web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

11.7.2020 Uudistusten tiellä

Aina kun Suomen yrittäjät, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kokoomus haluavat uudistuksia työelämään, on syytä poistaa varmistin. Noilta suunnilta tulevat ”uudistusehdotukset” ovat tarkoittaneet ja tarkoittavat jatkossakin palkansaajien aseman ja ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytysten heikentämistä.

Onko pelkkä sattuma, että Elina Lepomäki pullautti itsensä julkisuuteen puhumaan vähäväkisten puolesta heti sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli tehnyt laajan jutun siivousalla toimivien yritysten törkeyksistä työntekijöitään kohtaan? Oletan, että kyse ei ollut sattumasta vaan poliittisesta tulivalmistelusta.

Yrittäjillä, EK:lla ja Kokoomuksella on ammattiyhdistysliikkeen lisäksi ainakin neljä yhteistä inhokkia: yleissitovuus, palkansaajan ansiotaso, ansiosidonnainen työttömyyskorvaus ja ammattijärjestöjen jäsenmaksujen perintä. Kolmikko uskoo, että neljällä ”uudistuksella” Suomen talous lähtisi nousuun kuin raketti Cape Kennedystä.
Tämä on ainakin toinen kerta viiden vuoden sisään, kun Lepomäki esittää, että työttömien ansioturvan tason tulisi olisi sama kaikille, kuului sitten työttömyyskassaan tai ei. Aiemmin hänellä oli muistaakseni taistelijaparina hyvä ystäväni ja ex-toveri Juhana Vartiainen. Kaksikko jatkaa taistojen tiellä varmaan päätyyn saakka, vaikka en tiedäkään, missä heidän päätynsä mahtaa olla.

Ollaan tästä esityksestä sitten mitä mieltä tahansa, yksi asia on satavarma: Elina Lepomäen mielessä eivät ensisijaisesti ole vähäväkiset ja ne, jotka muka tietämättään tai huolimattomuuttaan eivät ole hakeutuneet työttömyyskassan jäseniksi.
Ketunhäntä hänen kainalossaan merkitsee piilohyökkäystä ammattijärjestöjen herkimpään ytimeen. Rumputulta on ammuttava, vaikka se ei murskaisikaan kohdetta. Pitää sen kuitenkin peloissaan.

Jos Lepomäen linjalle näytetään vihreää, tulee valmistella todellinen uudistuspaketti, johon kuuluu esimerkiksi ryhmäkanneoikeus. Lepomäen ja hänen aatetovereidensa mielestä nykyinen systeemi on moraaliton ja epätasa-arvoinen. Siksi he eivät voi vastustaa ammattiliitoille annettavaa oikeutta nostaa kanne lakia tai/ja sopimuksia rikkovia työnantajia vastaan.
Nykyinen tilanne, jossa kanteen voi nostaa vai yksittäinen työntekijä, on täysin epäoikeudenmukainen: Tavallinen palkansaaja on arka eikä yleensä uskalla lähteä peräämään oikeuksiaan. Hän pelkää – ja aiheesta – joutuvansa työnantajan kostotoimien uhriksi.

Paketin voidaan katsoa olevan valmis solmittavaksi, kun mainitsemani kolmikko saadaan vielä sitoutumaan siihen, että käräytetään harmaassa taloudessa toimijat, sekä velvoitetaan yritykset panostamaan tuotekehittelyyn ja investointeihin, jotta meillä olisi arvokasta vietävää. Ei vienti kasva, jos elinkeinoelämä etsii syitä kysyntälamaan kaikista muista paitsi itsestään.  
_______________________________________
P.S. Koronan jälkeen politiikka on palannut politiikkaan.


7.7.2020 Tosisuomalaisuutta

Monet ikätoverini ja vieläkin vanhemmat muistavat SMP:n legendaarisen puheenjohtajan Veikko Vennamon sekä hänen värikkään ja jopa aggressiivisen kielenkäyttönsä. Vuonna 1974 vahtimestarit kantoivat Vennamon ulos istuntosalista. Hän oli saanut käyttäytymisensä vuoksi kahden viikon työskentelykiellon eduskunnassa. Kurinpitomenettelyä uhmaten hän kuitenkin saapui täysistuntoon eikä lähtenyt pois kuin vahtimestareiden kantamana lehtiväen kameroiden tietenkin räiskyessä.

Vennamon ulosheitto tapahtui V. J. Sukselaisen (kesk) toimiessa eduskunnan puhemiehenä. Kun Juha Mäenpää (ps) puhui eduskunnassa vieraslajeista viitaten - sitä suoraan sanomatta – maahanmuuttajiin, puhetta johti hänen puoluetoverinsa. Juho Eerola kuitenkin nukkui silmät auki ja korvat lukossa eikä havainnut tapahtunutta, vaikka hänen olisi tullut huomauttaa puhujaa.
Wikipedian mukaan Mäenpää on kuvannut itseään ”isänmaalliseksi, kansallismieliseksi ja kristillissosiaaliseksi oikeistokonservatiiviksi”. Timo Soini taas on arvioinut hänet ”poliittiseksi pökkelöksi”.  Noiden kahden ääripään väliin mahtuu varmaan monta eriasteista luonnehdintaa.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen haki eduskunnalta lupaa saada syyttää Mäenpäätä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Luvan antamisen sijaan eduskunnan vähemmistö siunasi Mäenpään avoimen piilorasismin enemmistön tahdon vastaisesti. Vallan kolmijako-opin mukaan eduskunnalle kuuluu lainsäädäntävalta, mutta valtiosääntö mahdollistaa sille myös tällaista ennakoivaa tuomiovaltaa. Päätöstä edelsi perustuslakivaliokunnan lupaa puoltava kannanotto, joka syntyi äänestyspäätöksellä. Montakohan kertaa valiokunta on äänestänyt tällä vuosituhannella?

Nyt meillä on ennakkotapaus siitä, että kansanedustajat ovat säätämiensä lakien yläpuolella ja sananvapaudessa aivan eri asemassa kuin tavalliset kansalaiset. Oikeustajuni mukaan rajoittamatonta sananvapautta ei voi olla ilman vastuuta. Se ei tietenkään tarkoita ennakkosensuuria vaan sitä, että kansanedustajan on esiinnyttävä arvokkaasti muita loukkaamatta.
Rajoittamaton sananvapaus ilman vastuuta on yhtä käsittämätön kuin ajatus, että meidän tulisi aina kunnioittaa toisen mielipidettä. Koska tuota hoetaan mantrana, sen sisältämää absurdiutta ei ehkä jostain syystä tiedosteta.

Juha Mäenpään sanontaa lainaten vennamolaiset olivat suomalaisen politiikan vieraslaji 1970-luvulla. Ja perussuomalaiset ovat osoittaneet olevansa samaa lajia alenevassa polvessa. Kuitenkin ne eroavat toisistaan ainakin siinä suhteessa, että Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) nimi kertoi suoraan, keiden asialla se oli. Sekä nimelle että puolueelle oli tilausta, kun maalaisliito oli muuttanut nimensä keskustapuolueeksi. Puolueensa lyhenteestä Veikko Vennamon kerrotaan sanoneen, että siinä olivat Sirkka, minä ja Pekka. Timo Soinin mielestä SMP tulee vielä takaisin muodossa tai toisessa. Politiikka ei ole lähtenyt Soinista vaikka hän lähti politiikasta.Soinin paluu olisi myrkkyä perussuomalaisille, joiden virallinen ruotsinkielinen nimi on sannfinländarna (tosisuomalaiset). Suomenkielisen nimen alku – perus - on ruotsinnoksessa muuttunut todeksi.
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa



 

 


5.7.2020 Sanna Marin 80 pinnaa

Kansanedustajien istuntotauko, joka siis ei ole kesäloma, on alkanut. Nyt jännäämme, mitä se aiheuttaa Ilkka Kanervan elopainolle. Koronaviruksen vaikutus häneen oli laihduttava, mikä on ymmärrettävää. Monen monta maksettua ja ilmaista ateriaa jäi nauttimatta, ja pakko oli mennä ulos liikkumaankin; kuka tosimies vaimoaan kuukausikaupalla sisällä kestäisi.

HS julkaisi hallituksen ja eri ministereiden kannatuslukuja, jotka varmaan olivat oppositiolle lähes sydämet seisauttavia. Peräti 71 prosenttia oli sitä mieltä, että hallitus on onnistunut tehtävässään hyvin tai erittäin hyvin. Siitä lähtien, kun näitä mittauksia on tehty samassa kohtaa vaalikautta, luku on aivan omassa – sanoisinko melkein presidentillisessä – luokassaan.
Toiseksi paras tulos on Kataisen hallituksella, mutta eroa kertyy 33 prosenttiyksikköä. Jos kysymys olisi 400 metrin juoksusta, Marinin tullessa maaliin Kataisella olisi vielä 186 metriä jäljellä. Hän tulisi maitohappoisena juuri takakaarteeseen eli siihen moukarihäkin kohdalle.

Eikä tässä vielä kaikki. Sanna Marinin suoriutumista 80 prosenttia piti hyvänä tai erittäin hyvänä. Hienoa, vaikka hän ei aikoinaan ylppäreissä saanut ruotsissa approa parempaa. Ryppyotsaiselle lukijalle tiedoksi, että edellä oleva oli tämän jutun ainoa kevennys.
Johtoviisikon keskinäiset sijoitukset saattoivat myös yllättää, sillä Li Andersson nappasi hopean ja Anna-Maja Henrikssonkin ajoi Maria Ohisalon edelle. Katri Kulmunin jäämin peränpitäjäksi ei varmaan hämmästyttänyt edes kaikkia umpikepulaisiakaan.

Tiedän toistavani itseäni, mutta sanon silti, että Marinin valtaisa suosio ei tiedä hyvää hallitusyhteistyölle. Vihreät kokevat jo YLE:n puoluegallupinkin vuoksi, että profiilia on nostettava. Tämähän on jonkin aikaa ollut näkyvissäkin.
Matti Vanhanen ei vielä ole näyttänyt oikeaa karvaansa, mutta toivon, että hänellä olisi edes jokin osa siitä rauhallisuudesta, luotettavuudesta ja valtiomiesmäisyydestä, joista hän on ministeriksi suostuttuaan saanut kiitosta.

On tavallista, että korkealle pallille päässyt poliitikko ei myönnä sille pyrkineensä, onpahan vain isänmaata palvellakseen velvollisuudentunnosta uhrautunut. Vanhanen jätti talonrakentamisensakin sikseen. Hänellä on näet ollut tapana rakentaa uudelle vaimolle pesä, ettei hänen – siis uuden vaimon – tarvitse entisen rouvan huushollissa asustella.
Vanhasen luotettavuutta vähentää se, että hän on lyhyen ajan sisällä jo kolme kertaa kääntänyt takkiaan tai salaillut aikomuksiaan: Ensiksi hän kielsi olevansa käytettävissä ministeriksi. Toiseksi hän kieltäytyi varapääministeriydestä, kolmanneksi hän väitti menevänsä hallitukseen ”puolueettomaksi” ministeriksi ja hoitavansa tehtävänsä projektiluonteisesti.

Nyt hän on siis ministeri sekä Sanna Marinin varamies. Vanhanen on myös ilmoittanut, että hän ei jätä tehtäväänsä keskustan puoluekokouksen jälkeen. Se, että hän pyrki näyttämään ”ammattiministeriltä”, on käsittämätön lausunto pitkän poliittisen uran tehneeltä mieheltä. Puolueettomat ministerit ovat aina olleet muita kuin kansanedustajia. Vanhanen taisi aliarvioida suuren yleisön arvostelukyvyn ja tiedontason.
Jäämme taas odottamaan HS puoluegallupin tuloksia.
______________________________
P.S. Vuonna 2003 Vanhasesta tuli sattumalta pääministeri, nyt sattumaministeri. Kylläpä sattuu.





Uutiset Salo.fi

Tietoa koronavirustilanteesta

Lue lisää »

Paikun talviliikenteen 2020-2021 -aikataulu on julkaistu

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Moskeijaksi muuttuvassa Hagia Sofiassa ensimmäinen rukoushetki jo kahden viikon päästä

Istanbulissa museosta moskeijaksi muuttuvassa Hagia Sofiassa pidetään ensimmäinen muslimien rukoushetki 24. heinäkuuta, sanoi Turkin presidentti Recep...

Lue lisää »

Puolassa sunnuntaina presidentinvaalien toinen kierros – ”Esille on noussut antisemitistisiä kantoja”

Puolassa järjestetään sunnuntaina presidentinvaalien kakkoskierros, josta on tulossa tiukka kisa. Samalla vaalien on kuvattu jakaneen maata kahtia...

Lue lisää »