Muualla verkossa
091228 Kaukaa katsottuna
Kaukaa katsottuna
Sanotaan, että kaukaa näkee paremmin, ja että etäisyys antaa perspektiiviä. Kuinkahan pitkälle pitää mennä, että ei ole liian lähellä kommentoimiaan tapahtumia, joissa on itse mukana? Riittääkö vaikkapa 7000 kilometriä, vai onko kyse pelkästään ajallisesta ulottuvuudesta?
Jos taas kommentoi asioita ulkopuolisena, ei kai tarvitse lainkaan välimatkaa jo olemassa olevan lisäksi. Edellisen perusteella tässä sananen pääministeristä, johon minulla on monenlaista välimatkaa.
Pyydän potentiaaliselta lukijalta anteeksi, jos kirjoitan sellaista, joka on ollut jossakin lehdessä. Kyse on silloin sattumasta, sillä en ole lukenut lehtiä aatonaaton jälkeen.
Keskustan puheenjohtaja teki politiikassa tempun, joka on verrattavissa hänen kokonimikaimansa, 1970-luvulla jopa jalkapallomaajoukkueessa esiintyneen Matti Vanhasen (MP) parhaisiin kikkoihin. Hän teki sen, mitä vastustaja odotti hänen tekevän mutta ei uskonut hänen juuri siksi sitä tekevän. Palloilulajeissa tätä kutsutaan täydelliseksi harhautukseksi.
Vanhasen ulostulon ajankohta oli tälläkin kertaa yhtä tarkkaan valittu kuin hänen kihlautumisensa Sirkka Mertalan kanssa. Keskustan puheenjohtaja saattoi sanoa valinneensa päivämäärän siksi, että ehdokkuutta harkitsevien joulu ei olisi mennyt pilalle sopulilauman soittojen vuoksi.
Ulkopuolisena minä taas näen tämän Vanhasen ”kostona” siitä, että hän havaitsi menettäneensä asemansa puheenjohtajapelissä. Menköön puoluetovereilta sitten joulunaika levon sijasta politiikkaan, märehti Vanhanen.
Historiasta tuttu on termi poltetun maan taktiikka. Se on hyvä ja osuva, vaikka en tiedä, sattuuko se kuin nenä päähän juuri tähän tapaukseen.
Toinen mielenkiintoinen sanoma Vanhasen ilmoituksessa oli se, että hän perusteli vetäytyvänsä puheenjohtajakisasta, koska hän menee jalkaleikkaukseen syksyllä 2010. Vanhasen mielestä operaatio ei kuitenkaan estä häntä toimimasta pääministerinä, vaikka sairausloma saattaakin kestää kuukausia.
Keskustan puheenjohtaja antaa siis ymmärtää, että ministeriys vaatii enemmän päätä kuin jalkaa. Samalla pääministeri viestittää – tahtomattaan – myös, että puolueen puheenjohtajalle jalka taas on oleellisempi kuin pää. Niinpä niin, tupailloissa tanhutaan, sanoo Paavo Väyrynen.
P.S. En yhtään hämmästyisi, jos seuraavaksi Paula Lehtomäki luopuisi puheenjohtajakisasta. Hän nimittäin muuttui kertaheitolla haastajasta haastetuksi. Kestääkö Lehtomäki tuon paineen? Tilanne on – entistä mäkikotkaa jälleen lainaten - fifty-sixty.
| ||