web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Huhtikuu 2022

28.4.2022 Pari kommenttia

Suomessa oli pienehkö Nato-jäsenyyttä kannattavien joukkonsa, johon kuuluivat esimerkiksi kokoomus ja tämä sanomalehti, mutta nekään eivät pitäneet jäsenyyttä lähiaikoina realistisena vaihtoehtona – varsinkaan, kun presidentti Sauli Niinistö ei tehnyt elettäkään jäsenyyden edistämiseksi.

Ingressi on suora lainaus Saska Saarikosken kirjoituksesta tämän päivän Helsingin Sanomissa. HS väittää olevansa riippumaton tiedonvälittäjä, mutta väittäähän Putinkin, että länsi uhkaa pilkkoa Venäjän pala palalta. Helsingin Sanomat on riippuvainen elinkeinoelämästä ja mainostajista. Kun pääkirjoituksessa kommentoidaan tapahtumia vaikkapa työmarkkinoilla, Hesari seisoo tiukasti EK:n ja työnantajaliittojen takana. Yksittäisissä uutisissa empatiaa ja ymmärrystä löytyy myös työntekijöille.

Helsingin Sanomien ja kokoomuksen suhteet ovat lämpimät ja näkemykset niin yhdensuuntaisia kuin niistä olisi sovittu yhteisissä aamupalavereissa. Ei Saarikosken mainitsema yhteinen Nato-linja suinkaan ole ollut mikään poikkeus vaan saumatonta poliittista yhteistyötä kuvaava episodi.
Kokoomuksen ja Hesarin rummutus ei kuitenkaan muuttanut suomalaisten mielipiteitä Nato-myönteisiksi; sen teki itse Vladimir Putin. Eivät meitä aivan kauheasti hirvittäneet verityöt Balkanilla, vaikka miestä kylmeni siellä siinä missä Venäjän ”erityisoperaatiossakin”. Molemmat kuitenkin eurooppalaisia sotia.

Perussuomalaiset ovat nyt hukassa ainakin viidestä syystä: maahanmuutto on tyrehtynyt, ukrainalaiset pakolaiset on pakko ottaa vastaan, polttoaineiden hinnat nousevat ilman hallituksen korotuspäätöksiä, Le Penistä ei tullut Ranskan presidenttiä ja Sanna Marin on jopa Markku Jokisipilän mielestä onnistunut hyvin tehtävässään.
Epätoivossaan Riikka Purra onkin twiitannut, että hallituksen esitys valmiuslaista pitää sisällään asuntojen ja autojen sosialisoinnin. Kas kun Purra ei pelotellut rollaattoreiden ottamisella yhteiskunnan omistukseen. Jokainen historiaamme vähänkin tunteva tietää, että viime sodissamme hevosia pakko-otettiin vetämään tykkejä sekä muihinkin tehtäviin. Kuntien hevosenottolautakunnatkin lakkautettiin muistaakseni vasta 1970-luvulla.

Keskustalaisjohtoisen Sipilän hallituksen apupuolueet kokoomus ja perussuomalaiset arvostelevat Sanna Marinin hallitusta siitä, että se ei tuki itärajaa ja estä Venäjän mahdollisia aikomuksia syöttää massoittain turvapaikanhakijoita rajamme yli.
Vuonna 2015 Petteri Orpon ollessa sisäministeri Suomeen tuli itärajan yli noin 30 000 turvapaikanhakijaa. Neljässä vuodessa Sipilän hallitus ei saanut säädettyä sellaista lakia, joka olisi estänyt vuoden 2015 tilanteen toistuvan. Oppositio arvostelee nyt Marinin hallitusta siitä, että se ei tee sitä, minkä Sipilän hallitus jätti tekemättä. Totuus on, että kumpaakaan hallitusta ei voi syyttää, koska ne ovat noudattaneet kansainvälisiä sopimuksiamme. Kuten oikeusministeri on todennut, me olemme demokraattinen sivistysvaltio. Vain diktaattoreiden johtamat maat voisivat toimia toisin.
_________________________________
P.S. Minulle tulee Hesari pelkästään siksi, että saan tietää, mitä ja miten porvari ajattelee.


22.4.2022 Ohjusten aikaa

Korona hallitsi kaksi vuotta. Se ei ole poistunut minnekään, vaikka Putinin sota sysäsikin syrjään ilmaantuvuus- ja tartuntaluvut uutisotsikoissa. Nyt lehtien palstatilasta Putinin kanssa on taistelemassa Nato ja jäsenyyshakemuksemme. HS tosin kertoi tänään virheellisesti, että maamme johto päättää Suomen jäsenyydestä. Niin kiima sekoittaa ajatukset ja sanat.

Ohjus ja raketti ovat perimältään sotaisia, mutta niillä on oma paikkansa aivan rauhanomaisessakin kielenkäytössä. Kokoomus ui niin pitkään syvissä vesissä eli 15-16 prosentin kannatuksessa, että puheenjohtajan vaihdosta jupistiin kulisseissa. Puolueen kannatus on nyt tänään Hesarin tilaamassa gallupissa huipussaan. Korkeammaksi se voi nousta ainoastaan YLE:n kannatusmittauksissa, joissa kokoomus jostain syystä saa aina korkeammat lukemat kuin eduskunnan radion gallupeissa.
Kokoomus on ampaissut nousukiitoon kuin raketti tai ohjus. Ei Petteri Orpon ansiosta vaan hänestä huolimatta. Puku tekee miehen ja media seuraavaa pääministeriä. Samaa miestä kuin nyt HS ajoi tuloksetta pääministeriksi jo edelliselläkin kerralla. Tuon epäonnistumisen Sanna Marin on saanut kokea viikoittain.

Karrieristeja kutsutaan usein uraohjuksiksi. Salon entinen kaupunginjohtaja Lauri Inna hyppäsi noin kolme vuotta virassa oltuaan Keskon leipiin. Hypätä on itse asiassa väärä verbi, sillä ainakin mediatietotojen mukaan Kesko noukki hänet haaviinsa. Nyt taas on uutisoitu, että häntä on haviteltu erään hyvinvointialueen johtajaksi. Jos olisin tuon alueen päättäjä, en takuulla valitsi häntä. Olen vanhan liiton mies, enkä ymmärrä Innan jatkuvaa poukkoilua julkiselta yksityiselle ja sitten taas takaisin. Toivon, että hän jää lähtötelineisiin.

Noin viikko sitten kirjoitin, että valitsemalla Anna-Kristiina Korhosen Salon seuraavaksi johtajaksi, päättäjät tietäisivät tarkkaan, mitä saisivat. Nyt on uutisoitu, että Korhosen valinta on pelkästään kopautusta vaille valmista kauraa. On vaikea kuvitella, että joku valtuutettu tekisi vastaehdotuksen. Päätös tultaneen tekemään suuremman yksimielisyyden vallitessa kuin Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen, vaikka sekin menee läpi kuin saksalainen panssarinyrkki Panzerfaust lähes metrin paksuisesta teräksestä.
_________________________
P.S. Kahden ja puolen vuoden matkustustauko on päättynyt. Espanjaa voi nyt yrittää käyttää natiivien kanssa. Una semana en Mallorca me parece bien.


13.4.2022 Korhonen kehiin!

Kesällä tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun muutin Saloon. Olen sitten asunut täällä kymmenen vuotta kauemmin kuin kaikissa aikaisemmissa kotikunnissani yhteensä. Silti tunnen edelleen olevani enemmän savolainen kuin salolainen. Vuonna 1982 kaupunginjohtajana oli Veikko Santero, joka hoiti virkaa noin 22 vuotta.

Kauppalasta kaupungiksi 1960 muuttuneella Salolla on tähän mennessä ollut seitsemän johtajaa, joista kolme ensimmäistä tunnusti rehellisesti poliittista väriä. Ei heistä muuten olisi tullutkaan demareiden isännöimän kaupungin pomoa. Demaritaustaisten kaupunginjohtajien aikakausi päättyi, kun Reijo Lindqvist jäi eläkkeelle vuonna 1999. Hän löi rukkaset tiskiin vaalikauden puolivälissä kyllästyttyään kaupunginhallituksessa nokkiviin kokoomuksen naishaukkoihin. Vuonna 1996 valta oli vaihtunut Salossa.

Neljästä viimeisimmästä kaupunginjohtajasta kolme on valittu ns. sitoutumattomina. Se on kaunisteltu nimitys jäsenkirjattomille, porvarillisesti maailmaa hahmottaville virkahenkilöille. Sitoutumattomuuden halutaan viestivän puolueettomasta objektiivisuudesta. Antti Rantakokko, neljäs heistä sentään tunnusti olevansa keskustalainen.

Niin tai näin, mutta valitettavasti kaksi viimeisintä valintaa ovat olleet hutikuteja. Kesko nappasi Lauri Innan, koska kuvitteli kaupunginjohtajana toimineen olevan oiva apu, kun kaavoituksella hankitaan elintilaa uusille marketeille. Eikö niitä muuten ole jo niin paljon, että vanhimmista voitaisiin tehdä esimerkiksi pelikenttiä salibandylle? Tero Nissinen osoittautui traagiseksi hahmoksi, joka sairauden vuoksi joutui eroamaan, eikä hän ehtinyt kunnolla edes aloittaa virassaan.

Kun valtuustossa vuoden 2020 elokuussa käytiin virkavaali, Tero Nissinen kukisti Anna-Kristiina Korhosen luvuin 33-18. Voitto oli selvä, mutta Korhonen ei kärsinyt murskatappiota. Onko tuo tappio kuitenkin syy siihen, että hän ei halunnut hakea virkaa? Halusiko hän näpäyttää niitä päättäjiä, jotka kaksi vuotta sitten eivät luottaneet hänen kykyihinsä? Korhosen viestikö olisi: Jos minut haluatte, valitkaa, mutta anomusta en jätä.

Nyt tiedossamme on kuusi hakijaa plus yksi, joka ei halua nimeään julkisuuteen sekä yksi, joka on antanut suostumuksensa. Julkisen viran hakeminen on edellyttää avoimuutta. Valitsijoiden ei tarvitsi noudattaa hakijan toivomusta nimettömänä pysymisestä. Jos olisin toimittaja, pyytäisin kaupungilta anonyyminä virkaa hakevan nimen. Sitten kirjoittaisin, että paikkaa on hakenut seitsemän henkilöä, joista Antero Leppänen (nimi fiktiivinen) ei halua nimeään julkisuuteen. Toimintani olisi täysin laillista, vaikkakaan ei aivan korrektia. En kyllä usko, että anonyymi tyyppi voisi menestyä prosessissa. Kakka tippuu rattailta, kun kovaa ajetaan.

Kunnanjohtajan pesti on ainoa virka, johon voidaan valita myös henkilö, joka ei ole sitä hakenut mutta on antanut suostumuksensa. Itse asiassa Salon johtoon hakijoita on kahdeksan, sillä Korhonen on samalla viivalla muiden kanssa oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Juuri siksi herättää ihmetystä, miksi hän ei noudattanut normaalia hakumenettelyä. En oikein jaksa uskoa hänen kuvitelleen, että hallitus voisi niin halutessaan valita hänet ja jättää haastattelut ja testaamiset järjestämättä. Ainakaan viranhaltijalaki ei vaadi niiden järjestämistä. Hallitus tuskin käyttää ”ohituskaistaa”, vaikka se oli mahdollistakin.
Hakijamäärä on vähäinen ja hakijoiden (koulutus)taustat kirjavia kuin räsymatto. Valitsemalla Korhosen päättäjät tietäisivät tarkkaan, mitä saisivat. Salolla ei ole varaa kolmanteen hutikutiin.
_________________________________________
P.S. Lakikielessä nimikettä kunnanjohtaja käytetään myös kaupunginjohtajasta.


7.4.2022 Suomella hyytäviä näkymiä

Venäjä etenee Ukrainassa jo aikaisemminkin käyttämänsä barbaarisen pelikirjan mukaisesti. Kun se ei lähitaisteluilla saa asutuskeskuksia hallintaansa eikä antautumaan, se pommittaa ne tuusannuuskaksi tykistön epäsuoralla tulella ja ilmahyökkäyksillä. Täällä meillä urainalainen veri valuu kannatuksen kasvuna kokoomuksen laariin.

Kaksi koronavuotta sai liian monet meistä kuvittelemaan, että me kaikki olemme virusopin asiantuntijoita. Nyt näyttää siltä, että liian moni meistä haluaa esiintyä poliittisen historian eksperttinä. Auliisti kerrotaan, mitä virheitä ulkopoliittinen johtomme on tehnyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Kuitenkin tehdään heti se virhe, että menneisyyttä tarkastellaan nykyhetken tiedoilla. Kritiikki muuttuu oitis jälkiviisasteluksi.

Yksi usein esitetty jälkiviisas arvio on, että päättäjämme olivat pölvästejä, kun eivät Neuvostoliiton hajottua välittömästi laittaneet jäsenhakemustamme Natoon. Olinko minä tuolloin sitten ainoa suomalainen, joka silloisessa tilanteessa näki valoa pimeydessä ja halusi uskoa uuteen rauhanomaiseen ja ystävällismieliseen kanssakäymiseen Venäjän ja Euroopan välillä? En kai?

Kokoomus otti noin 16 vuotta sitten puolueohjelmaansa Nato-jäsenyyden. Se ei silloin herra paratkoon suinkaan tarkoittanut, että puolue olisi tuolloin tulevaisuutta kiikaroidessaan nähnyt nykyisen asetelman Itä-Euroopassa. Vaikka kokoomus oli silloin hallituksessa, se koki olleensa ulkopoliittisessa oppositiossa, koska maassa presidenttinä oli heidän inhokkinsa Tarja Halonen.

Tänään julkistetussa puolueiden kannatusta mittaavassa gallupissa kokoomus keikistelee aivan selkeästi ykköspaikalla ja valmistautuu saamaan oman miehensä pääministeriksi. Ja nimenomaan miehen, sillä kokoomus on vanhoista suurista puolueista ainoa, joka ei ole halunnut valita naista puoluejohtajaksi ja sitä kautta pääministeriksi.
Suurimmat oppositiopuolueet ovat ainakin tuossa suhteessa olleet kuin yhdestä puusta tai kuin kaksi marjaa. Nyt persuilla on Purransa, mutta huonot galluptulokset nostavat kohta jonkun miehen hänen tilalleen. Huomattavaa galluptuloksessa on, että pääministeripuolue oli hallituksesta ainoa, jolla muutoksen etumerkki oli positiivinen. Ja sekin, että perussuomalaisten vajoaminen Suomen onneksi jatkuu.

Suomella saattaa olla edessään hyytäviä näkymiä siinä vaiheessa, kun olemme Naton jäsenmaa, ja jopa siinä vaiheessa, kun maamme on vielä jäsenehdokas. Noista uhista Petteri Orpo ei ole koskaan lausunut halaistua sanaa. Itse asiassa väitän, että me olisimme tiedonvälityksen suhteen täydellisesti pimennossa eli takapajula, mikäli ainoa info Natoon liittymisestä tulisi Orpon tuutista.

Orpo on tehnyt sisäpolitiikkaa Natolla kritisoimalla pääministeriä vitkuttelemisesta asian käsittelyssä. Jos Orpo olisi ollut isänmaan asialla, hän olisi kertonut julkisuudessa ymmärtävänsä, että Suomi ei voi jättää hakemusta varmistamatta sen sataprosenttista läpimenoa. Sitten hän olisi myös voinut kertoa, että presidentin ja pääministerin vaikeneminen omista kannoistaan palvelee yhteistä päämäärää. Se kuuluisa aikaikkuna hakemuksen ja jäseneksi pääsyn välillä on saatava mahdollisimman pieneksi. Kenraalimajuri Pekka on Toveri, Vladimir Vladimirovits ei ole toverimme.

Jos kävisi niin onnellisesti, että Venäjän vasta-askeleet Suomen Nato-jäsenyydestä jäisivät kohtuullisen pieniksi, kansalaiset eivät voisi huokaista helpotuksesta. Vähätuloiset ja työttömät saisivat kokea hyytäviä aikoja vaalivoittaja kokoomuksen politiikan myötä. Kokoomus, kepu ja persut olisi hallituspohjana kuin takatalvi toukokuussa. Hrrr, viluttaa jo nyt.
_______________________________
P.S. Orpo haluaa leikata sosiaaliturvaa, jotta parempiosaisille voitaisiin järkätä veroale.


2.4.2022 Niinistö löi taas Putinin

Suomen pitäisi julistaa sota Norjalle ja antautua seuraavana päivänä. Sen jälkeen olisimme Natossa, meillä olisi kaasua, sähköä ja mikä tärkeintä: hyviä hiihtäjiä sekä kuningas.

Yllä oleva ingressi on asiatarkka lainaus Suomen Kuvalehden Jyvistä & Akanoista. Tämä jyvä oli poimittu Etelä-Saimaan tekstareista, Salkkarissa tapaa enemmän olla niitä akanoita. En uskalla ottaa kantaa siihen, vastustaako kirjoittaja jäsenyyden hakemista, mutta Natoon hinkujalta hän ei vaikuta. Hän saattaa olla, jyrkän ehkä-linjan kannattaja ja eteläkarjalainen leukaileva humoristi.

Nato-jäsenyyteen liittyen olen seurannut erityisellä mielenkiinnolla tasavallan presidentin lausuntoja ja esiintymistä sekä Helsingin Sanomien pääkirjoituksia aiheesta.
Niinistö ei ole lähtenyt lentoon Nato-haukkana kuten hänen puolueensa, ja hän on ollut jopa ylivarovainen sanomisissaan. Presidentti ei ole kertonut kantaansa ja on aivan perustellusti nostanut esiin mahdollisen hakemuksen jättämisestä seuraavia Venäjän vastatoimia. Sekös on suututtanut useita jäsenyyttä hinkuvia  iltapäivälehtien kynäilijöitä ja julkimoita, kuten Jari Tervoa, Hesarin kolumnistia.

Erityinen piirre Niinistön esiintymisissä on ollut se, että vastaillessaan suomeksi toimittajan kysymyksiin, hän on aina ollut koukeroinen ja epäselvä. Vastauksien tulkinnassa olisi pitänyt saatavilla olla sanakirja niinistö-suomi-niinistö. Englantia ja varsinkin ruotsia puhuessaan hänen on sanavarastonsa asettamista rajoitteista johtuen pakko ilmaista itseään paljon suoraviivaisemmin.

Viime aikojen lausunnoissa huomiota on herättänyt hänen muuttunut käsityksensä kansanäänestyksestä. Putinin sotaan asti Niinistö oli sitä mieltä, että ennen kuin hakemisesta tai hakemattomuudesta päätetään, on kuunneltava kansaa. Olin luullut, että juristina hän tarkoitti perustuslain mukaista äänestystä. Hui hai, Niinistön mielestä mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että suomalaisten enemmistö peukuttaa Suomen jäsenyydelle.

Aleksander Stubb suututti aikoinaan Niinistön sanottuaan, että suomalaiset alkaisivat suhtautua Natoon myönteisesti, jos presidentti vain näyttäisi mallia. Nyt on käynyt niin, että kansalaiset ovat gallupien kautta kääntäneet Niinistön pään, vaikka hän ei vielä ole kantaansa julkistanutkaan. Olisin pitänyt reilumpana, että Niinistö olisi todennut edustuksellisen demokratiamme toimivan hyvin, siksi Nato-päätöksen siunaaminen kuuluu eduskunnalle ilman kansalaiskuulemista. Olisihan siinä hänen takkinsa kääntynyt, mutta jospa se sitten olisikin ollut oikeinpäin.

Helsingin Sanomat on pääkirjoituksissaan ollut myöhäisherännäinen. Vasta aivan viime aikoina niissä on alettu pohtia myös jäsenanomuksen aiheuttamia uhkia; tänään HS nosti esiin jopa mahdolliset Venäjän sotilaalliset toimet. Pitkään lehti myötäili Petteri Orpoa, jonka natottamista voi hyvin kuvata miesmäisen vulgääristi: sisään vaan, vaikka ei seisoisikaan.

Uutisten mukaan Putinin suosio lähti hurjaan nousuun Ukrainaan suunnatun hyökkäyksen myötä. Tällä hetkellä se huitelee 83 prosentissa. Tuota lukemaa voi itse asiassa pitää yllättävän alhaisena, kun ottaa huomioon, että diktaattorit yleensä manipuloivat tuloksen kymmenisen prosenttiyksikköä korkeammaksi. Meidän presidenttimme pesi Putinin mennen tullen. Mielenkiintoista Niinistön 90 prosentin kannatuksessa on, että se on saavutettu hyväksyttävissä oloissa eli demokraattisessa maassa. Ja myös se, että suosio on vankka, vaikka Niinistön Nato-lausunnot eivät olekaan vastanneet kansalaisten huutoon.
__________________________________________
P.S. Pietarilainen Andrei kuvasi Putinin suosion kasvua sananlaskulla: ”Hevosia ei pidä vaihtaa keskellä virtaa.” (HS)

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

”Tulos on karu” – yhä useampi työnantaja rikkoo työehtosopimuksen tai lakien määräyksiä

SAK:n kyselyyn vastanneiden luottamushenkilöiden mukaan 32 prosenttia työnantajista on syyllistynyt kuluneen 12 kuukauden aikana laki- ja...

Lue lisää »

Pohjois-Korea laukaisi eilen ohjuksen – tänään tuli Etelä-Korean ja USA:n vastaisku

Etelä-Korea ja Yhdysvallat ovat ampuneet neljä ohjusta Japaninmereen, Etelä-Korean asevoimat kertoi keskiviikkona uutistoimisto Yonhapin mukaan. Ohjukset...

Lue lisää »