slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Marraskuu 2018

29.11.2018 Kansa ei aina tiedä

Poliittisessa kielenkäytössä on paljon ilmauksia, jotka ovat syntyessään tuntuneet raikkailta. Ajan myötä ne ovat kuitenkin haalistuneet. Jos/kun päivittäminen tai kierrättäminen eivät onnistu, on parasta laittaa ne fraaseille tarkoitettuun silppuriin.

Veikko – tai kenties sittenkin Sirkka - Vennamon verbaalisesta jäämistöstä luultavasti parhaiten tunnetaan slogan kyllä kansa tietää. Soisin sen jatkavan elämistään, jos sillä olisi yhtä kiinteä yhteys reaalimaailmaan kuin esimerkiksi UKK:n saatanan tunareilla. Brexit on osoittanut, että kansanäänestyksen järjestäminen kieltolakia monimutkaisemmista asioista on osoitus järkevämpää suuremmasta riskinotosta. Britannian lähteminen EU:sta ei ole yhtä yksinkertainen prosessi kuin lusikoiden jakaminen avoerossa. Hyvä kysymys on, miksi kansanäänestystä pidettiin sitovana, vaikka se oli neuvoa-antava ja äänestystulos käytännössä fifty-fifty.

Mielenkiintoista on ollut havaita, miten sekä persut että siniset ovat seurailleet tapahtumaa hiljaa kuin kusi sukassa. Eivät ole vaatineet finexiä eivätkä markkaa takaisin, vaikka Soinin perussuomalaiset niitä hokemalla pari vaalivoittoa ottikin. Suomessa kansanäänestys on järjestetty kahdesti. Olen osallistunut niistä toiseen, eikä se koskenut kieltolakia. En muista, mitä mieltä olin sen järjestämisen järkevyydestä. Sen muistan, että minua ei harmittanut pätkääkään, vaikka mielipidettäni ei kysytty, kun markkaa vaihdettiin euroon. Olen satavarma, että kansanäänestyksessä markka olisi ottanut tyrmäysvoiton. Nyt meillä on 16 vuoden kokemus eurosta, ja vaivatonta on ollut. Se, että euromaissa on vastuuttomia jäseniä, on kokonaan oma juttunsa eli en annan femma.

Tämän päivän mielipidekysely-demokratiaan kuuluvat missi-, laulu- ja tanssikilpailujen lisäksi myös arvosanojen antaminen poliittisille toimijoille kuten hallitukselle ja presidentille. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva teetti hiljakkoin kyselyn, jonka mukaan 89 prosenttia suomalaisista antaa tasavallan presidentille erittäin tai melko hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoidosta. Se, että demokraattisessa Suomessa päämies saa korkeammat kannatuslukemat kuin naapurimaan tsaristisia perinteitä kaihoava presidentti omiltaan, on pysähdyttävä tieto. Veret seis!

Varmasti jokainen kyselyyn vastannut on mielestään antanut arvosanan nimenomaan ulkopolitiikan hoitamisesta. Tuskin kukaan tunnustaa tai edes tiedostaakaan, että hänen antamaansa arvioon sisältyi jonkin verran Jennin, Aaron ja Lennun tuomaa lisäarvoa. Kuinka paljon?
Haastatellut pääsivät arvioimaan myös Jussi Niinistön ulkopoliittista osaamista, vaikka hänelle kuuluu vain puolustuspolitiikka. Tämä on tietenkin lähinnä kyselyn toteuttajien moka.

Olen ollut iloinen siitä, että Sauli Niinistö ei ole valmis näillä näppäimillä viemään Suomea Natoon. Samalla olen pelännyt ja pelkään edelleen hänen kääntävän takkiaan ennen toisen kautensa päättymistä. Jos presidentti, jonka suosio hipoo sataa, alkaa saarnata Nato-jäsenyyden välttämättömyydestä, kansan mieli kääntyy vaivattomasti kuin rallikuskin menopeli kurvisella pikataipaleella.
___________________________________________
P.S. Jätän Johannes Virolaisen pulinat pois-fraasin käytön suosiolla hänen poliittisten perillistensä yksinoikeudeksi. Ylimielinen minä juon nyt kahvia sopii edelleen parhaiten kokkareille


25.11.2018 Vapise vihertävä sinipuna

Suomen keskusta on gallupeissa kuin suolla rämpivä maalaismies. Jokaisella askeleella jalka uppoaa syvälle hetteikköön, eikä letolla tarpovan näköpiirissä ole kuivaa maata missään. Miehelle on käymässä kuin entiselle neidille: toivo on jo mennyt, ja uskokin alkaa pettää. Osoituksena siitä pääministerin otsikon mukainen tuskan parahdus Turussa eilen.

Maalaisliiton jälkeläiset ovat halunneet etsiä syitä ahdinkoonsa kaikkialta muualta kuin itsestään. Heidän mielestään matala gallupkannatus selittyy lähinnä kolmella seikalla: opposition populismilla, kokoomuksen mediaosaamisella, ja pääministeripostin vastuullisella hoidolla. Kepun mielestä tuo viimeksi mainittu tarkoittaa, että isänmaan etu olisi asetettu puolueen edun edelle. Hohhoijaa!

Juha Sipilä on yksityishenkilönä aivan varmasti sympaattinen mies. Hänestä on nyt kuitenkin tullut keskustapuolueen riippakivi, vaikka vielä kolme ja puoli vuotta sitten Sipilä toimi puolueessa turbona, nosti kepun hallitukseen ja pääministeripuolueeksi. Korkealta suistuminen sattuu enemmän kuin matalalta putoaminen. Miksi näin sitten on käynyt?
Sipilä tuli keskustan johtoon yritysmaailmasta eli politiikan ulkopuolelta. Äänestäjien hylkimässä puolueessa Sipilä koettiin raikkaaksi kuin merituuli ja häntä kohdeltiin kuin messiasta – mediassakin. Tuore pääministeri yritti saada lisäraikkautta lupaamalla, että häntä saa potkaista polveen, mikäli hän alkaa politikoida. Miten ihmeessä keskustalainen kansanedustaja ja pääministeri voisi edes teoriassa olla epäpoliittinen insinööri? Hän aliarvioi heti kättelyssä kansan ymmärrystason, ja ylimielisyyttä on riittänyt.

Sipilä oli myös luvannut, että hänen hallituksensa hoitaa valtiota tusinan ministerin voimin. Jokainen vähänkin yhteiskunnallisia asioita seurannut – kepun ulkopuolinen - näki, että koukussa ei ollut matoa vaan kyse oli populistisesta syötistä. Suorastaan vastuuttomana pidettiin sitä, että Jari Lindströmille lyötiin kannettavaksi sekä työ- että oikeusministerin salkku. Niinhän siinä kävi, että Jarpalla verenpaine pomppasi pilviin, mikä sai hallituspuolueet nimittämään lisää ministereitä: ei yhtä vaan yksi kullekin hallituspuolueelle. Virheratkaisuksi on osoittautunut myös Anne Bernerin ottaminen liikenneministeriksi. Kaikki mitä taruston Midas kosketti, muuttui kullaksi. Sen sijaan kaikki, mitä Berner on koskettanut, on mennyt rikki.

Syksyllä 2015 muutaman kuukauden pääministeriyden jälkeen Sipilä nosti palkansaajien niskakarvat pystyyn uhkaamalla pakkolailla. Tänä syksynä hän sai ajettua maan yleislakon partaalle esittämällä irtisanomismenettelyn helpottamista pienissä yrityksissä. Esitys oli muodollisesti hallituksen, mutta kässäri oli Suomen yrittäjien rustaama. SY:n nokkamies sattuu olemaan keskustalainen ja Sipilän uskonveli.

Pitkän varjon Sipilän ylle on luonut sote-peli ja erityisesti lehmänkauppa kokoomuksen kanssa. Asiantuntijat ovat arvostelleet hankkeen sisältöä ja sen aikataulua. Pääministerin uskottavuutta on nakertanut aikataulujen siirtyminen ja todennäköisyys siitä, että urakka kusee. Eivät tässä auta alivaltiosihteerin Päivi Nergin pelottelutkaan. Arvovaltaa ei kannata panna peliin, jos sitä ei ole.
Kun kiteyttää kaiken yllä olevan, voi todeta, että keskustan matala gallupkannatus ei johdu pääministerin salkusta vaan siitä, miten salkkua on hoidettu: ylimielisesti, pelottelemalla sekä soutamalla ja huopaamalla. Ja lisäksi koulutusleikkauksilla, joita Sipilä yrittää nyt verhota esittämällä 50 miljoonaa 1000 opettajan palkkamiseksi ammatilliseen koulutukseen. Sen tekemisen hän jättää kuitenkin seuraavalle hallitukselle. Miksi enemmistöhallitus ei sitten tee päätöstä tässä ja nyt? Apuva!

Pääministeri kuten koko hallitus on toistanut väsymiseen asti sitä, miten se on onnistunut nostamaan työllisyysastetta ja luomaan uusia työpaikkoja. Keskustassa kysellään, miksi nämä luvut eivät nosta puoluetta alhosta. Ilmeisesti siksi, että gallupkansa uskoo yleisen taloustilanteen olevan selittävä tekijä. Ja se tietää, että mikään hallitus ei ole koskaan luonut yhtään työpaikkaa yksityiselle sektorille. En ainakaan koskaan ole nähnyt, kuinka moneksi työpaikaksi monen miljardin vuosittaiset yritystuet ovat muuttuneet.
______________________________
P.S. EU:n budjetista kolmannes kuluu maataloustukiin. Euroina 365 mrd eli miljardi joka hemmetin päivä.


21.11.2018 Euroja jonoon

Italialla, joka on asukasluvulla ja taloudella mitattuna yksi suurista EU-maista, on julkista velkaa noin 2300 miljardia euroa. Tuon summan hahmottaminen on meille taviksille aivan mahdoton savotta. Emme nimittäin pysty konkretisoimaan itsellemme, mitä kaikkea sillä voisi kaupasta ostaa.

Satuin hiljakkoin lukemaan artikkelin, joka tarjosi edes pikkiriikkisen perspektiiviä: rahoja ei pantu pussiin vaan pinoon. Kun sata sadan euron seteliä laitetaan nippuun, nivaskan paksuus on sentti. Metrin mittaisen arvo on siten miljoona ja kilometrin korkuisen miljardi euroa. Italian velkamäärä on siis kaiken kaikkiaan 2300 pilaria, jotka kaikki nousevat kilometrin verran irti alustastaan. Koska noin korkeat pinot ovat huteria, onkin järkevämpää kallistaa ne vaakasuoriksi jonoiksi maan pinnalle. Niistä saadaan arvopaperinen kaksoisraide Hangosta Utsjoelle.

Auttavatko nuo havainnollistamiset Matti Meikäläisiä sittenkään ymmärtämään rahamäärän suuruutta? Väitetään, että hahmottaminen vaikeutuu jo silloin, kun aletaan puhua omia vuosituloja suuremmista rahoista? Ja mikä vaikutus on sillä, että sadan euron arvoisen setelin näkeminen on harvinaista herkkua? Otothan suoltavat pelkästään kaksi- ja viisikymppisiä?

Kun velkamäärä on suuri, matalatkin korot aiheuttavat valtavia menoja. Italian korkomenot vuodessa ovat noin 65 miljardia, mikä on noin kymmenen miljardia enemmän kuin Suomen valtion budjetti tälle vuodelle. Italian velka on 131 prosenttia suhteutettuna bruttokansantuotteeseen, vaikka se ei millään EU-jäsenmaalla saisi ylittää 60 prosenttia. Tämä on yhtä vaikeasti ymmärrettävissä kuin maan 2300 miljardin suuruinen velkataakkakin. Usot sie, jot myö voijaa viel olla maksumiehii, saattaisi kysyä tämän päivän Rokan Antti (sit).

Suomen julkinen velka ylitti tuon 60 prosentin sietorajan vuonna 2015. Silloin hallitus, Etla, Eva ja kaikki taustakuorot aloittivat synkkien virsien veisaamisen. Pahimpina uhkakuvina mainittiin Suomen luottoluokituksen romahtaminen sekä maamme joutuminen koirakouluun eli EU:n manuaaliohjaukseen. Tänä vuonna Suomi on tehnyt paluun mallioppilaaksi. Velkakamäärämme on jälleen sallituissa rajoissa samoin kuin julkisyhteisöjen alijäämämme.
Eikä luottoluokituksemme koskaan romahtanutkaan. Nyt odotellaan jo pääsyä takaisin parhaaseen AAA-luokkaan. Makuasiana on pidettävä sitä, kuinka paljon miellyttävämpää kotimainen manipulaatio-ohjaus on verrattuna potentiaaliseen eli mahdolliseen EU:n manuaaliohjaukseen. Jälkimmäisestä meillä ei onneksi ole minkäänlaista kokemusta.

Italiasta ensin Suomeen ja sitten vielä Saloon. Kaupungin budjetti tälle vuodelle on noin 380 miljoonaa. Sadan euron nipuista syntyisi letka, joka kiertäisi urheilupuiston juoksuradan lähtöpaikalta alkaen lähes ympäri eli kalkkiviivoille asti. Vuonna 2015 Salon kaupungilla oli velkaa 111 miljoonaa. Urheiluvertauksella kuvaten satasen nippuja oli miesten lyhyiden aitojen eli koko etusuoran verran. Velka on nyt vähentynyt 83 miljoonaan, joten tänään nippuja riittää vain sille aitamatkalle, jota naiset juoksivat vuoden 1968 olympialaisiin asti.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


16.11.2018 Jätekiimaa jo 10 vuoden ajan

Homo economicus on mukava veijari. Se tekee rahaa vaikka jätteillä. Jätehuoltoyrittäjä ja salolaiset paikallispoliitikot ovat muotoilleet asiasta ideologisen oppirakennelman. Jossakin vaihe sosialismin peikkokin kaivettiin naftaliinista pelottelemaan asiassa empiviä päättäjiä.

Väitettiin, että sosialismi olisi aikoinaan toteutunut, mikäli Rouskis olisi kilpailuttanut jätekuljetukset ja ostanut palvelut yksityiseltä sektorilta. Minulle on koulussa opetettu aivan toisenlaisen määritelmä sosialismista, ja opettaja oli sentään kunnon porvari sanan laajassa merkityksessä.

Itselläni on ollut ja on vahvat perusteet olla keskitetysti kilpailutetun jätehuollon kannalla. Ensinnäkin kuntien vastuulla on järjestää jätehuolto. Jätekuljetukset tulisi kilpailuttaa jakamalla kerättävä alue - tässä tapauksessa Salo - tarkoituksenmukaisiin alueisiin. Näin varmistettaisiin, että naapurikiinteistöt olisivat saman jätehuoltoliikkeen hoidossa eikä hukka-ajoa syntyisi. Tällä tavoin on toimittu esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.

Keskitetyllä kilpailutuksella varmistettaisiin myös, että pienemmätkin yritykset voisivat saada oman palasensa kakusta. Pystyttäisiin myös torjumaan kartelli, joka on markkinatalouden arkkivihollinen. Kilpailutusta edellyttää myös laki julkisista hankinnoista, ja Tampereella sen avulla saatiin hintoja pudotettua. Olisi korkea aika yrittäjienkin ymmärtää, että firmat saavat ostaa tarvitsemansa tavarat ja palvelut mistä tahtovat, mutta tämä vapaus ei koske kuntia.

Kuntien omistama Rouskis on tungettu historian roskatynnyriin, ja Salon jätteistä ja niiden kuskaamistavasta päättää alueellinen Lounais-Suomen jätehuoltolautakunta. Se päätti toukokuussa 2017, että kiinteistöjen omistajat järjestävät kuljetukset sopimusperusteisesti. Esittelijän päätösehdotus oli, että lautakunnan alueella olisi siirrytty kunnan järjestämiin kuljetuksiin. Kai se sosialismin peikko kurkisteli jälleen, vaikka kyse oli vain kunnallisesta järjestämisestä, mikä ei olisi vienyt yhtään kuormaa kuljetusyrittäjiltä. Turun hallinto-oikeus on kumonnut tehdyn päätöksen jätelain vastaisena.
Äänestyksessä vähemmistöön jääneet kolme voivat olla tyytyväisiä siihen, että oikeus loppujen lopuksi voitti. Vai olisiko syytä taipua pessimismiin ja odottaa, jatkuuko tämä melskaaminen jätteillä tästäkin eteenpäin. Jospa tämä oikeuden päätös kuitenkin olisi lopun alku.
_____________________________
P.S. Jätteilläkään tehty raha ei haise.


12.11.2018 Lätinää latinasta

Mikkelin lyseossa noin puoli vuosisataa sitten jouduin helpon valinnan eteen siirtyessäni keskikoulusta lukioon. Matemaattinen linja jäi pois jo kättelyssä, eivätkä reaalilinjan kemia ja fysiikkakaan kiinnostaneet. Siispä kielilinjalle.

Aika moni on kritisoinut saamaansa kouluopetusta, koska se ei muka antanut valmiuksia työelämän haasteisiin. Nurisijat ovat usein lainanneet latinankielistä fraasia non scholae sed vitae discimus; ovat siis sitä mieltä, että opiskelimme vain koulua varten. Ok, pätee minuun, koska olen viettänyt eri kouluissa elämäni aikana noin 48 vuotta; laskutavasta riippuen kuudella tai seitsemällä eri vuosikymmenellä. Mutta ei pidä yleistää. Mikkelin lyseosta on päästy esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtajaksi, vaikka pääjohtajalinjaa ei ollutkaan.

Oppikouluni koulutustarjonnasta - tai pikemminkin sen puutteista - minua on jäänyt harmittamaan vain kaksi asiaa: keskikoulussa ei ollut mahdollista valita konekirjoitusta eikä lukion kielilinjalla latinalle ollut vaihtoehtoa. On tietenkin täysin mahdollista, että konekirjoitus olisi jäänyt valitsematta, vaikka sitä olisi tarjottukin. Sen sijaan on täysin varmaa, että esimerkiksi ranska olisi mennyt latinan edelle. Toisaalta on niinkin, että vain oma laiskuus ja mukavuudenhalu ovat on estäneet hankkiutumista kaksisormijärjestelmää korkeammalle tasolle. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla häirinnyt tätä harrastustani.

Väitetään, että latina on kuollut kieli, mutta vielä sitä on arkielämässä suomalaisellekin tarjolla:
Mies meni aamutoimilleen ja käytti Vademecumia sekä Aqua veraa ja lähti Volvolla töihin hyvästeltyään vaimonsa Reginan. Tuossa lauseessa on latinaa kerrakseen. Suun raikastava Vademecum on kokonainen latinankielinen lause, joka suomeksi tarkoittaa ’kulje kanssani’. Partavesi Aqua vera puolestaan on ’todellista vettä’. Ruotsalaisvalmisteisen auton nimi Volvo tarkoittaa ’minä pyörin’, ja Regina on ’kuningatar’. Sanotaan, että sanontoja voi viljellä. Suomen kielen isän nimi Agricola tarkoittaa ’maanviljelijää’.
_____________________________________________________
P.S. Moni saattaa kavahtaa törmätessään ilmaisuun homo erectus. Sehän tarkoittaa vain yhtä ihmisen kehitysastetta: pystyssä kävelevää ihmistä.


7.10.2018 Kokoomus eilen ja toissapäivänä

Kun noin viisikymmentä vuotta sitten aloin varovasti seurailla politiikkaa, Kansallisen Kokoomuksen linja rakentui kolmelle peruspilarille, jotka olivat koti, uskonto ja isänmaa. Lisäksi puolue korosti yksilöä ja perustuslakia. Nappasin kolmen eri tasoilla toimivan kokoomuslaisen kannanottoja yhdeltä päivältä.

Ylin taso
Tasavallan presidentti ja puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö avasi maanpuolustuskurssin isänmaallisen jämäkästi: Tänne tullaan vain jos kutsu käy.  Nyt käynnissä olevasta suursotaharjoituksesta TP totesi: "Mutta korostan, kyse on nimenomaan ja vain sotilaallisten kykyjen kenttäharjoittelusta, eikä siitä pidä tehdä turvallisuuspoliittisia johtopäätöksiä". (IS 5.11.)
Otetaanpa vertailu. Jos Suomi olisi aikoinaan pitänyt yhteisiä kenttäharjoituksia Varsovan liiton kanssa, ja Kekkonen olisi sanonut, että tästä ei pidä tehdä mitään turvallisuuspoliittisia johtopäätöksiä, maamme poliittisissa kulisseissa olisi käynyt kuhina. Media olisi ollut kuin susi kukassa, mutta Kekkosen kuoltua toimintaa olisi pidetty jopa maanpetoksena. Nyt meillä on toiset ajat ja arvot, mutta kyllä jossakin – Niinistön kielloista huolimatta – tehdään turvallisuuspoliittisia johtopäätöksiä. Ajatteluahan ei voi kieltää.

Välitaso
Kokoomuksessa ja laajemminkin hallituksen piirissä ollaan sitä mieltä, että perustuslakimme on aivan liian joustamaton ja estää näin tarpeelliset ”uudistukset”. Vallassa olevia ärsyttävät nimenomaan perustuslakimme yksilön oikeuksia koskevat kohdat.
Sisäministeriössä on kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu lakihanketta, joka avaisi poliisille mahdollisuudet salaisina pidettyihin potilastietoihin. Asiasta sisäministeri Kai Mykkänen lausui: "On löydettävissä tasapaino, jossa potilaan oikeuksia ei kohtuuttomasti loukata." (HS 5.11.)
Loogisesti tarkastellen Mykkänen tarkoittaa, että hallitus lähtee loukkaamaan yksilön oikeuksia ja määrittelee sitten itse kohtuuden ja kohtuuttomuuden välisen rajan? Kokoomuksen mielestä perustuslaissa tulee taata omistusoikeus ja liikesalaisuus?

Alin taso
Salolainen valtuutettu ja hallituksen jäsen Marko Tapio kirjoitti Salon Seudun Sanomien tätä mieltä-palstalla (5.11.) otsikolla Kaupungin keskustaa pitäisi kehittää. Kirjoitus syntyi ilmeisesti siksi, että kokoomuksen kolme edustajaa jäivät mielipiteineen vähemmistöön, kun hallitus käsitteli katuympäristöllistä yleissuunnitelmaa. Luin kirjoituksen kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla en löytänyt ensimmäistäkään kirjoittajan omaa kehitysehdotusta. Toinenkaan lukukerta ei auttanut vaan sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kirjoittaja on vahvasti muutosvastarintainen.
____________________________
P.S. Salon SDP avarakatseinen. Hallituksessa istuvan sallitaan tarkkailla ympäristöään avaimenreiästä.


4.11.2018 Grand old man

Uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen on osoittautunut Aamulehden kyseenalaiseksi lahjaksi Yleisradiolle. Julkisuudessa hän on luonnehtinut ajankohtaistoimituksen pistämistä päreiksi normaaliksi työkierroksi. Minä puolestani kutsun Jokisen käsitystä työkierrosta epänormaaliksi ja oudoksi. Hämmästystä on herättänyt myös Jari Korkin irtisanominen. Milloinkahan Korkki avautuu?

Joku on joskus todennut osuvasti, että kahdella tapahtumalla ei välttämättä ole kausaaliyhteyttä, vaikka niillä onkin kronologinen yhteys. Pääministeri on arvostellut Yleä ja boikotoinut ajankohtaislähetyksiä. Lisäksi hänen katsottiin painostaneen ylen toimittajaa. Keskusta on gallupeissa suossa kaulaansa myöten, eikä vaaleihin ole aikaa kuin puolisen vuotta.
Meillä on eduskunnan valvomaa yleisradiotoimintaa, mutta hallituksen radiota meillä ei ole. Kun yhteiskunnallisia asioita käsittelevä ajankohtaistoimitus räjäytetään pirstaleiksi, meillä maksajilla on oikeus tietää m i k s i?

Jokisen työkiertomyllytys pyöräytti torstain pääuutisiin toimittaja Kristiina Tolkin. Hän tuli vastaamaan uutisankkurin kysymyksiin vihreiden pätkäpuheenjohtajan valinnasta ja kommentoimaan Pekka Haaviston ilmoittautumista kilpaan. Tapasin Tolkin ensimmäistä kertaa olohuoneessamme, mutta uusia kasvoja tulee aivan varmasti meille jatkossakin, vaikka en tietääkseni vielä podekaan muistisairautta.

Toimittaja Tolkki luonnehti Pekka Haavistoa englanninkielisellä ilmaisulla grand old man. Vaikka toimittaja ei itsekään ole nuori neito, hänen mielestään kuusikymppinen ilmeisesti on ikäloppu. Vertailun vuoksi muistettakoon, että suomalaisten enemmistö valitsi presidentiksi Haavistoa kymmenen vuotta vanhemman Niinistön. Eivät sopulitkaan toivoneet Niinistön jäävän jo eläkkeelle. Kekkosen jäljet eivät heitä pelottaneet.

Touko Aallon ero ei yllättänyt, koska saamansa negatiivisen julkisuuden sekä puolueen laskevien kannatuslukujen vuoksi hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa tehtävässään. Ei siinäkään tapauksessa, että hän olisi jo ollut täysin tervehtynyt.
On ilman muuta erikoista, että loppujen lopuksi eilen puheenjohtajavaali oli kahden kauppa. Tai oikeammin se oli yhden kauppa ja toisen korvapuusti. Outi Alanko-Kahiluoto pelasi itsensä ulos ensi kesän todellisesta puheenjohtajapelistä. Paljon kunniallisempaa olisi ollut viestittää Japanista kokoukselle, että hän luopuu ehdokkuudesta Haaviston hyväksi ja haluaa tukea häntä. Nyt hän hävisi numeroin 40-1. Se ei tarkoita tappiota vaan rökäletappiota potenssiin kymmenen. Jos kyse olisi ollut nyrkkeilystä, täystyrmäyksellä hävinnyt ottelija olisi kannettu tajuttomana kehästä.

Toimittaja Tolkki ihmetteli, miksi näille nuorille (naisille) ei kelvannut valta, vaikka sitä tyrkytettiin kultalautasella. Ei siitä ollut kysymys. Jos haluaa, voi nähdä heidän paenneen vastuuta. Itse ymmärrän heidän ratkaisujaan: Kun haluaa puheenjohtajaksi - eikä vain pätkäksi – on parasta avata peli vasta keväällä.
Haaviston valinta oli mielestäni järkevä puolueenkin kannalta. Emma Kari ja Maria Ohisalo perustelivat järkevän pragmaattisesti omia kieltäytymisiään. He halusivat, että valittava pätkäpuheenjohtaja on äänestäjien keskuudessa heitä tunnetumpi vihreä; Ohisalohan ei ole vielä kansanedustajakaan.  Osmo Soininvaara torjuu puheita katastrofaalisesta puheenjohtavaalista. Tilanne olisi ollut tosi paha, jos häntä olisi kyselty.
___________________________________________________
P.S. Näyttää vaan siltä, että Pasasen Piialla on parhaat uutiset.



Uutiset Salo.fi

Taidemuseon poikkeavat vuodenvaihteen aukioloajat

Lue lisää »

Kaupunginvaltuuston kokous 17.12.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Tiedusteluvalvontavaliokuntaan pohdittiin myös emerituskansanedustajia – näin kävi kansanedustajien läheisten turvallisuusselvityksille

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tänään mietintönsä tiedustelun valvonnasta. Perustuslakivaliokunnan jäsen, SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola...

Lue lisää »

Keskustan sosiaaliturvamalli ei auennut vieläkään – SDP ja kokoomus pistäisivät työvoimapalveluihin satoja miljoonia euroja lisää

Keskustan linjasta sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen ei saanut selvää edelleenkään kukaan, kun neljä kannatukseltaan suurinta puoluetta kohtasivat...

Lue lisää »