web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Heinäkuu 2022

27.7.2022 Turvapaikka oppositiossa

”Kun ei ole kykyä eikä motia ajatella asioista syvemmin, voi keskittyä rajaaviin identiteetteihin ja soittaa suutaan.”

Tuollaisen tviitin Riikka Purra näppäili 20 minuuttia sitten. Hän oli pahoittanut mielensä kommenteista, jotka oli saanut ihmeteltyään suomalaisten halua vatvoa Donald Trumpin tekemiä ja vielä tekemättömiä virheitä. Kyvyttömiksi hän nimesi vasemmistolaiset. Purra ei kai muista, että lasikopissa olevan ei kannata heitellä kiviä. Persujen puheenjohtaja on puolueen kannatuksen hiipuessa ryhtynyt lausuntoautomaatiksi; hän suoltaa pinnallisia tviittejä, epätoivoisia yrityksiä hyökätä hallituksen kimppuun.

Purran epätoivo kumpuaa siitä, että maahanmuutto ja polttoaineiden hinnat eivät enää tahdo purra muihin kuin puoluetta kannattaviin umpisokeisiin lampaisiin. Kun viime perjantaina tiedotettiin ratkaisusta Uniper-casessa, Purra ei nähnyt siinä mitään positiivista. Ymmärrän, että oppositiopuolue ei voi nostaa omaa kannatustaan jakamalla ruusuja hallitukselle. En kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että Purra soittaa suutaan, koska hänellä ei ole edes halua ajatella asioista analyyttisesti.
Jotta hänen Uniper-kritiikkinsä olisi ollut perusteltua, hänen olisi pitänyt ennen viime perjantaita kertoa konkreettiset neuvottelutavoitteensa sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Oppositio on turvapaikka, koska sieltä voi vapaasti huudella, mitä sylki suuhun tuo. Vastuu olisi aina sopiva sordino populistille.

Viime päivinä Purra on takertunut oljenkorteen: itärajan turvattomuuteen ja venäläisturistien ”invaasioon”. Kitarisat punaisena hän on vaatinut, että venäläisille ei tulisi myöntää viisumeja Suomeen. Toivon, että hän katsoi eilen YLE:n iltauutisia ja valistui konsulipäällikkö Jussi Tannerin selvityksestä.
Purra on vaatinut, että viisumien myöntäminen tulisi lopettaa. Konsulipäällikkö kertoi, että se ei estäisi venäläisten tuloa. Kymmenillä tuhansilla on aiemmin myönnettyä viisumeita, jotka ovat voimassa vuosia.
Jussi Tanner korosti myös, että Suomi noudattaa lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia.
Perussuomalaisilla on tapana tehdä esityksiä, joissa lakeihin ja sopimuksiin suhtaudutaan ”luovasti” eli niitä halveksien. Olen ymmärtänyt, että Unkari on persujen ihannemaa, jos näin on, meidän on syytä olla varuillamme. Me emme tiedä, mitä Putinin päässä liikkuu, mutta en kyllä luota tippaa persuihinkaan.
_______________________________
P.S. Koska olen pikkukaupunkilainen, en ole satavarma, tarkoittaako Purran ”moti” motivaatiota.


19.7.2022 Jälkiviisaita riittää

”Minulle Venäjän epäonnistuminen ei tullut yllätyksenä. Tämä kuulostaa jälkiviisaudelta, mutta ehkä juuri tämän hyökkääjien määrän takia pidin operaatiota sotilaallisestikin niin järjettömänä”.

Nuo sanat ovat Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkijan Jukka Viitaniemen. Jostakin syystä muistan, että hän ei todellakaan uskonut Putinin lähtevän järjettömään sotaretkeen Ukrainaan. Nyt hän haluaa nostaa omaa häntäänsä tulkitsemalla olleensa oikeassa, kun hän piti ”erityisoperaatiota” sotilaallisesti päättömänä. Suomessa - kuten koko läntisessä maailmassa - asiantuntijat ovat yksituumaisesti sitä mieltä, että Venäjän operaatio on epäonnistunut.

Arvio saattaa tuntua oikealta siksi, että Venäjä, joka lähti sotaan ylimielisenä sekä itsevarmana, onkin ottanut takkiinsa enemmän kuin se olisi voinut koskaan kuvitellakaan. Putin ilmeisesti aikuisten oikeasti odotti ukrainalaisten ottavan Venäjän sotajoukot vastaan iloisesti vilkuttaen ja pikkulippuja heiluttaen. Vaan eipä operaatio päättynytkään paraatimarssiin Kiovassa.

Ei ole kokonaan mahdotonta, että erikoisasiantuntija Viitaniemi olisi loppujen lopuksi jälleen väärässä, ja vieläpä osittain samasta syystä kuin helmikuussa. Arvio Venäjän epäonnistumisesta on ehkä suureltakin osin syntynyt toiveesta. On inhimillistä odottaa ja toivoa, että paha saa palkkansa, mutta niin asiat vain eivät mene todellisuudessa. Jalkapallossa on kaksi puoliaikaa ja jääkiekossa vähintään kolme erää, mutta kukaan ei luultavasti tiedä, montako näytöstä Ukrainan sodassa vielä on jäljellä.

Jälkiviisaiden joukossa on jumalattoman paljon niitä, jotka aivan pokkana kertovat vähintään 20 vuoden ajan tienneensä, että Venäjä tulee hyökkäämään naapureidensa kimppuun. Nuo jutut voi tietenkin jättää omaan arvoonsa, koska ne ilmentävät vain sanojan poliittista ajattelutapaa: paras ryssä, kuollut ryssä, aitoa russofobiaa siis. Tämän päivän inholle itänaapuria kohtaan on perusteensa, vaikka ulkoministeri Lavrov pitää sitäkin russofobiana. Mutta hänen juttunsahan ovat kuin hampaattomalla lehmänostajalla.

Putinin sodan lisäksi mediassamme paljon tilaa saa tapaus Uniper, saksalainen yhtiö, jonka suurimmaksi omistajaksi 2018 tuli suomalainen Fortum. Sen osakkeista 51 prosenttia omistaa Suomen valtio. Uniperin osakkeet maksoivat Fortumille seitsemän miljardia, ja oston hyväksyi Juha Sipilän hallitus.
”Suomen valtion enemmistöomistama Fortum on ostamassa saksalaisen Uniper-yhtiön. Kaupan myötä Fortumin sidokset Venäjällä lisääntyisivät merkittävästi, mikä on herättänyt keskustelua kaupan mahdollisista ulko- ja turvallisuuspolittisista vaikutuksista.
-Tähän kauppaan ei liity ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Se lähtee ihan yhtiön omista tarpeista, ja yhtiön hallitus on katsonut tämän tarpeelliseksi, pääministeri Juha Sipilä sanoo Uutisextran haastattelussa.” MTV 3 14.10.2019)

Yksi ja toinen vaatii jo Tytti Tuppuraisen ja Juha Lintilän eroa, koska he eivät ole siivonneet pesää keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten jäljiltä. Tänään HS julkaisi viiden talousvaliokunnan jäsenen haastattelut. Kysymyspatterissa kaikilta udeltiin, mitä nyt pitäisi tehdä eli miten syntynyt umpisolmu kolmen osapuolen kesken tulisi ratkaista. Yhteen ääneen valiokunnan jäsenet edellyttivät, että meille suomalaisille ei saa koitua mitään maksettavaa. Hieno ajatus, mutta kukaan ei sanonut, miten se olisi hoidettavissa. Ainoastaan vihreiden edustaja teki konkreettisen ehdotuksen: ”Saksassa päättäjät voisivat halutessaan force majeure-tilanteen nojalla viedä kohonneet kaasukulut hintoihin” (Mari Holopainen)
_____________________________________
P.S. Risto E J Penttilä ei ollut Nato-asiassa jälkiviisas vaan näkijä. Hän sanoi viime joulukuussa, että Suomen pitää hakea jäsenyyttä parin kuukauden sisällä. Mistä hän sen tiesi?


9.7.2022 Pahvi-Saulista teflon-Niinistöksi

Tasavallan presidentti Niinistö oli vielä alkuvuodestakin sitä mieltä, että Suomen Nato-jäsenyydestä tulee järjestää kansanäänestys. Sitten kävi niin, että helmikuun 24 päivästä jälkeen lähes päivittäin julkaistut gallupit selättivät Niinistön.

Tällä viikolla saimme tietää, että 92 prosenttia suomalaisista katsoo Niinistöön kuin yökkö aurinkoon. Tuollaista tulosta ei ole saavutettu kai koskaan missään muussa demokraattisessa maassa. Mutta Sauli Niinistö onkin ilmiö, joka on jo kauan elänyt aivan omaa elämäänsä lähes täysin irti reaalimaailmasta.  
Kuinka väärässä nyt jo edesmennyt Ilkka Kanerva olikaan, kun hän julkisesti vuonna 1987 luonnehti eduskuntaan valittua Niinistöä yhden kauden mieheksi. Niinistö satsasi kolmanteen yritykseensä kaiken pelitaitonsa, ja onnistuikin. Urheilumiehenä hän tiesi, että neljättä kertaa ei tulisi. Presidenttiys tuli sitten jo toisella yrityksellä.

En ole koskaan kirjoittanut, että Niinistö olisi ollut huono presidentti, koska hän on uskollisesti pysynyt sillä polulla, jonka hänen edeltäjänsä ovat Paasikivestä lähtien hänelle valmiiksi tallanneet. Suomen ulkopolitiikan perustana on ollut pitää yllä toimivia suhteita suureen itänaapuriimme. Niinistö on noudattanut ulkopoliittista doktriiniamme, ja kansa on hurrannut hoosiannaa. Istuvan presidentin suosio oli ennätyksellisen korkea jo ennen Suomen päätöstä hakea Nato-jäsenyyttä. Se oli käsittämätöntä siksi, että samaan aikaan medioissa irvailtiin, miten nöyrää poikaa ulkopoliittinen johtomme olikaan aina ollut idän suuntaan.  

Niinistö torjui oman puolueensakin vaatimukset Nato-jäsenyydestä. Hän meni suojaan kansan taakse perustellen kantaansa sillä, että suomalaisten suuri enemmistö mielipidekyselyissä aina vastustaa liittymistä. Niin olikin. Vaaleissa meille tututuksi tuli pahvi-Sauli, presidenttinä hän on ollut teflon-Niinistö; lika ei ole häneen tarttunut.  
Mikään media, yksikään kolumnisti tai asiantuntija ei ole kritisoinut häntä passiivisuudesta Naton suhteen. Häntä ei ole pidetty pelkurina, joka Venäjän pelossa ei ole uskaltanut lähteä viemään Suomea Natoon, vaikka hän onkin kaikissa käänteissä korostanut asemaansa ulkopolitiikan johtajana. Niinistön passiiivisuus kesti vuodesta 2012 alkaen aina tämän vuoden helmikuuhun asti, eli tasan 10 vuotta. Sitten tuli Putin ja käänsi suomalaisten päät, ja Niinistö luopui kansanäänestyksestä. Olimme siirtyneet gallupdemokratiaan.

Potentiaaliselle lukijalle tiedoksi, että omat ajatukseni Natoon liittymisestä ovat olleet samat kuin suomalaisten enemmistöllä, kuten tasavallan presidentilläkin. Olen naureskellut itsekseni, kun olen lukenut, miten moni nyt on julkisesti halunnut nousta todistamaan ja kertoa uskoneensa Naton kaikkivoipaisuuteen jo vuosikymmeniä.  
_____________________________________
P.S. Pidetään mielessä, että Suomi ei vielä kuulu Nato-perheeseen.


3.7.2022 Taivas tummenee

Suomessa ihmiset, joita natotti julmetusti, olivat vähemmistönä viime helmikuun loppupuolelle asti. Kun Venäjä sitten lähti ryöstöretkelleen Ukrainan maaperälle, voimakkaasti natottuneet hihkuivat olleensa oikeassa. Olivat jo yli 30 vuotta varoitelleet meitä sinisilmäisiä: kyllä hymynne hyytyy, kun heräätte kasakan nauruun.

Pohjos-Atlannin puolustusliiton lyhenne on englanniksi Nato mutta ranskaksi ja espanjaksi Otan. Hauska sattuma, että lyhenne toimii luettuna vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle.  Lisäksi on toinenkin sattuma: espanjalais-ranskalainen Otan on kielessämme verbimuoto. Tällä hetkellä kai noin 80 prosenttia suomalaisista toteaa, että otan Naton. Vaan Natopa ei otakaan, koska sen sisällä häiriköivä presidentti Erdoğan on kuin basaarikauppias ja kääntää jatkuvasti turkkiaan.  

Kun Suomen, Ruotsin ja Turkin ulkoministerit olivat allekirjoittaneet asiakirjan yhteisymmärryksestä, presidentti Niinistö oli tiedotustilaisuudessaan vaisu eikä tuulettanut. Jotkut arvelivat, että pitkä vääntö oli käynyt ikämiehen voimille. Toiset olivat sitä mieltä, että Niinistö juristina näki asiakirjaan heikkoudet ja pelkäsi monitulkinnallisuuden kostautuvan. Tiedotustilaisuudessaan Niinistö kylläkin kehui asiakirjaa, koska laatimisessa luovuutta oli käytetty taitavasti. Edessä pitkä kanto kaskessa, edesmennyt äitini tapasi sanoa.  

Media on nostanut kuolemattomiksi presidenttimme lausumat: kasakka ottaa kaiken, minkä irti saa sekä nyt naamiot on riisuttu. Turkin Erdoğaniin niitä voi käyttää hieman muokattuina. Turkkilainen sulttaani pyrkii repimään itselleen kaiken sellaisenkin, mikä ei ole irti. Naamiotaan hän ei ole vielä riisunut, vaikka se ei häntä suojaakaan.

Nyt kun päivästä päivään ja viikosta toiseen kuuntelemme Turkin presidentin uhkailuja, voimme todeta, että eivät natottuneet sittenkään olleet oikeassa. Ensinnäkään Venäjä ei ole hyökännyt Suomeen, joten kasakat nauravat edelleen itärajan tuolla puolen. Ja toiseksi Natoon luikahdus ei onnistunut, vaikka oven piti olla sepposen selällään. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho väitti julkisesti toukokuussa, että Turkki ei voi estää Suomen pääsyä Nato-perheeseen.  

On inhimillistä, että ihmiset tekevät virhearvioita. Tämän päivän Hesarissa Suomen Pankissa toimiva Venäjän talouden asiantuntija oli 21.2. asti sitä mieltä, että Venäjä ei hyökkää Ukrainaan. Eikä hän ollut ajatuksineen yksin. Moni sotilasasiantuntija oli sitä mieltä, että hyökkäys ei toteudu, koska siinä ei ole järkeä.
Ei Turkin neliraajajarrutuskaan liene järkevä, mutta silti on mahdollista, että Suomi saattaa joutua olemaan tässä välitilassa arvaamattoman kauan. Erdoğan on kuin häirikköoppilas koulussa, jossa opettajan käytössä olevat keinot iljetyksen aisoihin laittamiseksi ovat olemattomat. Veto-oikeus Natossa tekee järjestöstä munattoman tilanteissa, joissa munaa tarvittaisiin.
_____________________________
P.S. Dialogi demokraattisen ja diktatorisen valtion kesken on iso haaste demokraattiselle maalle.


9.7.2022 Pahvi-Saulista teflon Niinistöksi

Tasavallan presidentti Niinistö oli vielä alkuvuodestakin sitä mieltä, että Suomen Nato-jäsenyydestä tulee järjestää kansanäänestys. Sitten kävi niin, että helmikuun 24 päivästä jälkeen lähes päivittäin julkaistut gallupit selättivät Niinistön.

Tällä viikolla saimme tietää, että 92 prosenttia suomalaisista katsoo Niinistöön kuin yökkö aurinkoon. Tuollaista tulosta ei ole saavutettu kai koskaan missään muussa demokraattisessa maassa. Mutta Sauli Niinistö onkin ilmiö, joka on jo kauan elänyt aivan omaa elämäänsä lähes täysin irti reaalimaailmasta.  
Kuinka väärässä nyt jo edesmennyt Ilkka Kanerva olikaan, kun hän julkisesti vuonna 1987 luonnehti eduskuntaan valittua Niinistöä yhden kauden mieheksi. Niinistö satsasi kolmanteen yritykseensä kaiken pelitaitonsa, ja onnistuikin. Urheilumiehenä hän tiesi, että neljättä kertaa ei tulisi. Presidenttiys tuli sitten jo toisella yrityksellä.

En ole koskaan kirjoittanut, että Niinistö olisi ollut huono presidentti, koska hän on uskollisesti pysynyt sillä polulla, jonka hänen edeltäjänsä ovat Paasikivestä lähtien hänelle valmiiksi tallanneet. Suomen ulkopolitiikan perustana on ollut pitää yllä toimivia suhteita suureen itänaapuriimme. Niinistö on noudattanut ulkopoliittista doktriiniamme, ja kansa on hurrannut hoosiannaa. Istuvan presidentin suosio oli ennätyksellisen korkea jo ennen Suomen päätöstä hakea Nato-jäsenyyttä. Se oli käsittämätöntä siksi, että samaan aikaan medioissa irvailtiin, miten nöyrää poikaa ulkopoliittinen johtomme olikaan aina ollut idän suuntaan.  

Niinistö torjui oman puolueensakin vaatimukset Nato-jäsenyydestä. Hän meni suojaan kansan taakse perustellen kantaansa sillä, että suomalaisten suuri enemmistö mielipidekyselyissä aina vastustaa liittymistä. Niin olikin. Vaaleissa meille tututuksi tuli pahvi-Sauli, presidenttinä hän on ollut teflon-Niinistö; lika ei ole häneen tarttunut.  
Mikään media, yksikään kolumnisti tai asiantuntija ei ole kritisoinut häntä passiivisuudesta Naton suhteen. Häntä ei ole pidetty pelkurina, joka Venäjän pelossa ei ole uskaltanut lähteä viemään Suomea Natoon, vaikka hän onkin kaikissa käänteissä korostanut asemaansa ulkopolitiikan johtajana. Niinistön passiiivisuus kesti vuodesta 2012 alkaen aina tämän vuoden helmikuuhun asti, eli tasan 10 vuotta. Sitten tuli Putin ja käänsi suomalaisten päät, ja Niinistö luopui kansanäänestyksestä. Olimme siirtyneet gallupdemokratiaan.

Potentiaaliselle lukijalle tiedoksi, että omat ajatukseni Natoon liittymisestä ovat olleet samat kuin suomalaisten enemmistöllä, kuten tasavallan presidentilläkin. Olen naureskellut itsekseni, kun olen lukenut, miten moni nyt on julkisesti halunnut nousta todistamaan ja kertoa uskoneensa Naton kaikkivoipaisuuteen jo vuosikymmeniä.  
_____________________________________
P.S. Pidetään mielessä, että Suomi ei vielä kuulu Nato-perheeseen.


Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

THL: Lihavuus lisääntyy yhä

Suomalaisten riskitekijät useille kansantaudeille ovat vähentyneet 20 vuoden ajan, mutta lihavuus kuitenkin yhä lisääntyy, tiedottaa Terveyden ja...

Lue lisää »

Pekka Haavisto venäläisturisteista: Nopeaa ratkaisua ei ole – ”Mutta viisumeita voidaan vähentää”

Hallitus on kokoontunut iltakouluun keskustelemaan venäläisten viisumien kohtalosta. Asiasta on puhuttu ja kohistu pitkin kesää. Hallituksen iltakoulussa...

Lue lisää »