Muualla verkossa
Marraskuu 2011
Arvoisa vierailija!
Päivitän myös Kirjoitukset-sivuani, joskin harvemmin kuin blogiani. Viimeisimmän päivityksen olen tehnyt 12.11.2011
29.11.2011
Aivan aluksi haluan kertoa avoimesti, että olen kukkahattu. Se ei suinkaan tarkoita, että yrittäisin palata nuoruuteeni ryhtymällä hipiksi. Kyllä marit ovat edelleen polttamatta ja viivat vetämättä. Jäävätkin. Nyt on kysymys elämää suuremmasta: yksinkertaisten polvihousumiesten pelaamasta jääkiekkopelistä.
Kukkahattuja tai oikeastaan kukkahattutätejä ovat ne, jotka eivät hyväksy joukkotappeluita kaukalossa. Ja myös ne, joiden mielestä nyrkkitappelut eivät ole elimellinen eli pakollinen osa jääkiekkoa.
Lauantaina Pelicans ja HIFK pelasivat jääkiekkoa 59 minuuttia ja 33 sekuntia. Viimeiset 27 sekuntia pelaajat sitten heittelivät hanskoja jäähän, repivät toisiaan paidoista, painivat sekä naputtivat nokkaansa ja toisiaan. Jos vaikka ensimmäinen joukkotappelu olisikin ollut osin spontaani, niin sitä eivät olleet kaksi jälkimmäistä. Ja aitiossa valmentajat seisovat herrasmiesmäisesti valkeissa paidoissa pistämättä tikkua ristiin estääkseen lajin häpäisyä. HIFK:n Matikainen teki sen vielä poliisitaustalla. ”Myllyt vähän pyöri lopussa” entinen lainvalvoja totesi pelin jälkeen.
Niinpä siitä siten kertyi kaikkien aikojen jäähysuma: 465 minuuttia, joista yli 430 viimeisten 27 sekunnin aikana. Yksi runkosarjan peli kestää maksimissaan 65 minuuttia jatkoaikoineen. Lauantaina jaettiin seitsemän pelin verran rangaistusminuutteja. Kuka tästä voi ylpeä? Ne kymmenettuhannet kiekkojunioritko, joille harkoissa sanotaan, että vastustajia on kunnioitettava eikä heitä pidä vahingoittaa?
Tänään nettilehdet kirkuivat, että kurinpitäjien jakamat lisätuomiot olivat kovia. Kikkeliskokkelis, sanon minä. Voi olla, että ne ovat linjassa aikaisemmin annettujen sanktioiden kanssa, mutta ovatkohan ne aiemmat olleet sitten jossain linjassa?
Kymppitonnin sakko joukkueelle taas on muutaman sadan katsojan lipputulon tai yhden kovapalkkaisen nuuskahuulen kahden viikon palkan suuruinen. Jos liigajoukkue hankkii loppukaudeksi yhden kovan vahvistuksen, se maksaa kai noin 100.000 eli kymmenen joukkuesakkoa.
Jumankekka, tuostahan saakin sopivan yksikön, kun pelaajaostoista kerrotaan: ”Saatiin hyvä sentteri loppukaudeksi kymmenellä joukkuesakolla, ei huano”.
_____________________
P.S. Ei toimittajan pidä mennä tasavallan presidentiltä kysymään, pelattaisiinko lätkää jatkossa ringetten säännöillä. Yhtä kornia olisi, jos HIFK:n ykkösketjulta tivattaisiin kantaa eurobondeihin.
28.11.2011
Porvarit ja valetyöläiset tykkäävät korostaa, että (työ)elämän asioita ei pidä ideologisoida vaan niitä on lähestyttävä pragmaattisesti. Tällä neuvottelukierroksella minusta on tehty niin. Raamisopimus tuli tänä aamuna noin klo 3 lopullisen kattavasti hyväksytyksi?
Ensinnäkin se on työnantajan etu, koska se saa ostettua työmarkkinarauhaa inflaatiokehitystä ajatellen kohtuuhintaan. Toiseksi tämä on työntekijöiden etu, joiden reaaliansiotaso saadaan tämän päivän talousnäkymiin nähden kohtuullisena. Kolmanneksi tämä on tervetullut ratkaisu myös maan hallituksen näkökulmasta, koska olot on vakautettu kahdeksi vuodeksi. Ollaan siis kaikki tyytyväisiä ja iloisia saavutetusta yhteiskuntarauhasta!
Nyt ei menty liittokohtaisiin, mikä varmasti olisi aiheuttanut työtaisteluita ja tullut kalliimmaksi työnantajille. Koska ei menty, tämä on keskitetty ratkaisu, jossa hallitus on luvannut olla mukana omalla panoksellaan. Siksi sen nimi voisi olla tulopoliittinen kokonaisratkaisu, mutta poliittisesti yliherkkien huomioimiseksi sitä nimitetään raamisopimukseksi. Siis tupo raamipipolla!
Muistan kyllä helvetin hyvin, miten ivallisesti media suhtautui Jutta Urpilaisen valtiovarainministerinä työmarkkinajärjestöille esittämään vetoomukseen keskitetyn ratkaisun rakentamiseksi. Media ivasi ja opasti ylimielisesti valtiovarainministeriä lopettamaan haikailut tupo-aikaan palaamisesta. Mitenkäs suu nyt pannaan?
Helsingin Sanomat kirjoitti eilen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisesta ensimmäisen kerran positiiviseen sävyyn. Keskeinen sisältö oli, että vajaan puolen vuoden aikana ministeri on näyttänyt leijonankyntensä. Kehuja tulee sekä nimettöminä pysyttelevilä poliitikoilta että virkamiehiltä. Jutta on osoittanut olevansa pätevä sekä euroalueella että kotikentällä.
Vakuustaistelu, jota hän kävi saaden suomalaiselta medialta - pääasiassa Hesarilta ja Maikkarilta - pilkkakirveitä niskaansa, päättyi työvoittoon. Silloin koko media toitotti, että Urpilainen oli tuhlannut Suomen poliittisen pääoman. Mutta miten kävikään! Suomen kautta aikojen ensimmäinen naispuolinen valtiovarainministeri on EU:n ytimessä. Hän osallistuu jatkuvasti euromaiden suurten johtajien kanssa "pienen piirin palavereihin". Suomi on tällä hetkellä sekä PPP- että AAA-ryhmän jäsen. Nyt Jutan pätevyyden alkaa tunnustaa jo ns. riippumaton mediakin. Hyvä näin.
______________________
P.S. Niinistöstä yritetään vimmatusti tehdä - jos ei keskituloista niin ainakin - kohtuutuloista. Iltapäivälehti uutisoi eläkkeellä olevan puhemiehen ja pankinjohtajan kuukausituloiksi 3000-4000 euroa. Tuossa jutussa on vähintään puolet paskaa kuin Himangan akan pierussa. Tarvitaan kerrointa!
26.11.2011
Elinkeinoelämässä oltiin vielä kesän jälkeen – jussipaukkumaisesti - henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tupot kuuluvat sinne minne yya-sopimus ja työkalujen kuvilla varustetut valtioliputkin: ideologiamuseoon. Turun lahjana EK:n johtoon siirtynyt Mikko Pukkinen piti elokuussa julkisen muistopuheen tupolle:”Tupo on jäykkä, ei huomioi yritysten ja toimialojen välisiä eroja, eikä takaa palkkamalttia. Lisäksi sellaista ei ole käytössä muualla.”
Ei mennyt kuitenkaan kuukauttakaan Pukkisen heittämistä kepeistä mullista, kun Eteläranta 10:ssä hänelle annettiin uudet määräykset, koordinaatit ja takki. Vanhan kääntäminen ei näet olisi riittänyt, sillä niin paljon EK muutti kurssiaan.
Totta ihmeessä Pukkista harmitti se, että hänestä oli julkisuudessa tehty naurettava marionetti. Niinpä hän antoi vahingon kiertää ja heitti työmarkkinoista vastaavan Eeva-Liisa Inkeroisen vilttiin. Neuvotteluvastuun hän otti sitten itselleen kuin Napoleon kruununsa. Sen jälkeen EK taipui kiroamaansa tupoon, koska sen päähän oli vedetty raamipipo, eikä se enää näyttänyt niin tupolta.
Ja hyvinhän tässä kävi: raamissa on jo nyt tietääkseni 92 prosenttia työntekijöistä. Oma veikkaukseni on, että AKT tulee rintamaan maanantaina, se vain haluaa katsoa työnantajan persekortin. Hesarin pääkirjoituksen mukaanhan Suomessa on vain reiluja työnantajaliitoja, joita työntekijäpuolen häirikköliitot aina jokaisella kierroksella kiusaavat.
Kuntapuolen pääluottamusmiehenä olen sangen hämmästyneenä seurannut Tehyn, ja nimenomaan sen puheenjohtajan toimintatapoja viimeisten neuvottelukierrosten aikana. Jaana Laitinen-Pesola haluaa varmasti parantaa jäsenistönsä palvelussuhteen ehtoja, mutta hän kompastuu kierros kierroksen jälkeen omiin viritelmiinsä. Ei onnistu ilmaveivi, ei millään.
Puheenjohtaja käyttäytyi jälleen kuin uhmaikäinen lapsi ja kieltäytyi tulemasta yhteiseen neuvottelupöytään. Niinpä Tehy joutuu tyytymään siihen, mitä kunnan työntekijöitä edustavat muut järjestöt ovat Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa sopineet.
Nyt tehyläiset itkevät julkisuudessa sitä, miten muut järjestöt estävät Tehyn tavoitteiden kuten oman sopimuksen toteutumisen. Kyllä se nyt vain on niin, että jos ei suostu sivistyneesti ruokailuvälineitä käyttäen istumaan samaan pöytään muiden kanssa, saa särpiä soppansa yksin omassa nurkassaan.
Ymmärrän kyllä enemmän kuin helvatin hyvin, että sopimusalakysymyksillä on suuri merkitys jäsenten edunvalvonnassa, sillä opetusala sai oman sopimuksen vuoden 1984 neljä viikkoa kestäneen opettajalakon ansiosta. Kyllä KT pystyy yksinkin torppaamaan Tehyn sopimushaaveet, ei se siihen apujoukkoja tarvitse.
______________________
P.S. Onneksi Jaana Pesola-Laitisen venkoilu ei kuitenkaan ole häirinnyt salolaisten henkilöstöjärjestöjen yhteistoimintaa paikallistasolla.
24.11.2011
Tänään kaupungintalolla oli vipinää. Lounastaessani siellä arvioin, että avointen ovien aikana taloon tutustujien määrää ei varmaankaan tulla ilmoittamaan minään satalukuna, sen verran paljon kaupunkilaisia pyöri kuppilan liepeillä. Jos samaa hyörinää kesti koko päivän, päästiin melko mukavaan kävijämäärään. Jään odottelemaan laskurin tietoja.
Kaupunginhallituksen kokoushuoneessa Katajassa on muuten älytaulu. Sitä ei ilmeisestikään käytetty viime maanantaina päätellen paikallislehden uutisoinnista, joka kertoi, mistä kaikesta kokouksessa oli äänestetty. Tiedot vahvistivat käsitystäni siitä, että Salon viidestä valtuustoryhmästä vain kahdessa on vastuunkantajia. Päädyin viiteen siksi, että maalaisjärjen mukaan ryhmässä täytyy olla vähintään kolme jäsentä; yksi on vain yksi, ja kaksikin on vasta pari. Korttislangia käyttäen valtuuston kokoonpanon voi kiteyttää lyhyesti: viitoset, kaksi akkaa ja kaksi jätkää.
Eräs tikkaremmiläinen totesi hiljattain, että Perniö on mielentila. Aforismi kuulosti heti mukavalta kuin saksofonisoolo Hopeisessa kuussa, vaikka symboliikka ei aivan auki lävähtänytkään. Kun sitten luin lehdestä, että hallituksessa oli tehty esitys lisätä tulevien vuosien investointimenoihin 600.000 euroa Perniön Melassuota varten, koin ensin ahaa-elämyksen ja heti perään déjà-vu:n. Luulin näet ymmärtäneeni remmiläisen syvintä tarkoitusperää ja samalla koin, että tämähän on kuin uusinta näytelmästä Liikennerakentamista perniöläisittäin.
Itsenäinen Perniön kunta ei koskaan raaskinut rakentaa Tammisaaren- ja Kemiöntien risteykseen kiertoliittymää. Jo järjestelytoimikunnassa alkoi sitten näiden eteläsalolaisten mielentilallisten jollotus vaarallisesta risteyksestä. Niinpä rondelli sai rahansa, sillä ei kai kukaan päättäjä halunnut ottaa vastuulleen sitä risteysonnettomuuksien sumaa, joka - mielentilallisten mukaan - olisi alkanut heti vuoden 2009 alussa, ellei päätöstä olisi tehty jo vuoden 2008 puolella.
Sama on nyt Melassuon ”stadionin” kanssa. Perniön itsenäisyyttä ei riittänyt niin kauaa, että tämä urheilualue olisi saatu rahoitettua edes korkealla veroprosentilla. Siksipä Melassuon uuden tulevaisuuden tulisi nyt alkaa vuonna 2013. Näytelmän uusinta esitettäneen joulukuun valtuustossa.
Aivan oman tilallisten lajin muodostaa Salon keskusta. Ei kelvannut hallituksessa keskustalle – joka muuten ei ole keskustaa vaan ympäristöä – ns. salolisän puolitus. Revin viimeisetkin pelihousuni, jos kuulen jonkun keskustalaisen vielä päivittelevän sitä, että työttömät tuovat tai vievät lapsiaan päiväkoteihin.
_____________________
P.S. Jossain etelä-Salossa maatalousnaiset viettivät pikkujouluja. Ilta huipentui pantomiimi-kisaan: voittajaksi selviytyi emäntä, joka levitti tuolille valkoisen nenäliinan, istui sen päälle ja kysyi, mistä laulusta oli kyse. Oikea vastaus: Rakovalkealla, sanat ja sävel Reino Helismaa.
20.11.2011
Kun perjantaina kello puolilta päivin ajelin Perniön kaupunginosaan, satuin alueradiosta kuulemaan mielenkiintoisin äänikolumnin. Siinä kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli selvitetty manipuloinnin merkitystä ihmismuistiin.
Tutkimus tehtiin siten, että 30 terveelle koehenkilöille näytettiin jokin tapahtumia, ja kolmen päivän kuluttua testattiin, miten oikein henkilöt muistivat näkemäänsä. Heidän kertomustensa todenperäisyyttä ei kumottu eikä vahvistettu. Koehenkilöt olivat muistaneet hyvin, virheprosentti oli alhainen, vain 16 prosenttia vastauksista oli vääriä.
Sitten seurasi manipulointivaihe. Koehenkilöille kerrottiin, mitä muut muka olivat kertoneet samasta tapahtumasta. Jonkin ajan – päivien – jälkeen heitä testattiin jälleen. Nyt koehenkilöiden muistikuvat olivat muuttuneet. He eivät kertoneet siitä, mitä olivat itse nähneet vaan toistelivat manipuloinnilla syötettyjä valheellisia muistikuvia: annetuista vastauksista 68 prosenttia oli vääriä.
Ennen kolmatta testausta koehenkilöt saivat tietää, että heille oli valehdeltu eli heitä oli manipuloitu. Lopputulos oli hämmästyttävä: koehenkilöt olivat entistä tiukasti kiinni manipuloiduissa muistikuvissa: 40 prosenttia vastauksista oli vääriä
Mitä hyötyä tästä on arkielämässä? Enpä tiedä, mutta minun mielestäni tämä omalta osaltaan selittää poliittisia fiksaatioita. Otetaan aivan teoreettinen esimerkki. Jokin puolue asettaisi ehdokkaaksi presidentinvaaliin Samuli Lehmuston, joka olisi elinkeinoelämän ja sitä tukevan median suosikki. Lehmusto olisi herkkähipiäinen ja epäsosiaalinen kurttuotsa, jonka ei koskaan olisi kuultu puhuneen mitään muuta kuin äidinkieltään paitsi lyhyttä ja säksättävää murrettaan.
Tuhannen taalan kysymys kuuluu: Olisiko mahdollista, että politiikan kommentaattorit ja kolumnistit voisivat saada kansan pitämään Samuli Lehmustoa, miellyttävän avoimena ja sosiaalisena tyyppinä, joka keskustelee aiheesta kuin aiheesta ainakin neljällä eri kielellä äidinkielensä ja murteensa lisäksi? Hyvä kysymys! Seuraava kysymys.
________________________________
P.S. Kuten potentiaalinen lukija ymmärtää Samuli Lehmusto on täysin fiktiivinen henkilö. Mahdollinen samankaltaisuus jonkun reaalimaailman henkilön kanssa on puhdasta sattumaa. Jep, jep.
18.11.2011
Tämän täytyy olla tyyntä myrskyn edellä. Hesari ei nimittäin ole nälvinyt SDP:n puheenjohtajaa pitkään aikaan. Pitkässä juoksussa se tarkoittaa moneen päivään. Tänään lehti sen sijaan kirjoitti kriittisesti lemmikistään Alexander Stubbista. Ja oikein kirjoittikin. Tämä herraskainen kukkopoika ei ole vielä ymmärtänyt, että se mikä sopii Soinille, ei sovi Stubbille.
Oppositioon aktiivisesti itse hakeutunut impivaaralaisuuden ikoni Soini kokee – tuulipukukansan taputtaessa - että hän on vaaleissa saanut mandaatin paukutella henkseleitään ja suutaan; haukkua herrat sekä narrit ja Suomea huonommin taloutensa hoitaneet euromaat. Sehän sopii Soinille kuin pasha pääsiäiseen.
Kun Stubb ministerinä nyt alkoi jakaa euromaita vuohiin ja lampaisiin ja puhua darwinismin toteutumisesta, ei edes erkkolainen media tykännyt. Vetoaminen Darwiniin sopii Stubbille kuin silkkikäsine seurapiirineidon kätötösiin. Se sopii siksi, että Darwinin evoluutioteorian mukaan eläinlajit kehittyvät, kun huonoimmat yksilöt menehtyvät. Stubb on syntynyt kultalusikka suussa ja saanut kaikkea yllin kyllin. Siksi hän ajattelee, että myös Suomi on nyt ja aina maailman tappiin saakka parasta AAA-luokkaa kuten hänkin.
Stubb saattaa olla älykäs mutta ei viisas puheissaan. Salon Nalle ja Stubb ovat kuin kaksi marjaa. Jokainen kaupunki kestää Nallensa, mutta käsittämätöntä on, että vähäosaisimmistakin jotkut nyökyttävät hyväksyvästi päätään näiden herrojen jokainen on oman onnensa seppä-puheille.
Edellä mainittujen miesten ehdokas presidentiksi on Sauli Niinistö. Eikö siinä olisi työllään, eläkkeellään opinntolainallaan tai työttömyyskorvauksellaan leipänsä ostavalle perustetta hakea omaksi suosikiksi joku muu. Enkä nyt tarkoita Paavo Väyrystä.
___________________________
P.S. "Kaikilla on vahvuutensa. Sattuu vain olemaan niin, että minussa nämä kaikki vahvuudet yhdistyvät". (Paavo Väyrynen)
17.11.2011
En ole koskaan käynyt minkään uskonlahkon kokouksessa, mutta minulla on mielikuva siitä, miten siskot ja veljet niissä nousevat todistamaan. Käsitykseni on, että sympatiaa suitsutetaan niille, jotka vasta juuri äsken ovat uskoon tulleita, siis lavealta tieltä kaidalle siirtyneitä.
Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa palveluverkon käsittely toi mieleen uskovaiset herätyspäivillään. Veljet ja siskot toinen toisensa jälkeen astuivat seurakunnan eteen vannomaan yhteistä uskoaan Särkisalokodin ihanuuteen. Rituaaliin kuului, että he samalla manasivat alimpaan hornaan ne, jotka eivät vielä olleet oikean uskon puhdistamia. Symbolisesti uusina uskovaisina otettiin vastaan demarikaksikko, joka avoimesti halusi käydä kertomassa vapaan tahtonsa ja eronsa aikaisemmasta vääräoppisten ryhmästä. Hallelujaa!
Kokoussalissa kuultiin kuitenkin syvä pettymyksen huokaus, kun valtuusto äänin 38-37 päätyi suosittamaan lautakunnalle Särkisalokodin lakkauttamista. En laskenut, kuinka moni valtuutettu kävi väittämässä, että lautakunnalle ei kuulu päättää vastuualueen jakamisesta yksiköihin. Ilmeisesti he olivat ja ovat sitä mieltä, että heidän yksilöllis-poliittinen käsikirjansa menee Salon kaupungin hallintosäännön edelle. Usko siirtää vuoria, ja ihminen tulee uskollaan autuaaksi.
Mielenkiintoista oli havaita, että Kajalakoti jäi pahasti jalkoihin adresseineen, vaikka toki siitäkin äänestettiin. Äänestysnumerot olivat kuitenkin jo aivan toisenlaiset, sillä vain kolmannes oli sitä mieltä, että Perttelin elinvoimaisuus vaatii oman vanhainkodin. Näillä mennään.
Palveluverkkoselvitystä käsiteltäessä tivattiin moneen kertaan laskelmia siitä, mitä operaatiolla säästetään. Itse asiassa kyse ei ollut siitä, että laskelmia ei olisi tehty, niitä vain ei hyväksytty eikä niitä pidetty oikeina.
Kun valtuusto sitten siirtyi käsittelemään 35 työntekijän siirtämistä Kunnan Taitoa Oy:lle, nämä ”särkisalolaiset” eivät inahtaneetkaan perätäkseen kustannusvertailua, vaan he olivat ilman mitään taloudellisia pohjatietoja valmiit nielemään hallituksessa äänestämällä syntyneen esityksen karvoineen kaikkineen.
Sosialidemokraatit sentään peräsivät laskelmia yrittämällä ensin palauttaa asian, mutta hanke jäi kahden äänen päähän. Kun palautus ei onnistunut, demarit esittivät asian hylkäämistä. Se olisi voinut onnistua, ellei Jaakko Korsimo (kesk) olisi tehnyt muutosesitystä, joka voitti ensimmäisessä äänestyksessä hallituksen pohjaesityksen 72-3. Toisessa äänestyksessä SDP:n hylkäysesitys hävisi Korsimon muutosesitykselle äänin 31-44.
Silmiinpistävää oli, että hallituksen jäsenet ensimmäisessä äänestyksessä olivat valtuustossa omaa esitystään vastaan.
Selitys oli se, että keskustaoikeiston johto halusi pelata varman päälle. Jos lopullisessa äänestyksessä hylkäysesitys olisi tullut hallituksen pohjaesitystä vastaan, lopputuloksesta ei olisi ollut varmuutta. Hallituksen enemmistölle olisi voinut tulla takkiin.
Korsimon muutosesityksen hyväksyminen taas ei heille ollut vaikeaa, koska se oli pelkkää kosmetiikkaa, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Koirat haukkuu, ja karavaani kulkee.
Korsimon puheenvuoro sisälsi aimo annoksen tahatonta komiikkaa. Vaikka hänen esityksensä sinänsä oli selvä ja yksinkertainen, hän sotkeutui perusteluissaan niin pahasti, että ei varmaan tänään pystyisi toistamaan eilistä ajatuksenkulkuaan. Korsimoa kuunnellessaan eräs yleisön joukossa istunut siirtouhattu työntekijä hihitti ja sanoi niin että minäkin kuulin:”Herranjestas, eihän tuo edes tiedä, mistä puhuu”. Niinpä.
Korsimolle tuli hyvä mieli, mutta sitä hänen kanssaan eivät varmaankaan jaa 35 työntekijää.
_______________________
P.S. Oman hauskuutensa aiheutti myös jormaa muistuttava oikutteleva mikrofoni. Moni puhuja yritti sivelemällä maanitella sitä toimintakuntoiseksi. Kun mikki meni mykäksi kesken erään puheenvuoron, valtuutettu kallisteli päätään, käänteli mikkiä suunsa edessä ja sanoi:”Yritetään sitten tässä asennossa”.
16.11.2011
Viime päivien aikana on taas käynyt selväksi, että kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Kaikki politiikka seuraavat muistavat, miten Anneli Jäätteenmäeltä pääsi ns. freudilainen lipsahdus, kun hän eräässä kevään 2003 haastattelussaan sanoi olevansa niin rehellinen kuin vain osaa. Jösses!
Nyt rehellisyyttään on vannonut Ilkka Kanerva, jolle on tarjolla jälkijättöistä synttärikakkua. Kanerva on kertonut, että hän oli noin vaan hupsistakeikkaa ja aivan äkisti joutunut monen tuhannen ihmisen keskelle. Häneltä oli mennyt kauan, ennen kuin hän oli tajunnut, että perskutarallaa, näähän ovat mun 60-vuotispäivät. Kaikki tarjoilu oli siis tullut hänelle yllättäen ja pyytämättä kuin Mannisen faksi Jäätteenmäelle. Herregud åndå!
Pekkaa, eikun Ilkkaa pahemmaksi ei ole jäänyt hiihtäjä Lallukka. Hänelle on varmaan käynyt samoin kuin Martti Vainiolle, jolle eliksiirit kroppaan tuikkasi talonmies Nironen. Suomalaisessa mieshiihdossa ei pitkään aikaan ole ollut mitään muuta positiivista kuin pissanäytteet. Uhoavaa mutta rehellistä lappilaista edustaa nykyään Sami Jauhojärvi, jolla on pussissaan puhtaat jauhot niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Fy sjutton!
_______________________
P.S. ”Viime aikoina virtsa ollut mukana seuraavan aviomiehen mukaan jonkin verran haiskahtavaa”. (Mervi Mattila: Parantunut hoidosta huolimatta)
13.11.2011
Viime päivien keskusteluni sosiaalisessa mediassa olen käynyt tulevasta valtuuston kokouksesta, josta tein kaksikin juttua kirjoituksiini. Tällä erää jätän hallintosääntöä koskevat pohdiskelut tuonnemmaksi. Voi olla, että palaan niihin, kun olen kuunnellut keskiviikon valtuustodebatin, jota varmasti käydään. Yleisöäkin saattaa tulla paikalle enemmän kuin salolaiseen naisten SM-sarjan jääkiekko-otteluun.
Viime sunnuntaina kirjoitin avoimen kirjeen kaupunginhallituksen jäsenille ja esitin pari näkökulmaa otettavaksi huomioon, ennen kuin 35 työntekijää päätetään siirtää liikkeen luovutuksena Kunnan Taitoa Oy:lle. Yksi kolmestatoista meilin saaneesta jopa vastasi viestiini. Nöyrä kiitos siitä.
Kun laadin kirjettäni ja viittasin viitisen vuotta sitten käytyyn kädenvääntöön Salon ja Halikon vuokra-asuntojen siirtämisestä Kunta-asunnot Oy:lle, ei tiedossani ollut asia, josta luin nyt teklan ensi tiistain esityslistan ilmoitusasioista:
"Kunta-asunnot Oy tytäryhtiöineen on irtisanonut Halikon kunnan (nyk. Salon kaupunki) kanssa tekemänsä isännöintisopimuksen Halikon kohteittensa osalta. Sopimuksen mukainen irtisanomisaika on 6 kk ja sopimus päättyy 30.4.2012. Irtisanomisen syy on ostopalvelujen määrävälein tapahtuva kilpailutus".
Salon teknisessä toimessa on tällä kaksi työntekijää, joiden työaika kuluu Kunta-asunnot Oy:n omistuksessa olevien vuokra-asuntojen isännöintiin ja asuvalintojen suorittamiseen. Tehtävät perustuvat yhtiön ja Halikon kunnan aikoinaan laatimaan sopimukseen. Tähän asti yhtiö on ostanut molemmat palvelut ja maksanut niistä summan, joka käytännössä on kattanut kahden työntekijän palkkamenot ilman sivukuluja.
Nyt Kunta-asunnot on siis irtisanut sen osan sopimuksesta, joka rahassa on tuottanut Salolle enemmän. Lisäksi asukasvalintojen pysyminen jatkossa täällä on enemmän kuin hämärän peitossa.
So what, kysyy potentiaalinen kriittinen lukija. Kun Kunta-asunnot Oy silloin kuutisen vuotta sitten teki itseään tykö, sillä oli kaksi houkuttelevaa porkkanaa: isännöinnin ja asukasvalinnan säilyttäminen alueella, vaikka asuntomassa muuttikin omistajaa. Nyt sitten ollaan tässä tilanteessa. Tästä syystä valtuutettujen tulisi tarkoin miettiä, minkä Pandoran lippaan he aukaisevat, jos lähtevät Taitoa:n vietäviksi. Siinähän sitten vikisevät.
Vanhan Salon valtuusto puolestaan torppasi ostotarjouksen. Kun valtuusto kesäkuussa 2006 sai päätettäväkseen hallituksen esityksen asuntojen myynnistä, Marjatta Hyttinen teki kannatetun esityksen asian palauttamista. Asian käsittelyä päätetiin kuitenkin jatkaa äänin 23-20. Vasemmiston kanssa äänesti neljä keskustalaista.
Kun sitten äänestettiin SDP:n ryhmän hylkäysesityksestä, numerot olivat selvät 31-12. Asuntoja myymässä oli kymmenen kokoomuslaista, joista kuusi on nykyisiä valtuutettuja. Heitä tukivat keskustan Jaakko Halkilahti ja Marita Tuominen.
__________________________
P.S. Järveenpään kehitysjohtaja Minna Karhunen (kok) kertoi Salossa 23.10.2011:"Järvenpään kaupungin yksi johtavista periaatteista on, että virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia". En ollut kuuntelemassa häntä aatteen palosta vaan työni puolesta.
08.10.2011
Onko Taitoa Oy nimensä veroinen, vai onko niin, että paljon taitoa ei tarvita, kun Salon kaupunginhallituksen sinivihreä enemmistö halutaan saada ulkoistamaan kaupungin toimintoja?
Ilmeisesti tuolle enemmistölle riittää kuviteltu tunne siitä, että ollaan oltu trendikkäitä ja toimittu kuten aivan "oikeassa elämässä", siis liikemaailmassa.
Tuota tunnetta vahvistaa vahva usko siihen, että heidän tekemänsä päätöksen täytyy olla taloudellisesti järkevä, koska kaikki ulkoistettu toiminta heidän ajattelussaan jo lähtökohtaisesti on tehokasta ja parempaa kuin oma toiminta. Myös siinä tapauksessa, että palvelun tuottavat julkishallinnon omistamaan yhtiöön luovutetut entiset Salon palkolliset.
Hallituksen haluamia järjestelyjä voi näin pikkujoulujen lähestyessä syystä nimittää himmeliksi. Ensin Salo maksoiviime keväänä 55.235 euroa päästäkseen Taitoa Oy:n osakkaaksi, jotta se jatkossa voisi myydä yhtiölle osaavaa henkilökuntaansa. Tämän kaupunki taas tekee siksi, että se myöhemmin voisi ostaa tältä yhtiöltä ne palvelut, joita se ei itse enää voi tuottaa, koska se on luovuttanut niihin tarvittavat tuotantotekijät Taitoa Oy:lle.
Pidän täysin mahdollisena ja todennäköisenäkin, että yhtiössä jokainen sinne siirretty työntekijä tekee käytännössä samoja töitä kuin nyt, mutta Salo ei saa heiltä kuin esimerkiksi 70 prosenttia niistä palveluista, jotka se saa nyt. Tai kyllä saa, mutta maksaa niistä ekstraa.
Väitteeni perustuu siihen, että yhtiö laskee esimerkiksi palkkasihteerin työksi vain palkkojen laskemisen. Kun palkanlaskija vastaa puhelimeen ja antaa palkkoja koskevia tietoja tai selvityksiä työntekijöille, esimiehille ja pääluottamusmiehillekin, hän ei tee enää perustehtäväänsä. Siksi siitä lähtee lisälaskuja hallintokuntiin, kenties työyksiköittäin jaoteltuina.
Työyksiköillä jää entistä vähemmän taloudellisia resursseja perustehtävänsä suorittamiseen, koska tukipalvelut nielevät aina vain enemmän ja enemmän. Sivistystoimen johtoryhmässä naurettiin itkunsekaisesti jo kaksi vuotta sitten, kun sisäisten laskujen kohoamisen takia oli pakko vähentää opetusta.
Taitoa Oy kertoo sitten joskus Salon kaupunginhallitukselle, että yhtiö on tehostanut työvoiman käyttöä karsimalla palkkasihteerien perustehtävästä rönsyt pois. Totta helvetissä seitsemän palkkasihteeriä suoriutuu kymmenen töistä, jos 30 prosenttia heidän entisistä tehtävistään on jätetty Salon organisaatioon, jossa niille ei lasketa kustannuksia. Joku tekee ne joka tapauksessa. Entiset sisäiset asiakkaatko? Ja hallituksen enemmistö nyökyttelee hyvälle diilille.
____________________________
P.S. Herra Hakkarainen haluaisi perustaa heterogeenisen siirtokunnan Ahvenanmaalle. Mitenkähän rahoitettaisiin hallituksen enemmistölle menoliput Naurulle?
07.10.2011
Viime yönä näin koko joukon erilaisia unia, joista muistan kaksi. Esimmäisessä laskin hyppyrimäestä, joka oli ainakin Lahden suurmäen kokoinen. Hyppyrin nokalla ponnistus osui nappiiin, liito alkoi ja ilmalento jatkui, jatkui ja jatkui. Kun olin ohittanut mäen kriittisen pisteen, paniikki iski, sillä tajusin meneväni mäkimontun jälkeiselle tasaiselle maalle. Ymmärsi taittavani ainakin jalkani jollen sitten niskaani. Pelko oli voimakas ja se herätti.
Uni oli niin todentuntuinen, että meni jonkin aikaa, ennen kuin olin päässyt takaisin tähän todellisuuteen. Ero uni- ja reaalimaailmojeni välillä oli iso: Höyhensaaren hyppyristä vetäisin v-tyylillä helposti 100 metriä, vaikka kaikkien aikojen pisin leiskautukseni hyppyristä hiihtosuksilla kevättalvella 1968 kantoi vaivaiset 17 metriä.
Toisessa unessa satuin tulemaan ruokaravintolan itsepalveluperiaatteella toimivaan narikkaan ja näin, kun kaksi nuorehkoa miestä räpläsi takkeja ja kokeili taskuja. Lopulta toinen heistä otti uudenkarhean sinisen manttelin ja totesi kaverilleen, että tämähän se oli. Ymmärsin oitis, mitä olin todistamassa: kaveri oli varastamassa takkia. Kehotin syvimmällä bassollani nuorta miestä laittamaan takin takaisin narikkaan uhaten muussa tapauksessa pyytää henkilökuntaa soittamaan poliisin. Sanani eivät tehonneet, ja olisin saanut köniini, ellen olisi sopivasti herännyt.
Nuo unet ovat tosia siinä mielessä, että todellakin näin ne viime yönä. Tässä päivityksessä ne saavat symbolista merkitystä ajatuksella tätä ne mun uneni tiesi.
Kaupunginhallitus teki nimittäin hypyn tuntemattomaan, kun se tänään äänin 8-5 päätti käynnistää tuotantosuunnitelman, palvelusopimuksen ja liikkeen luovutuksen valmistelun siten, että taloushallinnon palvelukeskuksen ja palkanlaskennan tuotannontekijät luovutetaan liikkeen luovutuksena Kunnan Taitoa Oy:lle.
Turpiin tuli 35 työntekijälle, ja äänestystulos todistaa, että vastakkainasettelun aika ei suinkaan ole ohi. Päinvastoin, se elää ja voi hyvin.
________________________
P.S. Nähdäänkö nyt sellainen ihme, että talousjohtaja valmistelee itsensä ulkoistamista? Hänhän kuuluu taloushallinnon palvelukeskukseen.
06.11.2011
Avoin kirje Salon kaupunginhallitukselle
Huomenna te hallituksena otatte kantaa Salon kaupungin taloushallinnon palvelukeskuksen ja palkanlaskennan palvelutuotannon siirtoon Kunnan Taitoa Oy:lle.
Siirtoselvityksen loppuraportissa Tietoa Oy haluaa, että hallitus lähtisi siirtämään talous- ja henkilöstöhallinnon tuotannontekijöitä liikkeen luovutuksena Kunnan Taitoa Oy:lle. Luovutus koskisi nykyistä taloushallinnon palvelukeskusta sekä palkanlaskentaa käsittäen noin 35 henkilötyövuotta.
Hallituksen jäseninä teillä on aikaisempaa kokemusta siitä, mitä päätäntävallan ulkoistaminen kuntien omistamille yhtiöille Salossa on tarkoittanut. Vuokra-asuntojen apportointi ja asuntomassan siirto Kunta-asunnot Oy:lle on nyt aiheuttamassa suuret vuokrankorotukset niissä huoneistoissa, jotka eivät enää ole Salon kaupungin omistuksessa. Korotusten vaikutus kaupungin talouteen on välillistä.
Turun sairaanhoitopiiri perusti Tyks-Sapa-liikelaitoksen, joka myy sairaanhoidollisia palveluja. Niitä ovat laboratorio- ja kuvantamispalvelut, välinehuolto, lääkehuolto, patologia ja kliininen neurofysiologia. Perustaminen tapahtui ennen kuntaliitosta ja aiheutti silloiselle Salon seudun terveyskeskukselle ja sitä kautta sen peruskunnille huomattavan vuosittaisen menolisäyksen. Nyt maksajana on suoraan Salon kaupunki.
Taitoa Oy on aiemmin ilmoittanut, että ensimmäisenä vuonna kaupungin kustannukset pysyvät tämän vuoden tasolla. Eikö vastuullisten päättäjien tulisi jollain euromääräisellä tarkkuudella tietää muutoksen tuoma mahdollinen hyöty, ennen kuin he – päätösehdotuksen mukaisesti - käynnistävät tuotantosuunnitelman, palvelusopimuksen ja liikkeen luovutuksen valmistelun siten, että taloushallinnon palvelukeskuksen ja palkanlaskennan tuotannontekijät luovutetaan liikkeen luovutuksena Kunnan Taitoa Oy:lle.
Tällä hetkellä ei ole sovittu edes siitä, mitkä kustannustekijät lasketaan mukaan siihen menoerään, jonka taataan pysyvän muuttumattomana ensi vuonna. Toivon, että hallitus jäädyttää hankkeen. Jos te hyväksytte päätösesityksen, laitatte valtuuston ostamaan sian säkissä kuten vanha agraariyhteiskunnan sanonta kuuluu.
Oma kysymykseni kuuluu: Kuka teistä yksityishenkilönä ostaisi talon sellaisella sopimuksella, jossa myyjä takaisi teille asumiskustannusten pysyvän uudessa asunnossa nykytasolla vuoden ajan? Se mitä kustannuksille sen jälkeen tapahtuisi, olisi täysin myyjän käsissä. Kun nimenne olisi sellaisessa kauppasopimuksessa, teidän olisi turha reklamoida asiassa.
Pelkään, että enemmistö teistä saattaa hallituksen takissa toimia eri tavalla kuin omissa kuteissa.
_________________________
P.S. Asian esittelee vs. kaupunginjohtaja, sillä varsinainen on pitkällä virkamatkalla. Antti Rantakokko ei esittelisi asiaa, vaikka olisi paikallakin, sillä hän on Taitoa Oy:n hallituksen jäsen.
04.11.2011
Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että demokratian paras muoto on edustuksellinen eikä kansanäänestyksillä toteutettu. Emme elä muinaisessa Kreikassa, jossa vapaat miehet kokoontuivat torille tekemään päätöksiä. Nykyinen Kreikan pääministeri aikoi palata menneisyyteen, mutta hänet palautettiin julmasti - mutta euromaiden kannalta oikeutetusti – todellisuuteen. Kun pääministeri ensin esitti järjestettäväksi kansanäänestystä maan kannalta elintärkeästä asiasta ja päivää myöhemmin perui ehdotuksensa, hän on kaiken järjen mukaan tänään entinen pääministeri.
Voidaan myös kysyä, miten Suomen olisi käynyt, jos talvi- ja jatkosodan rauhanehdoista olisi päätetty kansanäänestyksellä. Veikkaan, että huonosti. Samalla myönnän avoimesti, että tuo veikkaaminen on paljon helpompaa kuin vanhempieni sukupolvelle rauhanehtojen nieleminen. Maan johto toimi silloin täysin kansan tahdon vastaisesti, mutta tämän päivän näkökulmasta järkevästi ja kansan edun mukaisesti.
Suomessa äänestettiin EU:n jäsenyydestä mutta ei euroon liittymisestä. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että molemmat päätökset olisi tullut tehdä edustuksellisesti. Ei edes se, että Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella, ainakaan vielä saa minua näyttämään alaspäin olevaa peukkua eurolle.
Salon alueen 10 kuntaa päätti liittyä yhdeksi kaupungiksi valtuustojen päätöksillä kuntalaisia kuuntelematta. Sekin oli mielestäni järkevää, vaikka tämän päivän näkövinkkelistä katsoen kunnallinen kansanäänestys olisi ollut hyvä ratkaisu; liitos ei olisi toteutunut. En kuitenkaan mene väittämään, etteikö tehty vuoden 2007 ratkaisu 10 vuoden kuluttua näyttäytyisi positiivisemmassa valossa.
_____________________
Mitähän salolaiset tänään vastaisivat, jos heiltä kysyttäisiin, pitäisikö veroprosentin ensi vuonna olla 19,5 vai 20,5?
02.11.2011
Monen kuntalaisen on vaikea hahmottaa kunnallisen toimikentän rajoja. Tämä tulee ilmi, kun kuuntelee esimerkiksi haja-asutusalueilla asuvien harmitteluja siitä, miten kylältä on viety kaikki: pankki, posti ja kyläkauppa. Moni sälyttää nimittäin sumeilematta mainittujen palvelujen häviämisen kaupungin harteille.
Toisaalta tuo on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta olen sitä mieltä, että urputtajat luultavasti osaisivat vastata oikein, jos heiltä kysyttäisiin, omistiko kunta lakkautetun osuuspankin konttorin tai pellervolaisen osuuskaupan haaraliikkeen. Posti voitaisiin kyllä kysyttäessä mieltääkin kunnalliseksi perustehtäväksi, koska se oli niin kauan valtion toimintaa.
Jos on keskivertokuntalaisella vaikeuksia nähdä, missä kohtaa raja kunnallisten palveluiden ja yritystoiminnan välillä kulkee, niin eivät asiat ole kristallinkirkkaita kaikille poliittisille toimijoillekaan.
Tästä esimerkkinä perussuomalaisten paikallinen puheenjohtaja, joka tätä mieltä-palstalla kirjoitti tänään siitä, miten Salon kaupunki hätistelee vähäosaisia vuokra-asuinnoissa asuvia selvitäkseen taloudellisesta ahdingostaan.
Kirjoittaja ei ilmeisesti ole tietoinen siitä, että Salossa kunnan aikoinaan rakennuttamat vuokra-asunnot eivät ole poliittisen päättäjien peukalon alla, vaan niitä pitää hallinnoida osakeyhtiölain mukaisesti. Vuokran korottamisesta päättää siis yhtiö, ei yksikään virkamies eikä mikään poliittisesti nimetty elinkään. Korotetuista vuokrista ei tule senttiäkään kaupungin menojen katteeksi.
Paikallislehti uutisoi jo aiemmin tulevista korotuksista. Suurimmat kohdistuvat muuten niihin vuokra-asuntoihin, jotka seudulta kuusi vuotta myytiin Kunta-asunnot Oy:lle. Salo ei - päinvastoin kuin Halikko - suostunut siirtämään 1300 asunnon nippuaan Kunta-asunnot Oy:lle. Vaikka kaupunki olisi päässyt eroon vastuusitoumuksistaan, vanhan Salon valtuusto päätti SDP:n ryhmän ja 14 muun valtuutetun äänin säilyttää asuntoyhtiöt konsernissaan. Luopumalla omistuksesta kassaan olisi tullut vaivaiset neljä miljoonaa euroa.
Vaikea monen kuntalaisen on nähdä sitäkin, mitä kaikkea hän saa verorahoillaan. Tästä minulla on epäuskottavalta kuulostava mutta kuitenkin aivan todellinen tarina. Se menee näin.
Eräs kaupungin palveluksessa ollut ja ahkerasti kirjastoa käyttänyt tuttavan tuttavani, jonka vanhempi lapsi oli salolaisessa lukiossa ja nuorempi yläkoulussa sekä vanha äiti Kukonkalliolla, ihmetteli tosissaan, mihin hänen veromarkkansa oikein menivät.
______________________
P.S. Tämän päivän kreikkalaista demokratiaa on se, että pääministeri housuun kakittuaan vaatii kansaa antamaan hänelle puhtaan vaatekerran.
| ||