web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Helmikuu 2021

27.2.2020 Äänikuningatar luopuu kruunustaan

Kansanedustaja Katja Taimela (sd) on ilmoittanut, että hän ei asetu ehdolle seuraavissa kuntavaaleissa, milloin ne sitten pidetäänkään. Päätöksensä perusteiksi hän mainitsi esimerkiksi valtuuston kehnon keskustelukulttuurin sekä populistiset irtiotot ja tilapäiset valiokunnat. Tärkeimpänä syynä hän tosin piti kuitenkin aikapulaa: työ kansanedustajana ei ole mahdollistanut osallistumista kunnallispolitiikkaan muutoin kuin rivivaltuutettuna.

Eduskunnassa hänellä on menossa neljäs kausi rivikansanedustajana, mikä ei ilmeisesti lainkaan turhauta. Salon kuntavaaleissa Taimela on päässyt äänikuningattareksi kansanedustajan statuksellaan. Jättisuosio paikallisvaaleissa on puolestaan ollut välttämätön ja tähän asti riittävä edellytys läpipääsyyn eduskuntavaaleissa. Tätä suhdetta voi nimittää symbioosiksi: ei aata ilman beetä ja päinvastoin.

Ei ole syytä kyseenalaistaa Katja Taimelan motiiveja, vaikka täältä katsomosta asioita seuraavan mielestä eduskuntatyöstä voisi luopua aivan samoilla perusteilla. Suuressa salissahan meno on joskus kuin aikoinaan hollituvassa, eivätkä edustajat puheissaan läheskään aina suhtaudu kunnioittavasti eri mieltä olevien näkemyksiin.
Helmikuun puolivälissä eduskunnan puhemies joutui huomauttamaan Ano Turtiaista (ex-ps) epäasiallisesta käytöksestä eduskunnan varapuheenjohtajaa kohtaan. Turtiainen heristeli entiselle puolueveljelle nyrkkiä, kaikkien puolueiden ryhmissä puolestaan käytetään teräviä kyynärpäitä.

Suuressa salissa puhuvia poliitikkoja kehotetaan kaiken meuhkaamisen keskelläkin muistamaan, että kollegaa ei saa syyttää valehtelusta eikä nimittää valehtelijaksi. Vaatimusta tuon säännön noudattamisesta kaikissa olosuhteissa ei pitäisi kakistelematta niellä. Ei valehtelua poisteta salista sillä, että edustajat käyttävät kiertoilmauksia eli eufemismeja ja nimittävät valehtelua esimerkiksi muunnetun totuuden puhumiseksi. Karhukin pysyy suurpetona, vaikka sitä kutsuttaisiin otsoksi tai mesikämmeneksi.

Sitten esimerkki ”vaihtoehtoisen totuuden” viljelemisestä: Kolme oppositiopuoluetta jätti hallitukselle välikysymyksen EU:n tukipaketista. Siinä väitettiin, että paketin 750 miljardista eurosta Italia saa 200 mrd. Ainakin enemmistö allekirjoittaneista tiesi varmasti, että valtiovarainministeriön mukaan 200 miljardista yli puolet on Italian mahdollisesti ottamaa lainaa, joka pitää maksaa takaisin; ei siis vastikkeetonta avustusta. Selvää heille olisi pitänyt olla sekin, että Italia saa tukipaketista noin 80 mrd, mutta maan maksuosuus siitä on noin 49 mrd, jolloin netto onkin ”vain” noin 31 miljardia. Makuasia on, olisiko tietämättömyys sitten ollut muunnettua totuutta pienempi synti.

Toista salolaista kansanedustajaa Mikko Lundénia ei aikapula näytä vaivaavan. Hän on rivikansanedustaja ja istuu sen lisäksi kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Mahdollistaakohan korona-aika ja istuntojen vajaamiehitys elinkeinon harjoittamistakin? Tuhat ääntä jo edellisissä vaaleissa kerännyt Lundén tulee nappaamaan Taimelan vapaaehtoisesti luovuttaman kruunun. Jääkiekkoselostaja kutsuisi tilannetta suoraksi syötöksi vastustajan lapaan.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


20.2.2020 Elon mustelmat

En kuvittele itse näyttäväni kolmekymppiseltä Robert Redfordilta. Silti en voi mitään sille, että Simon Elo muistuttaa ulkonäöltään James Potkukelkkaa, Pirkka-Pekka Peteliuksen luomaa tyyppiä, joka huuteli ”apuva”.

James Potkukelkka on pala suomalaisen viihteen historiaa. Simon Jakob Benjamin Elo puolestaan on osa perussuomalaisten menneisyyttä. Etunimet selittyvät sillä, että hänen isänsä oli pappi, ja Simon J. B. on vankkumaton Israel-fani.
Hänen poliittisen uransa dramaattinen huippu oli, kun hän luki – ilmeisesti ei itsensä kirjoittaman – julkilausuman 20 jäsenen jättäessä perussuomalaisten eduskuntaryhmän kesällä 2017.

Vaikka Simon Elo onkin vahva uskossaan, politiikassa hän on ollut ailahtelevainen, kenties jopa tuuliviiri: 34-vuotiaana hän on tähän mennessä ehtinyt olla jo neljän puolueen jäsen. Kristillisdemokraattisen kauden jälkeen hänestä tuli persu ja sitten sininen. Nyt hän on löytänyt uuden poliittisen kotinsa kokoomuksesta. Kuntavaalit kertovat sitten, ovatko kokoomukselaiset Espoossa löytäneet hänet.

Mustelmat on helppolukuinen mutta ei tuo mitään uutta siihen, mitä jo Lauri Nurmi on kirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia kertonut Soinin poliittisesta konkurssista ja halla-aholaisesta vallankaappauksesta. Elo vahvistaa oikeaksi Nurmen piirtämän kuvan Jussi Halla-ahosta miehenä, joka yrittää peittää fanaattisuutensa. Laura Huhtasaarihan taas elämöi sillä. Vaikka persujen mepit saavatkin Elolta ansaitsemansa kalsean kohtelun, ei kirjassa kuitenkaan kerrota, että kaksikko Laura&Teuvo olisi ”karkotettu” maasta. Itse voin kuvitella, että Halla-aho halusi heidät niin kauaksi itsestään kuin se laillisesti vain oli mahdollista.

Simon Elolle Timo Soini on se, mitä Veikko Vennamo oli Timo Soinille. Kirjassa parasta oli anekdootti, jolla Timo Soini oli ulkoministerinä maailmalla kiertäessään kuulijoitaan viihdyttänyt. Juttu kuuluu kylmän sodan kauteen ja on neuvostovastainen, mutta mitä siitä.

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brezhnevin vierailuun Puolassa valmistauduttiin huolellisesti. Näyttävällä paikalla sijaitsevaan seinään tilattiin tunnetulta taiteilijalta maalaus nimellä Lenin Puolassa.
Leonidin katsellessa maalaus paljastettiin. Se esitti vuoteella makaavaa naista. hiukan sivummalla oli mies kiskomassa saappaita jaloistaan.

- Mitä hemmettiä, karjui Puolan kommunistisen puolueen pääsihteeri Gomulka.
- Mitä oikein olette maalannut? Kuka tuo nainen on?
- Nadezha Krupskaja, Leninin vaimo
- Höh, entä tuo mies?
- Toveri Juri Andropov, KGB:n johtaja.
- Mitä? Mutta missä Lenin on?
- Puolassa.
_____________________________________
P.S. Elon kirjan nimi on todellakin Poliittiset mustelmani ilman i-kirjainta.


17.2.2021 Kuntavaaliasetelmia

Vuoteen 2012 asti kuntavaalit pidettiin parillisina vuosina neljän vuoden välein lokakuun kolmantena sunnuntaina. Vuoden 2016 vaalit siirrettiin pidettäviksi huhtikuussa 2017. Muutos säädettiin pysyväksi.

Siirto ei perustunut äänestäjien vaan ehdokkaiden tarpeeseen: ”Vaalien siirtyminen kevääseen voi parantaa kampanjointimahdollisuuksia ulkona ja vaalien näkyvyyttä kaupunkikuvassa, mikä osaltaan voi aktivoida äänestäjiä. Huhtikuun kolmannen sunnuntain muodostuminen yleiseksi vaalipäiväksi voi myös tukea äänestäjien äänestämistottumuksen vakiintumista”, näin totesi perustuslakivaliokunta vuonna 2014.

Kaikkien puolueiden välillä vallitsee konsensus vaalien pitämisestä ajallaan ensi huhtikuussa. Nyt kun on vain muutama viikko ehdokaslistojen jättämiseen, oikeuskansleri Pöysti on alkanut pohdiskella julkisesti mahdollisuutta vaalien siirtämiseen. Ei Pöystikään pysty sanomaan, milloin korotilanne tulevaisuudessa on sovelias vaalien järjestämiseen. Siirrettäessä pitäisi kuitenkin lyödä lukkoon tarkka päivämäärä.
Jos en tietäisi, että Pöystin juuret ovat Rovaniemellä, luulisin hänen olevan Hämeestä. Ymmärrän kyllä epidemian merkityksen, mutta sen aiheuttamaa riskiä ei sovi paisutella. Tänä päivänä koronan takia on tehohoidossa vain 30 henkeä, eikä sairaalassa olevien lukumääräkään ole kuin 102.

Meillä on varsinaisen äänestyspäivän lisäksi käytettävissä ennakko- ja kotiäänestys, joten kaupunkilaisen logiikalla turvavallisuus voidaan taata. Vai ovatko meidän vaaliviranomaisemme niin paljon onnettomampia kuin katalonialaiset kollegansa, jotka juuri äsken hoitivat paikallisvaalien järjestämisen? Katalonian ilmaantuvuusluku on kolminkertainen Suomeen verrattuna. Vaalien siirtäminen jälleen ei ainakaan tukisi perustuslakivaliokunnan tavoitetta vakiinnuttaa kansalaisten äänestystottumusta. Muutos olisikin pysyvää, ja tämä vatkaaminen se vasta äänestysprosenttia laskee.

Eilen Katja Taimela (sd) ilmoitti, että hän ei asetu ehdolle seuraavissa kuntavaaleissa. Siitä syntyy iso vaje puolueen äänipottiin. Taimela sai vuoden 2017 vaaleissa 18,8 prosenttia kaikista demariäänistä. Kun hän aloitteli kunnallispolitiikassa vuosituhannen alussa, hän saalisti parisataa ääntä, mutta tultuaan valituksi eduskuntaan, äänimäärä vuonna 2008 kohosi tuhanteen.

Vuoden 2012 vaaleissa suosio laski neljänneksellä, mikä selittynee vain osittain Nokian alasajolla. Moni äänestäjä ei varmaankaan pitänyt Taimelan esittämästä vetoomuksesta kaupungin työntelijöille: heidän olisi tullut sopia palkka-alesta talousahdingon vuoksi. Mutta vuonna 2017 tulikin sitten kaikkien aikojen 1189 äänen jättipotti, mikä tulee jäämään hänen henkilökohtaiseksi ennätyksekseen. Se on huikea määrä, mutta muistelen Reino Breilinin päässeen osapuilleen samaan asukasluvultaan puolta pienemmässä Salossa.

Katja Taimela tulee olleeksi 20 vuotta Salon valtuustossa. Kahden ensimmäisen kauden aikana hän oli untuvikko eikä siksi saanut hoidettavakseen mitään keskeisiä luottamustehtäviä. Viimeiset kolme kautta työ eduskunnassa on ollut esteenä johtopaikolle, lukuun ottamatta pätkäkautta valtuuston puheenjohtajana.
Realistinen arvio lienee, että Katja Taimelan suurin merkitys Salon politiikassa on ollut äänikuningattarena toimiminen. Siitä työstä hänelle kouluarvosana 10+. Arkiset asiat ovat sitten jäänet muiden harteille.

Olenkohan aivan hakoteillä, jos veikkaan, että Katja Taimela ei ole ehdolla enää eduskuntavaaleissakaan? Kaksi vuotta sitten hän sai ”vain” runsaat 5000 ääntä, ja neljä kautta eduskunnassa takaa täyden eläkkeen. Tämän vaalikauden loputtua hän on vielä alle 50-vuotias ja varmaan löytää uuden paikkansa työntekijänä tai yrittäjänä.
________________________________________
P.S. Oma kynä mukaan äänestämään mennessä!


13.2.2021 Ulko- ja sisäpolitiikkaa

"Se yhteistoimintaäijä siellä bunkkerissaan voi keskittyä vaikkapa Mäntyniemen ympärysladun kunnossapitoon. On niin hyvät hiihtokelitkin." Noin näppäili Pekka Ervasti Suomen Kuvalehden POLKOM-palstalla. Hän vinoili siitä väännöstä, joka syntyi pääministeri Marinin Navalnyi-twiitistä. Ervasti kyllä yritti varmistaa selustansa pukemalla heittonsa - Mäntyniemen herran pelossa - fiktiiviseksi Marinin twiitiksi.

Marinin twiitoittamalla tiellä Niinistö kritisoi tammikuussa Navalnyin kohtelua. Sen hän teki juristina, ei presidenttinä eikä ihmisoikeuksien näkökulmasta. Pääministerin nopeasta reagoinnista närkästyneenä, presidentti yritti säilyttää auktoriteettinsa: hän ilmoitti soittavansa kollega Putinille. Myöhemmin hän kertoi soittaneensakin. Korostaakseen jälleen asemaansa hän kieltäytyi kommentoimasta luottamuksellisia keskusteluja. Niinistön fanit voivat uskotella itselleen, miten Niinistö rökitti Vladimir-kalsarimyrkyttäjää puhelimessa.

Ulkoministeri Pekka Haavisto tapaa maanantaina Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin. Odotan suurella mielenkiinnolla mahdollista lehdistötilaisuutta ja sitä, mitä ulkoministerimme silloin sanoo. Haaviston matkaa seurataan monessakin maassa siksi, että EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell näytti nöyrtyneeltä Lavrovin rinnalla. Borrellin jäljet pelottavat ja luovat varmaan lisäpainetta Haavistolle. Aivan varmaa on, että täällä kotimaassa oppositiopuolueet odottavat verenhimoisina ja jo etukäteen vahingoniloisina ulkoministerimme grillausta Lavrov-parilalla.

Syitä on ainakin kolme: Persuille riittää jo se, että Haavisto on vihreä. Toiseksi siksi, että oppositiota kalvaa ”rikollisen” Haaviston saama luottamus eduskunnassa. Ja kolmanneksi siksi, että Haavisto oli hopeamitalisti vuosien 2012 ja 2018 presidentinvaaleissa. Siitä, mitä ”se yhteistoimintaäijä siellä bunkkerissaan” mahtaa toivoa, tiedämme yhtä vähän kuin hänen ja Putinin välisestä puhelusta.

Ulkoministeriön Itäosaston päällikkö Maimo Henriksson kertoo Ylen sivuilla jopa yllättävän avoimesti, miten Haaviston tulee menetellä ja mitä sanoa: ”Hyvä tulos tapaamisesta ja sitä seuraavasta tiedotustilaisuudesta on, että Pekka Haavisto tuo esiin Suomen ja EU:n näkökannat Navalnyista, toteaa Venäjän ja EU:n suhteiden heikon tilan sekä vuoropuhelun tärkeyden tulevaisuudessakin.”

Haaviston tulee rohkeasti ja median edessä esimerkiksi mainita Navalnyi nimeltä, mikä varmaan ärsyttää isäntää sekä myös Putinia. En voi välttyä ajatukselta, että Haavistolta edellytetään sellaista, mitä presidentti ei ole halunnut, voinut tai uskaltanut sanoa Putinille. Vaikuttaa aivan siltä kuin presidentti Niinistö lymyilisi ulkoministeri Haaviston selän takana ja kehottaisi häntä menemään itsensä ja idän karhun väliin: san sää se sil! Tätä kutsutaan kai diplomatiaksi.
___________________________________
P.S. ” Si vis pacem, para bellum”, sanoi tällä viikolla Sergei Lavrov, tosin venäjäksi


9.2.2020 Ikivanha virsi raikuu

Uskon ja kirkon asioissa joudun välittömästi epämukavuusalueelle. Olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että uskonnollisissa yhteisöissä virret ovat sitä samaa jäseniä yhdistävää liimaa kuin työväenlaulut vappuna.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistiin juttu VM:n talousraportista, joka oli synkkä kuin hautajaisvirsi. Ekonomistien seurakunnassa enemmistö turvautuu sykleistä ja suhdanteista riippumatta aina synkkiin hautajaisvirsiin, koska pessimistit eivät pety. Raportin julkistamistilaisuudessa pääkirjoittaja Markku Stenborg väitti, että missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa ”työmarkkinakartellia” kuin Suomessa. Toimittajan mukaan Stenborg tarkoitti tapaa, jolla Suomessa sovitaan työehtosopimuksista.

Totuin jo siihen, että tupot olivat myrkkyä äärioikeiston lisäksi keskustaoikeistolle, elinkeinoelämälle ja valtamedialle. Nimitän tässä tuota yhteisrintamaa bunkkeriksi. VM:n finanssineuvos Stenborg, joka ilmiselvästi on yksi bunkkeripapoista, pitää sopimattomana myös työnantaja- ja työntekijäliittojen keskinäistä sopimista. Hänen jäsenkirjastaan tai kirjattomuudestaan minulla ei ole mitään tietoa. Harvoin meillä ministeriön korkeaksi virkamieheksi kuitenkaan on päässyt tai pääsee ilman poliittisia tukijoita.

Talouden ylösnousemusta odottaessaan bunkkeripapat toistelevat mantraansa paikallisen sopimuksen ilosta. Tässä kohtaa on hyvä muistaa bunkkerin toinen mantra, joka koski eläkeputkea. Sen poistamista vaadittiin, koska sen väitettiin olleen välttämätön edellytys työllisyysasteen nostamiselle. Kun Marinin hallitus poisti putken, julkaistiin gallup, jonka mukaan vain viidennes yrittäjistä piti poistamista tärkeänä.

Markku Stenborg haluaa paikallista sopimista, koska silloin työehdoista voitaisiin sopia joustavammin. Hän on sitä mieltä, että joustavuus ei missään nimessä tarkoita palkkojen alentamista.
”Palkankorotukset olisi helpompi kohdistaa tuottavimmille työntekijöille. Samoin työpaikoilla voitaisiin päättää, kannattaako sunnuntaisin maksaa tuplapalkkaa, jos sen vuoksi sunnuntaisin ei voitaisi järjestää lainkaan töitä”, sanoi finanssineuvos.
Eikö hän muka tiedä, että nytkin voidaan maksaa henkilökohtaista lisää ja tulospalkkiota? Kyllä oman ymmärrykseni mukaan sunnuntailisän poistaminen tarkoittaa palkkaleikkuria. Sitä paitsi työnantaja yksin päättää, että sunnuntaina ei voida järjestää töitä. Ei siitä järjestetä huutoäänestystä työpaikalla.

Hesarin jutussa taloustieteen professori Roope Uusitalo opponoi Stenborgia. ”Paikallisen sopimisen lisäämisen vaikutukset työllisyyteen syntyisivät Uusitalon mukaan nimenomaan mahdollisuudesta heikentää palkkoja ja muita työehtoja”, sanoi Uusitalo.
__________________________________
P.S. Pääsemme maanpäälliseen paratiisiin sillä hetkellä, kun yleissitovuus poistetaan ja työnantaja kieltäytyy keräämästä ja välittämästä työntekijöiden jäsenmaksuja ammattiliitoille.


4.2.2021 Uhan pituus 1300 kilometriä

Pääministeri Mauno Koivistolta kysyttiin, mikä hänen hallituksensa sisäpoliittinen linja on. Manun mielestä se on vana, joka syntyy, kun tarvotaan umpihangessa selkä edellä vastatuuleen. Jos Koivisto ei ole noin sanonut, niin ainakin hän olisi saattanut sanoa.

Kun Urkki oli presidenttinä, oikeistossa muutkin kuin Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth olivat sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikan kuvaaminen saksankielisellä termillä Finlandisierung eli suomettuminen ei ollut yliampuva vaan oikeaan osunut. YYA:n luomassa henkisessä ilmapiirissä Kekkonen oli sitä mieltä, että ulkopoliittisissa kannanotoissa Suomen tulee esiintyä lääkärinä eikä tuomarina. Ne, jotka tänään julistavat junnilat ja ehrnrootit & kumppanit tuon ajan ainoiksi isänmaallisiksi, unohtavat periaatteen, että menneisyyttä ei pidä katsella tämän päivän okulaarilla.

Presidentti Koivistoa syytetiin itänaapurin nöyristelijäksi, kun hän ei lähtenyt tukemaan virolaisten veljien itsenäisyyspyrkimyksiä. Tarja Halosesta tehtiin vielä tällä viikolla Putinin politikan tukija. Arvostelijoiden mielestä hän asettui tukemaan Putinin ajatusta omasta korvaamattomuudestaan. Halonen näet suhtautui Ykkösaamun haastattelussa epäilevästi ajatukseen, että Navalnyi olisi varmasti Putinin kaataja ja seuraava presidentti.  

Tammikuussa Suomessa syntyi muutaman päivän kestänyt perustuslaillinen vääntö. Mäntyniemen taata jäi lähtötelineisiin, kun pääministerimme jo ehti EU:n yhteisrintamassa vaatimaan Aleksei Navalnyin välitöntä vapauttamista. Niinistö kertoi kantansa Marinin jälkeen, kun sitä häneltä kysyttiin. Presidentti ei perustellut vaatimustaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta vaan juridiikalla: riittäviä oikeudellisia perusteita ei Navalnyin kiinniottoon eikä kiinnipidolle ollut olemassa. Pääministerin ja TP:n painotuksissa oli päivänselvä ero. Niinpä presidentti vihelsi pelin poikki.

Kun Navalnyin ehdonalainen muutettiin yli kahden vuoden mittaiseksi ehdottomaksi vankeudeksi tiistaina, Sanna Marin lausui, että tuomiota on mahdoton hyväksyä. ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut Navalnyin saaman rikostuomion mielivaltaiseksi ja kohtuuttomaksi", Marin muistutti. Sauli Niinistö puolestaan piti tuomiota kovana ratkaisuna. ”Meidän oikeusperinteeseen eikä suomalaiseen oikeusjärjestelmään tuomio istu mitenkään”, Niinistö sanoi.

Pääministerin ja presidentin lausunnoissa on edelleen sama merkittävä lähtökohtainen painotusero. Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski twiittasi tiistaina yksityisellä tilillään: "Oli kiinnostavaa kuulla varatuomari Sauli Niinistön kommentoivan Aleksei Navalnyin tuomion juridista puolta Ylen iltauutisissa, mutta mitä asiasta mahtaa ajatella tasavallan presidentti Sauli Niinistö?"
Hesarin pääkirjoituksen laatijakin oli tänään herännyt: ”Sauli Niinistö vaati Navalnyin vapauttamista kaksi viikkoa sitten, mutta tämän saamaa tuomiota hän tyytyi kutsumaan ”kovaksi” – aivan kuin puntarissa olisi se, oliko vuosien ja kuukausien määrä oikea.”

En pidä pahana sitä, että Suomen presidentti on sisäistänyt Paasikiven luoman ja seuraajiensa noudattaman ulkopoliittisen linjan, koska se ei tarkoita selkä edellä umpihangessa tarpomista. Sen sijaan kavahdan sitä, että 80 prosenttia kansalaisista valtamedian tukemana on rähmällään presidentin edessä: suomettuminen edustaakin nyt isämaallisuutta, rauhantahtoa ja rationaalista sekä realistista ulkopolitiikkaa.
___________________________________________________________________
P.S. Nimetään Suomen 1300 kilometriä pitkä itäraja ystävyyden ja rauhan rajaksi.


3.2.2021 Valtuusto oikeudenjakajana

Kuluvasta valtuustokaudesta Salon aikakirjoihin jää kolme merkintää tilapäisestä valiokunnasta. Kaksi sellaista asetettiin, mutta tuorein tapaus jäi suutariksi. Valtuustosta ei löytynyt yksinkertaista enemmistöä valiokunnan asettamiseksi. Joku saattaa pitää valtuustokautta historiallisena. Omasta mielestäni kolme mainintaa tilapäisestä valiokunnasta tekee siitä pelkästään poikkeuksellisen.

Joulukuussa 2018 päätettiin selvittää, nauttiko tarkastuslautakunta valtuuston luottamusta. Asia tuli vireille eripuraisen lautakunnan halusta mittauttaa itsensä. Viitisen kuukautta asiaa vatuloituaan valiokunta päätyi nostamaan peukun luottamuksen merkiksi. Selvittäminen vaati aikaa, koska pöyhintä johti uusillekin poluille: Esimerkiksi yksi jäsen oli istunut lautakunnassa kuin tatti, vaikka ei ollut vaalikelpoinen valituksi tullessaankaan. Valtuusto antoi luottamuksensa, vaikka lautakunnan jäsenten keskinäinen luottamus oli yhden äänen varassa. Kysyttäessä neljä jäsentä yhdeksästä oli näet sitä mieltä, ettei sitä ollut. Lopputulemana molemmat varapuheenjohtajat erosivat vapaaehtoisesti.

Helmikuussa 2019 valtuusto asetti jälleen valiokunnan. Tällä kertaa tehtävänä oli selvittää kaupungin hallinnon tilannetta, joka oli syntynyt, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli antanut pyyhkeitä korkeimmalle virkamiesjohdolle ja kaupunginhallituksellekin. Valiokunnalla oli hallituksen jääviyden vuoksi työnantajan toimivalta. Pyyhkeet olivat tulleet kahdesta erillisestä tapauksesta. Ensimmäisessä kantelun tehnyt kuntalainen ei saanut vastauksia tiedusteluihinsa. Toisessa taas kuntalainen joutui odottamaan kolme vuotta päätöstä hänelle kuuluneesta vahingonkorvauksesta. Selvityksen perusteella valiokunta antoi varoituksen apulaiskaupunginjohtajalle.

Kun kaupunginhallitus viime vuoden kesäkuussa valitsi sote-johtajaa, vuoden 2019 tapahtumat nousivat pintaan ja jakoivat hallituksen kahteen leiriin. Silloinen enemmistö oli jyrkästi sitä mieltä, että apulaiskaupunginjohtajan saama varoitus teki hänestä jo lähtökohtaisesti epäsopivan sote-johtajan virkaan. Tästä syystä sitten koeajalle valitun Jussi Mattilan virkasuhteen purku viime marraskuussa ja enemmistön keikahtaminen aiheuttivat melkoisia tunteenpurkauksia (sosiaalisessa) mediassa. Valtuustoaloite valiokunnan asettamiseksi tarkoituksena erottaa kaupunginhallitus on noiden itkupotkuraivareiden poliittinen - mutta ei suinkaan hienostuneempi – muoto.

Salaliittoteoriat siitä, että virkasuhteen purun tavoitteena olisi ollut ex-apulaiskaupunginjohtaja Jari Niemelän avittaminen kyökin kautta johtajaksi, ovat kuitenkin osoittautuneet epätosiksi. Elokuun loppuun asti virkaa hoitaa nyt entinen Kemiönsaaren kunnanjohtaja. Jos tai kun Salossa tulevan uudistuksen jälkeenkin on sote-johtaja, virka julistetaan haettavaksi.

Tästä kaudesta historiallista ei tee sekään, että valtuusto päätti jättää Jaana Haapasalosta tutkintapyynnön poliisille. Hänen toimintansa on ollut sangen persoonallista koko valtuustokauden ajan. Käyttäytymisellään uimahallin työntekijää kohtaan hän päättäjien mielestä ylitti sallitut rajat.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


2.2.2021 Listalta

Jos valtuuston eilinen lista olisi ihminen, sitä kutsuttaisiin anorektikoksi. Asioita oli niukkaakin vähemmän, vaikka kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen kokous. Siellä oli kuitenkin kaksi asiaa, jotka kiinnostivat.

Viime joulukuussa (5.12.) kirjoitin täällä avoimen kirjeen Arttu Karhulahdelle (kok), joka on kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja ja poikkeuksellisen valtuustoaloitteen isä. Itsenäisyyspäivän kieppeillä aloite oli vielä luonnosvaiheessa. Budjettikokouksessa 14.12. Karhulahti esitti tilapäisen valiokunnan asettamista tutkimaan hallituksen tekemisiä. Hän halusi erottaa hallituksen, joka oli purkanut koeajalla olleen sote-johtajan virkasuhteen.
Kirjoitin niin rakentavasti kuin osasin: ”Arttu hyvä, sinun motiivisi lähteä taisteluun tuulimyllyjä vastaan eli erottamaan hallitusta on kaikkea muuta kuin yksityinen. Se on puhtaasti poliittinen ja suoraan Toivon poluilta.” Kokoomus risti varjobudjettinsa Toivon poluksi ja väittää nyt sydämen olevan oikealla puolella. Yksityisellä motiivilla viittasin siihen, että Jussi Mattilan muutoksenhaku on inhimillisesti ymmärrettävää, vaikka valitus ei johtaisikaan toivottuun tulokseen.

Arttu juhli itsenäisyyspäivää varmaan sydämensä kyllyydestä, mutta joulukuun 14. päivä jää kuitenkin Salon poliittiseen historiaan valtuutettu Karhulahden itsepäisyyspäivänä. Mies halusi hakata päätään seinään, vaikka hän matikistina hallitsee numerot minua paljon paremmin. Kun halutaan asettaa tilapäinen valiokunta, aloitteeseen tarvitaan Salossa 13 allekirjoittajaa. Karhulahti sai tarvittavan määrän (14) vain vaivalla kokoon.
Kokoomuksen omat voimat eivät riittäneet: Osmo Friberg on ollut erotettuna ryhmästä käytännössä koko valtuustokauden, eikä Annika Viitanen-Friberg halunnut lähteä mukaan Karhulahden johtamaan ”porvarikapinaan”. Annikalla oli oma kapinansa. Tarvittavat vahvistukset kaapattiin vihreistä ja yhdestä ex-vihreästä.

Valtuusto käsitteli eilen Karhulahden/kokoomuksen valtuustoaloitetta. Sen hyväksymiseen olisi tarvittu 26 valtuutettua eli tusina allekirjoittaneiden lisäksi. Uusia tuli kuitenkin vain kaksi, mutta samalla kaksi vanhaa tukijaa poistui rivistä. Nollasummapeliä! Kai Schneider (vihr) ja Jarkko Anttila (sd) olivat ottaneet järjen käteen, kun taas Tauno Kanerva (kesk) ja illan tähti Jaana Haapasalo (sit) olivat tulleet uskoon. Karhulahden yritys hallituksen erottamiseksi jäi tuhnuksi pussihousuissa.

Edellisen lisäksi valtuusto päätti yksimielisesti pyytää poliisia tutkimaan valtuutettu Haapasalon toiminnan uimahallissa kesällä. Olen ymmärtänyt, että hallituksella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuoda asia valtuustoon, mutta en usko siitä seuraavan sen kummempia sanktioita. Mahtaakohan asianomainen nähdä eilisen tähteytensä poliittisen uransa huippuna?
______________________________________
P.S. Nyt kun turhakkeet on hoidettu, voitaisiin keskittyä asioihin.

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Stora Enso sulkee Veitsiluodon tehtaan – pääministeri Marin: ”Kova isku työntekijöille ja Kemille”

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) mukaan työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää välittömästi toimet ihmisten ja alueen tueksi Kemissä. Marin...

Lue lisää »

Kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus ylläpitää omaa äidinkieltään

Küllike Adamson on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja työskentelee oman äidinkielen opettajana. Adamson on myös Oman äidinkielen opettajat ry:n...

Lue lisää »