web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Heinäkuu 2020

29.7.2020 Kokoomus käänsi EU-takkinsa

Kun halla-aholaiset levittävät valheellista tietoa, ja totuus paljastuu, persujen anteeksipyynnöksi on vakiintunut lausahdus mutta se olisi voinut olla totta. Minulla ei ole tapana julkaista blogissani muita kuin omia kirjoituksia. Nyt teen poikkeuksen, sillä alla oleva mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa olisi voinut olla kirjoittamani.

”SUOMI on ollut EU:n jäsen vuodesta 1995. Jäsenyysaikana kokoomus on ollut vuosien 2003–2007 katkosta lukuun ottamatta yhtenä päähallituspuolueena viime vuoteen asti. Kokoomus on siis ollut pisimpään hoitamassa asioitamme EU:ssa ja innokkaimpia EU-jäsenyyden ajajia. Periaateohjelmassaan puolue linjaa unionin jäsenyyden olevan arvovalinta ja toteaa näin: ”Suomen on toimittava EU:ssa aktiivisesti, rakentavasti ja aloitteellisesti, sen yhtenäisyyttä ja toimintakykyä edistävällä tavalla.”

Periaateohjelma näyttää nyt oppositioaseman ja perussuomalaisten pelossa joutuneen lomautetuksi, jos kuuntelee kokoomuksen edusmiesten Petteri Orpon, Kai Mykkäsen ja Antti Häkkäsen happamia kommentteja EU:n äskeisen huippukokouksen ratkaisusta. Eikä kritisointi riitä, vaan koko EU:n talouteen liittyvä politiikka on yhtäkkiä kokoomuksen mielestä tuhoisaa – siksikö, kun kokoomus ei ole saanut olla sitä vuoteen ohjaamassa ja vahtimassa?

Miksi Suomen EU-politiikasta päävastuun kantaneet kokoomuksen neuvottelijat, kuten Jyrki Katainen ja Petteri Orpo, eivät ole lyöneet huippukokouksissa nyrkkiä pöytään ja laittaneet nyt ilmaisemansa halun mukaisesti etelän tuhlarimaita järjestykseen? Nythän Orpo ja Mykkänen kritiikillään epäsuorasti tunnustavat Suomen neuvottelijoiden, pääasiassa kokoomuslaisten, olleen vuosikymmeniä nynneröitä salliessaan yhteisvastuun lisääntymisen.

Paasikivi korosti aikoinaan maantieteen merkitystä ja pysyvyyttä. EU:n suhteen on syytä korostaa kokoa: ovatpa Suomen kulloisetkin neuvottelijat mistä puolueesta ja kuinka jämäköitä tahansa, on suomalaisia vain 1,2 prosenttia EU:n väkiluvusta. Yhden prosentin turvin vain hölmö alkaa melskata, varsinkin, kun ei ole edes esittää edullisempaa, toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.
Orpo on arvostellut myös niin sanotun oikeusvaltioperiaatteen kirjaamisen löysyyttä. Kunhan Orpo nyt ensin saisi pysyvästi Unkarin Viktor Orbánin puolueen pois oikeistopuolueiden liitosta EPP:stä, jonka varapuheenjohtaja Orpo on.”
___________________________________
P.S. Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori Paavo Lintula Tampereelta.


28.7.2020 Perussuomalaista diplomaattisuutta

Koska lähtökohtaisesti on täysin mahdollista, että blogiani käy lukemassa joku perussuomalainen, on syytä heti alkuun kertoa, mitä adjektiivi eli laatusana diplomaattinen tarkoittaa. Sen synonyymejä ovat esimerkiksi varovainen ja hienovarainen.

Turkulainen persu Ville Tavio julkisesti möykkäsi pääministerille twiittaamalla Älä esitä tyhmää. se todisti, että tällä kansanedustajalla ei ole hajuakaan hienovaraisuudesta. Ei edes alkeellista käytöstavoista. Persujen eduskuntaryhmän puheenjohtajana hän kävi turhautuneisuudesta sokaistuneena sotaa gallupeja vastaan mutta kohdisti vihansa pääministeriin. Se ei ollut korrektia mutta selittyy sillä, että Sanna Marinin suosio on lähes presidentillistä. Jos Tavio ajatteli sytyttävänsä omat moukkamaisuudella, hän tietää tai ainakin luulee tietävänsä, että kannattajakunnassa on paljon moukkia.

Tavion jälkiä on seurannut eräs toinen persu, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Hänen mielestään kaikki hallituksen ministerit ovat persläpiä. Tämä kaveri ylitti iljettävyydellään Tavion moukkamaisuuden. Tuollainen kielenkäyttö täyttää jo kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, eikä eduskunnan ulkopuolella kansanedustajalla ole rajoittamatonta sananvapautta. Häntä koskevat lait aivan samalla tavalla kuin kaikkia kansalaisia. Ei kun leivättömän pöydän ääreen!

On silmiinpistävää, että yksikään valtamedian kolumnisti ei ole kritisoinut sen enempää Tavion kuin hänen seuraajansakaan puheita. Persun pelko tuntuu heille olevan viisauden alku. Julkisuuteen on kerrottu, että ryhmyri on nuhdellut persläpi-miehen. Luultavasti ”harjaus” tapahtui vanhojen perinteiden mukaisesti: Tavio taputti hairahtunutta olalle ja sanoi olevansa pahoillaan siitä, että hänen täytyy kertoa julkisuuteen ”nuhteista”. Siis niistä, joita ei annettu.

Kun Li Andersson sanoi julkisuudessa, että Halla-ahon jutut ovat paskapuhetta, media reagoi voimakkaasti, ja perussuomalaiset muistaakseni vaativat ministerin eroa. Media älähti aikoinaan myös silloin, kun Sanna Marin totesi Petteri Orpon levittävän valheita. Ja silloinkin, kun pääministeri eduskunnassa kysyi kokoomukselta: ”Eikö teitä hävetä?” Olihan tuo tosi härskisti sanottu.
Timo Soini sanoi ministerinä ollessaan oppositiolle eduskunnassa: ”Että te kehtaatte, ja kyllä te kehtaattekin.” Valtamedian mielestä se oli pelkästään huvittavaa, poleemisuudessaan nasevaa, ja se pääsi oitis soinismeihin.
______________________________
P.S. Juha vieraslaji-Mäenpäätä ei saatu syytteeseen. Se oli kuin ryyppy persujen lietelinkoihin.


22.7.2020 Sontaluukkuinfoa

Eilen aamulla luin otsikon, joka kertoi, että EU:n hätäapupaketista oli päästy sopimukseen. Sanoin heti vaimolleni, että sisällöstä välittämättä Petteri Orpo tulee lyttäämään sen isänmaan nimissä. Eikä Orpo tuottanutkaan tässä suhteessa pettymystä.

Sitten päivän mittaan iltapäivälehdet, joiden nettiversiota käyn lueskelemassa, alkoivat suoltaa sontaa. Tänään ovat sopimuksesta antaneet lausuntoja jo asiantuntijatkin. Heidän näkemyksensä ovat osoittaneet, että IS:n ja IL:n otsikot, jutut ja kolumnit olivat puppugeneraattorin tuotteita. Bullshit lienee edelleenkin trendikäs ilmaisu niitä kuvaamaan
Suomi muuten eroaa esimerkiksi Unkarista siinä suhteessa, että meillä sanomalehdistö on paria kepulaista julkaisua lukuun ottamatta opposition hallussa. Demokraatti ja KU eivät tavoita massoja.

Vielä yksi pointti Petteri Orposta. Lytätessään neuvottelutuloksen hän tuli kuitenkin livauttaneeksi, että ei tiedä, miten neuvottelut käytännössä etenivät. Tässä suhteessa olen aivan samalla viivalla hänen kanssaan. Uutisvirrasta olen rakennellut itselleni jonkinmoisen kuvan, siis sellaisen, joka riittää tavalliselle uutisten seuraajalle.

Suomen tavoite oli pienentää suoraa avustusta ja lisätä lainojen osuutta. Lopputulema oli, että avustusraha väheni 110 miljardilla, ja lainojen osuus kasvoi. Puppugeneraattoreiden mielestä summa on mitättömyydessään naurettava, vaikka se on suunnilleen kaksi kertaa niin suuri kuin Suomen valtion budjetti. Pääministeri siis petti isänmaansa, kun hän ei saanut 26 muuta maata hyväksymään eduskuntamme asettamaa tavoitetta.

Erityisesti mediassa on vaikeroitu sitä, että Suomi ei saanut jäsenmaksupalautuksia, joita ”nuuka nelikko” itselleen kuittasi. Eikä edes hakenut! On kuitenkin hyvä tietää, että kyseisen nelikon maksuosuus on edelleen suurempi kuin Suomen. Myös edelliset Suomen hallitukset ovat olleet sitä mieltä, että tuet ovat vakaampaa rahaa kuin  maksupalautukset.
Me maksamme 0,42 prosenttia suhteessa BKT:een, nelikon prosenttiluvut ovat 0,15-0,18 korkeammat. Mikähän poru olisi syntynyt, jos pääministeri olisi hypännyt viidenneksi vaatimaan jäsenmaksupalautuksia, jolloin maatalouden saamat 400 + 100 miljoonaa olisivat jääneet saamatta? Hallituksen hajoaminen? Kepu on nimittäin edelleen agraaripuolue.

Orpoa tukeva media on myös irvaillut siitä, että Sanna Marinin tavoittelema oikeusvaltioperiaate jäi epäselväksi kirjaukseksi, jolla ei ole mitään vaikutusta. Tähän johtopäätökseen on tultu siksi, että demokraattisen Unkarin demokraattinen presidentti Viktor Orbán on tuulettaen ilmoittanut torjuneensa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen tukirahoja jaettaessa. Eihän jääkiekossakaan hyväksytä maaliksi sivuverkkoon mennyttä laukausta, vaikka koko joukkue sitä kädet ylhäällä maalina juhlisi!

Väite epäselvästä kirjauksesta on pelkkää propagandaa. Olen ymmärtänyt, että nykytilanne muuttuu. Jatkossa mahdollisiin oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksiin puuttuminen ei enää edellytä yksimielisyyttä vaan jäsenmaiden määräenemmistön. Jos tuota enemmistöä ei tarvittaessa synny, se ei suinkaan ole Suomen pääministerin syy.
_________________________
P.S. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että TP harrastaa Mäntyniemessä itsesensuuria: on tukkinut suunsa.


18.7.2020 Suut tukkoon

Hesari julkaisi viikko sitten parikin juttua, joissa käsiteltiin Sauli Niinistön tapaa hoitaa vallatonta tasavallan presidentin virkaa. Olin ne luettuni heti sitä mieltä, että Mäntyniemen herra ei varmaan ole mielissään arvioista, koska ne eivät olleet pelkkä ylistystä. Tällä kertaa en ollut väärässä: TP purki kiukkuaan MTV:n ohjelmassa.

Hesarin haastattelemat valtio-opin asiantuntijat olivat sitä mieltä, että tasavallan presidentin tulisi pysytellä erossa sisäpolitiikasta ja EU-asioista, mutta Niinistö oli kuin uhmaikäinen ja sanoi jatkossakin ottavansa kantaa toimivaltansa ulkopuolella oleviin kysymyksiin. Vaikuttaa siltä, että toimivallan rajat ovat Sauli Niinistön mielestä kuminauhaa: ne antavat periksi, kun hän niitä kansan hurratessa venyttelee.
Olen ymmärtänyt, että asiantuntijat ovat tyytyväisiä nykyiseen presidentin ja hallituksen väliseen toimivaltajakoon, mutta Niinistö ei ole. Muistan kyllä Koiviston todenneen toisen kautensa jälkeen, että presidentin valtaoikeuksien riisumisessa mentiin ehkä liian pitkälle, mutta ei valtaoikeuksia muuteta kulloisenkin viranhaltijan toiveiden mukaan.

Syynä muutoksiin oli Urho Kekkosen, joka käytti Neuvostoliittoa valttikorttina ja piti niin hallituksen kuin eduskunnan tiukassa ohjauksessaan. On selvää, että UKK:n toiminnan arvioinnissa on otettava huomioon Suomen yhteiskunnallinen tilanne vuosina 1956-1982, siksi nykyisin silmin tarkastelu on jälkiviisautta. Kekkosen kausista on kuitenkin otettu oppia, ja presidentin asemaa koskevia muutoksia voi pitää uudistuksina.

Niinistö parahti Maikkarissa, että hänen suunsa yritetään tukkia. Lisäksi hän väitti, että hänet pannaan odottamaan hallituksen ulkopoliittisia kantoja, jotka hänen sitten on vain hyväksyttävä. Tämä itkupotkuraivari ei lisännyt Niinistön arvovaltaa ainakaan häneen pragmaattisesti suhtautuvien silmissä. Tunneihmiset ovat sitten oma lukunsa. Itse koin Niinistön marttyyriyden tarkoittaneen, että hän pyrki vaientamaan kriittiset mielipiteet. Tokaisi siis Kekkosen kielelle käännettynä: saatanan tunarit!

Kun HS haastatteli juttuunsa entisiä ja nykyisiä valtakunnan poliitikkoja, kaikki – Jussi Niinistöä lukuun ottamatta – halusivat pysytellä nimettöminä. Eivät edes entiset huippupoliitikot uskaltaneet lausua mielipiteitään muuten kuin puskasta huutelemalla.
Herra Niinistön pelko ei ole minkään viisauden alku vaan osoitus siitä, että TP hallitsee kulisseissa enemmän kuin me tiedämme. Ruoskana hän kuulemma käyttää puhelinta; Urkkihan kirjoitti myllykirjeitä.  

Minua hämmästytti sekin, että Niinistö koki kriitikoiden vievän häneltä sananvapauden, joka kuitenkin kaikilla suomalaisilla tulisi olla. Outoa puhetta juristilta ja valtion päämieheltä. Kyllä hänen täytyy tajuta, että hänen sanansa ovat samalla tekoja. Kun Sauli Niinistö kertoi julkisuudessa, että EU:n hätäapupaketti ei ole sopiva toimenpide, vähintään hänen toinen jalkansa oli presidentin toimivallan ulkopuolella. TP pyrki vaikuttamaan hallitukselle kuuluvaan EU-politiikkaan. Samalla hän hämmensi myös Suomen sisäpolitiikkaa, koska kaikki puolueet eivät ole yhteisestä lainasta ja jaettavista avustuksista samaa mieltä.

Tasavallan presidentti ei ole Trump, Putin eikä Xi Jinping mutta kuitenkin niin herkkähipiäinen, että ärsyyntyy pienestäkin itseensä kohdistuvasta kriittisestä arvioinnista. Niinistö tietää, että hän voi puhua julkisuudessa lakia rikkomatta aivan mitä haluaa. Sitä paitsi hän käyttää hyväkseen kansalta saamiaan sekä vaaleissa että gallupeissa saatuja valtakirjoja. Täytyy kysyä, mikä hänen pohjimmainen tavoitteensa on?

Niinistö on turhautunut vallattomuuteensa, vaikka varmasti tiesi tarkkaan, mille tielle lähti, kun 2012 suostui ehdokkaaksi. On täysin mahdollista, että häntä kismittää hallituksen poliittinen väri, jota hän ei ole voinut määrätä.
Ei voi sulkea pois sitäkään, että häntä ärsyttää nuori naispääministeri, joka on osoittanut olevansa hallinnon asiantuntija ja tahtopoliitikko. Ainakaan julkisuudessa Sanna Marin ei alistu presidentilliseen ohjaukseen.
_______________________________
P.S. Jokainen presidentti on poliittisesti valittu ja siksi siis poliitikko. Puolueen jäsenkirjasta luopuminen ei tarkoita arvoistaan luopumista.


11.7.2020 Uudistusten tiellä

Aina kun Suomen yrittäjät, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kokoomus haluavat uudistuksia työelämään, on syytä poistaa varmistin. Noilta suunnilta tulevat ”uudistusehdotukset” ovat tarkoittaneet ja tarkoittavat jatkossakin palkansaajien aseman ja ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytysten heikentämistä.

Onko pelkkä sattuma, että Elina Lepomäki pullautti itsensä julkisuuteen puhumaan vähäväkisten puolesta heti sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli tehnyt laajan jutun siivousalla toimivien yritysten törkeyksistä työntekijöitään kohtaan? Oletan, että kyse ei ollut sattumasta vaan poliittisesta tulivalmistelusta.

Yrittäjillä, EK:lla ja Kokoomuksella on ammattiyhdistysliikkeen lisäksi ainakin neljä yhteistä inhokkia: yleissitovuus, palkansaajan ansiotaso, ansiosidonnainen työttömyyskorvaus ja ammattijärjestöjen jäsenmaksujen perintä. Kolmikko uskoo, että neljällä ”uudistuksella” Suomen talous lähtisi nousuun kuin raketti Cape Kennedystä.
Tämä on ainakin toinen kerta viiden vuoden sisään, kun Lepomäki esittää, että työttömien ansioturvan tason tulisi olisi sama kaikille, kuului sitten työttömyyskassaan tai ei. Aiemmin hänellä oli muistaakseni taistelijaparina hyvä ystäväni ja ex-toveri Juhana Vartiainen. Kaksikko jatkaa taistojen tiellä varmaan päätyyn saakka, vaikka en tiedäkään, missä heidän päätynsä mahtaa olla.

Ollaan tästä esityksestä sitten mitä mieltä tahansa, yksi asia on satavarma: Elina Lepomäen mielessä eivät ensisijaisesti ole vähäväkiset ja ne, jotka muka tietämättään tai huolimattomuuttaan eivät ole hakeutuneet työttömyyskassan jäseniksi.
Ketunhäntä hänen kainalossaan merkitsee piilohyökkäystä ammattijärjestöjen herkimpään ytimeen. Rumputulta on ammuttava, vaikka se ei murskaisikaan kohdetta. Pitää sen kuitenkin peloissaan.

Jos Lepomäen linjalle näytetään vihreää, tulee valmistella todellinen uudistuspaketti, johon kuuluu esimerkiksi ryhmäkanneoikeus. Lepomäen ja hänen aatetovereidensa mielestä nykyinen systeemi on moraaliton ja epätasa-arvoinen. Siksi he eivät voi vastustaa ammattiliitoille annettavaa oikeutta nostaa kanne lakia tai/ja sopimuksia rikkovia työnantajia vastaan.
Nykyinen tilanne, jossa kanteen voi nostaa vai yksittäinen työntekijä, on täysin epäoikeudenmukainen: Tavallinen palkansaaja on arka eikä yleensä uskalla lähteä peräämään oikeuksiaan. Hän pelkää – ja aiheesta – joutuvansa työnantajan kostotoimien uhriksi.

Paketin voidaan katsoa olevan valmis solmittavaksi, kun mainitsemani kolmikko saadaan vielä sitoutumaan siihen, että käräytetään harmaassa taloudessa toimijat, sekä velvoitetaan yritykset panostamaan tuotekehittelyyn ja investointeihin, jotta meillä olisi arvokasta vietävää. Ei vienti kasva, jos elinkeinoelämä etsii syitä kysyntälamaan kaikista muista paitsi itsestään.  
_______________________________________
P.S. Koronan jälkeen politiikka on palannut politiikkaan.


7.7.2020 Tosisuomalaisuutta

Monet ikätoverini ja vieläkin vanhemmat muistavat SMP:n legendaarisen puheenjohtajan Veikko Vennamon sekä hänen värikkään ja jopa aggressiivisen kielenkäyttönsä. Vuonna 1974 vahtimestarit kantoivat Vennamon ulos istuntosalista. Hän oli saanut käyttäytymisensä vuoksi kahden viikon työskentelykiellon eduskunnassa. Kurinpitomenettelyä uhmaten hän kuitenkin saapui täysistuntoon eikä lähtenyt pois kuin vahtimestareiden kantamana lehtiväen kameroiden tietenkin räiskyessä.

Vennamon ulosheitto tapahtui V. J. Sukselaisen (kesk) toimiessa eduskunnan puhemiehenä. Kun Juha Mäenpää (ps) puhui eduskunnassa vieraslajeista viitaten - sitä suoraan sanomatta – maahanmuuttajiin, puhetta johti hänen puoluetoverinsa. Juho Eerola kuitenkin nukkui silmät auki ja korvat lukossa eikä havainnut tapahtunutta, vaikka hänen olisi tullut huomauttaa puhujaa.
Wikipedian mukaan Mäenpää on kuvannut itseään ”isänmaalliseksi, kansallismieliseksi ja kristillissosiaaliseksi oikeistokonservatiiviksi”. Timo Soini taas on arvioinut hänet ”poliittiseksi pökkelöksi”.  Noiden kahden ääripään väliin mahtuu varmaan monta eriasteista luonnehdintaa.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen haki eduskunnalta lupaa saada syyttää Mäenpäätä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Luvan antamisen sijaan eduskunnan vähemmistö siunasi Mäenpään avoimen piilorasismin enemmistön tahdon vastaisesti. Vallan kolmijako-opin mukaan eduskunnalle kuuluu lainsäädäntävalta, mutta valtiosääntö mahdollistaa sille myös tällaista ennakoivaa tuomiovaltaa. Päätöstä edelsi perustuslakivaliokunnan lupaa puoltava kannanotto, joka syntyi äänestyspäätöksellä. Montakohan kertaa valiokunta on äänestänyt tällä vuosituhannella?

Nyt meillä on ennakkotapaus siitä, että kansanedustajat ovat säätämiensä lakien yläpuolella ja sananvapaudessa aivan eri asemassa kuin tavalliset kansalaiset. Oikeustajuni mukaan rajoittamatonta sananvapautta ei voi olla ilman vastuuta. Se ei tietenkään tarkoita ennakkosensuuria vaan sitä, että kansanedustajan on esiinnyttävä arvokkaasti muita loukkaamatta.
Rajoittamaton sananvapaus ilman vastuuta on yhtä käsittämätön kuin ajatus, että meidän tulisi aina kunnioittaa toisen mielipidettä. Koska tuota hoetaan mantrana, sen sisältämää absurdiutta ei ehkä jostain syystä tiedosteta.

Juha Mäenpään sanontaa lainaten vennamolaiset olivat suomalaisen politiikan vieraslaji 1970-luvulla. Ja perussuomalaiset ovat osoittaneet olevansa samaa lajia alenevassa polvessa. Kuitenkin ne eroavat toisistaan ainakin siinä suhteessa, että Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) nimi kertoi suoraan, keiden asialla se oli. Sekä nimelle että puolueelle oli tilausta, kun maalaisliito oli muuttanut nimensä keskustapuolueeksi. Puolueensa lyhenteestä Veikko Vennamon kerrotaan sanoneen, että siinä olivat Sirkka, minä ja Pekka. Timo Soinin mielestä SMP tulee vielä takaisin muodossa tai toisessa. Politiikka ei ole lähtenyt Soinista vaikka hän lähti politiikasta.Soinin paluu olisi myrkkyä perussuomalaisille, joiden virallinen ruotsinkielinen nimi on sannfinländarna (tosisuomalaiset). Suomenkielisen nimen alku – perus - on ruotsinnoksessa muuttunut todeksi.
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


5.7.2020 Sanna Marin 80 pinnaa

Kansanedustajien istuntotauko, joka siis ei ole kesäloma, on alkanut. Nyt jännäämme, mitä se aiheuttaa Ilkka Kanervan elopainolle. Koronaviruksen vaikutus häneen oli laihduttava, mikä on ymmärrettävää. Monen monta maksettua ja ilmaista ateriaa jäi nauttimatta, ja pakko oli mennä ulos liikkumaankin; kuka tosimies vaimoaan kuukausikaupalla sisällä kestäisi.

HS julkaisi hallituksen ja eri ministereiden kannatuslukuja, jotka varmaan olivat oppositiolle lähes sydämet seisauttavia. Peräti 71 prosenttia oli sitä mieltä, että hallitus on onnistunut tehtävässään hyvin tai erittäin hyvin. Siitä lähtien, kun näitä mittauksia on tehty samassa kohtaa vaalikautta, luku on aivan omassa – sanoisinko melkein presidentillisessä – luokassaan.
Toiseksi paras tulos on Kataisen hallituksella, mutta eroa kertyy 33 prosenttiyksikköä. Jos kysymys olisi 400 metrin juoksusta, Marinin tullessa maaliin Kataisella olisi vielä 186 metriä jäljellä. Hän tulisi maitohappoisena juuri takakaarteeseen eli siihen moukarihäkin kohdalle.

Eikä tässä vielä kaikki. Sanna Marinin suoriutumista 80 prosenttia piti hyvänä tai erittäin hyvänä. Hienoa, vaikka hän ei aikoinaan ylppäreissä saanut ruotsissa approa parempaa. Ryppyotsaiselle lukijalle tiedoksi, että edellä oleva oli tämän jutun ainoa kevennys.
Johtoviisikon keskinäiset sijoitukset saattoivat myös yllättää, sillä Li Andersson nappasi hopean ja Anna-Maja Henrikssonkin ajoi Maria Ohisalon edelle. Katri Kulmunin jäämin peränpitäjäksi ei varmaan hämmästyttänyt edes kaikkia umpikepulaisiakaan.

Tiedän toistavani itseäni, mutta sanon silti, että Marinin valtaisa suosio ei tiedä hyvää hallitusyhteistyölle. Vihreät kokevat jo YLE:n puoluegallupinkin vuoksi, että profiilia on nostettava. Tämähän on jonkin aikaa ollut näkyvissäkin.
Matti Vanhanen ei vielä ole näyttänyt oikeaa karvaansa, mutta toivon, että hänellä olisi edes jokin osa siitä rauhallisuudesta, luotettavuudesta ja valtiomiesmäisyydestä, joista hän on ministeriksi suostuttuaan saanut kiitosta.

On tavallista, että korkealle pallille päässyt poliitikko ei myönnä sille pyrkineensä, onpahan vain isänmaata palvellakseen velvollisuudentunnosta uhrautunut. Vanhanen jätti talonrakentamisensakin sikseen. Hänellä on näet ollut tapana rakentaa uudelle vaimolle pesä, ettei hänen – siis uuden vaimon – tarvitse entisen rouvan huushollissa asustella.
Vanhasen luotettavuutta vähentää se, että hän on lyhyen ajan sisällä jo kolme kertaa kääntänyt takkiaan tai salaillut aikomuksiaan: Ensiksi hän kielsi olevansa käytettävissä ministeriksi. Toiseksi hän kieltäytyi varapääministeriydestä, kolmanneksi hän väitti menevänsä hallitukseen ”puolueettomaksi” ministeriksi ja hoitavansa tehtävänsä projektiluonteisesti.

Nyt hän on siis ministeri sekä Sanna Marinin varamies. Vanhanen on myös ilmoittanut, että hän ei jätä tehtäväänsä keskustan puoluekokouksen jälkeen. Se, että hän pyrki näyttämään ”ammattiministeriltä”, on käsittämätön lausunto pitkän poliittisen uran tehneeltä mieheltä. Puolueettomat ministerit ovat aina olleet muita kuin kansanedustajia. Vanhanen taisi aliarvioida suuren yleisön arvostelukyvyn ja tiedontason.
Jäämme taas odottamaan HS puoluegallupin tuloksia.
______________________________
P.S. Vuonna 2003 Vanhasesta tuli sattumalta pääministeri, nyt sattumaministeri. Kylläpä sattuu.





Uutiset Salo.fi

Tietoa koronavirustilanteesta

Lue lisää »

Salon kaupungin toimenpiteet valtioneuvoston uusien koronasuositusten johdosta

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

THL: Suomessa on todettu 20 uutta koronavirustartuntaa

Suomessa on todettu 20 uutta koronavirustartuntaa vuorokauden aikana, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Varmistettuja tautitapauksia on todettu...

Lue lisää »

Kansanedustaja arvostelee VM:n esitystä: ”Tuntuu kohtuuttomalta, että juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta halutaan leikata”

SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen on huolissaan valtiovarainministeriön budjettiesityksessä väläytetystä 127 miljoonan euron leikkauksesta...

Lue lisää »