web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Tammikuu 2021

27.1.2021 Voi hyvät hyssykät!

Muutama päivä sitten luin tekstaripalstalta, miten eräs lukija piti järjettömänä sitä, että Salon kaupungin palkkalistoilla olevat hoitajat joutuvat hakemaan rokotuksensa Turusta. Mielipide olisi ollut järkevä, ellei kirjoittaja olisi lopettanut sitä vaatimalla päättäjiä vaihtoon. Eivät järjettömästi toimineet viranhaltijat olleet päättäjiä.  

Totuuden nimessä on myönnettävä, että eivät meidän paikallispoliitikkomme aina pysty tekemään järkeviä esityksiä ja päätöksiä. Ehkä ylitse muiden nousee valtuutettu Jaana Haapasalo, joka ensi viikon kokouksessa nousee ”ykköstähdeksi”. Kaupunginhallitus esittää nimittäin, että valtuusto tekisi tutkintapyynnön poliisille valtuutettu Jaana Haapasalon (sit.) toiminnasta ns. uimahalli-tapauksesta. Muistelen, että huhtikuussa 2018 Haapasalo antoi Salkkarin uutiskynnyksen ylittäneen tiedotteen: hän kertoi vaikenevansa valtuustossa koko valtuustokauden. Lupaus ei sitten pitänyt. Se kai  ei ollut tarkoituskaan.

Kaupunginhallitus päätti maanantaina, että ensi kesänä terasseja voi pistää pystyyn joen varteen mutta ei Länsirantaan, vaikka viisi viisasta miestä olisi niin halunnut. Kun luin asiasta eilen Salkkarista, yritin miettiä, miten viisikko oli näkemykseensä päätynyt.
Aivan ensimmäiseksi tuli mieleeni, että kolme heistä – Nikkanen (sd), Vesa (sd) ja Lundén (ps) - oli Salon yrittäjien asialla, kun paviljonkiravintola pari vuotta sitten ”uhkasi” tulla Länsirantaan. Nyt he ilmeisesti kävivät hallituksessa jatkosotaa Tekkalan (kd) ja Tapion (kok) tulituen avulla.

Spatiaalinen hahmottaminen ei kuulu vahvuuksiini, mutta silti väitän, että vaaditaan melkoisesti järjetöntä luovuutta, jos löytää edes yhtä terassipaikaksi sopivaa plänttiä jostakin nykyisen Länsirannan parkkipaikan läheltä. Olisikohan viisikko ollut valmis vähentämään parkkipaikkoja? Pari vuotta sitten kolmikko nimittäin perusti vastahankaisuutensa siihen, että yrittäjät haluavat asiakkaiden pääsevän autoillaan niin lähelle liikkeensä ovea kuin mahdollista. Eikö viisikko tiedä vai muista sitä, että sillan juurelta Helsingintielle vievä jalkakäytävä on kesäisin valkeana lintujen ulosteista? Kakkakalja ei ole mikään herkkujuoma.

Hallitus joutui käsittelemään maanantaina uudelleen lietteiden vastaanottosopimuksesta tehdyn oikaisuvaatimuksen, koska se oli syntynyt väärässä järjestyksessä. Marko Tapio ei viikko sitten jäävännyt itseään, vaikka hän on oikaisuvaatimuksessa mukana olleen Salon yrittäjien hallituksen jäsen. Tapiolla on aikaisemminkin ollut vaikeuksia jääviyden ymmärtämisessä.
Kun Länsirannan kaavamuutos 12.2.2018 oli kaupunginhallituksessa, Marko Tapio ilmoitti olevansa esteellinen ja poistui asiantuntijoiden kuulemisen ajaksi. Asian käsittelyä jatkettiin tunnin tauon jälkeen. Marko Tapio ilmoitti, että hän ei sitten olekaan esteellinen asian käsittelyssä. Jälkimmäinen ratkaisu taisi olla oikea.
_________________________________________________________
P.S. Tapaus-Mattila on jäissä. Sen tilalle tarvitaan jotain korvaavaa.


22.1.2020 Pääministeri yllätti presidentin

Tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tätä perustuslain lausetta meillä on viime päivinä lainattu ahkerasti. Tasavallan presidentti teki sen juuri niin happamalla naamalla ja kireällä äänellä kuin Sauli Niinistö vain osaa.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista. Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi yritettiin myrkyttää kotimaassaan. Presidentti Putinin luvalla hänet siirrettiin henkihieverissä hoitoon Berliinin. Palatessaan viime sunnuntaina Moskovaan hänet otettiin kiinni heti lentokentällä ja tuomittiin pikaoikeudenkäynnissä vankilaan odottamaan varsinaista oikeudenkäyntiään. Yksi tekaistuista syistä kiinniottoon oli, että ehdonalaisessa vapaudessa ollut Navalnyi oli laiminlyönyt velvoitteen ilmoittautua Moskovassa.

Pääministeri Sanna Marin vaati maanantaina twiitissään, että Navalnyi on vapautettava heti, ja että Venäjän on tutkittava häneen myrkyttämisensä. Presidentti Niinistö puolestaan kommentoi Marinin twiitin jälkeen Helsingin Sanomille, että ei ole mitään laillista perustetta pitää Navalnyitä kiinniotettuna. Niinistö kertoi HS:lle ottavansa myös asian puheeksi Putinin kanssa. Ja ottikin eilen, mutta emme tiedä, mitä puhelun aikana kysyttiin ja vastattiin. Enpä usko Niinistön aiheuttaneen Putinille korvien punoitusta. Trastuit tavarits kävi varmaan linjan aukaisusta.

Myönnän yllättyneeni maanantaina, kun Maikkarin uutisissa kerrottiin pääministerin twiitistä ja vasta sitten presidentin kommentista Hesarille. Ihmettelin eriaikaisia ulostuloja. Eilen A-Talkissa Ilkka Kanerva oli tietenkin närkästynyt pääministerin toiminnasta. Hänhän ei tykkää villikasvillisuudesta puutarhassa. Mutta ei HS:n pääkirjoituksissa sen enempää kuin kolumneissakaan aiheeseen kajottu. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että julkisuuden iso kuva on vielä luonnosvaiheessa? Vai siitä, että kysymyksessä olikin vain lievä myrsky grogilasissa, koska sekä pääministeri ja presidentti noudattivat Suomen ulkopoliittista linjaa? Asian vatvominen saattaisi olla vahingollisempaa Niinistölle kuin Marinille.

Sitten seuraa spekulatiivinen osuus. Minulle on epäselvää, mistä Marin ajatteli esikuntansa sopineen presidentin kanslian kanssa. Siitäkö, että pääministeri voi muiden EU-maiden kollegojensa tapaan tuomita Venäjän (Putinin) ihmisoikeusrikkomukset? Yhtä epäselvää on, oliko presidentti lainkaan aikeissa reagoida. Hänhän kommentoi HS:lle, mutta mitään presidentinkanslian tiedotetta ei tullut. Yllättikö Marin hänet niin sanotusti housut nilkoissa?  
Vai voisiko olla niin, että presidentin ja pääministerin ajatuksia ei ollut edes teoriassa mahdollista pukea yhteiseksi kannanotoksi? Marinilla oli enemmän vaatimuksia ja hänen ilmaisunsa olivat selvästi jyrkempiä kuin Niinistön. Presidenttihän ei lainkaan esimerkiksi vaatinut Venäjää selvittämään myrkytysrikosta. Niinistö ei vielä myöhemminkään puhunut Venäjän ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka pitikin Navalnyiin kohdistettuja pakkotoimia ankarina.

Kun Niinistö keväällä halusi puuttua koronanvastaisen taistelun johtamiseen nyrkkiä vilauttamalla, monet kommentaattorit taputtivat. He eivät halunneet nähdä presidentin pyrkivän ylittämään toimivaltansa. Tyttösen olisi vain pitänyt kuunnella vanhaa valtiomiestä ja ottaa oppi sekä neuvot vastaan.
Nyt kun pääministeri twiittasi omalla tilillään tapaus Navalnyistä, johon presidentti ei vielä ollut saanut muodostettua itselleen sopivaa toimintatapaa, jotkut – mutta yllättävän harvat – katsoivat pääministerin olleen vähintäänkin tahditon. Perustuslainvastaisesta toiminnasta ei sentään kukaan ole vielä syyttänyt, mutta eivätköhän persut vielä ehdi.  
____________________________________________________
P.S. Muistetaan, että Sanna Marin oli vasta aloittanut peruskoulun, kun YYA haudattiin.


17.1.2020 Lähtötelineissä

”Poliitikot kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tiedä miten tulisivat sen jälkeen vielä valituksi uudelleen tehtäviinsä.”  Ajatuksen isä on Euroopan komission entinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, mutta Suomessa häntä alettiin siteerata vasta sen jälkeen, kun Sauli Niinistö oli käyttänyt lausahdusta uudenvuodenpuheessaan.

Kunnallisvaalit ovat tasan kolmen kuukauden kuluttua, ja se alkaa näkyä myös Salon Seudun Sanomien tätä mieltä-palstalla. Viimeksi kuluneen viikon aikana kolme kirjoittajaa on lähtenyt ns. avoimeen vaalitaistoon. Kukaan heistä ei lähde uusimaan valtuustopaikkaansa vaan yrittämään läpimenoa ensikertalaisena. Kolmikosta Janne Väistö ja Kalle Räike edustavat kokoomusta. Jari Laine on Liike Nytin listoilla. Alla aivan lyhyt sisältövertailu heidän teksteistään.

Kaikki kolme mainitsevat uuden valtuuston tärkeimmäksi tehtäväksi talouden tasapainottamisen. Yhteisenä mottona heillä on tuo Junckerin laiksikin mainittu ajatus, mikä sopii heille tietysti kuin nenä päähän. Haastajat voivat vierittää vastuun Salon taloustilanteesta istuvien valtuutettujen harteille. Kollektiivisen risukimpun myötä kritiikkiä saavat kyllä omat siinä missä vieraatkin Mutta ainahan roiskuu, kun isolla pensselillä maalataan.

Kolmikossa ollaan sitä mieltä, että vanhoilla valtuutetuilla ei ole ollut riittävästi yhteistyökykyä edes omassa ryhmässä toimimiseen. Asenteet eivät ole olleet kohdillaan, ja näkökulmat vaativat päivittämistä. Lääkkeeksi noihin vaivoihin tarjotaan vanhojen voimien vaihtamista tuoreisiin.
Mutta eikö tästä ole kysymys joka neljäs vuosi? Aina osa istuvista on vaihdettu, joskus parempiin ja joskus huonompiin. Pitäisikö koronan sävyttämissä vaaleissa verenvaihdon olla normaalia vilkkaampaa?

Vaikka mielestäni luin tekstit huolellisesti, en löytänyt yhtään todellista keinoa, jolla kaupungin taloutta pyrittäisiin parantamaan, vaikka se oli kaikkien prioriteetti. Jos talouskurjuuden alkusyynä olisi johtamiskulttuuri kuten Laine esittää, korjausliike olisi melko helppo tehdä. Eikö se kuitenkin tarkoittaisi, että Salolla ei mitään syvää talousongelmaa olisikaan? Voisiko olla niin, että haastajatkin tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta he eivät tiedä, miten sen kertominen varmistaisi läpimenon?
Eilisessä keskustelussa Salon Seudun Poliittisessa Puskaradiossa Jari Laine esitti konkreettiseksi parannusehdotukseksi sen, että ihmiset äänestäisivät ”oikein”. Minulle oikein äänestämisestä tulevat mieleen vain Putinin Venäjä, Trumpin poksahtanut kupla ja Orwellin teos Vuonna 1984.
_______________________________________________
P.S. Konkreettiset ehdotukset toimenpiteiksi voisivat erottaa ehdokkaan massasta.


15.1.2021 Valituksesta tuli silppua

Noin kuukausi sitten vietin melkoisen tovin ”keskustelemalla” tapaus sote-johtajan kohtalosta Salon Seudun Poliittisessa Puskaradiossa. Blogiini kirjoitin, että kuuntelemalla Elina Lepomäkeä olisin jo alle puolessa tunnissa päässyt samanlaiseen epämiellyttävään olotilaan.

Kävin lukemassa maanantaina pidettävän kaupunginhallituksen esityslistan. Käsiteltävänä on muiden asioiden joukossa Jussi Mattilan oikaisuvaatimus. Mattila väittää oikaisuvaatimuksessaan, että päätös hänen virkasuhteensa purkamisesta on syntynyt väärässä järjestyksessä ja on hallintolain sekä viranhaltijalain vastainen.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että oikaisuvaatimuksen laatija saa perustella vaatimustaan päätöksen kumoamiseksi millä argumenteilla hyvänsä, subjektiivisillakin. Aiheettomasta oikaisuvaatimuksesta hänelle ei koidu mitään sanktiota eikä kaupungin aiheuttamaa taloudellista menetystä.
Hyvä on muistaa sekin, että vt. kaupunginjohtaja Korhonen ei joulukuussa esittänyt purkua ”huolimatta Mattilan yhteistyökyvyssä yleisesti ja erityisesti toimialan johtamisessa ja kehittämisessä ilmenneistä haasteista.” Korhonen ei siis halunnut kirjoittaa Mattilan puutteista, koska silloin päätösesitys olisi ollut ristiriidassa hänen oman arvionsa kanssa.

Päätös purusta tehtiin niukan enemmistön (7-6) turvin. Sitten vähemmistöön jääneet pahoittivat mielensä ja aloittivat sanallisen tulitaistelun enemmistöä vastaan Salon Seudun Sanomien mielipidepalstalla. Ne virittivät Salon puskaradiot samalle taajuudelle. Yksi ja toinen kirjoitti olevansa häpeissään Mattilan ”potkuista”.  
Minun on edelleenkin vaikea ymmärtää noita tunteenpurkauksia, ne tuntuivat jotenkin yliampuvilta. Toivat mieleen Salon roska- ja jätekiistat, joita jänkkäkouristuksen vaivaamat ovat käyneet ja käyvät vieläkin.

Kaupunginjohtaja Tero Nissinen esittää maanantaina hallintojohtajan valmisteleman vastauksen Mattilan oikaisuvaatimukseen, josta jää jäljelle pelkkää silppua.
Jos olisin Mattila, harkitsisin tarkkaan, kannattaako asiasta valittaa hallinto-oikeuteen. Luultavasti hän on asian jo miettinyt, koska teki oikaisuvaatimuksen, joka on ns. pakollinen esiaste ja mahdollistaa sitten varsinaisen valituksen tekemisen.

Vaikka asian valmistelija ja esittelijä ampuvat alas kaikki oikaisuvaatimuksessa esitetyt väitteet, uskon rintamalinjan maanantaina olevan entinen: oikaisuvaatimus hylätään äänin 7-6.
Kävin äsken tarkistamassa, onko joku ottanut kantaa Nissisen esitykseen Salon Seudun Puskaradiossa. Ei kukaan ollut ehtinyt vielä kerätä silppuja kasaan.
________________________________________
P.S. Kuplassa voi elää vain sen puhkeamiseen asti.


11.1.2021 Supisuomalainen ongelma

On hassua, miten jokin lapsuudessa kuultu lausahdus voi säilyä muistissa vuosikymmeniä. Arviolta 60 vuotta sitten eräs sukulaistäti paukautti jossakin mieliä kiihdyttäneessä keskustelussa härskisti: ennen maa reppee kuin huora häppee. Tuon tallentamiseen en tarvinnut pilveä, oma muistini riitti.

Se, mitä Donald Trump on tehnyt amerikkalaiselle demokratialle, ei ole pelkästään häpeällistä vaan oman käsitykseni mukaan rikollista. Sen sijaan se, että perussuomalaisten laumajohtaja ei ainakaan tähän päivään mennessä ole selkeästi kritisoinut - tuomitsemisesta puhumattakaan - Yhdysvaltain presidentin toimintaa, ei ole rikos. Minulle supisuomalaisena hänen käyttäytymisensä on kuitenkin yhtä käsittämätöntä kuin Neuvostoliiton ihannointi Suomessa iloisella 1970-luvulla.

Timo Soini käytti eduskuntaryhmälleen vuonna 2014 puhuessaan ilmaisua ”persut eivät myy persettään”. Hän vaati tuolloin samassa lauseessa tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja jätevesiasetuksen kumoamista. Tiedossani ei ole, rinnastiko Soini maahanmuuttajat ja jätevedet, mutta sen tiedän, että halla-aholaisissa tällaisia rinnastelijoita löytyy. Muistetaan vain haittalaji-Mäenpää, jonka persut muutamien puolueen ulkopuolisten avustuksella pelasti valtakunnansyyttäjän käsittelystä.

Sekalainen seurakunta tunkeutui loppiaisena Yhdysvaltain kongressitaloon presidentti Trumpin yllytyksestä aiheuttaen ihmishenkien menetyksiä. Halla-ahon mielestä tapahtumaa ei pitänyt liioitella. Hän siis hyväksyi sen, että presidentti julkisesti oli yllyttänyt kannattajiaan raskaana pidettävään rikokseen. Eikö tämä ole perseen myymisestä?
Donald Trump sattuu olemaan länsimaisen suurvallan ja demokratian ikonina pidetyn USA:n eikä minkään banaanivaltion päämies. Trumpin vaimo on esittänyt surunvalittelunsa mellakassa menehtyneiden omaisille, hänen miehensä ei tietääkseni edes työssään henkensä menettäneiden poliisien läheisille.

Jussi Halla-aho lausui vuonna 2019, että Donald Trump on parasta, mitä Yhdysvalloille ja länsimaille on viime aikoina tapahtunut. Kun häntä Capitolin terroristi-iskun jälkeen muistettiin sanomisistaan, hän pesi kätensä sanomalla, että hänellä ei ole eikä ollut kristallipalloa. Jos olisin ollut haastattelija, olisin sanonut, että ei ollut kellään muullakaan, mutta silti niin moni tiesi sinua paremmin.

Donald Trumpin mahdollisuudet somettamiseen on tukahdutettu koska häntä pidetään arvaamattomana ja siksi vaarallisena. Turkulainen persu Ville Tavio on ollut sitä mieltä, että kyseessä on häikäilemätön sananvapauden loukkaus. Oma vankka kantani on, että sananvapaus ei voi olla rajaton: esimerkiksi vihapuheet ovat sen ulkopuolella. Olen jo aikaisemmin ihmetellyt, mistä muropaketista Tavio on juristin tittelin saanut.

Varapresidentti ja Trumpin puolueveli Mike Pencellä olisi valta kuin Pilatuksella. Hän voisi hankkia hallituksen enemmistön puolelleen ja erottaa Trumpin sillä perusteella, että tämä ei ole enää kykenevä hoitamaan tehtäväänsä. Silti hän ei sitä halua tehdä, vaikka tietääkseni jo kansalaisten enemmistö antaisi tukensa. Se on käsittämätöntä. Vieläkin vaikeampi on ymmärtää hänen perusteluaan. Varapresidentti pelkää, mitä kauheaa Trump saattaisi vielä ehtiä tehdä kuultuaan viraltapanohankkeesta.
_________________________________
P.S. Trumpilla on ydinase mutta Niinistöllä vain nyrkkinsä, jos sitäkään.


6.1.2021 Uusi vuosi mutta vanhat jutut

Oppositio on kitarisat punaisena arvostellut maan hallitusta siitä, että se heittää rahaa avustuksina kuten abit helmikuussa karkkeja. Toisesta poskesta tulee kritiikkiä kuitenkin siitä, että hallituksen antamat tuet yrityksille ovat täysin riittämättömät.

Marinin hallitus antoi Salon kaupungille 13 miljoonaa euroa, jotta se ei joutuisi hengityskoneeseen huonon taloutensa vuoksi. Summa ei todellakaan ole mitätön vaan tuntuva. Se riittäisi esimerkiksi ensi vuoden koulurakentamisten rahoittamiseen ja on euromäärältään suurempi kuin yhteisöveron vuosittainen tuotto. Hukkaanko menevät nämäkin hallituksen antamat leiviskät? Paikalliset oppositiolaiset ottanevat kuitenkin lahjoituksen ilolla vastaan. Heidän kiitostaan on turha odotella.

Kunnissa ei ole samanlaista asetelmaa hallitus vastaan oppositio kuin eduskunnassa. Silti Salossa koeajalla olleen sote-johtajan virkasuhteen purkaminen jakoi kaupunginhallituksen kahtia lähes valtakunnallisten taistelulinjojen mukaisesti. Päätös olisi syntynyt äänin 8-6, ellei ”hallitusrintamasta” olisi löytynyt yhtä loikkaria. Olen tästä tapaus- Mattilasta tehnyt jo seitsemän blogipäivitystä, joihin otsikkokin viittaa. Tämä prosessi on kuin laadultaan heikko tv-sarja, joka siksi tai siitä huolimatta uppoaa sohvaperunoihin. Siitä värkätään aina uudelleen seuraava tuotantokausi, ja kansa viihtyy.

Vuodenvaihteessa virkaansa astunut kaupunginjohtaja Tero Nissinen joutuu heti ensimmäiseen hallituksen kokoukseen tekemään kinkkisen esityksen. Tapahtumia katsomosta seuranneena hänen täytyy ottaa kantaa siihen, täyttyivätkö sote-johtajan virkasuhteen purkamiseksi tarvittavat ehdot.
Nissinen ei ole juristi mutta kuitenkin hallintotieteiden maisteri. Esittelijän velvollisuus on tarjota hallitukselle päätösesitys, josta se sitten äänestää. Hän ei ole sidottu hallituksen enemmistön kantaan eikä vt. kaupunginjohtajan viime vuoden lopulla esittämään näkemykseen. Jompaankumpaan suuntaan hän joutuu esityksellään pyllistämään.

Pari päivää sitten tässä casessa tuli julkisuuteen ainakin minulle kaksi yllätystä: Ensinnäkin se, että luottamuksensa menettäneenä virastaan eronnut Kemiönsaaren kunnanjohtaja on tulossa väliaikaiseksi sote-johtajaksi. Edellytyksenä tietenkin on, että Mattilan tekemä oikaisuvaatimus virkasuhteensa purusta hylätään hallituksessa.
Ja toiseksi se, että haastatteluihin asti mukana oli myös kaupunginlakimies Jari Niemelä. Kun Mattila oli joutunut lähtemään, Niemelä muistaakseni sanoi, että hän ei ole käytettävissä avoimeksi tulleeseen määräaikaiseen tehtävään. Siksi tehtävän silloin sai tai siihen joutui Eeva Purhonen.
Ollaan kuntien korkeista virkamiehistä ja heidän palkoistaan yleisesti sitten mitä mieltä tahansa, niin minusta seitsemän tonnia kuussa on alhainen korvaus kusitolppana olemisesta.
__________________________________
P.S. Seuraavan tuotantokauden helmiä odotellessa aika kuluu rattoisasti.

3.1.2021 Luottamusta puntarissa

Vuonna 1987 Jari Aarnio valittiin vuoden poliisiksi. Hänestä tuli parikymmentä vuotta myöhemmin Helsingin huumerikosyksikön johtaja. Viime vuosina hänen uransa on kehittynyt vain rikospuolella. Tähän mennessä tuomio on tullut kolmesta eri rikoksesta. Viimeisin on käräjäoikeuden langettama elinkautinen murhasta, jota hän ei estänyt. Tämä oikeusprosessi tulee jatkumaan vielä vuosia. Mutta suomalaiset luottavat poliisiin.

Vallattomalla tasavallan presidentillä on muinaisjäänteenä Ruotsin vallan ajalta periytyvä armahdusoikeus. Se on tuomiovallan käyttöä. Vallan kolmijako-opin mukaisesti sen tulisi kuulua tuomioistuimelle, kaiketikin korkeimmalle oikeudelle (KKO). Ylin tuomioistuin rikosasioissa on itse itseään täydentävä instanssi. Korkein oikeus tekee presidentille esityksen valittavasta jäsenestä, kun siellä oikeusneuvoksen paikka vapautuu. Niinistö ei ole armahduspykälää käyttöönsä aktivoinut. Hänen mottonsa on johdonmukaisesti ollut: Jumala armahtaa minä en. Ja suomalaiset luottavat 88-prosenttisesti Sauli Niinistöön.

Tasavallan presidentti ehdotti hiljakkoin perustuslakivaliokunnan toimintaan parannusta siten, että KKO antaisi valiokunnalle asiantuntevaa opastusta. Presidentti ei nähnyt ehdotuksessaan vallan kolmijako-opin vastaisuutta siinä, että tuomiovaltaa käyttävät oikeusneuvokset olisivat mukana jo lainsäädännässäkin. Korkeimman oikeuden presidentti ei aloitteesta innostunut, ja jotkut oikeusoppineet älähtivät.

Pääministerinä ollessaan Juha Sipilä puolestaan ärähteli oikeusoppineille, jotka luettelivat perustuslaillisia esteitä hallituksen sote-uudistukselle. Sipilä puhui asiantuntijoista kaiken maailman dosentteina. Puolustusministeri Niinistö taas nimitti heitä perustuslakitalebaneiksi. Lausuman johdosta oikeuskanslerille tehtiin kantelu, josta Jussi Niinistö selvisi lähes kuivin jaloin. Ja meidän piti luottaa oikeuskansleriin.

Ulkoministeri Haaviston puoluesisaret vaikuttivat pitkälti siihen, että joulukuussa hänen patiininsa kastuivat opposition ja iltapäivälehtien roiskeissa. Politiikkaa ja juridiikkaa pyöriteltiin myllyssä, joka sekoitti noista ainesosista sekametelisoppaa.
Tapahtuneesta voi tehdä sen johtopäätöksen, että eduskunnan lainsäätäjänä tulisi pitää näppinsä irti tuomaroinnista? Eduskunnassa pitäisi äänestää ainoastaan ministerin tai hallituksen poliittisesta luottamuksesta. Enemmistöhallituksen aikana se tosin jää pelkäksi poliittiseksi teatteriksi jo puhtaasti aritmeettisista syistä. Kansa kyllä tykkää katsella performansseja, joissa poliitikot jaetaan hyviksiin ja pahiksiin. Äänestäjät eivät nimittäin luota ainakaan muiden valitsemiin kansanedustajiin.

Tänä vuonna eduskunta äänesti siitä, olisiko rikossyytteen saanut nostaa Juha Mäenpäätä (ps) vastaan eduskunnassa esitetyn vihapuheen vuoksi. Jo perussuomalaisten ryhmä yksinkin olisi pystynyt estämään luvan antamisen, koska syytesuojan purkamisen taakse tarvitaan 5/6:n määräenemmistö. Syytteen nostamisen esti lopulta 51 kansanedustajaa. Häpeätahra tämä on oikeusvaltion imagossa. Politiikassa tavat toimia ovat rumentuneet, siksi pelisääntöjä on uudistettava radikaalistikin.
______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


2.1.2021 Suomi suomalaisille

Tasavallan presidentin puhe uudenvuodenpäivänä on pitkäaikainen perinne, jota varmaan vielä monessa kodissa vaalitaan. Olisi mukava tietää, kuinka moni äänestysikäinen lopettaa touhunsa ja istuu alas jotta saisi poimittua talteen kaikki tarjolla olevat arvokkaat kultajyvät.

En muista, milloin lakkasin seuraamasta Niinistön puheita suorina ja tyydyin lukemaan lehdestä (HS) pääkirjoituksen laatijan referoinnin ja kommentaattoreiden arvioinnit. En usko, että olen jäänyt mistään paitsi. Enkä pidä itseäni arvottomana, vaikka en arvon johtajaa kuuntelekaan.
Aikaisemmin ihmettelin, miten on mahdollista, että kaiken maailman dosenttien mielestä Niinistön puhe tuntui olleen joka vuosi parempi kuin mikään hänen aiemmin pitämänsä. Tämän logiikan mukaan hänen kaikkein paras uudenvuodenpuheensa jää meiltä kuulematta, sillä puheet loppuvat kolmen vuoden kuluttua kuin seinään. Tänä vuonna luin puheen ja ihmettelin paria siitä lausuttua kommenttia.

Puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio otti kantaa puheen retoriikkaan: ”Niinistön puheissa toisinaan olevaa sanoilla leikittelyä ja omalaatuisia ilmauksia ei nyt juuri ollut. Ilmaisu oli sihdattua, tiivistettyä ja läpiajateltua”. En muista, että Niinistön ilmauksia olisi koskaan luonnehdittu omalaatuisiksi, vaikka syytä olisikin ollut. Niitä on aina pidetty syvällisinä ja puhetapaa verrattu koivistomaiseen fundeeraamiseen.
Oliko ilmaus ”tolkun ihminen” sitten sanoilla leikittelyä? Upeana sitä ainakin pidettiin ja riemulla kolumneissa siteerattiin. Entä sitten tämä läpiajattelu. Onko se tähän asti loistanut poissaolollaan, vaikka kukaan ei olekaan sitä ääneen sanonut tai näkyviin kirjoittanut?

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtaja Teija Tiilikainen on ollut sitä mieltä, että Niinistön uudenvuodenpuheessa korostui hänen pyrkimyksensä arvojohtajuuteen. Tiilikainen ei kerro, jäikö tuo pyrkimys hänen mielestään pelkäksi yritykseksi. Mahtoiko Tiilikainen tarkoittaa, että Sauli Niinistö pyrkii syöttämään omaa arvomaailmansa koko kansalle? Hänhän puhuu toistuvasti yhteisistä arvoistamme. Niinistölle yksilöllisyys on korkein arvo. Yksi kulmakivistä hänelle on myös uskonto, vaikka se hetkauttaa enää vain pienehköä osaa suomalaisista, kun tapauskovaiset unohdetaan. Niinistö on ”loppukevennyksellään” sotkenut Jumalan omaan politiikkaansa. Samoin teki myös Martti Ahtisaari, enkä sietänyt sitäkään.

Presidentin aluetta on ulkopolitiikka, josta hän ei lausunut sanaakaan. Eikä pukahtanut mitään Euroopan unionistakaan. ”Presidentti pohdiskeli tärkeitä asioita, mutta ei tarjonnut niihin omia vastauksiaan. Joissain tilanteissa on mukavampaa olla arvojohtaja kuin se, jonka pitää tehdä päätökset ja kantaa niistä vastuu.” (HS:n pääkirjoitus). Rivien välistä tihkui perussuomalaisuutta, mikä ei yllättänyt. Onhan hänen suosionsa perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa 102 prosenttia kahden prosenttiyksikön virhemarginaalilla.
_____________________________
P.S. Iloinen suomalainen joululaulu: hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä.

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Omikronia nyt myös Britanniassa

Myös Britanniassa on todettu ensimmäiset koronaviruksen omikronmuunnostapaukset. Viranomaisten mukaan tapauksia on todettu kaksi ja ne on yhdistetty...

Lue lisää »

Hakola kaatui rajusti, olympiahaaveille kolhaus – ”Paha vamma”

Suomen mieshiihdon kärkijoukkoon kuuluva Ristomatti Hakola kaatui pahasti lauantaina Rukalla käydyssä 15 kilometrin kilpailussa. Hakola sai kolhuja muun...

Lue lisää »