slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Tammikuu 2019

29.1.2019 Viimeinen naula?

Ei tarvitse olla elinkeinokeinoelämän ammattilainen eikä mensakerholainen ymmärtääkseen, että yksityisten vanhuspalvelutuottajien on säästettävä henkilöstömenoissa, jos/kun ne haluavat olla taloudellisesti tehokkaampia kuin julkinen sektori. Siksi Esperi Care on helppo nähdä jäävuorenhuippuna.

Päivittämättömän tietoni mukaan lähihoitaja/perushoitaja saa Salon kaupungilla kymmenisen prosenttia korkeampaa palkkaa kuin esperiläinen. Yleensä ihminen valitsee työpaikkansa palkkatason perusteella. Syitä siihen, miksi yksityinen salolainen palveluntuottaja sitten on onnistunut ja onnistuu edelleen rekrytoinneissaan, voi vain arvailla. Kai niitä löytyy alla olevasta:

Osa heistä on varmaankin sellaisia kaupungille hakeneita, joilla on vähäinen työkokemus. Harva lähihoitaja saa ensi hakemalla vakipaikan, koska määräaikaisina sijaisina palvelleita on leegio. Yksityisellä työnantajalla voi olla jotain etuja, jotka tulevat palkan päälle. En vain voin kuvitella, mitä ne voisivat olla. Pieni itsenäinen yksikkö saattaa tuntua intiimiltä ja kotoisalta. Kaupungin vanhuspalvelut on iso organisaatio.

Jotkut saattavat kokea, että on ”hienompaa” olla töissä yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Tätä kuvaa on mediassa kehitelty niin kauan ja tehokkaasti, että se on saanut vastakaikua pienipalkkaisten keskuudessakin. Hassu tosiasia kuitenkin on se, että paikalliset esperiläiset saavat palkkansa Salon kaupungin verovaroista. Yksikössä on 30 paikkaa, joista 24 täyttää kaupunki joko ostopaikkojen tai palvelusetelien muodossa.
Salon Seudun Sanomissa kaupungin vanhuspalveluiden johtaja vakuutti tänään, että täällä Esperi Caren konserniin kuuluvassa Tiilipuistossa ei ole ollut toiminallisia ongelmia. Hyvä niin: Pentu voi hyvin, vaikka emo sairastaa.

Olen aivan hiljattain (11.1.) antanut tunnustusta ministeri Saarikolle hänen substanssiosaamisestaan ja säälitellyt häntä siitä, että hän joutuu toimimaan kokoomuksen turvakilpenä. Saarikko avaa markkinarakoa yksityisille firmoille, joilla jo nyt on 40 prosentin osuus, ja joiden toiminasta valitetaan suhteellisesti enemmän kuin julkisesta. Hän on sisäistänyt sloganin, että yksityinen toimija on lähtökohtaisesti ja aina parempi kuin kunnallinen.
Nyt on alkanut tuntua siltä, että hän on vain puhuva pää, joka tarkemmin ajattelematta on alkanut itsekin uskoa siihen, mitä hän julkisuuteen suoltaa. Saarikko haluaa saada meidät kaikki uskomaan soten kaiken parantavaan voimaan. Tarkoittiko Saarikko mätä omena-vertauksella sitä, että Esperi Care on ainoa mätä tapaus yksityisten hoivalaitoksien joukossa? Ja uskoo sanomaansa. Halusin minäkin uskoa joulupukkiin vielä pari vuotta sen jälkeen, kun viisivuotiaana olin tunnistanut pukin puhenuotin samaksi kuin naapurin sedällä.

Ymmärrän kyllä, että nyt viimeistään hallituspuolueilla ja niiden kannattajilla on kylmä rinki peffan ympärillä. Kuka muu enää uskoo hallituksen soten tuovan jotain hyvää. Itse en ole uskonut marraskuun 2015 jälkeen. Voi teitä SSS-kolmikko, minkä sopan silloin laitoitte tulelle!
Olisiko tämä Esperi Caresta alkanut ja koko ajan laajeneva kohu viimeinen naula sote-arkkuun?
__________________________________
P.S. Opettajana sain kokea nuorten luulevan, että vastakaiku on vastarinnan synonyymi.


26.1.2019 Salon virkamieskämmi

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. Noin tapasi vanha kansa todeta. Nykypäivän medialla ja elinkeinoelämällä on oma sananlaskunsa: Se että ei ole uutisia on huono uutinen. Huonot uutiset ovat hyviä uutisia, ja hyvät uutiset eivät ole uutisia lainkaan.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on antanut kantelijan oikeusturvaa vaarantaneista laiminlyönneistä huomautuksen Salon apulaiskaupunginjohtajalle ja kaupunginhallitukselle. Lisäksi hän on kertonut käsityksensä kaupunginjohtajan esteellisyydestä ja hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvasta viranomaisen – siis kaupunginjohtajan - neuvontavelvollisuudesta.
Tämä kuuluu siis sarjaan hyvät uutiset, koska Salon kaupungin näkökulmasta kyseessä on huono uutinen. Tällaisen likapyykin peseminen kestää varmaan melko kauan, eikä tässä vaiheessa voi olla varma, tuleeko edes perusteellisilla puhdistusyrityksillä täysin kelvollista jälkeä. Jonkinlainen läiskä saattaa jäädä.

Maija Sakslin on laatinut saamistaan kanteluista (2) seitsensivuisen selvityksen sisältäen myös päätöksen. Apulaiskaupunginjohtajan kannalta raskauttavaa on, että hän ei ollut reagoinut kantelijoiden kiirehtimisiin. Ei myöskään Sakslinin selvityskehotuksiin, vaikka tämä oli todennut, että niiden laiminlyöntiä voidaan pitää virkavirheenä.
Apulaisoikeusasiamies pitää laiminlyöntejä vakavina, koska hänen ”tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.”

Kaupunginjohtaja oli kantelun mukaan laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Näin hänestä tuli kanteluasiassa jäävi. Huolimatta siinä esitetystä arvostelusta hänen omaa menettelyään kohtaan, kaupunginjohtaja laati kaupunginlakimiehen kanssa selvityksen.  Raskauttavaa kaupunginjohtajan toiminnassa on, että hän marraskuussa 2018 jäävinä lähetti apulaisoikeusasiamiehelle pyydetyn selvityksen tiedottamatta asiasta hallitukselle edes jälkikäteen.
Sitä paitsi Sakslin oli pyytänyt nimenomaan kaupunginhallituksen lausuntoa alaistensa virkamiesten toiminnasta. Tätä taustaa vasten hallituksen saama huomautus tuntuu näillä tiedoilla oudolta, jopa epäoikeudenmukaiselta. Miten hallitus olisi voinut antaa asiassa selvityksen, kun asiaa puitiin sen selän takana?

Apulaisoikeusasiamies pitää Salon kaupunginhallituksen (?) ja virkamiesten selvittämisvelvollisuuden laiminlyöntejä sekä piittaamattomuutta kaupungin asukkaiden oikeusturvasta on erittäin poikkeuksellisina.
Lohdullista on, että edellä olevasta huolimatta Sakslin on sitä mieltä, ettei syytteen nostaminen tai asian saattaminen kurinpitomenettelyyn ole tarpeen. Niinpä hän tyytyy antamaan apulaiskaupunginjohtajalle huomautuksen vastaisen varalle. Kaupunginjohtaja ei saa huomautusta, vaan mahdollisista toimenpiteistä päättäminen jäänee kaupunginvaltuustolle, jos ja kun hallituskin kokonaisuudessaan on jäävi.
_______________________________________
P.S. Olen jo aiemminkin todennut, että oli väärä päätös upottaa Salon arvot kulkuväylälle. Siinä ne vain tallotaan.



22.1.2019 Pasmat sekaisin?

Itsevaltiaana tutuksi tullut Don Eero vieraili eilen Salossa. Heinäluoma tapasi salolaisia kauppakeskuksessa ja omiaan Talolla. Salon Seudun Sanomat on ilmeisesti tehnyt linjauksen, että Salon ulkopuolisista poliitikoista uutiskynnyksen ylittävät vain täällä vierailevat ministerit ja puoluejohtajat. Pysytellään tässä kyydissä.

EU-vaaliehdokas Heinäluoma esiintyi lupsakkaasti ja huumoriakin viljellen. Lisäksi hän osoitti omaavansa muitakin pedagogisia taitoja. Ehdokas ei alustanut vaan kuulijat saivat esittää kysymyksiä, joista hän rakensi katsauksensa. Näin hän omien sanojensa halusi mukaan noudattaa läheisyysperiaatetta.

Ja kysymyksiä tehtiin. Keskeinen aihe oli ilmastonmuutos, josta erkanivat polut maalämmön käytölle, sähköautojen hinnoille sekä sopivalle avohakkuumäärälle. Ehdokas suhtautui yllättävän leppoisasti, mielestäni jopa sinisilmäisesti siihen vaaraan, joka unionia uhkaa, mikäli äärioikeistolaiset ja kansallismieliset, jopa rasistiset liikkeet menestyvät EU-vaaleissa.
Sangen vastenmielisiä ilmiöitä on jo kauan ollut havaittavissa Italiassa, Saksassa, Itävallassa ja Ruotsissakin. Tähän sakkiin ovat lyöttäytymässä myös meidän halla-aholaisemme. Lisäksi demokratiavajetta on havaittavissa ainakin Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa. Oma pelkoni on, että vaalitulos voi pahimmillaan repiä rikki yhdessä rakennettua yhteisöä.  Railo on syntymässä jo brittien erosekoilun myötä.

Kotiin palattuani minut saavutti uutinen Antti Rinteen jatketusta sairauslomasta. Puheenjohtaja on poissa vielä ainakin kuukauden päivät. On päivänselvää, että olennaisin asia on Antti Rinteen terveys eli sairauksien voittaminen, mutta ei voi olla harmittelematta sairastumisajankohtaa. Kevään koitosta on jälleen alettu kutsua pääministerivaaliksi, siksi pääehdokasta tarvittaisiin kipeästi kilpakentällä. Rinteen tilannetta synkistää sekin, että hän ei ole toipumassa yhdestä vaan kolmesta taudista.

Sanotaan mitä tahansa, niin tosiasia on, että hän on monen haasteen edessä palatessaan hoitamaan tehtäväänsä. En missään tapauksessa aliarvioi varapuheenjohtajien pätevyyksiä, mutta kolmella kärjellä vaaleja kohti meneminen on riskiprojekti. Jokainen puheenjohtaja on puolueensa julkisivu, eikä niitä voi olla yhtä enempää. Poliittiset vastustajat tulevat käyttämään tilaisuutta härskisti hyväkseen. Tästä on jo esimerkki MTK:n vaalipaneelista; Sanna Marinilta tiukattiin - Orpo etunenässä - tarkkaa vastausta avohakkuiden määrästä, vaikka vastausta eivät ole antaneet asiantuntijatkaan. Irvokkainta tai huvittavinta on, että Marinilta vastausta tiukannut Orpo jätti itse vastaamatta Hesarin kysyessä asiasta hieman aiemmin.
En muuten ole havainnut kilpakumppaneiden – kuten Sipilä ja Orpo - toivottaneen Antti Rinteelle pikaista paranemista. Ehkä asiasta on äänestetty hallituksessa, eikä toivotus ole saanut enemmistö taakseen.
____________________________________________
P.S. Tupo tarkoitti sitä, että punasilmäiset miehet neuvottelivat sopimusta sinisilmäisille. (Eero Heinäluoma)


19.1.2019 Kymmenen vuoden taival

Kolmisen viikkoa sitten käynnistyi - uussalolaisen ajanlaskun mukaan eli kuntien yhdistymisestä laskettuna - kaupunkimme kymmenes elinvuosi. Selvitysmies Arto Koskea kehotettiin kutsumaan hallinnollista muutosta yhdistymiseksi eikä liitokseksi, vaikka uusi kunta ei tulisikaan olemaan esimerkiksi Uskela tai Rikala vaan Salo.

Mahdotonta ei ole, että selvitysmies osasi pakottamattakin valita sanansa ja käyttämänsä terminologian, koska tunsi toimialueensa kuin omat taskunsa. Eikö pörssikurssien takanakin muuten ole yhtä paljon psykologiaa kuin taloustietoa? Ulkoisena merkkinä yhdistymisen painottamisesta oli vaatimus Salon joutsenvaakunan hylkäämisestä, mikä sai ainakin 1600 kuntalaista pahoittamaan mielensä julkisesti. Yhdistymispäätökset tehtiin 11.6.2007 jokaisessa kymmenessä valtuustossa erikseen. Yksimielisyys yllätti.
Päätöksiin osallistui yhteensä 227 valtuutettua, joista noin 92 prosenttia puolsi yhdistymistä. Perniössä kolme valtuutettua vilkutti punaista ja kaksi keltaista valoa. Halikossa vastarannan kiiskiä oli 11 ja Salossa neljä. Heistä nykyisessä Salon valtuustossa istuu vielä tai enää vain kaksi.

Syitä siihen, että valtuustot olivat yhdistymisestä lähes herttaisen yksimielisiä, oli enemmän kuin yksi, vaikka asiassa edettiinkin talous edellä. Salon hulppeat yhteisöverotulot houkuttivat naapureita kuin hunajapurkki pörriäisiä. Vuonna 2006 Matti Vanhasen hallitus lähti edistämään ”hallittua rakennemuutosta”, jonka tarkoituksena oli vähentää kuntien määrää ei keppiä vaan porkkanaa käyttäen. Kuntien yhdistymisellä tänne valtiolta saatu uuden kunnan pesämuna eli porkkanaraha oli vaivaiset 17 miljoonaa euroa. Sitä pidettiin kuitenkin nollaa parempana; pelättiin aidosti, että maan hallitus jossain lähitulevaisuudessa ottaisi ohjelmaansa myös pakkoliitokset. Silloin tulisi pelkkää keppiä.

Muuttotappioista kärsivien pikkukuntien taloustilanne oli siinä hantissa, että niille yhdistyminen oli kuin ajolähtö kolmospesällä kärkkyvälle tai pelastusrengas hukkuvalle. Kun uusi Salo aloitti tammikuussa 2009, yhteiset kassavarat olivat 11 miljoonaa; eivät plussalla vaan miinuksella.
Oma merkityksensä yksimielisyyden syntymiseen lienee ollut myös kuntajohtajien ikärakenteella. Jos kyläpäällikköinä olisi ollut joukko uraansa aloittelevia virkamiehiä, kuntarajojen poistaminen ei ehkä olisi tapahtunut yhtä sutjakkaasti. Kesäkuussa 2007 seitsemän pienintä kuntaa hyväksyivät selvitysmiehen yhdistymissopimuksen yksimielisesti ilman äänestyksiä.

Nokian romahdus jakaa salolaiset ainakin kolmeen lahkoon: Parhaaseen A-ryhmään kuuluvat ne, jotka välittömästi masentavan uutisen kuultuaan sanoivat vuodesta 1991 tienneensä, että Nokian lähtee. Heitä jonkin verran vaatimattomampia olivat ne, jotka tiesivät näin käyvän, mutta tapahtuman päivämäärä yllätti. Kolmanteen kuului varmaan enemmistö, joka oli pelännyt pahinta mutta toivonut parasta ja yllättyi, kun katastrofi sitten tapahtui. Yhdistymissopimusta hyväksyttäessä Salon talouden taivas oli seesteinen mutta alkoi synkistyä jo ennen kuin uusi kunta aloitti toimintansa. Nyt näyttää olevan poutasää.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


11.1.2019 Eilen eduskunnassa

Sipilän hallituksen aikana eduskunnan kyselytunnilla on nähty sellaistakin, että ministerit ovat siirtyneet vastaajista kyselijöiksi. Olen ymmärtänyt, että alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin ollut aivan päinvastainen: oppositio kyselee ja tarpeen mukaan jopa hiillostaa.

Eilisellä kyselytunnilla pääosaan nousi odotetusti hallituksen esitys anestesialeikkauksista. Opposition kriittisiin kysymyksiin vastasi ministeri Annikka Saarikko. Tästä verbaalisesta laukaustenvaihdosta syntyi itselleni sellainen kuva, että ministeri selvisi hengissä, koska hän oli aivan kuin läpinäkyvän panssarilasin suojassa. Panssarin tehtävää hoiti sanatulva, vuolaana kuin aikoinaan Paavo Noposella tai Raimo Häyrisellä. Ministeriä ei kuitenkaan ole syytä kutsua höyry-Annikaksi eikä panssari-Saarikoksi, sopivin epiteetti on ilman muuta teflon, siihen ei lika ei tartu.

Jos Saarikon paikalla olisi ollut huonompi sanailija, esimerkiksi änkkätäti Anu Vehviläinen, hänet olisi symbolisesti ammuttu seulaksi. Niinhän Vehviläiselle kävi Jan Vapaavuoren käsittelyssä A-studiossa runsas vuosi sitten. Saarikon vahvuuksiin verbaliikan lisäksi on luettava kärsivällisyys, joka johtunee perimässä saaduista lehmän hermoista. Jos kasvoille nousee punaa, se menee pikemminkin ylipainon kuin hermostumisen piikkiin.

En epäile Saarikon asiaosaamista, mutta hänen kannaltaan traagista oli, että hän joutui ajamaan kokoomuksen asiaa, eikä siksi saanut tukea omiltaankaan. Kokoomusministerit vain hyräilivät tyytyväisinä aitiossaan. Heille sopii aina erinomaisesti se, että joku muu joutuu panemaan itsensä likoon. Tämä näkyy kaikissa gallupeissa.
Näinhän se oli sodassakin: Vihollisen asemiin ensin menneet eivät olleet enää hengissä, kun jäljessä tulleille ja eloon jääneille jaettiin natsoja ja prenikoita. Antero Rokka poikkeuksena vahvistaa säännön.

Ministeri Saarikko on pääosin rehellinen. Varmaankin siksi hän ei vastannut, vaikka häneltä kaksi kertaa tiukattiin, liittyykö hallituksen esitykseen jokin salainen kabinettisopimus. Hän saattoi jättää vastaamatta, koska kukaan ei kysynyt lyhyesti ja ytimekkäästi sopimuksesta, vaan se oli kuin liitännäisenä varsinaisen kysymyksen kyljessä.

Summa summarum: Monilta aluesairaaloilta kiellettiin potilasturvallisuuteen vedoten nukutusta vaativat leikkaukset. Nyt hallitus haluaa luoda tilanteen, jossa yksityiset klinikat voisivat niitä tehdä, mikäli (yliopistolliseen) keskussairaalaan on alle puolen tunnin matka piipaa-autolla. Näin hyvä veli-järjestelmä toimii maassa, jossa korruptio on marginaali-ilmiö.
______________________________________
P.S. Asiakasmaksulain muutos on oma juttunsa. Siitäkään Saarikko ei sulkaa hattuunsa saa.


5.1.2019 Vastauksia vailla

Tämän viikonlopun tärkein homma on tehty: olen selvittänyt Hesarin ristikon ja Suomen Kuvalehden piilosanan. Ratkaisemisessa palkitsevaa on, kun löytää vastaukset vihjeisiin. On silloinkin, vaikka ei onnistuisikaan keksimään, oikeat ratkaisut saa näet tietää muutaman viikon kuluttua. Ei se sen kummempaa ole.

Toisin on politiikassa. Kyyninen voi väittää, että politiikoilta voi kysyä mitä tahansa, ja he vastaavat mitä sattuu. Vastaukset eivät aina sovi kysyjän laatimaan sanaruudukkoon. Toinen kyynikko taas voi väittää, että toimittajilla on ruudukoita, joihin vastaukset vaikka väkisin puristetaan. Tai sellaisia, joihin vastaukset solahtavat kuin itsekseen. Kiekkoilijahan on saatanan tunari, ellei hän pistä suoraan lapaan tullutta syöttöä tyhjään maaliin.

En lähde ruotimaan tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta, koska sen ovat jo paljon pätevämmät tehneet ja sille perinteiden mukaisesti suitsuttaneet. Alamme olla jo siinä pisteessä, että kaikki Saulin Niinistön lausumat sanat ovat kuin kultahippuja tai arvokkaita helmiä. Teen sen sijaan kolme kysymystä, joihin aivan varmaan on turha odottaa vastausta kolmen viikon kuluessa.

Ensiksi kysyn, miten on mahdollista, että tämän vuoden puhe löi laudalta kaikki hänen aiemmin pitämänsä, vaikka niitäkin ylistettiin maasta taivaaseen. Ei kai täydellistä voi parantaa? Toiseksi: kumpi on viime vuosien aikana muuttunut enemmän Erkki Tuomioja vai Sauli Niinistö. Kysymys on aiheellinen, koska vähintään vuoden päivät Tuomioja on ollut Niinistö-fani. Hän on vuolaasti kiitellyt presidenttiä julkisuudessa, mutta Niinistö ei ole tuesta julkisesti kiittänyt. Onko Tuomioja TP:n sisäpiirissä oleva ulkopoliittinen neuvonantaja? Siihen hommaanhan Timo Soinista ei esimerkiksi ole.

Melko pitkä matka nykypäivään lausuntoihin Tuomiojalla on muistelmiinsa liittämästä Niinistöä koskevasta luonnehdinnasta: ”Kokouksessa hän pelehtii ja vääntelee naamaansa kuin pahanilkinen koulupoika. Hän on pohjimmiltaan hyvin oikeistolaisia arvoja edustava, pikkupoliittiseen näppäröintiin taipumusta tunteva karkeakäytöksinen jätkä.”
Kolmas kysymykseni kuuluu, vaikuttaako Jenni Haukio enemmän miehensä kirjallisiin tuotoksiin kuin Sylvi Uino Urkin puheisiin ja kirjoituksiin. Meinaan vaan, että rouva Haukio on presidenttiparista se ainoa palkittu runoilija, jolle Eeva Kilven tuotanto ja Lauri Pohjanpää kalarunoineen ovat tuttua kauraa.

Sauli Niinistön suosio on saattanut epäilyksen varjon sanonnalle, että seepra ei pääse eroon juovistaan. Kansa ei lainkaan näe Niinistössä kärttyisyyttä, hienohipiäisyyttä tai ylimielisyyttä. Heille näyttäytyy auvoisan lempeä perheenisä, joka uudenvuoden puheessaankin lepertelee lemmestä ja toivottaa Jumalan siunausta. Hänhän on suomalaisten Isä Aurinkoinen!
_____________________________
P.S. Vihje: Ö&E, ratkaisuna loppujae (HS-ristikko 4.1.)


3.1.2019 Tabula rasa

Kun vanha vuosi päättyy ja uusi alkaa, edessä on kuin umpihanki, johon jokainen tekee omat latunsa tai enkelinkuvansa. Se on tyhjä taulu, tabula rasa; sitä voi alkaa täyttää soreasti tai paremman puutteessa sotkea vaikka harakanvarpailla.

En ole tehnyt enkä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle. Taaperran vain umpihangessa selkä edellä vastatuuleen ja katson, minkälainen jotos siitä syntyy. Saattaa olla, että mitään jälkiä ei jää, koska tuuli koko ajan tuiskuttaa lunta niiden päälle.
Seuraan sen sijaan kohtuullisella mielenkiinnolla, millä vaalivankkureita vetämään asetetut poliitikot vaalikarjaa kosiskelevat.

Valtakunnan ykköslehdessä (30.12.) puolueiden puheenjohtajilta tivattiin uudenvuoden lupauksia. Helpoimmin pidettävän antoi vassareiden Li Andersson. Hän nimittäin lupasi olla käyttämättä sanaa ongelmatiikka. Häneltä saamme odottaa myös puhetta tulevaisuudesta. Teot tietenkin lämmittäisivät enemmän. Vihreiden Pekka Haavisto puolestaan lupasi tehdä kaikkensa, jotta ilmaston lämpeneminen pysähtyy 1,5 asteeseen. Helppo lupaus tämäkin. Vain päättömän ylimielinen olisi luvannut pysäyttää lämpenemisen.

Antti Rinne oli päättänyt olla järkyttämättä kollegoitaan ja jätti mainitsematta pienten eläkkeiden nostamisen. Hän peräänkuulutti kunnianpalautusta tieteelle, koulutukselle ja osaamiselle. Sininen Sampo Terho uhosi demareiden gallupkannatuksen aiheuttaman kateuden vihertämänä, että hän ”puhkaisee ilmat Antti Rinteen älyvapaista miljardilupauksista”. Marginaaliryhmän vetäjä käyttää puolueen kokoon nähden suhteettoman suuria sanoja.

Kokkari Orpo lupasi nostaa työllisyysasteen 75 prosenttiin. Se on tyhjä lupaus siksi, että työllisyysasteemme elää maailmantalouden hengityksen tahdissa. Jo nyt pelotellaan tahdin taittuvan, vaikka hengitys ei kokonaan salpautuisikaan. Jos tavoite saavutetaan, se ei tapahdu Orpon avulla vaan hänestä huolimatta. Orpohan on muuten pettänyt ajat sitten kiveen hakkaamansa lupauksen. Sen mukaan ei synny maakuntahallintoa ilman sotea eikä sotea ilman valinnanvapautta. Tästä valtamedia vaikenee.

Juha Sipilä vannoi tekevänsä politiikkaa ratkaisukeskeisesti. Lupaushan on absurdi, sillä meillä kaikki kansanedustajat valitaan puolueiden listoilta. Ministerit taas valitaan kansanedustajista, vaikka ulkopuolisiakin voisi hallitukseen ottaa. Jokainen kansanedustajan ja ministerin kannanotto on siis poliittinen. Suomen keskusta määrittelee puolueen linjan, ei yksittäinen kansanedustaja/ministeri.

Sipilä on varmaan aivan mukiinmenevä ihminen, mutta hän on jo rikkonut pari keskeistä lupaustaan: Poliittiset virkanimitykset ovat jatkuneet, ja hallitusta laajennettiin kolmella, vaikka vähemmällä piti pärjätä. Tulos tai ulos-lupaus rikkoutuu, koska Sipilä ei ole lähdössä mihinkään, vaikka sote on uppoamassa. Sukeltamassa on myös Sipilän kannatus omien piiripäättäjien keskuudessa. Siitä on puolet jo sulanut.

Halla-ahon lausunnossa mielenkiintoista on se, mitä hän ei sanonut. Hän ei lähde ajamaan Suomea ulos EU:sta eikä vaadi markkaa takaisin. Samoin puuttuivat puheet turvapaikanhakijoiden keskitysleireistä. Mutta populisti voi kyllä kääntää takkiaan äärimmäisen nopeasti missä asiassa tahansa ja milloin tahansa.
________________________
P.S. Timo Soini ja Paavo Väyrynen haluavat näköjään poliittisten uriensa päättyvän mahdollisimman nolosti.

Uutiset Salo.fi

Vesi poikki Ylhäisissä

Lue lisää »

Fysioterapeutin suoravastaanotto Salon terveyspalveluissa 2.9.2019 alkaen

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Sastamalassa juhlittiin kansanvaltaa

-Kansanvaltainen Suomi ei ole kova, mutta se on luja, eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd) totesi Sastamalan kansanvallan päivän juhlassa...

Lue lisää »

IL: Kansanedustaja al-Taeen tutkintotiedoista löytyi epäselvyyksiä

Kansanedustaja Hussein al-Taee (sd.) on ilmoittanut koulutuksestaan tietoja, jotka ovat epäselviä, kertoo Iltalehti. Lehden mukaan al-Taee on kertonut...

Lue lisää »