slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Kesäkuu 2018

27.6.2018 Kiikun kaakun

Ruotsi ja Saksa pelasivat alkusarjan ottelun jalkapallon MM-kisoissa. Yhteensä 90 minuuttia ja rapiat 22 miestä taisteli nahkakuulasta, ja sitten Saksa voitti. Tasapeli näytti jo selvältä, mutta aivan viime hetkellä Toni Kroos teki Ruotsista selvää sijoittamalla vapaapotkun tarkasti yläkulmaan. Ylivertainen temppu!

Pääministeri Sipilän tilanne hänen tahma-sotessa sotkiessaan on verrattavissa saksalaisen palloilijan tilanteeseen: peliaika on käytännössä täynnä, ja mullistus pitäisi saattaa maaliin juuri nyt. Sipilällä on ollut suuria vaikeuksia pallon sekä ajan hallinnassa, ja hän on pelikaverinsa Petteri Orpon kanssa aina uudestaan ja uudestaan puskenut päin läpipääsemätöntä muuria. Kaksikon kannalta nöyryyttävää on, että muuri ei ole vastustajien eli opposition vaan heidän itsensä pystyttämä.
Tasan kuukausi sitten kirjoitin näin: ”Sankarikuolemaa pidetään yleisesti arvokkaana isänmaallisena tekona. Eikö kaatuminen saappaat jalassa poliittisessa kärhämässä kuitenkin ole pikemminkin osoitus masokismista ja pelisilmän puutteesta? Tuollaiseen tilanteeseen ovat ajautumassa Juha Sipilä ja Petteri Orpo, jotka ainakin vielä tämän päivän tietojen perusteella eivät halua välttää edessään avautuvaa rotkoa eli soten sortumista.”

Toissapäivänä pääministeri Sipilä poikkesi tavoistaan ja esiintyi YLE:n ajankohtaisohjelmassa inttämässä vihreiden puheenjohtajan kanssa. Olisi mielenkiintoista tietää, kumpi oli valinnut toiseksi keskustelijaksi Touko Aallon; toimittaja vai pääministeri. Miksi Sipilän kanssa keskustelemaan ei kutsuttu suurimman opposition puheenjohtajaa?
Oli miten oli pääministeri yllätti ainakin minut kertomalla, että hän harkitsee tiedonantoa eduskunnalle. Siinä yhteydessä mitattaisiin hallituksen luottamus. Miehen mieli kääntyi kuitenkin yhdessä yössä, ja eilen hän kertoikin antavansa pääministerin ilmoituksen. Se tarkoittaa, että luottamuksesta ei voidakaan äänestää.
Oikeutettu kysymys kuuluu, miksi Sipilä ensin puhui tiedoksiannosta. Miksi hän ei ollut keskustellut aikeestaan Petteri Orpon kanssa? Vai oliko keskustellut ja sitten kuitenkin päättänyt mennä oman päänsä mukaan? Kenen etua tällainen varjonyrkkeily ajaa?

Ulkopuolinen, asioita tiedotusvälineiden kautta seuraava ei voi päätyä muuhun selitykseen kuin siihen, että Juha Sipilä halusi sohia kokoomusta, jonka pesässä käy arvoituksellinen kuhina. Samalla hän ehkä halusi ojentaa myös omia rivejä, joissa epäusko on alkanut itää. Loppu häämöttää? Tarkoittaako tämä kaikki sitä, että sotemullistus kaatuu, mutta hallitus päättää pysyä pystyssä, koska kaatumisessa ei ole kysymys hallituksen saamasta epäluottamuksesta?
Kokoomuksen hellimä ja ”uudistuksen” peruspilarina pitämä valinnanvapaus on jo mennyt pesuveden mukana. Mikä saa puolueen pysymään hallitusruodussa? Ei ainakaan isänmaan, puolueen eikä edes Petteri Orpon etu.
__________________________
P.S. Zyssen vaikeneminen ja pysyminen poissa julkisesta sote-keskustelusta ei ole sattuma vaan äänetön todiste kokoomuksen sekavasta tilasta. Onko BZ vapaavuorelainen?


19.6.2018 Pettääkö kepu taas?

Juhani Käki (kesk) on siitä mielenkiintoinen tyyppi, että häntä voi nähdä ja kuulla, vaikka kysymys onkin fiktiivisestä hahmosta. Tämä yhteiskunnallinen lintulaji esiintyy kloonattuna  lähes koko maassa. Sen tyypillinen piirre on poliittinen umpisokeus.

Juhani Käki on sitä mieltä, että Suomen keskustan johtaman hallituspolitiikan pahin vihollinen on YLE ajankohtaisohjelmineen. Juha Sipilähän ei ole suostunut tulemaan keskusteluohjelmiin enää moneen vuoteen. Petteri Orpo on kompannut. Heikolla itsetunnolla varustettuja ovat molemmat miehet. Käki on sitäkin  mieltä, että pääministeri subjektiivisesti ottaen on oikeassa silloinkin, kun hän objektiivisesti on väärässä. Paaviainesta siis.

Juha Sipilästä tuli keskustan puheenjohtaja kuusi vuotta sitten, koska a) hänellä oli kilpakumppaneinaan sellaisia dinosauruksia kuin Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen b) hän tuli yrityselämästä c) keskustan kannatus oli matalalla ja d) keskustan puoluekokous luotti eniten messiaaseen.
Sipilä on ollut pääministerinä runsaat kolme vuotta ja on härkäpäisesti ajanut ja ajaa sote-mullistusta karvoineen kaikkineen eduskunnan hyväksyttäväksi mahdollisimman pienellä enemmistöllä. Näin siksi, että marraskuussa 2015 päähallituspuolueet sopivat etupiirijaosta: keskusta sai maakuntansa ja kokoomus terveystalojen ja muiden pörriäisten lobbarina valinnanvapautensa.

Alexander Stubb kaatui sitten pääministerinä, kun hän puhui puuta heinää eduskunnalle eli harhautti muitakin kuin Teuvo Hakkaraista. Mikä on Juha Sipilän asema tänään? Hän sekä hänen johtamansa hallitus ja sen sotea sotkevat ministerit ”pääsevät” epäedullisiin otsikoihin lähes päivittäin.

Pointti 1: Sipilä sanoi eilen, että hallitus on valmistellut perustuslakivaliokunnan vaatimaa ja sosiaali- ja terveysvaliokunnalle annettavaa vastinetta kuusi viikkoa. Se on hallituspuolueiden kannattajien mielestä varmaankin täysin uskottavaa, vaikka hekin tietävät, että perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa vain runsaat kaksi viikkoa sitten.
Lisäksi Sipilä on julkisesti sanonut, että hän ei ole halunnut tietää mitään perustuslakivaliokunnan vaatimuksista ennen kuin ne ovat julkisia. Ymmärrän, miksi opposition mielestä Sipilän lausunto on vähintäänkin käsittämätön ellei sitten täysin valheellinen.

Pointti 2: Ministerit Annika Saarikko (kesk) ja Antti Häkkänen (kok) kertoivat eilen hallituksen tiedotustilaisuudessa, että 15 maakuntaa on ilmoittanut olevansa valmiita valinnanvapauden toteuttamiseen 1.1.2020 alkaen. Saarikko  jatkoi samaa jorinaa vielä YLE:n ajankohtaisohjelmassa. Samaa viestiä Päivi Nerg syötti terveys- ja sosiaalivaliokunnalle tänä aamuna.

Tänään on tullut ilmi, että hallitus kysyi: "Ehditäänkö muutos panna toimeen, mikäli maakuntavaltuustot aloittavat 1.3.2019, ja järjestämisvastuu siirtyy 1. 1.2020?" Maakunnista 15 vastasi kyllä olevansa valmiina toimeenpanoon, mutta vain siinä tapauksessa, että hallituksen kysymykseen muotoilema reunaehto täyttyy. Maakuntavaltuustojen tulisi aloittaa toimintansa jo ensi maaliskuussa ja maakuntien tammikuussa 2020.
Lähempi tarkastelu paljastaa YLE:n mukaan, että maakunnissa kyselyn reunaehtoja pidetään aivan liian optimistisina (= mahdottomina toteuttaa); aikautaulutus nimittäin edellyttäisi sote-lakien säätämistä heinäkuussa. Kysely osoittautui siis tarkoitustusperältään poliittiseksi ja siksi epäluotettavaksi sekä harhaanjohtavaksi. Sipilän johtaman hallituksen toimintaperiaate on, että koetetaan rehellisyyttä vasta sitten, kun muut keinot on jo käytetty. Haloo, kuuleeko oppositio!
____________________________
P.S. Tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjillä on 100-prosenttinen valinnanvapaus. Sitä kannattaa käyttää.


16.6. 2018 Puolivallaton presidentti

Kun tavis ilmaisee itseään epäselvästi, kuulija tekee usein sen johtopäätöksen, että sekava esitys johtuu jäsentymättömästä tavasta ajatella. Jos taas vaikeaselkoinen puhuja on tasavallan presidentti, instituuttien ulko- ja sisäpolitiikan erityisasiantuntijat ja muut dosentit kiirehtivät kertomaan päämiehen olevan filosofinen tai vähintäänkin kryptinen.

Voisiko olla niin, että vaikeaselkoisuus on myös Varsinais-Suomesta lähtöisin olevien presidenttien eikä pelkästään savolaisen verbaliikan erityispiirre? Mauno Koivisto siirsi aikoinaan vastuuta kuulijoilleen. Samoin on tehnyt myös Sauli Niinistö, mutta ei liene uskottavaa, että hän tietoisesti pyrkisi olemaan koivistolaisempi kuin Manu itse.

Nykyinen presidentti-instituutio on lähes äärimmilleen riisuttu malli. Mauno Koivisto oli kauan jo eläkkeellä oltuaan sitä mieltä, että sekä presidentin ulko- että sisäpoliittisten valtaoikeuksien vähentämisessä oli menty liian pitkälle. Hän sanoi sen kolkuttavan omaatuntoaan.
Kun kokoomus houkutteli Sauli Niinistöä presidenttiehdokkaaksi vuonna 1999, hän kieltäytyi ja halusi pysytellä puolivallattomana leskimiehenä. Silloin hän saattoi vaikka sytyttää savukkeen kadulla. Nyt hän kuitenkin on toista ja viimeistä kautta - Kekkoseen verrattuna - puolivallattomana tasavallan presidenttinä.

Niinistö ei ole sisäpolitiikkaan juurikaan lusikkaansa laittanut mutta tuli hiljakkoin julkisuuteen ja ilmoitti, että soten mahdollinen kaatuminen ei sinällään tarkoita hallituksen kuperkeikkaa ja ennenaikaisia eduskuntavaaleja. Ilmeisesti hän oli kyllästynyt pää- ja valtiovarainministerin lausuntoihin siitä, mitä sote-lakien hyväksymättä jääminen tarkoittaisi. Presidentti halusi muistuttaa siitä, että hänellä on tuohon prosessiin liittyviä perustuslaillisia oikeuksia ja velvoitteita.

Sen sijaan ulkopolitiikkaa Niinistö pitää visusti omana toimintakenttänään, jonne hän ei kaipaa muita toimijoita eikä julkisia neuvoja omalta ex-puolueeltaan. Kun Niinistö siteerasi perustuslakia, jonka mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa, hän piti presidentti-sanan jälkeen merkitsevän tauon. Kokoomuksen puoluekokoukseen liittyen presidentti teki harvinaisen selväksi, että sieltä on turha tulla ohjeistamaan häntä Nato-linjauksen muuttamiseksi.

Harva kaivannee UKK:n aikoja, mutta olisihan se nostalginen tuulahdus, jos tasavallan presidentti joskus nykyäänkin tarpeen tulleen turvautuisi Kekkosen käyttämään ronskiin tyylilajiin.
Sopiva paikka olisi ollut aivan hiljakkoin, kun Sauli Niinistö lausui käsityksensä ulkoministerin toiminnasta Kanadan virkamatkalla; siellä Soini osallistui abortinvastaiseen tilaisuuteen.
Suorasukainen saatanan tunari ei olisi kanslian tiedotteessa lainkaan kuulostanut liian järeältä aloitukselta, kun jatko kuitenkin olisi ollut polveilevaa tekstiä. Pääpointti kuitenkin oli, että tasavallan presidentti ei vaiennut vaan nosti ulkoministerille keltaisen kortin. Vai oliko se sittenkin varoituksen antamista edeltävä puhuttelu? Eikö Timo Soini muistanut, että presidentti nimittää suurlähettiläät?
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


13.6.2018 Tapahtui eilen

Nyt jo edesmennyt Suomusjärven oma poika ja tiedotusopin professori Pertti Hemánus kertoi 1970-luvulla approbaturiaan opiskelleille, että uutisten seuraaminen on maneeri. Ihmiset haluavat varmistautua, että maailma on ennallaan. Siksi uutisaiheet unohtuvat lähes välittömästi.

Kun me näinä päivänä katsomme tai kuuntelemme normipäivän uutisia, ankkurit kertovat meille Syyriasta, Israelista ja Donald Trumpista lisättynä jollakin katastrofilla: lento-onnettomuus, rajumyrsky tai tulvatilanne rajojemme ulkopuolella. Ei siis mitään raflaavaa, mieleenjäävää!
Noin siis maailmalla. Kotimaassa hallitus vatuloi sote-aikataulujensa kanssa. Kunnat ovat epätietoisia, miten niiden tulisi valmistautua tulevaan sote-mullistukseen, ja terveysyritykset jyräävät kuin veli venäläinen Tali-Ihantalassa.
Yksi asia varmistuu ilta illalta: sosiaali-ja terveyspalvelut eivät jää ennalleen, kävi ”uudistuksen” kanssa miten tahansa. Juha Sipilän (keskusta)oikeistolainen hallitus avasi lippaan, ja sen sisältö päästettiin karkaamaan. Kyse ei ollut tuottamuksellisesta vaan tarkoituksellista toiminnasta.

Vanha totuus on, että kysynnän ylittäessä tarjonnan, tavaran hinta nousee. Terveys- ja sosiaalipalveluiden kysyntä kasvaa monestakin syystä, ei vain vanhusväestön kasvun vuoksi. Kun kustannukset karkaavat, nykyiset hallituspuolueet tulevat kaatamaan syyn siitä tämän päivän opposition harteille. Onhan se mielenkiintoinen ilmiö, että enemmistöhallitus jää toiseksi vähemmistössä olevalle oppositiolle. Eikö apua löytynytkään kakkarasta ja apilasta?

Eilinen oli uutisiltaan poikkeava. Jokin aika sitten toisiaan ydinaseilla uhanneet USA:n ja Pohjois-Korean johtajat tapasivat. Historiallista tuossa koko maailmaa kiinnostavassa happeningissa oli ainoastaan se, että koskaan aiemmin maiden päämiehet eivät ole kohdanneet.
Arviot tapaamisen merkityksestä ovat olleet yhdensuuntaisia: ei johda mihinkään konkreettiseen. Tasavallan presidentin lehdistöpäällikkö ei vielä ole saanut rustattua tiedotetta. Epäilen, että siitä tulee yhtä ympäripyöreä kuin Singaporen lausumasta. Tällaista meininkiä kutsutaan diplomatiaksi.
___________________________
P.S. Konkreettinen uutinen oli, että Kim Jong-un toi tapaamiseen oman vessan, jotta sukeltajat eivät pääsisi tutkimaan hänen ulosteitaan.


7.6.2018 Tätä mieltä

Mielenkiintoinen piirre salolaisessa kunnallispolitiikassa on, että keskeiset päättäjät tuovat suhteellisen harvoin käsityksiään esiin paikallislehden tätä mieltä-palstalla. Mahtaako se johtua, arkuudesta, ylimielisyydestä vai inhimillisestä laiskuudesta?

Tänään julkaistiin keskustalaisen varavaltuutetun kirjoitus sotesta, josta kaikkien puolueiden salolaiset avainpäättäjät ovat vaienneet aivan kuin se olisi tabu. Ismo Saari on varavaltuutettu mutta yksi ahkerimmista palstan käyttäjistä. Kirjoitus oli hallituspolitiikan puolustuspuhe, enkä siksi puutu sen sisältöön vaan keskityn Saaren esille nostamaan professori Heikki Hiilamoon. Hän kuului aivan viime vuoden loppuun asti hallituksen sote-politiikan kriitikoihin.

Luin viime vuonna artikkeleita Hiilamon käsityksistä sekä kuuntelin ja katselin häntä television ajankohtaisohjelmissa. En kokenut Hiilamon näkemyksiä muutosvastarintana tai poliittisena toimintana, koska hän esiintyi analyyttisen asiantuntijamaisesti. Hän ei ollut mikään myötähäpeän tunteita nostattava Anu Vehviläinen. Vasta tänään minulle muuten selvisi, että hän ainakin vuonna 2011 edusti vihreitä.

Hiilamo arvosteli jyrkästi hallituksen sote-sotkua Hesarissa vielä viime joulukuun 10. päivä. Hänen mielestään sote-”uudistuksen” piiloagendana on suurten sote-yritysten etujen ajaminen.
Kolme kuukautta myöhemmin hän kirjoitti yhdessä THL:n ylijohtajan Marina Erholan ja Aalto-yliopiston tutkimusjohtajan Katariina Silanderin kanssa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Trio piti sote-kritiikkiä jälkijättöisenä ja osin vääriin näkemyksiin perustuvana.

Mikä sai professorin suorittamaan soinimaisen takinkäännöksen? Vastaus on yksinkertainen ja alastoman karu: Heikki Hiilamo oli nimitetty Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön hallitukseen 14. joulukuuta 2017. Säätiö oli tuolloin Terveystalon neljänneksi suurin omistaja. Valitettavasti lähes kaikki ovat ostettavissa, markkina-arvot vain vaihtelevat.

Saari tunnustautui nyky-hiilamolaiseksi, ja kertoi idolinsa hiljakkoin jakaneen sote-asiantuntijat kahteen ryhmään. Hiilamo nimesi idealisteiksi valinnanvapauden ja hallituksen kaatumisesta haaveilevat. Pragmaatikot taas ovat sitä mieltä, että hallituksen mallilla voidaan edetä. Minulle Heikki Hiilamo ei ole poliittinen ruumis vaan statuksensa myynyt asiantuntija.
__________________________________
P.S. Eilen Salon kaupunginhallituksen kristillinen keskustaoikeisto siunasi osaltaan kunnallisen puoluetuen. Heidän äänestäjänsä saattavat olla aivan eri mieltä.


4.6.2018 Stipendejä

Vanhaan hyvään aikaan koululaiset pääsivät kesälaitumille viimeistään 31.5. Loma aikaistui, mikäli toukokuun viimeinen sattui lauantaiksi tai sunnuntaiksi. Kesäkuun puolelle koulujen päättäjäispäivä on voinut mennä jo parikymmenen vuoden ajan. Stipendit kuuluvat kevätjuhlaan yhtä kiinteästi kuin Suvivirsi. Vaikka eduskunta ei vielä vähään aikaan pääse kesälomalle, teen esityksen stipendien saajista.

Ehdotan yhtä suurta stipendiä jaettavaksi tasan Juha Sipilän ja Petteri Orpon kesken neljällä perusteella:
Ensinnäkin päähallituspuolueiden puheenjohtajat ovat pystyneet ainakin toistaiseksi pitämään yllä omaa, eduskuntaryhmiensä ja kannattajiensa uskoa suuren mullistuksen maaliin saattamiseen. Lisäksi he ovat onnistuneet sitouttamaan hallituksen kolmannen pyörän siihen rooliin, josta vuosi sitten sille maksoivat. Se on pitänyt hallitusta pystyssä eikä hyvin öljyttynä kitise.

Toiseksi siksi, että he ovat pystyneet löytämään perustuslakivaliokunnan lausunnosta sellaisia maalille johtavia polkuja, joita juridiikan professorit eivät siinä ole nähneet. Ulkopuolisesta tuntuu, että kysymys on pikemminkin keskustalaisen uskon ja kokoomuslaisen positiivisuuden aiheuttamasta harhasta kuin todellisesta tiekartasta.
Kolmanneksi on huomattava, että Sipilä ja Orpo ovat onnistuneet tekemään puolueidensa edusta – ainakin omiensa silmissä – isänmaan edun. Moni poliitikko sitä on yrittänyt mutta vain harva onnistunut.

Neljäs perustelu on se, että hallituslaivan kipparina ja perämiehenä he ovat toistaiseksi saaneet pidettyä paatin pinnalla, vaikka karit ja myrskyt ovat olleet jatkuvana uhkana: Sipilä ja Orpo eivät ole korvaansa lotkauttaneet sen enempää opposition hyvin argumentoiduille kyseenalaistuksille kuin asiantuntijoiden neuvoille ja varoituksillekaan. Molemmilla on ollut lisäksi omat ristinsä. Sipilällä yksi (Väyrynen) ja Orpolla peräti kolme. Kumpikaan ei ole myöntänyt menettäneensä yöuniaan ristiensä takia. Niin sitä pitää! Rinta kaarella ja saappaat jalassa kaatuen.

Tasavallan presidentille voisi myöntää pienehkön stipendin siitä, että hän muisti johtavansa ulkopolitiikkaa, ja että häntä pidetään arvojohtajana. Sauli Niinistö antoi tuomitsevan lausunnon Timo Soinin käsittämättömästä mokasta ja sen jälkeisestä uhriutumisesta. Valitettavasti suomalainen poliitikko töpättyään vaipuu itsesääliin ja keksii älyttömiä selityksiä kuin taparikollinen. Moni ulkomainen kollega taas poistuu takavasempaan.
________________________________
P.S. Juhana Vartiaiselle yrittäjästipendi. Hän ei päässyt Suomen Pankin johtoon ja hakee nyt sitten SP:n johtokuntaan sekä THL:n vetäjäksi. Haku päällä kuin entisellä poikamiehellä.

Uutiset Salo.fi

Taidemuseon poikkeavat vuodenvaihteen aukioloajat

Lue lisää »

Kaupunginvaltuuston kokous 17.12.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Tiedusteluvalvontavaliokuntaan pohdittiin myös emerituskansanedustajia – näin kävi kansanedustajien läheisten turvallisuusselvityksille

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tänään mietintönsä tiedustelun valvonnasta. Perustuslakivaliokunnan jäsen, SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola...

Lue lisää »

Keskustan sosiaaliturvamalli ei auennut vieläkään – SDP ja kokoomus pistäisivät työvoimapalveluihin satoja miljoonia euroja lisää

Keskustan linjasta sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen ei saanut selvää edelleenkään kukaan, kun neljä kannatukseltaan suurinta puoluetta kohtasivat...

Lue lisää »