slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Tammikuu 2019

27.12.2018 Arkihuolet palaavat

Ennen joulua julkkiksilta ja jopa taviksiltakin t

19.1.2019 Kymmenen vuoden taival

Kolmisen viikkoa sitten käynnistyi - uussalolaisen ajanlaskun mukaan eli kuntien yhdistymisestä laskettuna - kaupunkimme kymmenes elinvuosi. Selvitysmies Arto Koskea kehotettiin kutsumaan hallinnollista muutosta yhdistymiseksi eikä liitokseksi, vaikka uusi kunta ei tulisikaan olemaan esimerkiksi Uskela tai Rikala vaan Salo.

Mahdotonta ei ole, että selvitysmies osasi pakottamattakin valita sanansa ja käyttämänsä terminologian, koska tunsi toimialueensa kuin omat taskunsa. Eikö pörssikurssien takanakin muuten ole yhtä paljon psykologiaa kuin taloustietoa? Ulkoisena merkkinä yhdistymisen painottamisesta oli vaatimus Salon joutsenvaakunan hylkäämisestä, mikä sai ainakin 1600 kuntalaista pahoittamaan mielensä julkisesti. Yhdistymispäätökset tehtiin 11.6.2007 jokaisessa kymmenessä valtuustossa erikseen. Yksimielisyys yllätti.
Päätöksiin osallistui yhteensä 227 valtuutettua, joista noin 92 prosenttia puolsi yhdistymistä. Perniössä kolme valtuutettua vilkutti punaista ja kaksi keltaista valoa. Halikossa vastarannan kiiskiä oli 11 ja Salossa neljä. Heistä nykyisessä Salon valtuustossa istuu vielä tai enää vain kaksi.

Syitä siihen, että valtuustot olivat yhdistymisestä lähes herttaisen yksimielisiä, oli enemmän kuin yksi, vaikka asiassa edettiinkin talous edellä. Salon hulppeat yhteisöverotulot houkuttivat naapureita kuin hunajapurkki pörriäisiä. Vuonna 2006 Matti Vanhasen hallitus lähti edistämään ”hallittua rakennemuutosta”, jonka tarkoituksena oli vähentää kuntien määrää ei keppiä vaan porkkanaa käyttäen. Kuntien yhdistymisellä tänne valtiolta saatu uuden kunnan pesämuna eli porkkanaraha oli vaivaiset 17 miljoonaa euroa. Sitä pidettiin kuitenkin nollaa parempana; pelättiin aidosti, että maan hallitus jossain lähitulevaisuudessa ottaisi ohjelmaansa myös pakkoliitokset. Silloin tulisi pelkkää keppiä.

Muuttotappioista kärsivien pikkukuntien taloustilanne oli siinä hantissa, että niille yhdistyminen oli kuin ajolähtö kolmospesällä kärkkyvälle tai pelastusrengas hukkuvalle. Kun uusi Salo aloitti tammikuussa 2009, yhteiset kassavarat olivat 11 miljoonaa; eivät plussalla vaan miinuksella.
Oma merkityksensä yksimielisyyden syntymiseen lienee ollut myös kuntajohtajien ikärakenteella. Jos kyläpäällikköinä olisi ollut joukko uraansa aloittelevia virkamiehiä, kuntarajojen poistaminen ei ehkä olisi tapahtunut yhtä sutjakkaasti. Kesäkuussa 2007 seitsemän pienintä kuntaa hyväksyivät selvitysmiehen yhdistymissopimuksen yksimielisesti ilman äänestyksiä.

Nokian romahdus jakaa salolaiset ainakin kolmeen lahkoon: Parhaaseen A-ryhmään kuuluvat ne, jotka välittömästi masentavan uutisen kuultuaan sanoivat vuodesta 1991 tienneensä, että Nokian lähtee. Heitä jonkin verran vaatimattomampia olivat ne, jotka tiesivät näin käyvän, mutta tapahtuman päivämäärä yllätti. Kolmanteen kuului varmaan enemmistö, joka oli pelännyt pahinta mutta toivonut parasta ja yllättyi, kun katastrofi sitten tapahtui. Yhdistymissopimusta hyväksyttäessä Salon talouden taivas oli seesteinen mutta alkoi synkistyä jo ennen kuin uusi kunta aloitti toimintansa. Nyt näyttää olevan poutasää.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


11.1.2019 Eilen eduskunnassa

Sipilän hallituksen aikana eduskunnan kyselytunnilla on nähty sellaistakin, että ministerit ovat siirtyneet vastaajista kyselijöiksi. Olen ymmärtänyt, että alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin ollut aivan päinvastainen: oppositio kyselee ja tarpeen mukaan jopa hiillostaa.

Eilisellä kyselytunnilla pääosaan nousi odotetusti hallituksen esitys anestesialeikkauksista. Opposition kriittisiin kysymyksiin vastasi ministeri Annikka Saarikko. Tästä verbaalisesta laukaustenvaihdosta syntyi itselleni sellainen kuva, että ministeri selvisi hengissä, koska hän oli aivan kuin läpinäkyvän panssarilasin suojassa. Panssarin tehtävää hoiti sanatulva, vuolaana kuin aikoinaan Paavo Noposella tai Raimo Häyrisellä. Ministeriä ei kuitenkaan ole syytä kutsua höyry-Annikaksi eikä panssari-Saarikoksi, sopivin epiteetti on ilman muuta teflon, siihen ei lika ei tartu.

Jos Saarikon paikalla olisi ollut huonompi sanailija, esimerkiksi änkkätäti Anu Vehviläinen, hänet olisi symbolisesti ammuttu seulaksi. Niinhän Vehviläiselle kävi Jan Vapaavuoren käsittelyssä A-studiossa runsas vuosi sitten. Saarikon vahvuuksiin verbaliikan lisäksi on luettava kärsivällisyys, joka johtunee perimässä saaduista lehmän hermoista. Jos kasvoille nousee punaa, se menee pikemminkin ylipainon kuin hermostumisen piikkiin.

En epäile Saarikon asiaosaamista, mutta hänen kannaltaan traagista oli, että hän joutui ajamaan kokoomuksen asiaa, eikä siksi saanut tukea omiltaankaan. Kokoomusministerit vain hyräilivät tyytyväisinä aitiossaan. Heille sopii aina erinomaisesti se, että joku muu joutuu panemaan itsensä likoon. Tämä näkyy kaikissa gallupeissa.
Näinhän se oli sodassakin: Vihollisen asemiin ensin menneet eivät olleet enää hengissä, kun jäljessä tulleille ja eloon jääneille jaettiin natsoja ja prenikoita. Antero Rokka poikkeuksena vahvistaa säännön.

Ministeri Saarikko on pääosin rehellinen. Varmaankin siksi hän ei vastannut, vaikka häneltä kaksi kertaa tiukattiin, liittyykö hallituksen esitykseen jokin salainen kabinettisopimus. Hän saattoi jättää vastaamatta, koska kukaan ei kysynyt lyhyesti ja ytimekkäästi sopimuksesta, vaan se oli kuin liitännäisenä varsinaisen kysymyksen kyljessä.

Summa summarum: Monilta aluesairaaloilta kiellettiin potilasturvallisuuteen vedoten nukutusta vaativat leikkaukset. Nyt hallitus haluaa luoda tilanteen, jossa yksityiset klinikat voisivat niitä tehdä, mikäli (yliopistolliseen) keskussairaalaan on alle puolen tunnin matka piipaa-autolla. Näin hyvä veli-järjestelmä toimii maassa, jossa korruptio on marginaali-ilmiö.
______________________________________
P.S. Asiakasmaksulain muutos on oma juttunsa. Siitäkään Saarikko ei sulkaa hattuunsa saa.


5.1.2019 Vastauksia vailla

Tämän viikonlopun tärkein homma on tehty: olen selvittänyt Hesarin ristikon ja Suomen Kuvalehden piilosanan. Ratkaisemisessa palkitsevaa on, kun löytää vastaukset vihjeisiin. On silloinkin, vaikka ei onnistuisikaan keksimään, oikeat ratkaisut saa näet tietää muutaman viikon kuluttua. Ei se sen kummempaa ole.

Toisin on politiikassa. Kyyninen voi väittää, että politiikoilta voi kysyä mitä tahansa, ja he vastaavat mitä sattuu. Vastaukset eivät aina sovi kysyjän laatimaan sanaruudukkoon. Toinen kyynikko taas voi väittää, että toimittajilla on ruudukoita, joihin vastaukset vaikka väkisin puristetaan. Tai sellaisia, joihin vastaukset solahtavat kuin itsekseen. Kiekkoilijahan on saatanan tunari, ellei hän pistä suoraan lapaan tullutta syöttöä tyhjään maaliin.

En lähde ruotimaan tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta, koska sen ovat jo paljon pätevämmät tehneet ja sille perinteiden mukaisesti suitsuttaneet. Alamme olla jo siinä pisteessä, että kaikki Saulin Niinistön lausumat sanat ovat kuin kultahippuja tai arvokkaita helmiä. Teen sen sijaan kolme kysymystä, joihin aivan varmaan on turha odottaa vastausta kolmen viikon kuluessa.

Ensiksi kysyn, miten on mahdollista, että tämän vuoden puhe löi laudalta kaikki hänen aiemmin pitämänsä, vaikka niitäkin ylistettiin maasta taivaaseen. Ei kai täydellistä voi parantaa? Toiseksi: kumpi on viime vuosien aikana muuttunut enemmän Erkki Tuomioja vai Sauli Niinistö. Kysymys on aiheellinen, koska vähintään vuoden päivät Tuomioja on ollut Niinistö-fani. Hän on vuolaasti kiitellyt presidenttiä julkisuudessa, mutta Niinistö ei ole tuesta julkisesti kiittänyt. Onko Tuomioja TP:n sisäpiirissä oleva ulkopoliittinen neuvonantaja? Siihen hommaanhan Timo Soinista ei esimerkiksi ole.

Melko pitkä matka nykypäivään lausuntoihin Tuomiojalla on muistelmiinsa liittämästä Niinistöä koskevasta luonnehdinnasta: ”Kokouksessa hän pelehtii ja vääntelee naamaansa kuin pahanilkinen koulupoika. Hän on pohjimmiltaan hyvin oikeistolaisia arvoja edustava, pikkupoliittiseen näppäröintiin taipumusta tunteva karkeakäytöksinen jätkä.”
Kolmas kysymykseni kuuluu, vaikuttaako Jenni Haukio enemmän miehensä kirjallisiin tuotoksiin kuin Sylvi Uino Urkin puheisiin ja kirjoituksiin. Meinaan vaan, että rouva Haukio on presidenttiparista se ainoa palkittu runoilija, jolle Eeva Kilven tuotanto ja Lauri Pohjanpää kalarunoineen ovat tuttua kauraa.

Sauli Niinistön suosio on saattanut epäilyksen varjon sanonnalle, että seepra ei pääse eroon juovistaan. Kansa ei lainkaan näe Niinistössä kärttyisyyttä, hienohipiäisyyttä tai ylimielisyyttä. Heille näyttäytyy auvoisan lempeä perheenisä, joka uudenvuoden puheessaankin lepertelee lemmestä ja toivottaa Jumalan siunausta. Hänhän on suomalaisten Isä Aurinkoinen!
_____________________________
P.S. Vihje: Ö&E, ratkaisuna loppujae (HS-ristikko 4.1.)


3.1.2019 Tabula rasa

Kun vanha vuosi päättyy ja uusi alkaa, edessä on kuin umpihanki, johon jokainen tekee omat latunsa tai enkelinkuvansa. Se on tyhjä taulu, tabula rasa; sitä voi alkaa täyttää soreasti tai paremman puutteessa sotkea vaikka harakanvarpailla.

En ole tehnyt enkä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle. Taaperran vain umpihangessa selkä edellä vastatuuleen ja katson minkälainen jotos siitä syntyy. Saattaa olla, että mitään jälkiä ei jää, koska tuuli koko ajan tuiskuttaa lunta niiden päälle.
Seuraan sen sijaan kohtuullisella mielenkiinnolla, millä vaalivankkureita vetämään asetetut poliitikot vaalikarjaa kosiskelevat.

Valtakunnan ykköslehdessä (30.12.) puolueiden puheenjohtajilta tivattiin uudenvuoden lupauksia. Helpoimmin pidettävän antoi vassareiden Li Andersson. Hän nimittäin lupasi olla käyttämättä sanaa ongelmatiikka. Häneltä saamme odottaa myös puhetta tulevaisuudesta. Teot tietenkin lämmittäisivät enemmän. Vihreiden Pekka Haavisto puolestaan lupasi tehdä kaikkensa, jotta ilmaston lämpeneminen pysähtyy 1,5 asteeseen. Helppo lupaus tämäkin. Vain päättömän ylimielinen olisi luvannut pysäyttää lämpenemisen.

Antti Rinne oli päättänyt olla järkyttämättä kollegoitaan ja jätti mainitsematta pienten eläkkeiden nostamisen. Hän peräänkuulutti kunnianpalautusta tieteelle, koulutukselle ja osaamiselle. Sininen Sampo Terho uhosi demareiden gallupkannatuksen aiheuttaman kateuden vihertämänä, että hän ”puhkaisee ilmat Antti Rinteen älyvapaista miljardilupauksista”. Marginaaliryhmän vetäjä käyttää puolueen kokoon nähden suhteettoman suuria sanoja.

Kokkari Orpo lupasi nostaa työllisyysasteen 75 prosenttiin. Se on tyhjä lupaus siksi, että työllisyysasteemme elää maailmantalouden hengityksen tahdissa. Jo nyt pelotellaan tahdin taittuvan, vaikka hengitys ei kokonaan salpautuisikaan. Jos tavoite saavutetaan, se ei tapahdu Orpon avulla vaan hänestä huolimatta. Orpohan on muuten pettänyt ajat sitten kiveen hakkaamansa lupauksen. Sen mukaan ei synny maakuntahallintoa ilman sotea eikä sotea ilman valinnanvapautta. Tästä valtamedia vaikenee.

Juha Sipilä vannoi tekevänsä politiikkaa ratkaisukeskeisesti. Lupaushan on absurdi, sillä meillä kaikki kansanedustajat valitaan puolueiden listoilta. Ministerit taas valitaan kansanedustajista, vaikka ulkopuolisiakin voisi hallitukseen ottaa. Jokainen kansanedustajan ja ministerin kannanotto on siis poliittinen. Suomen keskusta määrittelee puolueen linjan, ei yksittäinen kansanedustaja/ministeri.

Sipilä on varmaan aivan mukiinmenevä ihminen, mutta hän on jo rikkonut pari keskeistä lupaustaan: Poliittiset virkanimitykset ovat jatkuneet, ja hallitusta laajennettiin kolmella, vaikka vähemmällä piti pärjätä. Tulos tai ulos-lupaus rikkoutuu, koska Sipilä ei ole lähdössä mihinkään, vaikka sote on uppoamassa. Sukeltamassa on myös Sipilän kannatus omien piiripäättäjien keskuudessa. Siitä on puolet jo sulanut.

Halla-ahon lausunnossa mielenkiintoista on se, mitä hän ei sanonut. Hän ei lähde ajamaan Suomea ulos EU:sta eikä vaadi markkaa takaisin. Samoin puuttuivat puheet turvapaikanhakijoiden keskitysleireistä. Mutta populisti voi kyllä kääntää takkiaan äärimmäisen nopeasti missä asiassa tahansa ja milloin tahansa.
________________________
P.S. Timo Soini ja Paavo Väyrynen haluavat näköjään poliittisten uriensa päättyvän mahdollisimman nolosti.

Uutiset Salo.fi

Latu- ja jäätilanteet

Lue lisää »

Tiedote koskien Ollikkalan kuntosalin tilannetta

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Nuori, nainen ja punainen

Haluaisin kirjoittaa teille hieman ajatuksiani siitä, miltä tuntuu olla nuori demari ja nainen. Näin eduskuntavaalien alla ja erityisesti...

Lue lisää »

Ilkka Kantola: ”Liberaali demokratia tarvitsee yhteisöllisyyttä toimiakseen”

Kansanedustaja Ilkka Kantola (sd) peräänkuuluttaa Euroopan Unionin jäsenmaisten välistä yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta pakolaisvirran aiheuttaman...

Lue lisää »