slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Syyskuu 2019

29.09.2019 Päivän lyhetessä

Matematiikan suhteen on olemassa kolmensorttisia ihmisiä: on niitä, jotka osaavat laskea ja niitä, jotka eivät osaa. Vuodenaikojen tykkäämisessä suomalaisia on neljässä eri kategoriassa. Itse olen jakaantunut ja kuulun sekä kevät- että kesäihmisiin. Loppusyksy ja alkutalvi ovat mielestäni syvältä.

Lokakuun koittaessa mielialani laskee samassa tahdissa kuin päivä lyhenee, valoisuus vähenee ja ilman lämpötila laskee. Positiivisuudestani huolimatta ajatus siitä, että seuraava kesä on edessäpäin, ei lohduta. Jos on säätila ankea, niin masentavia ovat myös uutiset koskivat ne sitten Saloa, Suomea, Euroopan unionia tai koko maailmaa.

Kävin juuri kurkkaamassa huomista kaupunginhallituksen listaa. Jos olisin hallituksen jäsen, nukkuisin yöni varmaan erittäin huonosti. Elokuun kuukausiraportin mukaan Salon tämän vuoden tilinpäätös tulee jäämään yli 20 miljoonaa euroa pakkaselle, mikä tarkoittaa taseen etumerkin muuttumista miinukseksi. Melko laiha lohtu on se, että samassa veneessä ovat kaikki suurimmat kaupungit Helsinkiä lukuun ottamatta.

Mutkia oikoen voi väittää, että syy on edellisen hallituksen. Urkki sanoi aikoinaan, ”että jos maassa pitää jonkun asian olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.” Sipilä ja Orpo taas olivat sitä mieltä, että jos maassa pitää jonkun asian olla rempallaan, niin olkoon se sitten kuntatalous.
Kunnat kurjistuivat, vaikka maan työllisyysaste nousi 72 prosenttiin. Tuota nousua ei kukaan kiistä. Kokonaan toinen juttu on se, kenen ansiota se oli. Jospa Sipilän ja Orpon osuus oli se, että työllisyysasteen paraneminen tapahtui aikana, jolloin he istuivat hallituksessa. Noste tuli ulkomailta. Siinä kaikki.

En tähän päivään mennessä ole mistään saanut lukea, kuinka suuri osa syntyneistä uusista työpaikoista oli kokopäiväisiä. Laskettiinkohan pienimmätkin osa-aikaisuudet mukaan? Vaalien alla herrat Sipilä ja Orpo kertoivat silmää räpäyttämättä kameralle, että ”tämä hallitus on luonut 140 000 uutta työpaikkaa.” De va kukku de!
Vaalien jälkeen olen vasemmistolaisesta Helsingin Sanomista lukenut, että Etlan mukaan hallitus voi lukea ansiokseen 20-40 tuhatta työpaikkaa. Verdad?

Hallitus käsittelee myös tarkastuslautakunnan puheenjohtajan valtuustoaloitetta. Siinä esitetään, että ensi vuoden talousarvioon varattaisiin jokaiselle valtuutetulle 10 000 euron kehittämisraha. Arvoisa potentiaalinen lukija, ymmärsit aivan oikein: yhtensä 510 000 euroa tilanteessa, jossa menoja pitää leikata 2000 x 10 000 euroa. Jos alle 5000 asukkaan Tohmajärvi on varannut kymppitonnin per valtuutettu, eikö silloin Salon pitäisi varata tarkoitukseen 10-kertainen määrä Tohmajärveen verrattuna. Nyt män käs piähä.
_____________________________________
P.S. Ulkoliikunnassa olen huomannut olevani vaihtolämpöinen eläin.



22.9.2019 Kommentti

Helsingin Sanomat kysyi tänään juttunsa otsikossa, oliko Jyrki Kataisen valinta Sitran yliasiamieheksi poliittinen päätös. Mielestäni kysymys on naiivi. Päätöksen teki 9-jäseninen hallintoneuvosto, joka koostuu kansanedustajista. Jokainen sen tekemä päätös on aina poliittinen.

SDP:n Antti Lindtmanin mukaan vastaehdokas Wileniuksen valintaa olisi kritisoitu sillä, että poliittinen toiminta esti Kataisen valinnan. Hesarin pääkirjoituskin korostaa samaa: ”Politiikassakin voi silti pätevöityä moneen tehtävään. Ainakin politiikassa mukanaolo antaa hyvät valmiudet hahmottaa hallintotehtäviä ja tehdä päätöksiä.” Aiemmin HS on kyllä tylysti tyrmännyt poliittiset virkanimitykset.

Päätöksessä oma huomioni kiinnittyy enemmänkin rintamalinjoihin kuin siihen, kuka valittiin; Kataisen taakse menivät entiset suuret puolueet. Ei voi välttyä ajatukselta, että takana oli tulevien virkojen isojako.

Hassuja ovat Lindtmanin ja Markus Lohen (kesk) perustelut äänestyskäyttäytymiselleen. Molemmat ovat todenneet, että päätös ei voinut olla poliittinen, koska he vain tukivat Sitran hallituksen tekemää esitystä.
___________________________________
P.S. Arvoisat kunnanvaltuutetut! Muistakaa, että tukemalla aina kunnanhallituksen esityksiä ette koskaan tee politiikkaa.


21.9.2019 Voi peijooni!

Iso-Britannian pääministeri Jonssonilla oli tällä viikolla lounastapaaminen EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kanssa. Hesarin kertoman mukaan Johnson oli pettyneenä lysähtänyt tuoliinsa, kun todellisuus Britannian ankeasta neuvotteluasemasta sekä rajallisesta ajasta valkeni hänelle.

Aivan tuossa tuokiossa elämme pikkujouluaikaa. Erilaisten yhdistysten ja firmojen kannattaisi yrittää palkata Boris Jonsson stand up-koomikoksi tilaisuuksiinsa. Ismo Leikola kolahtaa junttienglannillaan amerikkalaisiin. Miksi ei sitten Boriksella olisi mahdollisuutta saada vastakaikua jäyhästä suomalaisesta yleisöstä? Kaikki suomalaisethan ymmärtävät englantia, vaikka sitä äännettäisiin oxfordilaisittain tai lontoolaisittain. Ja yleisöhän nauraisi vaikka ei ymmärtäisikään.

Kyllä minäkin lysähdän joka ainoa kerta, kun uutisissa kerrotaan brexit- farssista. Jos joku olisi kirjoittanut kirjan, jossa olisi ollut sama juoni, kuin nyt näkemässämme näytelmässä, olisin pitänyt sitä todellisuudelle vieraana. Ehkä olisin kehunut kirjoittajan mielikuvitusta ja todennut sen laukanneen villisti kuin raviori Mulperin Vilkku.

Jos en tietäisi, että Johnson on äänestyksellä valittu tehtäväänsä, luulisin hänen voittaneen virkansa jostakin muropaketista. Voidaanko Johnsonin touhuista tehdä se johtopäätös, että Englannin koulut ja yliopistot tulisi arvottaa uudelleen? Nykyinen pääministerihän on sekä Etonin että Oxfordin kasvatti. Suomessa tällaisia helppoheikkejä kutsutaan herra hakkaraisiksi.

Suomalaisena demokraattina olen pöyristyneenä ottanut vastaan brexit- käänteet ja ulottuvuudet. Ei voi kuvitella, että Suomessa pääministeri kylmän rauhallisesti jäädyttäisi eduskunnan toiminnan, jotta se ei pääsisi tekemään pääministerin mielestä poliittisesti vääriä päätöksiä. Taikka todeta julkisesti, että ei aio noudattaa eduskunnan säätämiä lakeja. Johnsonhan kertoi, että ei aio noudattaa parlamentin päätöstä, jolla edellytettiin hallituksen anovan lisäaikaa eron toteutumiselle, koska parlamentin enemmistö ei halua sopimuksetonta uloslähtöä.
Milloin kuningaskunnassa on luovuttu kolmijako-opista? Jos nyt asiaa pohtivat tuomarit tulevat siihen lopputulokseen, että pääministeri Johnsonin toiminta tältä osin on ollut laillista eli by the book, tungen Iso-Britannian samaan koriin Venäjän, Unkarin ja Puolan kanssa. Trampin Yhdysvallat on aivan omassaan, siihen vain pitäisi laittaa kansi päälle, jotta mitään ei tursuisi ulos.

On käsittämätöntä, ellottavaa ja pelottavaakin, että meillä perussuomalaiset ovat ykkösenä puolueiden kannatusta mittaavissa gallupeissa. Näin siksi, että heidän puheenjohtajansa Jussi Halla-aho sekä europarlamentaarikkonsa Laura Huhtasaari avoimesti iloitsevat esimerkiksi Trumpin, Johnsonin ja Urbànin kaikista toimista ja puheista. Kammottavaa on, että joka viides äänestäjä meillä seuraa johtajiaan kuin sokea opaskoiraansa.
_______________________________
P.S. Otsikko on ”kirosana”, jonka imitaattorit istuttivat presidentti Martti Ahtisaaren suuhun.



18.9.2019 Lähemäeltä Euroopan huipulle

Vanhan hokeman mukaan muistelmat kannattaa kirjoittaa silloin, kun vielä muistaa jotain. Vaikka Suomen Pankin ex-pääjohtajalla Erkki Liikasella ei pelkoa muistin pettämisestä ollutkaan, hän julkaisi alle seitsemänkymppisenä muistelmiensa ensimmäisen osan Olin joukon nuorin.

Kaima Tuomiojan julkaisuihin verrattuna Liikasen kirja on oikopolku: Liikanen harppaa muistelmissaan lähes 50 vuotta, Tuomiojan vauhti on neljä vuotta yhtä kirjaa kohti. Selittävänä tekijänä ei ole älyn määrä tai puute vaan ekstro- ja introvertin välinen ero: Liikanen tarinoi, ja Tuomioja julkaisee muistinpanojaan.
Mauno Koiviston mielestä poliitikon ei tule yliarvioida ihmisten kiinnostusta politiikkaan eikä aliarvioida heidän käsityskykyään. Kirjoittaessaan Liikanen on noudattanut ainakin Koiviston ohjeen alkuosaa: raskassoutuiset poliittiset pohdiskelut hän jättää kylmän rauhallisesti muille.
Matka Teiniliiton puheenjohtajasta Suomen Pankin pääjohtajaksi kesti 34 vuotta, mutta muistelmat päättyvät vuoteen 1995, jolloin hänestä tuli EU-komissaari.

Liikanen oli tapahtumien keskiössä, kun Koivisto kätilöi sinipunahallituksen vuonna 1987. Vuodesta 1966 asti kokoomusta oli ”yleisistä syistä” pidetty oppositiossa. Nyt siitä tuli hallituskelpoinen ja Harri Holkerista pääministeri. Puoluesihteerin tehtävät jättänyt Liikanen otti valtiovarainministerin painavan salkun. Vielä neljä vuotta aiemmin Liikanen piti sinipunaa – jos nyt ei absurdina – niin ainakin mahdottomana.
Vuonna 1990 Liikanen jätti kotimaan politiikan ja lähti suurlähettilääksi ja Suomen edustajaksi Euroopan unioniin. Siellä hän toimi aktiivisesti Suomen EU-jäsenyyden puolesta ja omien sanojensa mukaan patisteli presidentti Koivistoa toimimaan niin, että Esko Ahon hallitus lähtisi anomaan jäsenyyttä. Se toteutui 1992.
 
Suurlähettilääksi lähtöä edelsi skisma SDP:n johdon kanssa siitä, pitäisikö useampi valtionyhtiö päästää pörssiin, tuolloin siellä niitä oli vain kaksi.  Koivisto petasi Liikaselle mahdollisuutta kunnialliseen perääntymiseen ja tarjosi vapaaksi tullutta Mikkelin läänin maaherran paikkaa. Ei nelikymppinen toiminnan mies ajatukselle lämminnyt. Mikäli olisi lämminnyt, muistelmien toinen osa ei koskaan ilmestyisi.
Jos kirjoittaja oli radikaali nuorena, hänestä tuli sinipunahallituksen myötä pragmaatikko, jonka kylkeen lyötiin – ehkäpä oikeutetustikin – oikeistodemarin leima. Jaakko Iloniemi on todennut, että henkilö, joka sanoo olevansa demari, ei ole vielä kertonut mitään maailmankatsomuksestaan.  

Kirjan alussa Liikanen kertoo laajastikin sukunsa vaiheista ja kodin uskonnollisuudesta. Hän kirjoittaa lyhyesti äidin mielenterveysongelmasta, joka dominoi perheen ilmapiiriä. Liikaset elivät kuten muutkin lähemäkiläiset: asuivat ahtaasti ja elivät vaatimattomasti penniä venyttäen.
Kun Liikanen oli kymmenen, hän osallistui kaverinsa Aake Kallialan kanssa laulukilpailuun ja oli 30 osanottajan joukossa ykkönen. Kalliala ei sijoittunut, mutta sanoi kertovansa kotona, että oli ollut kolmas. Liikanen valisti kaveriaan: Länsi Savo voi julkaista viiden ensimmäisen nimet. Sano että olit kuudes.  
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa



13.9.2019 Voisiko joku valaista?

Kunnallispolitiikka ei ole rakettitiedettä vaan päätöksentekoa, johon terveen kaupunkilaisjärjen pitäisi riittää. Se, että jollakin kunnallispoliitikolla on enemmän älliä kuin jollakin toisella, ei siksi välttämättä tee hänestä yhtään parempaa päättäjää. Älykäs ei näet suinkaan aina ole viisas.

Kuntalaisen mahdollisuus ymmärtää politiikan ilmiöitä, kuvioita ja taustoja on rajallinen, koska esittelytekstit eivät aina avaudu; rivien välit tuskin koskaan. Viime aikojen salolaisessa kunnallispolitiikassa hämmästyksen sormi on mennyt kummastuksen suuhun vähintäänkin neljässä teemassa. Kaksi suurta ja kaksi pientä. Edetään suurimmasta pienimpään.

1. Nyt kun absurdi hyperloop-hanke on ymmärtääkseni kuollut ja kuopattu, infrastruktuurin keskiöön on noussut Tunnin juna. En ole asiasta kohkannut suuntaan enkä toiseen vaan olen päättänyt seurata hankkeen etenemistä aktiivisen rauhallisesti. Minulle riittää, että tulevaisuudessa rataosa Salo-Helsinki ja sillä liikkuva kalusto ovat siinä kunnossa, että junat kulkevat aikataulujensa mukaisesti, ja matka taittuu turvallisesti eikä yhtään nykyistä hitaammin.

Eilen Salon Seudun Sanomissa oli koko etusivun peittävä ilmoitus hankkeen puolesta. Asialla oli paikallisia elinkeinoelämän edustajia, Salon kaupunki sekä omilla nimillään kaupunginhallituksen puheenjohtajisto sekä toinen kansanedustajistamme. Ilmoituksen oli maksanut Salon kauppakamariosasto.
Salon valtuusto on yksimielisesti kaikki änkyrätkin mukaan lukien hyväksynyt Tunnin junan yhdeksi kärkihankkeekseen. Sen jälkeen änkyrät ovat turuilla ja toreilla julkisesti vastustaneet sitä. Kysymykseni kuuluu: kuvittelevat nämä änkyrät aivan tosissaan, että vanhukset saisivat luksustason hoitoa, mikäli junahanke ei toteudu? Vai uskovatko he äänestäjiensä kuvittelevan niin?

2. Maanantaina raahasin itseni valtuustosaliin sanan kuuloon. Keskustelu lisätalousarviosta kiinnosti. Käytetyissä puheenvuoroissa – yhtä lukuun ottamatta – toistuivat kysymykset, jotka pyörivät saman ydinasian ympärillä: miksi kaupunginjohtaja viime joulukuussa syötti valtuustolle epärealistisen talousarvion? Vaikka Lauri Inna kävi pöntössä selittämässä, minun on kirjoitettava kuin UKK päiväkirjaansa pääministeri Koiviston vierailun jälkeen: en minä sen puheesta mitään ymmärtänyt.

Yhdyn niiden valtuutettujen hämmästelyyn, jotka kummeksuivat sitä, että edes henkilöstömenoja ei ollut budjetoitu täysimääräisesti. Ainoa selitys nähdäkseni on, että ns. kaupunginjohtajan kierroksella palkkarahoja on leikattu. Avoimeksi kysymykseksi jää, miksi niin tehtiin, vaikka tiedettiin, että kaikella alibudjetoinnilla – kuten valheellakin – on lyhyet jäljet? Toinen ja edellistä tärkeämpi kysymys on, miten valtuusto ottaa vuoden 2020 talousarvion hanskaansa.

3. Ensi maanantaina hallitus päättää hallintosäännön muutoksesta. Ensin hyväksytään muutos, sen jälkeen myönnetään ero kahdelle varapuheenjohtajalle. Muutoksen tarkoituksena on, että tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajien määräksi tulee yksi nykyisen kahden eroavan sijasta. Valtuusto sitten lopulisesti päättää. Mikä paranee?
Lautakunnan toimintakykyä selvitettiin puolisen vuotta, ja valtuusto päätti sitten luottaa lautakuntaan ja sen toimintakykyyn. Päätös saattoi olla väärä. Olisiko ollut paikallaan tehdä radikaali ratkaisu ja erottaa koko lautakunta tai ainakin koko puheenjohtajista? Sitten uusi olisi koottu pääosin entisistä jäsenistä ja tehty tarpeelliset henkilövaihdokset.  

4. Eilisessä ilmoituksessa silmiin pisti se, että allekirjoittajien joukossa ei ollut valtuuston puheenjohtaja Juhani Nummentaloa. Siitä sikiää kolme kysymystä: Eivätkö naiset pyytäneet mukaan? Eikö kaupunginjohtaja pyytänyt päättäjien ykköstä remmiin? Jos pyydettiin, miksi hän ei tullut?
_________________________________________
P.S. Pian tippuu lehdet pihapuun.



9.9.2019 Tehdään kepusta taas iso

Keskusta on maailman suurin, jos mahtavuutta mitataan puoluekokousedustajien lukumäärällä. Toiseksi jää jopa Kiina kommunistinen puolue, vaikka senkin kokoukseen keräytyy noin 2000 taputtajaa. Lauantaina keskustan kokouksessa äänestää rätkäytettiin puheenjohtajasta valjun kampanjoinnin päätteeksi.

Maailman suurin puoluekokous valitsi johtajakseen 32-vuotiaan Katri Kulmunin. Hän on puolueen nuorin puheenjohtaja kautta aikojen. Tässä kisassa hän lyö rinnanmitalla Esko Ahon ja Paavo Väyrysen. Puheenjohtajavaalissa Kulmuni voitti samaa ilmaisua käyttäen vastaehdokkaansa Antti Kaikkosen.

Kulmuni on pätkäpomo, joka valittiin vuodeksi ylimääräisessä puoluekokouksessa. Niinpä melko pian pääsemme jännittämään, miten hänen istuvana puheenjohtajana käy. Jonkin verran Kulmunin mahdollisuutta tulla valituksi varsinaiselle kaudelle ensi vuonna paransi suositun Annika Saarikon ilmoitus, että hän ei tule olemaan ehdolla tehtävään.
Jos syntymäpäivä on enne, niin Kulmuni tulee liittymään saumattomasti Maalaisliiton, Keskustapuolueen ja Suomen keskustan suurten poliitikkonimien ketjuun. Väyrysen syntymäpäivä on toinen, Kekkosen kolmas ja Kulmunin neljäs syyskuuta,

Tuore puheenjohtaja ei kuulemma pitänyt mitään linjapuhetta. Lehdet ovat kuitenkin uutisoineet hänen lausuneen, että keskusta ei ole mikään kymmenen vaan kahdenkymmenen prosentin puolue. Hän linjasi myös, että jokaisen kotiseudun tulee olla elinvoimainen. Eivät suuret sanat suuta halkaise, sanottaan suomalaisessa sananlaskussa, jota viljeltiin agraari-Suomessa. Sopinee siksi hyvin kuvaamaan maalaisliiton perillisiä johtavan uhoamista.  

Sanonta, että ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä, ei sovi Kulmunin johtamaan puolueeseen. Historian saatossa on nimittäin kahdesti päädytty muuttamaan nimeä, koska niiden katsottiin heikentävän markkinoinnin mahdollisuuksia ”aatetta” äänestäjille myytäessä.
Maalaisliitto perustettiin vuonna 1906. Nimeä käytettiin ensimmäiset 60 vuotta eli alkutuotannon kaudella. Sitten 1960-luvulla maalaiset jättivät suurin joukoin kotiseutunsa, ja puolueessa päädyttiin muuttamaan juntilta kuulostava Maalaisliitto Keskustapuolueeksi.
Kun puoluevastaisuus alkoi nostaa päätään, Keskustapuolue heitettiin historian roskatynnyriin ja matkaa jatkettiin Suomen keskustana. Olen joskus leikilläni kirjoittanut, että Paavo Väyrynen halusi puolueelle uuden nimen: hän ei pitänyt siitä, että hänen esiintyessä ruotsinkielisissä uutisissa kuvaruudussa oli teksti: Paavo Väyrynen (cp).

Voi olla, että puolueessa ei pidetty myöskään lyhenteestä kepu, vaikka se ei ollut haukkumasana, vaan yhdyssanan osien ensimmäisistä tavuista loogisesti muodostettu kuten esimerkiksi turkulaisesta urheiluseurasta luotu sanaliitto TuTo. Stadilainen sekä ilkeämielinen Hesarin pilapiirtäjä Kari Suomalainen sen sijaan piruili landepuolueelle keksimällä Suomen keskustan lyhenteeksi Suokusta.

Tänä päivänä keskusta-aktiivit mainostavat puoluettaan kansanliikkeenä. Lienee niin, että puoluepolitiikan arvostuksen ollessa olematon ja gallupsuosion huonompi kuin vihreillä Suomen keskusta pyrkii uskottelemaan olevansa puolueiden ulko-tai yläpuolella. Feikkiuutiset ovat nykyaikaa. Siksi niiden seuraajilta vaaditaan lukutaidon lisäksi myös semanttista hoksnokkaa ja pintapuolista syvällisempää tiedonhallintaa.
_______________________________________
P.S. Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren. (Kalevala)



4.9.2019 Miun Mikkelistä

Koskaan ei kenenkään puhujan pitäisi aloittaa esitystään sanomalla kuten kaikki tietävät. Näin siksi että kaikista maailman asioista vain olematon osa on sellaisia, jotka ovat kaikille tuttua juttua. Jos sitten edes nekään.

Ingressistä johtuen väitän vaatimattomasti, että korkeintaan enemmistö – vähintään 50% - suomalaisesta aikuisväestöstä tietää, mikä Mäntyniemi tai Kultaranta on. Luultavasti alle 50 prosentille Kesäranta on tuttu, ja ehkä vain prosentilla on tieto siitä, missä kaupungissa Lähemäki sijaitsee.
 
Viimeisessä tapauksessa kuulun siihen prosenttiin, joka tietää. Tietoni perustuu empiiriseen kokemukseen, sillä olen kaikkein ensimmäisessä elämänvaiheessani mennyt bussilla tuhansia kertoja viitostietä pitkin tuon mikkeliläisen kaupunginosan läpi. Se oli ainoa reitti Mikkelin mlk:n Sairilan kylästä seitsemän kilometrin päähän läänin pääkaupunkiin ja lyseoon.

Erkki Liikanen on juuri ilmestyneessä kirjassaan tehnyt kaupunginosaa tunnetuksi, sillä muistelmien alkuosa kertoo hänen lapsuudestaan Lähemäellä. Se ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Liioittelematta voi sanoa, että Liikasen ura on kuin amerikkalaisen elokuvan menestystarina: Lahjakas poika ponnistaa sangen vaatimattomista oloista Euroopan huipulle. Kuinka lähellä Euroopan keskuspankin pääjohtajuus sitten olikaan, jää arvailtavaksi. Nimi Liikanen ainakin oli Suomen ulkopuolellakin esillä. Vahvastiko?

En edes yritä väittää, että olen henkilökohtaisesti tuntenut Erkki Liikasen, vaikka kävimme samaan aikaan Mikkelin lyseota, hän kaksi vuotta vanhempana ja muutamaa luokkaa ylempänä. Siitä huolimatta minulla on tässä heti pari muistoa kerrottavaksi. Isopää, kuten häntä koulussa kutsuttiin, piti yhteisen aamuhartauksen erään kaverinsa kanssa. Näin se muistaakseni meni:

”Olimme eilen liikuntatunnilla suunnistamassa sateisessa metsässä. Etsimme kauan viimeistä rastia, mutta emme löytäneet sitä. Meitä eksyneitä oli monta. Aloimme yhdessä laulaa virttä Jeesus johdata tiemme kulkua, ja oitis rasti löytyi.” Siitä seurasi kaksi tuntia jälki-istuntoa ja käytöksenalennus.
Kun kirjassaan Olin joukon nuorin Liikanen kertoi minulle uuden tiedon, että hänen vanhempansa olivat syvästi uskovaisia, muistoni sai uudet kehykset. Jos muistan tilanteen oikein, rangaistuksen oli täytynyt antaa rehtorimme Pauli Vainio, Junnu Vainion setä.  

Sitten toiseen tositarinaan: Lyseossa historiaa ja yhteiskuntaoppia opetti sodan käynyt reservin luutnantti Heikki Palmén eli Hiski. Viihdyin hänen tunneillaan, vaikka hänen yhteiskunnalliset näkemykset olivat konservatiivin monologeja. Omat näkemykseni olivat silloin nimittäin korkeintaan nupuillaan.
Kerran Hiski tuli lukion tunnilta valistamaan meitä keskikoululaisia ja oli selvästi tuohtunut. Vartin välitunti ei ollut laskenut verenpainetta. ”Apuopettaja Liikanen keskeytti opetukseni ja väitti, että nyt opettaja puhuu kuin porvari. Vastasin sen ehkä johtuvan siitä, että opettaja on porvari”, kertoi Hiski.
__________________________________
P.S. Olen juuri päässyt loppuun Liikasen kirjan, jonka poliittisesta annista tarkoitukseni on kirjoittaa täällä tai toisaalla.


2

Uutiset Salo.fi

Joulukuun ja vuodenvaihteen muutokset Paikun liikennöinnissä

Lue lisää »

Sykäys-tiimi on vuoden YES Agentti 2019 Varsinais-Suomessa

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Pekka Haavisto kommentoi Naton tilannetta ja Virossa vellonutta kohua: ”Minä en suoraan sanoen ymmärtänyt niistä lausunnoista”

Viron sisäministeri räväytti tällä viikolla sanomalla, että maassa suunnitelmaan vaihtoehtoa B Naton ristiriitojen vuoksi. Vaikka oikeistopopulistista...

Lue lisää »

”Helsingillä on varaa olla säästämättä asumisesta ja palveluista” – Helsingin Demarinaiset patistaa asunnottomuuden kitkemiseen

Helsingin Demarinaiset pitää tärkeänä, että Helsingissä kiinnitetään huomiota asumisen kalleuteen ja sen tuomiin haasteisiin. Erityisesti...

Lue lisää »