slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Toukokuu 2019

23.5.2019 Järki voittaa?

Puolueiden kesken ei liene erimielisyyttä siitä, että julkiset palvelut tarvitsevat taloudellisen pohjan. Siihen täydellinen yksimielisyys sitten päättyykin. Eikö kuitenkin ole niin, että politiikka on ihmisiä eikä taloutta varten?

Salossa oli vuoteen 2013 asti kolme toimialajohtajaa. mutta sitten menojen karsimiseksi päätettiin toimiva systeemi paiskata mäkeen. Niinpä kaksi toimialajohtajan virkaa lakkautettiin. Niiden tilalle saimme apulaiskaupunginjohtajan, jonka alaisuuteen tulivat hyvinvointipalvelut. En tuolloin enää ollut poliittisissa luottamustehtävissä, mutta pääluottamusmiehenä vastustin muutosta, koska kysymyksessä ei ollut uudistus, ja leikkaustavoite syrjäytti toiminallisuuden tarpeet. Maanantaina valtuusto sai tiedokseen, että tilapäinen valiokunta on antanut määräaikaiselle apulaiskaupunginjohtajalle varoituksen. Hän oli laiminlyönyt viranhoitoon liittyviä velvollisuuksiaan. Päätöksestä asianomaisella ei ole valitusoikeutta, vaan se on lopullinen. Sitä kaikki noudattakoot.

Apulaiskaupunginjohtaja on julkisesti myöntänyt menetelleensä virheellisesti ja perustellut tapahtunutta suurella työmäärällään. Minun on helppo uskoa, että apulaiskaupunginjohtaja on ollut ylikuormitettu, mutta se ei tietenkään ole oikeuttanut laiminlyömään virkatehtäviä. Jo hänen perustehtävänsä on ollut haastava. Kaupunginlakimiehenä hänellä ei ollut kaksi vuotta sitten nykyisessä tehtävässä aloittaessaan substanssiosaamista millään toimialalla. Sen lisäksi hän joutui mukaan sote-mullistukseen, joka ajelutti häntä Salon ja Turun välillä. Edellisten lisäksi hänellä oli vielä muutama muukin vähämerkityksisempi mutta työaikaa kuluttava tehtävä.

Tämän päivän Salkkari kertoi, että nyt harkitaan toimialajohtajavirkojen palauttamista, mikä edellyttää luopumista apulaiskaupunginjohtajasta. Kannatan lämpimästi. On johonkin rajaan asti hyväksyttävää, että tehdään virheellisiä päätöksiä. Niiden korjaamatta jättäminen sen sijaan ei sitä ole.
Kun tai jos siirrytään takaisin toimialajohtajiin, ryhdytään luonnollisesti miettimään virkojen täyttämistä ja hakumenettelyä. Jos taas mennään talous edellä, toimialajohtajat haetaan talon sisältä. Se onnistuu sisäisenä siirtona vain siinä tapauksessa, että siirrettävän nykyinen virka ensin lakkautetaan. Onko se optimaalinen ratkaisu, on kokonaan toinen juttu.

Menemättä sen syvemmälle henkilökohtaisuuksiin olen sitä mieltä, että mahdollisesti perustettavat virat olisi syytä laittaa julkisesti haettaviksi. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan mukaan hallintoremontilla ei ole mitään yhteyttä apulaiskaupunginjohtajan saaman varoituksen kanssa. Ei olekaan, mutta valistunut arvaukseni on, että se tarkoittaa Jari Niemelän palaamista kaupunginlakimiehen virkaansa.
____________________________________
P.S. Nyt on tutkittu ja hutkittu. Rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä.


17.5.2019 Synkkiä pilviä

Poikaystävä kertoi blondille, että uutisten mukaan äänestysprosentti Suomen EU-vaaleissa  on todennäköisesti noin 30 ja persujen kannatus yli 20 prosenttia. Voi kauhia, eihän muille puolueille jää sitten kuin yhteensä 10 prosenttia jaettavaksi, blondi parahti.

Vaikka blondin laskutaito ei ollutkaan parasta A-luokkaa, jaan hänen huolensa sekä äänestysprosentin että vaalituloksen suhteen. Kokoomuslaisen blondin murheiden lisäksi pohdin sitä, miten SDP:n mahtaakaan käydä.
Vuodesta 1996 on pidetty viidet EU-vaalit. Neljä kertaa vaalivoittajana on ollut kokoomus. Ensimmäisissä vaaleissa keskusta oli selvä ykkönen. Silloin ne pidettiin eduskuntavaalien yhteydessä, jolloin äänestysprosentti oli 60. Ehkäpä siksi kokoomus olikin vasta kolmas häviten selvästi myös SDP:lle.

Kokoomuksen kannatus on alkanut aina kakkosella, keskustalla se on pyörinyt kahdenkymmenen molemmin puolin. Sdp on kaksi kertaa yltänyt lähes 22 prosenttiin ja neljään edustajaan. Pohjanoteeraus on viiden vuoden takaa: tuloksena oli neljäs sija 12,3 prosentin kannatuksella. Kyyti oli kylmää.

Olen äänestänyt Euroopan unioniin liittymisen puolesta sekä ollut tyytyväinen siitä, että euron valuutaksi ottamisesta ei järjestetty kansanäänestystä. Mielenkiinnolla olen pannut merkille, että EU-vastaisuudella jytkyjä saanut perussuomalaiset lopetti jo ajat sitten vaatimasta eroa ja markkaa takaisin. Vasta brexit avasi puoluejohdon silmät. Oma vaikutuksensa on ollut myös kyselyillä, joiden mukaan vain joka viides suomalainen haluaisi vastaavanlaisen kansanäänestyksen kuin Britaniassa.

SDP:n alamäki on ollut jyrkkä. Vuoden 2014 vaaleissa saatu kannatus jätti demarit neljänneksi ja tyytymään kahteen edustajaan. Ei tämän kuun vaaleissakaan ole odotettavissa riemumarssia Brysseliin. EU:n kannalta on karmeaa, että lähes kaikissa läntisissä EU-maissa äärikansalliset puolueet ovat lihoneet. Se on yhtenäisyyden kannalta musertavaa. Nämä nihilistit tuhoavat unionia sisältä päin.
Tragikoomista taas on, että maahanmuuttoa vastustetaan kiihkeimmin entisissä Neuvostoliiton etupiirin kuuluneissa maissa, vaikka niihin ei juuri eksytä hakeutumaan. Romanissa romanialaiset ensin-liike tuntuu luvalla sanoen hassulta. Se ei kuitenkaan tee persujen Suomi ensin-slogania yhtään miellyttävämmäksi.

Hyvät tulevat parlamentaarikot, älkää herran tähden aloittako uudestaan neuvotteluja Turkin jäsenyydestä!
____________________________________________
P.S. Hullusta maailmasta kertoo se, että Donald Trump kehuu vuolaasti Unkarin Viktor Orbánia.


11.4.2019 Tältä pohjalta

Eduskuntavaaleista on kulunut pian kuukausi, ja hallituksen peruskuvio on tätä kirjoitettaessa juuri hahmottunut. Punamultaa näyttää pukkaavan. Sukkelasti se sitten kävi, ja ahtaasta rakosesta keskusta sisälle livahti. Antti Kaikkonenhan jätti sinne johtavan oven vain viisi senttiä raolleen.

Toivoa sopii, että nyt aihiona olevasta rakennelmasta syntyisi nopeasti leveäharteinen hallitus. Vaikkapa jo ennen kuin Gaudeamus igituria lauletaan. Toki edellinenkin oli syntyessään vahvanoloinen, mutta vaalikauden puolivälissä siitä lähtivät ilmat kuin vappupallosta juhlien päätyttyä. Tätä ovea ei kuitenkaan enää ole syytä avata.
Ruotsissa Stefan Löfvenin kakkoshallituksen muodostaminen kesti syyskuusta tammikuuhun eli kuukautta kauemmin kuin talvisotamme. Naapurissa tiukat blokkirajat ovat vielä voimissaan. Meillä ne unohdettiin 1987, kun presidentti Koivisto nimitti Harri Holkerin sinipunahallituksen.

Neljä vuotta sitten Juha Sipilä valitsi kaverikseen kokoomuksen, vaikka kenttäväki oli kallellaan demareihin päin. Antti Rinne ei maksa pottuja pottuina vaan ottaa keskustan ja jättää kokoomuksen perussuomalaisten kanssa harrastamaan rakentavaa oppositiopolitiikkaa. Selkokielellä se tarkoittaa kapuloiden heittämistä hallituksen rattaisiin. Mutta sehän on maan tapa ja opposition oikeus.

Odotettavissa on, että perussuomalaisille hallituksen ulkopuolelle jääminen antaa oivan mahdollisuuden uhriutumiseen ja sitä kautta kannatuksen kasvattamiseen. Uhriutuminen sai hyvän startin jo eilen, kun muut puolueet siirsivät perussuomalaisten paikat istuntosalissa äärioikealle. Mielenkiintoinen ilmiö suomalaisessa sisäpolitiikassa on, että mikään porvarillisista puolueista ei halua olla oikeistolaisin.

Sinisten vaalimottona oli pyhä kolmiyhteys koti, uskonto ja isänmaa, mutta sillä ei tullut ainoatakaan paikkaa vaan poliittinen äkkikuolema. Hyvä on muistaa sekin, että puheenjohtaja Halla-aho ei ainakaan itse ole ollut tyrkyllä hallitukseen. Kokoomuksella on luontainen kyky halia hallituskumppaninsa henkihieveriin. Sama vaikutus vastuunkantamisella on populistipuoleisiin. Halla-ahoa jäljet pelottavat?

Keskustan hallitushalukkuus saattaa äkkiseltään vaikuttaa yllättävältä, koska vaalitappio oli vertahyytävän karmea. Tästä huolimatta tai juuri siksi keskustalaiset aktiivit olivat heille suunnatussa kyselyssä 80-prosenttisesti sitä mieltä, että puolueen on syytä vastata Rinteen kutsuun myöntävästi. Yhteistyö perussuomalaisten kanssa oppositiossa ei houkuta. Kuinkahan moni heistä olisi ollut sitä mieltä, että Juha Sipilän olisi tullut jättää puheenjohtajan tehtävät jo vaalien jälkeen eikä vasta syyskuussa? Tätä heiltä ei kuitenkaan koskaan kysytty.

Todennäköisessä hallituksessa mukana olevien puolueiden puheenjohtajilla on joko omiensa vahva kannatus kuten Li Anderssonilla ja Anna-Maja Henrikssonilla tai sitten riittävä kuten Antti Rinteellä. Vihreillä ja keskustalla puolestaan on hallitustyön käynnistyessä uudenraikkaat vetäjät. Oppositiojohtajista Halla-aholla on messiaan asema, mutta ohdakkeinen saattaa olla orpopojan tie.
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


6.5.2019 Lautakunta naattii

Salon valtuuston asialistalla tänään yhtenä asiana on tilapäisen valiokunnan selvitys tarkastuslautakunnan toimintaedellytyksistä. Lautakunta nauttii varmaan istunnoissaan kokouskahvia, mutta oma kysymyksensä on, nauttiiko se valtuuston luottamusta.

Nauttii. Koska valiokunta selvityksensä perusteella valtuustolle sitä ehdottaa. Kuntalain mukaan näin tulee ollakin, muussa tapauksessa koko lautakunta joutuisi jättämään paikkansa. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi, etteikö uuteen kokoonpanoon voitaisi valita lähes kaikki entiset. Kunhan yksi pullautettaisiin ulos. Nyt siis kaikki saavat jatkaa. Pikaluvulla asian esittelytekstissä silmiin sattui pari yksityiskohtaa. Lautakunnan alkutaipaleella peräti kolme varsinaista jäsentä oli esteellisiä ja sen lisäksi yksi jäsen ei ollut edes vaalikelpoinen. Vähemmästäkin elin rampautuu.

Mielenkiintoista oli lukea, mitä lautakunnan varsinaiset jäsenet vastasivat, kun heiltä kysyttiin jäsenten keskinäisestä luottamuksesta. Viiden mielestä luottamusta oli/on, neljän mielestä ei. Kun valtuusto tänään antaa koko yhdeksikölle luottamuksensa, se tietää, että lautakunnan jäsenten keskuudessa luottamus on yhden äänen varassa. Kyse on kai sitten vaillinaisesta itseluottamuksesta.

Toimintakykyisenä lautakuntaa piti kuitenkin kuusi sen jäsenistä, eli selvä määräenemmistö. Valiokunta esittää päätökseksi, että a) tarkastuslautakunta nauttii valtuuston luottamusta ja b) sillä on edellytykset jatkaa toimintaansa. Pilkkuja viilaten voi tehdä sen johtopäätöksen, että toimintakyvystä ei haluta mennä takuuseen.
_______________________________
P.S. Savolainen pelityyli jalkapallossa:naatitaan eikä laakasta.


2.4.2019 Vaisusta vapusta harmaaseen arkeen

Tampereen sosialidemokraattinen vappu Keskustorilla oli kaikista siellä kokemistani värittömin. Mansen äänikuningatar Sanna Marin oli kai lukemassa puolueiden vastauksia Antti Rinteen lähettämiin kysymyksiin. Positiivista olivat sellaiset ämyrit, että Jeesus-kulkuekaan ei olisi päässyt häiritsemään puheita kuten pari vuotta sitten.

Eilisestä ei todellakaan jäänyt poliittista kerrottavaa, kommentoitavaa eikä muisteltavaa. Niinpä parhaaksi anniksi jäivätkin sopimattomat eli ei-sovitut kohtaamiset neljän entisen opiskelijakaverin kanssa. Kaksi heistä sellaisia, joiden kanssa olen keskustellut viimeksi noin 40 vuotta sitten. Molemmat olivat kuitenkin helposti tunnistettavissa myös ulkonäön eivätkä vain äänen perusteella. Mutta se siitä.

Kohta kaksi kuukautta sitten lähetin oikeuskanslerinviraston kirjaamoon viestin: ”Puolustusministeri haukkui blogissaan asiantuntijaprofessoreita perustuslakitalebaaneiksi. Eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Sipilä totesi, että Jussi Niinistö on kirjoittanut yksityishenkilönä eikä ministerinä.
Kun toinen solvatuista teki Jussi Niinistöstä tutkintapyynnön poliisille, päätös oli, että poliisi ei ala tutkia asiaa. Syynä se, että kyse on ministerivastuuasiasta. Onko niin, että ministeri ei Suomessa voi saada syytettä kunnianloukkauksesta kuten muut kansalaiset? Olen ymmärtänyt, että oikeuskansleri ottaa kantaa siihen, voiko poliisi tutkia vai ei. Omasta mielestäni tämä ei ole ministerivastuuasia.”

Aivan upeaa oli, että virastosta vastattiin heti paluupostissa, ilmoitettiin, että viestini oli saapunut perille. Siinä onkin sitten kaikki, mitä kyseisen asian tiimoilta sieltä on kuulunut. Tässä jutussa on vähintään kolme kätensä pessyttä Pilatusta: Juha Sipilä tulkitsi törky-Niinistön toimineen yksityishenkilönä. Niinpä hänen ei tarvinnut pääministerinä laittaa tikkuakaan ristiin. Yksilönä Juha Sipilä kyllä heristi sormeaan kuin kaikkia ja kaikkea ymmärtävä lälläri kansankynttilä.

Sitten pesuvadilla käväisi poliisi, joka tulkitsi – päinvastoin kuin pääministeri – tapahtuneen ministerivastuuasiaksi. Niinpä poliisi saattoi laittaa kätensä ristiin ja jäädä odottelemaan toivoen, että asia ei palaisi poliisin pöydälle. Kolmas Pilatus oli oikeuskansleri Tuomas Pöysti, joka ymmärsi, että hänen tarvitsee vai ilmoittaa antavansa asiassa lausunnon. Vaalikauden päättyminenhän tulee niin sopivasti, ettei mitään lausuntoa tarvitse rustata.

Jos minä julkisuudessa haukkuisin ministeriä toimissaan siaksi, asia ei raukeaisi, vaikka hän ei enää olisi edes toimitusministeristön jäsen. Juuri siksi asia on periaatteellinen. Onko laki sittenkään kaikille sama?
_________________________________________
P.S. Vaaleissa Jussi Niinistö sai kuitenkin kansalta poliittisen kuolemantuomion.

Uutiset Salo.fi

Resurssikeskus tuo neuvontaa ja ohjausta senioreille

Lue lisää »

Terveyschat - Sähköinen keskustelukanava

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Poliisi on ottanut uudelleen tutkintaan vuonna 2002 tapahtuneen Turun arvokuljetusryöstön yrityksen

Poliisi on ottanut uudelleen tutkintaan vuonna 2002 tapahtuneen Turun arvokuljetusryöstön yrityksen. Neljä tai viisi naamioitunutta ja konetuliasein...

Lue lisää »

Nuoret tempaisivat taas: kansainvälistä ilmastolakkoa pidetään toista kertaa

Nuoret ympäri maailman järjestävät tänään toisen kansainvälisen ilmastolakon ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ilmastolakkoilijoiden esikuva Greta...

Lue lisää »