web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Maaliskuu 2022

30.3.2022 Näin naapurissa

Ahti Karjalainen pääsi ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta. Hänen päättötodistuksensa keskiarvo oli vain karvan verran alle kymmenen. Jo hänen eläessään syntyivät Ahti-vitsit, yhtenä niistä maailman ohuin kirja nimeltä Ahti Karjalainen kertoo ystävistään. Neuvostoliitossa Ahdilla kyllä oli hyviä ystäviä, jotka olisivat halunneet tehdä hänestä Suomen presidentin Kekkosen jälkeen.

Jos Karjalaisen ystävistä kertova kirja oli aikanaan maailman ohuin, niin Putin ja Venäjä pistävät vielä sitäkin paremmaksi, korjaan ohuemmaksi. YK:n yleiskokouksessa (19.3.2022) Venäjän ystävät voitiin laskea yhden käden sormin eikä peukaloa edes tarvittu. Vain Valko-Venäjä, Syyria, Pohjois-Korea ja Eritrea olivat Venäjän kanssa vastustamassa päätöslauselmaa, jolla olisi tuomittu Putinin invaasio eli hyökkäys Ukrainaan.
Olen uutisten lukija mutta en uutistenlukija, siksi ymmärrän vain Syyrian ja Valko-Venäjän ryssäsympatiat: ilman Putinin selkänojaa sekä Bashar al-Assad että Aljaksandr Lukašenka eivät olisi nykyisissä asemissaan, ehkä eivät hengissäkään.

Ukrainan katastrofissa karmeinta ovat koko invaasion lisäksi summittaiset siviilikohteiden pommitukset ja tuhoamiset. Nyt jo tiedämme, että Vladimir Putinia eikä edes Venäjän armeijan kenraaleita saada Haagin tuomioistuimeen. Ei varmaan siinäkään tapauksessa, että Ukraina pistäisi sodassa Venäjän polvilleen.
Venäjä voisi halutessaan välttää siviilikohteita, koska sillä on aseita, joilla pystytään ampumaan tarkasti kohteeseen satojen - kai jopa tuhansienkin - kilometrien etäisyydeltä. Ukrainan ammusvarastoon Lvissä osuttiin Krimiltä laukaistulla ohjuksella; välimatka on 900 kilometriä ja risat.

Venäjän presidentti, ulkoministeri sekä myös heitä paljon pienemmät nilkit ovat pelotelleet läntistä maailmaa tavalla, joka härskiydessään ja vastuuttomuudessaan on ollut sekä ennenkuulumatonta että odottamatonta. Silti tai siksi meillä jälkiviisaat ovat esittäneet, että nyt Suomeen kohdistuva uhka olisi ollut torjuttavissa silloin, kun Neuvostoliitto hajosi. Arvio on väärä, koska rauhallista aikaa on kestänyt kuitenkin yli 30 vuotta. Kuka pystyy tänään esittämään luotettavaa arviota siitä, miltä Eurooppa ja Suomi näyttää vuonna 2052 eli 30 vuoden kuluttua? Ei kukaan. Jälkiviisauden makeudesta meitä on muistuttanut Veikko Huovinen.

En ole missään vaiheessa kuulunut tasavallan presidentti Sauli Niinistön hännystelijöihin enkä edes hänen faneihinsa. Nyt käsillä olevassa Naton jäsenyysasiassa tuen häntä kuitenkin kaksin käsin. En ole valmis lähtemään kadulle vaatimaan jäsenyyden hakemista tässä ja nyt enkä vastustamaan sen tekemistä lähitulevaisuudessa.
Odotan, että meille kansalaisille esitetään, mitä päätökset anomuksen lähettämisestä tai jäsenyyden hakematta jättämisestä voivat aiheuttaa. Tänään HS kertoi jo asiasta aika paljon, mikä paljasti, että Natoon jo vuosia hinkunut kokoomus ei ole koskaan tullut ajatelleeksi hakemuksen meille aiheuttamia Venäjän ”vasta-askeleita”. Tai ei ainakaan ole potentiaalisille äänestäjilleen tullut niistä kertoneeksi.
__________________________________
P.S. Onko käymässä niin, että eri medioiden tekemät gallupit ovat saamassa perustuslaissa mainitun kansanäänestysten statuksen?


25.3.2022 Raju on ajan riento

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen pääneuvottelija opetusalalla totesi muinoin, että maailmassa on kaksi asiaa, jotka eivät koskaan muutu: Neuvostoliitto ja opetusalan virkaehtosopimus. Historia on osoittanut, että tuo OAJ:n vastapeluri oli jonkin aikaa väärässä mutta nyt taas oikeassa.

Venäjän imperialistinen ja häikäilemätön hyökkäys synkensi Ukrainan taivaan ja nosti uhkaavia pilviä koko Euroopan ylle. Koronan yhteydessä terveysalan asiantuntijoilla oli tapana todeta, että paluuta vanhaan normaaliin ei ole. Samaa toistavat nyt myös maailmanpolitiikkaa ja -taloutta sekä Venäjän toimia työkseen analysoivat. Uusi normaali ei vielä ole näkyvissä, mutta itkua ja hammastenkiristystä sekä lukuisia erilaisia kriisejä se tulee sisältämään. Venäjän vastaisilla pakotteilla on rekyylivaikutuksensa.

Vain hyperoptimistit ovat jaksaneet toivoa, että joku Putinin lähipiiristä avaisi suunsa ja kysyisi häneltä Antti Rokkaa lainaten: Usot sie, jot myö hävitää tää sota? Onko joku sitten sen kuitenkin tehnyt, koska Venäjä ilmoitti juuri äsken, että se keskittyy Ukrainassa vain itäisten osien valloittamiseen. Putin on näin myöntänyt hyökkäyssotansa epäonnistuneen. Ajatteliko hän nukkumaan mennessään kenties kuten Napoleon aikoinaan Venäjän sotareissulta kotiin palattuaan? Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Olen pannut merkille, että hyökkäyksen alettua suurimmat oppositiopuolueemme pitivät tuumaustauon mutta jatkoivat sitten nillittämistään. Petteri Orpo ratsastaa Nato-kortilla ja syyttää hallitusta aikailusta, kun jäsenyysasia ei ole vielä edennyt eduskuntaan. Orpo perää vauhtia hallitukselta, vaikka hän tietää aivan hyvin, että tasavallan presidentti pitää itseään ulkopolitiikan johtajana, joka päättää aikataulutuksestakin. Jäsenyyden kannatusta mitanneiden gallupien tulokset ovat saaneet makean mahlan nousemaan Orpolla aivan päähän saakka.

Perussuomalaiset käyvät jo vaalitaistoa ja pyrkivät käyttämään kahta kärkeä: Riikka Purra on jäänyt kiinni polttoaineiden hintoihin, haitalliseen maahanmuuttoon ja sikakalliiseen kehitysapuun. Ukrainalaisia hän käyttää poliittisesti hyväkseen pitämällä heitä esimerkkeinä meille sopivista pakolaisista ja korrektista maahanmuutosta. Ukrainalaisethan ovat eurooppalaisia eivätkä katukuvassa juuri erotu kantaväestöstä.

Toinen kärki Jussi Halla-aho ei kanna vastuuta Suomen ulkopolitiikasta eikä rauhasta rajoillamme vaan ajaa rautaa itärajalle-politiikkaa. Halla-aho hakee räikeillä ulostuloillaan julkisuutta ilmeisesti kahdesta syystä: Ensiksikin siksi, että Putinin arvaamattomuuden aiheuttama pelko kansalaisissa on herättänyt ymmärrettävää vihaa koko Venäjää kohtaan. Se on kuin kuuma rauta, jota puolueen kannatuksen lisäämiseksi kannattaa takoa. Onko tässä kysymys siviilipalvelusmiehen velanmaksusta isänmaalle?
Ja toiseksi siksi, että ärhäkkäällä linjalla kokoomuksen ohi oikealta Halla-aho yrittää häivyttää perussuomalaisten yhteydet eurooppalaisiin aateveljiin: Italian Salvini Ranskan Le Pen ja Unkarin Orbán ovat (olleet) lähinnä Putinin puudeleita. Laura Huhtasaari kai hännystelee heitä edelleen?
____________________________________________
P.S. Yhdessä hetkessä 24.2.22 turvallisuutemme romahti.


18.3.2022 Alla Pugatšova ja yllä Moskovan kuu

Vladimir Putinin Venäjä pommittaa Ukrainaa. Meillä tiedotusta hallitseva media puolestaan moukaroi meitä ja päättäjiämme joka päivä Nato-lekalla. Se on tyytymätön siihen, että ulkopolitiikan johto vaikenee kannastaan siihen asti, kunnes Nato-asia on huolellisesti valmisteltu provosoitumatta Petteri Orpon, EK:n ja muun elinkeinoelämän hoputteluista.

Kylmän sodan aikana opiskelijapiirissämme levisi juttu samaan hotellisviittiin sijoitetusta amerikkalaisesta ja neuvostoliittolaisesta diplomaatista. Aamulla venäläinen löytyi kuolleena kadulta kuudessa kerroksessa olleen sviitin kohdalta. Kuulusteluissa amerikkalainen kertoi edellisen illan tapahtumista seuraavaa: Laitoin kenkäni oven ulkopuolelle lankattaviksi, kuten meillä on tapana. Toveri pisti omansa sängyn alle, kuten heillä on tapana. Sitten ripustin housuni henkariin, kuten meilläpäin on tapana. Vladimir Vladimirovitš taitteli omat housunsa patjansa alle, kuten heilläpäin on tapana. Kun ovelle koputettiin, menin avaamaan, kuten meillä on tapana. Volodja hyppäsi avoimesta ikkunasta ulos, kuten heillä on tapana.

Edellinen tarina kuvastaa omalta osaltaan tilannetta 70-luvun Suomessa. Kansalaisten tunteet itänaapuria kohtaan vaihtelivat pelon ja vihan välimaastossa, vaikka ulkopolitiikan doktriinina pidettiin ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliiton kanssa YYA:n hengessä. Padotut tunteet purkautuivat vitseissä, joissa annettiin palaa; parhaiten muistissa lienevät Kari Suomalaisen piirrokset.

Venäjän ulkoministeri Lavrov on nyt syyttänyt Suomeakin kasvavasta russofobiasta. Ei hän väärässä ole, sehän näkyy konkreettisesti Nato-myönteisyyden räjähdysmäisenä kasvuna. Älykkäänä ja kokeneena politiikan kettuna hän kyllä tasan tarkkaan tietää, mitä kaikkea venäläisvastaisuuden taustalla on. Kremlin täytyy esittää omaa teatteria, vaikka sanoma ei uppoa enää muihin kuin Venäjällä niihin kansalaisraukkoihin, jotka ammentavat tietonsa pelkästään naapurimaamme valtiollisesta mediasta. Valitettavasti heitä on aivan liian monta.

Demokratian hedelmistä nauttiva suomalainen ei millään voi ymmärtää, miten vielä vuonna 2022 rajan takana asuvat onnistutaan pitämään valheiden verkossa. Ei se aivan helppoa olekaan, koska jopa 15 vuoden vankeustuomio voi rapsahtaa, jos uskaltautuu kutsumaan Venäjän ”erikoissotilasoperaatiota” Ukrainassa invaasioksi tai hyökkäykseksi. Tuo sanktio ei koske pelkästään venäläisiä, se on ulotettu koskemaan myös ulkomaalaisia. Joutuisinkohan itsekin käräjille, jos ylittäisin itärajan?

Viimeisten kuukausien ajan olemme tottuneet siihen, että Putin ei pysty valehtelematta sanomaan edes hyvää päivää. Tästä tavasta hän poikkesi toissapäivänä pitämässään puheessa. Ennen aina viileän rauhallisesti esiintynyt entinen KGB-mies riisui naamionsa, ja maailma sai nähdä pelon sekä raivon vallassa olevan Putinin kaikessa alastomuudessaan. Kykenemättömyys itsehillintään paljasti Putinin avuttomuuden, kun hyökkäys ei suju, ja samalla Venäjän talous sakkaa kuin ilmatorjunnalta osuman saanut Antonov.
_________________________
P.S. Otsikko oli suosittu huuli 1980-luvun alussa. Aiemmin naureskeltiin Irinalle ja Tamaralle eli Pressin veljeksille.


14.3.2022 Sota ei syty, se sytytetään

Helmikuun 18. päivänä minusta tuli tyttövauvan isoisä, pojanpojan vaari olen ollut jo yli neljä vuotta. Olin luonnollisesti iloinen, eikä tunnettani yhtään vähentänyt se, että muistin Sauli Niinistön tulleen kolmannen poikansa isäksi suunnilleen samanikäisenä kuin itse olin pojantyttären syntyessä.

Noin viikko tuon iloisen tapahtuman jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Putin kuvitteli haukkaavansa veljesmaansa pelkkänä haarukkapalana, mutta se jäikin tiukasti Volodjan kurkkuun. Siellä se on vieläkin. Sitten sain kuvan kolmeviikkoisesta, jolla oli taistelutahtoinen ilme ja nyrkit tiukasti puolustusasennossa. Hän sopi erinomaisesti viattomaksi symboliksi, kun saimme tietoa ja kuvia Venäjän täysin tuhoamasta ukrainalaisesta lastensairaalasta. Onneksi tyttönen on täysin tietämätön julmasta maailmasta.

Putinin barbaarinen invaasio on saanut koko Euroopan osoittamaan emotionaalisesti latautunutta solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Suomessa hyökkäys on mennyt syvälle tunteisiin siksi, että jokainen maamme historiaa tunteva on kokenut Putinin käyttävän samaa pelikirjaa kuin Stalin, joka valheellisten Mainilan laukausten perusteella synnytti talvisodan. Sodat eivät syty. Ne sytytetään. Passiivin käyttökin on väärin, koska usein tiedetään tarkkaan, kuka sytyttäjä on.

Suomi jäi sodassaan yksin taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Ukraina on joutunut Venäjän karhun hampaisiin. Ainakin osittain presidentti Zelenskyin esimerkillisen toiminnan ja päättäväisen esiintymisen ansiosta Ukraina on saanut runsaasti tukea ja aseellistakin apua. Sitä Suomi ei koskaan saanut. Ruotsin kuningaskaan ei halunnut lähettää sotilaitaan tueksemme, koska se hänen mielestään olisi tehnyt Ruotsista sodan osapuolen. Moraalisesti hän oli väärässä mutta poliittisesti oikeassa.

Kun Suomessa pohdiskeltiin Ukrainan aseellista auttamista, pidin ajatusta vähintäänkin (uhka)rohkeana. Millekään muulle länsieurooppalaiselle maalle aseiden toimittaminen ei ollut yhtä riskaabeli hanke kuin Suomelle. Toivon koko sydämestäni, että emme joudu maksamaan tuosta maamme johdon moraalisesti oikeasta päätöksestä kohtuutonta hintaa. Suomihan teki itsestään sodan osapuolen, vaikka meillä ainakaan kaikki ”asiantuntijat” eivät sitä myönnä.

Ukrainan kriisin aikana moni asiaa kommentoinut on todennut, että nyt ensimmäisen kerran 80 vuoteen sota riehuu Euroopassa. Vaikka unohdettaisiinkin Neuvostoliiton ”rauhanturvajoukkojen” toiminta Unkarissa 1956 ja Tsekkoslovakiassa 1968, on kuitenkin muistettava Balkanin tapahtumat noin 30 vuotta sitten. Kyse oli Titon perinnönjaosta ja samalla Ukrainaan verrattuna verisemmästäkin sodasta Euroopassa. Mutta se on historiaa ja Ukraina on nykyisyyttä, samoin Serbian lojaalisuus Venäjälle. Toivottavasti EU:n ovi ei ole edes raollaan Serbialle.

Juuri nyt uutiset kertoivat, että presidentti Niinistö on haastattelussaan CNN-kanavalle avannut viime perjantaina käymiään keskusteluita Putinin kanssa: Putinin tavoitteena ei ole koskaan ollutkaan Ukrainan hallituksen vaihtaminen.
Lausunto on hämmentävä siksi, että a) Niinistö kertoo ulkomaiselle kanavalle asian, jota hän ei ole kertonut omalle kansalleen. b) Hän tuli levittäneeksi Putinin propagandaa. Kas kun hän ei kertonut, että Putin kielsi Venäjän hyökänneen Ukrainaan.
___________________________________
P.S. Nato-jäsenyyden suosiota mittaavat gallupit Suomessa tulittavat päivittäin vastaan niskuroivia kuin Iskanderit siellä jossakin.


8.3.2022 Varjo Suomen yllä

Koronakurjuutta on kestänyt jo kaksi vuotta. Tauti elää ja voi edelleen hyvin keskuudessamme. Tänä päivänä sairaalahoidossa on yli 800, mikä on enemmän kuin pitkään aikaan. Teholla olevien määrä ei sen sijaan ei ole kasvanut.

Ukrainan karmeat uutiset ovat kuitenkin syrjäyttäneet julkisuudessa terveydenhuollon asiantuntijat. Hanna (Nohynek) ja Mika (Salminen) ovat saaneet antaa tilaa kaimoilleen Mika Aaltolalle ja Hannalle Smithille. Aaltola on nyt sananmukaisesti ”päivystävä dosentti”, sillä esimerkiksi eilen hän laittoi jo aamuviideltä kymmenen tviittiä Ukrainan tilanteen vaikutuksesta Suomeen. Toivottavasti Aaltola oli aamulla väärässä, kun hän arvioi, että Venäjän sotilaallinen isku Suomeen voi tulla parin vuoden kuluessa.

Aaltola varmaan tarkoitti naapurin kostoa siitä, että Suomi on tuominnut Venäjän invaasion eli hyökkäyksen Ukrainan maaperälle, vaikka kyse on ollut vain ”rauhanturvaoperaatiosta”. Lisäraipat tulevat siitä, että Sanna Marinin hallitus on aseistanut Venäjää vastaan taistelevaa Ukrainaa. Moraaliselta kannalta Suomen päätös oli oikea mutta samalla (uhka)rohkea.

Viikko sitten Ylen ajankohtaisohjelmassa vierailivat Sanna Marin, Annika Saarikko, Riikka Purra ja Petteri Orpo. Pääaiheena oli Nato sekä siihen liittyminen. Pähkinänkuoressa käydyn keskustelun voi hyvin tiivistää niin, että kolme naista oli samalla ulkopoliittisella linjalla kuin presidenttikin. Petteri Orpo taas oli valinnut aivan oman pistoraiteen.
Kukaan naisista ei ilmoittanut omaa kantaansa Nato-jäsenyyteen, koska liittymisen ja liittymättömyyden hyödyt sekä haitat on analysoitava tarkkaan. Petteri Orpo taas oli sitä mieltä, että nyt täytyy raivata polku, jota pitkin riemumarssi jäsenyyteen toteutetaan. Orpo on kuin kilpahevonen, jolle on laitettu silmälaput estämään pollea vilkuilemasta sivuille.

Valitettavasti Petteri Orpo on valmis käyttämään Ukrainan murhenäytelmää sisäpoliittisena aseena. Tähän tarjoutuu oiva tilaisuus, koska suomalaiset ovat aina kokeneet itänaapurin vastenmieliseksi ja pelottavaksi. Nato-korttia heiluttamalla Orpo haluaa osoittaa, että hänen johtamansa puolue ei pelkää ryssää kuten muut puolueet, jotka esiintyvät rauhallisesti.
Totuus kuitenkin on, että kaikki puolueet ovat julkisesti aivan selkein sanoin tuominneet Venäjän toimet, hyväksyneet pakotteet sekä aseavun Ukrainalle. Oppositiojohtaja Orpo haluaa muista puoluejohtajista poiketen rehennellä ja ottaa ansaitsematonta kunniaa noista päätöksistä. On hyvä muistaa, että Orpo voi mekkaloida rauhassa, koska mahdollisista seuraamuksista häntä ei voi vetää vastuuseen.

Itse asiassa on kenties väärin puhua Venäjän toimista Ukrainasta, pikemminkin on kyse Putinin sodasta omaa veljeskansaa vastaan. Tuossa taistelussa isompaa maata johtaa pieni ja pienempää suuri mies. Ukrainan presidentin esiintymisessä on teatraalisuutta, mutta hänen rohkeuttaan ei voi kyseenalaistaa. Zelesnyi on osoittanut olevansa leijona. Putin taas on kuin kolossaan pelkäävä hiiri.

Saattaa olla, että Putin pelkää eniten omaa kansaansa ja sitä, että se irtoaa hänen otteestaan. Näin on pakko tapahtua silloin, kun venäläiset ymmärtävät, että ruplan romahdus, kauppojen tyhjät hyllyt ja maksamatta jääneet palkat ovat Putinin syy. Diktaattorin suuret ja valheelliset sanat eivät täytä nälkäisiä vatsoja.
Putin pelkää myös Natoa, mikä saa hänet hypistelemään ydinasenappia. Hän on väheksynyt koronaa, mutta pelkää kuollakseen sairastuvansa siihen itse, siis musikoista viis. Koska en ole perehtynyt psykiatriaan enkä lääketieteeseen, en lähde spekuloimaan Putinin pahoinvointia. Keittiöpsykologillakin on kuitenkin oma käsityksensä henkilöstä, joka luo perusteettomia uhkakuvia sekä haamuja ja käy asein niiden kimppuun.
_______________________________________
P.S. Riikka Purra ei nyt ilkeä jankuttaa haitallisesta maahanmuutosta eikä maahanmuuttajien saamista sosiaalituista. Hän voisi lopettaa myös jankkaamisen jalkaväkimiinoista. Puolustusvoimain komentajakaan kun ei niitä kaipaa.


5.3.2022 Eduskuntavaaleja odotellessa

Katja Taimela ei enää asetu ehdolle eduskuntavaaleissa. Ennusmerkkejä siitä oli jo ollut ilmassa. Hän on mennyt läpi neljästi, mutta vuoden 2019 äänimäärä oli kaikkein alhaisin. Romahdus tosin tapahtui jo neljä vuotta aiemmin. Lasku selittyi pitkälti sillä, että kahdesti salolaisten ääniä oli noukkimassa myös Saku Nikkanen; Taimelan peruspotti on aina tullut kotikaupungista. Kun kolmen perättäisen kuntavaalin äänikuningatar ei vuosi sitten enää asettunut ehdolle ja jätti vielä aluevaalitkin väliin, ilmoitus luopua eduskuntapaikasta ei yllättänyt.

Taimela ponnisti ensi yrittämällä kunnanvaltuustoon vuonna 2000 ja eduskuntaan 2007. Hänellä ei siten ollut pitkää uraa loistavasti menestyneenä kuntapoliitikkona, mutta pääsy Jukka Roosin eduskunta-avustajaksi teki hänestä kansanedustajan. Halusiko vasemmistodemari Jukka Roos avustajavalinnallaan torpata Jyrki Toivosen mahdollisuudet? Oikeistodemari Toivonen oli tuolloin ykkösnimi Salossa. Joka tapauksessa Roosilla oli loistava pelisilmä.

Kaksi ikivanhaa totuutta: Ensiksikin se, että poliitikon uran pahin kompastuskivi löytyy omasta puolueesta, joskus omasta puolueosastosta. Toiseksi se, että politiikassa etenemiseen tarvitaan sekä pyrkyä että nostetta. Nikkanen nakersi Taimelan suosiota kaksissa eduskuntavaaleissa ja ajautui konfliktiin puolueosastonsa kanssa. Vuonna 2015 hänellä oli enemmän pyrkyä kuin nostetta. Seitsemässä vuodessa Nikkanen on selättänyt penikkataudit, ja menestystä on menneet huomioiden tullut yllin kyllin. Salon Työväenyhdistys ei kilpailijoiden puutteessa voi muuta kuin nimetä Saku Nikkasen ehdokkaaksi, mutta eduskuntapaikka on vasta haave.

Mikko Lundén pääsi eduskuntaan toisella yrittämällä. Ensimmäinen kerta tyrehtyi siihen, kun kaksi paikallista ehdokasta söi toisiaan. Myös Heikki Tamminen jäi valitsematta. Vuonna 2019 perussuomalaiset olivat taktisesti paljon nokkelampia sekä paikallis- että piiritasolla: Salosta vain yksi ehdokas ja vaaliliitto KD:n kanssa. Näillä eväillä Lundén nousi eduskuntaan. Kuinka moni muistaa, että tuon vaaliliiton ensimmäinen varakansanedustaja on salolainen Pertti Vallittu. Jos vaikkapa Kike Elomaa saisi tarpeekseen ja jättäisi eduskunnan, Salolla olisi kolme kansanedustajaa.

Vaalijärjestelmämme erikoisuuksia on, että kristillisdemokraattina yli 3000 ääntä saanut Vallittu korvaisi perussuomalaisen. Hän kasvattaisi kuitenkin kokoomuksen eduskuntaryhmää, koska Vallittu heti vaalien jälkeen valitsi seuraavaksi poliittiseksi kodikseen kokoomukseen. Meillä vaalitulos lasketaan d'Hondtin menetelmällä, mutta Vallitun tapaus vaikuttaa höntiltä. Jos perussuomalaisten kannatus jäätyy 15 prosenttiin, eikä KD Varsinais-Suomessa lähde aisankannattajaksi, Lundénin kaudet voivat jäädä yhteen.

Salon kokoomus on ollut hajalla, eikä puolueella Jouko Laxellin jälkeen ole ollut kansanedustajaa Salosta.  Vaaleihin on menty kahdella ehdokkaalla tai heitetty kisaan nelosketjun mies. Eikä hyvältä näytä nytkään. Juhani Nummentalo on tehnyt jo kaksi epäonnistunutta yritystä. Hän jättänee kolmannen käyttämättä, vaikka muistissa on, että Sauli Niinistö pääsi vasta kolmannella.
_________________________________________________
P.S. Tämä on viimeinen kolumnini Salon Seudun Sanomissa.  


1.3.2022 Niinistö antautuu

Suomen ja Ukrainan presidenttejä yhdistää ainakin kaksi tekijää: he ovat Natoon kuulumattomien maiden päämiehiä, joilla on yli 90-prosenttinen kansansuosio. Mutta kyllähän erojakin tietysti on.

Juuri nyt näyttää siltä, että Volodymyr Zelenskyn kannatus Ukrainassa on vakaa. Hän on jo nyt sankari, josta voi vielä tulla marttyyri. Oman presidenttimme osakkeiden pitäisi lyhyessä aikaikkunassa tarkasteltuna laskea. Niinistön ja hänen innokkaimpien kannattajiensa näkemykset Natoon liittymisestä näyttävät olevan jopa jyrkässä ristiriidassa keskenään.
Tuo perustavaa laatua oleva ristiriita realisoitui eilen. Media kirkui kolmea pääuutista: Ukrainan tilannetta, Suomen aselahjoitusta Zelenskylle ja hänen maansa hallitukselle sekä galluptulosta Natoon liittymisestä. Illalla presidentti Niinistö istui Ylellä naama mutrussa mutisemassa käsityksiään vallitsevasta tilanteesta. En ole koskaan milloinkaan kuulunut hänen ihailijoihinsa enkä ymmärtänyt hänen käsittämätöntä suosiotaan, joka vaaleissa sentään on jäänyt 20-30 prosenttiyksikköä gallupmittauksista.

Vielä eilen aamupäivällä esitin miesten kahvihetkessä reteästi, että presidentti Sauli Niinistö haluaa jättää itsestään poliittisen muistomerkin johdattamalla viimeisinä virkavuosinaan Suomen Natoon. Alun perin hän aikoi järjestää ETYK:n 50-vuotispäivät, jolloin maailman napamiehet olisivat tulleet haistelemaan Helsingin henkeä. Niinistö olisi päässyt parrasvaloihin vielä 2025 eli vuosi presidenttiytensä päättymisen jälkeen.
Niinistön eilisen esiintymisen jälkeen jouduin peruuttamaan. Tässä suora lainaus: ”Totta kai tällainen tunnelma, että nyt olemme sitten (Natossa) täydessä suojassa, on hyvin ymmärrettävä. Sitä tietysti kannattaisi jokainen. Mutta joudumme sitten miettimään myös niitä vastavaikutuksia.” Niinistö tarkensi vielä, että vastavaikutuksilla hän tarkoitti Venäjän reaktiota. Tuollaista mielipidettä Natoon tässä ja nyt haluavat kutsuvat suomettumiseksi.

Juuri nyt minulla on se käsitys Niinistö tulee nostamaan kätensä pystyyn antautumisensa merkiksi, mikä tarkoittaa, että hän luopuu ulkopolitiikan johtamisesta ja antaa sen kansan edustajille. Edellä oleva ei muuten ole yhdyssanavirhe, joita yritän välttää kuin ruttoa. Tähän asti Niinistö on halunnut korostaa voimakkaasti, miten perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa presidentti. Hän on jopa väheksynyt valtioneuvoston roolia, vaikka maininta yhteistoiminnasta on kirjattu perustuslakiin. Niinpä Elina Valtonen ja muut Niinistön hännystelijät ovat kavahtaneet pääministeriä, joka kuulemma on astunut jo useasti presidentin aroiksi tiedetyille varpaille.

Siunatuksi lopuksi vertaisin Nato-intoilijoita autoilijaan, joka tulee pikkuautollaan sivutietä ja pysähtyy kolmion taakse odottamaan pääsyä valtaväylälle. Turvallinen siirtyminen sille edellyttää, että autoilija ottaa huomioon myös vasemmalta tulevat. Muuten voi käydä niin, että 25 metrin pituinen rekka tekee hänen autostaan romuläjän ja autoilijasta itsestään muusia.
____________________________________
P.S. Toivon vilpittömästi Paavo Väyryselle pikaista paranemista ahdistuksestaan.

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

”Tulos on karu” – yhä useampi työnantaja rikkoo työehtosopimuksen tai lakien määräyksiä

SAK:n kyselyyn vastanneiden luottamushenkilöiden mukaan 32 prosenttia työnantajista on syyllistynyt kuluneen 12 kuukauden aikana laki- ja...

Lue lisää »

Pohjois-Korea laukaisi eilen ohjuksen – tänään tuli Etelä-Korean ja USA:n vastaisku

Etelä-Korea ja Yhdysvallat ovat ampuneet neljä ohjusta Japaninmereen, Etelä-Korean asevoimat kertoi keskiviikkona uutistoimisto Yonhapin mukaan. Ohjukset...

Lue lisää »