slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Maaliskuu 2019

28.3.2019 Totta vai valetta

Eduskuntavaalit järjestetään kerran neljässä vuodessa, mutta puolueiden kannatusta mittaavia gallupeja tehdään kerran kuussa. Poliitikot lukevat niitä yhtä innokkaasti kuin entinen teini Jallua. Nuori luki lehteään salassa vanhemmiltaan. Poliitikot puolestaan vähättelevät gallupien merkitystä, ellei niillä pääse rehvastelemaan.

Helsingin Sanomat teetätti hiljakkoin kyselyn pääministerisuosikista. Kauneuskilpailun voitti Pekka Haavisto, Petteri Orpo vei hopean, ja kolmas oli Antti Rinne. Itsensä kaatanut pääministeri Juha Sipilä jäi neljänneksi. En yritä väittää, että mielipidekyselyt olisivat täysin irti reaalitapahtumista tai ratkaisivat aina vaalien lopputuloksen. Mutta väitän, että niitä tulkitsevilla selityksillä on päämääränä vaikuttaa ns. yleiseen mielipiteeseen. Se tarkoittaa vallitsevan mielipideilmaston eli porvarillisen hegemonian vahvistamista.

Kun tänään luin Hesarin pääkirjoitusta, jossa kommentoitiin lehden itse tilaaman kyselyn tulosta, en voinut olla nauramatta. Keskeinen loppupäätelmä kuului näin: ”Kysely mittaa lähinnä Haaviston henkilökohtaista suosiota. Hän on tunnetusti hyvä esiintyjä sekä rauhallinen ja sovitteleva persoona.” Onko se jokin ihme, että gallupissa, jossa ihmisiltä kysytään heidän suosikkiaan pääministeriksi, ratkaisevaksi tekijäksi nousee henkilö eikä puolue?

En voi välttyä siltä ajatukselta, että Hesari olisi halunnut ja kenties odottikin Petteri Orpon voittavan kisan. Kun näin ei käynyt, pitää yrittää mitätöidä oman kyselynsä tulos, koska sillä ei nyt sitten ole muuta kuin pelkkä viihdearvo. Eihän Haavistosta voi tulla pääministeriä, kun puolueen kannatus on niin matalalla. Samalla voi mollata myös reppana-Rinnettä, joka on niin avuton, että oma suosio jää kauaksi puoleen kannatuksesta.

Gallupit näyttivät todellisen voimansa 8. maaliskuuta, kun pääministeri Sipilä kiikutti hallituksensa eroanomuksen tasavallan presidentille. Nykyään TP on niin munaton, että hän joutuu hyväksymään pääministerin eroanomuksen, vaikka se käytännössä olisi eroilmoitus. Pakko myöntää ero silloinkin, kun pääministeri toimii kuin käpykaartilainen ja pakenee vastuutaan isänmaan unohtaen ja vain oman puolueensa etua ajatellen.
Tämä oman taustaryhmän asettaminen kaiken edelle on muuten yhteinen piirre Englannin Maylla ja keskustan Sipilällä. Erona on se, että May pitää kiinni tavoitteestaan niin sinnikkäästi, että se kaataa hänet. Sipilä puolestaan ampui itseään raukkamaisesti jalkaan liristä päästäkseen.
__________________________
P.S. Valletta on totta (Maltalla).


23.3.2019 Puhetta pytystä

Eduskuntaan pyrkivien vaalikuvia on saatettu katseltaviksi ja ihailtaviksi. Olen pannut merkille, että yhdeltä jos toiseltakin ehdokkaalta on kuvaa tuunaamalla saatu höylättyä parikymmentä vuotta iästä pois. Tuorein esimerkki löytyy tämän päivän Turun Sanomien etusivulta: 71-vuotias Ilkka Kanerva ei mainoksessaan näytä päivääkään 50 vuotta vanhemmalta. Puutarhatyöt pitävät vanhankin nuorena.

Kuvien retusointi ei ole laitonta eikä mikään uusi ilmiö, mutta eikö kuitenkin kannattaisi noudattaa jonkun sortin kohtuullisuutta. En ole koskaan ollut mukana eduskuntavaaleissa mutta kylläkin kuusi kertaa kunnallisvaaleissa/kuntavaalissa. Muistan hyvin kaksi kommenttia, jotka koskivat ulkonäköäni.

Elokuussa 1988 ehdokaslistojen tultua julkisuuteen, eräs naiskollega (kok) totesi minulle asiatarkasti näin: ”Olen lukenut lehdestä, että olet vaaleissa ehdokkaana. Täytyykö sinun siksi näyttää samalta kuin se kurjalisto, jota edustat?” Olin sanaton. Kimmokkeen rakentavalle kommentilleen hän sai ilmeisesti siitä, että olin kesän aikana alkanut liikkua aktiivisesti ja pudottanut painoani viitisen kiloa. Posket olivat kavenneet.

Sitten muistaakseni vuonna 2000 sain toiselta naislehtorilta (sit. porvari) palautteen lehtimainoksestani. Hän väitti välituntikeskustelussa aivan tosissaan ja tohkeissaan, että siinä pärstääni oli retusoitu. Sitten hän suorastaan närkästyi, kun totesin aivan totuudenmukaisesti, että sen on täytynyt sitten tapahtua tietämättäni. Tässä naamassa muuten arpikin on ollut kaunistus.

Sitten pärstästä vessanpyttyyn. Mika Lintilä (kesk) on todennut kansanomaista sananpartta tavoitellen, että vaalien jälkeen puolueet vetävät vaalilupauksensa vessanpöntöstä alas. Jos ministeri Lintilä olisi suoraselkäinen, hän olisi samalla kertonut, mitkä lupaukset Suomen keskusta tulee kiikuttamaan vessan kautta viemäriin. Tarkoittiko Lintilä, että hallitusta muodostettaessa joudutaan hakemaan kompromisseja? Jos tarkoitti, olisi sitten kannattanut ilmaista itseään niin.

Lintilän viimeaikaiset puheet ovat muutenkin olleet kuin hampaattomalla lehmänostajalla. Hän aivan pokkana väitti, että Juha Sipilän hallituksen ansiosta Salossa aloitettaan akkukennojen valmistus. Nämä puheet Lintilän pitäisi työntää pönttöön, sillä sinnehän kakka kuuluu. Luulin pitkään, että Juhani Käki eli Sipilän innokkain fanittaja asuisi täällä Varsinais-Suomessa. Nyt huomaan, että Käki on laajemmallekin levinnyt.

Olen katsonut YLE:ltä kaksi puheenjohtajatenttiä: ensin Juha Sipilän ja sitten Pekka Haaviston. Olin äimän käkenä, kun ”asiantuntijana” molemmissa esiintyi Matti Apunen. Yhtä puolueeton tuohon tehtävään olisi vaikkapa Ben Zyskowicz. Apunen sijoittuu nimittäin yhteiskunnallisesti satoja piiruja kokoomuksesta oikealle. Hän on tunnettu liike-elämän puolestapuhujana sekä Björn Wahlroosin ja Jorma Ollilan kaltaisten talousvaikuttajien ajatusten levittäjänä.
_____________________________________
P.S. Voi tätä puolueettomuuden raiskaamista


16.3.2019 Kielipelejä

Yrjö Rautio on entinen sekä vassari että Kansan Uutisten päätoimittaja. Kirjoittamista hän ei onneksi ole lopettanut. Raution tekstien syvistä ytimistä olen harvoin eri mieltä. Pari päivää sitten Rautio kirjoitti politiikan orwellilaisesta kielestä. Jos alla olevassa on yhtäläisyyksiä Raution juttuun, kyse ei ole plagioinnista.

Kieli on vallankäytön väline, joka palvelee niin pahoja kuin hyviäkin päättäjiä ja hallitsijoita. Me suomalaiset saamme jo äidinmaidossa vasta-aineen epädemokraattisuutta vastaan. Maamme on maailman mittakaavassa lähes ihanneyhteiskunta. Silti on paikallaan aina eikä vain vaalien alla kuunnella kriittisellä korvalla hallitsevien poliitikkojen kielenkäyttöä ja sananvalintoja. Itselläni vasen korva se kriittisempi.

Nyt toimitusministeriöstöä johtava Juha Sipilä heitti rukkasensa tiskiin. Hänen tempaustaan keskustalaiset aateveljet ja -sisaret kehuivat innolla suoraselkäiseksi vastuunkannoksi. Mutta sehän oli pelkkä silmänkääntötemppu ja poliittinen manööveri. Sipilän temppu oli epätoivoinen yritys pysäyttää keskustan kannatuksen jatkuva lasku. Eroamisen ajankohta määräytyi sillä perusteella, että hänen (= keskustan) tuli olla nopeampi kuin puhemies Risikko (=kokoomus). Ja hän oli.
Eduskunnan puhemiehen piti perjantaina 8.4. klo 10 tulla julkisuuteen kertomaan sote-valmistelun karilleajosta. Noihin aikoihin Sipilä ja Niinistö, kaksi rampaa ankkaa jo poistuivat televisiokameroiden näköpiiristä Mäntyniemessä. Sipilän toiminta oli siis kuin tuttua leikkiä, jota lapsina kutsuimme kukkulan valloitukseksi.

Ykkösaamussa eronsa jälkeen Sipilä piti itseään vastuullisena miehenä ja uuden poliittisen kulttuurin airueena: hän erosi, kun sote ei mennyt maaliin. Sipilä oli oikeassa uudesta poliittisesta kulttuurista puhuessaan. Uutta oli kuitenkin se, että pääministeri kaatoi oman hallituksensa viisi viikkoa ennen vaaleja. Se on harvinaista ”herkkua” suomalaisessa parlamentarismissa, josta olemme saaneet nauttia 37 vuotta. Hän halusi kutsua vastuuttomuuttaan vastuullisuudeksi. Kaikkonen kannatti, mutta ehkä liikkuvat äänestäjät kaikkoavat.

Sipilä halusi äkkiä vaihtaa pääministerin liituraidan tuulipukuun ja päästä mukaan kentälle iloitsemaan hallituksen eroamisesta. Hinku päästä opposition kanssa samalle viivalle oli niin kova, että hän jo eroa koskevassa tiedotustilaisuudessaan hyppäsi puoluejohtajan rooliin. Aloitti tanssin kuolinvuoteen äärellä, vaikka hallituksen ruumis ei vielä ollut edes kylmennyt.

Yli kolme vuotta media nimitti mammuttimaista varainsiirtoyritystä yksityisille palveluntuottajille hallituksen mielen mukaisesti sote-uudistukseksi. Mutta eihän mikään muutos sinänsä ole uudistus. Itse olenkin koko ajan puhunut ja kirjoittanut sote-mullistuksesta. Uudistus-sanan väärinkäytön kanssa samaa kielipeliä on puhuminen säästöistä, kun kyse on palveluja heikentävistä leikkauksista. Kielipelit jatkuvat.
________________________________
P.S. Pohjois-Koreassa pidettiin avoimet vaalit. Jokaisessa äänestyslipussa oli ehdokkaan nimi valmiina.



12.3.2019 Maan tavat kummastuttavat

Perjantaista lähtien on käyty poliittista jänkkäystä siitä, oliko pääministeri Sipilän eronpyyntö suoraselkäistä toimintaa. Vai kävikö niin, että puoluejohtaja keksi ovelan keinon siirtää vaalitaistelujen keskustelujen focusta niin, että isänmaan etu hautautui keskustan ja Sipilän henkilökohtaisten intressien alle?

Mielenkiintoinen piirre suomalaisessa parlamentarismissa on, että toimitusministeriöstö ei nauti eduskunnan luottamusta. Siitä huolimatta ei ole olemassa juridisia määräyksiä sen toimivallasta. Olen ymmärtänyt, että nyt toimintaa ohjaavat ”maan tapa” ja oikeuskanslerin ohjeistukset. En tiedä, onko meillä mitään kokemuksia toimitusministeriöstä, joka olisi johtanut maata ENNEN vaaleja. Tähän asti toimintapa on liittynyt vaalien jälkeiseen aikaan.

Juha Sipilän hallitus ei lotkauttanut korvaansakaan KHO:n mielipiteelle notifkaatiosta. Jos se antaa piut paut myös oikeuskansleri Tuomas Pöystin ohjeille, mitään sanktioita ei kai ole olemassa.
Eikö voisi harkita siirtymistä tällaiseen maan tapaan: poliittisen hallituksen kaaduttua niin lähellä vaaleja, että hallitusneuvotteluja ei voi pitää, presidentti nimittäisi virkamieshallituksen, josta eduskunnan puhemies(neuvosto) tekisi esityksen?
_________________________________
P.S. Kyllä ei pääministerin toiminta ollut vastuun kantamista vaan sen pakoilua.


10.3.2019 Hillotolpalta

Timo Soinin ego on iso. Hiljattain hän kysyi esimerkiksi, mitä Suomen politiikka on ilman Soinia. Oma vastaukseni on Soinitonta, mutta ei välttämättä soinnitonta. Parempi kysymys on, mitä Soini on ilman suomalaista politiikkaa. Tätä häneltä on tivattu, mutta vastaus on jäänyt saamatta. Hillotolpalle itsensä asemoinut ulkoministeri on kehottanut tutkimaan ploginsa, siis plokinsa rivien välejä. Hieman tuo muistuttaa koiran ulkoiluttamista. Heitetään keppi ja pannaan musti noutamaan.

Kaikki alkoi siitä, kun nuori Timo opetteli ulkoa vennamolaisia fraaseja. Sananparret olivat kai Sirkka Vennamon miehelleen kutomia. Haluttiin rosvot kiinni ja huutia seteliselkärankaisille. Kyllä kansa tiesi. Vennamo aiheutti sätkyn kasvattamalla eduskuntaryhmänsä yhdestä kahdeksaantoista. Aikaa siihen meni noin kymmenen vuotta. Kaksi vuotta myöhemmin puolue meni päreiksi.
Soini pani oppimestariaankin paremmaksi. Yhden miehen eduskuntaryhmä kasvoi kahdeksassa vuodessa 37:llä. Perussuomalaisten mureneminen tapahtui kuudessa vuodessa. Aika ensimmäisestä suuresta vaalivoitosta vuoden 2017 päätepisteeseen.
Soinin vuosikymmeniä kestänyt ura on täällä ainutlaatuista poliittista lähihistoriaa. Meillä ei tule olemaan Matti Nykäsen veroista mäkikotkaa eikä Timo Soinin kaltaista populistia. Parhaimmillaan Nykänen lensi hyvin, samoin Soinin huuli. Nyt kotka on laskeutunut, ja soinismit ovat tylsyneet. Melonin lakki on pudonnut omenan silmille.

Timo Soini saavutti paljon, mutta voiko hän olla lopputulokseen tyytyväinen. Kyllä voi, jos tärkeimpänä tavoitteena oli ulkoministerin salkku. Hän otti sen vastaan – ei nöyränä vaan – rehvakkaasti. Kuitenkin tietoisena siitä, että populisti on päiväperho. Vaikka perussuomaisten huippukausi kesti kuusi vuotta, Soini aavisteli jo 2015 lopun häämöttävän. Siksi hän vaati hallitusohjelmaan kirjattavaksi puoluetuen muuttamisen. Se myös toteutettiin heti vuoden 2016 alussa. Eduskuntaryhmän hajotessa puolueesta lähtevät eivät enää saisi eduskuntapaikkojen perusteella määräytyviä puoluetukia mukaansa. Sitten tämä lex-Soini kalahtikin isäntänsä nilkkaan.

Lakimuutoksella Soini varautui halla-aholaisten eroon. Hän ei tuolloin voinut kuvitella olevansa itse lähtijöiden joukossa. Soini perusti ja kasvatti puolueen, oli lopulta hajottamassa sitä. Halla-ahon valinta puolueen puheenjohtajaksi ei ollut Soinille vain yllätys vaan järkytys. Hän uskoi nostavansa Sampo Terhon johtoon omalla auktoriteetillaan. Ei ymmärtänyt, että joukko hänen takanaan oli puolittunut.
Soini on useasti toistanut, että puolue oli hänellä hanskassa. Varmaan oli, mutta ei viimeisinä vuosina. Puolueen puheenjohtajana hän vähätteli ryhmäläistensä ylilyöntejä ja rasistisiakin kannanottoja. Sanktiona käytettiin ”harjaamista”. Mitä se sitten tarkoittikin? Toisinajattelijat vaativat eroa EU:sta, vaikka Soini oli lopettanut vaatimasta sitä jo ennen viime vaaleja.

Se, mitä nykyinen ulkoministeri tehtävänsä päättymisen jälkeen tekee, on auki ainakin eurovaaliasetelmiin asti. Soini on tottunut koukuttamaan tiedotusvälineitä kuin strippari. Pieni paljastus kerrallaan antaa monta lööppiä.
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


8.3.2019 Gallup kaatoi hallituksen?

Pysähtykäämme tänään kunnioittamaan hallituksen sote-yritelmän muistoa.  Aihio haudattiin tänään aamupäivällä. Puhemies Paula Risikon piti toimittaa siunaus vain lähimpien läsnä ollessa. Loppujen lopuksi madonluvut lukikin itse pääministeri Sipilä, ja siitä tulikin sitten valtaisa mediatapahtuma.

Pääministeri kertoi kuunnelleensa eilen sisäistä ääntään ja soittaneensa sitten tasavallan presidentille, jolle oli kertonut eroaikeestaan. Aamulla Sipilä oli sitten keskustellut hallituskumppaniensa kanssa. Se oli sitten siinä. Soten kaatuminen menemättä edes saliin äänestettäväksi on ollut varmaa jo kauan. Sen sijaan hallituksen eroaminen juuri nyt oli minusta yllättävä veto, koska siitä olisi joka tapauksessa kohta tullut toimitusministeristö.

Väistämättä tulee mieleen, että oljenkorsi, joka katkaisi Sipilän tai ilmeisesti sittenkin Orpon selän, oli viimeisin gallup, vaikka perussyyksi hallitus haluaakin nimetä ajan loppumisen. Kyllä pitäisi olla rohkeutta myöntää, että enemmän asian etenemistä vaikeuttivat mullistuksen koko, päämäärät ja hankkeen perustuslain vastainen puskeminen. Nyt kävi ilmi, että Sipilä kunnioittaa enemmän gallupeja kuin asiantuntijoita, noita ”kaiken maailman dosentteja”.

Keskustalaiset Sipilä, ja Saarikko ja Heikkinen ovat jo tänään syyttäneet hankeen kaatumisesta sekä perustuslakivaliokuntaa että oppositiota. Suomessa peruslakivaliokunta ottaa kantaa hallituksen esitysten juridiseen ei poliittiseen puoleen. Tässä sote-sotkussa se on ollut kannanotoissaan yksimielinen. Siksi keskustalaisten syyttelyt voi laittaa turhautumisen piikkiin.
Silloin, kun meillä on enemmistöhallitus, vaikka niukkakin sellainen, se voi suvereenisti laatia lakeja, mutta ei tietenkään sellaisia, joissa edellytyksenä on jokin määräenemmistö. Sote-lait olisi voitu säätää normaalissa järjestyksessä. Tältäkin osin trio harrastaa pelkkää pelin politiikkaa.

Viimeisimmän kannatuskyselyn tulosten kommenteissa on selitetty, että yksityisissä vanhuspalveluissa esiin tulleet ongelmat ovat aiheuttaneet suosion satamisen SDP:n laariin. Niin varmaan, koska hallitus on ajanut ”uudistuksessaan” palvelutoimintaa pois julkiselta sektorilta, ulkoistamista ja yksityistmistäkin.
Mielenkiintoista on vaalituloksen selvittyä verrata eilistä YLE:n gallupia lopulliseen ja ainoaan oikeaan gallupiin. Silloin nähdään, palveliko hallituksen omaehtoinen kaataminen kokoomuksen ja keskustan etua.
____________________________
P.S. Sote-uudistus tulee tehdä parlamentaarisesti ja pienin askelin. Aloitetaan lisäämällä lääkäreiden määrää perusterveydenhoidossa ja säätämällä hoitajamitoituksesta vanhuspalveluisissa.


5.3.2019 Soten loppu

Petteri Orpo on idiootti. Ainakin Unkarin pääministerin mielestä. Kunniaton nimitys tuli pyytämällä ja odotetusti, koska Orpo on esittänyt, että Viktor Orbánin puolue Fidesz ulostettaisiin EU:n konservatiiviryhmästä. Orpo ei suinkaan ole ainoa, jolle Orbán on tuon nimityksen antanut.

Petterillä on tällä hetkellä muutenkin orpo olo, sillä hän on viime aikoina esiintynyt itselleen ja puolueelleen lähes pelkästään negatiivisissa uutisissa. Sehän on ennenkuulumatonta kykypuolueelle. Esimerkiksi kokoomuksen linjaukset hoitajamitoituksesta olivat niin koukeroisia, että ne eivät avautuneet edes niiden esittäjille.
Kun tavallinen ihminen on ilmaisussaan epäselvä, se kertoo usein epäselvästä ajattelusta. Kokenut poliitikko taas on epäselvä silloin, kun hän yrittää kumartaa yhtä aikaa kahteen eri suuntaan. Se on nyttemmin tieteellisissä ja puolueettomissa tutkimuksissa todettu fyysisesti mahdottomaksi.

Mokaksi on laskettava myös kokoomuksen tienvarsimainos: autot kuuluvat teille. Kaikki nämä kertautuivat sitten taakaksi, joka näkyi jopa mielipidemittauksessa. Toisaalta Orpo voi aina luottaa siihen, että peruskokoomukselaiset eivät jätä äänestämättä. Siksi vaaleissa kokoomus saa lähtökohtaisesti 18 prosentin potin. Liikkuvat äänestäjät tulevat sitten sen päälle, jos hyvin menee.

Pääministeri Sipilälle puolestaan kävi viime sunnuntaina niin, että sammakot loikkivat villisti hänen suustaan. Helsingin Sanomat analysoi tänään Sipilän lausahduksia metsähakkuista, eikä yhteenveto mairitellut pääministeriä: harhaanjohtavia väitteitä löytyi kolme, joista kaksi oli täyttä puppua ja yksi osittain väärä.
Sipilän mukaan ”punavihreä puoli kieltäisi käytännössä metsien käytön kokonaan ja sitä kautta suomalaiset työpaikat.” Mikään puolue ei ole moista ehdotusta tehnyt eikä tee. Tämä oli Sipilältä naiivia pelottelua, joka ei uppoa edes omiin peruskannattajiin. Ei ainakaan kaikkiin. Aina on tietysti niitä, jotka hyppäävät vaikka kymmenestä metristä pää edellä katuun, jos johtaja käskee.

Toiseksi Sipilä väitti, että tehtyjen selvitysten mukaan vuotuisten hakkuiden kestävä taso on 80 miljoonaa kuutiota, mikä ylittää nykytason ainakin 10 prosentilla. Selvitystä laatimassa ollut Suomen Ympäristökeskuksen edustaja kertoi, että 80 miljoonaa kuutiota on peräisin hallituksen omasta strategiapaperista. Nyt kun maanviljelijöiden osuus keskustan äänistä on laskenut jyrkästi, Sipilä on lähtenyt kosiskelemaan metsänomistajia, joista voisi löytyä potentiaalista kannatusta. Tai sitten ei.

Timo Soinista on kirjoitettava pelkästään päälauseilla. Niin hän tekee itsekin. Soinilla on oma ja merkittävä paikkansa Suomen poliittisessa historiassa. Hän on jopa aateisäänsä Vennamoa suurempi. Siitä huolimatta hänen poliittinen loppunsa on säälittävä. Soini lähti perustamastaan puolueesta 2017 kesällä pelkästään ministeriys ja ego mielessään. Kevään eduskuntavaalit olisivat tuoneet hänelle korkeintaan paikan takarivissä millä äänimäärällä tahansa. Soini synnytti ja kasvatti lapsensa mutta osallistui sen lopettamiseen.
______________________________
P.S. Ohje otsikon tulkinnaksi: Sipilän, Orpon ja Terhon loppu.


2.3.2019 Päivittelyä

Joulukuussa 2016 Salon valtuusto päätti lähteä mukaan IOT-Parkiin. Tälle sivulle laitoin silloin alla olevan kirjoituksen. Pistän sen nyt sellaisenaan uudestaan, koska asia on nyt positiivisesti esillä.  Kolmentoista vastustajan joukossa oli Katja Taimela, joka on kansanedustaja, ja johon Salon ollessa alhossa varmaan ladattiin suurempia toiveita kuin muihin valtuutettuihin.

Salon valtuuston yksinkertainen enemmistö hyväksyi ajatuksen siitä, että Microsoftin seinien ostaminen osaamiskeskittymän ympärille on välttämätön edellytys Salon elinvoimaisuuden turvaamiseksi ja nimenomaan sen lisäämiseksi. Päätöksen takana oli 37 ja sitä vastaan 13 valtuutettua, yksi oli poissa.

Mikään päätös ei synny tyhjiössä, ja joitakin poliittisia päätöksiä tullaan seuraamaan tarkemmin kuin joitakin toisia. Haluan uskoa, että eilen tehtyä päätöstä osaamiskeskuksen/osaamiskeskittymän perustamisesta tullaan seuraamaan. Jos ei nyt aivan luupin kanssa, niin seuraamaan kuitenkin. Siksi tämäkin päivitys. Alla nelikenttä siitä, miten itse eilisen hahmotan:

Kenttä 1. Ne, jotka äänestivät puolesta (+ äänestäjänsä) voivat olla tyytyväisiä, jos Salossa muutamassa vuodessa työpaikat selvästi lisääntyvät ja työttömyys oleellisesti vähenee. Varsinkin, jos sen kiistatta voidaan katsoa johtuvan tänään tehdystä päätöksestä
Kenttä 2. Jos positiivinen kehitys ei toteudu, heidät vedetään poliittiseen vastuuseen, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin.

Kenttä 3. Ne, jotka äänestivät vastaan (+ äänestäjänsä) voivat olla tyytyväisiä, jos avoimien työpaikkojen määrä ei muutamassa vuodessa selvästi lisäänny, eikä työttömyys oleellisesti vähene.

Kenttä 4. Jos negatiivinen kehitys ei toteudu, he voivat avoimesti myöntää, että lopputulos oli parempi kuin se pahimmissa skenaarioissa olisi voinut olla.
______________________________
P.S. Kysymys kuuluu, mikä merkitys Katja Taimelan äänestyskäyttäytymisellä on a) hänelle itselleen, b) Salon demareille ja c) Salon kiinteistömoguleille.

Arvoisa lukija!
En saanut mistään käsiini koko listaa vastaan äänestäneistä. Minulla on muistissa vain kolme varmaa. Voitko jelppiä?



Uutiset Salo.fi

Vesi poikki Ylhäisissä

Lue lisää »

Fysioterapeutin suoravastaanotto Salon terveyspalveluissa 2.9.2019 alkaen

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Sastamalassa juhlittiin kansanvaltaa

-Kansanvaltainen Suomi ei ole kova, mutta se on luja, eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd) totesi Sastamalan kansanvallan päivän juhlassa...

Lue lisää »

IL: Kansanedustaja al-Taeen tutkintotiedoista löytyi epäselvyyksiä

Kansanedustaja Hussein al-Taee (sd.) on ilmoittanut koulutuksestaan tietoja, jotka ovat epäselviä, kertoo Iltalehti. Lehden mukaan al-Taee on kertonut...

Lue lisää »