web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Marraskuu 2021

27.11.2021 Kepu uhkailee aina

Sipilän ja Marinin hallituksilla on ainakin yksi yhteinen nimittäjä: Suomen keskusta. Tosin keskusta ja kepu kuulostavat paljon kotoisemmilta. Rinteen ja Sipilän hallituksia yhdisti edellisen lisäksi se, että molemmat ajautuivat kriisin keskustan vuoksi, kun ne olivat olleet vallassa vasta noin puoli vuotta.

Marraskuussa 2015 Sipilä kertoi pitävänsä todennäköisenä, että hän joutuisi menemään presidentin pakeille, ellei hallituksessa saavutettaisi sopua soten peruslinjauksista. Aikaa siihen yksi yö. Sipilä edellytti, että kokoomuksen tuli hyväksyä keskustan vaatima maakuntahallinto, ja perussuomalaisten piti pysyä äänettöminä yhtiömiehinä. Uhkaus puri, mutta hallitus ei lopulta kuitenkaan onnistunut sote-hankkeessaan.
Joulukuussa 2019 keskusta uhkasi kaataa Rinteen hallituksen, ellei pääministeri eroaisi vapaaehtoisesti. Puolue perusteli voimannäyttöään sillä, että pääministeri ei enää nauttinut keskustan luottamusta. Antti Rinne valitsi pienimmän riesan tien ja erosi. Keskustan uhkailu tuotti jälleen tulosta.

Puheenjohtaja Saarikko kertoi keskustan puoluevaltuustossa (20.11.21) puolueen uhkavaatimuksesta: ”Puolue ei tule olemaan mukana hallituksessa, jossa keimaillaan talousryhdin hylkäämisen kanssa.” Hänen uhonsa vaikutti uhkarohkealta, sillä tuosta ultimaatumista ei hevillä eikä kuivin jaloin pääse perääntymään. Se oli mitä ilmeisimmin gallupien masentaman puoluejohtajan hätähuuto tai Li Anderssonia lainaten varjonyrkkeilyä; siinähän lyödään kuvitteellista vastustajaa. Voi sen nähdä niinkin, että keskusta haki jo etukäteen syylliset, jos se todella jättää hallituksen.

Keskustan heikkoa kannatusta selitellään sillä, että Rinteen hallitukseen meno oli virhe. Päätös jakoi puoluetta, mutta jokainen itseään kunnioittava puoluehan pyrkii hallitukseen eikä oppositioon. Muistetaan myös, miten lupsakka Antti Kurvinen runsaat kaksi vuotta sitten ylisti laadittua hallitusohjelmaa: keskustalla oli 10 kynnyskysymystä, ja kaikki 11 hyväksyttiin.    
   
Valtiovarainministerin rooliin kuuluu esiintyä kamreerimaisesti. Silti he yleensä pyrkivät kertomaan hallituksen aikaansaannoksista. Oppositio kyllä aina kertoo, mitä on tehty väärin tai jätetty tekemättä.
Aluevaalit lähestyvät, eivätkä mielipidemittaukset ole antaneet keskustalle toivoa paremmasta. Puolueen kannatus on jämähtänyt, eikä ero kolmeen suurimpaan puolueeseen ole ainakaan pienentynyt. Saarikon keskustan on vaikea sulattaa matalaa kannatustaan, kun samalla gallupien mukaan kansasta 52 ja 66 prosenttia keskustan äänestäjistä on sitä mieltä, että hallitus on onnistunut varsin hyvin tehtävissään.

Gallupeja voi tulkita niinkin, että keskusta-brändin markkina- ja reaaliarvo ovat kohdanneet. Puolue on pyrkinyt häivyttämään agraarit maalaisliittolaiset juurensa urbaanissa Suomessa, jossa alkutuotannon osuus työpaikoista on kolmisen prosenttia. Silti Marinin hallituksessakin keskusta on sitonut itsensä tiukasti kiinni turpeeseen sekä metsiin ja nahistellut niistä vihreiden kanssa. Poliittisella kentällä keskustan tila on käynyt ahtaaksi, kun kokoomus sekä perussuomalaiset laiduntavat perinteisillä keskustan mailla.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


24.11.2021 Porvarillista charmia

Kesällä 2019 pääkaupunkimedia siirtyi kokoomuksen vanavedessä opposition riveihin harjoittamaan moniarvoista ja objektiivista viestintää nälvimällä hallitusta sen tekemisistä ja tekemättömyyksistä.

Suomen Kuvalehti on kantanut kortensa kekoon veetuilemalla joka viikko hallitukselle ja erityisesti pääministerille sarjakuvamaisella Homman nimi-palstalla. Pääkaupunkimedian toimintaperiaatteena on aina uudelleen ja uudelleen toistaa hallituskauden kohu-uutisia, jotka ne itse ovat kohuiksi nostaneet. Viime viikon Kuvalehdessä oli Afrikan tähteä mukaileva Marinin tähti, jossa oli kuusi Marinin ”mokaa” aamiaskohusta reppumainoksen kautta Boomeriin.

Kokoomuksen kansanedustajista Timo Heinonen on ottanut Ben Zyscowiczin paikan porvarillisena rakkikoirana. Perussuomalaisuutta hänen jutuissaan on se, että monet niistä eivät läpäisisi kriittistä faktantarkistusta. Mutta, kuten persut sanovat omista läpändeerauksistaan: se olisi voinut olla totta.
Muistetaan, miten oppositiopuolueen puheenjohtajaksi joutunut Petteri Orpo linjasi puoluevaltuuston kokouksessa syksyllä 2019: ”Me emme tule oppositiossa möykkäämään joka asiasta. Me emme tule keksimään tikusta asiaa. Me emme ymmärrä väärin. Me teemme oppositiopolitiikkaa myös porvarillisella charmilla. Meillä on kotikasvatus.”

Tuossa sitaatissa on neljä lupausta, ja kolmea niistä kokoomus rikkoo viikoittain. En osaa arvioida, onko käytetty porvarillista charmia, koska en tiedä millaista se on. Jos on käytetty, niin ei se mitenkään kauniilta ole kuulostanut. Kotikasvatuksen edestä puuttuu muuten sitä kuvaava adjektiivi kuten ankara, porvarillinen tai sivistynyt. Mikäli käyttäytyminen eduskunnassa kertoo saadusta kotikasvatuksesta, teen sen johtopäätöksen, että persujen  saama ei ole kovin kummoista laadultaan ollut.

Olen kiinnittänyt huomiota siihenkin, että oppositiolla on käsitys, jonka mukaan vain sillä on oikeus ampua kovilla. Yksi hulabaloo syntyi, kun pääministeri sanoi Orpolle, että tämä oli levittänyt valheellista tietoa. Marin sai ankaraa kritiikkiä, että oli käyttänyt v-sanaa, joka eduskunnassa on samanlainen tabu kuin n-sana televisiossa.
Petteri Orpo taas väitti vuoden 2019 viimeisessä täysistunnossa, että pääministeri laukoo puolitotuuksia hänen lausunnostaan al-Holia koskeneessa lehtijutussa. Ilkka Kanerva reservin kapteenin jämäkkyydellä nostatti kokoomuksen edustajat seisomaan vastalauseena pääministerin toiminnalle.
Iltalehti tarkisti asian ja kertoi, että pääministeri oli siteerannut Orpoa aivan oikein. Orpon väite Marinin puolitotuudesta ei pitänyt paikkaansa. Oliko tämä esiintyminen sitä porvarillista charmia?

Eipäs unohdeta Antti Häkkästä, joka suivaantui uudelle sisäministerille ja kirjoitti asiasta tiedotteen. Krista Mikkonen ihmetteli viime lauantaina HS:ssa, miksi oppositio välikysymyksellä hätätilalainsäädännöstä käyttää kansallista turvallisuutta politiikan välikappaleena. ”Osittain hybridivaikuttamisella on jo saavutettu niitä tavoitteita, että halutaan aiheuttaa kotimaassa hämmennystä.”
Häkkäsen mielestä sisäministeri ei olisi saanut tuolla tavoin hyökätä opposition kimppuun. Voisiko Ilkka Kanerva, joka on pitkäaikainen parlamentaarikko, kertoa Mäntyharjun juristille, että oppositiossa olevat eivät ole minkään valtakunnan suojelukohteita?
_______________________________________
P.S. Kuinkahan monta välikysymystä oppositio ehtii vielä suoltaa jouluun mennessä?

17.11.2021 Marinin hallitus tekee soten

Oppositio lähti eilen taas kaatamaan hallitusta. Kun metsuri lähtee työhönsä, se tarkoittaa, että puita kaatuu. Hän siis tekee eikä leiki tekevänsä. Siinä ainakin yksi ero opposition ja metsurin välillä.

Kokoomus ja keskusta sopivat marraskuussa 2015 Sipilän hallituksessa etupiirijaosta: keskustan märkä päiväuni maakuntahallinnosta toteutuisi, ja kokoomus terveystalojen ja muiden pörriäisten lobbarina saisi valinnanvapautensa. Sitten hallitus lähti rakentamaan noihin kahteen peruspilariin nojaavaa sotea.

Olihan hallituksessa kolmaskin puolue, mutta persut saivat vain katseella sivusta kuin maalaispoika yökerhon stripparia. Keskusta ja kokoomus totesivat tylysti persuille, että teillä on hillotolppanne sekä ministerinne, joiden tehtävä on tukea peruspilareitamme, jotta saavutamme yhteiseen päämääräämme. Tuolloin ei edes Soini ymmärtänyt, että hänen ja ministeritovereidensa kohtalo oli sinetöity. Poliittinen itsemurha odotti vääjäämättömästi toteutumistaan.

Keskusta oli suuressa maakuntakiimassaan valmis tukemaan kokoomuksen tavoitetta terveyden- ja sosiaalihuollon markkinaehtoisuudesta. Tuli selväksi, ettei sote-uudistuksen tavoitteena enää ollut kustannusten säästäminen, toimivien hoitoketjujen rakentaminen eikä terveyserojen kaventaminen vaan julkisten palveluiden ulkoistaminen ja yksityistäminenkin. Sipilä ja kumppanit kutsuivat hankettaan uudistukseksi, itse kutsuin sitä mullistukseksi, joskus jopa porvarilliseksi vallankumoukseksi. Siitähän siinä pohjimmiltaan oli kysymys.
Olin alusta lähtien sitä mieltä, että sote-uudistus tulisi tehdä parlamentaarisesti ja pienin askelin. Olisi pitänyt aloittaa uudistus lisäämällä lääkäreitä perusterveydenhoidossa ja säätämällä hoitajamitoituksesta vanhuspalveluisissa.

Nyt kun Sanna Marinin hallitus on viemässä päätökseen uudistuksen, jonka tekemisessä hänen edeltäjänsä ovat epäonnistuneet, on ymmärrettävää, että oppositiota närästää. Kokoomusta kyrsii tietysti kaikkein eniten, koska sen haaveilema julkisen sektorin alasajo epäonnistui loistavasti. Katkerana se on alkanut jauhaa sote-sosialismista. Kokoomuksessa on katseltu dokumenttia Politiikka-Suomi, ja sieltä on muistiin jäänyt Soinin oppi. Sen mukaan ei pidä puhua demareista, koska nimitys on lähinnä hellittelevä. Heitä on kutsuttava sosialisteiksi, se herättää keskusta-oikeistolaisissa äänestäjissä vastenmielisiä tunteita.

Maanantaina törmäsin puoluekannatusta aluevaaleissa mitanneeseen gallupiin, joka oli tehty Varsinais-Suomessa. Sen mukaan kokoomus olisi vaalivoittaja, toisena oli perussuomalaiset ja kolmantena demarit. HS puolestaan kertoi tänään, että sen teettämässä eduskuntagallupissa kokoomus oli suurin, vaikka kannatus oli jämähtänytkin paikoilleen. SDP oli selvässä nousussa, ja perussuomalaiset jäi kolmanneksi puolueen kannatuksen ollessa samaa luokkaa kuin lokakuussa.  

En ole takinkääntäjä, siksi en vieläkään rakasta alue- eli maakuntahallintoa, mutta pakko sen kanssa on tulla toimeen. Ja mikä tärkeintä, kokoomuksen ajama mullistus on nyt menneen talven lumia. Se on lähtenyt vaalitäpinöissään pelottelemaan sosialismin lisäksi menojen kasvulla ja maakuntaverolla.
Menojen kasvu on vääjäämätön tosiasia kahdestakin syystä, joilla ei ole mitään tekemistä hallintohimmelin kanssa. Tarkoitan medikalisaatiota ja väestön ikääntymistä. Edellisten lisäksi menopuolta lisäävät myös lain vaatima palkkojen harmonisointi sekä tietojärjestelmät. Ne johtuvat välillisesti himmelistä, mutta olisivat olleet pakkopullana myös siinä mallissa, joka kaatui ja kaatoi Juha Sipilän hallituksineen.

Verotusoikeudesta ei ole päätetty, joten sillähän voi säikytellä mielin määrin. Olen tyytyväinen, että en ole päättämässä asiasta, joka on kaksipiippuinen. Miten alueellinen itsehallinto toimii, jos se on riippuvainen kustakin hallituksesta ja sen jakamasta rahasta. Jos taas alueella olisi verotusoikeus, menojen hillintä olisi vaikeaa.
_______________________________________________
P.S. Kokoomus tullee olemaan aluevaalien selvä ykkönen. Sen mahdollistaa matala äänestysaktiivisuus.


14.11.2021 Peruskokoomus

”Meitä sitovat turvapaikkadirektiivi ja Geneven sopimus. Lainsäädäntö mahdollistaa meille pikakäsittelyn, joka on kahdeksan vuorokautta. Meillä ei lainsäädäntö anna mahdollisuuksia pikakäännytykseen, että voisimme käännyttää suoraan rajalta.”

Jos kadunmiehiltä kysyttäisiin, ketä tuossa yllä siteerataan, saataisiin varmaan Marinin,Haaviston ja Ohisalon nimien lisäksi perussuomalaisilta kuulla muutaman kerran homo-Pekka ja viherpipertäjäkin. Arvaukset olisivat vääriä, sillä kysymyksessä on Petteri Orpon näkemys helmikuulta 2016. Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Orpon ollessa sisäministerinä meidän rajamme voidaan sanoa vuotaneen kuin seula käyttääkseni kokoomuksen nykysanastoa, joka ei juuri poikkea persukielestä eikä sanomasta.
Nummisuutarin Esko sanoi, että ”Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko, kutsukoot meitä sitten Eskokreetaksi tai Kreetaeskoksi.” Minä puolestani totean, että kokkari on kuin persu ja persu on kuin kokkari, kutsutaan heitä sitten persukokkareiksi tai kokkaripersuiksi.

Nyt Petteri Orpo on kitarisat punaisina vaatinut hallitusta tekemään lainmuutoksia, joilla Suomen rajat voitaisiin sulkea potentiaalisilta eli Venäjän hybridihyökkäyksiltä. Hän ja Suomen keskeiset tiedotusvälineet eivät halua muistaa sitä, mitä itärajallamme tapahtui vuonna 2016, kun Putinin hallinto avusti Venäjältä maahamme pyrkiviä turvapaikahakijoita autoilla ja polkupyörillä.
Sipilän hallitus ei sulkenut rajoja. Kokoomuksella oli hallituksessa 2015-2019 kolme eri sisäministeriä: Orpo, Risikko ja Mykkänen. Puolueella oli neljä vuotta aikaa ryhtyä niihin toimiin, joita se nyt oppositiossa vaatii pikaisina toimina hallitukselta. Viimeisin vaatimus Mykkäseltä raja-aidan rakentaminen itärajalle, jonka pituus on noin 1300 kilometriä.

Nykyinen valmiuslaki on uudistamisen tarpeessa. Presidentti Niinistö väittää ottaneensa asian esille usean hallituksen kanssa ja on nyt H Moilasena, kun ei tiedä, missä mennään. Pääministerit Katainen, Stubb ja Sipilä eivät siis lotkauttaneet korvaansa Niinistön puheille. Tämän hallituksen aikana asia etenee, eikä se tapahdu presidentin ansiosta vaan hänestä huolimatta.
Kun tai jos Niinistö on sitä mieltä, että alkuvuonna 2016 Venäjältä tuli yli 1700 turvapaikanhakijaa aivan omine nokkineen ilman Venäjän myötävaikutusta, olen jyrkästi eri mieltä. Kai Niinistön jo tuolloin olisi pitänyt tuntea termi putinilais-venäläinen hybridivaikuttaminen.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat mölyämisellään osoittaneet, että niiden isänmaallisuus valitettavasti on seitinohutta. Väite, että Suomi olisi aivan kädetön, mikäli Venäjä uhkaisi Suomea (valko)venäläiseen malliin, on osoitus epäisänmaallisuudesta. Pekka Haavisto sanoi Lauantaiaamussa, että valmiuslain lisäksi  Rajavartiolaki pitää sisällään määräykset, joiden perusteella rajanylityspaikat voidaan sulkea tarvittaessa joko määräajaksi tai toistaiseksi. Rajan ylittäminen muualla taas on lainvastaista. Epäisänmaallisuus on pahimmassa tapauksessa Putinin pussiin pelaamista.
_________________________________________
P.S. "Kaikille lienee selvää, että itärajaa ei voida aidata", Rajavartiolaitoksen everstiluutnantti Lehmus.


11.11.2021 Kommentti Korvenmäki-caseen

Laitoin otsikolla Tuskaa paatista 9.11. kirjoittamani blogipäivityksen paikalliseen puskaradioon. Keskustelua syntyi niukasti, mutta jätin kuitenkin yhden kommentin.
  
Vuonna 2010 valtuustossa kukaan ei vastustanut maanvaihtoa, mutta vähemmistöön jääneet eivät hyväksyneet vaihtosuhdetta. Päätöstä tehtäessä tavoitteena oli halu varata lisää maapohjaa jätteiden käsittelylle ja sijoittamiselle Korvenmäessä. Tuo tarve on ymmärtääkseni edelleen olemassa.
Nyt syksyllä kyseisen määräalan jälleenmyynti oli menossa oikeaan suuntaan, kunnes yrittäjät iskivät; eivät väkivallalla vaan rahan voimalla. Jos tuo 180 000 menisi päättäjille, kysymys oli korruptiosta. Nyt kyse on päätöskoneiston laillisesta voitelusta.

Mikäli valtuusto päättäisi torjua kilpailevan tarjouksen, se ei ymmärtääkseni menettelisi laittomasti, koska mitään tarjouskilpailua ei ole ollutkaan. Päätös ei myöskään olisi taloudellisesti typerä, sillä 180 000 euroa on vain alle 0,1 prosenttia Salon budjetin loppusummasta, pähkinöitä siis. Sen hyväksymisen seuraukset sen sijaan olisivat kauaskantoiset.

Kun Nalle nauroi viiksiinsä 11 vuotta sitten, niin nyt sen tekisivät nuo yritykset ja Salon yrittäjien puheenjohtaja sekä heidän potentiaalinen yhdysmiehensä kaupunginhallituksessa. On hyvä muistaa, että tuo 700 000 euroa lankeaisi kuluttajien eli heidän asiakkaidensa maksettavaksi. Yrityksille se olisi vain tilapäinen menoerä, joka meiltä kyllä lypsettäisiin takaisin.
________________________________________
P.S. Salon Seudun Poliittisessa Puskaradiossa eilen

9.11.2021 Tuskaa paatista

Valehtelisin, jos väittäisin, että muistan kirkkaasti Salon valtuustokokouksen huhtikuussa 2010. Kiinnostukseni selvittää sitä yhden pykälän osalta heräsi, kun Salkkari Korvemäki-casesta uutisoidessaan muistutti Björn Wahlroosin kanssa tehdystä maanvaihtokaupasta. Se hyväksyttiin tuolloin kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja persujen muodostaman enemmistön turvin.

Äänestystulos oli 46-29, ja puheenjohtaja Jukka Roos kopautti hyväksynnän päätökselle, jota hän muiden demareiden kanssa vastusti. Ei tuo enemmistö mikään epäpyhä allianssi ollut. Erittäin useinhan kävi niin, että keskustaoikeisto lähti yrittäjän tai yksityisen taakse, vaikka se ei kaupungin etu olisi ollutkaan. Tuolloin muuten vihreät toimi vielä kokoomuksen puisto-osastona.
Vuonna 2010 Salossa oli 75-jäseninen valtuusto, jossa SDP oli kolmesta suuresta se kaikkein suurin. Tuolloin kaksi perussuomalaista mekkaloi pelkästään Kalevi Satopään suulla, ja Mikko Lundén istui silloin tiukasti kokoomuksen takarivissä. Eteen hänellä oli tosi pitkä matka, koska ääniä oli tullut vain 117.

Korvenmäen myyminen menee valtuuston käsittelyyn. Niistä valtuutetuista, jotka huhtikuussa 2010 osallistuivat äänestykseen maanvaihdosta, 19 on käsittelemässä asiaa taas ensi maanantaina. Heistä 11 oli silloisessa äänestyksessä enemmistön joukkueessa; Osmo Friberg edusti silloin vielä kasvattajaseuraansa kokoomusta. Vihreä Jarkko Anttila puolestaan oli vähemmistössä eli demarien, vasemmistoliiton ja KD:n kanssa porukassa.  

Kun maanvaihtoa käsiteltiin, pohjaesitys oli, että Salon kaupunki saisi 27,5 hehtaaria jäteaseman tulevia tarpeita varten. Tuota määräalaa vastaan kaupungin tuli luovuttaa Björn Wahlroosille 90 hehtaaria metsämaata ja yksi rivitalotontti sekä joitakin pieniä maa-alueita ja ”kipurahana” vielä 30 000. Kuulostaako kauppa Salon kannalta kohtuulliselta? No ei, paitsi myöhemmin äänestyksessä syntyneen enemmistön mielestä. Kyllä Wahlroos nauroi viiksiinsä ja mahtoi pohtiakin, miten syvältä aatetoverien lojaalisuus oikein kumpuaakaan.

Salon kaupunki oli nyt 11 vuotta myöhemmin myymässä maanvaihdossa saamaansa määräalaa Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:lle 550 000 eurolla, kun se sai kolmelta yritykseltä selvästi paremman (700 000 €) tarjouksen. Maanantaina on sitten todennäköistä, että asia palautetaan uudelleen valmisteluun, mikä tarkoittaa sitä, että plänttiä ei myydäkään LSJH:lle.
Tarjouksen tehneistä yrityksistä ainakin kaksi on niitä, jotka ovat kaikin keinoin lyöneet kapuloita LSJH:n rattaisiin ja saaneet tukea Salon yrittäjiltä esimerkiksi jätevoimalan vastustamisessa. Erimuotoisista jätteistä täällä on käyty sotaa lähes koko tämän vuosituhannen ajan. Salo on kuin paskasodan Balkan.
____________________________________
P.S. Pistän liittimet ristiin, etten enää ole nyt käytävän jäte-, liete ja sontasodan taistoissa kuin seuraajana.

7.11.2021 Persut hajoamassa?

Perussuomalaiset on äijä-, liha- ja polttomoottoripuolue. Elokuussa introvertiksi itseään kutsuva Jussi Halla-aho jätti nuijan introvertti Riikka Purralle, joka on ex-vihreä ja kasvissyöjä. Ennen valintaansa hän oli korostanut ruotsin kielen tärkeyttä, mutta puheenjohtajalle se ei enää ollutkaan sopivaa.

Purran valinta iski varmaan kovaa perussuomalaiseen äijään; oli kuin hame olisi laitettu ikkunaan. Kirkkonummella, joka on Purran kotikunta, hänen puoluekaverinsa ovat nyt pari kuukautta puoluekokouksen ja neljä kuukautta kunnallisvaalien jälkeen ratkoneet erimielisyyksiään nyrkein.
Positiivista tapahtuneessa on se, että Kirkkonummella on nyrkkeilty miehekkäästi, eikä oven takaa ole lyöty päähän vasaralla kuten keskisessä Suomessa. Persut esittävät myönteisenä seikkana senkin, että poliiseja ei tarvinnut kutsua vantaalaiseen hotelliin, vaan asia käsiteltiin sisäsiististi.
Harjaamisen lopputulos tuotti vain pari varoitusta ja määräaikaisen erottamisen, vaikka ymmärtääkseni harjatut ovat perustamassa omaa valtuustoryhmää Kirnua. Nimi ei todellakaan ole minun keksimäni, mutta sopiihan se kuin saha Hakkaraisen käteen. Riikka Purran osuus nujakkaan on kielletty jyrkästi. Merkitsen tuon tiedokseni ymmärtäen, että se olisi kielletty, vaikka kahakka jollakin lailla olisikin linkittynyt häneen.

Itse asiassa Kirkkonummi ei ole ainoa paikka Uudellamaalla, jossa persut natisevat liitoksissaan. Vantaalla on käynnissä väkivallaton nokkapolkka, mutta Espoossa mennään Ano Turtiaisen viitoittamalla tiellä. Siellä on näet perustettu Valta kuuluu kansalle-puolueen (VKK) paikallisyhdistys, jonka puuhanainen vielä elokuun kokouksessa oli ehdolla perussuomalaisten puoluesihteeriksi. Kun kyse on äijäpuolueesta, lienee aivan paikallaan todeta, että ailahtelevainen on lapsen ja naisen mieli.

Ilmeisen suositussa dokumentissa Politiikka-Suomi Halla-aho kertoi avoimesti saavansa aina kiksejä, kun perussuomalaisia kritisoidaan. Kai hän olettaa, että jokainen persua kohti tähdätty nuoli tekeekin matkalla u-käännöksen ja napsahtaa ampujaan itseensä. Tuolla lausumalla Halla-aho todisti, että olen ollut aivan oikeassa, kun olen pitänyt heitä uhriutujina. Mutta ei tuollainen politiikka pitkälle kanna. Iso railo puolueen sisälle syntyy, jos kokoomus kaappaa persut johtamaansa hallitukseen aisankannattajaksi.

Laura Huhtasaari oli perussuomalaisten presidenttiehdokas vuonna 2018. Hän saattoi ja saattaa vieläkin kuvitella, että puolueessa luotettiin hänen valovoimaisuuteensa, karismaansa ja osaamiseensa. Syynä hänen ehdokkuudelleen oli kuitenkin puheenjohtaja Halla-ahon laiskuus sekä hauttomuus mennä statistiksi, kun Niinistön voitto oli päivänselvä. Miesmäistä itsesuojelua siis.
Päättyvällä viikolla Huhtasaari oli YLE:n ajankohtaisohjelmassa keskustelemassa kolmen muun mepin kanssa EU:n ajankohtaisista asioista. Ei hänestä kuitenkaan ollut debatoijaksi. Huhtasaari kävi riekkumassa ja nolaamassa sekä itsensä että puolueensa. Persujen linjaa hän yritti kyllä puolustaa loukkaantumalla siitä, että Puola on joutunut aiheettoman ajojahdin kohteeksi. Tuollaisilla puheilla EU:ssa nolaa Suomenkin.
__________________________________
P.S. Eilen Ruotsalaisuuden päivänä Markku Jokisipilä esiintyi Suomalaisuuden liiton tilaisuudessa yhdessä muun muassa Ivan Puopolon, Päivi Räsäsen, Sebastian Tynkkysen ja Susanna Kosken kanssa. Revitään siitä huumoria!


3.11.2021 Sokeripala vuosimallia -85

Ville Pernaa julkaisi äskettäin kirjan 1970-luvun Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta. Nimeksi tuli Pimeä vuosikymmen. Eräs häntä opettaneista professoreista oli nimittäin kehottanut oppilaitaan suhtautumaan kekkoskauteen YYA-sopimuksineen kuten pimeäksi luonnehdittuun keskiaikaan. Pernaa venytti vuosikymmentä molemmista päistä. Kirja alkaa Prahan keväästä 1968 ja päättyy presidentti Urho Kekkosen sairastumiseen syksyllä 1981.

Yle:n joskus teettämän kyselyn mukaan elämä Suomessa on ollut parhaimmillaan 1980-luvulla, osuvasti heti pimeän vuosikymmenen jälkeen. Tarjolla olleista seitsemästä vaihtoehdosta lähes joka kolmas vastaaja valitsi 80-luvun. Kyselyhän oli täydellistä hömppää, mutta voihan lopputulos jollakin todennäköisyydellä heijastella laajemminkin suomalaisten mielenmaisemia. Vertaanpa sitten 80-lukua yhdessä suhteessa tähän päivään.

Viime vuonna alkanut koronaepidemia on hallinnut uutisointia, ja olemme seuranneet ilmaantuvuuslukuja päivittäin kuin sijoittajat pörssikursseja. Nyt mielenkiinnon kohteena on rokotekattavuuden edistyminen tai pikemminkin edistymättömyys. Meillä yksilön oikeudet ovat uhkana kansanterveydelle. Alaikäiset lapsetkin – eli heidän kaverinsa - saavat päättää, ottavatko rokotuksen. Outoa sekin, että edes hoitoalalla työnantaja ei voi vaatia työntekijältä rokotustodistusta, uskaltaako edes kysyä siitä.

On paikallaan muistuttaa 80-luvun sokeripalasta. Vuoden 1984 lopussa Suomessa havaittiin poliotapauksia. Muutaman kuukauden kuluttua lääkintöhallitus päätti toteuttaa koko väestöä koskevan rokotuskampanjan. Päätöksen teki siis yksi ainoa toimivaltainen viranomainen. Eikä rokottamisessakaan vatuloitu, sillä homma hoitui reilussa kuukaudessa; 95 prosentin rokotekattavuus saavutettiin maaliskuun puolivälissä 1985.

Toiminnan nopeutta ja tehokkuutta ei varmaankaan yksin selitä se, että rokotetta ei annettu ruiskeena, vaan elävää virusta otetiin suun kautta sokeripalaan pistettynä. Kuinka montaa ihmistä yritettiin houkutella sokeripalan nielemiseen jollain porkkanalla, kuten muoviämpärillä tai kahvipaketilla? Eipä ole tietoa siitä, mutta sen tiedämme, että poliota ei Suomessa ole sen jälkeen esiintynyt. Loistavaa suorittamista koko kansakunnalta!

Kaupunkilaisjärjellä ajatellen kampanjan täydellinen onnistuminen lyhyessä ajassa johtui varmaan siitä, että poliorokotteita oli jo olemassa. Ristikkoihmisille tuttu Salk keksi ensimmäisen 50-luvulla. Koska moni oli yhteisössään nähnyt ja tuntenut polioon sairastuneita, taudin vaarallisuutta ei kyseenalaistettu. Lisäksi vielä se, että viranomaisia arvostettiin ja toteltiin. Tähän päivään verrattuna yksilön oikeudet sekä velvollisuudet olivat hyvin tasapainossa.

Nyt rokotuksista kieltäydytään yksilön oikeuksiin vedoten mutta myös siksi, että lähinnä sosiaalisessa mediassa rokotevastaisuutta ruokitaan kauhutarinoilla ja salaliittoteorioilla.
Italialaiset renessanssikirjailijat loivat käsitteen pimeä keskiaika. Heidän mielestään Euroopassa noin 1000 vuoden mittainen keskiaika tuhosi antiikin kulttuuriperinnön. Vuoteen 1985 verrattuna kulunut vuosi on meillä ollut kuin pimeä keskiaika.
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


1.11.2021 Macronilainen Valtonen

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Elina Valtonen sai Uudellamaalla lähes 20 000 ääntä, mikä oli koko maan viidenneksi suurin potti. Häntä jäi kuitenkin harmittamaan se, että Li Andersson ärsyttävästi oli hänen edellään. Valtonen hävisi Anderssonille tänäänkin, kun HS asiantuntijoita käyttäen kommentoi naisten välistä kinaa talouspolitiikasta.

Itse asiassa kuukauden sisällä Valtosen Anderssonille kärsimä tappio oli jo toinen kuukauden sisällä. He väittelivät YLE:n ajankohtaisohjelmassa syyskuun lopussa, ja Andersson otti selvän pistevoiton. Kaksi päänahkaa Lin vyölle kuukaudessa on hieno saavutus, kun tiedetään, että kokoomus markkinoi Elinaa nimenomaan talouden asiantuntijana. Valtonen kyllä tietää, miten veroparatiisi toimii, aivan perskohtaista kokemustahan hänellä siitä on.

Nuo kaksi tappiota kirvelevät varmasti Valtosta, jonka esiintymistä ohjaa turvonnut ego. Mutta luulisi hänen harmistuneen ehkä vielä enemmän HS:n noin kuukausi sitten tekemänsä faktantarkistuksesta. Olen kirjoittanut asiasta täällä (5.10.), mutta lyseossa opin, että repetitio est mater studiorum.

Valtonen väitti, että euroalueen tasolla suomalaisen kotitalouden ostovoima on kaikista heikoin. Kuitenkin fakta on, että 19 euromaan joukossa ”suomalaisen kotitalouden mediaanitulot olivat kustannustasoon suhteutettuina esimerkiksi vuonna 2019 euroalueen kahdeksanneksi korkeimmat.” (HS)
Hän korjasi sitten käsitystään ja väitti, että ”suomalainen kustannustaso suhteessa ostovoimaan on euroalueen korkein”. Kun tuokaan ei pitänyt paikkaansa, hän yritti vielä kerran: ”Suomi on euroalueen korkean kustannustason valtioista köyhin bruttokansantuotteella mitattuna.” Bingo! Pitää paikkansa siinä tapauksessa, että noihin maihin lasketaan kuuluvan vain euroalueen neljä kalleinta valtiota: Irlanti, Luxemburg, Suomi ja Alankomaat.

Viime päivien kinan ydin Anderssonin kanssa liittyy verotukseen. Andersson kritisoi Hesarin haastattelussa oikeiston – eli kokoomuksen - vaatimia veronkevennyksiä, koska verotulojen väheneminen aiheuttaa julkisen talouden epätasapainoa. Valtonen puolestaan esitti vastaväitteenä, että vasemmistoliiton kannattama kireään verotukseen perustuva talouspolitiikka laskee elintasoa, ja verokevennykset vahvistaisivat julkista taloutta.

Hesari pyysi kolmea asiantuntijaa tuomareiksi asiassa. Luin heidän vastauksiaan niin, että tieteellisesti ei ole todennettu verotuksen yleisen keventämisen johtavan verotulojen lisääntymiseen, mikä vahvistaisi julkista taloutta. Veroale voisi teoriassa kasvattaa esimerkiksi työllisyyttä ja investointeja, mikä sitten teoriassa saattaisi lisätä jonkin verran verotuloja. Hyvin epätodennäköistä kuitenkin on, että paljon puhutut dynaamiset vaikutukset kompensoisivat veronkevennysten aiheuttaman vähennyksen julkisissa tuloissa.

Viimeisen niitin löi Helsingin yliopiston taloushistorian emeritusprofessori, joka HS:n mielipidesivulla antoi täystyrmäyksen Valtosen väitteille:
”Kokonaisveroasteen ja elintason suhde on siksi monimutkainen. Vuonna 1938 Suomen kokonaisveroaste oli 13,2 prosenttia. En usko Valtosen ajattelevan alhaisen veroasteen olleen syy siihen, että reaalinen bruttokansantuote asukasta kohden oli tuolloin seitsemäsosa nykyisestä. En liioin kuvittele Anderssonin uskovan, että 30 prosenttiyksikköä korkeampi veroaste olisi taannut 1930-luvun suomalaisille nykyelintason.”
__________________________________
P.S. Valtonen kuvaa itseään macronilaiseksi poliittisena esikuvanaan Ranskan presidentti.

 



Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

SDP:n kansanedustaja valittu Suomen Vapaa-ajankalastajien puheenjohtajaksi

SDP:n kansanedustaja Seppo Eskelinen on valittu Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) syyskokouksessa Helsingissä järjestön puheenjohtajaksi...

Lue lisää »

Omikronia nyt myös Britanniassa

Myös Britanniassa on todettu ensimmäiset koronaviruksen omikronmuunnostapaukset. Viranomaisten mukaan tapauksia on todettu kaksi ja ne on yhdistetty...

Lue lisää »