web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Lokakuu 2021

27.10.2021 Paskanjauhantaa

Pääministeri Sanna Marin kertoo ohjelmassa Politikka-Suomi, että on ollut hetkiä, jolloin hänestä on tuntunut, että enää ei jaksa eikä halua. Ihmettelen, että en ole vielä nähnyt somepyöritystä, jossa vaadittaisiin pääministerin eroa, koska hän on menettänyt toimintakykynsä.

Marinin aamupalasta jaksettiin kohkata viikkotolkulla. Nyt on jo toista viikkoa jauhettu Marinin boomer-päivityksestä. Olen niin kalkkis, että en pystynyt ymmärtämään pääministerin pilkanneen minua, vanhaa toveria. Kun sitten Ville Tavio ja Riikka Purra pahoittivat mielensä ja osoittivat julkisuudessa syvää ”empatiaa” niille senioreille, joita Sanna Marin oli syvästi loukannut, minua vilutti. Nämä persut olivat korppikotkien tavoin hyökänneet oletetulle haaskalle mutta saaneet todeta, että mitään nokittavaa raatoa ei sitten ollutkaan.  Se taas lämmitti.

Ylen ajankohtaistoimituksessa porukka on vaihtunut ja ohjelmien taso romahtanut. Valitettavasti asioilla on kiistaton kausaaliyhteys. Säälittävä esimerkki siitä saatiin taas eilen. Petri Raivio oli kutsunut studioon Niina Malmin (sd) ja Matti Vanhasen (kesk). Teemaksi hän oli valinnut, Veikkaus-casen, joka oli aiheuttanut ”ryppyjä rakkauteen”. Aihehan ei enää ole tuore vaan aivan härski.
Raivio yritti kyllä kohteliaasti mutta itsepintaisesti saada keskustelijoita käymään toistensa kimppuun. Hän oli kuin pellonraivaaja, joka yrittää nostaa ja siirtää isoa, osittain maan sisässäkin olevaa kiveä. Yrittää raivoisasti puolelta ja toiselta, mutta kivi pysyy paikallaan.

Kun riitaa ei syntynyt, toimittaja pyysi Niina Malmia kertomaan eripurasta SDP:n eduskuntaryhmässä. On kuulemma väitetty, että pääministeri Marin olisi viimeaikaisten tapahtumien johdosta saanut ryhmässään valtaisan arvosteluryöpyn. Malm kehotti Raiviota kysymään asiasta eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmanilta, hän itse kun on puolueen eikä eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja.
Nuoratussa neliössä tuota olisi kutsuttu täydelliseksi tyrmäysiskuksi. Sitä se oli myös studiossa. Toimittaja putosi eikä pystynyt nousemaan. Hän pläräsi ääntä päästämättä lapuille tekemiään jatkokysymyksiä, ja ohjelman viimeiset kaksi minuuttia olivat hänelle sangen usvaisia.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun toimittaja Raivio ei 20 minuutissa saanut vieraitaan haluamaansa tilaan, sisään tuli kollega Marja Stenroos ”ulkopuolisena tarkkailijana” kommentoimaan kepun ja demareiden välejä. Eipä hänellä ollut mitään raflaavaa annettavaa, ja arvosteluryöppykin oli vaihtunut kysymystulvaksi. Minua kiinnostaisi suunnattomasti tietää, kuka – tai ketkä – demariryhmästä olivat vuotaneet medialle. En hämmästyisi lainkaan, jos kyse olisi Antti Lindtmanin tukijoista, joita vielä hiertää tappio pääministeristä äänestettäessä. En sulje pois sitäkään vaihtoehtoa että Malmin tyrmäävä vastaus Raiviolle sisälsi vihjeen tuohon suuntaan.
___________________________________
P.S. ”Niinistö on kuin mulkku. Se kasvaa tehtäviensä mukana.” Ohjelmaan Hyvät herrat liittyvän sitaatin kertoi Politiikka-Suomen 4. jaksossa toimittaja Tuomas Karemo.  


23.10.2021 Kuinka te kehtaatte!

Ja kyllähän te kehtaatte. Tuolla tavoin Timo Soini moitti Kataisen hallitusta oppositiossa ollessaan, kun Kreikan tukipaketista eduskunnassa keskusteltiin. Tuokin soinismi jäi elämään, ja sitä ovat ahkerasti sitten käyttäneet sekä hallitus- että oppositiopuolueet.

Pääministeri Sanna Marinin tekemisistä media on vaahdonnut jo kauan niin älyttömästi, että odotan päivää, jolloin manataan hänen tuhlaavan tolkuttomasti vessapaperia pikkuasiallakin käydessään. Ja kaikki tuokin otetaan tietysti veronmaksajien pussista. Me kuitenkin maksamme paskapaperimme itse. Ettäs kehtaat Sanna Marin!

Pääministerinäkin hetken viivähtäneen Alexander Stubbin loistavaa fysiikkaa ylistettiin tuolloin mediassa. Stubbin kerrottiin juosseen maratoneja kolmen tunnin pintaan, pyöräilleen Helsingistä Turkuun lähes 40 kilometrin keskinopeudella ja kaikkea muuta. Noilla saavutuksilla hän oli median mielestä teräsmies, mutta lopuksi hän pääministerinä kaatui joko tahalliseen tai tahattomaan aritmeettiseen virheeseen.

Sanna Marin on 15 sapattivuoden jälkeen jatkanut juoksuharrastustaan ja ilmoittanut tavoitteensa olevan kolme kilometriä Cooperin testissä eli 12 minuutissa. Kepun aisankannattaja Suomenmaa julkaisi nyt viikolla jonkun psykiatrin mielipidekirjoituksen: siivousvimmainen ja juoksukiimainen pääministeri ei varmaankaan pysty hoitamaan tehtäviään. Mauttomuudellaan hän löi kirkkaasti IS:n lannanlevittäjän Timo Haapalankin. Se on saavutus, tosin kyseenalainen.

Tänään HS:ssa viestinnän professori Anu Kantola kertoi meille, että Suomessa valtaapitävien yksityiselämää ei mediassa ole liikaa, vaikka se onkin aiempaa enemmän esillä.
”Jos ei anna haastatteluja ja pidättäytyy oman kodin oven avaamista, julkisuudessa on vain vähän materiaalia, mitä käsitellä. Kun sen oven on kerran avannut, media voi katsoa, että siitä on lupa mennä koska vain. Se saattaa tuottaa myös ikävää julkisuutta, mihin pitää varautua.”
Onko Kantola kenties sitäkin mieltä, että minihameeseen pukeutunut nuori nainen saa syyttää itseään, jos hän joutuu kourinnan tai sitäkin raaempien seksuaalisten tekojen kohteeksi?

MTV 3 puolestaan kertoi eilen teettämästään kyselystä ja uutisoi näyttävästi, että pääministeri Marin sai arvosanaksi 5,2 asteikolla 1-10 toiminnastaan Veikkauksen edunsaajia koskevassa riidassa. Antti Kurvisen saama arvosana oli 8,6. Kysely oli suunnattu kepun piirihallituksille, joten uutinen täyttää kaikki objektiivisen viestinnän kriteerit. Sama kysely oli kuulemma tehty myös SDP:n piirihallituksille, mutta niitä tuloksia ei julkistettu.

Yllä oleva osoittaa, että meillä Suomessa on vapaa lehdistö: voidaan kysyä mitä tahansa ja uutisoida mitä sattuu. Esimerkkejä pääkaupunkimedian päivittäisistä ylilyönneistä olisi pilvin pimein. IS:n, IL:n, HS:n ja MTV 3:n kuoroon aika ajoin liittyy myös YLE. Valitettavasti meillä ei ole lainkaan vaihtoehtoista mediaa.
Pääministeri Marin on kuin huippu-urheilija. Mitä kovempia tuloksia urheilija tekee, sitä himotumpi hänen päänahkansa on. Kun hän on lyömätön kentällä, käynnistetään huhut dopingin käytöstä.
______________________________________
P.S. Jos hallitus hajoaa, syyksi kepu tulee ilmoittamaan erimielisyydet taloudesta. Eihän puolue tietenkään voi tunnustaa hajoamisen johtuvan puolueen alhaisesta gallupkannatuksesta. Sipilähän jo viitoitti tien.


19.10.2021 Kepu kipuilee taas

Keskusta on erittäin tyytyväinen hallituspohjaan, hallituspuolueisiin ja haluaa, että meillä on toimintakykyinen hallitus tässä maassa. Tuota keskustan silloinen puheenjohtaja Katri Kulmuni hoki useaan kertaan medialle joulukuun alussa 2019. Ilman arkistojen apua pystyn elävästi muistamaan tilanteen. YLE näytti rasittavan kauan suljettua ovea, josta Katri Kulmuni tulisi kertomaan, miten keskustan eduskuntaryhmä suhtautui pääministeri Antti Rinteeseen.

Virkettä toistellessaan Kulmuni oli niin hermostunut, että hän vastasi kaikkiin median tekemiin kysymyksiin tuolla yhdellä ja samalla virkkeellä. Ryhmässä se oli hänelle annettu ainoaksi evästykseksi. Säälittävä kuva Kulmunista minulle jäi. Hänen vieressään kuin adjutanttina seisoi Antti Kurvinen. Ja sitten asia vielä vietiin puoluehallitukseen.
Kun Jari Isometsää vuonna 2001 Lahdessa epäiltiin dopingista, hän puolustautui kertomalla, että on rehellinen Lapin mies. Jos Antti Kurvista joku sattuisi syyttämään härskistä pelistä, hän varmaan torjuisi väitteet sanomalla, että on suoraselkäinen pohojalaane.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana päivänä keskusta ilmoitti pääministerin menettäneen puolueen eduskuntaryhmän luottamuksen. Antti Rinteelle pääministeriys oli reilun puolen vuoden (188 vrk) pesti. Kepun järjestämä spektaakkeli oli minulle tuolloin vähintäänkin lievä yllätys. Näin siksi, että sinisilmäisenä ja hyväuskoisena kuvittelin kepun olleen lopulta hyvillään ja jopa kiitollinen Rinteelle hallitukseen pääsystään. Siitäkin huolimatta, että päätös hallituksen menosta jakoi puoluetta. Kokoomushan sai rukkaset, mistä sekä Orpo että EK syvästi pahoittivat mielensä. Eikä ole lainkaan yleistä, että vaaleissa kölin alta vedetty ja 18 paikkaa menettänyt puolue pääsee kiinni ministerisalkkuihin.

Prosessi osoitti, että pääministeri oli kepulle yhtä punainen vaate kuin EK:lle. Etelärannassa Rinne oli persona non grata ja toimet hänen kampittamisekseen aloitettiin välittömästi sen jälkeen, kun presidentti oli hallituksen (6.6.) nimittänyt. Ehkä joskus saamme tietää, kuka oli EK:n myyrä kepussa. Sitten vielä tapaus Jäätteenmäki. Vaikka hänen 39 vuorokauden pääministeriydestään oli kulunut 16 vuotta, kepulaisten ientaskuissa oli siitä vielä jäljellä kaikenlaista töhnää. Kosto tuli, vaikkakin viiveellä.

Tässä viimeisimmässä kepun ohjaamassa spektaakkelissa iltapäivälehtien lannanlevittäjät ovat tehneet pääministeri Marinista pääpukarin. On kuulemma aivan poikkeuksellista, että pääministeri tukistaa ministeriä. Onko todella unohtunut, miten pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö itkettivät naiskollegoitaan? Olisi syytä kertoa, että riviministeri Kurvinen ei suostunut pääministerin pyyntöön jättää tiedottamatta keskeneräisestä asiasta, koska hän halusi tehdä Marinista julman diktaattorin ja itsestään marttyyrin.

On hyvä myöskin huomata, että kiistassa oli kysymys 40 miljoonasta eurosta; pähkinöistä eli noin 0,07 prosentista koko budjetista. Mutta vain pilkku erottaa Kurvisen James Bondista. Pääkaupunkimedia voisi myöskin ivailla kokoomukselle siitä, että se ensin vaati hallitusta korvaamaan eri järjestöille veikkausrahojen pienentymisen. Kun hallitus teki sen, kokoomuksessa oltiin kauhuissaan siitä, että hallitus taas jakaa verovarojamme lahjoina kuin joulupukki.
___________________________________________
P.S. Maaseudun Tulevaisuuden gallupissa 26 prosenttia halusi Marinista seuraavan pääministerin. Orpo sai 16 ja Purra 8 prosenttia äänistä. Keskustalaisista ei mainittu sanaakaan.


13.10.2021 Kummelikansa

Kolme kummelia muodosti eräässä sketsissä Suomen joukkueen musiikillisessa tietovisailussa. Kolmikko sai nähdä ja kuulla videolta laulun Jag tycker om Lennart. Videoon liittynyt kysymys kuului, mikä maa oli kyseessä. Kummelit: vastaamme Kanada.

Maikkari julkaisi hiljakkoin galluptuloksen, jossa oli kysytty, kuka on onnistunut parhaiten koronaviruksen torjunnassa. Vastaajille oli annettu seitsemän nimeä, ja gallupkansa vastasi: Sauli Niinistö. Presidentti voitti niukimmalla mahdollisella marginaalilla Mika Salmisen. Kaksikko jätti Sanna Marinin selvällä pesäerolla kolmanneksi.
Niinistö on kuin Peltosen luoma Elmo-hahmo, joka voittaa kaikki kisat. Nekin, joihin hänellä ei kuuluisi olla oikeutta osallistua. Koronan vastaisessa taistelussa nostoväen kapteeni Niinistöllä ei ole ollut mitään rintamavastuuta eikä toimivaltuuksiakaan, mutta kummelikansa vastasi: Niinistö.

Kyselyssä kävi kuten sodissakin on tupannut käymään. Kunniamerkit ja ylennykset eivät menneet niille, jotka ensimmäisinä syöksyivät vihollisen poteroihin. He kaatuivat. Olen näissä blogipäivityksissäni monesti hämmästellyt Sauli Niinistön valtavaa kansansuosiota. Teen sen jälleen kerran. Kun 90 prosenttia kansalaisista antaa presidentille kiitettävän arvosanan, on pakko kysyä, miksi se on mahdollista Suomessa mutta ei missään muussa avoimen demokratian maassa. Kai se menee niin, että mitään tekemätön ei voi tekemisistään saada risuja. Ihmettelystäni huolimatta en halua verrata Suomea Itävaltaan, jossa liittokansleri Kurzin epäillään ostaneen itselleen suosiollisia galluptuloksia.

Iltapäivälehdet ovat yli vuoden ivanneet Krista Kiurua ja tehneet hänestä elävän maalitaulun koronaan ja sen aiheuttamiin rajoituksiin kyllästyneelle kansalle. Samalla lehdet ovat halunneet tökkiä Sanna Marinia siitä, että hallitusta ei johdakaan pääministeri vaan ministeri Kiuru.
Sanoin vaimolleni aikoja sitten, että sitten kun rajoituksista luovutaan, se tullaan tekemään jollakin tapaa väärin. Sellaisia merkkejä on jo nyt ilmassa. Kun Sanna Marin STM:n ja THL:n kannoista huolimatta lähti rajoitusten poistamisen tielle, häntä alettiin syyttää vastuuttomasta toiminnasta. Tähän asti on kritisoitu siitä, että hän on perusteettomasti pitänyt Suomea suljettuna. Ollaanko nyt aloittamassa Krista Kiurun rehabilitointi? Ryhdytäänkö uudelleen arvioimaan hänen koronaan liittyvät lausuntonsa ja tekemisensä? Loppuuko ivailu?

Muutos suhtautumisessa Kiuruun on niin totaalinen, että sen täytyy olla poliittista peliä, jolla pyritään horjuttamaan pääministerin asemaa ja vähentämään hänen harvinaisen suurta suosiotaan. Presidenttiin verrattuna pääministeri Marininilla on kuitenkin tolkulliset kannatuslukemat, Niinistönhän ovat tolkuttomat.
Poliittiset kilpakumppanit ja vapaa ”riippumaton” lehdistö sontaluukkuineen näyttävät pelkäävän kuollakseen, että Sanna Marin suostuu SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Juuri nyt et kyllä sitä usko.
_________________________________________________________
P.S. Ihmisiä kiihdyttävät heidän mielipiteensä asioista, eivät itse asiat.


10.10.2021 Purra pörräsi Salossakin

Viime perjantaina keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko käväisi naapurissamme. Hän ei vieraillut Salossa vaan pelkästään Ilolansalossa. Lauantaina saapui sitten persujohtaja Riikka Purra lakeijoineen, joita virallisesti kutsutaan varapuheenjohtajiksi. Purra viihdytti kuulijoitaan torilla eli paljon avarammissa maisemissa kuin Saarikko.

Itse asiassa naisjohtajat eivät vierailleet, hehän vain piipahtivat. Saarikon kalenterissa palvelukeskuksessa käyntiin oli varattu kolme varttia, Purra pörräsi keskustassa ennakkotietojen mukaan puolisen tuntia. Salo oli varmaan molemmille sopiva taukopaikka matkalla kohti tärkeämpiä kohteita.

Pidän pienenä ihmeenä sitä, että valtiovarainministerillä oli kesken arkisen aherruksen aikaa paikallisille kannattajille. Ihmettelyni ei ole pikkumaista, jos muistaa, mikä älämölö somessa nousi, kun iltapäivälehti oli uutisoinut pääministerin siivoavan Kesärannassa. Toisaalta yhtä suuri äläkkä olisi noussut, jos lehden sontaluukusta olisi vuotanut, että Sanna Marinilla käy verovaroin palkattu siistijä kahdesti viikossa. Siinä, että oppositiopoliitikolla olisi aikaa keskellä työviikkoa, ei olisi mitään ihmettelemistä. Mutta Purra tulikin lauantaina, silloin torilla oli jo valmiina ostoskansaa eli potentiaalisia käännytettäviä?

Suurin ero hallitusvastuussa ja oppositiossa olevien puolueiden välillä ei muuten liity vallankäyttöön, vaikka niin saattaisi luulla. Hallitus pystyy kyllä eduskuntaenemmistönsä turvin säätämään lakeja opposition joutuessa hampaattomana seuraamaan katseella mutta suurin ero on siinä, että ministerit eivät voi häikäilemättömästi valehdella. Sen oikeuden oppositiopuolueet ovat itselleen ottaneet. Mikropuolueilla on vähemmän ja pienempiä valheita kuin kahdella suurimmalla.

Jos valtioneuvoston jäsen puhuu eduskunnalle puuta heinää, häntä uhkaa ministeriyden menetys ja pahimmassa tapauksessa valtakunnanoikeus. Opposition edustajilla ei ole vastaavia pelkoja, mikä sitten näyttääkin poistavan pidäkkeitä totuudessa pysymiselle. Tuomio voisi periaatteessa tulla kansalta, mutta sanktio jää saamatta, koska epätodet ovat sitä, mitä äänestäjät heiltä odottavatkin. Tarkoitus pyhittää härskimmänkin valheen. Tästä aiheesta kirjoitin 5.10. otsikolla Valehtelijoiden klubi, joten en lähde toistamaan itseäni.

Elokapina on kuohuttanut mieliä, ja on johtanut ylilyönteihin sekä aktivisteissa että heidän vastustajissaan. Itse en menisi asian vuoksi peffalleni Mannerheimintielle enkä muullekaan kadulle, mutta en myöskään jaa asiaa vastustavien raivoa. Eduskunnassa raivo näkyi siinä, että sisäministeri Ohisaloa hiillostettiin sekä vaadittiin tuomitsemaan ja estämään aktivistien toiminta. Ohisalo vastasi aivan järkevästi ja perustuslakimme mukaisesti, että tuomiovalta ei kuulu hänelle, ja viranomaisten tehtävä on arvioida, milloin mielenosoitus on keskeytettävä.

Mietin myös sitä, mihin rikkeeseen Elokapinan tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Suominen syyllistyi kertoessaan medialle, että presidentti ja ministerit olivat suuressa vaarassa Valtioneuvoston linnassa. Komisarion mukaan heidät piti saattaa turvaan vaihtoehtoista reittiä. Kuitenkin sekä presidentti että Li Andersson ovat sanoneet poistuneensa aivan normaalisti. Jos poliisi puhui totta, hän teki presidentistäkin valehtelijan. Perussuomalaiset ovat soluttautuneet poliisiin? Tähän asti siellä on ollut lähinnä kokoomuslaisia.
______________________________________________
P.S. Ristikossa ratkaisu oli lato, kun vihje oli puuta heinää.


7.10.2021 Tutkijasta Halla-ahon pesänhoitajaksi

Markku Jokisipilä on historiantutkija ja valtiotieteen tohtori sekä YLE:n käyttämä kommentaattori. Hän on Turun yliopiston apulaisprofessori ja yliopistoon kuuluvan eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja. Viikko sitten ilmestyi hänen kirjansa perussuomalaisista.

Olen lukenut teoksen. Sen sisältö hämmästytti minua suuresti. Päästyäni kirjan loppuun ymmärsin, miksi Jokisipilä käytti useita sivuja yrittäen todistella, että hän on liikkeellä tutkijana eikä asetu puolustamaan tai syyttämään perussuomalaisia. Todistelut valuivat hukkaan, kun hän kuitenkin erittäin usein tuomitsi kaikki muut yliopistoihmiset, jotka ovat julkaisseet jotain Halla-ahon johtamasta puolueesta. Heillä - kuten myös Helsingin Sanomilla - on kirjoittajan mielestä ollut voimakas, väärä ja negatiivinen käsitys puolueesta ja sen nyt jo entisestä puheenjohtajasta, jota jopa demonisoidaan.

Kirjassa Jokisipilä ei keskity pelkästään Halla-ahoon vaan palaa myös Timo Soiniin ja Veikko Vennamoon. Riikka Purrakin tuli haastatelluksi, vaikka hän kirjoitusajankohtana oli vielä varapuheenjohtaja. ”Puolueeton” Jokisipilä myöntää jo alkulehdillä, että perussuomalaisten vaalivoitto Soinin johdolla 2011 herätti hänessä tyytyväisyyttä, koska se oli raikas tuulahdus sisäpolitiikan tunkkaisuuteen. Eikä hän iloinnut pelkästään Soinin voitosta vaan myös siitä, että omahyväiset SDP, keskusta ja kokoomus olivat saaneet turpiinsa.
Kiteytetysti voi todeta, että kirjoittajan mielestä perussuomalaisten vaalivoitot ja kansansuosio ovat kolmen muun suuren puolueen ansiota. Ne ovat samankaltaistuneet ja hylänneet aikaisemmat ihanteensa, kuten isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden. Perussuomalaiset tulivat ja täyttivät arvotyhjiön. Muista puolueista perussuomalaiset erottuvat tunnetusti myös EU-kriittisyytensä ja maahanmuuutovastaisuutensa takia.

Kirjoittaja ylistää perussuomalaista puoluetta. Se on tuonut uusia näkökulmia, elävöittänyt kansanvaltaa ja lisännyt äänestäjien valinnanvaraa. Hän on innoissaan siitä, että perussuomalaiset haastaa muita puolueita omapäisyydellään ja käy keskustelua omilla ehdoillaan. Jokisipilä on närkästynyt medialle ja politiikoille, jotka halventavasti kirjoittavat ja puhuvat persuista. Toisaalta hän muistuttaa, että sanoma on tärkeämpi kuin ilmaisun sävy. Niinpä hän kritisoi kaikkia niitä, jotka leimaavat koko puolueen Hakkaraisen, Tynkkysen ja kumppaneiden ulostulojen perusteella. En hämmästyisi, jos Jokisipilä komppaisi Riikka Purraa, joka on sitä mieltä, että Sebastian Tynkkysen äsken saama kolmas(kin) tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan loukkaa sananvapautta.  

Jokisipilä kirjoittaa, että perussuomalainen puolue ei ole rasistinen, äärioikeistolainen, kiihkonationalistinen eikä demokratian vastainen, koska puolueohjelmaan ei ole kirjattu mitään tuollaisia tavoitteita. Siksi kirjoittaja ymmärtääkin hyvin perussuomaisten kansanedustajien närkästyksen, kun heidät vastoin omaa tahtoaan pantiin istumaan äärioikealla.
Puolue on kirjan mukaan populistinen sekä oikeistoradikaalinen, ja sillä on oikeus tulla kohdelluksi muiden puolueiden tavoin. On muuten hyvä muistaa, että rasistisia ja äärioikeistolaisia tavoitteita ei voi olla minkään puolueen ohjelmassa, koska sen estää puoluelaki. Sen muuttamiseen tosin riittänee yksikertainen enemmistö.

Markku Jokisipilä on uinut niin syvälle perussuomalaisuuteen, että hän toistaa puoluejohdon subjektiivisia käsityksiä kolmen muun suuren puolueen persuvihasta, vaikka kyse on perussuomalaisten uhriutumisesta. Puolueen menestys perustuu pitkälti vastakkainasetteluun: Me olemme persuja (kansa) ja nuo tuolla ovat muita (eliitti). Kansa on subjekti eikä objekti.

Kun Jussi Halla-aho kesällä ilmoitti, että hän jättää puheenjohtajuuden elokuun puoluekokouksessa, olin ainakin jonkin verran yllättynyt. Erittäin hämmästynyt olin siitä, että hän oli kirjoittanut ”testamentin” ja julisti sen sisällön salaiseksi 10 vuodeksi. Käsittämättömänä pidin sitä, että Halla-aho ei laittanut tuota paperia tallelokeroon vaan antoi sen jollekin perheen ulkopuoliselle henkilölle.
Suomen Kuvalehden toimittaja kysyi alkusyksystä Jokisipilältä, oliko ”testamentti” hänen hallussaan. Jokisipilä kieltäytyi vastaamasta kysymykseen. Mielestäni olisi ollut loogista, että hän olisi vastannut kieltävästi, jos hänellä ei ”jälkisäädöstä” ole. Sitä hän ei jostakin syystä halunnut tehdä. Kirjassa on useita suoria lainauksia Halla-aholta, jonka kanssa Jokisipilä keskusteli tämän vuoden keväällä, kun hän opustaan rakenteli. Kehittyikö yhteistyö sitten veljelliseksi luottamukseksi?
_________________________________________
P.S. Joskus 2017 eräs toimittaja sanoi Halla-aholle: Meillä mediassa persut jaetaan nuiviin ja soinislaisiin, Kumpi Sampo Terho on? Halla-aho vastasi: Meillä perussuomalaisissa toimittajat jaetaan tyhmiin ja mulkkuihin. Kumpi sinä olet?


5.10.2021 Valehtelijoiden klubi?

Ne, joilla on takana noin 50 vuotta elettyä elämää, saattavat muistaa steppailevan Hegulin eli Helge Heralan viihdeohjelmassa Valehtelijoiden klubi. Vaikka Heguli varastikin shown, eivät raatilaiset Leo Lastumäki, Aake Kalliala ja Maija-Leena Soinne suinkaan statisteiksi jääneet.

Olen sangen usein kritisoinut Hesaria poliittisesta yksisilmäisyydestä. Nyt kiitän, koska siihen on syytä. Lauantaina HS julkaisi faktantarkistuksensa ja kertoi Petteri Opon, Elina Valtosen ja Timo Heinosen vääristä väitteistä, joilla he ovat ”haastaneet” hallitusta. Tarkastelu koski viikon ajanjaksoa, ja virheitä tai epätarkkuuksia - tahallisesti harhaanjohtavia – kertyi yksi päivää kohti. Hegulin kanssa 80-luvun alussa esiintynyt kolmikko oli hauska mutta kokoomuksen valheista kiinni jäänyt trio lähinnä ärsyttävä. On huomattava, että virheitä oli varmaan enemmänkin, sillä tuskin HS perkasi kaikki maakuntalehdet eikä varmaankaan katsonut tarpeelliseksi noteerata suurelle yleisölle tuntemattomien kansanedustajien sammakoita.

Otan tähän aakkosjärjestyksessä nuo pajunköyttä syöttäneet käymättä läpi kaikkia heidän seitsemää syntiään: Timo Heinonen oli väittänyt blogissaan, että ”hallitus on tehnyt pysyviä menolisäyksiä viiden miljardin euron edestä.” VM:n budjettipäällikkö Sami Yläoutinen on vahvistanut, että oikea summa on 1,1 miljoonaa.
Luokanopettaja Heinonen käytti siis valheessaan kerrointa viisi. On hyvä, että hän on eduskunnassa eikä opettamassa luokalleen aritmetiikkaa ja kymmentä käskyä. Oli sentään korjannut bloginsa, mutta maitohan oli jo kaatunut maahan.
Eduskunnassa Heinonen taas oli revitellyt väittämällä, että hallitus aikoo leikata poliisien määrärahoja 30 miljoonalla ensi vuonna. Tosiasiassahan hallitus on lisännyt määrärahoja joka vuosi, niin käy myös ensi vuonna. Tuon potaskan olen käsitellyt täällä noin viikko sitten (29.9.), joten ei siitä sen enempää.

Petteri Orpo oli narissut reilu viikko sitten Lauantaiaamussa, että hallitus ei ole tehnyt lupaamiaan työllisyystoimia. VM:n johtava erityisasiantuntija on sanonut, että ”harva hallitus Suomessa on tehnyt näin mittavia työn tarjontaa rakenteellisesti nostavia toimia.”
Orpo, kuten Valtonenkin, on väittänyt, että vuonna 2023 talous ei enää kasva tai se supistuu. Fakta VM:n ennusteen mukaan on, että BKT kasvaa 1,4 prosenttia vuonna 2023. Talous kasvaa, mutta kasvu ei ole yhtä vahvaa kuin tänä ja ensi vuonna.
Kokoomuksen puheenjohtajan lempimantra on, että hallitus kiristää työn ja yrittämisen verotusta. Hän hokee sitä huolimatta siitä, että väite on epätosi eli valhe. Vai tarkoittaako Orpo kenties sitä, että tupakan kallistuminen laskee yrittäjien myyntivoittoja, koska korkeampi hinta vähentää tupakointia? Näinköhän.

Sokeri on pohjalla. Elina Valtosta kokoomus – ja ainakin hän itse – on mainostanut talousosaajana. Tuota luonnehdintaa eivät suinkaan vahvista hänen viimeviikkoiset lausuntonsa. Ensin hän väitti, että euroalueen tasolla suomalaisen kotitalouden ostovoima on kaikista heikoin. Fakta taas on, että 19 euromaan joukossa suomalaisen kotitalouden mediaanitulot olivat kustannustasoon suhteutettuina esimerkiksi vuonna 2019 euroalueen kahdeksanneksi korkeimmat.” (HS)
Hän korjasi sitten käsitystään ja väitti, että ”suomalainen kustannustaso suhteessa ostovoimaan on euroalueen korkein”. Kun tuokaan ei pitänyt paikkaansa, hän yritti vielä kerran: ”Suomi on euroalueen korkean kustannustason valtioista köyhin bruttokansantuotteella mitattuna.” Bingo! Pitää paikkansa siinä tapauksessa, että noihin maihin lasketaan kuuluvan vain euroalueen neljä kalleinta valtiota: Irlanti, Luxemburg, Suomi ja Alankomaat.
Amen.
________________________________
P.S. Valtosella on ollut 100 000 euron tili Jerseyn paratiisisaarella, mutta eihän siinä ollut mitään laitonta.

 
2.10.2021 Vähemmän kuin puolivallaton

Tasavallan presidentillä ei ole toimivaltaa sisäpolitiikassa eikä Euroopan unionia koskevissa asioissa. Perustuslain mukaan itsenäinen päätösvalta on suppea: Hän nimittää valtioneuvoston ja myöntää sille eron. Presidentti määrää ennenaikaisten vaalien järjestämisestä, mutta eduskunnan hajottaminen kekkosmaisesti ei onnistu. Lisäksi hänelle kuuluvat armahdusoikeus sekä osa Ahvenanmaan itsehallintoon liittyvistä asioista. Jos hallitus ja presidentti ovat jostakin päätettävästä asiasta eri mieltä, hallitus vetää pidemmän korren – myös ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Vaaleihin on yli kaksi vuotta aikaa, mutta kampanjoinnit alkavat paljon aikaisemmin. Ilmassa on jo nyt suurtapahtuman tuntua. Ensimmäisiä mielipidekyselyjäkin on tehty, vaikka tässä vaiheessa ehdokkaita voidaan vain veikkailla.
Vain keskustassa vaalit ovat herättäneet liikehdintää. Entinen presidenttipuolue on kuin vanha sotaratsu, joka alkaa kuopia torven törähdettyä. Olli Rehn on ilmoittanut halukkuutensa, ja Esko Aho on peesannut, vaikka hän asian kieltääkin. Lyhyen ajan sisään Aho on kirjoittanut kaksi kirjaa ja esiintynyt elokuussa YLE:n Hullu vuosi-dokumentissa.
Rehnin into vaikutti varaslähdöltä, mutta hänen aktiivisuutensa selittyy sillä, että vuoden 2018 vaaleista jäi paljon hampaankoloon. Kun Rehn ei tuonut itseään (tarpeeksi) esiin, lähetystö ei tullut Anttolaan mökinovea kolkuttelemaan. Rehnin piiloteltu pyrky jäi vaille nostetta.  
Esko Ahon traumana puolestaan on häviö Tarja Haloselle. Odotan vielä sitä kuvaa, että Paavo Väyrynen kurkkii pater noster-hissistä ja sanoo kuulleensa, että presidentin virka on auki.

Pekka Haavisto on halutessaan vihreiden todennäköisin ehdokas. Hän on vaalien konkari, joka on hävinnyt kahdesti Sauli Niinistölle. Mutta kolmas kisa olisi aivan erilainen, siinä ei etukäteen nähtävissä ole ylivoimaista voittajaa.
Vuosien 2012 ja 2018 vaaleissa Paavo Lipponen ja Tuula Haatainen olivat kuin seinäkukkasia, mutta sellaiseksi ei jäisi Sanna Marin, jos hän vain suostuisi ehdolle. Se ei liene todennäköistä, mutta Marinilla ei ole syytä kertoa päätöksestään ennen vuoden 2023 eduskuntavaalien lopputulosten selviämistä.

Yllättävin tilanne tässä vaiheessa on kokoomuksessa. Tuntuu siltä kuin kukaan puolueen ykkösnimistä ei saisi kannattajia syttymään. Sellainenkin spekulaatio on esitetty, että puolueen ehdokas saattaisi löytyä päivänpolitiikan ulkopuolelta. Silloin yksi potentiaalinen nimi olisi Hiski Haukkala, joka on ollut ja on nyt taas presidentin kabinettipäällikkö. Voisiko Sauli Niinistö toimia hänen mentorinaan ja paremman puutteessa valmentaa itselleen seuraajan?

Urho Kekkonen, Mauno Koivisto ja Sauli Niinistö olivat kauan ennen valintaansa todennäköisiä tulevia presidenttejä. Kekkonen haastoi istuvan presidentti Paasikiven vuoden 1950 vaaleissa mutta hävisi. Koivisto puolestaan kesytti kesken toimikauttaan väsyneen Kekkosen. Niinistö, joka hävisi kaksinkamppailun Halosta vastaan, on sen jälkeen ollut kahdesti suvereeni. Kuka sen sijaan olisi kaksi vuotta ennen vaaleja pannut roponsa likoon Martti Ahtisaaren tai Tarja Halosen valinnan puolesta?  
______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Samsungilla meni lujaa toimitusketjun ongelmista huolimatta

Teknologiajätti Samsung Electronicsin tulos kasvoi heinä-syyskuussa 28 prosentilla koronapandemian aiheuttamista maailmanlaajuisista toimitusongelmista...

Lue lisää »

Facebook harkitsee nimenmuutosta – Zuckerberg hehkuttaa metaversumia

Sosiaalisen median yhtiö Facebook saattaa olla vaihtamassa nimeään. Yhtiö pitää illalla kello 20 Suomen aikaa alkavan vuotuisen Connect-tapahtuman, jossa...

Lue lisää »