web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Helmikuu 2022

25.3.2022 Raju on ajan riento

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen pääneuvottelija opetusalalla totesi muinoin, että maailmassa on kaksi asiaa, jotka eivät koskaan muutu: Neuvostoliitto ja opetusalan virkaehtosopimus. Historia on osoittanut, että tuo OAJ:n vastapeluri oli jonkin aikaa väärässä mutta nyt taas oikeassa.

Venäjän imperialistinen ja häikäilemätön hyökkäys synkensi Ukrainan taivaan ja nosti uhkaavia pilviä koko Euroopan ylle. Koronan yhteydessä terveysalan asiantuntijoilla oli tapana todeta, että paluuta vanhaan normaaliin ei ole. Samaa toistavat nyt myös maailmanpolitiikkaa ja -taloutta sekä Venäjän toimia työkseen analysoivat. Uusi normaali ei vielä ole näkyvissä, mutta itkua ja hammastenkiristystä sekä lukuisia erilaisia kriisejä se tulee sisältämään. Venäjän vastaisilla pakotteilla on rekyylivaikutuksensa.

Vain hyperoptimistit ovat jaksaneet toivoa, että joku Putinin lähipiiristä avaisi suunsa ja kysyisi häneltä Antti Rokkaa lainaten: Usot sie, jot myö hävitää tää sota? Onko joku sitten sen kuitenkin tehnyt, koska Venäjä ilmoitti juuri äsken, että se keskittyy Ukrainassa vain itäisten osien valloittamiseen. Putin on näin myöntänyt hyökkäyssotansa epäonnistuneen. Ajatteliko hän nukkumaan mennessään kenties kuten Napoleon aikoinaan Venäjän sotareissulta kotiin palattuaan? Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Olen pannut merkille, että hyökkäyksen alettua suurimmat oppositiopuolueemme pitivät tuumaustauon mutta jatkoivat sitten nillittämistään. Petteri Orpo ratsastaa Nato-kortilla ja syyttää hallitusta aikailusta, kun jäsenyysasia ei ole vielä edennyt eduskuntaan. Orpo perää vauhtia hallitukselta, vaikka hän tietää aivan hyvin, että tasavallan presidentti pitää itseään ulkopolitiikan johtajana, joka päättää aikataulutuksestakin. Jäsenyyden kannatusta mitanneiden gallupien tulokset ovat saaneet makean mahlan nousemaan Orpolla aivan päähän saakka.

Perussuomalaiset käyvät jo vaalitaistoa ja pyrkivät käyttämään kahta kärkeä: Riikka Purra on jäänyt kiinni polttoaineiden hintoihin, haitalliseen maahanmuuttoon ja sikakalliiseen kehitysapuun. Ukrainalaisia hän käyttää poliittisesti hyväkseen pitämällä heitä esimerkkeinä meille sopivista pakolaisista ja korrektista maahanmuutosta. Ukrainalaisethan ovat eurooppalaisia eivätkä katukuvassa juuri erotu kantaväestöstä.

Toinen kärki Jussi Halla-aho ei kanna vastuuta Suomen ulkopolitiikasta eikä rauhasta rajoillamme vaan ajaa rautaa itärajalle-politiikkaa. Halla-aho hakee räikeillä ulostuloillaan julkisuutta ilmeisesti kahdesta syystä: Ensiksikin siksi, että Putinin arvaamattomuuden aiheuttama pelko kansalaisissa on herättänyt ymmärrettävää vihaa koko Venäjää kohtaan. Se on kuin kuuma rauta, jota puolueen kannatuksen lisäämiseksi kannattaa takoa. Onko tässä kysymys siviilipalvelusmiehen velanmaksusta isänmaalle?
Ja toiseksi siksi, että ärhäkkäällä linjalla kokoomuksen ohi oikealta Halla-aho yrittää häivyttää perussuomalaisten yhteydet eurooppalaisiin aateveljiin: Italian Salvini Ranskan Le Pen ja Unkarin Orbán ovat (olleet) lähinnä Putinin puudeleita. Laura Huhtasaari kai hännystelee heitä edelleen?
____________________________________________
P.S. Yhdessä hetkessä 24.2.22 turvallisuutemme romahti.


18.3.2022 Alla Pugatšova ja yllä Moskovan kuu

Vladimir Putinin Venäjä pommittaa Ukrainaa. Meillä tiedotusta hallitseva media puolestaan moukaroi meitä ja päättäjiämme joka päivä Nato-lekalla. Se on tyytymätön siihen, että ulkopolitiikan johto vaikenee kannastaan siihen asti, kunnes Nato-asia on huolellisesti valmisteltu provosoitumatta  Petteri Orpon, EK:n ja muun elinkeinoelämän hoputteluista.

Kylmän sodan aikana opiskelijapiirissämme levisi juttu samaan hotellisviittiin sijoitetusta amerikkalaisesta ja neuvostoliittolaisesta diplomaatista. Aamulla venäläinen löytyi kuolleena kadulta kuudessa kerroksessa olleen sviitin kohdalta. Kuulusteluissa amerikkalainen kertoi edellisen illan tapahtumista seuraavaa: Laitoin kenkäni oven ulkopuolelle lankattaviksi, kuten meillä on tapana. Toveri pisti omansa sängyn alle, kuten heillä on tapana. Sitten ripustin housuni henkariin, kuten meilläpäin on tapana. Vladimir Vladimirovitš taitteli omat housunsa patjansa alle, kuten heilläpäin on tapana. Kun ovelle koputettiin, menin avaamaan, kuten meillä on tapana. Volodja hyppäsi avoimesta ikkunasta ulos, kuten heillä on tapana.

Edellinen tarina kuvastaa omalta osaltaan tilannetta 70-luvun Suomessa. Kansalaisten tunteet itänaapuria kohtaan vaihtelivat pelon ja vihan välimaastossa, vaikka ulkopolitiikan doktriinina pidettiin ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliiton kanssa YYA:n hengessä. Padotut tunteet purkautuivat vitseissä, joissa annettiin palaa; parhaiten muistissa lienevät Kari Suomalaisen piirrokset.

Venäjän ulkoministeri Lavrov on nyt syyttänyt Suomeakin kasvavasta russofobiasta. Ei hän väärässä ole, sehän näkyy konkreettisesti Nato-myönteisyyden räjähdysmäisenä kasvuna. Älykkäänä ja kokeneena politiikan kettuna hän kyllä tasan tarkkaan tietää, mitä kaikkea venäläisvastaisuuden taustalla on. Kremlin täytyy esittää omaa teatteria, vaikka sanoma ei uppoa enää muihin kuin Venäjällä niihin kansalaisraukkoihin, jotka ammentavat tietonsa pelkästään naapurimaamme valtiollisesta mediasta. Valitettavasti heitä on aivan liian monta.

Demokratian hedelmistä nauttiva suomalainen ei millään voi ymmärtää, miten vielä vuonna 2022 rajan takana asuvat onnistutaan pitämään valheiden verkossa. Ei se aivan helppoa olekaan, koska jopa 15 vuoden vankeustuomio voi rapsahtaa, jos uskaltautuu kutsumaan Venäjän ”erikoissotilasoperaatiota” Ukrainassa invaasioksi tai hyökkäykseksi. Tuo sanktio ei koske pelkästään venäläisiä, se on ulotettu koskemaan myös ulkomaalaisia. Joutuisinkohan itsekin käräjille, jos ylittäisin itärajan?

Viimeisten kuukausien ajan olemme tottuneet siihen, että Putin ei pysty valehtelematta sanomaan edes hyvää päivää. Tästä tavasta hän poikkesi toissapäivänä pitämässään puheessa. Ennen aina viileän rauhallisesti esiintynyt entinen KGB-mies riisui naamionsa, ja maailma sai nähdä pelon sekä raivon vallassa olevan Putinin kaikessa alastomuudessaan. Kykenemättömyys itsehillintään paljasti Putinin avuttomuuden, kun hyökkäys ei suju, ja samalla Venäjän talous sakkaa kuin ilmatorjunnalta osuman saanut Antonov.
_________________________
P.S. Otsikko oli suosittu huuli 1980-luvun alussa. Aiemmin naureskeltiin Irinalle ja Tamaralle eli Pressin veljeksille.


14.3.2022 Sota ei syty, se sytytetään

Helmikuun 18. päivänä minusta tuli tyttövauvan isoisä, pojanpojan vaari olen ollut jo yli neljä vuotta. Olin luonnollisesti iloinen, eikä tunnettani yhtään vähentänyt se, että muistin Sauli Niinistön tulleen kolmannen poikansa isäksi suunnilleen samanikäisenä kuin itse olin pojantyttären syntyessä.

Noin viikko tuon iloisen tapahtuman jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Putin kuvitteli haukkaavansa veljesmaansa pelkkänä haarukkapalana, mutta se jäikin tiukasti Volodjan kurkkuun. Siellä se on vieläkin. Sitten sain kuvan kolmeviikkoisesta, jolla oli taistelutahtoinen ilme ja nyrkit tiukasti puolustusasennossa. Hän sopi erinomaisesti viattomaksi symboliksi, kun saimme tietoa ja kuvia Venäjän täysin tuhoamasta ukrainalaisesta lastensairaalasta. Onneksi tyttönen on täysin tietämätön julmasta maailmasta.

Putinin barbaarinen invaasio on saanut koko Euroopan osoittamaan emotionaalisesti latautunutta solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Suomessa hyökkäys on mennyt syvälle tunteisiin siksi, että jokainen maamme historiaa tunteva on kokenut Putinin käyttävän samaa pelikirjaa kuin Stalin, joka valheellisten Mainilan laukausten perusteella synnytti talvisodan. Sodat eivät syty. Ne sytytetään. Passiivin käyttökin on väärin, koska usein tiedetään tarkkaan, kuka sytyttäjä on.

Suomi jäi sodassaan yksin taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Ukraina on joutunut Venäjän karhun hampaisiin. Ainakin osittain presidentti Zelenskyin esimerkillisen toiminnan ja päättäväisen esiintymisen ansiosta Ukraina on saanut runsaasti tukea ja aseellistakin apua. Sitä Suomi ei koskaan saanut. Ruotsin kuningaskaan ei halunnut lähettää sotilaitaan tueksemme, koska se hänen mielestään olisi tehnyt Ruotsista sodan osapuolen. Moraalisesti hän oli väärässä mutta poliittisesti oikeassa.

Kun Suomessa pohdiskeltiin Ukrainan aseellista auttamista, pidin ajatusta vähintäänkin (uhka)rohkeana. Millekään muulle länsieurooppalaiselle maalle aseiden toimittaminen ei ollut yhtä riskaabeli hanke kuin Suomelle. Toivon koko sydämestäni, että emme joudu maksamaan tuosta maamme johdon moraalisesti oikeasta päätöksestä kohtuutonta hintaa. Suomihan teki itsestään sodan osapuolen, vaikka meillä ainakaan kaikki ”asiantuntijat” eivät sitä myönnä.

Ukrainan kriisin aikana moni asiaa kommentoinut on todennut, että nyt ensimmäisen kerran 80 vuoteen sota riehuu Euroopassa. Vaikka unohdettaisiinkin Neuvostoliiton ”rauhanturvajoukkojen” toiminta Unkarissa 1956 ja Tsekkoslovakiassa 1968, on kuitenkin muistettava Balkanin tapahtumat noin 30 vuotta sitten. Kyse oli Titon perinnönjaosta ja samalla Ukrainaan verrattuna verisemmästäkin sodasta Euroopassa. Mutta se on historiaa ja Ukraina on nykyisyyttä, samoin Serbian lojaalisuus Venäjälle. Toivottavasti EU:n ovi ei ole edes raollaan Serbialle.

Juuri nyt uutiset kertoivat, että presidentti Niinistö on haastattelussaan CNN-kanavalle avannut viime perjantaina käymiään keskusteluita Putinin kanssa: Putinin tavoitteena ei ole koskaan ollutkaan Ukrainan hallituksen vaihtaminen.
Lausunto on hämmentävä siksi, että a) Niinistö kertoo ulkomaiselle kanavalle asian, jota hän ei ole kertonut omalle kansalleen. b) Hän tuli levittäneeksi Putinin propagandaa. Kas kun hän ei kertonut, että Putin kielsi Venäjän hyökänneen Ukrainaan.
___________________________________
P.S. Nato-jäsenyyden suosiota mittaavat gallupit Suomessa tulittavat päivittäin vastaan niskuroivia kuin iskanderit siellä jossakin.


8.3.2022 Varjo Suomen yllä

Koronakurjuutta on kestänyt jo kaksi vuotta. Tauti elää ja voi edelleen hyvin keskuudessamme. Tänä päivänä sairaalahoidossa on yli 800, mikä on enemmän kuin pitkään aikaan. Teholla olevien määrä ei sen sijaan ei ole kasvanut.

Ukrainan karmeat uutiset ovat kuitenkin syrjäyttäneet julkisuudessa terveydenhuollon asiantuntijat. Hanna (Nohynek) ja Mika (Salminen) ovat saaneet antaa tilaa kaimoilleen Mika Aaltolalle ja Hannalle Smithille. Aaltola on nyt sananmukaisesti ”päivystävä dosentti”, sillä esimerkiksi eilen hän laittoi jo aamuviideltä kymmenen tviittiä Ukrainan tilanteen vaikutuksesta Suomeen. Toivottavasti Aaltola oli aamulla väärässä, kun hän arvioi, että Venäjän sotilaallinen isku Suomeen voi tulla parin vuoden kuluessa.

Aaltola varmaan tarkoitti naapurin kostoa siitä, että Suomi on tuominnut Venäjän invaasion eli hyökkäyksen Ukrainan maaperälle, vaikka kyse on ollut vain ”rauhanturvaoperaatiosta”. Lisäraipat tulevat siitä, että Sanna Marinin hallitus on aseistanut Venäjää vastaan taistelevaa Ukrainaa. Moraaliselta kannalta Suomen päätös oli oikea mutta samalla (uhka)rohkea.

Viikko sitten Ylen ajankohtaisohjelmassa vierailivat Sanna Marin, Annika Saarikko, Riikka Purra ja Petteri Orpo. Pääaiheena oli Nato sekä siihen liittyminen. Pähkinänkuoressa käydyn keskustelun voi hyvin tiivistää niin, että kolme naista oli samalla ulkopoliittisella linjalla kuin presidenttikin. Petteri Orpo taas oli valinnut aivan oman pistoraiteen.
Kukaan naisista ei ilmoittanut omaa kantaansa Nato-jäsenyyteen, koska liittymisen ja liittymättömyyden hyödyt sekä haitat on analysoitava tarkkaan. Petteri Orpo taas oli sitä mieltä, että nyt täytyy raivata polku, jota pitkin riemumarssi jäsenyyteen toteutetaan. Orpo on kuin kilpahevonen, jolle on laitettu silmälaput estämään pollea vilkuilemasta sivuille.

Valitettavasti Petteri Orpo on valmis käyttämään Ukrainan murhenäytelmää sisäpoliittisena aseena. Tähän tarjoutuu oiva tilaisuus, koska suomalaiset ovat aina kokeneet itänaapurin vastenmieliseksi ja pelottavaksi. Nato-korttia heiluttamalla Orpo haluaa osoittaa, että hänen johtamansa puolue ei pelkää ryssää kuten muut puolueet, jotka esiintyvät rauhallisesti.
Totuus kuitenkin on, että kaikki puolueet ovat julkisesti aivan selkein sanoin tuominneet Venäjän toimet, hyväksyneet pakotteet sekä aseavun Ukrainalle. Oppositiojohtaja Orpo haluaa muista puoluejohtajista poiketen rehennellä ja ottaa ansaitsematonta kunniaa noista päätöksistä. On hyvä muistaa, että Orpo voi mekkaloida rauhassa, koska mahdollisista seuraamuksista häntä ei voi vetää vastuuseen.

Itse asiassa on kenties väärin puhua Venäjän toimista Ukrainasta, pikemminkin on kyse Putinin sodasta omaa veljeskansaa vastaan. Tuossa taistelussa isompaa maata johtaa pieni ja pienempää suuri mies. Ukrainan presidentin esiintymisessä on teatraalisuutta, mutta hänen rohkeuttaan ei voi kyseenalaistaa. Zelesnyi on osoittanut olevansa leijona. Putin taas on kuin kolossaan pelkäävä hiiri.

Saattaa olla, että Putin pelkää eniten omaa kansaansa ja sitä, että se irtoaa hänen otteestaan. Näin on pakko tapahtua silloin, kun venäläiset ymmärtävät, että ruplan romahdus, kauppojen tyhjät hyllyt ja maksamatta jääneet palkat ovat Putinin syy. Diktaattorin suuret ja valheelliset sanat eivät täytä nälkäisiä vatsoja.
Putin pelkää myös Natoa, mikä saa hänet hypistelemään ydinasenappia. Hän on väheksynyt koronaa, mutta pelkää kuollakseen sairastuvansa siihen itse, siis musikoista viis. Koska en ole perehtynyt psykiatriaan enkä lääketieteeseen, en lähde spekuloimaan Putinin pahoinvointia. Keittiöpsykologillakin on kuitenkin oma käsityksensä henkilöstä, joka luo perusteettomia uhkakuvia sekä haamuja ja käy asein niiden kimppuun.
_______________________________________
P.S. Riikka Purra ei nyt ilkeä jankuttaa haitallisesta maahanmuutosta eikä maahanmuuttajien saamista sosiaalituista. Hän voisi lopettaa myös jankkaamisen jalkaväkimiinoista. Puolustusvoimain komentajakaan kun ei niitä kaipaa.


5.3.2022 Eduskuntavaaleja odotellessa

Katja Taimela ei enää asetu ehdolle eduskuntavaaleissa. Ennusmerkkejä siitä oli jo ollut ilmassa. Hän on mennyt läpi neljästi, mutta vuoden 2019 äänimäärä oli kaikkein alhaisin. Romahdus tosin tapahtui jo neljä vuotta aiemmin. Lasku selittyi pitkälti sillä, että kahdesti salolaisten ääniä oli noukkimassa myös Saku Nikkanen; Taimelan peruspotti on aina tullut kotikaupungista. Kun kolmen perättäisen kuntavaalin äänikuningatar ei vuosi sitten enää asettunut ehdolle ja jätti vielä aluevaalitkin väliin, ilmoitus luopua eduskuntapaikasta ei yllättänyt.

Taimela ponnisti ensi yrittämällä kunnanvaltuustoon vuonna 2000 ja eduskuntaan 2007. Hänellä ei siten ollut pitkää uraa loistavasti menestyneenä kuntapoliitikkona, mutta pääsy Jukka Roosin eduskunta-avustajaksi teki hänestä kansanedustajan. Halusiko vasemmistodemari Jukka Roos avustajavalinnallaan torpata Jyrki Toivosen mahdollisuudet? Oikeistodemari Toivonen oli tuolloin ykkösnimi Salossa. Joka tapauksessa Roosilla oli loistava pelisilmä.

Kaksi ikivanhaa totuutta: Ensiksikin se, että poliitikon uran pahin kompastuskivi löytyy omasta puolueesta, joskus omasta puolueosastosta. Toiseksi se, että politiikassa etenemiseen tarvitaan sekä pyrkyä että nostetta. Nikkanen nakersi Taimelan suosiota kaksissa eduskuntavaaleissa ja ajautui konfliktiin puolueosastonsa kanssa. Vuonna 2015 hänellä oli enemmän pyrkyä kuin nostetta. Seitsemässä vuodessa Nikkanen on selättänyt penikkataudit, ja menestystä on menneet huomioiden tullut yllin kyllin. Salon Työväenyhdistys ei kilpailijoiden puutteessa voi muuta kuin nimetä Saku Nikkasen ehdokkaaksi, mutta eduskuntapaikka on vasta haave.

Mikko Lundén pääsi eduskuntaan toisella yrittämällä. Ensimmäinen kerta tyrehtyi siihen, kun kaksi paikallista ehdokasta söi toisiaan. Myös Heikki Tamminen jäi valitsematta. Vuonna 2019 perussuomalaiset olivat taktisesti paljon nokkelampia sekä paikallis- että piiritasolla: Salosta vain yksi ehdokas ja vaaliliitto KD:n kanssa. Näillä eväillä Lundén nousi eduskuntaan. Kuinka moni muistaa, että tuon vaaliliiton ensimmäinen varakansanedustaja on salolainen Pertti Vallittu. Jos vaikkapa Kike Elomaa saisi tarpeekseen ja jättäisi eduskunnan, Salolla olisi kolme kansanedustajaa.

Vaalijärjestelmämme erikoisuuksia on, että kristillisdemokraattina yli 3000 ääntä saanut Vallittu korvaisi perussuomalaisen. Hän kasvattaisi kuitenkin kokoomuksen eduskuntaryhmää, koska Vallittu heti vaalien jälkeen valitsi seuraavaksi poliittiseksi kodikseen kokoomukseen. Meillä vaalitulos lasketaan d'Hondtin menetelmällä, mutta Vallitun tapaus vaikuttaa höntiltä. Jos perussuomalaisten kannatus jäätyy 15 prosenttiin, eikä KD Varsinais-Suomessa lähde aisankannattajaksi, Lundénin kaudet voivat jäädä yhteen.

Salon kokoomus on ollut hajalla, eikä puolueella Jouko Laxellin jälkeen ole ollut kansanedustajaa Salosta.  Vaaleihin on menty kahdella ehdokkaalla tai heitetty kisaan nelosketjun mies. Eikä hyvältä näytä nytkään. Juhani Nummentalo on tehnyt jo kaksi epäonnistunutta yritystä. Hän jättänee kolmannen käyttämättä, vaikka muistissa on, että Sauli Niinistö pääsi vasta kolmannella.
_________________________________________________
P.S. Tämä on viimeinen kolumnini Salon Seudun Sanomissa.  


1.3.2022 Niinistö antautuu

Suomen ja Ukrainan presidenttejä yhdistää ainakin kaksi tekijää: he ovat Natoon kuulumattomien maiden päämiehiä, joilla on yli 90-prosenttinen kansansuosio. Mutta kyllähän erojakin tietysti on.

Juuri nyt näyttää siltä, että Volodymyr Zelenskyn kannatus Ukrainassa on vakaa. Hän on jo nyt sankari, josta voi vielä tulla marttyyri. Oman presidenttimme osakkeiden pitäisi lyhyessä aikaikkunassa tarkasteltuna laskea. Niinistön ja hänen innokkaimpien kannattajiensa näkemykset Natoon liittymisestä näyttävät olevan jopa jyrkässä ristiriidassa keskenään.
Tuo perustavaa laatua oleva ristiriita realisoitui eilen. Media kirkui kolmea pääuutista: Ukrainan tilannetta, Suomen aselahjoitusta Zelenskylle ja hänen maansa hallitukselle sekä galluptulosta Natoon liittymisestä. Illalla presidentti Niinistö istui Ylellä naama mutrussa mutisemassa käsityksiään vallitsevasta tilanteesta. En ole koskaan milloinkaan kuulunut hänen ihailijoihinsa enkä ymmärtänyt hänen käsittämätöntä suosiotaan, joka vaaleissa sentään on jäänyt 20-30 prosenttiyksikköä gallupmittauksista.

Vielä eilen aamupäivällä esitin miesten kahvihetkessä reteästi, että presidentti Sauli Niinistö haluaa jättää itsestään poliittisen muistomerkin johdattamalla viimeisinä virkavuosinaan Suomen Natoon. Alun perin hän aikoi järjestää ETYK:n 50-vuotispäivät, jolloin maailman napamiehet olisivat tulleet haistelemaan Helsingin henkeä. Niinistö olisi päässyt parrasvaloihin vielä 2025 eli vuosi presidenttiytensä päättymisen jälkeen.
Niinistön eilisen esiintymisen jälkeen jouduin peruuttamaan. Tässä suora lainaus: ”Totta kai tällainen tunnelma, että nyt olemme sitten (Natossa) täydessä suojassa, on hyvin ymmärrettävä. Sitä tietysti kannattaisi jokainen. Mutta joudumme sitten miettimään myös niitä vastavaikutuksia.” Niinistö tarkensi vielä, että vastavaikutuksilla hän tarkoitti Venäjän reaktiota. Tuollaista mielipidettä Natoon tässä ja nyt haluavat kutsuvat suomettumiseksi.

Juuri nyt minulla on se käsitys Niinistö tulee nostamaan kätensä pystyyn antautumisensa merkiksi, mikä tarkoittaa, että hän luopuu ulkopolitiikan johtamisesta ja antaa sen kansan edustajille. Edellä oleva ei muuten ole yhdyssanavirhe, joita yritän välttää kuin ruttoa. Tähän asti Niinistö on halunnut korostaa voimakkaasti, miten perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa presidentti. Hän on jopa väheksynyt valtioneuvoston roolia, vaikka maininta yhteistoiminnasta on kirjattu perustuslakiin. Niinpä Elina Valtonen ja muut Niinistön hännystelijät ovat kavahtaneet pääministeriä, joka kuulemma on astunut jo useasti presidentin aroiksi tiedetyille varpaille.

Siunatuksi lopuksi vertaisin Nato-intoilijoita autoilijaan, joka tulee pikkuautollaan sivutietä ja pysähtyy kolmion taakse odottamaan pääsyä valtaväylälle. Turvallinen siirtyminen sille edellyttää, että autoilija ottaa huomioon myös vasemmalta tulevat. Muuten voi käydä niin, että 25 metrin pituinen rekka tekee hänen autostaan romuläjän ja autoilijasta itsestään muusia.
____________________________________
P.S. Toivon vilpittömästi Paavo Väyryselle pikaista paranemista ahdistuksestaan.


24.2.2022 Painajainen

Kun viime syksynä kuulin ja näin ensimmäiset uutiset Puolan ja Valko-Venäjän rajalta, jossa tuhansia pakolaisia oli pyrkimässä Puolan kautta Saksaan, en tiennyt mitä ajatella. Pikkuhiljaa kuva tarkentui, mutta sitten koko spektaakkeli hävisi uutisvirrasta.

Tammikuisena tiistaina (11.1.) lähetin Helsingin Sanomien päätoimittajalle viestin: ”Minua on jo pitkään ihmetyttänyt, että kuukausiin ei ole uutisoitu yhtään mitään siitä, mikä tilanne nyt on Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Eikö Helsingin Sanomilla maan suurimpana päivälehtenä ole intressiä kertoa meille lukijoille, ovatko ne Puolaan pyrkineet vielä teltoissaan rajalla, vai onko Valko-Venäjä lennättänyt heitä/heidät lähtömaahansa? Uutisointi asiasta olisi paikallaan siksi, että tuo kriisi on syytä linkittää Ukrainan ja Kazakstanin tapahtumiin. Isossa kuvassa yhteistä niille on näet äiti-Venäjä.” Mielenkiintoinen yhteensattuma oli, että seuraavana päivänä HS julkaisi asiasta STT:n tuottaman uutisen., ja samaa pohjaa käytti myös Salkkari.

Sittemmin kävi ilmi, että Valko-Venäjän diktaattorista lähtivät narut Vladimir Putinin käsiin. Tänään olen melko vakuuttunut siitä, että yksi painava motiivi provokaatiolle oli Putinin halu testata EU:n yhtenäisyyttä ja Naton reaktioita. Puola on Naton jäsen ja EU:n heikko lenkki. Sen voi nähdä olleen alkusoittoa Ukrainan nykyisille tapahtumille.

Kun Putin alkoi vaatia Natolta ja kumppaneilta turvatakuita, muitakin kuin kokoomuslaisia alkoi natottaa. Vaikka Sauli Niinistö onkin kokoomustaustainen porvari, olen tyytyväinen, kun hän ei ole hötkyillyt. En tiedä, ovatko tekstareita rustailevat, somessa Natoon tässä ja nyt hinkuvat sekä muita suomettuneina pitävät Niinistö-fanit lainkaan huomanneet, että he ovat eri leirissä kuin idolinsa. Petteri Orpo on kyllä huomannut ja ainakin näennäisesti lopettanut Nato-intoilunsa. Ei tulevan pääministerin sovi olla perimmäisestä ulkopoliittisesta doktriinista eri mieltä presidentin kanssa.

Jani Niikko joutui jättämään ulkoasiainvaliokunnan yhden harkitsemattoman tviittinsä vuoksi. Meni sekä paikka että nuija! Hänen tilalleen persut asettivat Jussi Halla-ahon, jonka älyllinen kapasiteetti varmaan riittää valiokunnan puheenjohtajuuden hoitamiseen. Vanha totuus kuitenkin on, että älykäs ihminen ei välttämättä ole viisas.
Valitettavasti Halla-ahokin on jo lyhyen ajan sisällä osoittanut, että edellä sanottu pitää paikkansa: Seija Vaaherkummun aamuohjelmassa hän esitti omana mielipiteenään, että Suomen tulisi toimittaa aseita Ukrainalle. Hän halusi irtisanoutua eduskunnan ja ulkopoliittisen johdon linjasta. Minä voin blogissani kutsua Putinia rikolliseksi mutta sitä ei ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja voi tehdä tviitissään millään kielellä.

Naapurimaamme presidentti on käyttäytynyt hullummin kuin olisin voinut kuvitella. Hän on patologinen valehtelija, narsisti ja todellisuudentajunsa menettänyt suuruudenhullu. Putin on luonut ja luo tyhjästä uhkakuvia, joita vastaan hän on valmis taistelemaan koko arsenaalilla. Ydinaseillakin? Ukrainassa on jo nyt sodittu jo kahdeksan vuotta, tuplasti kauemmin kuin minkä talvi- ja jatkosota yhteensä kestivät.
___________________________________
P.S. ”Laitetaan tämä tiedoksi tohtori Virtaselle, josta potilas tykkää kuin hullu puurosta.” (Mervi Marttila: Päättömiä potilaskertomuksia)


17.2.2022 Kuiskauksia ja huutoja

Asiantuntijat ovat kertoneet, että jokaisessa mielisairaalassa on ainakin yksi Jeesus ja Hitler. Tämä selvä. Mutta eivät he minua pelota, hehän ovat säilössä ja uskoakseni myös hoidossa. Suurta angstia minussa sen sijaan herättävät ne maailman diktaattorit, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat Suomeen. Putin on läheisin ja uhkaavin, mutta ei valitettavasti ainoa.

On sanottu, että Suomen mediassa voi olla vain yksi uutinen kerrallaan. Pandemia on joutunut antamaan tilaa Ukrainan kriisille, eikä pelkästään vain meidän valtamediassamme. Putinin pullistelu Ukrainan rajoilla on saanut esimerkiksi Helsingin Sanomat suoltamaan gallupeja meidän suomalaisten Nato-mieltymyksistä ja jäsenyydestä. Jo nyt on lypsetty Nato-kannatusta kysymällä, miten vastaajat suhtautuisivat jäsenyyteen, jos TP ja PM eli valtiojohtomme sitä esittäisi. Seuraavassa mielipidemittauksessa saatetaan esittää kysymys: ”Onhan Suomen välittömästi liityttävä Natoon, onhan?”  

Yksikään mielipidetiedustelija ei ole kysynyt minun mielipidettäni. Jos kuvittelisin sen johtuvan siitä, että urkkimalla on selvitetty kielteinen kantani, olisin tuulipukukansalaisena suhteellisesti katsoen aivan yhtä itseriittoinen ja paranoidinen suuruudenhullu kuin Venäjän päämieskin.
En myöskään tahdo, että asiassa järjestettäisiin kansanäänestys. Tuohon olen päätynyt pohdittuani, mikä olisi ollut lopputulos, jos meillä vuonna 1945 olisi järjestetty kansanäänestys Paasikiven neuvottelemista rauhanehdoista.

Yleisesikuntaeverstin ja pankinjohtajan tytär Heidi Hautala (vihr) tuli ulos kaapista antamalla myrskyisät suosionosoitukset emeritusprofessori Vesa Kanniaiselle. Kansantaloustieteilijä oli esittänyt Suomen Nato-solmun avaamista siten, että Nato kutsuisi kaikki järjestöön kuulumattomat EU-maat jäsenikseen.
Lehtiä lukemalla olen ymmärtänyt, että menettely ei olisi Naton sääntökirjan mukainen. Jäsenyyttä täytyy anoa, ja hyväksymiseen tarvitaan Nato-maiden yksimielisyys. Kriisitilanteissa ei ole otettu uusia jäseniä. Lisäksi Nato edellyttää, että jäsenyyden takana on kansan enemmistö. Jäsenyyttä hakeva maa päättää suvereenisti tuen mittaustavasta.

Kanniaisen esitystä enemmän hämmästyttää se, että Heidi Hautalan mielestä ratkaisuehdotus on nerokas. Joku toinen pitää sitä älynväläyksenä. Hautala on kokenut muodonmuutoksen kyyhkystä haukaksi, ja hänen kanssaan samaa mieltä ovat kaikki vihreiden mepit.
Voisiko tässä olla kysymys profiilin nostamisesta, puolueen kannatushan laskee kuin lehmän häntä? Tällä tempulla halutaan saada takaisin niitä, jotka ovat hypänneet kokoomuksen vankkureihin. Rautaa rajalle-politiikka vetoaa miehiin, joiden puutteesta vihreät kärsii.

Silläkin uhalla, että Natoon haikailevat suomalaiset pitävät kumppanuudessa pysyttäytymistä kenties jopa suomettumisena, sitä voi pitää järkevänä ja perusteltuna. Nyt itärajamme on kahden maan välinen. Pidän sitä parempana vaihtoehtona kuin sitä, että itärajamme erottaisi Naton Venäjästä. Sitten Putin pullisteli asevoimineen aivan takaovellamme, emmekä varmasti voisi jäädä osattomaksi kyberhyökkäyksistä.
Eräs entinen kapitulantti maalaili minulle 1980-luvulla pelottavia kuvia ryssien invaasiosta. Kun en ostanut hänen ajatuksiaan, hän totesi, että pelko tulee puserooni, kun herään kasakoiden nauruun.

Palaan otsikkoon. ”Kuiskauksia ja huutoja (ruots. Viskningar och rop) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1972. Se kertoo kolmesta sisaruksesta, joista yksi tekee kuolemaa, ja kaksi joutuu seuraamaan vierestä, vuoroin toivoen ja peläten kuolemaa.”
Laitoin ajatuksissani sisarusten tilalle toveri Putinin, herra Xi:n ja valkovenäläisen Lukašenkan. Putin on se kuoleva, joka pyrkii pitämään itseään vallassa ja Venäjää hengissä. Kaksi muuta muodostavat katseluosaston.
_________________________________
P.S. Mahtaakohan Sauli Niinistö tykätä ulkomaisten toimittajien luomasta kuiskaajan roolista?


12.2.2022 Mikä perussuomalainen ulkopolitiikka?

Kun Jussi Halla -aho luopui perussuomalaisten puheenjohtajuudesta, hän introverttinä halusi poistua parrasvaloista. Kai hän nautti olostaan kulisseissa, koska harvoin tuli sieltä esiin. Eilen saimme sitten kokea Messiaan toisen mutta tuskin viimeisen tulemisen.  

Vuoden 2019 vaalien jälkeen eduskunta nimesi vaalitulokseen perustuen valiokuntien puheenjohtajat ja jäsenet. Perussuomalaiset halusivat ottaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuuden ja nimesivät siihen Laura Huhtasaaren toinen toukokuuta. Vääräleuka väittäisi, että päätös syntyi vapputunnelmissa. Skål!
Perussuomalaisten kärkinimet Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari lähtivät sitten kansan valitsemina europarlamentaarikoiksi, ja niin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus meni uusiksi. Kesäkuun alussa 2019 eduskuntaryhmä valitsi tehtävään Mika Niikon, jolle paikka tuli pyytämättä, yllätyksenä eikä haluttuna. Kiva olisi tietää, miten prosessi ryhmässä eteni. Ryhmyri Tavioko vain turkulaisittain töksäytti Niikolle, että men sää sin?

Ulkoasiainvaliokunta on aina ollut korkeassa kurssissa. Presidentti, valtioneuvosto ja ulkoasiainvaliokunta muodostavat kolmikon, jonka lausumista ilmenee Suomen ulkopoliittinen linja. Tarkistin uteliaisuuttani, keitä demareita valiokunnan johdossa on ollut. Ei yhtään vilttiketjulaista vaan sellaisia nimiä kuten Paasio, Sorsa Työläjärvi, Tuomioja ja Liikanen. Pelkät sukunimet riittävät kyllä henkilöiden tunnistamiseen.
Mutta perussuomalaiset päätyivät Niikkoon, koska Huhtasaari (ja Hakkarainen) eivät tulleet kysymykseen. Niikon henkilöhistoria on rosoinen kuin seinärappaus; elämänkirjossa äärirajoina neljä rikostuomiota ja helluntailaisuus. Lisää voi lukea Wikipediasta!

Puskaradiossa paikalliset persut ovat yrittäneet tehdä Niikosta suoraselkäisen sankarin, koska hän muka jätti paikkansa omasta halustaan. Muuten oikein, mutta ei se niin mennyt. Niikolle sanottiin suoraan, että nyt eroat ja sassiin, koska mediaa ei saa päästää harjaamaan puoluetta päivätolkulla. Niikon poliittinen ei katkennut, koska hänellä ei sellaista olekaan.
En voi pitää suoraselkäisenä suomalaisena miestä, joka tviittasi, että Ukrainan ei pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä. Ja että jonkun todellisen eurooppalaisen johtajan tulisi sanoa se suoraan. Samalla hän ilmaisi, ettei Suomikaan voi tehdä Nato-päätöstään itsenäisesti.
Kun kohu ymmärrettävästi nousi, Nikko antoi lausunnon, joka oli täysin päinvastainen kuin hänen tviittinsä. Niikko yritti hangata itseään putipuhtaaksi, mutta tahra pysyi kuin kakkakikkare Junttilan talon seinässä. Lyhyt arvio: Niikko oli ja saattaa Suomen kannalta vieläkin olla kävelevä katastrofi.

Halla-aho, joka kai loppujen lopuksi oli Niikon käsittämättömän valinnan takuumies, otti torstaina Niikon paikan, koska presidentinvaalit ovat jo ovella. Niikko nuoli naapurin saappaita, mutta ensikommentissaan Halla-aho edustaa päinvastaista linjaa. Arvaamattomia ”velikultia” molemmat, vaikka tyylit ovatkin erilaiset.
Helsingin Sanomat luonnehti uutta ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa osuvasti: ”Halla-aholla on tapana viedä ajatusketjunsa loogiseen päätepisteeseen, täräyttää johtopäätöksensä ääneen ja julistaa muut tyhmiksi, kun eivät tajua. Niin hän on päätynyt kutsumaan islamia pedofiiliuskonnoksi, toivomaan Kreikkaan sotilasjunttaa ja ”diggaamaan” Donald Trumpia. Nyt nähdään, miten Halla-ahon tyyli sopii ulkopolitiikkaan.”
___________________________________
P.S. Laura Huhtasaaren mielestä puolueohjelman kirjauksessa, että persussuomalaiset on ”Nato-kriittinen puolue, jolle Nato ei ole mörkö eikä taikasana”, ei ole mitään muutettavaa.


8.2.2022 Ikävystyttävän hauskaa

”Me emme tule oppositiossa möykkäämään joka asiasta. Me emme tule keksimään tikusta asiaa. Me emme ymmärrä väärin. Me teemme oppositiopolitiikkaa myös porvarillisella charmilla. Meillä on kotikasvatus.”

Tuollaista luikuria Petteri Orpo lasketteli syyskuussa 2019. Muistelen tuota orvoksi jäänyttä lausahdusta aina silloin, kun mieleni on musta, koska sen naurettavuus helpottaa heti oloani, ja viihdyn taas paremmin vanhoissa nahoissani.
Se tulee hakematta mieleen silloinkin, kun eduskunnassa BZ möykkää, Timo Heininen esittää valheellisia väittämiä tai kun Petteri Orpo, joka pitää itseään rauhallisena, sanoo vihastuvansa. Syyskuuhun 2019 asti saman asian oli ajanut ilmaus ihminen ei ole desimaali. Se oli Orpon nyt jo legendaariseksi muodostunut repliikki eduskunnassa, kun hoitajamitoituksesta keskusteltiin.

Tänään en ole voinut olla hymyilemättä itsekseni, kun luin, että persut on antanut rukkaset kokoomukselle. Orpo-team olisi näet halunnut olla mukana persujen välikysymyksessä. Vaikka meillä ei välikysymyksellä koskaan ole onnistuttu kaatamaan enemmistöhallitusta, oppositiopuolueet yrittävät sitä aina Bernsteinin hengessä: tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike.
Koska polttoaineen hinta kiinnostaa niin ”pillurallia” ajavaa teiniä kuin mummoa kuljettavaa ysikymppistä pappaakin ja kaikkia muitakin ikäluokkia, kokoomus ei olisi halunnut jättää stagea yksi persujen käyttöön.

Oppositiopuolueet pyrkivät pääsemään näyttävästi otsikoihin, silloin on pakko melskata, kritisoida, valittaa ja uhriutua. Sehän ei muuten onnistu ilman valtamedian apua. Polttoaineet sopivat keppihevoseksi, koska niiden hinnat ovat nyt korkeimmillaan. Oppositiolle ei tietenkään mitään merkitystä ole sillä, että syypää tilanteeseen ei ole maan hallitus. Kansalaisten, jotka nyt huutavat kurkku suorana, olisi hyvä tiedostaa, että viimeisten kymmenen vuoden aikana polttoaineveroa on Suomessa nostettu viisi kertaa. Niistä vain yksi menee tämän hallituksen piikkiin. Kataisen ja Sipilän hallitukset korottivat kahdesti.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana vielä se, että vuoden 2020 korotuksesta huolimatta moottoribensiinin hinta oli vuoden 2020 joulukuussa seitsemän ja dieselöljyn hinta yhdeksän prosenttia matalampi kuin vuonna 2019. Syynä raakaöljyn markkinahinnan lasku.
Välillisten verojen laskeminen ei automaattisesti pudota tuotteen tai palvelun hintaa. Siitä esimerkkinä kampaamojen veroale. Alvia laskettiin kokeiluluonteisesti 22 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Alennus ei mennyt hintoihin, eikä se lisännyt alan työllisyyttä, mutta valtion verotulot vähenivät vuosina 2007-2011 toteutetun kokeilun vuoksi 50 miljoonalla vuodessa.
_______________________________________
P.S. USA:ssa voi päästä presidentiksi miljardöörien tuella ja Venäjällä puolestaan miljardööriksi presidentin tuella (Erkki Tuomioja)


1.2.2022 Toivotan pikaista paranemista

Oppositiossa vaikertelevalla Petteri Orpolla on nyt todellinen syy valitteluun, sillä hänen pohjeluunsa on murtunut. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että koiran ulkoiluttaminen on vaarallinen harrastus. Riski on sitä suurempi, mitä useampia koiria taluttajalla on. Helmikuussa 2017 ulkoministeri Soini kaatui myös koiransa kanssa, mutta luut säilyivät ehjinä.

Kokoomus on ainoa puolue, jonka ohjelmaan on kirjattu Nato-jäsenyyden hakeminen. Kun tilanne Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla jännittyi, Orpo pomppasi kuin vieteriukko vaatimaan muiden puolueiden kantoja Nato-jäsenyyteen. Muut eivät provosoituneet, mutta muutama yksittäinen vihreä palasi kokoomuksen puisto-osastolaiseksi.

Sitten viime viikolla Hesarin pääkirjoituksessa kerrottiin, että ”Petteri Orpo asemoi itsensä tiistaina Paasikivi-seurassa puhuessaan samaan riviin presidentin ja pääministerin kanssa: kriisin aikana ja vastoin enemmistön tahtoa ei tehdä ratkaisevia turvallisuuspoliittisia päätöksiä.”
Kokoomuksen puheenjohtajalla on omat periaatteensa, mutta jos tilanne vaatii, hänellä on myös muita periaatteita. Odotan mielenkiinnolla, milloin uutisoidaan kuten asia on: Petteri Orpo heilutteli Nato-korttia ennen aluevaaleja, mutta pisti sen taskuunsa vaalien jälkeen.

Laajennanpa ikkunaa. Kuinka moni mahtaa muistaa, miten Sipilän hallituksessa valtiovarainministerinä toiminut Orpo hehkutti, että hallitus oli luonut 140 000 uutta työpaikkaa ja onnistunut työllisyysasteen nostamisessa 72 prosenttiin? Oppositiossa tosin oltiin pikkuisen sitä mieltä, että lukuihin vaikutti myös maailmantalouden tilanne.

Tämän viikon alussa pöllöuutisten Leppänen kertoi, että työllisyysaste on 73,8 prosenttia. Rusettimies lisäsi välittömästi, että ”tasoa ei ole saavutettu maan hallituksen toimilla, vaan noste selittyy globaalin talouden tilanteella.” Koska Leppänen on vain uutistenlukija, kauppakamarin edustaja todisti uutisankkurin sanomaa, joka aivan sattumalta on sama kuin Petteri Orpon jatkuvasti toistama.

Jos pöllöuutiset olisi edes pyrkinyt objektiiviseen tiedottamiseen, olisi pitänyt kertoa, että 73,8 on työllisyysasteen trendiluku. Jotta se olisi vertailukelpoinen Sipilän hallituksen aikaisen työllisyysasteen kanssa, siihen pitää lisätä noin yksi prosenttiyksikkö, koska trendiluku on ”puhdistettu” kausivaihtelusta. Trendiluku otettiin käyttöön vasta noin vuosi sitten.

Oppositiomies on huolissaan hallituksen talouspolitiikasta. Tänä vuonna valtion velanotto jäi kahdeksan miljardia arvioitua vähäisemmäksi, ja verotulot kasvoivat yli kuusi miljardia. Ei huano!
Orpo syyttää hallitusta siitä, että työvoima ja avoimet työpaikat eivät kohtaa. Tämä kohtaanto-ongelma on meillä vanha kuin taivas. Sauli Niinistö ehdotti 2012 pressaksi pyrkiessään, että valtion tulisi vauhdittaa maan sisäistä muuttoliikettä: työn perässä muuttavien tappiot heidän myydessä asuntojaan korvattaisiin valtion verovaroista. Ajatus oli kuolleena syntynyt, minkä Niinistö kyllä tiesi, eikä hänen olisi tarvinnut moiseen populismiin sortua virkaan päästäkseen.

Petteri Orpo on vuoden verran toistellut, että koronanvastaisessa taistelussa johtajuus on hukassa, ja kaikki tiedottamisesta lähtien on epäselvää. Orpon linja on kuin se ura, joka syntyi, kun hiihti Valtteri-myräkässä selkä edellä vastatuuleen. Kun pandemia alkoi, hän kritisoi hallituksen linjaa, jonka tavoitteena ei ollut viruksen totaalinen nitistäminen vaan sen etenemisen hidastaminen.

Yhdessä vaiheessa hän hinkui koropassia kuin kunnollinen tullimies, koska Tanskasta oli muka saatu hyviä kokemuksia. Tänään tiedämme, että passi ei Tanskaa auttanut: tartuntoja yhteensä 1,7 miljoonaa ja kuolleita 3755. Suomessa on suunnilleen sama väkimäärä, mutta tartuntoja on 485 000 ja vain 2 000 kuollutta. Nyt Orpo EK:n kanssa vinkuu rokotepassia, vaikka Suomen perustuslaki ei sellaista hyväksy. On masentavaa, että kykypuolen puheenjohtajan juridiset tiedot ovat samaa tasoa kuin vaikkapa persujen Jani Mäkelällä.
_________________________________________
P.S. ”Sanavalmiit Sanna Marin (sd), Annika Saarikko (kesk) ja Li Andersson (vas) voivat eduskuntavaaleissa syödä kokoomusjohtajan iltapalaksi.” (HS 25.1.2021)

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Erdogan taas tylynä: Turkki ei tule puoltamaan Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä – ulkoministerien ei kannata vaivautua maahan

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoo, ettei Turkki tule puoltamaan Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä. Presidentti kertoi jo aiemmin, ettei hän...

Lue lisää »

Emmanuel Macron on nimittänyt Ranskan uudeksi pääministeriksi työministeri Elisabeth Bornen

Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on nimittänyt maan uudeksi pääministeriksi työministeri Elisabeth Bornen, kertoo presidentin kanslia. Kanslian mukaan...

Lue lisää »