Muualla verkossa
Lokakuu 2011
Arvoisa vierailija!
Päivitän myös Kirjoitukset-sivuani, joskin harvemmin kuin blogiani. Viimeisimmän päivityksen olen tehnyt 30.10.2011
31.10.2011
Kokoomuslainen (fb)-kaverini Tatu Johansson julkaisi blogikirjoituksensa tänään myös paikallislehden tätä mieltä-palstalla. Ellei jutussa olisi ollut viimeistä kappaletta, olisin voinut allekirjoittaa koko tekstin. Aivan lopussa hän nimittäin kirjoitti näin:”On toki mahdollista, että lomautuksienkin miettimiseen joskus joudumme ryhtymään, mutta toivoisin, että se olisi vasta ensi syksyn asia”.
Oma ajatukseni kulkee niin, että kunta-alan lomautukset eivät minään vuonna missään kunnassa ole järkeviä. En millään osaa kuvitella, että vuosi 2013 tai jokin muu vuosi sen jälkeen jostakin syystä sopisi lomautuksiin yhtään sen paremmin.
Tämä siksi, että minään vuonna ei voida jättää hoitamatta niitä perustehtäviä, jotka eduskunta on kunnille säätänyt. Mikäli kunta tai kaupunki ei tähän pysty, se täytyy toimittaa kuntien hautausmaalle. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta kunnan, joka haluaa elää, on täytettävä elämisen ehdot. Jotta ehto täyttyisi, kunnan palkkalistoilla täytyy olla tekijöitä eikä pakkolomailijoita.
Suurimman loogisen häränpyllyn mielestäni heittävät ne päättäjät ja kuntalaiset, jotka kapinoivat esitettyjä rakennemuutoksia vastaan. Samat henkilöt ovat (useimmiten) sitä mieltä, että Salon kaupungin täytyisi lomauttaa koko henkilöstönsä, koska niin tekee Nokia, Leinovalu, SSS-yhtymä ja vielä jokin muukin yritys.
He eivät ilmeisesti todellakaan ymmärrä tai halua ymmärtää, että kaikkein eniten kuntalaisten palvelutasoa lasketaan koko henkilöstöä koskevilla viikkoja kestävillä lomautuksilla.
Minun on ollut vaikea ymmärtää paikallislehden pääkirjoitustoimittajaa, joka viime viikolla kehotti Salon päättäjiä miettimään uudestaan "lukittuja lomauskantojaan".
Tämä on muistaakseni ensimmäinen kerta, kun paikallislehti pääkirjoituksessaan ottaa kantaa joidenkin lomautusten puolesta. Yleensä lehti on pitänyt niitä harmillisina eikä suinkaan ole niitä himoinnut. Edellinen päätoimittaja Jukka Holmberg ei himoinnut. Holmbergin edeltäjä taas ei kirjoituksissaan varmaan olisi epäröinyt tehdä niin, jos vain taloudellinen tilanne olisi antanut siihen - ei aihetta - vaan mahdollisuuden.
Valtuuston budjettikokous on vasta runsaan kahden kuukauden kuluttua. Ennen sitä ehtii vielä paljon vettä virrata Salojoessa sekä ajatuksia tätä mieltä-palstalla.
___________________________
P.S. Kansalaiskeskusteluun mahtuu yleensä vain yksi aihe kerrallaan. Särkisalo ja lomautukset olkoot nyt jo mennyttä kauraa.
28.10.2011
Nyt valtuutetut ovat sitten innostuneet kirjoittamaan ajatuksistaan tätä mieltä-palstalle, ja hyvä niin. Tuulipukuiset ja parempikin kansanosa saa edes vähän vihiä siitä, mitä ehdokkaiden päässä noin vuosi ennen seuraavia pestuumarkkinoita liikkuu.
Tänäänkin juttuja oli oikein kaksin kappalein jopa sukupuolten tasa-arvoa noudattaen. Ne oli ilmeisesti julkaistu toimituksen asettamassa paremmuusjärjestyksessä, sillä ylempi kirjoitus oli selvästi parempi ja ennen kaikkea asiallinen.
Alemman tekstin kirjoittajan - itseään usein talousmieheksi tituleeraavan – ydinajatus oli, että Salon kaupungin on lomautettava koko henkilöstönsä vuosittain kolmeksi viikoksi ensi vuodesta alkaen. Koska ajatuksen esittäjällä ei liene harmainta aavistusta, mitä hänen esityksensä käytännössä tarkoittaisi, kerron niistä perusteista, joita pääluottamusmiehet ovat keskeisille päättäjille esittäneet. Ovatko ne sitten syy siihen, että lomautukset ovat tänä syksynä jäänet kokonaan pois leikkausvälineiden valikoimasta, on kokonaan toisen pohdinnan paikka.
Kaupunki ei ole teollisuuslaitos, jossa tilauskirjojen ollessa tyhjinä, työnantajalla on oikeus lomauttaa työntekijöitään. Kunta-alan työntekijät ovat turvatummassa asemassa siksi, että suurin osa henkilöstöstä on lakisääteisissä tehtävissä, joissa tilauskirjat ovat jonoiksi asti täynnä, eivätkä koskaan tyhjene. Kysyntälamaa ei ole näköpiirissä.
Varhaiskasvatuslaissa on määräykset henkilöstömitoituksesta lapsiryhmässä, perusopetuslailla taataan oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä lämpimään ateriaan jokaisena koulupäivänä. Vanhustenhuollossa on suositukset hoitajien määrästä laitoksissa olevia potilaita kohti. Terveydenhoidossa hoitotakuu edellyttää käytännössä tiettyä henkilötyövuosimäärää, ja sosiaalipuolella lastensuojelussa sekä toimeentuloturvassa on aikarajoja, joiden puitteissa apu tai tuki on annettava. Viranomaiset valvovat kuntien toimintaa ja puuttuvat niiden laiminlyönteihin.
Lainsäätäjien lähtökohta on ollut, että kunnalla ei ole olemassa olemisen oikeutta, ellei se pysty takaamaan asukkaidensa hyvinvointia. Rahan puute kaupungin kassassa ei siis koskaan voi olla syynä siihen, että lakeja voitaisiin rikkoa. Onko tulkittava niin, että "talousmies" yllyttää valtuustoa lainrikkomuksiin?
Valtaosa Salonkin henkilöstöstä suorittaa siis lakisääteisiä tehtäviä. Vain täysin tietämätön valtuutettu voi vakavalla naamalla esittää koko henkilöstön kolmen viikon lomautuksia. Kyseessä ei ehkä olekaan oma tietämättömyys vaan tietoisuus siitä, että tuulipukukansa ei tiedä.
Ehkä ”talousmieskään” ei kuitenkaan ymmärrä, mihin tilanteeseen esimerkiksi Kukonkalliolla ajauduttaisiin, jos siellä lähdettäisiin pyörittämään lomautusrumbaa. Väitän, että kaaoksessa oltaisiin heti ensimmäisen kuukauden aikana.
Kaaos johtuisi siitä ristiriidasta, että henkilöstömitoitusta ei saisi alittaa, mutta mitoituksen noudattaminen tulisi mahdottomaksi, koska lomautettujen lisäksi rivistä olisivat poissa myös sairaus- ja vuosilomalaiset. Jo tällä hetkellä normaalioloissa hoitopuolella on vaikea pitää yllä tarvittavaa ja laissa määrättyä miehitystä (lue: naisitusta), koska sijaisia on vaikea saada.
”Talousmies” ei ymmärrä sitäkään, että lomautukset olisivat myrkkyä vanhuksille. Sitä eivät ole rakenteelliset muutokset, joilla laitospaikkojen ylikapasiteettia puretaan. Tarvitaan lisää rautalankaa!
______________________________
P.S. Pyrkiikö Honkanen särkisalolaisemmaksi kuin Nummentalo? Entä sitten?
26.10.2011
Kaupunginhallituksen puheenjohtajan pelinluku epäonnistui maanantaina täydellisesti, eikä sitä kokoomuksen valtuustoryhmässä varmaankaan paineta villaisella. Ulkoisena tarkkailijana mutta johtoryhmän jäsenenä budjettivääntöä ring side-paikalta seuranneena ymmärrän kokoomuksen valtuustoryhmän vetäjän tunnot, joista hän kertoi tänään paikallislehdessä.
Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa poliittisten irtopisteiden keruu ja ikävien päätösten jättäminen muiden tehtäväksi on härski temppu. Kun moiseen syyllistyy kaupunginhallituksen puheenjohtaja, teon on katsottava tapahtuneen ”raskauttavien asianhaarojen vallitessa”.
”Tämä ei ole mikään punakaarti, missä komppanianpäälliköt valitaan huutoäänestyksellä”, sanoi Tuntemattoman sotilaan luutnantti Lammio, kun miehistö oli nurissut marssikäskystä ja ehdotellut Koskelaa hänen paikalleen.
Yllä oleva koskee soveltuvin osin myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan vaihtamista kesken toimikauden. Hänen nimeämisensä tapahtuu kyllä vaaliprosessissa, mutta se edellyttää ensin epäluottamuksen osoittamista koko hallitukselle. Aloitteen siitä voi tehdä hallitus tai neljäsosa valtuutetuista. Mikäli sitten asiasta äänestettäessä hallitus erotetaan, uusi hallitus valitaan normaaliin tapaan suhteellisuutta noudattaen.
Oleellista siis on, että valtuusto ei voi äänestää yhden hallituksen jäsenen luottamuksesta. Se voi kuitenkin pudottaa hänet valitsemalla uuteen hallitukseen vain 12 niistä, jotka olivat vanhassakin. Tämä on kunnallispoliittista mölkkyä: kaikki menevät nurin, mutta vain yksi jää nostamatta pystyyn.
_________________________
P.S. Aika näyttää, kompastuuko Nummentalo poliittisesti särkisalolaiseen lillukanvarteen. Löytyykö aluksi 19 aloitteellista valtuutettua? Eppäillä soppii. Siksipä jäitä hattuihin!
25.10.2011
Salon kaupunginhallitus päätti eilen esittää valtuustolle Särkisalokodin lakkauttamista äänin 7-6. Se, että kolme keskustalaista, yksi vihreä ja vasemmistoliittolainen vastustivat lakkauttamista, ei ollut mikään yllätys. Hämmästyttävän vastuutonta kaupunginhallituksen puheenjohtajalta sen sijaan oli se, että hän antautui lehtikirjoittelijoiden ja adressien vietäväksi.
Juuri hänen tulisi olla se, jonka pitäisi yrittää viedä koko valtuusto yhteiseen tavoitteeseen käyttäen hallitusta käsikassaranaan. Valitettavasti nyt täytyy todeta, että äänestystulos jakoi hallituksen vastuunkantajiin (7) ja mamiksiin (6).
Vielä syyskuussa Nummentalo muuten kirjoitti blogissaan näin: ”Ikävä kyllä tässä vaiheessa näyttää siltä, että esimerkiksi keskustan valtuustoryhmä ei ole yhtenäinen eikä pysty sitoutumaan tuleviin päätöksiin samoin kuin Kokoomus ja SDP”. Kokoomuksen hallitusryhmä pystyi eilen sitoutumaan 75-prosenttisesti, SDP:n 100-prosenttisesti, loput eivät lainkaan.
Minua hieman huvitti, kun hallituksen puheenjohtaja tämän päivän paikallislehdessä perusteli äänestäneensä Särkisalokodin puolesta siksi, että tapa, jolla toimittiin, oli väärä. Kyseessä ei hänen mielestään myöskään ollut sellainen rakenteellinen muutos, jota on haluttu. Aivan lopuksi hän vielä kertoi pelkäävänsä, että laitoksen sulkemista käytettäisiin esimerkkinä epäonnistuneesta kuntaliitoksesta.
Syitä, miksi perustelut minussa herättivät hilpeyttä, on neljä. Ensinnäkin se, että hallituksen puheenjohtaja käytti verukkeena sovellusta ikivanhasta fraasista väärin sammutettu.
Toiseksi se, että sulkeminen nimenomaan tukee haluttua rakenteellista muutosta: puretaan laitospaikkojen ylikapasiteettia.
Kolmanneksi se, että hän itse on niin monta kertaa todennut kuntien yhdistymisen onnistumista mitattavan sillä, muuttuvatko rakenteet vai pysyvätkö ne ennallaan.
Neljänneksi se, että nuo kolme perustetta olivat vain silmänlumetta. Todellinen syy on se, että hallituksen puheenjohtajalla on äärimmäisen vahvat, perheensä kautta tulevat henkilökohtaiset sidokset Särkisaloon. Jos hän olisi perustellut äänestyskäyttäytymistään niillä, tämä juttu olisi – ehkä - jäänyt minulta kirjoittamatta.
Lopuksi on vielä huomattava, että ensi vuoden talousarviota on valmisteltu avoimemmin kuin koskaan. Ei olla edetty niin, että budjetti olisi valmistunut virkamiesvetoisesti ja sitten heitetty päättäjille kaluttavaksi.
Hallituksen puheenjohtaja on ollut mukana alusta alkaen, kun ryhmien puheenjohtajat ja johtoryhmä ovat höylänneet ja hioneet esitystä. Suu olisi pitäisi aukaista, jos olisi ollut jotain sanottavaa.
22.10.2011
Tämän päivän paikallislehden mielipidesivulla oli jälleen kuvaava esimerkki siitä, miten utuinen kokonaiskuva pitkään valtuutettuna toimineellakin voi olla Salon kaupungin taloustilanteesta.
Kirjoittaja esitti seuraavat taloutta parantavat keinot: Kielletään konsulttien käyttö, alennetaan väliaikaisesti korkeimpien virkamiesten palkkoja, lomautetaan muutosjohtajat toistaiseksi eikä päästetä kaupunginjohtajaa Vietnamiin.
Kyllä minusta 10 vuotta valtuutettuna olleelta voidaan edellyttää kuntaa koskevien lakien, määräysten ja sopimusten tuntemusta sen verran, että hän ei julkisuudessa esitä tehtäväksi laittomia päätöksiä.
Olen jopa sitä mieltä, että sellaista ei saisi tehdä ilman seuraamusta. Koska mitään rangaistusta ei voida antaa, ainoaksi sanktioksi jää kirjoituksen tuomitseminen julkisesti. Niinpä teen sen henkilöstön edustajana tässä ja nyt.
Virkamiesten palkkoja ei voi alentaa työnantajan yksipuolisella päätöksellä, eikä yhdistymissopimuksen mukaan ketään voi irtisanoa tai lomauttaa syillä, jotka johtuvat kuntien yhdistymisestä.
Konsulttien palkkaaminen voidaan toki kategorisesti kieltää, mutta se ei juurikaan muuttaisi ns. isoa talouden kuvaa, joka jokaisella valtuutetulla tulisi olla verkkokalvoillaan - nukkuessakin.
Entä sitten halu estää kaupunginjohtajaa matkustamasta Vietnamiin? Jos olisin kaupunginjohtaja, en tässä tilanteessa olisi puuhannut matkaa Vietnamiin. Nyt sitä on myöhäistä vetää takaisin, koska virkamatkasta on hallituksen lainvoimainen päätös. Mielenkiintoinen kirjoittajan paheksuva kanta on siksi, että hän itse on aikoinaan tehnyt Salon kaupungin edustajana matkan Afrikkaan.
Yllä olevin perustein kirjoitus sopii hyvin caseksi luentosarjaani populismin ilmenemismuodoista. Voikohan noilla argumenteilla kaupungilla elvistellä?
21.10.2011
On täysin käsittämätöntä, että virkamieskunta ei osannut muotoilla oikein eduskuntaan mennyttä päätösehdotusta Kreikan tukipaketin suuruudesta. Vaikka olenkin koulutukseltani vain opettaja, ymmärrän kuitenkin sen, että koko velkarasitusta laskettaessa on huomioitava sekä pääoma- että korkokulut. Juuri siksi asian valmistelleiden virkamiesten mokaa on vaikea noin vain antaa anteeksi. Kyllähän he osasivat rakentaa paljon vaikeamman vakuusmenettelynkin.
Poliittisesti tämä on sama kuin antaisi puukon murhamiehen käteen ja esittäisi kainon toiveen, että hän ei käyttäisi asetta väärin.
Kämmi oli hallituskauden toinen. Ensimmäinen ei mennyt virkamiesten vaan ministeri Virkkusen piikkiin. Hän tuli julkisuuteen takki ja liivit auki ja julisti, että nyt kuntien määrä romautetaan pakkoliitoksin. Voisiko kepulle ja persuille antaa parempaa asetta kuntavaaleihin?
Kokonaan oma juttunsa on sitten se, mitä Kreikassa tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Kuinka vakava ja kuinka pitkäikäinen yhteiskunnallinen häiriötila maahan syntyy?
Tämän päivän uutiset kertovat paitsi Kreikan lakoista myös siitä, että Ranska edelleen haluaisi maksattaa pankkiensa tukemisen yhteiseurolaisesta kukkarosta mutta on jäämässä haluineen yksin. Kreikkalaisia tuskin naurattaisi suomalainen sanaleikki jos ei ole hilloja, täytyy tehdä lakkoja.
20.10.2011
Palasin Suomeen tänään ja illan mittaan ehdin käydä läpi vain paikallislehdet, jotka olivat ilmestyneet poissaoloni aikani. En löytänyt riviäkään Ahvenanmaan vaalituloksesta, jotka kuitenkin ovat faktaa eivätkä fiktiota tai gallupia. Näin homma etenee. Jos käy ilmi, että Hesari on noteerannut vaalituloksen, tulen siitä mediataloa hattuani nostaen kiittämään.
Vaikka tämä ei olekaan päiväkirja, en malta olla kirjaamatta tähän eilistä kokemustani, joka saattaa jäädä sarjassaan ainutlaatuiseksi elämässäni. Eilen illalla olin Mestareiden liigan jalkapallo-ottelussa Camp Noulla noin 75.000 muun katsojan kanssa todistamassa FC Barcelonan 2-0 voittoa FC Viktoria Plzenistä. Menemättä yksityiskohtiin totean vain, että tulos oli vierailevalle joukkueelle mairitteleva, sillä se olisi voinut palata kotiin huomattavasti paljon suurempikin tappio niskassaan.
Espanjalaiset olivat lähes kaikki vastustajiaan pienempiä mutta vastaavasti teknisesti taitavampia, nopeammin liikkuvia ja lyhyin sekä tarkoin syötöin eteneviä pitäen palloa hallussaan noin 70-prosenttisesti.
Tsekit olivat isoja, kankeita ja henkilökohtaisessa teknisessä osaamisessa vastustajaansa monta askelta jäljessä, mikä varmasti näkyi katsomon joka nurkkaan. Ainoa mistä FCB:n pelaajia voi kritisoida, oli heidän savolainen pelitapansa: ei laakasta vaan naatitaan. Siksi 2 - 0 eikä esimerkiksi 6 – 0.
19.10.2011
Itseään riippumattomaksi kutsuva media rakastaa gallupeja. Se on on ymmärrettävää siksi, että pää- ja otsikkotoimittajat pääsevät kuin luvan kanssa höynäyttämään tuulipukukansaa. Toimitukset ovat näet erittäin tietoisia siitä, että "yleinen mielipide" eli median itse luoma mielipide-ilmasto pitää gallupeja luotettavina ja puolueettomina.
Uskottavuutta niihin ei horjuta sekään, että erään keskeisen mielipidetutkimuksia tekevän yrityksen (Taloustutkimus) omistaa kokoomuslainen kansanedustaja Eero Lehti. En muuten muista, että asiasta olisi kummemmin kirjoitettu tai puhuttu. Miksipä olisikaan, vaikka se minusta onkin oleellista tietoa ja osasyy käsitykseeni gallupeista.
En väitä, että mielipidemittauksia manipuloitaisiin kuten vaalituloksia vanhassa Neuvostoliitossa. En kuitenkaan tiedä, millä tavalla haastateltavat niihin valitaan. Miten otanta täyttää vaadittavat tieteelliset kriteerit? Kerran 1990-luvulla olen itse ”päässyt” mukaan. Taisi Esko Aho olla silloin pääministerinä. Eipä Kannuksen Kennedy Halikon Kreivinkujalta kovin kummoisia pisteitä toiminnastaan saanut.
Toinen vastenmielinen piirre liittyy sitten päätoimittajien tulkintoihin gallupeista sekä otsikoita ja graafisia esityksiä laativien toimittajien tapaan hämätä lukijoita, vaikka he eivät valehtelekaan. Minulla on selviä muistikuvia siitä, miten erin tavoin 0,5 prosenttiyksikön muutos kannatuksessa on otsikoitu. Joskus sitä on luonnehdittu mahtavaksi nousukiidoksi tai kanntuksen syöksykierteeksi, joskus taas täysin merkityksettömäksi, koska virhemarginaali kuitenkin on niin ja niin paljon suuntaansa.
On mielenkiintoista huomenna lukea, miten Hesari ja Salkkari ovat uutisoineet gallupista, jossa ei tarvinnut välittää virhemarginaaleista, koska kyseessä ei ollut ennuste vaan äänestystulos. Ahvenanmaalla pidettiin nimittäin maakuntavaalit, joissa SDP tuplasi paikkamääränsä.
18.10.2011
Olen tähän asti kuvitellut, että viikko 42 pysäyttää vain joidenkin kuntien opetustoimen. Nyt pari päivää ulkomailta kotimaan tapahtumia seuranneena olen tullut toisenlaiseen käsitykseen. Onko tosiaan niin, että Suomi seisoo viikon 42 samoin kuin jokaisen heinäkuun?
Tiedän kyllä, että Salon valtuusto kokoontui maanantaina, mutta mistä oleellisesta se päätti, onkin aivan toinen kysymys. Seurantaraporttien tiedoksi merkitseminen ei ole kovin merkittävää päätäntävallan käyttämistä, ei myöskään valtuustoaloitteiden rustaaminen. Joillakin valtuutetuilla tuntuu kuitenkin olevan sellainen käsitys, että omaa aktiivisuutta äänestäjille tulee osoittaa tekemällä erilaisia aloitteita.
Itse pidin/pidän valtuustoaloitteita yhtenä populismin muotona, enkä jatkossakaan kuntavaalissa tule antamaan ääntäni aloitteita suoltavalle ehdokkaalle. Kaksi vuosikymmentä mukana olleena nimittäin tiedän, että ne, jotka voivat vaikuttaa, eivät tee aloitteita. Ja sama asia toisin sanoen: aloitteen tekeminen on usein omien voimien riittämättömyyden tunnustamista. Valitettavaa on, että suurin osa äänestäjistä nielee populistin koukun, vaikka siinä ei ole matoa kuin nimeksi. Jos siksikään.
17.10.2011
Barcelonassa on suomalainen kesäsää, sillä päivällä lämpötila nousee vielä päälle kahdenkymmenen asteen. Se on mannaa meikäläiselle, koska kotimaassa syksy on lopullisesti selättänyt kesän.
Aivan kaupungin keskustassa oleva Katalonian aukio vilisee ihmisiä. Sinne tulee massoittain sekä turisteja että paikallisia. Saamani tiedon mukaan aukiota pitää kotinaan 25 asunnotonta, mikä näkyy katukahviloissa. Koko ajan on joku kerjäämässä roposia pahvimukiinsa, mutta myös lautasille jätetetyt leipäpalaset kelpaavat.
Hämmästyttävin tapaus sunnuntaiaaamuna oli kuitenkin noin kasikymppinen, siististi pukeutunut papparainen, joka kiersi pöydästä toiseen keräten talteen käyttämättä jääneet sokeripakkaukset. Pappa oli oivaltanut, että kukaan ei tykkää kyttyrää, kun hän pyytää saada ottaa ne vaikka vielä pöydässä istuvilta asiakkailta. Kierros kuppilasssa antaa hyvän tuoton, koska vain juntit kuten minä enää laittavat kahviinsa sokeria. Papparainen oli oivaltanut, että hän voi lopettaa sokerin oston kokonaan, koska jo hänen Katalonian aukion kuppiloista saamansa tuotto tyydyttää myös kotona olevaa puolisoa.
Tämä vanhus toi mieleen erään yliopiston opettajani, joka toimi Tampereen yliopiston alakuppilassa 1970-luvulla kuin Barcelonan papparainen. Hän nimittäin poimi taskuunsa – myös luvan kysyen kuten papparainenkin – opiskelijoidensa käyttämättä jättämät sokeripalat. Das gibt's doch gar nicht.
14.10.2011
On se vekkulia, että paikallislehdellä ja minulla on aivan erilainen tieto siitä, kuka oli pääpuhujana Hermannin koulun perusparannuksen vihkiäisjuhlassa. Salkkarin välittämä uutinen tänään antoi ymmärtää, että se oli Salon kaupunginhallituksen puheenjohtaja, jolla oli kuitenkin vain avauspuheenvuoro.
Minulla taas on varma tieto, että pääpuhuja oli kansanedustaja Katja Taimela. Ainahan on tietysti mahdollista, että hallituksen puheenjohtaja toimi uutisoinnissakin lämppärinä. Se tarkoittaisi sitä, että huomisessa lehdessä olisi sitten varsinainen pääjuttu. Aamulla ollaan kaikki tässä asiassa viisaampia.
Viikolla paikallislehdessä oli pieni mutta surullinen uutinen, jossa kerrottiin, että Salon Seudun Sanomia julkaisevassa SSS-konsernissa aloitetaan yhteistoimintaneuvottelut. Odotettavissa on henkilöstömäärän vähentäminen 20 henkilötyövuodella sekä koko henkilöstön lomauttaminen jopa neljäksi viikoksi.
SSS on uusi lenkki siinä lomautusuutisten ketjussa, joka Salossa vain tuntuu pidentyvän loppuvuotta kohti kuljettaessa. Lehden pääkirjoituksessa on jo ennakkoon taloudellisten vaikeuksien syyksi nimetty lehdille tuleva alv-korotus, joka ei vielä ole edes voimassa.
Minulla ei ole tietoa SSS-konsernin tulo- ja menorakenteesta, mutta ei verotuksen muuttuminen voi olla vaikeuksien perussyy. Konsernihan on joutunut lomauttamaan jo vanhan verokannan aikanakin.
Suurimmat yksittäiset tekijät lehtikonsernin talousongelmiin ovat mainostulojen menetykset sähköiselle medialle, levikin kasvattamisvaikeudet ja nuorten uuslukutaidottomuus. On vaikea kuvitella linjuri-asemalla räkivän nuorison ahmivan paikallislehden antia, kun sitä eivät tee heitä kymmenen vuotta vanhemmatkaan nuoret aikuiset. Heille riittävät taivaskanavat ja sosiaalinen media. Kukahan kuuntelee konsernin omistamaa paikallisradiota?
10.10.2011
Paasikiven kaudella syntyneet juttelevat luontevasti pihtisynnytyksestä, joka taas tänään on ajankohtainen. Katainen ja Urpilainen laittoivat lämpiämäksi saunan, jossa tupoa synnytetään. On muistettava, että työnantajaleiri ei halua käyttää tupo-sanaa, ja siksi pääministeri on alkanutkin kiltisti puhua koordinaationeuvotteluista.
Minulla kun ei ole mitään statusta, voin aivan hyvin kirjoittaa keskitetystä palkkaratkaisusta, vaikka maan hallitus sitten antaisikin vain kummilusikan vastasyntyneelle, jolle nimeksi on kaavailtu kilpailukyky- ja työllisyyssopimusta.
Keskitetyn ratkaisun saaminen on tärkeää, koska lakoille ei nyt ole ”sosiaalista tilausta”. Keskusjärjestötason ratkaisu olisi hyvä myös siksi, että se olisi koko työntekijäjoukkoa ajatellen solidaarinen. Kyllä ne alat, joilla menee hyvin, keskitetyssäkin ratkaisussa liukumansa ottaisivat.
Olen sitä mieltä, että maan hallituksen ei tulisi olla mukana kolmantena pyöränä alentamalla ansio- ja/tai yhteisöveroa tuloveroa vaan esimerkiksi perumalla vuorotteluvapaakorvauksen alentamisen.
Ei ole kovin loogista, että hallitus alentaisi veroja samalla, kun se ottaa lisää velkaa. Työnantajaleirille kyllä sopisi, vaikka valtio maksaisi kaikki palkankorotukset. Sitä paitsi ansiotuloverotuksen alentaminen kaikissa tuloluokissa samalla prosenttiyksiköllä olisi jatkoa tasaveron suuntaan.
Vuorotteluvapaakorvauksen pitäminen ennallaan maksaisi valtiolle tietääkseni noin 7,5 M€ vuodessa. Ratkaisu olisi myös linjassa kahden hallituksen ilmaiseman tavoitteen kanssa: työssä jaksamista parannettaisiin ja työttömyyttä vähennettäisiin.
09.10.2011
Tänään Salon Työväen Yhdistys vietti 120-vuotisjuhlaansa ja oli saanut juhlapuhujaksi SDP:n presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen. Puhuessaan EU:sta Lipponen otti esiin Helsingin Sanomienkin tänään uutisoiman pääministeri Kataisen Canossan matkan. Hän piti käsittämänä ajatusta, että Suomen pääministerin tulisi tehdä anteeksipyyntökiertue Euroopassa. Lipponen edellytti suomalaisilta parempaa itsetuntoa ja muistutti kuulijoitaan vanhasta norsu-vitsistä. Kun ranskalainen näkee norsun, hän miettii, minkälainen seksielämä eläimellä mahtaa olla. Saksalainen puolestaa pohtii, miten eri tavoin norsun voimia voitaisiin hyödyntää. Suomalainen tuijottaa norsua ja aprikoi, mitähän tuokin minusta ajattelee.
Lipponen perusteli kantaansa itsetunnosta sillä, että Suomi kuuluu EU:n parhaaseen A-ryhmään, siksi meitä edustavien ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassa oloamme tai ajatuksiaan. Me emme ole EU:ssa huutolaisina unionin täysivaltainen jäsen. Tästä osoituksena noin kuukausi sitten Berliinissä pidetty supistettu euromaiden valtiovarainministereiden kokous. Edustettuina olivat Suomi, Saksa ja Hollanti.
Hyvä Paavo, kyllä tämä nyt tuli selväksi epäileville tuomaille, jos heitä salissa vielä oli. Tämä kun menisi perille median satraapeillekin.
08.10.2011
Kävin viikolla pitkästä aikaa hierojalla. Vuoteen 2005 asti koin sen olleen lihashuoltoa. Tänään kun silloisesta lihaksistostani on jäljellä vain haalea muisto, kyse on enemmänkin rangan käpistelystä, ei sentään vielä luurangon. Sellaisen hierojani sanoi muuten löytäneensä kaapistaan. Kenelläpä meistä ei kaapissamme sellaista olisi. No, joka tapauksessa hierojani kertoi, että hän oli ostanut aidon näköisen mutta kuitenkin muovisen luurangon ja laittanut sen kaappiin. Sinne se oli unohtunut viideksi vuodeksi, mutta nyt hän oli saanut paikan itse hoitotilasta. Toivotin kaverin tervetulleeksi ulos kaapista.
Tuo sanonta lienee tullut ruotsiin ja suomeen englannin kielestä. Alkuperäinen ilmaus oli ollut muodossa a skeleton in the closet eli luuranko vessassa. Vessan muuttuminen kaapiksi on aivan ymmärrettävä, sillä vessa - ainakin nykyisin - on huono paikka säilyttää luurankoa. Kyllähän siellä ainakin vuoden mittaan käy muitakin kuin oman huushollin väki.
Onkohan niin, että kaappikin alkaa olla vanhentunut paikka salaisuuksien säilyttämiselle. Tällaisessa entisessä hiihdon suurmaassa nykyaikaisempi ja raikkaampi vaihtoehto voisi olla suksiboxi. Sen sisuksiin ei kenellekään ulkopuoliselle tulisi mieleen mennä kurkkimaan. Välttämätön edellytys kuitenkin on, että anoppi vihitään salaisuuden kanssa, sillä suksiboxin kansanomainen nimihän on anopinkuljetuslaatikko.
Tähän kaapista ulos- juttuun tuli vahingossa erittäin hauska loppu, sillä juuri nyt kaveri laulaa Ylen Areenalla kappaletta Make me an island, jonka Fredi levytti suomeksi nimellä Ota ja omista ja kehotti seuraavasti: sido mut kiinni ja vie vaikka lukkojen taa. Alla ote alkuperäisestä:
Take me and break me and close all your windows and doors. Shut me off, cut me off, make me an island, I'm yours.
Take me away from the world, take me away from the girls. Take me and break me and make me an island, I'm yours.
05.10.2011
Kyllä minä mieleni niin pahoitin, kun minua tänään namusedäksi luultiin. Tai siis yksi pieni tyttö luuli. Ja näin se meni. Minun oli määrä tavata erään alakoulun rehtori tämän työhuoneessa, jossa en koskaan aiemmin ollut käynyt. Päästyäni koulun pihalle näin pienen tytön lähestyvän etuoikealta, ja päätin kysyä rehtorin kanslian sijaintia häneltä. Kun tyttö tajusi, että reittimme kohtaisivat, hän hidasti kulkuaan ja loppujen lopuksi pysähtyi. Tultuani hieman lähemmäksi toivotin hänelle hyvät huomenet ja kysyin, missä rehtorin kanslia on. Tyttö pelästyi ja otti pari taka-askelta pudistaen päätään. Koska en saanut vastausta, kysyin sitten, missä opettajainhuone on. Kokemuksesta tiedän, että nämä kaksi tilaa usein sijaitsevat vierekkäin. Jälleen tyttö pudisti päätään ja otti askeleen
taakse.
Ajattelin, että hän ei kenties olekaan vielä kouluiässä vaan on menossa päivähoitoon reppu selässä. Nyt uudelleen mietittynä ajatukseni oli järjetön. Olenko koskaan nähnyt päiväkotilaista marssimassa hoitopaikkaansa? En todellakaan.
Jätin tytön puremaan takinhihaansa ja menin pääovesta sisään. Sitten tapasin opettajan, joka opasti minut perille. Kun keskusteluni rehtorin kanssa oli päättynyt, kerroin hänelle pelokkaasta tyttölapsesta. Sain tietää, että vähän aikaa sitten koulun pihalla joku mies oli houkutellut tyttöjä autoonsa, ja nyt kodeissa vanhemmat ovat iskostaneet lapsiensa mieleen, että vieraiden setien kanssa ei saa ryhtyä keskustelemaan. Minun habitukseni matsasi siis tytön vanhempien maalaaman namusetä-mielikuvan kanssa.
Tämänpäiväinen takaisku toi mieleeni kaksi aikaisempaa ulkonäkööni liittyvää episodia. Pari vuosikymmentä sitten tanssiparketilla tuntematon tanssitettavani sanoi minun muistuttavan nyt jo edesmennyttä Olavi Ahosta. Sen kokemuksen kanssa olin jo oppinut elämään. Samoin kun sen, että minun ei tarvinnut näyttää henkkaria uimahallin kassalle ladatessani sporttipassini. Hän oli nimittän satavarma siitä, että olin arkkitehti Jarmo Heimo. Sorry Jarmo vielä kerran!
03.10.2011
Aivan kohta päätetään jälleen kaupungin veroprosentista. Narsistina olen kaivanut esiin sen, mitä asiasta kaksi vuotta sitten marraskuussa näillä sivuillani kirjoitin.
"Talousjohtaja maalasi kaupungin talousnäkymiä - ymmärtääkseni täysin realistisesti - erittäin synkin värein: Vuoteen 2012 mennessä tulopuoli romahtaa, koska verotulot vähenevät. Rajuin pudotus koskee yhteisöveroa. Tänä vuonna (2009) on arvioitu yhteisöverona saatavan vielä 45 miljoonaa, mutta vuonna 2012 vain 30 miljoonaa. En tosin ymmärrä, miten kaupunginjohtajan esityksessä on päädytty 30 miljoonan yhteisöverotuottoon vuonna 2012, sillä seminaareissa talousjohtaja on kertonut pudotuksen olevan nykytasosta 50 prosenttia, siis vähintään 22 miljoonaa. Tuolloin yhteisöveron tuotto vuonna 2012 olisi vain 23 miljoonaa. Kun samaan aikaan uuden kunnan perustamisesta saadut ”herkut” loppuvat, ero nykyiseen tulopohjaan ammottaa syvänä. Yhdellä veroprosenttiyksikön korotuksella saadaan vain kahdeksan
miljoonan lisäys kaupungin vuosituloihin, siis kolmannes yhteisöveron romahduksesta.
Kuilua on luotava umpeen kaikin käytössä olevin keinoin: tehostamalla toimintaa, keskittymällä kaupungin perustehtäviin ja nostamalla kohtuullisesti maksutuloja sekä veroprosenttia. Kyseessä on pitkä marssi, jonka kestäessä vastuullisuus punnitaan.
Mielestäni kaupungin kannalta on taloudellisesti viisaampaa hankkia vuodessa kahdeksan miljoonaa veroprosentin korotuksella kuin ottaa sama summa lainaa".
Jos veroprosenttia olisi korotettu jo vuodelle 2010, Salolla olisi voinut olla vähintään 10 miljoonan euron puskuri vuosille 2012 ja 2013, jotka tulevat olemaan haasteellisia. Yllä olevan perusteella tämä ei ole jälkiviisautta. Huomattakoon vielä, että vuonna 2012 Salon yhteisöverotuoton arvioidaan olevan 17 M€.
| ||