web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Helmikuu 2020

29.2.2020 Viesti Helsingin Sanomiin

Harmittaa niiden puolesta, jotka ovat syntyneet karkauspäivänä. Siis niiden, jotka haluaisivat joka vuosi samana päivänä juhlia syntymäänsä kuten muutkin. Itselleni tauot kyllä passaisivat, koska en koskaan ole tehnyt siitä sen suurempaa numeroa. Enkä tämän suurempaa tee juhlimattomuudestakaan.

Yllä oleva ingressi ei millään lailla liity tähän päivitykseeni, mutta halusin noteerata päivämäärän ja osoittaa empatiaa kaltoin kohdelluille karkauspäivän lapsille.

Eilen Helsingin Sanomien toimittaja Marjukka Liiten oli laatinut artikkelin Lasse Laatusen esittämästä kritiikistä työnantajajyrille. Laatunen teki pitkän uran työnantajajärjestöissä ja jäi eläkkeelle EK:n työmarkkinajohtajan tehtävästä. Ilahduin siitä, että työmarkkinakonkari hämmästeli työnantajien logiikkaa. Kikyn lisätunneista sovittiin käytännöllisesti katsoen keskitetysti, mutta niiden poistamisesta piti riidellä sopimusaloittain. Lisäksi Laatunen kertoi ainakin itselleni uuden asian: Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle tiesi edeltäjänsä sopineen ja liiton hallinnon hyväksyneen kiky-tuntien määräaikaisuuden. Uhoaminen ja jäkittäminen pitkitti ratkaisun syntymistä.

Sitten toimittaja Liiten kirjoitti Laatusesta näin: ”Vaikka Laatunen vakuuttaa kirjoittavansa ”ammattimiehenä”, eikä minkään leirin tai puolueen edustajana, syyttää hän kiky-riidan pitkittymisestä pitkälti työnantajapuolta.”
Laitoin toimittajalle meilin. Kirjoitin hänen kommenttinsa tarkoittavan, että Laatunen ei voi olla puolueeton ammattimies, koska hänen näkemyksensä mukaan riidan pitkittyminen oli pitkälti työnantajapuolen syytä. Laatunen olisi siis puolueellinen, vaikka hän olisi oikeassa?
Tämä logiikka muistuttaa perussuomalaisen näkemystä ilmastomuutoksen varoittelijoita. He eivät voi esittää objektiivista tietoa, koska heidän asiantunteva sanomansa ei sovi perussuomaiseen näkemykseen/ideologiaan.

En odottanut toimittajan peruvan omien sanojaan, ja hän yllättikin minut vain sillä, että vastaus tuli paluupostissa. Viestissäni kysyin häneltä, miksi hän halusi mollata Laatusta. Hesari olisi kuulemma mollannut, mikäli ei olisi kirjoittanut Laatusen julkaisemasta työmarkkinakatsauksesta mitään. Minussa asuva pieni semantikko kuiski, että mollaamisen oleellisena edellytyksenä ovat lausutut tai kirjoitetut sanat. Jutun julkaisematta jättäminen taas olisi ollut nonsaleerausta eli kankeammin ilmaistuna huomiotta jättämistä. Toimittaja Liiten kertoi saaneensa toisenkin palautteen. Sen kirjoittaja kiitteli asiallisuudesta. Palaute oli tullut Lasse Laatuselta.

Lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyydystää, vaikka sitä ei saisikaan. Tissin imeminen on suositeltavaa, vaikka siitä ei maitoa tulisikaan. Ja toimittajille on syytä laittaa palautetta, vaikka he eivät mieltään muuttaisikaan.
_______________________________
P.S. Salon Seudun Sanomista otettiin yhteyttä keväällä 2012, kun olin täyttämässä 60. Pyysin ystävällisesti palaamaan asiaan 40 vuoden kuluttua.


25.2.2020 Sinimustaa laskiaista

Ajattelen fasismia ennen maailmansotaa, italialaistyyppistä vahvaa kansallisidentiteettiä, että kansa työskentelee yhdessä omaksi hyväkseen. Minusta se on oikein hyvä ideologia kannattaa, vaikka siihen on liitetty negatiivisia merkityksiä.

Yllä oleva on suora lainaus. Nuo veret seisauttaneet ajatukset on lausunut suurelle yleisölle tuiki tuntematon Toni Jalonen, joka on Perussuomalaisten nuorten toinen varapuheenjohtaja. Hän ei ole tunnustanut olevansa rasisti vaan on sosiaalisessa mediassa kuvannut itseään etnonationalistiksi, traditionalistiksi ja fasistiksi. Niin uskomattomalta kuin asia kuulostaakin tämä äitinsä rakastama nuori kantaa häpeilemättömän ylpeänä noita leimoja, jotka hän omakätisesti on itseensä iskenyt. Terrible!
Pitäisikö positiivisena seikkana nähdä se, että hän ei kerro ihannoivansa Hitlerin Saksaa vaan Mussolinin Italiaa. Saapasmaan diktaattori aiheutti ”vain” miljoonan ihmisen kuoleman, ja kirjaa Italian uroteoista toisessa maailmansodassa on sanottu yhdeksi kaikkein ohuimmista.

Nuorisoliittolainen Jalonen halajaa vahvaa johtajuutta, koska demokraattisesti valitut hallitukset ovat niin paljon tehottomampia. Tämä käsitys tuntuu olevan sangen yleinen myös perussuomalaisten aikuisosastossa. Puheenjohtajaa myöten kiitosta jaetaan Vladimir Putinille, Donald Trumpille sekä heitä pienemmille nilkeille kuten Unkarin Viktor Orbánille ja Turkin  Recep Erdoğanille. Oh che merda!

Helsingin Sanomat pyysi Jussi Halla-ahoa kommentoimaan nuorensa lausuntoa. Hänen mukaansa perussuomalaisissa ei suvaita natsismia eikä fasismia. Yleensä hyvin analyyttisesti esiintyvä Halla-aho ei tällä kertaa ollut edes pragmaattinen. Hän ei katsonut olevan tarpeellista käydä tämän enempää keskustelua asiasta.
Nykyinen perussuomalaisten puheenjohtaja jatkaa tässä suhteessa Soinin linjalla. Soinin aikana rasismia ylistäneet luvattiin ”harjata”. Minulle ei koskaan selvinnyt, mitä tuo harjaaminen mahtoi tarkoittaa. Kaikki jatkui ennallaan. Ja on jatkunut edelleen, mutta nyt rasistisia puheita pidetään eduskunnan puhepöntössä perussuomalaisen varapuhemiehen Juha Eerolan siunauksella. Fy fan!

Viime vuonna Jalosen esiintyminen aiheutti sen, että opetus- ja kulttuuriministeriön ps-nuorisolle myöntämä avustus perittiin takaisin. Tänä vuonna se on taas saanut 91 000 euroa. Eikö olisi syytä takaisinperintään, eivät nämäkään seeprat juovistaan eroon pääse.

Etnonationalistinen ryhmä otti vallan perussuomalaisten nuorisojärjestössä vuonna 2018. Ryhmän mielestä Suomen on pysyttävä valkoisena ja puhtaana geeneiltään ja kieleltään sekä kulttuuritaustaltaan suomalaisena. Maahanmuuttokriittisyys on tuon julistuksen rinnalla korkeintaan löperehtimistä. Vapise Suomi, nämä nuoret ovat tulevia perussuomalaisia poliitikkoja eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa. Alas fasismi!
________________________________
P.S. "Täällä (Lapualla) on jo tarpeeksi pilkattu Jumalaa, harjoitettu maanpetoksellista toimintaa ja halvennettu isänmaata - nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!" Toni Jalonen


18.2.2020 Paniikkivaroitus

En tiedä, kuinka tavallisia paniikkikohtaukset ovat ihmisillä. Sen sijaan tiedän, että keskeisen poliitikon panikointi on haitallinen paitsi hänelle itselleen sekä puolueelleen myös isänmaalle. Nyt keskustan poliittisista perunakuopista nousee kohtauksen saaneita kuin korvasieniä keväällä.

Vanha isäntä Seppo Kääriäinen on laupias mies. Hän on antanut keskustalle puoli vuotta aikaa antaa näyttöjä hallituksessa. Paniikki on siis vallannut jo tämänkin konkarin. Hän astelee sitä polkua, jonka Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen ovat valmiiksi tallanneet.
Vähän aikaa sitten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen kävi olohuoneessamme kertomassa, että keskusta voi lähteä hallituksesta, ellei sitä kuunnella. Sama mies sanoi hallituksen synnyttyä, että neuvotteluissa keskustalla oli 10 tavoitetta, joista 11 toteutui. Menee kyllä härmäläisen uhon piikkiin.

On sanottu, että keskustan kipuraja on 10 prosentissa. Puolueen kannatus saattaa vajota tuon rajan alle jo seuraavassa kannatusmittauksessa. Siksi keskustalle on nyt ennen alitusta tärkeää yrittää viestittää, että se on tyytymätön hallituksen saavutuksiin. Muutenhan mahdollinen lähtö hallituksesta nähtäisiin seurauksena kannatuksen hupenemista.
Keskusta hoi, niin se tullaan näkemäänkin. Mato on niin huonosti pujotettu, että koukku näkyy. Isänmaan etu, jota niin usein hoetaan, jää keskustan priorisoinnissa kolmannelle sijalle. Kuka muuten vielä muistaa, että keskustan hallitusneuvotteluja johti Juha Sipilä? Puolue on vaalien jälkeen Santeri Alkioon vedoten yrittänyt luikerrella irti Sipilä-Bernerin viime kauden tekemisistä. Nyt se kääntää selkänsä vielä Sipilän neuvottelemalle hallitusohjelmallekin.

Keskustaa vaivaa kuolemanpelko, mutta se ei halua lähteä yksin. Herättäisikö hallituksen kaataminen tupailloissa nuokkuvat? Antti Rinteen ulostaminen ei sitä tehnyt. Puolue vaati Rinteen eroa kahdesta syystä. Ensinnäkin omille piti näyttää, että keskusta on hallituksen todellinen isäntä. Toiseksi siksi, että Antti Rinne oppositiojohtajana oli rassannut Juha Sipilää ja vaalikampanjassa kertonut, että edellisen hallituksen epäonnistuneita rakennelmia tullaan SDP:n johdolla purkamaan. Se meni keskustalaisen ihon alle.

Keskustassa on aivan oikein havaittu, että kenttä ei syttynyt Rinteen saamista potkuista. Sen kannatus jatkaa laskuaan. Kai suuria toiveita laitettiin myös tuoreeseen pätkäpuheenjohtajaan. Katri Kulmuni tulee kuitenkin jäämään keskustan poliittiseen historiaan jo kolmantena epäonnistuneena naispuheenjohtajana. Enempää ei heitä voisi ollakaan.
Keskustalaisten tuskaa lisää vielä se, että Sanna Marin saa henkilökohtaista suitsutusta samalla kun hallitusta lyödään kuin vierasta sikaa. VVM:n kansliapäällikkö Hetemäki - perusporvari - ainakin oli tuota mieltä, vaikka ei juuri noita sanoja käyttänytkään.
___________________________________
P.S. Kenties kokoomuksen lisäksi keskustakin haikailee persujen kainaloon. Mutta kainaloitahan on kaksi.


16.2.2020 Orposta Häkkäseen?

Jääkiekkoliigassa on nyt tahkottu 50 runkosarjakierrosta, ja siirtoikkuna on pantu säppiin. Sarjataulukon häntäpäässä olevat joukkueet pyrkivät aina tässä vaiheessa parantamaan likviditeettiään vaihtamalla kuranttia pelaajamateriaalia kassavaroiksi.

Politiikassa puolueet eivät samalla tavalla myy edustajiaan, mutta tuulenhaistelijat ja onnenonkijat ovat ottaneet mallia maailman vanhimman ammatin harjoittajista: he tarjoavat häpeilemättömästi itseään. Tiedän monia, jotka aivan vakavasti ovat sitä mieltä, että loikkareita ei pidä tuomita, koska ihmisellä täytyy olla oikeus muuttaa mielipiteitään. Itse asiassa tuota mieltä on ilmeisesti sangen moni. Miten muuten voitaisiin selittää esimerkiksi se, että täkäläinen kolmiloikkaaja saattoi istua eduskunnassa 12 vuotta? Kaksi ensimmäistä loikkaa eivät pitkälle kantaneet, mutta kolmannella hän onnistui venyttämään, ja loppu onkin poliittista lähihistoriaa.

Kokoomuksessa päivitetty tilanne on sellainen, että Iltalehden haastattelemista 750 kokoomusvaikuttajista vain noin kolmannes antoi täyden tukensa istuvalle puheenjohtajalle. Tätä Orpon nöyryytystä on yritetty lieventää sanomalla, että ei puheenjohtajaa haluta vaihtaa, mutta useammasta ehdokkaasta valitseminen näyttäisi siistimmältä. Puolueen pitää olla imagonsa näköinen: yksilöllinen ja kilpailuhenkinen.

Ajatus siitä, että puolueessa toimittaisiin epädemokraattisesti, mikäli istuvalle puheenjohtajalle annettaisiin jatkoaika ilman äänestystä, on kauniisti ilmaistuna aivopieru. Tämän päivän tietojen mukaan Sanna Marin tullaan kesällä valitsemaan aivan demokraattisesti SDP:n puheenjohtajaksi ilman vastaehdokasta. Demokratian toteutuminen ei edellytä äänestämistä. Sanna Marin valitaan yksimielisesti siksi, että hän nauttii laajaa kannatusta. Ei se sen kummempaa ole.

Kokoomusvaikuttajissa on siis paljon niitä, jotka peukuttavat mieluummin Antti Häkkäselle kuin Petteri Orpolle. Puolueessa ei ole ollut tapana haastaa istuvaa puheenjohtajaa. Sellaisen tempun teki Petteri Orpo ja sai Alexander Stubbin kyynelehtimään. Häkkänen ei ole kertonut asettuvansa kisaamaan Orpon kanssa, mutta sodassakin tykkejä ajetaan yöllä uusiin asemiin eikä siitä vastustajalle kerrota.

Kuinka ollakaan Häkkäsestä tuli IL:n kyselyn jälkeen lausuntoautomaatti. Nyt hän on esimerkiksi vaatinut kovennettua elinkautista ja pitänyt Ohisalon (vihr) tekemää poliittista virkanimitystä kaikkien aikojen härskeimpänä. Lisäksi Häkkänen on hiillostanut keskustaa vihervasemmiston kelkkaan lähtemisestä. Tällainen touhu on yleensä tarkoittanut, että poliitikko on kaivamassa lähtökuoppia.

Lisäksi Antti Häkkänen on esiintymisissään madaltanut ääntään ja hidastanut puhettaan. Paasikiviopistolla on nimittäin opetettu, että basso lisää miespoliitikon uskottavuutta. Samoin siellä on kerrottu, että hitaasti ja harkitsevasti puhuva kuulostaa arvokkaalta.
Oppi meni perille heti, kun negatiivisena esimerkkinä luennoitsija näytti koosteita Ben Zyskowiczin esiintymisistä television ajankohtaisohjelmissa.
______________________________________
P.S. Kummitätini täyttää tänään pyöreät 100 vuotta.


10.2.2020 Vastaus Arttu Karhulahdelle

Olen vain yhden koulusodan veteraani, mutta kyllä silloin sain vähintään tulikasteen. Taistelun osapuolina olivat Angelniemen ja Vartsalan kylät. Tuon sodan muistomerkkinä viime vuosituhannen loppupuolelta seisoo Meri-Halikon koulu.

Arttu Karhulahti kysyi minulta seinällään facebookissa, olenko sitä mieltä, että kyläkoulun loppuminen ei kiihdytä väestökatoa kyseisellä alueella. Jos sanoisin kyllä tai en, voisin tehdä sen kyseisellä seinällä. Koska koulukeskustelussa on huomioitava muitakin näkökohtia, vastaan laajemmin. En silti katso kirjoittavani aivan mitä sattuu.
Karhulahti esitti tutkimustuloksia ja julmia lukuja, jotka käytännössä merkitsevät kuolemantuomiota lakkautetun koulun ympäristölle. Itse en ole etsinyt mielipiteelleni tutkimuksellista tukea, vaan kerron empiirisistä kokemuksistani, joita vapaasti saa vähätellä.
Minä puolestani en vähättele Karhulahden laittamia linkkejä. Myönnän kuitenkin avoimesti, että hänen omasta käppyrästään en tullut hullua hurskaammaksi. Kyllä kuvaajassa täytyy kertoa, mikä muuttuja pystysuoralla akselilla on.

Etelä-Halikon koulukiistan hävisi Vartsalan kylä, josta lapset siirtyivät yhteiseen uuteen mutta rakennuksena vanhaan Angelniemen kouluun. Vartsala ei ole autioitunut. Entisestä työväen taajamasta on tullut (myös) varakkaiden asuinalue, vaikka siellä ei ole koulua eikä työpaikkoja. Sinne muuttaneille näyttää pelkkä meri ympäröivine maisemineen riittävän.
Angelniemi oli itsenäinen kunta vuoteen 1967 asti, mutta vielä 1990-luvulla sain kuulla paikallisten noituvan sen liittämistä Halikkoon. Se näet oli heidän mielestään aiheuttanut Kokkilan, entisen eläväisen kuntakeskuksen romahtamisen: väki lähti, samoin kolme pankkia ja kaksi kauppaa. Saatanan tunarit!

Kehotan uudestaan Arttu Karhulahtea lukemaan Salon kaupungin kotisivuilta liitossopimuksen selvitysosan. Sivulla 17 esitetään ymmärrettävällä grafiikalla, miten silloisten peruskuntien väkiluvut vähenivät ja olivat vähentyneet jo pitkän aikaa. Plussalla olivat vain Salo, Halikko ja Pertteli. Kaikissa muissa käyrä meni alaspäin kuin lehmänhäntä. Tiheä kouluverkko ei taatusti ollut syynä väestökatoon mutta ei ollut sitä pystynyt estämään eikä edes hidastamaan.

Ei minua naurata yhdenkään kyläkoulun lakkauttamien. Moni muukin asia huolestuttaa. Salon kokoomus on jo kahdessa erillisessä mielipidekirjoituksessa esittänyt, että kouluverkkoon ei kosketa kuin hipaisemalla. Miksi suljetaan silmät siltä, että jo kuudessa vuodessa perusopetuksessa olevien määrä tippuu 22,5 prosentilla? Näyttää siltä, että koulut autioituvat paljon aikaisemmin kuin kylät, vaikkakin siellä jo nyt alle 60-vuotiaat lasketaan nuorisoon kuuluviksi.

Paikallisen kokoomuksen linjaksi on muodostunut linjattomuus. Vielä marraskuussa kokoomus vaati, että henkilöstömenot on laskettava vuoden 2017 tasolle ja yt-neuvottelut käynnistettävä. Uutta kokoomuslaista poliittista kulttuuria on se, että virkamiehet haukutaan julkisesti, kun he tekevät puolueen kannalta epämiellyttäviä esityksiä. Ennen tuollaista käyttäytymistä kokoomuksessa pidettiin tyypillisenä vasemmistolaisuutena.
____________________________________
P.S. Ottaako Salo mallia entisestä paronista? Hän nousi ylös suosta itseään tukasta kiskoen.


8.2.2010 Ei tupoa, ei sopua

Vuoden 1940 tammikuisen kihlauksen merkkinä oli kolme sormusta. Epätavallista oli sekin, että kihlaus ei tähdännyt avioliittoon. Silti naapuri esitti paheksuntansa. Suomen Työnantajain Keskusliitto tunnusti 80 vuotta sitten Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön tasaveroiseksi neuvottelukumppaniksi. Järjestöjen julkilausumasta alettiin käyttää nimeä Tammikuun kihlaus.

Helsinkiläisen ravintolan seinässä muistolaatan kolmas sormus symboloi valtiovaltaa, jota kihlauksen puhemiehenä edusti sosiaaliministeri K.A. Fagerholm. Neuvostoliitto paheksui, koska se katsoi yhteistyön siemenen edistävän luokkasopuilua Suomessa. Taistolaiset olivat tuota mieltä vuosikymmeniä myöhemminkin.
Neuvottelut käytiin ja julkilausuma annettiin talvisodan ollessa puolivälissä. Jatkosodan aikana 1944 järjestöt sopivat sitten neuvottelujärjestelmästä. Ihastuttanut ja vihastuttanut kolmikanta teki ensimmäiset työehtosopimukset seuraavana vuonna. Tuposta tosin alettiin puhua vasta neljännesvuosisata myöhemmin.

Tulopoliittiset kokonaisratkaisut toivat vakautta Kekkosen Suomeen, jossa hallitukset olivat lyhytikäisiä ja devalvaatiot usein toistuvia. Oikeisto piti tupoja jo tuolloin ulkoparlamentaarisena toimintana, joka nakersi eduskunnan päätäntävaltaa. Pari vuotta sitten työnantajien EK sanoutui irti keskitetyistä sopimuksista ja kielsi omissa säännöissään itseään sopimasta niitä. Aika näyttää, onko kysymyksessä peruuttamaton päätös, vai käykö kuten monelle tupakoitsijalle: lopetuksesta tulikin vain määräaikainen lakko. Kokemusta on siitä, että liittokierros on tullut työnantajalle kalliiksi.

Juha Sipilä ajoi pakkolakiuhalla järjestöt kiky-sopimukseen. Nyt on kyse 24 tunnin lisätyöstä. Merkittävämpi juttu oli se, että osa työnantajan sosiaaliturvamaksuista tuli työntekijöiden maksettavaksi. Työantajille se oli kuuden miljardin helpotus neljässä vuodessa.
Vuosittainen 24 tunnin palkaton lisätyö on työnantajille niin tärkeä, että käynnissä olevien lakkojen tuomat tuotannon menetykset eivät hetkauta, vaikka ovatkin kuulemma miljardiluokkaa. Jyri Häkämies on sanonut, että lisätunnit ovat luoneet 10 000 lisätyöpaikkaa. Hän ei kuitenkaan ole avannut, miten jo töissä olevien työajan pidennys luo uutta työtä. Eikö se pikemminkin vähennä rekrytoinnin tarvetta?
Työntekijäpuoli taas haluaa lisätunnit pois sopimuksista, koska ne ovat toteutuneet vaihtelevasti. Lähes keskitetysti niistä kuitenkin 2016 sovittiin. Joillakin aloilla on taukojumpattu, joillakin – lähinnä naisvaltaisilla aloilla - taas tehty lisätyötä täysimääräisesti. On myös aloja, jotka eivät ole välittäneet niistä pätkääkään.

Eräs vanha viisaus on, että lakkoon on helppo mennä, mutta paljon vaikeampaa on tulla sieltä kunniallisesti pois.  Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala sai virkansa pitkän väännön jälkeisenä kompromissina.
Lyhyen uransa aikana hän on onnistunut ärsyttämään työntekijäpuolen. Piekkala on neuvonut parteja toimimaan kuten hän aikoinaan työmarkkinaneuvottelijana: välttämään valtakunnansovittelijan toimistoa. Kirkon työmarkkinalaitoksen edustajana se oli helppoa. Kuka muistaa kirkon työtaistelu-uhat?
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


6.2.2020 Päättämisen sietämätön vaikeus

Jätin poliittiset luottamustehtävät kesken valtuuskauden toukokuussa 2011. Ei minua takaisin ole juurikaan kaivattu, mutta enpä ole takaisin päättäjäksi kaihonnut itsekään. Aikansa kutakin. Ei minusta ole Paavo Väyrysen matkijaksi. Onneksi.

Tänään Salon kunnallispolitiikassa julkista keskustelua ei käydä taloudesta vaan kouluverkosta, jolle on annettu fiinimpi nimi. Asetettu työryhmä selvitti leikisti oppimisverkkoa, vaikka sen tehtävä oli kartoittaa, kuinka monella koululla jatkossa selvittäisiin.
Kautta historian epämiellyttävistä asioista ja ilmiöistä on käytetty kiertoilmauksia eli eufemismeja. Esivanhempammekin puhuivat mesikämmenestä mieluummin kuin karhusta. Nykyistä kouluverkkoa sinnikkäästi puolustaville vastarintaliikkeen sisseille työryhmän esitys on symbolisesti kuin karhu iskuvalmis tassu koholla. Tiistaina opetuslautakunnassa karhu kesytettiin.

Nykytilanteen puolustajista jotkut ovat sitä mieltä, että kaupunginjohtajan, joka esittelee asian hallitukselle, tulisi viedä sinne opetuslautakunnassa syntynyt päätös. Ymmärrän kyllä miksi, mutta ajatus on kuolleena syntynyt. Kaikki kritiikki kaupunginjohtajaa kohtaan tällä kohtaa osoittaa asiantuntemuksen tai realismin puutetta. Tai sekä että?
Hallintosääntöön pettynyt opetuslautakunnan jäsen saattaa purkaa turhautumistaan tilanteeseen kysymällä, mitä merkitystä lautakunnan viisituntisella istunnolla ja 14 äänestyksellä sitten on. Kylmä vastaus on: lopputuloksen kannalta ei mitään. Ei tietysti ole hallituksen tulevalla päätökselläkään. Sen on kuitenkin valmisteltava esityksensä valtuustolle, jossa ei ole esittelijää.

Kuntayhdistymisen toteuduttua ensimmäinen valtuusto hyväksyi hallintosäännön, jossa päätösvalta koulujen lakkauttamisesta siirrettiin lautakunnalta valtuustolle. Ajatus lähti keskustan riveistä, koska siellä opetuslautakunnan kokoomuslaiset ja demarit nähtiin mesikämmenenä, joka käpälällään survoisi kyläkeskusten alakoulut maan rakoon yksi toisensa jälkeen. Kepun mielestä koulut olisivat paremmassa turvassa valtuuston näpeissä. Hallintosääntö on tuolta osin pysynyt ennallaan.

Tämän päivän uutiset kertoivat, että kuntatalous on kuralla. Miinusmerkkisiä tilinpäätöksiä vuodelta 2019 ei tee enemmistö kunnista vaan isossa kuvassa lähes kaikki. Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa, että Salon päättäjät lähtisivät samalle linjalle kuin persut ilmastopolitiikassa: Suomessa ei pidä lähteä torjumaan ilmastonmuutosta, koska muu maailma kuitenkin saastuttaa. Analogisesti: Salon on turha yrittää saada talouttaan kuntoon, koska ongelma on valtakunnallinen.
__________________________________________
P.S. Mitä äänestystuloksia saammekaan nähdä hallituksen käsitellessä ”oppimisympäristöä”?


1.2.2020 Lähettämättömiä tekstiviestejä

Pitkään aikaan en ole hokenut, että lehtien tekstaripalstat ovat tarpeellisia, jos ne alentavat sekä laitos- että avohoidon kustannuksia. Kuten tunnettua vitutukseen voi jopa kuolla.

Kriittinen suhtautumiseni tekstaripalstoihin ei johdu pelkästään siitä, mitä tai miten siellä kirjoitetaan. Minua vain ärsyttää, että kirjoittajilla ei ole selkärankaa seistä omien mielipiteidensä takana ja laittaa nimeään näkyviin. Puskasta ampuminen on itselleni yhtä vieras ajatus kuin suojalkapallon pelaaminen. Tässä alla muutama lähettämätön tekstari, joita en kaivanut koneelta vaan päästäni.

Kaikissa vanhoissa peruskunnissa ja lehtien palstoilla nillitetään, että koulun lopettaminen ajaa ihmiset pois kylästä, joka sitten autioituu. Miten nillittäjät sitten selittävät sen, että ihmisiä muutti sankoin joukoin muualle jo silloin, kun kunnassa vielä oli laaja alakouluverkko? Jo kymmenen vuotta sitten monessa Salon seudun kylässä alle 60-vuotiaat laskettiin kylän nuorisoon kuuluviksi.

Eräs salolainen demarivaltuutettu täyttää erinomaisesti perussuomalaisen tunnusmerkit. Yksi niistä on se, että ei hyväksy niitä tosiasioita, joiden tietää aiheuttavan harmitusta potentiaalisten äänestäjien keskuudessa. Persujen mielestä puheet ilmastonmuutoksesta ovat pelkkää ihmisten pelottelua. Demarivaltuutetun mielestä sama tarkoitus on oppilasennusteilla ja demografisilla käppyröillä.

Perussuomalaisten keikkuminen gallupkyselyjen kärjessä selittyy yhdeltä osin sillä, että heille ja heidän kannattajilleen tärkeää on se, maksaako bensalitra 1,35 vai 1,55 euroa. Ei kannata kiinnittää huomiota lillukanvarsiin: esimerkiksi jäätiköiden sulamiseen tai merenpinnan nousemiseen. Eihän Suomessa ole jäätiköitä eikä mertakaan muualla kuin etelä- ja länsirannikolla. Heräävät kyllä sitten, kun maailmalla meri hukuttaa nykyään asuttuja alueita. Pakolaisvirrat tulevat silloin jyräämään täällä mahdollisesti vielä pesivät perussuomalaisetkin.

Entinen pääministeri Juha Sipilä suivaantui Yleen ja boikotoi sen ajankohtaisohjelmia. Kun pari päivää sitten A-talkissa keskusteltiin julkisesta taloudesta, valtiovarainministeri Kulmuni ei päässyt paikalle. Hänellä saattoi olla aivan perusteltu syy, mutta sitä emme saaneet tietää. Siksi voi oikeutetusti spekuloida ja arvella, että hänellä on vielä alan opinnot kesken. Ei riittänyt kantti tulla inttämään Aki Kangasharjun (ETLA) kanssa. Antti Lindtmanilla riitti; hän tuurasi Kulmunia. Kun kepulaista alkaa jänistää, hän hakee apua demarilta, joka ei petä.

Petteri Orpoa kammetaan pois puheenjohtajan pallilta. IL kysyi 750 kokoomusvaikuttajalta, kenet pitäisi kesällä valita puolueen vetäjäksi. Vain 37 prosenttia oli Orpon kannalla. Käytännössä lähes rinnalla oli Antti Häkkänen. Orpon sisäisiä tökkijöitä on moneen junaan. Esimerkiksi Ville Rydman on katkera siitä, että Orpo ei vuonna 2017 kelpuuttanut halla-aholaisia hallitukseen arvoja koskevien erimielisyyksien vuoksi. Rydman ja 80 prosenttia kokoomusvaikuttajista haluaisi kimppaan perussuomalaisten kanssa yhtä innokkaasti kuin entinen isäntä piian aittaan. Että silleen.
___________________________________
P.S. Ihmiset pyytävät kritiikkiä mutta haluavat vain ylistystä (W. Somerset Maugham).

Uutiset Salo.fi

Tietoa koronavirustilanteesta

Lue lisää »

Salon kaupungin tilannetiedote koronavirukseen liittyen

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

IL: Nerg nousemassa Hetemäen seuraajaksi valtiovarainministeriöön

Alivaltiosihteeri Päivi Nerg on nousemassa valtiovarainministeriön (VM) tärkeimmän viranhaltijan eli kansliapäällikön paikalle, kertoo Iltalehti omien...

Lue lisää »

Kansanedustaja Heidi Viljanen kehysriihestä: Vahvoja toimia koronakriisistä selviytymiseen

Hallitus on päättänyt päätettiin vuoden 2020 toisesta lisätalousarviosta sekä julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021-2024. Nyt valmistuneilla...

Lue lisää »