slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Lokakuu 2019

30.10.2019 Eläkeläisen kiireet

Aivan yleistä on, että eläkeläisten kiireille naureskellaan: viikkokalenteri on turvoksissa, kun se sisältää terveyskeskuskäynnin, parturin ja bingon.  Mutta tiedän kyllä eläkeläisiä, joilla on todellista tekemistä ja aktiviteetteja joka viikonpäivälle, enkä nyt tarkoita itseäni.

Alkuviikon aikana olen ahkerasti pyrkinyt pääsemään tiedon lähteille kahdessa asiassa. Totuuksien metsästämiset jatkuvat. Sunnuntain Helsingin Sanomien pääkirjoitus kertoi, että kiky-sopimukseen liittyneet työntekijöiden työttömyysvakuutus- ja työeläkemaksujen korotukset, tarkoittivat yhteensä 6,5 miljardin siirtoa työnantajille. Laskelman oli tehnyt STTK, mutta eipä tuosta ole aikaisemmin uutisoitu, eikä mitään keskustelua asiasta kirjoituksesta syntynyt.

Pääkirjoituksen aktivoimana päädyin kaivamaan esiin yhteisöveron historiaa. Vuonna 1993 aloitettiin 25 prosentin verokannalla, sitten sitä hilattiin ylöspäin aina 29 prosenttiin asti. Vuodesta 2004 lähtien alkoi sen alentaminen. Viidessätoista vuodessa sitä pudotettiin yhdeksällä prosenttiyksiköllä eli 31 prosentilla. Kun viimeisin alennus viidellä prosenttiyksiköllä toteutettiin vuonna 2014, sitä perusteltiin ns. dynaamisilla vaikutuksilla.

Koska dynaamisia vaikutuksia eivät ole saaneet lasketuksi edes VTT:n matemaatikot, on tyydyttävä pelkästään staattiseen tarkasteluun. Mikäli verokanta olisi pidetty 25 prosentissa, viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana yhteisöveron tuotto olisi ollut nykyistä jopa yhdeksän miljardia suurempi.Jos nuo miljardit olisikin käytetty investointeihin, saattaisi meillä jo nyt olla 75 prosentin työllisyysaste. Osinkoina ne on Hesarin mukaan levitetty kuin tuhka tuuleen. Kapitalismi elää ja voi hyvin meilläkin.

Toinen itseäni aktivoinut juttu on taloudelliselta vaikutukseltaan edelliseen verrattuna kuin hiekanjyvä soramontussa. Senioriopettajien lehdessä puheenjohtaja Erkki Kangasniemi kirjoitti, että "Luvatun vappusatasen loppuosan hallitus haluaisi rahoittaa eläkejärjestelmän sisäisillä ratkaisuilla. Se tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että alle 1400 euron eläkkeitä korotetaan ja maksajina olisivat ne, jotka saavat tätä suurempaa eläkettä."

Olen yrittänyt selvittää mitä on tekeillä, ja miten tuo operaatio olisi edes teoriassa mahdollinen. Vanhuuseläkkeitä ei voi leikata, koska niillä on perustuslain mukainen omaisuuden suoja.  Verotuksen kiristäminen isompien eläkkeiden osalta vaikuttaa tehottomalta ja epärealistiselta. Nythän yli 4000 eläkkeillä on jo kuuden prosentin ns. raippavero.
Ainoa mieleeni tuleva on indeksikorotuksen toteuttaminen sekamallina: sekä prosentteina että euroina. Eipä indeksikorotuksen mulkkaamisella merkittäviä rakennemuutoksia saataisi tehtyä. Enkä ainakaan itse osaa kadehtia, vaikka alle 1400 saava kostuisi kympin enemmän kuin minä.
________________________________________
P.S. Ruotsissa ei yhteisöveroa lasketa Suomen tasolle. Ei löytynyt rahaa sen toteuttamiseksi. (Kauppalehti 21.3.2018)


26.10.219 Paskapuhetta

Linnan Tuntemattomassa alikersantti Hietanen poltti päreensä pohjalaisen aliupseeri Mäkilän kanssa, koska tämä saituudessaan suhtautui vastuullaan oleviin sotilasvarusteisiin kuin omiinsa. ”Kui helveti taval joku voi rakasta rätei ja lumpui”, Hietanen säksätti Mäkilälle kuin konepistooli sarjatulella.

Käväisin Salon kaupungin sivuilla silmäilemässä viime maanantaina pidetyn kaupunginhallituksen esityslistaa. Mielenkiintoni kohdistui pykälään, jonka otsikko oli Asumisessa syntyneiden lietteiden vastaanotto- ja käsittelysopimus. Ihmettelen kauheasti, kuinka helvetissä jotkut ovat voineet rakastaa lietettä sellaisella intohimolla, että olivat palauttaneet asian ainakin neljä kertaa uudelleen valmisteltavaksi, vaikka haju kerta kerran jälkeen oli pahentunut. Hallituksessa asiaa on jauhettu vuoden 2017 joulukuusta lähtien. Ei jumalaut, sanoisi Urpo Hietanen.

Tämän päivän Salon Seudun Sanomissa oli asiaan liittyen kaksi mielipidekirjoitusta, jotka erosivat uskottavuudessa kuin yö ja päivä. Lounais-Suomen jätehuollon palvelujohtaja Jaana Turpeinen (LSJH) löi Salon Imuautot Oy:n Henri Tiaisen kaikilla osa-alueilla. Jos kysymyksessä olisi ollut nyrkkeilyottelu, lopputulokseksi olisi merkitty tekninen tyrmäys.

Maanantaina hallituksen enemmistö kaatoi kaupunginjohtajan esityksen ja esti LSJH:n ja Salon Veden välisen sopimuksen syntymisen. Jos kaikki enemmistöläiset ymmärsivät täysin päätöksensä seuraukset ja silti olivat vastaan, olen kuin klapilla päähän lyöty. Jos he eivät ymmärtäneet, olen pahoillani heidän puolestaan.

Jaana Turpeinen kirjoitti avoimesti, että salolaisten maksut nousevat ns. tasataksan käyttöönoton vuoksi. Hän esitti myös, että jätehuoltolautakunta voisi muuttaa tasataksan puhdistamokohtaiseksi. Ymmärtääkseni vieläkin oleellisempi pointti oli, että käsittelyssä ollut sopimus lietteen vastaanotosta ja käsittelystä olisi pitänyt hyväksyä, jotta salolaiset lieteautot voisivat jatkossa ajaa tavaransa Salon Veden käsittelyyn.
Se, että nyt vallitsevassa – sopimuksettomassa – tilanteessa ne on kuskattava Turkuun, johtuu maanantain päätöksestä. Vaikka en syyllisiä kaipaisikaan, katseeni kääntyy enemmistön suuntaan. Ja tätä taustaa vasten erään hallituksen jäsenen itku Salkkarin mieltä-palstalla siitä, että nyt paskaralli Turkuun saastuttaa, herätti pelkästään myötähäpeää.

Maanantainen enemmistö on perustellut vastustamistaan vetoamalla EU-direktiiviin, joka Suomessa muuttaisi kuntien vastuita yhdyskuntajätteistä. Ovat perustelleet siitä huolimatta, että hallituksen esittelytekstissä kaupungin lakimies virkavastuulla kirjoittaa näin: ”Direktiiviin on nimenomaisesti kirjoitettu, ettei määräyksen muutoksella ole vaikutusta jätehuollon vastuunjakoihin.” Aamen.
_________________________________________________
P.S. Henri Tiainen ilmoittaa, että heidän firmansa ei lietettä Turkuun aja. Kirjoittaa kuitenkin, ettei uhkaa. Paskapuhetta!



23.10.2019 Ulostulo

Kykypuolue kokoomuksen aatemaailma lepäsi aikoinaan kodin, uskonnon ja isänmaan varassa. Sitten ajat muuttuivat: tavallinen palkkatyöläinekin pystyi hankkimaan omistusasunnon, suomalaiset vieraantuivat kirkosta ja talvisotaan tuli ajallista etäisyyttä. Niinpä kokoomuksen oli ryhdyttävä laulamaan uusia virsiä.

Nykykokoomus haluaa olla nuorekas korvapuolue, joka kuuntelee kansaa. Paasikivi ei kuunnellut. Jos olisi, kuunnellut, hän ei olisi voinut suostua Neuvostoliiton esittämiin rauhanehtoihin; sota olisi jatkunut ja rauha olisi hinnoiteltu entistäkin kalliimmaksi. Kokoomus luokittelee itsensä keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi, joka ei kannata tasa-arvoa vaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tasa-arvoa pidetään tasapäistämisenä. Puolue korostaa individualismia, jota puolueessa ennen nimitettiin yksilönvapaudeksi.
Kokoomuksen liikkuminen laitaoikeistosta kohti keskustaa jätti oikealle tyhjiön, jonka perussuomalaiset täytti. Halla-aholaiset ovatkin kokoomuksen sivistymättömämpi versio. Tämän päivän Helsingin Sanomissa Björn Wahlroos oli muuten sitä mieltä, että meidän kokoomukselaisemme ovat Ruotsin oikeistodemareita.

Puolueen liukumisessa laitaoikealta ei loppujen lopuksi ole mitään yllättävää, sillä meillä upporikkaiden lukumäärä on varsin rajallinen. Nykykannatuksen (17%) saamiseen kokoomus tarvitsee ääniä muiltakin kuin yrittäjiltä ja elinkeinoelämän johtajilta. Uskomattomalta tuntuu, että puolueen uskollisissa sotureissa on niin paljon esimerkiksi pienipalkkaisia akateemisia naisia ja hoiva-alan ihmisiä. Siksi uskomatonta ei ole se, että kokoomus ei tule vajoamaan keskustan kannatuslukemille.

Sitten otsikkoon. Salon Seudun Sanomat julkaisi tänään oikein rintakuvien kanssa kolmen paikallisen kokoomusvaikuttajan mielipiteitä Salon kaupungin taloustilanteesta. Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Suonio-Peltosalon, valtuustoryhmän puheenjohtaja Karhulahden sekä valtuuston puheenjohtaja Nummentalon ulostulossa näyttävintä oli dramaattinen otsikko: Kokoomus aloittaisi yt-neuvottelut.

Luin heidän haastattelunsa kolmeen kertaan. En siksi, että en olisi ymmärtänyt vaan varmistuakseni siitä, että minulta ei jäisi mitään oleellista huomaamatta. Kolmikon viesti oli – kenties aivan tahattomasti – ristiriitainen. Karhulahti ei sulkenut lomautuksia pois vaikka ei pitänytkään niitä sopivana, koska ne sattuvat kuntalaisiin. Jo aiemmin Suonio-Peltosalo on sanonut julkisesti, että lomautuksia ei voi jättää pois keinovalikoimasta. Karhulahti oli sitä mieltä, että lapsimäärän väheneminen antaa mahdollisuuden leikata lasten ja nuorten palveluita. Nummentalo on jo aiemmin kertonut, että talous ei parane kouluja lakkauttamalla. Tänään hän viittasi samaan asiaan.

Trio esitti, että henkilömenoista voi kolmessa vuodessa leikata 8-10 miljoonaa euroa. Kolmella lukemisella en löytänyt siihen käytettävää keinoa: kolmikko torjui irtisanomiset ja palvelurakenteen leikkaamiset. Jos he uskovat leikkaavansa tuon summan eläköitymisten kautta, heidän täytyy olla joko sinisilmäisiä tai asiantuntemattomia. Tai sitten heillä on ketunhäntä kainalossa. Salossa oli vuosia käytössä vaikeutettu rekrytointimenettely, mikä tarkoitti, että jokaisen vakinaisesti täytettävän viran ja toimen perustamisedellytykset käytiin tarkasti läpi. Se kivi on jo käännetty. Sori siitä.
_________________________________
P.S. Elina Suonio-Peltosalo ja Juhani Nummentalo ovat sairaanhoitopiirin palkollisia ja Arttu Karhulahdella on rehtorin virka Salon kaupungilla.


16.10.2019 Hallituksen alkutaival

Antti Rinteen johtama hallitus on nyt ollut vallassa vasta neljä kuukautta ja rapiat. Siksi ei ole syytä virittää mitään ylistyslauluja sen saavutuksista. Eikä myöskään julistaa sen tässä ajassa hukanneen leiviskänsä eli vieneen valtiontalouden turmioon.

On myönnettävä, että Juha Sipilän kabinetti sai aikaan jotain näkyvää jo lyhyemmässäkin ajassa: syksyllä 2015 hallitus uhkasi työntekijöitä pakkolaeilla, mikä innosti ammattijärjestöt järjestämään mielenilmaisun Helsingissä. Barrikadeille ei sentään menty. Valtakunnan laajalevikkisimmät päivä- ja iltalehdet tukivat tuolloin ja koko Sipilän kaudella pääsääntöisesti hallitusta. Nyt ne tuntuvat myötäilevän enimmäkseen opposition näkemyksiä.

Mauno Koivistosta tuli pääministeri vapun jälkeen 1979. Hän kertoi myöhemmin, että ei se mukavaa ollut, kun poliitikot - etunenässä Kekkosen juoksupoikana toiminut Väyrynen - odottivat hänen hallituksensa kaatumista. Ei olisi ihme, mikäli Antti Rinteellä olisi samoja tuntemuksia, vaikka Kekkonen on kuollut ja Paavo Väyrynen ajautunut kiertoradalle kauaksi vallan ytimestä. Rinteen epäonnistumista odottavat oppositio ja sen perässähiihtäjät sopuleitakaan unohtamatta. On tuossa odottajien joukossa joku Rinteen puoluetoverikin samoin kuin Koivistollakin 40 vuotta sitten.

Kevään vaalien jälkeen mediassa epäiltiin, sopeutuuko Petteri Orpo rooliinsa oppositiossa. Neljän kuukauden kokemukset ovat osoittaneet duubiot turhiksi. Kokoomuksen puheenjohtaja on ollut jopa aktiivisempi ja ärhäkkäämpi kuin opposition suurimman puolueen puheenjohtaja. Välikysymysäänestyskin on jo järjestetty.

On hyvä muistaa, että vain neljä hallitusta Suomessa on kaatunut välikysymysäänestyksessä. Viimeisin kerta on vuodelta 1958. Välikysymys on poliittista teatteria, koska sillä ei enemmistöhallitusta kaadeta, ovat hallitus ja oppositio sitten minkävärisiä tahansa. Edellinen hallitus tosin natisi liitoksissaan, kun oppositio esitti epäluottamuslausetta Timo Soinille. Siniset ampuivat hallituksen rivit suoriksi ilmoittamalla, että äänestys koskisi koko hallitusta. Ryhmäkuri voitti, ja taas mentiin yhdessä eteenpäin.

Pettymyksiltä ei tällä hallituskaudella kuitenkaan olla säästytty. Pääministeri Rinteen kunnianhimoisena tavoitteena oli laittaa kaikki jäsenmaat noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita taloudellisia sanktioita käyttäen. Tarkoitus oli ryhtyä toimeen nyt Suomen toimiessa EU-puheenjohtajamaana.

Se ei nykytiedon tule onnistumaan, koska oikeusvaltiorikkomusten täytyy linkittyä suoraan EU-budjetin käyttöön. Unkari ja Puola voivat siten jatkaa läntisten arvojen vastaisella tiellä, koska niiden ei tarvitse pelätä muhkeiden EU-avustustensa leikkausta jäädyttämisestä nyt puhumattakaan.
Suomen eduskunnalla ei valitettavasti ole yhteistä näkemystä oikeusvaltiosta. Perussuomalaiset on sitä mieltä, että Puolaa ja Unkaria on kritisoitu poliittisin perustein eli aiheetta. Halla-aholaiset iloitsivat, kun kävi ilmi, että taloudellisten sanktioiden käyttö on poissuljettu painostuskeino.
Monia muita moinen munattomuus harmittaa.
__________________________________
Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


12.10.2019 Kuusi pointtia lillukanvarresta

SSS uutisoi, että Salon kaupunginjohtaja on nykyisten ja entisten kaupunginjohtajien yhdistyksen varapuheenjohtaja. Kaupunki maksaa hänen vuosittaisen jäsenmaksunsa. En ole asiasta mieltäni pahoittanut, mutta varmaan moni salolainen on.

Koska en enää seitsemään vuoteen ole pyrkinyt mihinkään, en ole populisti, vaikka tartun tähän lillukanvarteen kuin lapsi tuttiin.

Pointti 1: Keskiverto kuntalainen ei ymmärrä, miksi hänen - siis meidän - on oltava maksumiehenä. Ammattiyhdistyksen kuuluva saa jäsenmaksuistaan vain verovähennyksen.

Pointti 2. Kaupunginjohtaja perustelee mukana olemista verkostoitumisen tarpeella. Kaupunginjohtajat ovat tähänkin asti tapailleet säännöllisesti. Käytettävissä on myös liuta mobiililaitteita yhteydenpitoa varten.

Pointti 3: Kaupunginjohtajan lausuma, että jäsenmaksu on hänen toimillaan säästetty moninkertaisesti, on osoitus heikohkosta arviointikyvystä. Jäsenmaksun suuruudella ei ole merkitystä, kun puhutaan periaatteesta.

Pointti 4: Pelisilmällään kaupunginjohtaja ei nähnyt sitäkään, että juuri nyt ollaan suunnittelemassa toimia kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Siihen isoon kuvaan tämä sopii yhtä huonosti kuin piimä kaurapuuroon.

Pointti 5. Päätöksen jäsenmaksun maksamisesta on tehnyt kaupunginjohtaja itse. Miksi hän ei vienyt asiaa hallituksen päätettäväksi?

Pointti 6. Viimeksi kesällä päättäjät joutuivat käymään kaupunginjohtajan kanssa keskustelua pelisäännöistä.
______________________________________
P.S. Muuten olen sitä mieltä, että pelisilmän puute on harmillinen vika.



10.10.2019 Kaukaa nähtyä

Kun seuraa vaikkapa vain vasemmalla silmällä uutisia maailman tapahtumista, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että suomalaisilla on ollut hyvä herraonni. Tämä koskee ainakin tasavallan presidenttejä.

Näin Aleksis Kiven päivänä voi käyttää hyväksi Seitsemää veljestä ja luoda maailman johtavista jääristä kansainvälisen seitsikon. Siinä on veljessarja jalo niin kuin sonnikarja. Tähän ”tähtiseitsikkoon” kuuluvat itseoikeutettuina Donald Trump, Xi Jinping ja Vladimir Putin. Neljä muuta voisivat olla Kim Jong-un, Recep Tayyip Erdoğan, Jair Bolsonaro ja Boris Johnson.
Velikultieni yhteinen harrastus on maailman tai maanosan järkyttäminen tai ainakin järkyttämisellä uhkaaminen. Myönnän auliisti, että jotkut toiset laatisivat aivan erilaisia listoja.

Turkin presidentti lunasti paikkansa seitsikossa aloittamalla invaasion Syyriaan kurdien kukistamiseksi. Putin ja Trump tyytyvät vain katselemaan tyynesti sivusta. Etupiirijaot ovat aina olleet maailmanhistorian arkipäivää. Yhdistymiskomissaari Olli Rehn oli vielä haluamassa Turkkia EU:n jäseneksi. Herra varjele!

Brasilian presidentti ei tietääkseni uhkaa ainakaan koko maailmaa eikä maanosaansakaan aseilla mutta suhtautuu ilmastonmuutokseen kuin meidän halla-aholaisemme. Todisteeksi kohtalokkaasta muutoksesta ei riitä kuin korkeintaan merenpinnan seitsemän metrin nousu.
Eivät nämä persut usko sitäkään, että nousun ollessa tosiasia maahanmuuttajat eivät enää kysele turvapaikkaa vaan vyöryvät yli rajojen. Ne jyrää meitin.
Bolsonaro kieltäytyy hyväksymästä sitäkin ajatusta, että Brasilian sademetsät ovat maailman keuhkot.

Seitsikossani on kaksi miestä, jotka eivät ole presidenttejä: Pohjois-Korean suuri johtaja sekä Britannian pääministeri. Kim Jong-unin mukaan ottamista ei tarvinne perustella, siksi menen Boris Johnsoniin.
Pääministeri ei ole mikään sapelinkalistelija, mutta on uhka sekä Britannian sisäiselle järjestykselle että EU:n kauppapolitiikalle.

Viime aikojen tapahtumat Iso-Britanniassa ovat osoittaneet, että siellä parlamentarismi ja vallan kolmijako-oppi ovat yhtä huonossa hapessa kuin keuhkokuumeinen 100-vuotias terveyskeskuksen vuodeosastolla. Riittävän härski ja voimansa tunnossa oleva pääministeri pystyy käyttämään hyväkseen vallatonta kuningatarta ja haistattamaan pitkät parlamentin päätöksille.
Angloamerikkalainen (Trump ja Johnson) politiikan johtaminen on pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna perin syvässä alhossa. Milloin noiden maiden kansat saavat kyllikseen ja aloittavat rähinöinnin? Heräävätkö unkarilaiset aikaisemmin?
_________________________________________________
P.S. Tänään Aleksis Kiven syntymästä on kulunut 185 vuotta


4.10.2019 Epätoivoa ja pettymyksiä

Alkuvuodesta aloitin kaverin kanssa biljardin pelaamisen. Nyt takana on 52 tapaamista ja noin 200 erää eli freimiä. Jossakin vaiheessa kuvittelin, että freimimäärän kasvaessa pelitaitoni kehittyisi, jos nyt ei eksponentaalisesti niin ainakin lineaarisesti. Olen kuitenkin saanut havaita, että taitamattomuus ja epäonni ovat liittoutuneet ja pyrkivät estämään kehittymistäni.

Ingressissä esittämäni pettymys on tietenkin asetettava isompaan kehykseen eli freimiin (engl. frame), jolloin se näyttäytyy lähinnä hyttysen kakkana edellyttäen tietenkin, että hyttynen kakkii (mitä vahvasti epäilen):
Pääministeri Rinne toi Unkarista tuliaisenaan pettymyksen, vaikka en voikaan yhtyä persujen väitteeseen, että Rinne olisi täysin sulanut Orbánin edessä. Nyt on kuitenkin selvää, että Unkari ja Puola voivat jatkaa valitsemallaan epädemokraattisella tiellä, koska niiden saamia huimia EU-tukia ei voida leikata tai jäädyttää. Pitäisi aukottomasti voida osoittaa, että maiden saamat rahat menevät suoraan oikeusvaltion romuttamiseen. Ja sehän on mahdotonta, koska kyseiset maat eivät ole oikeusvaltioita olleetkaan. Kyllä pääministeri antoi aiemmin odottaa jotain parempaa ja enemmän.

Olen väsynyt ja pettynyt myös suomalaiseen mediaan, joka jaksaa ylläpitää Niinistö-kulttia. Tämä toistui jälleen, kun presidenttimme vieraili Valkoisessa talossa. En voi tietää, mitä valtioiden päämiehet juttelivat Trumpin työhuoneessa, mutta tiedotustilaisuus oli farssi Niinistön ja katastrofi Trumpin osalta.
Niinistö istui kuin suomalainen renki 100 vuotta sitten pirtin seinustapenkillä ja kuunteli hiljaisena isännän mesoamista naisväelle. Tuosta tuppisuuna istumisesta Niinistöä nyt sitten ylistetään.
Luulisi presidenttiämme jurppivan perusteellisesti se, että häntä käytettiin hyväksi USA:n sisäpoliittisessa väännössä. Eivät demokraatit olisi kiitelleet Niinistöä, ellei hän olisi erinomaisesti sopinut lyömäaseeksi.

Epätoivoa ja suurta surua on aiheuttanut Kuopion tragedia, joka on jatkumoa jo aiemmin tehdyille koulusurmille. Viimeksi kuluneiden 12 vuoden aikana massamurhia on laskujeni mukaan tehty kolme, mikä kylläkin on vähäinen määrä verrattuna vapaan ja suomalaisten ihannoiman USA:n vastaavaan lukuun. On syytä panna merkille, että kyse on meillä aivan uudesta ilmiöstä, ainakaan itselläni ei ole tietoa mistään massasurmasta koulussa ennen Jokelaa ja vuotta 2007.

Maallikkona ihmettelen usein juridiikan logiikkaa. Ymmärrän mielestäni lain määritelmän terroristisesta teosta. Kaupunkilaisjärkeeni ei silti mahdu, että useita ihmisiä koulussa surmannut mies voisi saada lievemmän tuomion kuin tappaja, joka on jättänyt jälkeensä jonkin esimerkiksi poliittisen tai uskonnollisen julistuksen, vaikka koulusurmaajan uhrien määrä olisi suurempikin. Kaikkea ei voi käsittää, tähän on tyytyminen.
______________________________________
P.S. Hasta luego!



Uutiset Salo.fi

Salon kaupungille Liikkuva koulu pääpalkinto

Lue lisää »

Oppimisympäristöselvityksen toinen vaihe

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

”Pulsan tien parannus tukee asukkaiden hyvinvointia ja elinkeinoelämän kasvua” – Etelä-Karjalaan ropisevat eurot ilahduttavat

Valtiovarainvaliokunta suuntaa lisämäärärahaa Pulsan ja Ylämaan väliselle tieosuudelle Etelä-Karjalassa. Kansanedustaja Suna Kymäläinen (sd.) on...

Lue lisää »

Antti Lindtman: SDP tukee poliittista linjausta al–Holista – ”On tärkeää, että lastenoikeudet ja etu eivät jää nyt poliittisen kiihkoilun jalkoihin”

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) on tänään kiertänyt hallituspuolueiden eduskuntaryhmien luona selvittämistä al-Hol-tilannetta eli käytännössä...

Lue lisää »