slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Kesäkuu 2019

27.6.2019 Johtajuutta havaittavissa ja hakusessa

Keskustan puheenjohtajakisaan on tähän mennessä ilmoittautunut kaksi ehdokasta. Asetelma täyttää tasa-arvon vaatimukset, koska Katri Kulmuni on aivan selvästi nainen ja Antti Kaikkonen hiuspehkonsa ansiosta samaa pataa kuin Boris Johnson ja Donald Trump. Siis oikea mies. Mika Lintilä saattaa olla sitä mieltä, että kummallakaan ilmoittautuneella ei ole karismaa ja lähtee kisaan mukaan.

Tasavallan presidentti Niinistö siteerasi – muistaakseni ensimmäisen kauden puheessaan - arvostamaansa auktoriteettia. Tämä oli sanonut jotain sen suuntaista, että mikään ei muutu, koska vallassa olevat poliitikot haluavat varmistaa uudelleenvalintansa. En usko hänen kuitenkaan tarkoittaneen itseään vaan aivan muita poliitikkoja.

Antti Rinne on jo muutamassa kuukaudessa osoittanut johtajuutta, jolla hän ei ole kosiskellut kansansuosiota. Jämäkät kannanotot ilmastonmuutoksesta sekä pride-kulkueeseen osallistuminen ensimmäisenä suomalaisena pääministerinä ovat siitä esimerkkejä. Ilmastonmuutospuheilleen hänellä on muuten presidentti Niinistön tuki. Presidentillä puolestaan on kansalta sellainen tuki, joka yleensä on ollut mahdollinen vain erittäin epädemokraattisissa maissa.
_____________________________
P.S. Mika Lintilä saattaa lähteä jo pelkästään sillä perusteella, että hän ei halua luopua saamastaan salkusta.


22.6.2019 Pimeyttä kohti

Pessimistit näkevät tulevaisuuden synkkänä. Niinpä he alkavat näihin aikoihin harmitella esimerkiksi sitä, että päivät alkavat jälleen lyhentyä; lopputuloksena kammottava kaamos. Elokuun samettiset illat kynttilöineenkään eivät nouse heille edes pieniksi valonpilkahduksiksi pimeässä.

Ne, jotka maalailevat synkein värein Suomen tulevaisuutta syyttämällä Rinteen hallitusta, eivät kuitenkaan ole pessimistejä. Tuo joukkio koostuu kateellisista ja katkerista kokkari- ja persupoliitikoista sekä heidän kannattajistaan, jotka kieli pitkällä odottavat hallituksen epäonnistumista.

Jatkosota, jonka alkamisesta kolmen päivän kuluttua tulee kuluneeksi 78 vuotta, kesti kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Karkeasti ottaen sodassa oli kolme vaihetta: hyökkäys, asemasota ja perääntyminen. Oppositiosta on esitetty sinivalkoisen toivon siivittämä ennustus, että hallitus kaatuu viimeistään kolmen vuoden kuluttua. Siinä tapauksessa Rinteen hallitus tulisi kestäneeksi yhtä kauan kuin Suomen lohkolla käyty Suuri isänmaallinen sota, jossa saavutimme kunniakkaan toisen sijan. Hallitusten kaikkien aikojen ikätilastossa se ei pääsisi edes pistesijalle vaan jäisi epävirallisten laskelmien mukaan seitsemänneksi, mutta sen taakse jäisi kuitenkin 68 hallitusta.

Kesto tulisikin olemaan ainoa jatkosotaa ja Rinteen hallituskautta yhdistävä piirre. Emme saa kokea mitään Rinteen hyökkäysvaihetta, eikä oppositio suo asemasodan lepoa vaan pitää yllä sitä rumputulta, jonka se suuntasi tulevaan pääministeriin heti hallitusneuvotteluiden käynnistyttyä.
Opposition tulitus on normaalia parlamentarismia, jonka jokainen hallitus kestää, mikäli se pitää rivinsä suorina. Edellinen väite on kyllä vain lähtökohtaisesti totta. Rivien suorina pitäminen on tietysti välttämätön mutta ei riittävä edellytys hallituksen hengissä selviämiselle, esimerkkinä Sipilän hallitus.

Kristillisellä kokkari-persuoppositiolla on tukenaan valtaisa mediapatteristo, jolla on jykevä ja kauaksi kantava kalusto. Arsenaaliin kuuluvat maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat, pöllöuutiset, Suomen Kuvalehti, Ilta-Sanomat sekä lukuisat muut pienemmät perässä hiihtävät nilkit.
On hyvä muistaa, että tämä patteristo hukkasi valtaisan määrän ammuksia vääriin olettamuksiin. Rummutettiin, että hallitusneuvottelut tulisivat olemaan vaikeat ja pitkät. Vaan eivätpä olleet. Toisteltiin, että Antti Rinteen on pakko epäonnistua tunnustelutehtävässään. Eipä epäonnistunut. Viestitettiin, että kepu antaa ymmärtää olevansa halukas liittoon mutta pettäisi kuten on aina tehnyt. Lopputulos on nyt ollut kaikkien arvioitavana.

Kun kaikki oli mennyt vastoin johtavan median uskomuksia ja toiveita, eräs keskustan uusi kansanedustaja laukaisi, että keskustalla oli kymmenen kynnyskysymystä, joista yksitoista toteutui. Sitä sitten siteerattiin ahkerasti, kun ei parempaakaan ollut tarjolla. Kuinka moni aivopieruja päästellyt ja ”ennustuksissaan” metsään mennyt patteriston mies tai nainen on tunnustanut olleensa aivan väärässä. Ei yksikään. Ei Orpokaan ole myöntänyt, että puhui täyttä potaskaa väittäessään hallituksen luoneen 140.000 uutta työpaikkaa. Nyt vaalien jälkeen Etla on päätynyt johonkin alle 20.000 työpaikkaan.
___________________________________
P.S. ”Luonteen pitää olla väkevä kuin vegaanin pieru.” (Kalevi Pollari Kuuntelijan lista-ohjelmassa)



15.6.2019 Rinteen listasta

Vallaton presidentti on tehnyt tehtävänsä ja nimittänyt Suomen uudet vallanpitäjät. Vaikka meillä parlamentarismi toimiikin, se ei ole taannut sitä, että hallitukset jatkaisivat alkuperäisessä kokoonpanossaan koko vaalikauden. Toivottavasti Sipilän erikoinen kuitenkin jää lajissaan ainoaksi.

Antti Rinne valitsi hallitukseensa kuusi demaritoveria. Heistä kolme (Harakka, Marin ja Skinnari) aloittivat vasta toisen eduskuntakautensa kuten Rinne itsekin. Ministerikokemusta omaavia on puolestaan kaksi (Kiuru ja Paatero), molemmilla takana vähintään kolme täyttä kautta. Tytti Tuppuraisen (nato) kokemus on kahdelta edustajakaudelta. Nykyään demariministerit ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita, niin myös Rinteen hallituksessa Paateroa lukuun ottamatta.

Täällä Salossa ainakin jotkut odottivat, että Katja Taimela nousisi ministeriksi, koska hän aloitti jo neljännen kautensa. Vaan eipä ollut lähelläkään. Äkkiä tulee mieleen vain kolme muuta neljännen kauden demaria, jotka eivät ole nousseet ministerihissiin. Yksi on Eeva-Johanna Eloranta, joka on samasta vaalipiiristä kuin Taimela. Toinen on pohjoissavolainen Tuula Väätäinen, joka nousi yhden välikauden jälkeen takaisin eduskuntaan. Saman verran kokemusta omaava Johanna Ojala-Niemelä sai perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden eli melkoisen postin hoidettavakseen, mutta hänellä onkin juristin koulutus.

Ei ole koko Varsinais-Suomesta vieläkään demariministeriä. Taitaa olla niin, että viimeisin - mutta toivottavasti ei viimeinen - on Pertti Paasio 30 vuoden takaa. Olisiko Aki Lindénillä ollut mahdollisuuksia salkkuun, mikäli sosiaaliministeriö olisi tullut SDP:lle?

Kun eduskunta toukokuussa päätti valiokuntien kokoonpanosta hallitusneuvottelujen ajaksi, Katja Taimelasta tuli väliaikainen liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja. Toissa päivänä demarit tekivät lopulliset päätökset valiokunnista. Taimela sijoitettiin varapuheenjohtajaksi työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, liikenne- ja viestintävaliokuntaa vetämään vaihdettiin hänen tilalleen kolmatta kautta aloittava imatralainen Suna Kymäläinen. Oliko niin, että hänen pettymystään salkkujaossa hyvitettiin puheenjohtajuudella? Ehkä.
Ymmärrän kyllä, että hallitusneuvottelujen ajaksi nimetyt pestit ovat väliaikaisia. En kuitenkaan voi välttyä kysymästä, miksi väliaikaisiksi nimitetään niitä, joita ei koskaan vakituisiksi valitakaan.
_______________________________
P.S. Viimeinen salolainen demariministeri on Reino Breilin? Hänen toimikautensa kesti neljä kuukautta.


12.6.2019 Feministi pääministerinä?

Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Ei loistavilla yksilösuorituksilla vaan viisikkopelillä, johon kaikki pelaajat olivat sitoutuneet. Lomittain kisojen kanssa Säätytalon ilmiöpöydissä syntyi hallitusohjelma. Siihen hallituspuolueet sitouttivat kansanedustajiaan Korpilammella. Vuonna 1977 samassa hotellissa synnytettiin konsensusta. Nyt sisäistettiin yhteispelin syvintä olemusta. Sellaista jumppaa viisikko tarvitseekin, kun se talousohjelmaansa ja hyvinvointivaltiota puolustaessaan joutuu yhtä tiukkaan paikkaan kuin Suomi kultaottelun kolmannessa erässä.

Kun Juha Sipilän hallituksen ministerilista julkistettiin neljä vuotta sitten, pääministeri paljasti yhden oleellisen valintakriteerinsä: kukaan ministereistä ei saanut olla häntä vanhempi. Moni keskustan konkareista jättikin sitten kevään eduskuntavaalit väliin. Antti Rinne ei samanlaista linjausta ole julkisuudessa tehnyt. Silti kahta ministeriä lukuun ottamatta kaikki ovat häntä nuorempia.
Antti Rinteeseen on koko hänen puheenjohtajakautensa ajan liitetty kaksi luonnehdintaa: äijämeininki ja ay-liike. Näistä hän on nyt pääministerinä tietoisesti pyrkimässä eroon, tosin ilman median tukea. SDP:n seitsemän ministerin joukossa on neljä naista. Sitä ei voida pitää äärifeminisminä, sillä yksikin nainen vähemmän olisi tiennyt miesenemmistöä.

Lisäksi Rinne nimitytti Suomen komissaariehdokkaaksi Jutta Urpilaisen, jonka hän vuonna 2014 demokraattisessa puheenjohtajavaalissa syrjäytti. Naispuolisen komissaariehdokkaan nimeämisellä rikkoutui taas yksi lasikatto. Merkityksetöntä ei myöskään ole se, että hän samalla käänsi selkänsä Eero Heinäluomalle, SAK-konkarille ja Suomen EU-vaalien ääniharavalle. Nähtäväksi jää, vaimeneeko ay-siteistä Rinnettä arvostelleiden kritiikki tämän jälkeen. Valistunut arvaus on, että sordiino on tälle joukolle tuttu mutta käyttämättömäksi jäävä kapine. Tässä vaiheessa Rinteelle kuitenkin on tärkeämpää nauttia oman eduskuntaryhmän kuin tiedotusvälineiden luottamusta. Entisen ay-aktiivin jääminen komissaarikisassa toiseksi pudotti pääministeriä kritisoivilta ainakin yhden syömähampaan.

Demariministerien joukossa ovat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen, jotka haastoivat Rinteen puheenjohtajavaalissa kaksi vuotta sitten. Kyynisen näkökulman mukaan Antti Rinne katsoi kaukoviisaasti seuraavaan puoluekokoukseen ja eliminoi ennalta ainakin kaksi potentiaalista haastajaansa. Aivan varmaa on, että häntä olisi pidetty pikkusieluisena ja kostonhaluisena, jos hän ei olisi entisiä kilpailijoitaan hallitukseen nostanut. Toki on muistettava, että Harakka sai salkkunsa vasta Antti Lindtmanin kieltäydyttyä ministeriydestä. Onko sitten poissa laskuista se, että valinnat olivat puhtaasti pragmaattiset: sukupuoli, vaalipiiri, ja henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisivat, vaikka eivät välttämättä tässä järjestyksessä? Eli no hard feelings toisella kotimaisella ilmaistuna. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävissä jatkavan Lindtmanin yllättävä päätös avasi tietenkin mahdollisuuksia erilaisiin spekulointeihin. Perhetilanne oli varmaan yksi peruste mutta ei ehkä kuitenkaan ainoa.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa  


2.6. 2019 Ei kesäkesäkeskeytyksiä, please!

Tämä on jo kolmas kesä, joka ei keskeytä vuosittaista työrupeamaani. Virkaehtosopimuksessa sitä kutsutaan kesäkeskeytykseksi osoituksena siitä, yleissivistävässä koulussa opettajilla ei ole vuosilomaoikeutta. Sellainen on vain virkarehtoreilla, kesäloma puolestaan oppilailla. Nyt kesäkeskeytys tarkoittaa minulle sitä, että kesä keskeytyy huonon sään vuoksi. En moista kaipaa.

Hallitusta kasaavalla Antti Rinteellä ei työrupeamassaan ole ollut breikkejä. Hän on edennyt tehtävässään kuin pientalourakoitsija: aikataulu sisältää etappeja, jotka kertovat mikä vaihe milloinkin valmistuu. Erona urakoitsijaan on se, että rakennustyömaan ympärillä ei ole kiljuvaa katsojajoukkoa, joka äänekkäästi kritisoisi jokaista naulapyssyn paukahdusta. Pystyssä piirustusten mukaista rakennusta se sitten arvioisi toteamalla, että se on kaikesta huolimatta väärin rakennettu.

Rinteen tekemisiä sen sijaan on julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa lytätty aina vaalikampanjasta lähtien. Ensin ivattiin vaaliohjelmaa ja sitten vaalitulosta. Sen jälkeen hallitustunnustelijan valintaa potentiaalisista kumppaneista. Nyt on menossa vuodetulle hallitusohjelmalle naureskelu ja sen siunailu. Tässä vaiheessa voitaisiin pikemminkin piruilla niille, jotka alusta lähtien pitivät varmana Rinteen epäonnistumista hallitustunnustelijan tehtävässään.

Kaikkein härskimpien mielestä rakennelma tulisi kaatumaan siksi, että Rinteen terveys pettää. Toiset taas olivat sitä mieltä, että kepu vain vedättää demareita ja kääntää lopulta selkänsä kuin neito hakijalle lavatansseissa. Kolmas porukka taas oli varma siitä, että demareiden ”vappusatanen ja muut älyttömyydet” karkottavat kaikki hallitusta tunnustelevat kaverit.

Nyt kun Rinteen terveys ei ole pettänyt sanotaan, että ans kattoo ny. Toivo lyyhistymisestä ei tulevassa oppositiossa ole kuollut. Koska kepu on edelleen mukana, naureskellaan, että kepuhan sai kaiken minkä halusi ja vei sossuja kuin lammaspaimen elikkoaan. Jos/kun ”vappusatanen” toteutuu ensi alkuun vain 50-prosenttisesti, kysymys on vaalilupauksen syömisestä. Jos se taas toteutettaisiin 100-prosenttisesti, kyse olisi käsittämättömästä jääräpäisyydestä pitää kiinni älyttömästä lupauksesta.

Huomenna julkistetaan hallitusohjelma. Salkkujako ja ministerilista selviävät myös tulevalla viikolla. Siitä sitten lisää polttoainetta kaiken maailman läppää suoltaviin sopulimoottoreihin. Tämän päivän journalismin peruspiirteenä tuntuu olevan, että politiikan sisäpiiriin rajattu salaisuus sangen usein muuttuukin julkiseksi salaisuudeksi. Vuotajia on riittänyt, riittää ja tulee riittämään.
_____________________________________
P.S. Miksi vasemmistoliitolle ei riitä hallitusohjelman hyväksyttäminen puolueen korkeimmassa elimessä? Haluaako Li Andersson varmistaa, että karavaanin kulkiessa omat koirat eivät hauku?



Uutiset Salo.fi

Salon kaupungille Liikkuva koulu pääpalkinto

Lue lisää »

Oppimisympäristöselvityksen toinen vaihe

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

”Uskon, että harkinta tehdään parhaiten virkavastuulla” – Ulkoministeri Haavisto avasi kyselytunnilla al-Holin tilannetta

Kolme varttia eduskunnan torstain kyselytunnista kiertyi odotetusti Koillis-Syyriassa sijaitsevan al-Holin leirin suomalaisten kotiuttamisen ympärille....

Lue lisää »

Ohisalo al-Hol-tutkintapyynnöstä: ”Kaikki tietovuotoasiat ovat tietysti vakavia”

Demokraatti uutisoi tänään, että poliisihallitus on tehnyt rikosilmoituksen valtakunnansyyttäjän toimistolle julkisuuteen vuotaneesta...

Lue lisää »