web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Kesäkuu 2020

27.6.2020 Haitallinen vieraslaji politiikassa?

Perussuomalaisten näkemys on, että Suomessa vähemmistön oikeuksia suojellaan enemmistön kustannuksella. Perjantaina eduskunnassa kävi niin, että selkeä vähemmistö pystyi suojelemaan törkypuhetta esittänyttä kansanedustaja Mäenpäätä (ps).

Hyväksyn pitkin hampain sen lähtökohdan, että kansanedustajan sananvapaus on rajoittamaton. Se edellyttää nimittäin, että kansanedustajat ovat sisäistäneet sen, missä hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän kielenkäytön raja kulkee. Se edellyttää myös sitä, että vastuussa oleva (vara)puhemies on hereillä ja tehtävänsä tasalla. Mäenpään puhuessa vieraslajeista varapuhemies Juho Eerola (ps) ei ollut.
Oikea ratkaisu olisikin ollut, että tikun nokkaan olisi nostettu Eerola. Eduskunnalla tulisi tällaisissa tapauksissa voida äänestää puhemiehen luottamuksesta, mutta tiedän, että mahdotonta ei saa muutettua mahdolliseksi.

Perussuomalaiset ovat olleet ja tulevat olemaan vieraslaji suomalaisessa politiikassa. Tapaus Mäenpää on kuin rohkaisuryyppy ujolle. Pöntöstä voi päästellä mitä sattuu ja kuitata saadun kritiikin toteamalla, ettei voi olla vastuusta, miten viesti ymmärretään. Valitettavasti perussuomalaisten riveissä on liian monta kansanedustajaa, jotka eivät ole sisäsiistejä.
______________________________________
P.S. Halla-aho oli oikeassa, että perjantain äänestys oli historiallinen. Persut ovat tuoneet oman ”kulttuurinsa” eduskuntaan, eikä se sinne sovi.


26.6.2020 Suvantovaihessa

Aivan kuin terveisinä omalle toimittajalleen Paavo Teittiselle, joka ei lasiensa läpi ole nähnyt eikä kuulokkeiltaan kuullut – siis halunnut ymmärtää - hallituksen linjaa, Hesari kertoi pari päivää sitten pandemiatilanteesta: Suomi kuuluu parhaaseen A-luokkaan tartuntojen määrän vähyyttä mitatessa.

HS julkaisi tiedot niistä Euroopan maista, joissa uusien tartuntojen määrä viimeisten 14 päivän aikana on ollut korkeintaan kahdeksan. Suomen lukema 2,3 riitti jaettuun viidenteen sijaan. Neljän parhaimman – paitsi kenties Kyproksen - tulosten luotettavuutta laskee se, että ne ovat entisiä Neuvostoliiton alusmaita: Unkari (0,9), Slovakia (1,1) ja Latvia (1,2).

Kyseinen toimittaja teki toukokuun alkupuolella isohkon jutun, jossa hän kritisoi hallitusta siitä, että sen tarkoitus on vain estää viruksen leviämistä. Toimittajan kuten myös opposition mielestä hallituksen olisi tullut estää viruksen leviäminen. Laitoin palautetta toimittajalle. Ihmettelin esimerkiksi sitä, että viikkoja on päristelty partoja tämän semanttisen ”ongelman” ympärillä. Näin varmaan siksi, että maskien käyttöpakossa ja yli 70-vuotiaiden eristämisessä ei enää ollut mitään kaluamista. Tosin vanhusten kaltoinkohtelusta tuli sitten myöhemmin vielä toinen aalto. Asiasta mossottaville olen pari kertaa torilla jutellessani todennut, että olkaa rauhallisia, kyllä Donald Trump toimittaa viruksen pois päiviltä ampumalla sen kuin koiran.

Suomi on nyt suvantovaiheessa. Uusia tautitapauksia tulee joka päivä, mutta viruksen eteneminen näyttää olevan hallinnassa. Tilanne on tietenkin tukala oppositiolle. Kukaan asioita seuraava ei ole voinut välttyä saamasta tietoa Ruotsin kammottavasta tilanteesta ja tekemästä vertailua. Viimeisimmän päivityksen mukaan Ruotsissa oli 1500 uutta tartuntatapausta. Meillä hallitus kaatuisi jo huomattavasti pienemmästä lukumäärästä.

Oppositio ei pääse moittimaan hallitusta pandemian hoitamisesta mutta ei voi siitä suoraan kiittääkään. Niinpä päädytään lähes naurettaviin lausuntoihin. Jussi Halla-aho totesi jokin aika sitten, että nyt tilanne Suomessa näyttää kohtuullisen hyvältä, mutta se ei ole hallituksen ansiota. Suomen selviytyminen lähes kuivin jaloin selittyy kulttuurieroilla, meillä pidetään välimatkaa kanssaihmisiin myös normaalioloissa. Pääministeriä oppositio kritisoi asiantuntijoiden kuulemisesta ja siitä, että se ei kuuntele asiantuntijoita. Kun eväät ovat lopussa vatsa tyhjenee kertapieraisulla.

Opposition hampaattomuus näkyi jälleen eilen eduskunnassa. Hallituksen talouspolitiikka on opposition mielestä holtitonta, mutta mistään en ole saanut tietoa, mitkä elvytyspaketin toimet pitäisi jättää tekemättä. Nyt kokoomus pyörittää levyä, jossa veisataan, että mitään ei tehdä työllisyyden parantamiseksi. Orpon epätoivo kuvastuu siinä, että hän yrittää kylvää epäsopua hallituksen sisälle kehumalla estoitta Vanhasta. Lisäksi hän säälittelee valtiovarainministeriä siitä, että tällä on kova työ saada muu hallitus järkevälle talouspolitiikan tielle.
____________________________________
P.S. Koska ällön esittäminen ei ole aivan helppoa, johtopäätökseni on, että Orpo on aidosti ällö.


20.6.2020 Kvartetti testataan

Salon kaupunginvaltuusto valmistautuu syksyn mittaan valitsemaan järjestyksessä seitsemättä kaupunginjohtajaa. Vuonna 1999 päättyi sosialidemokraattien etuoikeus virkaan. Viimeisimmät kolme ovat olleet taustaltaan keskustaoikeistolaisia, vaikka kaksi heistä ei koskaan sitoutumistaan julkisesti tunnustanut. Antti Rantakokko ei kepulaisuuttaan peitellyt.

Nyt valintaprosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että kymmenestä haastatellusta neljä on lähetetty testattavaksi. Kaikki ovat suurelle yleisölle tuiki tuntemattomia, vaikka Anna-Kristiina Korhonen onkin toiminut kaupungin talousjohtajana Seppo Juntin jäätyä eläkkeelle reilu vuosi sitten.
Omasta organisaatiosta virkaa haki myös Mika Mannervesi, mutta hänen tiensä nousi pystyyn kuten muutamassa muussakin aikaisemmassa hakuprosessissa. Koko 23 hakijan joukosta tunnen kunnolla vain hänet ja olisin suonut paikan jatkossa. Mika on älykäs, sosiaalinen, huumorintajuinen, ahkera ja aikaansaava. Onko rannalle jäämisen syynä yksinkertaisesti se, että kauan kaupungissa työskennelleen negatiivisetkin puolet tunnetaan? Siis ne, joita itse en kahdeksan yhteistyövuoden aikana onnistunut näkemään.

Haluamatta sovinistin viittaa pohdin Anna-Kristiina Korhosen valintaa kvartettiin. Hän on kuukauden verran toiminut va. kaupunginjohtajana, vaikka on vasta korkeimman pomon toinen vara. Hallintosäännössä on aina kaikkien päivitystenkin jälkeen määrätty, että ensimmäisenä varana toimii hallintojohtaja. Nyt hallintojohtaja ohitettiin, koska hänet oli vasta äskettäin virkaansa valittu. Korhosesta tuli siis konkari reilussa vuodessa.
Kyyninen asioiden seuraaja voi ajatella, että Korhonen on kahden kiintiön ehdokas. Valinnalla osoitetaan, että Salon kaupunki työnantajana kannustaa omaa virkamiestään ja samalla kunnioittaa sukupuolten yhdenvertaisuutta. Kyllä neljän loppusuoralla olevan hakijan joukossa täytyy olla molempia sukupuolia.

Hankkimieni taustatietojen mukaan kolmesta miehestä ykköseksi mielestäni nousee Kemin nykyinen kaupunginjohtaja Tero Nissinen, jolla on eniten kunnallista johtajakokemusta. Ennen Kemiä hän on toiminut kunnanjohtajana parissa muussakin pienemmässä kunnassa, ja kuntakokemusta on myös muista tehtävistä.
Jari Kesäniemi vaikuttaa kyllästyneeltä nykyiseen virkaansa Forssan kaupunginjohtajana. Vuosi sitten hän haki Kaarinan sote-johtajaksi. Olivatpa todelliset syyt hakea Kaarinaan mitkä tahansa, hanke ilman syvempää tietoa nostattaa kulmakarvoja. Ainakin yhden raadin Kesäniemi on kuitenkin täällä vakuuttanut.
Kolmas mies Niko Kyynäräinen on tällä hetkellä Turku Science Park Oy:n toimitusjohtaja ja taustaltaan elinkeinoasiamies. Edustaako hän yritysmaailman kiintiötä?

Jos Tero Nissisestä tulisi uusi kaupunginjohtaja, vältyttäisiin ainakin niiltä ”ongelmilta”, jotka Korhosen valinta aiheuttaisi: Salo menettäisi hyvän talousjohtajan, olisi käynnistettävä jälleen uusi hakuprosessi ja johtoryhmään tulisi taas uusi jäsen. Edellä oleva ei suinkaan tarkoita, että Korhonen täytyisi noilla perusteilla jättää valitsematta.
___________________________________
P.S. Aina Saloon on kaupunginjohtaja saatu.


14.6.2020 Totuus kiihottaa

Jukka Hankamäki on perussuomalaisen ajatushautomon Suomen perustan demagogi.  Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi viimeistään nyt, kun hänen naisvihaa ja rotuoppia tihkuva kirjansa ilmestyi. Ja kaiken kauheuden lisäksi veronmaksajien avustuksella.

Mediassa julkaistut otteet kirjasta riittävät kertomaan, mitä tuplatohtori Hankamäen päässä liikkuu. Kutsun tragikoomiseksi tätä yliopistomiestä siksi, että hän kirjoittaa naisten pihtailuista, vaikka olen ymmärtänyt hänen olevan immuuni naisen seksuaalisuudelle. Eikä häntä tunnu totuus kiinnostavan, saati sitten kiihottavan.

Kokoomus ja perussuomalaiset lähestyvät vauhdilla toisiaan, sillä nyt jo 80 prosenttia kokoomuslaisista pitää puolueiden yhteistyötä vähintään hyväksyttävänä. Ellei sitten jopa kannatettavana.
Vain kolme vuotta on kulunut siitä, kun Petteri Orpon mielestä halla-aholainen aatemaailma oli aivan liian kaukana kokoomuksesta. Sininen tulevaisuus Soineineen kelpasi aisankannattajaksi hallituksessa, vaikka siniset pitivätkin itseään liimana. Sininen Eri Keeper tarrasi kiinni valtaan ja pysyi siinä kiinni kunnes upposi vaaleissa.
Kokoomus on valunut kohti perussuomalaisia, koska halla-aholainen sakki ei ole muuttunut miksikään. Perjantaina biljardipelien jälkeisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa päädyimme pelikaverini kanssa siihen johtopäätökseen, että kokoomus on persujen sivistysosasto ja persut kokoomuksen tarkkailuluokka.  

Ei totuus kiihota vanhaa valtiomiestäkään. Vielä toissaperjantaina Matti Vanhanen torjui mielestäni epävarmasti ja epäselvästi mutta kuitenkin ymmärrettävästi ajatuksen siirtymisestään puhemiehen tehtävästä valtiovarainministeriksi. Seuraavana maanantaina hän oli Katri Kulmunin ja itsensä kanssa keskusteltuaan suostuvainen kuin nuorikko hääyönä: asiaankuuluvasti hieman vastustellen, tietty.

Tuolloin maanantaina hän oli jyrkästi sitä mieltä, että hän ei sitten halua varapääministeriksi, ei keskustan hallitusryhmän vetäjäksi eikä – luojan tähden – viisikon jäseneksi. Katri Kulmuni ilmoittikin jatkavansa viisikossa. Päivän mittaan asiantuntijat ihmettelivät kaavailuja ja pitivät niitä perustuslain vastaisina. Kun televisiossa toimittaja esitti asiasta kysymyksen ja viittasi asiantuntijoiden lausuntoihin, Vanhanen heilautti pitkää kättään torjuvasti ja piti lausuntoja höpö-puheina. Hän totesi itsevarmasti, että kyllä meillä osataan lukea ja tulkita perustuslakia. Koska minua totuus asiassa kiihotti, jäin odottamaan jatkoa.

Lopputulema oli, että Matti heittäytyi jälleen nuorikoksi. Vanhanen on perustellut molempia takinkääntöjään sillä, että häntä pyydettiin, eikä hän vastuuntuntoisena voinut kieltäytyä. Nyt minä viittaan lyhyellä yläraajallani torjuvasti ja sanon höpö-höpö. Vanhanen erosi pääministerin tehtävästä 2010, kun hänen toimiaan käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa, ja ilmassa leijui uhka joutumisesta valtakunnanoikeuteen. Kun hänen ministeriytensä päättyi nolosti, ei olisi näyttänyt hyvältä, että hän nyt olisi pyrkinyt takaisin vallan ytimeen. Mikä on totuus?

Katri Kulmuni on myös perustellut velvollisuudentunnolla haluaan jatkokaudelle puoluejohdossa. Hän on kertonut työnsä olevan kesken. Näinhän jokainen kansanedustakin voi perustella pyrkimystään jatkaa tehtävässään. Itsekäs pyrkiminen onkin epäitsekästä velvollisuudentuntoa!
En kyllä ymmärtänyt sitäkään, kun Kulmuni eilen sanoi, että nyt hänellä ”ei ole mitään muuta kuin aikaa”. Niinpä hän voisi antaa kaikkensa ”upean kansanliikkeen” kehittämiselle. Hän on edelleen kansanedustaja. Tarkoittaako se sitä, että se ei edellytä mitään tekemistä. Samaa mieltä taitaa olla salolainen miespuolinen kansanedustaja.
__________________________________________
P.S. Olisiko Kulmunin syytä jatkaa esiintymiskoulutuksen hankkimista omakustanteisesti?


11.6.2020 Keskusta kylvää pelkoa

Meillä on yhtä aikaa päällä kolme vakavaa kriisisiä. Ensinnäkin on koronavirus, vaikka sen eteneminen opposition harmiksi alkaa olla lähes pysähdyksissä. Talous on lamaantunut viruksesta johtuvien rajoitteiden vuoksi. Kolmantena on sitten euroalueen kriisi. Onko keskustan lyhyen ajan tavoitteissa vielä hallituskriisikin? Siitä ei pirukaan ota selvää?

Marinin hallituksen ydinongelmana on keskusta. Sitä se on ollut jo vuoden verran eli hallituksen nimittämisestä lähtien. Jo kolme ministeriä on joutunut luopumaan tehtävistään. Vaikka kaksi heistä onkin ollut sosialidemokraattia, kaikilla tapauksilla on pitkät juuret keskustan mullassa.

Osoittamalla Antti Rinteelle ovea, keskusta koki saaneensa itselleen hyvitystä sekä Anneli Jäättenmäen että Juha Sipilän eroamisille, vaikka jälkimmäinen tekikin oma-aloitteisesti poliittisen harakirin. Operaatio Rinne ei kuitenkaan tuottanut sitä lopputulosta, jota keskustassa oli odotettu. Pääministerinä joulukuussa aloittanut Sanna Marin yllätti täysin keskustan ottamalla homman hanskaan heti alusta alkaen ja jättämällä Katri Kulumnin varjoonsa.

Kun hallitus Marinin johdolla vielä sai kuristusotteen viruksestakin, pääministerin luottamus kansan keskuudessa nousi samalle tasolle tasavallan presidentin kanssa. Se on historiallisen kova saavutus. Pääministerin ja presidentin hommilla on näet se merkittävä ero, että presidentillä ei ole mitään vastuuta niissä asioissa, jotka suoraan koskettavat kansalaisia kuten sisäpolitiikka ja EU-asiat. Niistä pääministeriä vedetään vastuuseen joka päivä. TP taas tulee julkisuuteen enimmäkseen silloin kun haluaa. Pääministerin arvosteleminen on kansalaishyve mutta presidentin kritisoiminen majesteettirikos.

Kun hallitusneuvottelut reilu vuosi sitten alkoivat, keskusta joutui useasti perustelemaan, miksi se haluaa hallitukseen kärsittyään vaaleissa rökäletappion. Neuvottelujen päätyttyä muistaakseni Jani Kurvinen uhosi pohjalaiseen tapaan, että keskustalla oli 10 tavoitetta, mutta 11 toteutui. Kai viesti oli tarkoitettu omille, eikä se ulkopuolisiin varmaan uponnutkaan. Huvitti kenties muitakin kuin itseäni.

Marskin syntymäpäivänä julkistettiin YLE:n gallupin tulokset. Marinin avulla SDP:n suosio oli noussut merkittävästi. Keskusta puolestaan oli vajonnut jo alla kriittisen pisteen. Kulmuni oli uutena puheenjohtajana luvannut nostaa kepun kannatuksen 20 prosenttiin. Siihen nähden gallupin antama lukema (10,7 %) ei ollut veret seisauttava vaan lähinnä keskustalaiset sydämet pysäyttävä.
Katri Kulmuni ilmoitti erostaan seuraavana päivänä. En missään nimessä väitä, että hänen eronsa johtui galluptuloksesta, mutta aivan varmasti se helpotti ministerivirasta luopumista. Ajallisesti peräkkäin tapahtuvilla asioilla ei välttämättä ole syy-yhteyttä.

Keskusta on nyt valinnut linjakseen ”kauhun tasapainon”. Sitä voi yrittää ymmärtää, mutta tässä tilanteessa on mahdotonta pitää sitä hyväksyttävänä, poliittisesti korrektina. Kepu käyttäytyy samoin nyt kuin jotkut itsarilla uhkaavat: kun minä lähden, lähtee kanssani joku muukin.
Olen käyttänyt jonkin verran aikaa käsittääkseni, mitä keskusta voisi voittaa, jos se lähtisi hallituksesta ensi syksynä. Aivokapasiteettini ja luovuuteni eivät ole riittäneet. Keskustan puoluejohdon kuvitelma siitä, että, että Marin jatkaisi vähemmistöhallituksen johdossa ja oppositioon siirtyneen keskustan selektiivisellä tuella on läpimärkä päiväuni.
On hyvä muistaa, että enää hallitusta ei erota presidentti. Pääministeri päättää eroanomuksen tekemisestä. Juuri nyt keskustassa odotetaan pelko ahterissa Helsingin Sanomien galluptulosta.
__________________________________________
P.S. Keskusta kylvää pelkoa ja odottaa lihavaa satoa.


8.6.2020 Kiviä käännellään

Moni on varmaan kevään mittaan miettinyt, voiko mikään uutinen ohittaa koronavirusta. Kyllä voi, ja kepu teki sen. Katri Kulmuni on saanut julkisuutta parissa päivässä lähes yhtä paljon kuin ministerinä ollessaan yhteensä. Istuva ministeri ei ruoki nälkäistä mediaa siinä määrin kuin eroava.

Laajalti ollaan sitä mieltä, että Kulmuni osoitti erollaan poliitikolle harvinaista suoraselkäisyyttä. En ole eri mieltä. Hänen tekonsa moraalista arvoa ei vähennä sekään, että toista vaihtoehtoa ei käytännössä ollut. Ministerinä jatkaminen olisi ollut eroamista kiusallisempi Kulmunille ja vahingollisempi keskustalle.
Kulmuni erosi, mutta takapiruna häärinyt Kari Jääskeläinen jatkaa. Hän oli Juha Sipilän avustajana vuoden verran aina Sipilän eroamiseen asti. Ei ole mahdotonta, että Sipilä toimi takapirunsa ohjaamana, kun hän yritti saada eroamisensa näyttämään suoraselkäiseltä. Minusta se oli puhtaasti poliittista peliä. Sellaisena sitä pitivät monet muutkin keskustan vaalituloksesta päätellen.

Jääskeläinen on kuvannut itseään bulldoggiksi, joka puree niin kauan kuin tarvitaan. Vaikka tällainen koira toimikin taustalla, ei Kulmunin selviä virhearviota pidä jättää huomiotta. Ensimmäinen oli se, että hän hyväksyi verovarojen käytön esiintymiskoulutukseensa, jotta hän pärjäisi julkisuudessa ensin puheenjohtajakamppailussa - ei siis ministerinä - ja sitten puheenjohtajana mediassa.
Toiseksi hänen olisi jo hankkimansa poliittisen kokemuksensa perusteella pitänyt ymmärtää, että meillä on iltapäivälehtien juorutoimittajien lisäksi onneksi myös tutkivia journalisteja, jotka kääntävät kaikki kivet silloin, kun ovat saaneet vihin jostakin mielestään hämärästä.
Hänen olisi tullut myös tajuta, että 56 000 euron väärinkäyttö herättää mediassa enemmän tunteita kuin tieto miljardien suuruisista harmaan talouden aiheuttamista verotulojen menetyksistä valtiolle.

Kun esiintymiskoulutuksen rahoitusta alettiin puida mediassa, Kulmuni panikoi ja päätti hätäpäissään - tai Jääskeläisen neuvosta - ilmoittaa maksavansa itse koulutuksensa takakäteen. Jälleen väärä tilannearvio. Hänen olisi lapsuudestaan tullut muistaa, että pidättely ei auttanut enää silloin, kun kakka oli tullut housuihin: ne menivät pesuun.

Lauantaina Kulmuni ilmoitti halustaan jatkaa keskustan johdossa syyskuun puoluekokouksen jälkeen. En ymmärrä, miksi hän kerjää täydellistä tyrmäystä, vai arvioiko hän takapiruineen tilanteen jälleen väärin? Onko kysymyksessä sittenkin kenties vain pelkkä tunnustelu? Odottelua, tulevatko merkittävät kepulaiset julkisuudessa hänen taakseen? Tuskinpa heitä on jonoksi asti. Tähän mennessä ei ole vielä näkynyt tai kuulunut ensimmäistäkään.

Olisiko mahdollista, että isäntämiehet olisivat pyytäneet Kulmunia antamaan tuon tiedotteensa, jotta kaikki puheenjohtajaksi haluavat hillitsisivät halujaan ainakin siihen asti, kunnes uusi valtiovarainministeri on nimetty? Media on jo monta päivää kääntänyt kaikki kivet löytääkseen sopivan.
Nimiä on löytynyt, vanhojakin. Kaikilta dinosauruksilta Paavo Väyrystä lukuun ottamatta on halukkuutta kysytty. Mauri siltarumpu-Pekkarinen on kertonut, että itse Katri Kulmuni on häntä lähestynyt. Se on noloa Mika Lintilän kannalta. Kepulla tuntuu olevan vaikeuksia päästä yksimielisyyteen Kulmunin seuraajasta, vaikka tarjolla olisi Mikkelin mies Olli Rehn.

Tiedämme, että keskustalla on puoluekokouksessaan enemmän sakkia kuin Kiinan kommunistisella puolueella. Keskusta vaikuttaa miesten puolueelta, koska jokaiselle naisjohtajalle on käynyt köpelösti hallituksessa: Anneli Jäätteenmäen pääministeriyttä kesti kaksi kuukautta, Mari Kiviniemi tuli vuoden pätkäpääministeriksi, ja hänen johdollaan keskusta koki historiallisen vaalitappion. Eikä kahta ilman kolmatta. Vieläkö jotakuta kepulaista naispoliitikkoa pesti himottaa?
________________________________________
P.S. Jos Matti Vanhanen nimitetään, hän on sanojensa syöjä. Tai sitten minä en enää ymmärrä suomea.


6.6.2020 Viruslingosta rahalinkoon?

En kuulu Winston Churchillin ihailijakerhoon, mutta pidän silti nasevana hänen ajatustaan, että paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa. Hän oli siis aivan eri mieltä kuin suomalaisen populismin isä Veikko Vennamo, joka väsyttävyyteen asti toisteli sloganiaan kyllä kansa tietää.

Jos Paasikiven neuvottelemista rauhanehdoista 75 vuotta sitten olisi järjestetty kansanäänestys, sen tulos olisi varmaan saanut Juho-Kustin pudottamaan löysät tekohampaansa. Myöhemmin Paasikiven linja sai kuitenkin niin laajan hyväksynnän kuin vapaassa demokratiassa on kohtuullista.

Kun Suomessa havahduttiin koronavirukseen, vallitsi herttainen yksimielisyys siitä, että tuota pirulaista vastaan tullaan taistelemaan terveys eikä talous edellä. Hallituksen linjan takana oli paitsi presidentti myös oppositio ja elinkeinoelämä. Tosinuivana ekonomistina yleensä esiintynyt Aki Kangasharjukin oli epidemian alkaessa sitä mieltä, että julkisen velan kasvu 10 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei tule olemaan mikään ongelma. Normaaliaikoina kansalaiset saivat kuulla madonluvut, jos velan määrä ylitti vaikkapa vain parilla desimaalilla 60 prosentin rajan. Kun koronan pitkittyessä BKT laskee ja julkisen velan määrä kasvaa, 70 prosenttia saattaa olla vain välietappi.

Kevään mittaan alkoi esiintyä hallituksen linjaa kritisoivia kannanottoja. Esimerkiksi Osmo Soininvaara oli mallinnuksessaan sitä mieltä, että Ruotsi oli valinnut paremman tien. Ei epidemiologina vaan tilastotieteilijänä hän kehitteli mallinnuksen, jonka mukaan kuolleiden määrä meillä loppujen lopuksi tulee olemaan yhtä suuri kuin Ruotsissa. Naapuri kuitenkin porskuttaisi normaalioloihin paremmasta asemasta, koska se ei ole asettanut sellaisia rajoituksia kuten Suomi.
Tämän päivän tilanne on se, että Soininvaaran mallinnus ei ole toteutunut kuolleiden osalta, maiden talousluvut eivät ole tiedossa, ja Ruotsissa usko oman valinnan eriomaisuuteen on pettämässä. Mutta taisto on vielä kesken ja tuulettaminen ennenaikaista.

Alun hymistelyn jälkeen oppositiopuolueet ovat luupin kanssa lähteet hoitamaan savottaansa. Julkisuuteen ne ovat kertoneet, että asiat on hoidettu liian nopeasti tai hitaasti. Hallituksen toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta täysin riittämättömiä. Normaalia oppositiopolitiikkaa siis myös valmiustilan aikana.
Nyt kun rahaa on jaettu ja uusnormaali aika on nurkan takana, alkaa pesänselvitys. Vastuuseen eivät joudu ne, jotka ovat tukea anoneet ja saaneet vaan ne, jotka ovat sitä antaneet. Pyytämättömänä lisänä tulee vielä rahalinko-nimitys.

Erityisen mausteen koronakeskusteluun on antanut semantiikka: onko kysymys vain viruksen etenemisen hidastamisesta, mikäli tavoitteeksi ei aseteta sen tukahduttamista niin, että tartuntoja on nolla. Tuo merkitysopillinen väittely on akateemista mutta hyödytöntä, sillä virus on voikukkapelto. Ne voi tänään hävittää kitkemällä, mutta huomenna pelto on yhtä keltainen. Myrkkyä se vähintään vaatisi. Viruskin tokenee vain rokotteella, joka  – toivottavasti -  antaa kaivatun laumaimmuniteetin.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon seudun Sanomissa


5.6.2020 Väärin elvytetty

Saksa on maa, jolla on 83 miljoonan ihmisen kotimarkkinat. Sielläkin hallitus julkisti keskiviikkona elvytyspakettinsa, suuruudeltaan 130 miljardia euroa. Suomen hallituksen 5,5 miljardin satsauksesta oppositio ja ”sitoutumaton” lehdistö ovat kauhuissaan: hallitus vie leivän syntymättömienkin lasten suista.

Saksa ei ole pinta-alaltaan juurikaan Suomea suurempi, mutta maan väkiluku ja poliittinen painoarvo tekevät siitä johtavan valtion Euroopassa. Saksa on myös Suomen tärkeä vientimaa, tavaraviennin ykkönen viime vuonna.
Lyhyt aritmeettinen vertailu osoittaa kuinka ”kauhean suuri” Marinin hallituksen elvytys on. Jos Saksa olisi panostanut asukaslukuun suhteutettuna saman verran kuin Suomi, paketin suuruus olisi ollut vaivaiset 83 MRD. Kun se kuitenkin päätyi 130 miljardiin euroon, Saksan satsaus on 1,5 miljardia miljoonaa asukasta kohti. Suomen vastaavasti on tasan yksi miljardi, eli suhteellisesti laskien 66,7 prosenttia Saksan euromäärästä.

Meidän on syytä iloita tärkeän vientimaamme päätöksestä ja toivoa, että sillä on elvyttävä vaikutus koko Eurooppaan: euromaihin (38,8 %), muihin EU-maihin (20,5 %) ja EU:n ulkopuolisiin Euroopan maihin (7 %). Suluissa olevat prosenttiluvut kertovat osuudet Suomen koko viennistä. Kun ne lasketaan yhteen, käy ilmi, että noin 2/3 Suomen viennistä menee Eurooppaan.
Se, että virus saataisiin tukahdutettua Suomessa, ei tarkoita, että homma on hanskassa. Sama koskee taloutta. Ei Suomen taloutta saada nousuun – tasapainosta puhumattakaan – ellei koko Eurooppa nouse. Eikä se tapahdu sormia napauttamalla ja perussuomalaisten impivaaralaisuudella, josta herrat ja rouvat meitä varjelkoot.

Vaikka yllä olevien lukujen täytyykin olla ainakin oppositiopuolueiden johdon tiedossa, sieltä tullaan väittämään, että väärin on elvytetty. Aikaisemminhan hallitus on asettanut liian tiukkoja rajoituksia, poistanut niitä liian varhain, tukenut liian heppoisesti ravintoloita, avannut koulut viruslingoiksi eikä ole tukahduttanut virusta. Väittipä joku nimetön eräässä lehdessä, että toinen aalto syksyllä kuuluu hallituksen tietoiseen strategiaan.

Saksan ja Suomen elvytykset eroavat siinä, että Saksa antaa ryyppyä koko kansalle, jotta kotimarkkinat vauhdittuisivat. Suomi panostaa infrahankkeisiin kuten keynsiläinen talouspolitiikka on opettanut tekemään lama-aikana. Oppositio varmaan tulee pitämään Saksan mallia suvereenisti parempana. On kuitenkin pakko miettiä, mitä persut tuumaisivat, jos meillä hallitus päättäisi 6 000 euron ostobonuksesta uuteen sähköautoon. Ja Petteri Orpo olisi aivan kauhuissaan, jos Sanna Marin ilmoittaisi 300 euron kertaluonteisesta ylimääräisestä lapsilisästä jokaista alaikäistä lasta kohti.
Politiikka on edelleen tahdon asia.
__________________________________
P.S. Tätä kirjoittaessani Katri Kulmuni ilmoitti eroavansa ministerin tehtävästä. Lyhyestä virsi kaunis.


4.6.2020 Kulmunin kämmi

Antti Lindtman, Jani Kurvinen, Kai Mykkänen ja Riitta Purra olivat saaneet kutsun eiliseen YLE:n ajankohtaisohjelmaan, jota juonsi Katri Makkonen. Toimittajalle annan arvosanan hyvä. Se on paljon parempi kuin esimerkiksi Sakari Sirkkanen ehkä koskaan ilman lisäkoulutusta tulee minulta saamaan.

Juontaja halusi laittaa keskustelijat verryttelemään ennen repiviä irtiottoja ja pyysi kommentoimaan Katri Kulmunin esiintymiskoulutuksen maksamista verovaroista. Kysymyksen kuultuani ajattelin, että Purra antaa tulla tuutin täydeltä, ja Mykkänen peesaa sivistyneesti. Veikkaukseni meni aivan pieleen. Ei oppositio olisi voinut olla lammasmaisempi. Media ei kuitenkaan ole ollut yhtä armelias.
Tämä episodi oli valtiovarainministerin imagolle melkoinen isku. Ei tosin verrattavissa tyrmäykseen mutta kylläkin seisoviltaan kuunneltavaan luvunlaskuun. Ei kestä Kulmuni jatkossa enää moisia tällejä, eikä kepukaan.

Muistan, kun Kulmuni Kurvisen kanssa saapui mikrofoniryppään eteen kertomaan Rinteen potkuista. Kysyttiin häneltä mitä vain, hän vastasi: ”Keskusta on erittäin sitoutunut hallituspohjaan, mutta meillä on henkilöön liittyvä epäluottamus.”
Kulmuni vaikutti siltä kuin hänet olisi laitettu opettelemaan yksi fraasi ja käsketty pitäytymään siinä. Vaikutelma oli tragikoominen. Nyt Kulmuni on avoimesti kertonut pelkääväänsä esiintymistä. Se on kyllä melkoinen dismeriitti puolueen puheenjohtajalle ja puolueelle tärkeimmän ministeripostin haltijalle.

Kun aamulla rähmät silmistä pestyäni luin puolueiden lukemat YLE:n viimeisimässä kannatusmittauksessa, mietin, mitkä mahtavat olla kepulaisten fiilikset. Eroa demareihin on lähes 13 prosenttiyksikköä, ja Kulmunin kompastelu näkyy vasta Ylen seuraavassa gallupissa. Episodin vaikutuksesta saamme sitä ennen tietoa piakkoin julkaistavasta Hesarin kyselystä.
Demareiden ei kannata iloita kepun ahdingosta, sillä se merkitsee, että puolueen täytyy terhakoitua julkisuuteen päin. Se taas ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin härskiä oman edun ajamista, kiukuttelua ja kenties uhkailuakin. Kulmunin esiintymisen avuttomuus korostuu aina entisestään Marinin rinnalla

Eilisessä keskustelussa opposition edustajat eivät esittäneet mitään konkreettisia vaihtoehtoja, eivät mitään poistettavaksi vaan tyytyivät siunailemaan lainamäärän kasvua. Heidän kritiikkinsä oli vaisu kuin tyhjän mahan pieru: väärin elvytetty.
_________________________________
P.S. Kokoomuksen lantalinko ei olekaan Mykkänen tai Zysse vaan Orpo Petteri.


2.6.2020 Sommaren är kort

Kalevi Sorsan sosialismikäsitystä mukaillen ajattelen, että on turha odotella jotain tulossa olevaa ihanaa suvea. Kesä on tässä ja nyt, ei se tämän suloisemmaksi muutu. Eivätkä vaimene tuulet, jotka päivästä toiseen puhaltavat viisi metriä sekunnissa. Se ylittää kipukynnykseni maantiepyöräilijänä.

Vuoteen 2017 asti 22. viikon lauantai oli upea päivä: koko kesäkeskeytys oli edessäpäin helteineen, tuulineen ja sateineen. Tein vuositolkulla töitä, juurruttaakseni tuon kököltä kuulostavan termin myös yhteistyökumppaneihini kaupungintalolla.
Koin onnistuneeni ainakin jossain määrin, koska viimeisinä työvuosinani minulle tultiin työpaikkaruokalassa enää harvoin vinoilemaan kahden ja puolen kuukauden mittaisesta kesälomastani. Silti tuo vessin termi istui työkavereideni puheeseen yhtä huonosti kuin englanti Ahti Karjalaisen suuhun (too tii too tö töötituu).

Kolmeen vuoteen ei koulujen päättymispäivällä ole ollut mitään merkitystä, enkä ole suvivirttä kaivannut. Itse asiassa Tomas Ledinin Sommaren är kort oli kesävirteni jo ennen eläkkeelle siirtymistä.

Viimeisten vuosien aikana kevään yo-tulosten vertailut ovat toistuvasti olleet Salon lukion kannalta sangen murheellista luettavaa. Tänä keväänä Salon lukion 21. sija Varsinais-Suomen 29 lukion joukossa ei ollut mikään tilapäinen notkahdus vaan jatkoa aikaisempien vuosien synkille vertailuluvuille.
Eikö lukion johdon tulisi analysoida johtamaansa toimintaa tappiokierteen taltuttamiseksi. Ennen lukioiden yhdistämistä Laurin ja Hermannin tuloksissa ei ollut mitään häpeämistä. Halikon lukio sentään ylsi seitsemänneksi. Gratulerar.
_____________________________________
P.S. Lukio on opiskelua eikä viihtymistä varten.

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Lotosta jakoon 186 000 euroa ja Jokerista kaksi 40 000 euron pottia – tänne ne menivät

Loton kierroksen 39/2020 arvonnassa ei löytynyt täysosumia, joten ensi viikolla potissa on 5 miljoonaa euroa. Kierroksen oikea rivi on 6, 10, 13, 14, 17, 22...

Lue lisää »

18-vuotias luuli hyökänneensä Charlie Hebdon toimittajien kimppuun

Pariisin lihakirvesiskusta epäilty pakistanilaissyntyinen 18-vuotias mies on kuulusteluissa kertonut luullensa, että kaksikko, jonka kimppuun hän kävi, oli...

Lue lisää »