web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Kesäkuu 2021

28.6.2021 Muistutuksia

Olen viimeksi ollut luokassa vuoden 2007 elokuussa. Se oli kesäkeskeytyksen jälkeinen visiitti, joka kesti vain viikon. Sitten alkoi päätoiminen ay-toiminta. Vaikka olenkin ollut opettaja, otsikolla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Muistutukseni liittyvät ennen kuntavaaleja tehtyyn politiikkaan.

Jonkinsorttiseksi kansanviisaudeksi on muodostunut väite, jonka mukaan äänestäjien poliittinen muisti on kolmen kuukauden mittainen. Kokoomuksen ja nimenomaan Petteri Orpon onneksi kansa ei ainokaistaan uurnilla antaessaan muistanut sekoomusta, vaikka maan johtava porvaripuolue sekoili totaalisesti vain kuukausi ennen vaaleja. Siis silloin, kun eduskunta valmistautui äänestämään EU:n elvytyspaketista. Orpon eväät levisivät kuin Jokisella tutussa sanonnassa. Jos kysymyksessä ei olisi ollut kokoomus vaan vaikkapa keskusta tai demarit, pääkaupunkimedia* olisi pikateloituksella tehnyt joukon poliittisia ruumiita.

Kokoomuksen pakka hajosi helmikuussa puolueen hakiessa Helsingissä sopivaa pormestariehdokasta. Kirsi Piha oli jo tarrautumassa syöttiin, kun hän tajusi, että kokoomuksen sisällähän on persufraktio. Niinpä hän äkkijarrutti ja jäi omasta tahdostaan ulos eli pihalle.  
Puheenjohtaja oli hässäkän ajan hiljaa kuin susi kukassa. Kun Juhana Vartiainen oli suostunut ehdokkaaksi, Petteri Orpo tuli julkisuuteen läpsyttelemään olkaimiaan ja kehuskelemaan, miten nopeasti kokoomus hoiti ongelman.

No sitä ei tehnyt Orpo vaan nykyään tyttönimeään käyttävä Elina Valtonen, entinen Lepomäki. Hän pirautti Vartiaiselle ja yllätti tämän viskilasi kädessä ammeessa makoilemassa. Loppu onkin jo historiaa. Jos tuossakin sekoilussa kyse olisi ollut jostakin muusta keskisuuresta puolueesta, pääkaupunkimedia olisi märehtinyt asiaa vähintään viikon ja leimannut puoluejohdon saatanan tunariksi. Kai kansa sitten muisti olkaimien läpseen tai ehkä ei sitäkään.

Kolme viikkoa ennen kuntavaaleja Iltalehti julkaisi ”uutisen”, jonka mukaan pääministeri maksattaa aamiaisensa veronmaksajilla. Aivan alkuun pääkaupunkimedia heitti makusteltavaksi ajatuksen, että Sanna Marin on syyllistynyt rikokseen, mutta märehtimisen jälkeen sitä päädyttiin paheksumaan moraalisena rappiona. Moraalittomuudesta kannattaakin syyttää aina silloin, jos juridiset perusteet ontuvat.

Asiassa aloitettiin loppujen lopuksi vaalien alla poliisitutkinta. Pääkaupunkimedian tiedotus oli sen verran   epäselvää, että kaikki eivät ymmärtäneet esitutkinnan kohdistuneen virkamiehiin eikä pääministeriin. Osa niistä, jotka asian hokasi, toitotti somessa, että pääministeri yrittää vierittää syyn alaistensa niskoille. Ja median kiukaat sihisivät taas kuumina.

Juhannuksen alla media uutisoi mahdollisimman pienellä fontilla, että esitutkinnan mukaan virkamiehet eivät ole syyllistyneet rikokseen. Kun kaupallisen kanavan uutisankkuri Maija Lehmusvirta kertoi asiasta, hän ”unohti” sanoa, että esitutkinta oli koskenut virkamiehiä.
Keitä nyt syytetään perättömästä ilmiannosta ja koko maan vaalituloksen manipuloinnista? Ei tietenkään ketään. Koko paskan liikkeelle pannut IL:n toimittaja on kuulemma sanonut, että hän ei kirjoittaessaan lainkaan muistanut vaalien läheisyyttä. Onko politiikan toimittaja, joka ei tiedä vaaliemme ajankohdista pätevä tehtäväänsä?

*HS, IL, IS ja MTV 3
___________________________________________________
P.S. Pilkettä silmäkulmaan, sanoi akka, kun ukkoa klapilla mätki.


22.6.2021 Messias oli täällä

Perussuomalaiset on populistinen puolue. Poliittisesti se on oikeistolaisin ja arvoiltaan konservatiivisin. Nykyiset persut ovat SMP:n jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, vaikka Pekka Vennamo ja Timo Soini eivät ole ääniään halla-aholaisille antaneetkaan.
  
Veikko Vennamon SMP:llä, Timo Soinin perussuomalaisilla ja Jussi Halla-ahon persuilla on ainakin yksi yhteinen piirre: puolueet ovat pyörineet puheenjohtajan ahterin ympärillä. Kahden ensiksi mainitun urat päättyivät nolosti, koska he uskoivat olevansa korvaamattomia.
Halla-aho puolestaan sanoi eilen, että pitkäaikaisessa puheenjohtajassa vaanii Kekkos-syndrooman vaara: ”Johtaja alkaa itse uskoa välttämättömyyteensä ja korvaamattomuuteensa. Myös muut saattavat alkaa uskoa johtajan välttämättömyyteen ja korvaamattomuuteen”. Olen äärimmäisen harvoin samaa mieltä Messiaan kanssa, mutta nyt olen.

Halla-ahon olemus julkisuudessa on usein kuin lapsella, joka nieleskelee itkua, koska joku on vienyt hänen tikkarinsa. Silti hän on vienyt pääkaupunkimediaa oman mielensä mukaan aivan mihin tahansa. Niin hän teki eilenkin. Hän piti tiedotustilaisuuden, jossa kertoi, että ei ole enää käytettävissä puheenjohtajaa valittaessa. Hän ei kuitenkaan kertonut niitä syitä, jotka hän kuitenkin on luetellut ”testamentissaan”. Sen hän on sulkenut kirjekuoreen, jonka luottotoimittaja saa avata kymmenen vuoden kuluttua.

Jos media ei nuolisi Halla-ahoa, se ainakin symbolisesti haistattaisi hänellä paskat ja toteaisi aikuisen miehen olevan lapsellinen. Uskon monen muistavan ja tietävän, miten lapset kiusaavat kavereitaan sanomalla, että minäpä tiedän jotain jännää, mutta en kerro sinulle.
Tavallista liikkuvaa eikä liikkumatontakaan äänestäjää ei kymmenen vuoden kuluttua kiinnosta pätkääkään, miksi Messias jätti opetuslapsensa. Sen arvo ja merkitys pitäisi olla arvioitavissa tässä ja nyt.

Timo Soini on ymmärrettävästi katkera ja surullinen siitä, että hän joutui hajottamaan perustamansa puolueen ja jättämään sen halla-aholaisten käsiin. Siitä huolimatta voin olla ainakin osittain samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että perussuomalaisten menestyksen takia Halla-ahon kantti petti. Hän halusi poistua kulisseihin nyt, kun puolue on vaalimenestyksensä kukkuloilla. Vennamon ja Soinin jäljet pelottivat.
Soini oli elementissään ihmisten ja televisioiden edessä. Halla-aho puolestaan on ollut paneeleissa vaivautunut kuin pukuun tällätty rippilapsi, joka kuuntelee tätien ja mummeleiden siunailuja, miten äkkiä ja paljon poika onkaan kasvanut.

Halla-aho saattaa aivan tosissaan pelätä hänelle povattua pääministeriyttä. Hän on nähnyt, miten media – hän niiden mukana – pyrkii tekemään Sanna Marinista luuserin, jopa rikollisen. Miksi lähteä loanheiton maalitauluksi.
Halla-aho on itsekin ääneen ihmetellyt, miksi hän, joka on tutkija, on mukana politiikassa. Vastaus lienee se, että hänellä on selkeä visio, vaikka ei sitä enää avoimesti tunnustakaan: Mestari on rotuopin kannattaja, ja siitä johtuu viha kaikkia maahanmuuttajia kohtaan. Häveliäisyydestä hän ja hänen opetuslapsensa puhuvat vain maahanmuuttokriittisyydestä.

Perussuomalaiset hokevat haluavansa Suomen takaisin. En pelkää kuollakseni sitä, että Suomi luisuisi persuille, mutta ajatus siitä on yhtä vastenmielinen kuin leivänsiivu, jossa ohut levite on korvattu tuuman paksuisella sianihrakerroksella.
________________________________________
P.S. Ulkomaalaisia vastaan Halla-aholla ei ole mitään, kunhan ne vain pysyvät meistä loitolla.


19.6.2021 Elämää on myös vaalien jälkeen

Myöhennetyt kuntavaalit ovat historiaa, mutta jälkimainingit eivät tunnu laantuvan. Kyse ei tällä kertaa ole siipeensä saaneiden vaikeroinneista vaan siitä, että kuntaykkösenä pysyttelevä kokoomus on vieläkin kehotellut hallitusta perumaan sote-esityksen. Epärealistinen vaatimus on oppositiopuolueen poliittista retoriikkaa; tähtäin on jo tulevissa eduskuntavaaleissa. Ne ovat vasta kahden vuoden päästä, koska kuntavaalit eivät aiheuttaneetkaan opposition varmana pitämää hallituksen hajoamista.

Koko maan vaalitulos oli yllätyksellinen, koska se ei myötäillytkään niin vahvasti gallupeja kuin uskottiin. Kokoomus sai ennakoitua suuremman potin, perussuomalaiset taas pienemmän. Keskustan hautajaisiin valmistautuneet pettyivät, kun maalaisliiton perilliset onnistuivat jälleen maalamaan suuren osan maamme karttaa vihreäksi.

Suomessa ja Salossa vallitseva poliittinen mielipidepideilmasto on selkeästi porvarillinen ja arvomaailma konservatiivinen. Vallitsevassa ilmastossa SDP ei lähtökohtaisesti kolahda kansaan, vaikka mitään sosialismin luurankoa ei puolueen kaapissa ole pitkään aikaan enää ollutkaan. Pääministeripuolue koki kovia mutta oli silti kisan kakkonen. Jos pääministerinä toimiva demari haluaa puolueelleen laajaa tukea kansalta, hän ei saa olla yhtä oikealla kuin Paavo Lipponen eikä niin vasemmalla kuin Sirpa Pietikäinen.

Yleinen mielipide on voimakkaasti yksilöllisyyttä korostava: jokainen on oman onnensa seppä. Tuon sloganin kanssa ristiriidassa ovat ajatukset solidaarisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Äänestäminen ei tapahdu tyhjiössä vaan vallitsevassa mielipideilmastossa. Keskustaoikeistoa äänestävä palkansaaja ei kuitenkaan halua, että häntä kutsutaan porvariksi tai oikeistolaiseksi. Miksi sitten?

Kuntavaalit eivät koskaan ole irrallaan valtakunnan politiikasta, mutta tällä kertaa yhdysside oli kenties jopa normaalia vankempi. Salon tulos poikkeaa koko maan tuloksesta pääpiirteissään siten, että keskusta, perussuomalaiset ja Liike Nyt menestyivät täällä valtakunnan tasoa paremmin kuten myös SDP kahden paikan menetyksestä huolimatta. Paikallisen kokoomuksen kannatus kuntavaaleissa on kahdessa vaalikaudessa vähentynyt 6,3 prosenttiyksiköllä. Joukko entisiä kokoomuslaisia auttoi perussuomaiset nyt suureen vaalivoittoon; urheilussa puhutaan kasvattajaseuroista.

Mielipideilmaston ja valtakunnan politiikan lisäksi syitä Salon demareiden tappioon on haettava myös kotikentältä. Katja Taimelan poisjäänti ei välttämättä ollutkaan merkittävin tekijä, vaikka 1200 äänestäjää joutuikin hakemaan uuden ehdokkaan. Tunnin junan merkitystä on vaikea arvioida, mutta muistettakoon, että kansanedustajista Taimela on puolustanut ja Lundén vastustanut hanketta.

Demareiden lyhyenläntä ehdokaslista ei kertonut sukupolvenvaihdoksesta vaan vetovoiman puutteesta. Itse asiassa Salon vihreät kyseenalaisti uskoni hokemaan, jonka mukaan ehdokasmäärä korreloi suoraan vaalimenestykseen: puolueen lista piteni neljän vuoden takaisesta 42 prosentilla, mutta äänipotti pieneni kahdeksalla. Historiasta voi oppia vain sen, ettei siitä voi oppia juuri mitään.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


18.6.2021 Epilogi

Urheiluselostajat ovat inflatoineet sanat draama ja dramaattinen. Niinpä heillä ei ollut mitään sanoja kuvaamaan tilannetta, kun Tanskan pelaajan sydän pysähtyi jalkapallon EM-ottelussa. Tampereella kokoomus voitti SDP:n 15 äänellä. Siinä ei ollut mitään dramaattista, ellei sellaisena pidä sitä, että voitto tuli kuolleen ehdokkaan äänillä.

Fanien lemppareita on määritelmä jalkapallopelistä: pelataan 90 minuuttia, ja lopulta Saksa voittaa. Meidän kuntavaalejamme voi puolestaan kuvata niin, että vaalipaneeleissa intetään kuukausia, ja lopulta taaskin kokoomus voittaa. Kokoomus on kuin taikuri temppuineen. Katsojat eivät koskaan pääse perille, miten temput oikein tehdään.

Taikatempuista en ymmärrä mitään, mutta olen sitä mieltä, että kokoomus voitti valtakunnan ykköspaikan pääkaupunkimedian ja Helsingin pormestarin paikan Ylen tuella. Parisen viikkoa pääministerin aamupalaa kärkkyi ahne sopulilauma, ja Yle lokasi Anni Sinnemäen kaksi päivää ennen vaaleja.
Voi pitää ihmeenä sitä, että valtaisan mediatuen avulla kokoomus onnistui saamaan vain viidenneksen äänistä. Tulosta voi verrata potkupalloilija Marcus Bergin tuherrukseen. Hänellä oli mahdollisuus tehdä Ruotsin voittomaali Espanjaa vastaan. Edessä viiden metrin päässä ammotti puolet maalista aivan avoimena. Ohilaukaus teki Bergistä antisankarin.

Täällä paikallistasolla Salkkarin tilaama gallup puoluekannatuksesta toukokuussa ei natsannut vaalituloksen kanssa yhtä hyvin kuin neljä vuotta sitten. Kokoomuksesta ei tullut suurinta, eivätkä demarit menettäneet neljää valtuustopaikkaa, mutta persut saivat todella viisi lisäpaikkaa, ja Liike Nyt yhden.
Paikkaneuvottelut ovat käynnissä, mutta luulisi asian olevan aivan yksinkertainen ainakin keskeisimpien puheenjohtajien ja hallituspaikkojen jakamisen osalta. Hallituksen nuija demareille ja valtuuston vastaava persuille. Hallituspaikat ovat jyvitettävissä vaalitulos huomioiden niin, että neljä puoluetta saavat kolme paikkaa ja vimeinen vihreille.
Keep it simple, sanoi Juhani Tamminen. Hän keräsi Turussa kepun listalla vain 129 ääntä, vaikka onkin kuin alkiolaisuuden perikuva.

Varsinkin tekstareissa ja Puskaradiossa kehotettiin ennen vaaleja ihmisiä olemaan äänestämättä vanhoja naamoja eli nykyisiä valtuutettuja. Nyt itketään sitä, että eihän koko valtuusto uusiutunutkaan, vain kolmannes vaihtui. Lehtitietojen mukaan seitsemän luopui paikastaan vapaaehtoisesti, ja sitten äänestäjät pudottivat kymmenen. Ankarimman kohtelun kokivat vihreät: viidestä valtuutetusta tippui kolme, ja tappiota tuli lopulta yksi paikka. Myös keskustan riveistä putosi kolme, mutta se vain noin 27 prosenttia ryhmästä.

Jos olisin tanskalainen jalkapallofani, minua harmittaisi suunnattomasti tappio Suomelle, koska se oli pelitapahtumiin nähden epäreilu. Ja jos olisin Salon kokoomuslainen, minua viluttaisi se, että sisällissota on aiheuttanut kahden vaalikauden aikana noin 2300 äänen menetyksen. Entiset kokoomuslaiset Mikko Lundėn ja neljä muuta keräsivät perussuomalaisille nyt 2066 ääntä, mikä on 44,6 prosenttia koko potista. Persuleirissä naureskellaan, että äänten kalastaminen on helppoa kuin heinänteko.

Salon keskusta syyllistyi jälleen pienpuolueiden hyväksikäyttöön, vaikka se tapahtuikin yhteisymmärryksessä. KD ja RKP keräsivät kepun laariin sen verran ääniä, että keskusta sai 11 valtuutettua, KD ja RKP itse jäivät kuitenkin nollille. Ilman vaaliliittoa paikkoja olisi herunut kaksi vähemmän. Mutta niin makaa kuin petaa, toisteli jo äitimuorini. Noista toinen paikka olisi tullut demareille. Jos tädillä olisi munat, hän olisi setä, puheli puolestaan naapurin emäntä.
_________________________________
P.S. Vaalikamppailu on rajua. Se vei Petteri Orpon sairaalaan. Paranemista hänelle kuin myös Tanskan Christian Eriksenille.


15.6.2021 Väärin valitaan

Lienee niin, että missään muussa Suomen kaupungissa tai kunnassa kuin Salossa ei neljällä suurimmalla puolueella ole yhtä suurta määrää valtuutettuja. Se ei ole mikään ongelma, ellei siitä sellaista tehdä.

Salossa on kauan ollut puolueiden yhteisesti sopima periaate luottamustehtävien jaossa: ensimmäisenä saa valita suurin ja toisena toiseksi suurin. Jatkopaikat ovatkin sitten neuvottelun alaisia, ja valtuustossa voidaan teknisillä vaaliliitoilla muuttaa suhteellisuuteen perustuvia valintoja.

Pitäisi siis olla päivänselvää, että hallituksen puheenjohtajuus, joka on tärkein posti, menee SDP:lle ja valtuuston PS:lle. Kokoomukselle ja keskustalle jää tässä jaossa mopen osa. SDP:llä on kolme valtuutettua, joilla kullakin on omat vahvuutensa puheenjohtajuuden hoitamiseen. Yksi asia on varma: valitaan heistä sitten kuka tahansa, niin Puskaradiossa hänen päälleen tullaan heittämään kuraa seuraavat neljä vuotta.

Jos valitaan Saku Nikkanen, häntä tultaisiin pitämään epäsopivana, koska Saku on kaupungin työntekijä. Mikäli hommassa jatkaisi Saija Karnisto-Toivonen, Saijaa ivattaisiin vähäisestä äänimäärästä Sakuun verrattuna. Jos taas valittaisiin Simo Paassilta, ikärasistit pääsisivät irti.
________________________________
P.S. Äänestäjät valitsevat valtuutetut, ja valtuusto puolestaan valitsee kaupunginhallituksen.


13.6.2021 Sikamaista politiikkaa

Olen seurannut politiikkaa 1960-luvulta lähtien ja monta kertaa muistellut sitä, miten tv-studio oli täynnä tupakansavua vaalikeskustelun aikana. Kalevi Sorsa poltti tupakkaa ja Aarne Saarinen piippua, mutta ei Harri Holkeri kuitenkaan rykinyt moralisoivasti.

En lähde väittämään, että politiikka tänään olisi sen likaisempaa kuin yli 50 vuotta sitten, mutta nykyään se on ainakin savutonta. Vanhenemisen myötä toleranssitasoni on alentunut, enkä voi sietää iltapäivälehtien itsesaastutusta, jota ne harjoittavat käyttäen hyväkseen milloin ketäkin poliitikkoa.  

Pääministeri Sanna Marin on ollut maalitauluna vuoden päivät. Hänen suurin vikansa on se, että hän on liian suosittu. Suomalainen pääministeri ei yleensä saavuta mainetta maailmalla kuten Marin. Se synnyttää kademieltä poliittisissa vastustajissa ja (ääri)oikeistolaissa lehdistössä.
Noin kolme viikkoa sitten näistä uutisvirran likaviemäreistä alkoi soljua juttuja pääministerin saamista maksuttomista aamupaloista. Päivästä toiseen (pää)toimittaja toisensa jälkeen kirjoitti aiheesta ja muka asian uusista käänteistä ainoana tavoitteena pitää sitä esillä vaalipäivään saakka. Sitten lehdet lainasivat mestari Halla-ahoa, jonka mielestä Sanna Marin oli itse syyllinen kirjoittelun jatkumiseen. Jösses!

Politiikka on kyllä joskus likaista, mutta iltapäivälehtien harjoittama politiikka on sitä aina. Olen halunnut uskoa, että YLE olisi laadullisesti, journalistisesti ja moraalisesti eri tasolla kuin IS ja IL. Jouduin valitettavasti pettymään. Helsingissä vihreät ja kokoomus taistelevat suurimman puolueen asemasta sekä pormestarin paikasta. Niinpä YLE julkaisi ensimmäisenä mediana pari päivää ennen vaalipäivää uutisen, että Anni Sinnemäkeä epäillään virkarikoksesta, vaikka syytettä ei ole nostettu. Koska poliisi oli aloittanut esitutkinnan jo vuosi sitten, asian tuomisella julkisuuteen juuri nyt on selkeä tarkoitus vaikuttaa vaalitulokseen.

Jos käy niin, että kokoomus vie potin Hesassa eikä syytettä nosteta, voitto on saatu viekkaudella ja vääryydellä. YLE voi sitten levitellä käsiään ja todeta kuten perussuomalaiset: se olisi voinut olla totta. En halua eikä minulla ole eväitä väittää, että julkistamisen takana olisi Sinnemäen (vihr) kilpaveikko Juhana Vartiainen (kok). Siksi toivon hartaasti, että vaalien jälkeen joku tutkiva journalisti kertoisi meille kupletin juonen.
______________________________
P.S. Salon poliittisessa puskaradiossa persut nillittävät vain siitä, miten media etsi heidän tuomioita saaneet ehdokkaansa naulitakseen heidät.


6.6.2021 Kansa kaipaa vaalimakkaraa

Eilen Salossa koitti koronan jälkeinen aika. Torikahvilat kahmivat kuin suokuokalla euroja kassoihinsa, kun myyntiluukkujen jonot kasvoivat epätavallisen pitkiksi, vaikka turvavälejä ei noudatettukaan.

Ihmiset jonottivat kahviloissa, mutta juuri ketään ei kiinnostanut mennä kuulemaan poliittista ilosanomaa puolueiden teltoilla. Syy oli sangen yksiselitteinen: siellä ei ollut tarjolla makkaraa, lettuja, lohisoppaa eikä kahviakaan. Johtopäätös tuosta on karu: vaalikarja hakeutuu teltoille vain siinä tapauksessa, että sieltä tulee houkuttelevia tuoksuja. Politiikka puolestaan haisee kansalaisten nenissä.

Seisoskelin poliittisessa ilmapiirissä tunnin verran ja korviini osui yhtä ja toista mielenkiintoista. Yksi kokoomuksen ehdokas esitti vankkana käsityksenään, että ruiskukasta tulee vaaleissa Salon kaikkein kaunein. Sitten hän kehitti rakennelman, jos perussuomalaiset on toiseksi suurin: Juhani Nummentalosta tulee hallituksen ja Osmo Fribergistä valtuuston puheenjohtaja. Hupsistakeikkaa!
Muistissa on, että nämä kaverit puhuivat politiikkaa Turuntien Essolla siihen asti, kunnes Pertti Hemmilä heidät erotti. Eduskuntaan tähdännyt Nummentalo ei näet voinut sulattaa kaverinsa Hemmilä-sympatioita.

Hevosmiesten tietotoimisto taas kertoi, että ilmaiseksi persut eivät saaneet Fribergiä ja Walliusta listalleen. On kuulemma mustaa valkoisella siitä, että, miehestä tulee hallituksen puheenjohtaja ja naisesta jäsen, mikäli persut on vaalien ykkönen. Voiko HMTT olla väärässä?
Muistissa lienee, että Juhani Nummentalo sai aikoinaan Raimo Honkasen kokoomuksen ehdokkaaksi lupaamalla hänelle tarkastuslautakunnan puheenjohtajuuden. Sana ei pitänyt, ja Honkanen lähti kepuun.

Teltoilla uskottiin Salkkarin gallupiin niin vahvasti, että vaalien pitäminen alkoi tuntua jopa rahan haaskaamiselta. Vasemmistoliiton kaksi valtuutettua oltiin valmiita jopa nimeämään siltä seisomalta. Olen kirjoittanut Salkkarin gallupista (26.5.). Vaikka uskoinkin sen olleen oikeansuuntainen, en niellyt kaikkea karvoineen päivineen. Palaamatta epäilyksiini otan vielä esiin ehdokasmäärän vaikutuksen lopputulokseen.

Nyrkkisääntönä toistetaan, että vaalitulos on sitä parempi, mitä pidempi ehdokaslista on. Kuntavaaleissa 2017 Salossa perussuomalaisilla oli karvan verran enemmän ehdokkaita kuin vihreillä, tuloksissa voisi sanoa persujen voittaneen rinnanmitalla, jos se ei olisi ukkopuolue.
Kristillisdemokraateilla oli 77 prosenttia perussuomalaisten ehdokasmäärästä, mutta ääniä tuli yli puolet vähemmän. Näin siksi, että perussuomalaisilla oli ääniharavansa, ja KD:n 27 ehdokkaasta peräti puolet (14) sai korkeintaan 15 ääntä. KD on nyt saanut listalleen vain kymmenen ihmistä ja hävinnee valtuustosta.
Kun demareilta puuttuu entinen äänimagneetti, ja lista on lyhyenläntä, kyyti on kylmää.
_____________________________________
P.S. Kuntavaalit pidetään joka neljäs vuosi, mutta lätkän MM-kisat joka vuosi. Keskitytään olennaiseen!

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Erityisen raa’alla ja julmalla tavalla perheen lasten nähden puolisonsa murhanneelle miehelle elinkautinen

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi perjantaina 36-vuotiaan miehen puolisonsa murhasta elinkautiseen vankeuteen. Murha tapahtui toukokuussa Vihdissä....

Lue lisää »

Teatteriarvio: Puhelinsalojen illasta kasvaa huippuviihdyttävä tragikomedia

Teatterikriitikon toimessa mielestäni ihan antoisinta on tulla yllätetetyksi, kernaasti positiivisesti. Vaikka sillä tavalla, että lähtee katsomaan jotain...

Lue lisää »