web stats
slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

22.9.2020 Oh Allah!

Eilen oli kuuntelemassa Heikki Paloheimoa, joka keskittyi pohtimaan kolmea kysymystä: Kestääkö SDP:n kannatus, nouseeko keskusta ja onko perussuomalaisista pääministeripuolueeksi? Koska kysymyksessä oli alustus, en lähde referoimaan hänen ansiokkaita pohdintojaan. Keskityn omaan tekemiseeni.

Perussuomalaiset ovat viime aikoina olleet lööpeissä, jotka ainakin kaikkien muiden puolueiden mielestä olisivat enemmän kuin sangen kiusallisia eli paskamaisia. Jussi Halla-ahon kommenteista päätelleen hänen otteensa laumastaan näyttää kirvonneen. Uhkaako puoluetta symbolisesti Amorellan kohtalo? Alushan ajoi karille ja repesi pohjastaan. Olivatpa lopulliset syyt haveriin mitkä tahansa, yksi tosiasia on, että laivan syväys on 6,3 ja väylän kulkusyvyys seitsemän metriä. Politiikassa ääriainekset uivat kapeassa uomassa ja sikailut saattavat viedä karille. Syväuijaksi voi joutua nopeastikin. Sekä merenkulussa että politiikassa marginaalit ovat pieniä.

Halla-aholaiset messuavat Soinin perustaman puolueen raunioilla. Soini puolestaan meuhkasi vennamolaisuuden jäännöksissä. Jos historia toistaa itseään, perussuomalaisille voisi povata harmaata tulevaisuutta ja kivistä polkua kuljettavaksi. Soini väsyi, kun kaikenkarvaiset ketkut roikkuvat sitkeästi negatiivisissa otsikoissa, ja hän joutui lupaamaan heidän ”harjaamistaan”. Lupaamisella ja tekemisellä on kuitenkin vissi ero. Persut jaksavat uhota jytkyillään, mutta onko heillä jo valmiina nimet puolueen hajoamiselle ja/tai menestyksen romahdukselle. Vihervasemmiston kosto?

Jussi Halla-aho puhe on - nieleskelyt pois lukien - sujuvaa vaikkakin monotonista, mutta hyvällekin puhujalle saattaa kuitenkin sattua tahattomia lipsahduksia. Halla- aho sanoo puolueen kuntavaaleja varten tehdyssä radiomainoksessa, että "kenestä perussuomalaisesta tahansa voi tulla mitä tahansa." Niinpä niin. Se on kyllä valitettavasti nähty jo monta kertaa. Vai sisältyikö tuohon kenties puheenjohtajan piilottama anteeksipyyntö kaikkien opetuslastensa puolesta?
_____________________________________
P.S. Arabiassa kirjoitus- ja lukusuunta on oikealta vasemmalle.


17.9.2020 Kuin talvisodan ihme

Puolueiden kannatusta mitannut syyskuun gallup (HS) ei juurikaan poikennut kuukauden takaisesta. Sen tulokset olivat myös melko lailla samansuuntaiset aiemman YLE:n mittauksen kanssa. Mielenkiintoni kohdistui kuitenkin pidemmän ajan trendiin eli ajanjaksoon eduskuntavaaleista tähän päivään.

RKP:n ja KD:n kannatuskäyrät olivat kuin aivokuolleella. Melkein kuin viivoittimella piirrettyjä, vaikka ne koostuvat 21 mittauskerrasta. Tuo ei ollut mikään yllätys, sillä RKP:n kannatus niin gallupeissa kuin eduskuntavaaleissakin on käytännössä aina sama kuin suomenruotsalaisten osuus koko manner-Suomen väestöstä. Vanhurskaiden määrä näkyy sekin pysyvän vakaana.

Gallupia kommentoineet ovat keskittyneet lähinnä keskustan ahdinkoon, mutta samalla kokoomuksen käppyrä on jäänyt huomiota vaille. Se on nimittäin kuin Maamme-laulu: ei laaksoa, ei kukkulaa. Mainitsin asiasta elokuussa: ”Puolueiden kannatusta mittaavissa mielipidemittauksessa kokoomuksen suosio on ollut keskimäärin 17 prosentin luokkaa. Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että entisen kyky- ja kikypuoleen peruskannattajat ovat pysyneet uskollisina, vaikka koko puolue vaikuttaa yhtä kädettömältä kuin johtajansa.” (19.8.)

Ilokseni totesin tänään, että Marko Junkkari (HS) on sentään herännyt. Tässä hänen pohdintojaan: Kesän jälkeen kokoomus on terästänyt hallituskritiikkiään Silti kokoomuksen kannatuskehitys jumittaa 17 prosentissa kuin kuolleen aivokäyrä. Jostain syystä kokoomuksen tarjoukset eivät ole viime aikoina oikein vetäneet.

Junkkari tekee sen johtopäätöksen, että korona on kampittanut kokoomusta. TV:n ajankohtaisohjelmiin opposition edustajat ovat päässeet paljon harvemmin kuin hallituksen ministerit. Minua taas ihmetyttää kokoomuksen kannatuksen jämähtämisessä se, miten noin voi käydä, vaikka valtamedia puhuu kokoomuksen suulla. Jos jääkiekkoilija saa yhdessä pelissä kymmenen syöttöä lapaan tyhjän maalin edessä, eikä hän onnistu pussittamaan kertaakaan, syy ei mailan lavassa vaan varressa. Hallituksen pärjääminen valtamedian rumputulessa on ollut kuin talvisodan ihme. Nyt käydään jo jatkosotaa. Kasvaako Marinista naispuolinen Rokka?
__________________________________
P:S. ”Kokoomuksen turvana ovat olleet uskolliset kanta-asiakkaat, jotka eivät ole hevin juoksennelleet muiden tarjousten perässä.” (Marko Junkkari)


15.9.2020 Pyhä allianssi

Pohjoismaissa lehdistönvapaus toteutuu parhaiten maailmassa. Norja on ykkönen, Suomi kakkonen, Tanska kolmantena ja Ruotsi neljäntenä. Kun Unkari on 180 valtion maan joukossa 89. ja Puola 62. sijalla, se tarkoittaa, että maailmassa on yli sata valtiota, joissa pohjoismaiden taso on niille saavuttamaton unelma.

Luen joka aamu Helsingin Sanomat, katselen ja kuuntelen päivittäin muutamat uutiset ja käyn netissä silmäilemässä molempia iltapäivälehtiä. Lukukokemusteni perusteella olen tehnyt sen johtopäätöksen, että HS, IL, IS ja kokoomus ovat muodostaneet Pyhän allianssin. Helsingin Sanomat (HS), Petteri Orpo (kok) ja Jyri Häkämies (EK) veisaavat sanoiltaan identtisiä virsiä, joiden pateettisuuden aste vaihtelee. Sana on vapaa mutta heidän hallussaan. Iltapäivälehdet ovat tämän kolmikon häntäkärpäsiä.

Pyhä allianssi perää rakenteellisia uudistuksia usein ja hartaasti. Sille sana uudistus tarkoittaa esimerkiksi työntekijäjärjestöjen toimintamahdollisuuksien ja työttömyyskorvauksien heikentämistä. Vaatimukset eläkeputken poistamisesta ja siellä olevien syyllistäminen aiheuttavat minussa ristiriitaisia tunteita. Ensinnäkin siksi, että putkeen menot tai pääsyt ovat usein työnantajien kyseenalaista ansiota. Toiseksi siksi, että sen poistaminen vähentää työnantajan eläkemaksuja. Ja kolmanneksi kysyn, miten työllisyys lisääntyy, jos ihmiset ovat töissä nykyistä pidempään. Säästöjä siitä kai sentään syntyy.

Maanantaina Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kritisoitiin maan hallitusta siitä, että se jättää työllisyyden ja tuottavuuden kasvattamisen sekä velkaantumisen hillitsemisen seuraaville hallituksille. Väite on Petteri Orpon suusta. Nämä HS:n ja kokoomuksen ulostulot ovat verrattavissa lapsen syntymiseen; äidistä on aina sataprosenttinen varmuus, mutta isyyteen liittyy epävarmuutta. Eikö tuottavuuden kasvattaminen muuten ole ensijaisesti elinkeinoelämän ja yksittäisten yritysten asia?

Pääkirjoituksen mukaan ”Rahaa on mukava jakaa. Siinä saa kavereita.” Tämä on kaikkien allianssivirsien peruskamaa. Hallitukselta kokoomus vaatii tukea esimerkiksi (vienti)teollisuudelle, ja lähes kaikille mahdollisille yrityksille. Kun sitä sitten tulee, kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, että suunta on ollut oikea mutta rahamäärä täysin riittämätön. Ja sitten kiitoksen sijaan maalataan kauhukuvia Suomen talouden tulevaisuudesta: velkaantumisellaan hallitus vie leivänkin lasten suusta, vanhemmat kun luhistuvat verojen näännyttäminä.  
Petteri Orpon mielestä Sanna Marin on syyllinen Kaipolan tehtaan lakkauttamiseen. Odotan, että Orpo rasittaa pääministerin syntilistaa vielä Nesteen jalostamollakin, sehän on hänen omassa vaalipiirissään. Vai voisiko perussuomalaiset, vähävaraisempien kokoomus ehtiä edelle?
____________________________
P.S. Entisellä kollegallani oli tapana kysyä, ovatko kärpäset väärässä, kun ne tykkäävät paskasta.


2.9.2020 Se olisi voinut olla totta

Heinäkuussa perussuomalaisen kansanedustan avustaja pahoinpideltiin raa’asti. Vasaroilla henkihieveriin nuijittu uhri sanoi ensimmäisessä lausunnossaan, että hänen näkemänsä hyökkääjä oli ”arabialaisen näköinen”. Silloin persujen kommentit lähtivät lapasesta. Tänään he häpeäisivät, jos heillä olisi siihen kykyä.

Kaikkein pahiten itsensä on nolannut turkulainen Ville Tavio (ps); eikä vain kerran vaan kahdesti. Kun uutinen pahoinpitelystä oli tullut julkisuuteen, Tavio kiirehti tviittaamaan, että ulkomaalaistaustainen mieskaksikko oli tämän törkeän rikoksen takana. Hän oli tietävinään jotain syyllisistä siinä vaiheessa, kun poliisilla ei ollut vielä edes epäiltyä. Olematta juristi tiedän, että syyllisestä voidaan puhua vasta silloin, kun teosta epäiltyä on ensin syytetty ja sitten tuomittu. Mistä ihmeen muropaketista Ville Tavio on lakimiehen paperit saanut?

Taviokin tietää nyt, että poliisi on - ei pidättänyt vaan – vanginnut teosta kaksi perus- eli supisuomalaista miestä. Jotta niin on voitu tehdä, heitä täytyy todennäköisin syin epäillä tekijöiksi. Tämä tieto oli Tavion kannalta äärimmäisen kiusallinen. Hän ei kuitenkaan ole pahoitellut aikaisempaa lausuntoaan vaan on sanonut korjaavansa sitä. En toistaiseksi ole nähnyt muuta kuin sen että ei ole tärkeää, minkä näköisiä hyökkääjät ovat olleet. Selityksillään Tavio nolasi itsensä uudestaan. Häntä on ohjannut persujen motto: sanomani olisi voinut olla totta.

Perussuomalaiset hajosi vuonna 2017. Silloin osapuolet kävivät sanasotaa. Nyt ei enää tyydytä nuijimaan verbaalisesti sanoilla vaan turvaudutaan jopa kättä pidempään. Vaikka kyse ei olisikaan perussuomalaisesta veljessodasta, ei voi ummistaa silmiä siltä, että toinen vangituista on perussuomalaisista erotettu kunnallispoliitikko. Onko hän vain jäävuoren huippu?

Mitä vaikutusta tällä tapahtumalla sitten on Halla-ahon johtaman puolueen imagoon ja kannatukseen? Ei luultavasti mitään. Olen taipuvainen uskomaan, että perussuomalaisten kannattajat voidaan karkeasti ottaen jakaa kolmeen mutta ei välttämättä yhtä suureen fraktioon:Ensimmäiseen kuuluvat ne, jotka uskovat kaiken, mitä puolueen johto lausuu. Toiseen ne, jotka tunnistavat ”vaihtoehtoiset totuudet”, mutta eivät anna niiden vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseensä. Ja kolmanteen ne, jotka piirtelisivät äänestyslippuihin kirkkoveneitä, jos perussuomalaisia ehdokkaita ei olisi tarjolla.
Aikapommina Suomessa on nukkuvien puolue. Voin vain yrittää kuvitella eduskunnan kokoonpanoa, jos äänestysprosentti meillä nousisi Ruotsin tasolle.
____________________________
P.S. Laura Huhtasaari oli heinäkuussa sitä mieltä, että pahoinpitely oli rasistinen. Lausunto oli ilmeisen hätiköity. Rasismin tunnusmerkistö ei täyty, jos tai kun supisuomalainen pahoinpitelee perussuomalaista.


8.9.2020 Viikonlopun jälkeisiä

Keskusta ja kokoomus pitivät sitten puoluekokouksensa. Kepulaiset kokoontuivat Oulussa, jossa keskusta on suurin puolue. Kokkarit puolestaan laahustivat Poriin; Petteri Orpo kun on syntyjään satakuntalainen. En väitä tietäväni perusteita kokouspaikkojen valinnoille, mutta politiikkahan onkin uskon asia.

Luin jonkun kommentaattorin kirjoittaneen, että hajautetusta puoluekokouksesta poistuessaan kepulaiset olivat apeampia kuin sinne tullessaan. Savolaista sanontaa käyttäen: ossoo olla niinnii, ja ossoo olla olematttakii. Olen kauan ihmetellyt, miten on mahdollista, että Suomessa agraaripuolue on voittanut eduskuntavaaleja vielä tälläkin vuosituhannella. YLE:n politiikan toimittaja Ari Hakahuhta teki oivallisen havainnon Oulun kokouksessa. Hän ihmetteli, miksi keskusta kritisoi mediaa siitä, että ne kirjoittavat ja puhuvat agraaripuolueesta. Puoluekokouksessa pöntössä käyneet nimittäin keskittyivät puheissaan metsiin sekä maatalouteen elinkeinona ja aivan liian pieniin maataloustukiin.

Voi olla, että hallitustyöskentelyn kannalta Annika Saarikko oli parempi valinta kuin Katri Kulmuni, jossa on paljon enemmän potentiaalista perikeskustalaista pettäjäainesta kuin Saarikossa. Kumpikaan pääehdokas ei muuten ennen vaalia kertonut YLE:n toimittajalle, kuinka suuren kannatuksen puolue saavuttaa kuntavaalissa. Kokouksen jälkitunnelmissa Saarikko asetti tavoitteeksi 17,5 prosenttia. Hän laittoi riman oleellisesti alemmalle kuin Kulmuni vuosi sitten. Eivät suuret sanat suuta halkaise väitettiin kansakoulun lukukirjassa.

Saarikko on (uhka)rohkea nainen, jota jäljet eivät pelota: kolmelle hänen edeltäjälleen kävi köpelösti eikä naisilla ollut menestystä ministereinäkään. Anneli Jäättenmäki tutustui pääministerin tehtävään 69 päivän ajan ja Mari Kiviniemi johti hallitustaan tasan vuoden. Keskustan rökäletappio eduskuntavaaleissa 2011 lopetti hänen puheenjohtajuutensa ja teki Kiviniemestä rivikansanedustajan. Katri Kulmuni ei ehtinyt johtaa puoluetta täyttä vuottakaan, ja valtiovarainministerin ura jäi raskausajan mittaiseksi. Rivikansanedustajan tehtävä odottaa.

Lopuksi terveisiä kokoomukselle, joka Petteri Orpon johdolla uhosi hallituksen kaatamisella. Entisessä kyky- ja kikypuolueessa tiedetään varmasti, että enemmistöhallitukselle esitetty välikysymys on samaa poliittista teatteria kuin eriävä mielipide kuntatasolla. Aritmetiikka asettaa vähemmistössä olevan opposition tavoitteelle stopin. Siitä huolimatta potentiaalisia äänestäjiä hämätään. Ovatko kokoomukseen luottavat yhtä tiedottomia kuin halla-aholaiset?
Itsenäisen Suomen poliittisessa historiassa hallitus on vain neljä kertaa kaatunut opposition esittämään välikysymykseen. Ja kaikki kaatuneet ovat olleet v ä h e m m i s tö hallituksia. Viimeisin tapauskin on yli 60 vuoden ikäinen. Jos jokin puolue kaataa hallituksen, se ei ole kokoomus; eikä edes yhdessä persujen ja kristillisten kanssa. Se on luultavimmin keskusta.
Arvoisa oppositiojohtaja, ei jämäkkyyttä voi saavuttaa puhumalla aivan pehmoisia.
__________________________________
P.S. Anneli Jäätteenmäki opasti muinoin mediaa, että hänen nimessään on sitten kaksi äätä. OK, siis Jätteenmäki.


5.9.2010 Pääministeri sytyttää

Viime joulukuuhun asti SDP:n kilpailijat ivailivat säännöllisesti demarijohtajasta, jossa konkretisoituivat puolueen ukkomainen harmaus ja ay-liikkeen punaisuus. Antti Rinteen sairastuminen ei parantanut SDP:n julkisivua. Kommentaattorit veikkailivat, että pääministerin terveydentila tulisi pian johtamaan ennenaikaiseen luopumiseen tehtävästä.

Rinteen ero ei kuitenkaan johtunut terveydellisistä syistä vaan keskustan subjektiivisesti kokemasta epäluottamuksesta. Näyttämällä ovea pääministerille keskusta varmaan uskoi oman kannatuksensa nousevan. Tämän vuoden aikana on käynyt selväksi, että keskusta teki tuolloin kaksinkertaisen virhearvion: Sanna Marinin tultua pääministeriksi SDP:n kannatus lähti vahvaan nousuun. Keskusta puolestaan on gallupeissa jämähtänyt 11 prosentin tasolle. Vaikka hallituksessa on ollut ja on erilaisia näkemyksiä asiakysymyksissä, keskustan alhainen suosio mielipidemittauksissa on jännitteiden perimmäinen syy. Puolueen voimakas kipuilu on muuttunut krooniseksi.

Keväinen torjuntataistelu koronavirusta vastaan oli pääministerille kuin tulikaste rintamakomentajalle. Sanna Marin ja hallitus saivat tunnustusta määrätietoisesta toiminnastaan myös oppositiolta, eivät kuitenkaan perussuomalaisilta. Ylipäällikkö tarjosi nyrkkiä. SDP:n puheenjohtajaksi tultuaan Sanna Marin on ollut koko ajan myrskyn silmässä: Linjapuheessaan Marin asetti tavoitteeksi työajan lyhentämisen, ja YLE:n Lauantaiaamussa hän kritisoi UPM:n kaavailuja Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta.

Koska hallitusohjelmassa ei tavoitella työajan lyhentämistä, sitä ei voida edes valmistella tämän vaalikauden aikana. Siitä huolimatta Marin sytytti työnantajat ja kokoomuksen johdon ilmiliekkeihin. Yhdyn niihin, joiden mielestä nyt on tärkeää, että tahtomattaan vajaata työviikkoa tekevät saisivat tuntinsa täyteen. Valitettavasti sen toteutuminenkaan ei tarkoittaisi, että kaikkein pienipalkkaisimmat tulisivat toimeen palkallaan.

Kun Donald Trump pitää puheen, asiantuntijat virittäytyvät pitämään tukkikirjanpitoa puheen virheiden määrästä. Nyt jo tehtävästään eronnut neuvonantaja on sanonut niiden olevan ”vaihtoehtoisia totuuksia”.Koska Suomessa kaikki on pienempää kuin Amerikassa, meillä vaihtoehtoiset totuudet ovat lähinnä yhden puolueen erikoisalaa. Eikä ole sattumaa, että puolueessa Trumpin arvostus on korkealla.

UPM:n Kaipolan tehtaan tapauksessa mediassa kiistellään paperimiesten palkkojen suuruudesta verrattuna Ruotsin ja Saksan vastaaviin. Johtopäätökset vaihtelevat, koska kommentoijalla on omat laskentapohjansa ja poliittiset intressinsä. Lukijoille ja kuulijoille on avattu moniarvoiset totuusmarkkinat. Ison kuvan muodostaminen on meille kansalaisille vaikeaa asioiden monimutkaisuuden vuoksi. Tehtävää ei lainkaan helpota se, että asioista kertovat tarkastelevat asiaa yksipuolisesti.
Kun UPM:n Jussi Pesonen esitti julkisuudessa yhdeksi keskeiseksi syyksi tehtaan lakkauttamiseen korkean palkkatason, hän ei maininnut, että työvoimakulut ovat vain noin 12 prosenttia liikevaihdosta. Mitä mieltä Pesonen mahtaa olla omasta yli seitsemän miljoonan vuosikorvauksestaan, kohtuullinenko?
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


4.9.2020 Tahatonta huumoria

Mikkeli oli aikoinaan jalkapallokaupunki. Kaupungissa oli parhaimmillaan kaksi joukkuetta ylimmällä tasolla mestaruussarjassa: toisen peliasu oli sini- ja toisen punavalkoinen. Yleensä seurasin molempien kotiotteluja kaveriporukassa Urskin avokatsomosta.

Kerran 80-luvulla olin sinivalkoisten matsissa peräti pääkatsomossa seuranani tuttu eläkeläisupseeri. Kun peli oli päättynyt, olimme tyytyväisiä sekä jalkapalloon pelinä että näkemäämme otteluun. Niinpä ehdotin, että tulisimme taas seuraavana sunnuntaina. Everstiluutnantti (evp) katsoi minua hämmästyneenä ja sanoi: ”Ei MP:llä ole silloin kotipeliä”. Myönsin hänen olevan oikeassa, mutta muistutin, että Pallokissoilla on. ”En seuraa poliittista urheilua”, vastasi ystävällisesti hän.

Eilen suuri uutinen oli, että Helsingin Jokerit jätti Valko-Venäjän pelireissun väliin. Tämän päivän lehdessä oli sitten tahatonta huumoria asian ympärillä. Venäjän jääkiekkoliiton johtaja Vladislav Tretjak sanoi aina olleensa sitä mieltä, että ”urheilu on politiikan ulkopuolella”. Hän on kaksi päivää minua nuorempi. Samoihin aikoihin, kun itse aloittelin lukiossa, Tretjak käynnisteli upeaa maalivahtiuransa pappa Tarasovin valmentamassa puna-armeijan seurassa sotilasurheilijana. Tällä vuosituhannella hän toimi myös politiikassa, Yhtenäisen Venäjän edustajana duumassa, Putinin miehiä.

Jari Kurrin johtama Jokerit on kiusallisen syvällä venäläistaskussa, mikä on Harri Harkimon kyseenalainen ansio eli syy. Harkimo myi Jokerit, vaikka hän vannoi vuonna 2013, että ei koskaan niin tekisi. Harkimo oli kyvykäs purjehtija mutta on häikäilemätön ”liikemies” sekä marginaalipoliitikko piikkinä kokkarilihassa. Kasakkakin vie kaiken, mikä on irti.

Tahatonta kepulaista huumoria on jo pitkään ylläpidetty Paavo Väyrysen kustannuksella. Hän pulpahtelee säännöllisen epäsäännöllisesti esiin sosiaalisessa mediassa. Piirroshahmona Paavon pää on nousemassa näkyviin eduskunnan paternoster-hississä; hän sanoo kuulleensa, että keskustassa on puheenjohtajan tai sitten jokin ministerin paikka auki.

Yllä oleva on tietenkin enemmän fiktiota kuin faktaa, mutta Matti Vanhasen pelisilmä toimi eilen eduskunnassa, kun hän näpäytti perussuomalaisia polttoaineverosta räksyttäviä rakkikoiria. Puolueen puheenjohtajana jatkamaan haluava Katri Kulmuni puolestaan – ilmeisesti aivan vakavissaan – esitti jokin aika sitten, että Suomen pitäisi lähteä suunnittelemaan miehitettyjä avaruuslentoja. Sitten kosmo-, astro- ja taikonauttien seuraan liittyisivät suomalaiset sisunautit.
Keskustan, entisen suuren kansanliikkeen puoluekokouksessa moni on pukeutunut kansallispukuihin, puheenjohtajaehdokkaistakin sekä Katri Kulmuni että Petri Honkonen. Ehkä keskustalaisista siinä ei ole mitään hassua.
_______________________________
P.S. Vieläköhän Sauli Niinistö haluaa jääkiekkovarusteissa yhteiskuvaan Putinin ja Lukashenkan kanssa?

Uutiset Salo.fi

Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot

The post Terveyspalveluiden hallinnon yhteystiedot appeared first on Salo.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Lotosta jakoon 186 000 euroa ja Jokerista kaksi 40 000 euron pottia – tänne ne menivät

Loton kierroksen 39/2020 arvonnassa ei löytynyt täysosumia, joten ensi viikolla potissa on 5 miljoonaa euroa. Kierroksen oikea rivi on 6, 10, 13, 14, 17, 22...

Lue lisää »

18-vuotias luuli hyökänneensä Charlie Hebdon toimittajien kimppuun

Pariisin lihakirvesiskusta epäilty pakistanilaissyntyinen 18-vuotias mies on kuulusteluissa kertonut luullensa, että kaksikko, jonka kimppuun hän kävi, oli...

Lue lisää »