Muualla verkossa
Tammikuu 2012
31.01.2012
Minulta on kysytty, mitä kampanjaa minä oikein käyn. Vastaukseni on, että minulla on meneillään vaalikampanja, jonka päämääränä on, että Suomi saa presidentiksi jäljellä olevista liberaalimman, aidomman, kielitaitoisemman sekä inhimillisemmän. Oleellista on myös se, että hänellä on enemmän näkemystä ja kokemusta ulkopolitiikkaan liittyvistä asioista kuin taloudesta, koska jälkimmäinen ei kuulu presidentin tehtäväkuvaan.
Konservatiivisen ehdokkaan takana olevat kokoomukselaiset hokevat, että he eivät ole kilpailevaa ehdokasta vastaan vaan pelkästään oman ehdokkaansa puolella.
Olen erittäin usein eri mieltä heidän kanssaan, niin tälläkin kertaa. Tuo fraasi on pelkkää semanttista höttöä, jolla ei ole mitään yhteyttä reaalimaailmaan, eikä sillä – toivottavasti - omilla aivoilla ajattelevaa kansalaista höynäytetä.
Jos antaa äänensä A:lle, on samalla toiminut ehdokas B:tä vastaan. Tämä on minusta täysin loogista ja ymmärrettävää, eikä sen oivaltamiseksi korkeakoulutusta tarvita. Tyhjän äänestyslipun jättäminen tämän vaalin toisella kierroksella saattaa käytännössä merkitä samaa kuin äänen antaminen kuutoselle.
MTV-3, joka - kuten minäkin - on hevosensa näissä raveissa valinnut, on hyllyttänyt toimittajan, joka haastattelutilanteessa on näyttänyt voitonmerkkiä Haavistolle ja hänen kannattajilleen.
Tuomio saattaa olla oikea, mutta jos Merja Ylä-Anttila olisi ollut johdonmukainen, hän olisi jo ajat sitten pistänyt lukittuun kaappiin myös toimittaja Timo Haapalan, Vesa Kallionpään ja Matti Maunun. Näiden toimittajien puolueellisuus suorissa lähetyksissä on varmaan heidän esimiehensä mielestä ollut niin ovelaa, että sitä ei katsoja ole huomannut. Erittäin moni on. Muuten olen sitä mieltä, että Maikkarin uutistoimituksen olisi käynyt kehnosti, jos kaikki siellä Niinistölle liputtavat olisi pantu lepäämään yli vaalien.
Nyt kun toisella kierroksella on näyttävästi otettu esiin Niinistön vaimot, mietin, missä vaiheessa tutkiva journalismi vielä ennen vaaleja pöyhii Niinistön kihlausta ja sen purkautumista Tanja Karpelan kanssa. Halaistuakaan sanaa ei asiasta ole sanottu eikä kirjoitettu. Itse olen ollut kaksi kertaa kihloissa ja molemmilla on ollut merkitystä elämässäni. Onko Tanja Karpela siis luuranko Niinistön kaapissa?
_______________________
P.S. Olen erittäin monta kertaa kirjoittanut, että en kommentoi mielipidekyselyjen tuloksia. Jo nyt voi kuitenkin todeta, että presidentinvaaligallupit ovat olleet väärässä. Kuinka väärässä, se selviää Runebergin päivänä.
28.01.2012
Päätoimittaja Ville Pohjonen kirjoitti tänään otsikolla Katja Taimelan yllätysvalinta. Kolumnin otsake sallii kaksi tulkintaa: ensinnäkin sen, että hänet valittiin yllättäen tai sitten, että asianomainen teki odotusten vastaisen valinnan. Jälkimmäinen tulkinta on ainoa oikea.
Kirjoituksessaan Pohjonen käsitteli Katjan valintaa valtuuston puheenjohtajaksi asiallisesti sekä objektiivisesti. Hänen mielestäään kansanedustajmme yllätti siksi, että tämä nyt otti puheenjohtajan nuijan vastaan. Kunnallisvaalien jälkeen syksyllä 2008 hän kieltäytyi kunniasta käytännöllisesti katsoen hetkeäkään miettimättä. Päätoimittajan ajatukset ja tulkinnat sattuvat pitkälti yksiin omieni kanssa. Siitä huolimatta muutamia reunahuomautuksia.
Kirjoitin blogissani 20.12.2011: ”Jos minä saisin päättää, antaisin valtuuston puheenjohtajan nuijan Saija Karnistolle ja tekisin Jorma Elovaarasta valtuustoryhmän puheenjohtajan. Silloin Elovaara voisi jatkaa myös hallituksen varapuheenjohtajana.
En maininnut lainkaan Katjaa, koska luulin tuolloin, että kansanedustajan työ ei olisi kohtuullisella vaivalla sovitettavissa kunnan ykkösen tehtäviin. Saijan valintaa pidin luontevana, koska hän oli näyttänyt kykynsä monissa vastuullisissa tehtävissä: esimerkiksi SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajana. Nyt kun Katja on ottanut paikan haltuunsa, olen siitä pelkästään iloinen. Toivotan hänelle onnea, menestystä ja pitkää pinnaa! Älä unohda hymyäsi!
Päätoimittaja Pohjonen kirjoitti, että demarit jakavat tärkeimmät paikat vaaleissa saatujen äänien perusteella. Koska hän tässä kohtaa ajoi mutkan suoraksi, on syytä palata vaalien jälkeiseen aikaan eli syksyyn 2008.
Olin mukana SDP:n työvaliokunnassa, joka valmisteli luottamuspaikkojen täyttöä. Kaikilta valtuutetuksi valituilta kysyimme heidän toiveitaan. Katja ilmoitti heti, että hänen aikansa riittää pelkästään valtuutetun tehtävään.
Koska olimme suurin ryhmä, saimme valita valtuuston ja hallituksen puheenjohtajan välillä. Vaikka protokollassa hallituksen puheenjohtaja on kakkonen, paikka on käytännössä tärkeämpi mutta samalla myös työllistävämpi kuin valtuuston puheenjohtajuus. Luovuimme hallituksen vetäjän paikasta, koska siihen sopivilla ryhmäläisillä ei ollut käytännön mahdollisuuksia ottaa tehtävää vastaan. Harmi!
Ongelmatapauksiksi nousivat Simo Vesa ja Eija Seppälä, koska he olivat istuneet vanhan Salon kaupunginhallituksessa. Kumpikaan ei voinut ymmärtää, että kunnalliset luottamustoimet ovat määräaikaisia eli valtuustokauden mittaisia.
Asian saamiseksi rauhallisesti satamaan ehdotin, että Eija Seppälästä tehtäisiin teknisen lautakunnan puheenjohtaja. Ajatukseni hyväksyttiin, vaikka tämän päivän valossa ehdotukseni oli läpeensä tyhmä.
Pohjonen oli sitä mieltä, että Katja lähti nyt pelastavaksi enkeliksi, jotta demaririveissä ei olisi syntynyt hässäkkää, jos ryhmän kolmanneksi eniten ääniä saanut olisi sivuutettu puheenjohtajaa valittaessa. Ei se noin mennyt. Kyllä asiaa käsiteltäessä punnittiin asioita herkemmällä vaa’alla. Jos Katja ei olisi suostunut hommaan, Saija olisi valittu äänimääriin katsomatta. Sitä paitsi ryhmällä on edelleen samat heikot lenkkinsä. Vain uudet vaalit kaiken muuttaa voi?
_______________________
P.S. Kaksimielinen otsikko tämäkin:” Isä tappoi tyttärensä koiran vasaralla”. (IL 13.1.)
26.01.2012
Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia sivuillani vierailleita;ilman teitä en sivujani päivittäisi. Toivottavasti yhteys toimii jatkossakin. Ja sitten asiaan.
Viime viikkojen ykköspuheenaiheena valtakunnassa on ollut presidentinvaali. Paikallista väriä siihen on tuonut se, että toiselle kierrokselle päässeen – nyt jo eläkeikään ehtineen - median suosikiksi tehneen juuret ovat paikallisessa savessa. Niinpä pelkästään oikealla silmällä näkevät ovat sitä mieltä, että jokaisen salolaisen velvollisuus on vääntää lippuun numeroksi kuusi, på svenska sex. Minusta vetoomus koskee nimenomaan Pertti Salolaista mutta ei tuulipukuista salolaista.
Aivan oma paikallinen juonne vaaliin tuli myös siitä, että Katja Taimela ilmoitti julkisesti äänestävänsä tyhjää toisella kierroksella. Tästä häntä on nyt haluttu ristiinnaulita, ja enemmistö teilaajista yrittää tehdä sen nimettömästi. Noin toimivat vain raukat eli suoraan suomeksi sanottuna paskahousut.
Omalla nimellään suoraselkäisesti ylituomariksi lähti kuitenkin paikallisen kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tatu Johansson blogissaan. Kirjoitus julkaistiin tänään sellaisenaan(?) paikallislehden tätä mieltä-sivulla.
Jutun ydin oli, että Katja Taimelalla ei ole oikeutta äänestää tyhjää presidentinvaalin toisella kierroksella kahdesta syystä: Ensinnäkin siksi, että Tatu itse äänesti Katjaa valtuuston puheenjohtajavaalissa tämän viikon maanantaina. Toiseksi siksi, että hänen tietämyksensä mukaan jotkut kokoomusnaiset äänestivät Katjaa henkilönä – eivät siis sosialidemokraattina - viime eduskuntavaalissa.
Mistä hitosta Tatu Johansson sen tietää? Suomessa vaalit ovat ymmärtääkseni yleiset mutta salaiset. Parasta ja kunnioitettavaa hänen mielipiteessään oli, että hän halusi seisoa sanojensa takana laittamalla nimensä mielipiteen alle.
Naamakirjassa, joka on osa sosiaalista mediaa, vaalitaisto käy täysillä. Kuutosehdokkaan kannattajat ovat alkaneet kampanjoida pakkoäänestämisen puolesta. Itse olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että äänestäminen on oikeus eikä velvollisuus.
Kaksivaiheisessa vaalissa toisen kierroksen seuraaminen sivusta on minusta täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, jos pitää molempia jäljellä olevia ehdokkaita mahdottomina. Silloin voi jättää oikeutensa käyttämättä tai äänestää tyhjää. Kyse ei ole raukkamaisuudesta vaan kannanotosta, kun/jos on ilmaissut tahtonsa ensimmäisellä kierroksella. Siitä en kuitenkaan pidä, että mennään koppiin antamaan ääni Kiinan keisarille, kirkkoveneelle tai Aku Ankalle.
_____________________
P.S. Runebergin päivänä äänestämään mennessäni minun ei ole mahdollista valita parasta, siksi minun on turvauduttava kakkosvaihtoehtoon.
24.01.2012
Salon valtuusto näytti aloittaneen vaalikauden viimeisen vuoden kokouksella, jonka asialista oli yhtä vähän eroottinen kuin poliittinekin: pelkkä pakkopulla siis. Vai onko joku mahdollisesti joskus saanut eroottisen kuivaa känttyä?
Se, että jotkut valtuutetut paikallislehden uutisoinnin mukaan eilen olivat olleet täpinöissään, ei voinut olla esityslistan ansiota. Kyse oli ilmeisesti vaali-illan jälkihuumasta, josta porvarillista charmia ei löydä hakemallakaan. Toisaalta en kyllä tiedä, mitä kyseinen charmi tarkalleen ottaen tarkoittaa. Paljon siitä puhutaan, mutta termiä ei kukaan ole kunnolla aukaissut. Lähinnä minulle tulee mielikuva pönöttävistä herroista, joiden daamit pikkusormi sojossa siemailevat kahviaan.
Minäpä aukaisen hieman tuota vaali-illan huumaa: Valtuusto valitsi eilen itselleen uuden puheenjohtajan paikkansa jättäneen Jukka Roosin tilalle. Jos pykälä olisi hoidettu käsikirjoituksen mukaan, se olisi mennyt läpi noin minuutissa, ja Katja Taimela olisi siirtynyt nuijan varteen.
Nyt valinnasta tehtiin näytelmä, johon pakollisena kuviona kuului suljettu lippuäänestys. Kaikki tämä johtui siitä, että vapauspuolueen airut ja valtuuston surullisen hahmon ritari oli mennyt esittämään tehtävään itseään. Henkilövaaliinhan saa kannattamattoman ehdotuksenkin.
Jutun pihvi ei ollut tämän reppanan toiminnassa vaan siinä, että joku huumautui äänestämään häntä. Voisin kuvitella, että tukiääni tuli vihreiden ryhmästä, ei kuitenkaan naiselta. Lisäksi kolme äänesti tyhjää. Se miksi näin kävi voi selittyä sillä, että Katja on jo ennen kokousta kahvin ääressä kertonut äänestävänsä tyhjää presidentinvaalin toisella kierroksella.
Yhdellä lauseella hän synnytti kerralla neljä mielensäpahoittajaa. Todellakin vain neljä, sillä vapauden soturi toimi sillä mandaatilla, jonka hän oli saanut vessan peilissä olleelta kaverilta.
Vahvistusta yllä olevalle teorialle sain (fb)-kaverini Tatu Johanssonin blogista. Hän oli katkeroitunut Katjan tulevasta äänestyskäyttäytymistä, josta paikallislehti tänään uutisoi. Tatu pahoitti mielensä, koska hän äänesti eilen Katjaa - eikä tyhjää - siksi, että tämä oli parempi kuin vapauspuolueen sanansaattaja. Ja siksi, että on tyhmää äänestää tyhjää. Tosiasiassa Tatua korpesi, että ääniharava Katja ei luvannut äänestää salolaislähtöistä konservatiivia, joka sanoo olevansa Suomella töissä.
Ymmärrän kyllä, miksi Katja antoi pakit Niinistölle ja halusi myös kertoa sen äänestäjilleen, joita on yli kahdeksan tuhatta. Se sijaan en aivan pystynyt seuraamaan Katjan ajatuksenjuoksua siitä käymistilasta, johon Haaviston äänestäminen hänet suistaisi.
____________________________
P.S. Toiselle kierrokselle päässyt eläkeläinen ei tunnusta olevansa konservatiivikaan, vaikka on ollut sellaisen puolueen puheenjohtajakin. Apua, tämä arvojohtajaksi pyrkivä onkin aina ollut aatteeton!
22.01.2012
Spektaakkeli on nähty, ja se toi mieleeni Seppo Rädyn tokaisun erään huonosti menneen kisan jälkeen toimittajalle, joka kysyi, miltä nyt tuntuu. Koska oletan kaikkien lukijoiden muistavan tuon yksisanaisen lauseen, en toista sitä tässä. Ilman sitä tekstini vaikuttaa paljon siistimmältä.
Vaalikampanjan aikana hoettiin väsymiseen asti, että nyt ollaan valitsemassa arvojohtajaa. Onko todella niin, että 36 prosenttia äänestäneistä kokee Sauli Niinistön arvomaailman omakseen? Vai onko niin, että he eivät tietoisia ole siitä, minkälaiselle maailmankatsomukselle Niinistö arvonsa rakentaa. Kannattaisi käydä läpi hänen eduskuntatyötään 20 vuoden ajalta. Kyllä hän tuon ajan pyllisti palkansaajille kumartaessaan työnantajille ja elinkeinoelämälle. Valtiovaraiministerinä hän junaili veromuutokset, jotka ovat johtaneet voimakkaaseen tuloerojen kasvuun.
Vai voisiko olla niin, että ensimmäisen kierroksen ykkönen toimi vaalikampanjassaan Groucho Marxin ajattelun pohjalta: ”Minulla on periaatteeni, mutta jos ette pidä niistä, minulla on muitakin periaatteita”.
Paavo Lipponen oli vaalin alisuoriutuja. Kyllä minimitavoite ilman muuta oli pääsy toiselle kierrokselle. Se oli realismia silloin, kun hänet asetettiin ehdokkaaksi. Viides sija ja vaatimaton vajaan seitsemän prosentin kannatus ovat suuri pettymys. Lipponen ei missään vaiheessa lähtenyt nousuun vaan jäi kiitoradalle tai urheilutermillä ilmaisten lähtötelineisiin. Televisio on yksinkertaisesti liian nopea viestin hitaalle Lipposelle.
Edellä oleva ei suinkaan tarkoita, että Niinistö olisi lähtenyt lentoon; syksyllä media tiesi varmasti, että toista kierrosta ei tarvita. Kuitenkin Niinistön gallupsuosiosta suli pois lähes 30 prosenttia. Tai oikeammin sanottuna hänen kannatusluvuissaan, joita media toitotti, oli tuon verran ilmaa. Mutta ei tällainen väärän informaation syöttäminen mediaa nolota, koska se ja nimenomaan viestimien omistajat saivat haluamansa tuloksen.
Kansalaiset olivat sitä mieltä, että Paavo Lipponen on valtiomies mutta liian vanha sellainen. Jos ykköskierroksen voittajasta tulee presidentti, hänestä tulee yhden kauden mies, sillä kuuden vuoden jälkeen hän on 70-vuotias. Siis aivan liian vanha toiselle kaudelle. Kansa pääsee vuonna 2018 valitsemaan seuraavaa arvojohtajaa.
Paavo Väyrynen teki tempun: Kun hän asetti itsensä ehdokkaaksi, keskustan johto oli enemmän kiusaantunut kuin innostunut. Varapuheenjohtaja Timo Kaunisto jopa antoi julkisuuteen lausunnon, jossa kertoi häpeävänsä Väyrystä. Vaalivalvojaisissa Kaunisto suitsutti ylistystä inhokilleen. Taitaa olla "marxilainen" tämä Kaunistokin.
Isosta Jytkystä ilmat olivat pihalla, ja tässä vaalissa ilmiöksi nousikin Pekka Haavisto. Olin päättänyt, että seuraan toista kierrosta sivusta, jos siellä vastakkain ovat dinosaurukset Niinistö ja Väyrynen. Nyt kun siellä onkin Haavisto, tilanne on aivan toinen. En jätä ääntäni käyttämättä, mutta en tietenkään julkista, kummalle sen annan.
______________________
P.S. Sari Essayah oli valinnut sloganikseen askeleen edellä. Tuloksissa hän oli kyllä erittäin monta askelta jäljessä.
21.01.2012
Mielenkiintoinen piirre suomalaisessa politiikassa on, että äänestysprosentti on korkein vaalissa, jolla on kaikkein vähiten merkitystä kansalaisen päivittäiseen arkeen. Tämä ei ole osoitus siitä, että kansalaiset olisivat tyhmiä, vaan pikemminkin on kyse älyllisestä laiskuudesta. Kun presidentinvaalitaistelu on luonteeltaan lähempänä vuorovaikutteista viihdeohjelmaa kuin vakavasti otettavaa poliittista tapahtumaa, hömppään totutetut mediakuluttajat kokevat presidentin valitsemisen hauskaksi paina tykkää-seuraleikiksi tai linnanjuhlien kaunein iltapuku-kisaksi.
Nyt valittavan presidentin valtaoikeudet ovat niin vähäiset, että niistä ei revitä keskustelunaiheita kuin viikoksi, kuitenkin ”vaalikampanjaa” on käyty kuukausitolkulla: puhuttu siis aidanseipäästä. Oli pöyristyttävää havaita, että kaupallinen media unohti pääasian heti vaalikampanjan alkumetreillä. Siinä, että iltapäivälehdet ja kaikenkarvaiset mainosrahoitteisen pöllövision rengit hukkasivat punaisen langan, ei sinänsä ollut mitään yllättävää. Nämä haapalat ja kallionpäät & kumppanit ovat niin tottuneita työstämään kakasta rahaa, että he eivät enää haista työprosessissa syntyvää pahaa hajua.
Olen monta kertaa todennut, että Mauno Koivisto on yksi Suomen merkittävimmistä presidenteistä siksi, että hän palautti Suomeen parlamentarismin pyrkimällä aktiivisesti ja määrätietoisesti vähentämään presidentin mahdollisuuksia häärätä ja määrätä sisäpolitiikassa. Mielenkiintoista oli YLE:n vaalitentissä kuulla, että presidentin vallattomuus on alkanut kolkuttaa Koiviston omaatuntoa. Ymmärsin Koiviston olevan nyt sitä mieltä, että hänen johdollaan lähdettiin kulkemaan oikeaan suuntaan, mutta jossakin vaiheessa kurssia olisi tullut tarkistaa muutamalla piirulla takaisinpäin. Nyt se myöhäistä, koska ollaan jo niin syvällä metsässä. Ei perustuslakia voi rukata ennen jokaista vaalia.
Oma roolinsa on jälleen ollut gallupeilla. Kun kampanjan alussa Niinistö saatiin – median mielestä – nostettua varmaksi toiselle kierrokselle menijäksi, hänelle alettiin hakea kilpakumppania. Se että näillä kyselyillä voidaan vaikuttaa kansalaisiin, ei johdu äänestäjien yksinkertaisuudesta vaan inhimillisestä tekijästä: valtaosa ihmisistä on sopeutuvaisia yksilöitä, jotka vain haluavat olla voittajan puolella. Vaikka he eivät kertoisi kenellekään omasta äänestyskäyttäytymisestään, he tuntevat sisäistä iloa äänestämänsä ehdokkaan menestymisestä. Matti ja Maija Meikäläinen ovat mielellään jakamassa voittoa ja haluavat juopua sen huumasta. Nyt ei ole kyse hevoskilpailusta, jossa panostus ennalta arvioituun huonoon hevoseen tuottaa moninkertaisen potin.
Oleellista on, että kyselyissä presidentintekijä ei ole kansa vaan kaupallinen media. Pari päivää sitten Hesari, Sami Borg ja kaikki ehdokkaat Niinistöä myöten pitivät pahana sitä, että kyselyt ohjaavat ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Se nauratti, että Niinistön mielestä haitallisuus alkoi samana päivänä, kun hänen suosionsa oli pudonnut pohjalukemaan. Gallupin pelko on viisauden alku.
_______________________
P.S. Vaimoni pitää yksinkertaisesta, minä puolestani esimerkiksi sananmuunnoksista ja anagrammeista. Presidenttiehdokkaiden anagrammeista Paavo Lipponen veisi pappien valoon, Sauli Niinistö löisi Tunisian, Pekka Haavisto on kiehtova paska, Timo Soini on kuin Iitin Osmo ja Sari Essayah huudahtaa hyi saaressa. Huomattava on, että Paavo Väyrynen on oma itsensä.
19.01.2012
Salon kaupunginhallitus päätti viime maanantaina palauttaa täyttölupamenettelyn uudelleen valmisteltavaksi. Päätös oli se, mitä olin odottanutkin, ja mielestäni osoitus hallituksen epäluottamuksesta ylintä virkamiesjohtoa vastaan. Jospa siitä joku pussihousupäättäjä saa syyn henkselien paukutteluun turuilla ja toreilla. Hohhoijaa!
Hallituksen päätettäväksi on kiikutettu kaikki yli puoli vuotta kestävät palvelussuhteet pois luettuna opetus- ja kasvatushenkilöstön sekä ympärivuorokautisissa hoitolaitoksissa työskentelevien tehtävät. Hallitus on käytännössä siunannut ne kaikki, eikä ole näin ollen pystynyt vähentämään henkilöstöä. Siksi se on turhautunut, ja päätös turhautumisesta on syntynyt aivan yksimielisesti, jopa ilman esittelyä tai nuijan kopautusta. Apuva!
Halutessaan jääräpäisesti ja epätoivoisesti pitää rekrytoinnin hyppysissään hallitus on kuin ihminen, jonka elämä on hajalla mutta kämppä tiptop. Kun huusholli on kunnossa, tulee tunne, että kaikki muukin on kunnossa. Hallitus kuvittelee, että homma on lapasessa, kun se saa sanoa viimeisen sanan eli painaa leimansa. Niinpä niin. ”Minunkin puumerkkini pitää tässä näkymän”, sanoi jo Nummisuutarin Eskokin. Jep, jep!
Hallitus on ajautunut turhautuneisuuden ja epätoivon tilaan, koska se haluaa samalla sekä vähentää henkilöstöä että pitää kiinni nykyisestä palvelutasosta. Ongelma on periaatteessa sama kuin autonostajalla, joka haluaa ostaa mersun, vaikka rahat riittävät vain kuplavolkkariin. Prkl!
Kaikkein pahinta minusta tässä on se, että tiukimmin lillukanvarsiin näyttää sekoavan hallituksen puheenjohtaja, joka otatti aikalisän Särkisalon kunnantalon myynnissä. Tästäkin turhautuneisuuden ilmauksesta päätettiin yksinmielisesti.
Eikä tässä vielä kaikki: puheenjohtajan puoluekaverit teklassa ja opetuslautakunnassa pistivät muut jäsenet sätkimään saamaan tahtiin. Ja katso, hehän sätkivät. Tekla jäädytti myyntihankkeen, eikä opetuslautakunta hyväksynyt toimialajohtajan esitystä siirtää 60.000 euroa Ollikkalan remonttirahasta Särkisalon koulun korjaukseen. Eteläinen kaupunginosa halutaan siis yksimielisesti pitää framilla kunnallisvaaleihin asti. Hallitus on kuin Niinistö: kun ei tee mitään, ei tee virheitä. Väärä logiikka!
Tämä kaikki on Särkisalokodin lakkauttamiseen liittyvää surutyötä, joka maksaa, jos nyt ei mansikoita niin ainakin euroja. Onkohan jokainen hallituksen jäsen tietoinen, kuinka monen työntekijän vuosipalkka menee taivaan tuuliin tämän päättämättömyyden ja kiukuttelun takia. Jokainen tyhjänä seisotettava rakennus on nimittäin kuluerä?
Hallitus katsoo, että Salolla on varaa säilyttää jokaisessa kyläkeskuksessa jokin rakennus, ei suinkaan tarpeen vuoksi vaan muiston vaalimiseksi. Jessus!
_____________________
P.S. On tämä niin mielenkiintoista. Tämän pelin seuraaminen voittaa ainakin aneemisen lätkämatsin katsomisen.
16.01.2012
Turun Sanomat on kuulemani mukaan maan ainoa urheilulehti, jossa julkaistaan kuolinilmoituksia. En osaa ottaa kantaa tuohon, kun en ole Tursan sisältöön riittävän syvällisesti perehtynyt.
Helsingin Sanomat taas on Suomen laajalevikkisin päivälehti. Vuoteen 1904 asti se todella oli Päivälehti mutta ei silloinkaan puolueeton, sillä se oli nuorsuomalaisten äänenkannattaja. Lehden lakkauttaminen liittyi sortokauteen ja Bobrikovin murhaan. Kun kenraalikuvernööri oli tapettu 16.6.1904, Päivälehti julkaisi pääkirjoituksen otsikolla "Juhannuksena".
Siinä kuvailtiin, kuinka juhannuksen aikaan valo aina sittenkin voittaa pimeyden. Tämä symboliikka ei hämännyt venäläisiä; sensorit ymmärsivät, että vertauskuvalla lehti viittasi kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaan. Näin Päivälehti osittain ”oman käden kautta” päätti päivänsä. Helsingin Sanomat alkoi ilmestyä jo neljä päivää Päivälehden viimeisen numeron jälkeen.
Nykyinen Hesari on kuin nainen: juuri kun on tullut tunne, että on oppinut tuntemaan hänet, hän yllättää. Väinämöläisten* aisankannattajana kunnostautunut HS julkaisi tänään kolmossivullaan näyttävästi uutisen siitä, miten työväki maksaa pomoeläkkeitä.
Palkansaajat kustantavat vuosittain yli sadan miljoonan euron edestä johtajien lisäeläkkeitä. Tämä Eläketurvakeskuksen vahvistama tieto on yllättävä siksi, että julkisuudessa on aina korostettu, miten herrojen ruhtinaalliset lisäeläkkeet ovat heidän itsensä kustantamia. Niiden on sanottu perustuvan henkivakuutusyhtiöiden kanssa tehtyihin järjestelyihin. Tässä porukassa rouvien euro ei suinkaan ole lähelläkään 80 senttiä.
Hesarin saaman ja meille jakaman selvityksen mukaan nämä ns. rekisteröidyt lisäeläkkeet ovat kaikkein hyväntuloisimpien jälkiruokaherkkua. Ei heidän ennen sitä nauttimansa pihvikään ole ollut pieni, eikä vaatimaton ole ollut alkupalansakaan. Sadan eniten työeläkettä nauttivan eläkkeen keskiarvo vuonna 2010 oli 17 400 euroa. Siitä noin 26 prosenttia oli sinun ja minun kustantamaa eli yhteisistä varoista maksettua.
Edellisen lisäksi huomio kiinnittyi siihen, että työeläkeläisten palkkahuipulla killistelevät metsäteollisuuden pomot. Siis he, jotka eniten ovat aiheuttaneet itkua ja hammastenkiristystä paperiteollisuuden kotikonnuilla. UPM:n Juha Niemelä kuittaa 68 517 ja Stora Enson Jukka Härmälä 62 089 euroa kuukaudessa. Tuon summan vuodessa palkkaa saavakin on hyvätuloinen, sillä keskiarvoa edustava Matti Meikäläinen ansaitsee noin 3000 €/kk.
Näin on marjat. Saa nähdä, miten tätä teemaa jatkossa mediassa työstetään. Toivottavasti sitä ei ainakaan siunata hiljaisuudessa.
* viittaan Sauli Väinämö Niinistöön
_____________________
P.S. Päivälehden seuraajan lemmikki kertoi eilen julkisuudessa, että hän presidenttinä tulee vastustamaan ahneutta apinan raivolla. Kun katselee hänen poliittista menneisyyttään, niin jäljet pelottavat, ei suinkaan raivo.
13.01.2012
Ennen kuin aamulla lähdin Salolle töihin, päivitin seinääni naamakirjassa. Aiheen päivittelyyni sain eilisestä vaalitentistä ja toistin siellä esitettyä niin asiatarkasti kuin vain osasin.
Lähdin liikkeelle teesistä, että Suomen 12. presidentin tulee olla arvojohtaja. Tätä mantraa hoetaan ymmärtääkseni siksi, että päämies koetaan nykyään vallattomaksi.
Kolmella vuosikymmenellä vaalissa valittiin aina Kekkonen, vuosina 1982-2006 presidentti ja nyt sitten on haussa arvojohtaja. Media on nostanut arvon johtajaksi salolaissyntyistä juristia. Tässä alla otteita kyseisen ehdokkaan puheista:
Avioliitossa tapahtunutta raiskausta tulisi sovitella viemättä sitä raastupaan. Riittäisi, että tekijä katuisi ja pyytäisi anteeksi. Mielipide on kyllä ehdokkaan ajattelun varhaisempaa vuosikertaa, mutta eihän seeprakaan pääse juovistaan.
” Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui”, perusteli Niinistö Aamulehden mukaan kantaansa.
Minusta tämä on kristallinkirkas esimerkki machomaisesta aina roiskuu kun rapataan-asenteesta. Hellureit hellille tunteille!
Kaikissa näkemissäni haastatteluissa Niinistö on vastatessaan kiemurrellut kuin mato koukussa, eikä hänen vastauksistaan ole saanut tolkkua. Hassua on ollut, että media on tulkinnut nämä epäselvyydet filosofoinniksi.
Eilen yksi vastaus tuli kuitenkin kuin apteekin hyllyltä: lakkosakkoja on korotettava. Niinistö turvautui kaikkein helpoimpaan ratkaisuun puhumalla "laittomista" lakoista.
Hänen olisi sietänyt pohtia, miksi jokin liitto lähtee ns. laittomaan lakkoon. Niinistölle ei tullut lainkaan mieleen, että syynä voisi olla työnantajapuolen sopimusrikkomus tai jopa laiton toiminta. Minun maailmaani mahtuu sekä laittomia että ”laittomia” lakkoja.
Eläkeiästä puhuttaessa Niinistö totesi, että hän ei ilkeä nostaa eläkettä, koska on vasta 63-vuotias. Tämä pitää tulkita niin, että jokaisen, joka nostaa eläkettä tuossa iässä tai nuorempana, tulisi hävetä.
Lisäksi hän syyllistyi väärän tiedon välittämiseen. En usko, että hän on kieltäytynyt ottamasta vastaan eläkkeitä, joihin hän on oikeutettu. Vai onko?
Yllä olevat mielipiteet antavat siis oivan perustan koko kansan arvojohtajaksi?
__________________________
P.S. Olen niin ”ihastunut” tuohon Suomella töissä-sanontaan, että olen ottanut sen aktiiviseen sanavarastooni: Salolla töissä taas maanantaina.
11.01.2012
Se tapahtui sitten tänään kello 19.00. Puhelimeni soi, ja alipalkatulta kuulostanut opiskelijamiehen ääni halusi mielipiteeni presidenttigallupiin. Hän pyysi aikaa kaksi minuuttia mutta sai vastaukseni kymmeneen kysymykseensä alle minuutissa. Kiitos ja hyvää loppuiltaa, sanoi kyselijä.
Olen luvannut, että en kommentoi vaaligallupeja. Lupaukseni koskee myös kyselyä, jossa itse olen ollut mukana.
Tapanani ei myöskään ole julkaista puheluja. Nyt teen poikkeuksen, mutta en kuitenkaan ota kantaa itse keskustelun sisältöön, jonka julkaisemiselle minulla on Jukka Roosin lupa.
Koska niin moni on kysynyt minulta, miksi Jukka Roos lähti liputtamaan Pekka Haaviston puolesta, päätin kysyä perusteluja asianomaiselta itseltään.
Puhelimessa tänään Jukka palasi vastauksessaan tapahtumiin, jolloin eduskunta päätti liikkeiden aukioloajoista. Lipposen hallituksen esitys aukioloaikojen lisäämisestä hävisi tuolloin äänin 82-84, eikä Roos tukenut hallitusta.
Äänestyksen jälkeen pääministeri oli tullut Roosille puhumaan imperatiivisesta mandaatista. Roos oli omien sanojensa mukaan vastannut, että hänen omassa sanavarastossaan on vain kaksi sivistyssanaa: toinen on stabiliteetti ja toinen on selibaatti; nekin menevät häneltä aina sekaisin.
Eikä tässä vielä kaikki Roosin osalta. Varallisuusveron poistaminen aikoinaan oli myös päätös, jossa demareiden rivit eduskuskunnassa hajosivat. Silloinkin hän - hallituspuolueen edustajana – äänesti pääministeri Lipposta vastaan.
Näin ollen Jukka Roosin päätös julkistaa tukensa Pekka Haavistolle perustui osittain Haaviston työhön rauhan ja suvaitsemisen edistämiseksi ja osittain omiin kokemuksiin kansanedustajana.
Aivan lopuksi haluan korostaa, että en tällä kirjoituksellani ota kantaa Jukka Roosin toimintaa vastaan enkä sen puolesta.
______________________
P.S. Äskeisellä lomamatkallani minulle selvisi syy siihen, miksi Suomen metsäteollisuus on keltaisessa nesteessä. Aasian norsuvaltaisissa valtioissa paperia tehdään elefanttien ulosteesta eli raakaaine tulee omasta takaa.
09.01.2012
Vanheneminen on valitettavasti päivittäistä. Sen huomaa parhaiten hieman pidemmällä aikavälillä siitä, että 40-50 vuoden takaiset muistot tuntuvat lämpimiltä, vaikka kyseessä olisi pikkupojan kielen kiinnijääminen pihavaraston lukkoon 20 asteen pakkasessa.
Nyt muistuivat vanhat kouluajat mieleen, kun joululoma taas kesti loppiaiseen asti. Ennen vanhaanhan se oli sääntö eikä poikkeus, mutta silloin kyllä kouluviikkokin oli kuusipäiväinen.
Kyllä minä niin iloitsin joulukeskeytyksestä, varsinkin kun kaksi viikkoa oli ihanan valoisaa ja lämmintä. Niinpä eilinen kotiinpaluu oli todellinen pudotus arkeen: lämpötila putosi kerralla noin 35 asteella. Se on paljon, kun sitä vertaa esimerkiksi Sauli Niinistön gallupkannatuksen laskuun, joka on vain noin 15 prosenttiyksikköä. Käytännössä laskua - median mukaan - ei siis juuri lainkaan.
En ole kovin paljon ehtinyt selata lukematta jääneitä lehtiä, mutta huomasin kuitenkin sen, että Roosin Jukka on julkisesti ilmoittanut liittyneensä Pekka Haaviston kannattajiin. Hän kertoi paikallislehdessä pysyvänsä demarina, vaikka nyt henkilövaalissa tukeekin vihreiden ehdokasta.
Olen tuntenut Jukan 30 vuoden ajan. Ensimmäinen yhteinen projektimme oli presidentin valitsijamiesvaali 1982. Käänsin tuolloin Jukan vaaliesitteen ruotsiksi. Hänestä tuli Mauno Koiviston valitsijamies, ei tosin käännökseni ansiosta vaan siitä huolimatta.
Keittiöpsykologina olen ollut oppivinani, että aina täytyy lähteä tarkastelemaan asioita positiivisen kautta: Vaikka Jukka pyllistikin Lipposelle ja kumarsi Haavistolle, lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että hän jälleen kulki omaa polkuaan kuin mainoksen buutsimies eikä lähtenyt väinämöläisten kelkkaan.
Kuvittelin, että kekkoslovakialainen ehdokkaiden kävelytesti olisi näiden vaalien pohjanoteeraus, mutta olin jälleen väärässä. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen yhtä usein väärässä kuin Paavo Väyrynen oikeassa.
Viikonlopun rimanalituksena nettilehdet julistivat viikonloppuna, että Timo Soini hyväksyy kondomin käytön. Herra varjele! Seuraavaksi kysytään ilmeisesti, ketkä ehdokkaista hyväksyvät kondomin käytön ja itsekin käyttävät kyseistä preventiivistä välinettä.
________________________
P.S. Seksiä on muuten nykyään kaikkialla, jopa naisten ampumahiidossa. Aamulehti kertoi joulukuussa, että Kaisa Mäkäräinen joutui antautumaan NorjanTora Bergerille ampumapaikalla.
05.01.2012
Menossa oleva presidentinvaali Suomessa ei suinkaan ole kaksi- vaan monivaiheinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi, olisi ollut tai tulisi olemaan monipolvinen ja -vivahteinen. Ns. riippumaton ja muu kaupallinen media on kommentoinut ja tulee edelleen kommentoimaan kisaa yksisilmäisen monotonisesti ja suorastaan propagandistisesti.
Kun juttuja lukee, voisi kuvitella, että asumme – jos nyt ei Pohjois-Koreassa tai Putinlandiassa – niin ainakin melkein kuin Kekkoslovakiassa. On vain ajan kysymys, milloin media keksii ruveta puhumaan monarkin valitsemisesta, koska sen suosikilla on melkein kahden entisen kuninkaan etunimet. Kuningas Saul esiintyy Isossa Kirjassa, ja Väinö taas on suomalaista valtiohistoriaa yli 90 vuoden takaa. Tuolloin Väinöä Suomen kuninkaaksi ajoivat nimenomaan oikeistolaiset, joiden aatemaailman peruspilareihin nykykokoomuskin nojaa.
Muistan opiskeluajoita lauseopin luennoilta strukturalismin eli chomskylaisen kieliteorian, jonka mukaan kaikilla kielillä on pinta- ja sisärakenne. Kaikkien kielien sisus on oppisuunnan mukaan sama mutta ulkoasu vaihtelee. Kokoomus haluaa soveltaa strukturalismia politiikkaan.
Todellisuudessa kokoomuksen politiikka on käänteisesti strukturalistinen: sen aatteellinen sisusta on perinteisen oikeistolainen, mutta ulkorakennelma on justeerattu nykytarpeisiin, siis palkansaajien saamiseksi satimeen. Ei aidolla konservatismilla taviksia voitaisi houkutella.
Avun päätoimittaja Yrjö Rautio kirjoitti joulun alla, että vaali on kuusivaiheinen. Raution mukaan vaiheessa yksi vaali muutettiin, jotta olennaiset asiat ratkaisisivat. Sitten otetaan kantaa ehdokkaiden ulkoisiin olemuksiin (2), puolisoihin (3), koiriin (4), puolisoiden promilleihin (5) ja lopuksi valitaan ehdokkaiden avustajista se, jolla on hassuin uskonto (6). Suomalainen demokratia voi siis hyvin.
______________________
P.S. Median lemmikin kannattajia voitaisiin alkaa kutsua hänen toisen etunimensä mukaan väinämöläisiksi.
03.01.2012
Vaikka olenkin rentouttavalla lomamatkalla melkein 800 peninkulmaa Tapani-myrskyn tuhoista, kotimaan asioita tulee silti seurattua. Ei edes presidenttipeli ole kokonaan poissa ajatuksista. Lomakokemuksiani voin hyvin peilata ehdokkaisiin: jokainen alla oleva kappale saattaa symbolisoida jotakin suurimman puolueen ehdokasta.
Vierailin elefanttien orpokodissa, ja vaikutuksen minuun teki norsu, joka ateriointia varten oli ketjutettu jalastaan. Norsulla oli kuitenkin voimakas halu liikkua suuntaan A. Se otti yhden askeleen, mutta silloin ketju kiristyi mittaansa. Koska normaali norsun muisti ilmeisesti ~puuttui, se teki samaa askellusta koko sen vartin ajan, jonka tapasimme. Halu oli muuttaa asemaansa, mutta ketjun vuoksi se joutui polkemaan paikallaan. Annas olla kun ketju irroitetaan!
Hotellissamme oli uudenvuodenaattona missikisat. Koska yli 40-vuotiaille ei ollut omaa sarjaa, en ilmoittanut ex-morsiantani kilpailuun. Osanottajat olivat hotellin asukkaita, ja osanotto oli runsas. Runsasmuotoinen taas oli toinen kisan romanialaisista, joka esitteli parhaita puoliaan sangen estottomasti. Nuori nainen oli aivan varma voitostaan eli paikalla olleiden suosiosta, vaikutti suorastaan itsevarmalta ja muita halveksivalta. Missikisan lopputuloksen kerron sitten, kun tiedossa on uuden presidenttimme nimi. Muuten syyllistyisin samaan, josta olen gallupeja moittinut.
Eilen olimme paikallisen uskontokunnan temppelissa. Saimme oppaaltamme aimo annoksen tietoa buddhalaisuudesta. Patsaissa buddha kuvataan usein opetusasennossa etusormi ja peukalo kiinni toisissaan. Oppaan mukaan buddha ei ole jumala vaan mies, jossa ihmisten kaikki erinomaiset ominaisuudet ovat yhdistyneet. Siksi buddha havannoi kaiken, ja uskontokuntaan kuuluvat arvostavat aivoja, tietoa ja totuutta. Oppaan puhuessa totuuden ajan hengen saattoi tuntea luissa ja munaskuissa. Oppisuunnan mukaan Kekkosen reinkarnaatiokaan ei ole poissa laskuista.
Melkein jokaisessa kaukomaiden lomakohteessa olen saanut havaita, miten yksi naapurikansoistamme valtaa uutena vuotena hotellit ja alistaa muut vieraat mekastuksellaan. Kyse on ilmeisesti rajantakaisesta impivaaralaisuudesta; uho on sen mukaista. Omalla murteella haluttaisiin tulla toimeen, koska se on patrioottista. Loppu hoituu sitten votkan voimalla kuten suomalaisturisteilla aikoinaan Viipurissa ja Tallinnassa.
__________________________________
P.S. Arvoisa lukija! Jos koplaat lomakokemukseni johonkin ehdokkaaseen, teet sen omalla vastuulla. Kuten huomaat kirjoittamista rajoitti kahden vokaalin puuttuminen paikallisesta kirjoituskoneesta.
| ||