaskun kulta-ajan alkaneen vasta Kankkosesta. Syy on yksinkertainen: Olen syntynyt vuonna 1952, siksi varhaisimmat omakohtaiset urheilumuistot sijoittuvat 60-luvun alkuun.

Uudenvuodenpäivän traditioistani lopetin ensimmäisenä mäkiviikkoon kuuluneen/kuuluvan Garmisch-Partenkirchenin osakilpailun seuraamisen. Viimeisenä niittinä oli omien menestymättömyys, mutta mielenkiintoni lajia kohtaan laski jo aiemmin, kun V-tyyli teki ilmalennosta tyylittömän.
Seppo Heikinheimo, itsemurhan tehnyt musiikkikriitikko oli muuten mielensäpahoittajien grand old man. Muistelmissaan hän kertoi, että yksi syy hänen itsemurhaansa tulee olemaan räkärokin soittaminen pesäpallo-otteluissa.

Seuraavaksi aloin jättää presidentin uudenvuodenpuheita väliin, enkä ole Niinistön puheita vaivautunut kuuntelemaan lainkaan. Niiden ylistyksethän voi kuulla illan uutisissa ja lukea vielä seuraavan päivän lehdistä. Olen kolmena vuotena peräkkäin täällä ihmetellyt, miten on mahdollista, että Niinistön puhe on joka vuosi parempi kuin mikään hänen aiemmin pitämänsä. Kulminaatiopistekö loittonee vuosi vuodelta? Kaikkien aikojen paras puhe on siis tulossa kahden vuoden kuluttua.

Presidentin puhe alkaa puolen tunnin kuluttua. Pandemiaa ja Venäjää Niinistö ei voi ohittaa. Saa nähdä, paljonko aikaa liikenee muille teemoille. Tänään aion kuunnella TP:n puheen, koska haluan omin korvin saada tietää, löytyykö hänessä johtajuutta Putin pullistellessa rajan takana. Miten hän arvojohtajana pyrkii rauhoittamaan niitä suomalaisia, jotka ovat nousseet laukalle?
Olen katsellut dokumenttia Kylmän sodan Suomi. Siinä Jari Tervo on kuin saarnaaja, joka paatoksella puhuu helvetin tulesta. Erona Tervon ja papin välillä on se, että edellinen vaahtoaa menneisyyden synneistämme, saarnaaja puolestaan maalaa kuvaa kadotuksesta, joka kaikkia syntisiä uhkaa tulevaisuudessa.

Asia, jonka valtamedia on painanut villaisella, on Sauli Niinistön suomettuminen. Kokoomus on ainoa merkittävä puolue, joka on puolueohjelmassaan mennyt Nato-optiota pidemmälle. Noin viisitoista vuotta kokoomus on jankuttanut jäsenyyden hakemisesta. Niinistö on kääntänyt takkinsa ja kokoomukselaista jargonia käyttäen on pyllistänyt suomettuneesti puolueelleen ja samalla omalle menneisyydelleen.
Kansanedustajana ja ministerinä Niinistöllä oli Natoon liittymisestä päinvastainen kanta kuin tasavallan presidenttinä. Hän on ollut kuin leipäpappi ja puhunut 10 vuotta niin sanotusti virkansa puolesta. TP on vaiennut siitä, mitä hän itäisestä naapurista todellisuudessa ajattelee. Kun sen tekee Niinistö, sitä pidetään viisautena. Kun Tarja Halonen toimi samoin, hänen sanottiin nuolleen itänaapurin likaisinta kohtaa.

Niinistön puhe päättyi hetki sitten. Jos jonkun mielestä siitä löytyi jämäkkää johtamista, hän on arviossaan yhtä objektiivinen kuin 70-luvun taistolaisnuori, joka kertoili rauhan asialla olevista Neuvostoliiton aseista. Puhuessaan toivosta ja toisen mielipiteen kunnioittamisesta Niinistö toi mieleeni piispa Vergéruksen Bergmanin elokuvassa Fanny ja Alexander. Lempeältä kuulostavan puheen takana lymysi aivan toisenlainen mies.
____________________________________
P.S. Väärinkäsitysten välttämiseksi kerron, että toivomalla jämäkkyyttä en todellakaan tarkoittanut ilmoitusta Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Erdogan taas tylynä: Turkki ei tule puoltamaan Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä – ulkoministerien ei kannata vaivautua maahan

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoo, ettei Turkki tule puoltamaan Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä. Presidentti kertoi jo aiemmin, ettei hän...

Lue lisää »

Emmanuel Macron on nimittänyt Ranskan uudeksi pääministeriksi työministeri Elisabeth Bornen

Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on nimittänyt maan uudeksi pääministeriksi työministeri Elisabeth Bornen, kertoo presidentin kanslia. Kanslian mukaan...

Lue lisää »