Muualla verkossa
Kesäkuu 2011
23.06.2011
Vanhuspalvelut ovat valtakunnallinen kestopuheenaihe. Salossa voimakkaat, chiliin verrattavat lisämausteet keskusteluun tulevat siitä, että kaupungin ylläpitämän palveluverkon lisäksi täällä toimii Salva ry, joka myy palvelujaan suoraan yksityisille henkilöille. Salon kaupunki taas on kymmenen vuoden ajan ostanut Salvalta ympärivuorokautista hoitoa 16 paikan verran.
Kaupunki ja nimenomaan sen vanhuspalveluista vastaava lautakunta on saanut Salvalta joka toimintavuosi laskiämpärillisen niskaansa. Syy on aina ollut pohjimmiltaan sama: Salon kaupungin tulisi voimakkaammin tavalla jos toisella tukea Salvaa.
Tilanne on viime aikoina eskaloitunut kahdesta syystä. Ensinnäkin Salva teki Satumaa-laajennuksen, jonka talouslaskelmat kaikilta osin eivät natsanneet yhteen reaalitodellisuuden kanssa.Toiseksi siksi, että hallituksen puheenjohtajana on eläkkeellä oleva päätoimittaja Jarmo Vähäsilta, joka on kuin neuvostoajan panssarivaunu. Salvan johto on viime aikoina tehnyt hyökkäyksiä kaupunkia vastaa käsi ojossa kuin mainitun panssarivaunun tykinputki. Jälleen yhdistys kolkuttelee ovella, vaikka vasta keväällä kaupunki tuli hätiin ja vapautti vakuuksia, jotta Salva selviytyi akuutista kriisistään.
Tämän päivän lehdestä luin, että sote-lautakunta ei antautunut Salvan edessä, kun se vaati, että kaupunki ostaisi siltä kotipalvelua eikä hoitaisi sitä omana työnä. Käytin vaatia-verbiä, sillä minulla on aivan omakohtaisia kokemuksia tämän asian ympärillä käytetyistä menettelytavoista, joiden kanssa en viitsi julkisuudessa tämän enempää revitellä.
Lautakunta oli päätöksessään yksimielinen, mutta saa nähdä, muuttuuko päätös "hovissa". Kaupunginhallituksen puheenjohtajalla on sen verran voimakkaat siteet toiminnanjohtajaan ja hallituksen puheenjohtajaan, että ei olisi ihme, jos Nummentalo ottaisi asian kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Näihin Salvaa koskeviin lautakunnan päätöksiin hän on aiemminkin tuntenut melkoista intohimoa.
Mikäli hän ei käytä otto-oikeutta, hän on oppinut edellisestä kerrasta sen, että hän voi saada myös näpeilleen. Julkisuudessa ei näyttäisi kovin kauniilta, jos kaupunginhallituksen puheenjohtaja leimautuisi Salva-mieheksi lyömällä jälleen kerran päätään Satumaan mäntyyn.
Vaikka Salvan hallituksen puheenjohtaja onkin paikallislehden entinen päätoimittaja, ei Salkkari sentään enää ole hänen hanskassaan. Jos olisi, näyttävä sivu Salvasta olisi julkaistu ennen lautakunnan kokousta eikä päivää sen jälkeen.
21.06.2011
Olen tullut siihen lopputulokseen, että olen onnettoman hidas lukija. Tämä siksi, että en ole vieläkään saanut luettua hallitusohjelmaa, koska yhteiskunnallisten asioiden seuraamiseen varaamani päivittäinen aika on kulunut lehtiä lukiessa ja kotisivujen päivityksessä. Tämän vuoksi en ole osannut ottaa kantaa siihen, onko se minusta hyvä vai huono. Aion kyllä vielä paneutua asiaan ennen juhannusta. Nyt pääsenkin jo vähemmällä, kun jo tässä vaiheessa tiedän, montako kehitetään-sanaa pumakassa on.
Stalin sanoi aikoinaan rauhanneuvotteluissa Suomen kanssa, että pumaka on pumaka, mutta praktika on praktika. Tällä hän tarkoitti sitä, että sopimukset saavat väistyä käytännön niin vaatiessa. Pelkään, että huomenna pääministeriksi pääsevä Katainen saattaa jatkossa hurahtaa stalinismiin.
Joillekin Stalin on vieläkin Jumala, jollekin toiselle korkea auktoriteetti on autokoulunopettaja. Ainakin eräälle salolaiselle nuorelle miehelle. Paikallislehti kyseli katugallupina kättelystä, keitä haastatellut kättelevät ja milloin. Nuorukainen vastasi kättelevänsä vain erittäin tärkeitä ihmisiä, esimerkiksi autokoulunopettajaansa.
19.06.2011
Eräs turkulainen kollegani sanoi joskus ammottavina aikoina, että Turun Sanomat on ainoa urheilulehti, jossa on kuolinilmoituksia. Hesarin tilaamisen puolestaan yksi entinen kollegani lopetti, koska se oli hänestä niin vasemmistolainen. Ensimmäiseen näkemykseen en osaa ottaa kantaa, koska en lue turkkaria. Jälkimmäisen lausujan kanssa olenkin sitten eri mieltä. HS:n hyvä puoli on siinä, että se ei välttämättä ole patavanhoillinen, koska siellä aina silloin on aivan vapaamielisiä ajatuksia, mutta tämä ei horjuta lehteä pois oikeistolaisuuden polulta.
Esimerkiksi tänään lehdessä oli toimittaja Anna-Stina Nykänen laatima koko aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla Pitkän uran salaisuus. Jutun ydinsanoma oli, että on aika lopettaa tappelu sopivasta eläkeiästä, sillä ratkaisu työurien pidentämiseen on aivan muualla.
Nykäsen mielestä työelämässä jaksamattomuus ei kansainvälisessä vertailussa ole Suomen ongelma, sillä meillä yli puolet 55-64-vuotiaista on töissä. Tähän yltää vain 15 maata maailmassa. Ei siis tule puhua eläkeiän nostosta; pitäisi keskittyä siihen, että työssä jaksettaisiin nykyiseen eläkeikään asti.
Kyllä, kyllä, aivan suoraan demarien ohjelmasta. Nykänen ottaa artikkelissaan kantaa lähes kahteenkymmeneen väitteeseen, joilla on sanottu voitavan ratkaista liian lyhyiden työurien ongelma. Osan hän ampuu alas ja osalle hän nostaa peukkunsa. Kaikille kannanotoille hänellä on perustelunsa, jotka hän on ammentanut keskusteluista Työterveyslaitoksen entisen teemajohtajan kanssa. Juhani Ilmarinen elää kuten opettaa ja jatkaa nyt konsulttina, vaikka hän onkin jo kansaneläkeiässä.
Mielenkiintoista ja varmaan EK:n karvat pystyyn nostattava on seuraava lista: ei äitiysloman lyhentämistä, ei viikoittaisen työajan pidentämistä, ei vuosilomien lyhentämistä eikä piikayhteiskuntaa. Minulla pystyyn eivät nouse karvat vaan peukalo.
18.06.2011
Tämä eläköitymisellä älämöinti ylittää kaikki terveen järjen rajat. Kyseessä on ideologinen taistelu, jossa nyt on "aselepo", mutta se ei estä harjoittamasta vakoilua, soluttamista tai/ja propaganda- ja partisaanitoimintaa. Kyseessä on asemasota, jonka toisena osapuolena on työnantajaleiri tukenaan keskustaoikeisto. Vastassa ovat työntekijät järjestöineen tukenaan vasemmistopuolueet ja persut.Terve maalaisjärki sanoo, että eläkeiän alarajan tekninen nostaminen ei voi olla ratkaisu. Jos se olisi, se kannattaisi saman tien nostaa 80 vuoteen. Päästäisiin samalla myös kestävyysvajeesta. Simsalabim!
Järjettömyys tämän asian ympärillä tulee esiin siinäkin, että yritykset haluavat itselleen päätösvallan työsuhteen jatkamisesta, kun työntekijä on ylittänyt alimman eli 63-vuoden eläkeiän. Ei kai ihminen 63-vuotissynttäreillään raakiksi muutu, jos kerran siihenkin asti on postinsa hoitanut. Asiasta uutisoi Aamulehti noin viikko sitten.
15.06.2011
Tässä oma kesäuusintani lokakuulta 2009.
Salon kaupunki, lounaisessa Suomessa, seisoo Uskelanjoen rannalla, liki Rikalan mäkeä. Taajamassa on kivinen tanner, mutta ympäristössä aaltoilee kesäisin teräinen vilja.
Käyttipä syksyllä vuosi sitten joka toinen kaupungin asukas äänivaltaansa valiten Salon näköisen päättäjäkaartin; toinen toistaan upeita ihmisiä.
Tähtiä kuin Otavassa,
ryhmiä on valtuustossa,
valonlähteitä kaikki.
Suurin pauhaa, sali raikaa;
SDP on Salon voimaa,
väkevä heikon turva.
Kokoomusta köyhä pelkää,
köyryyn painaa kansan selkää,
paremman väen Toivo.
Keskusta on kuntain kunkku.
mutta missä koivulankku,
tuppeen sahattu lauta.
Vihreys kuin hieno vaate,
eipä rassaa mikään aate,
puisto-osasto oiva.
Harri sekä kaksi naista
valintana vasen kaista,
joskus eksyvät tieltä.
Jaana ryhmän soppaa keittää
Ellu mausteet sekaan heittää,
puhetta kyllä piisaa.
Viimein tulee hännän huippu,
Kalevi, tuo liukas luikku,
valtuuston tiuskea rakki.
14.06.2011
Olen seurannut suomalaista sisäpolitiikkaa muutaman vuosikymmenen ajan. En kuitenkaan muista kenelläkään hallitustunnustelijalla olleen sellaista peittelemätöntä pyrkyä, suorastaan kiimaista himoa pääministeriksi kuin nykyisellä Kokoomuksen puheenjohtajalla. Väyrysellä olisi ollut, mutta hän on tunnustellut vain lentoemojen peppuja.
Nyt jos koskaan voidaan liioittelematta käyttää ilmausta, että mies on rähmällään. Itse asiassa sopivin sanonta kuvaamaan tilannetta on, että hallitustunnustelija on heittäytynyt kynnysmatoksi. Siihen ovat kenkiään pyyhkineet kenkiään mennen tullen kaikki puolueet. Tästä saisi mainion piirrosanimaation: porukka juoksee mattona makaavan Kataisen yli, sitten likainen Jyrki nousee ylös, kampaa tukkansa, ottaa naamalleen kaikki on ihanaa-ilmeensä, hakee katseellaan kameraa ja toteaa."Meillä on hyvä draivi neuvotteluissa".
Valtamedia kertoo meille päivittäin, miten demarit - varsinkin iso-Eero - ovat ilkeitä Kataista kohtaan, käyttävät häntä kynnysmattona ja kiristävät tältä myönnytyksiä omille vaatimuksilleen. Perskutarallaa, niin pitää tehdäkin. Tämähän on puhdasta markkinataloutta: kun on kysyntää, hinta nousee. Se joka on heikoilla, ahdistetaan nurkaan. Tämä on vahvojen yhteiskunta, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Miksi Kokoomuksessa ja sitä kautta toimituksissa nyt oikein itketään, vaikka toimintamallit eivät ole sudenpentujen vaan Toivon käsikirjasta Hei, me kuunnellaan!
10.06.2011
Kyllä eilen oli "hauska" uutispäivä: puutarhuri Ilkka Kanervaa uhkaa ehdoton linnatuomio lahjuksen vastaanottamisesta. Lapin rehellistä miestä Jari Isometsää syytetään väärästä valasta, josta voi tulla ehdotonta vankeutta. Käräjillä olivat myös sopupalloijat. Näihin ei tule sotkea Suomen maajoukkuepelaajia, jotka kerta kerran jälkeen ottavat turpiinsa aivan rehellisesti.
Kokoomus lähtee aina tarkastelemaan asioita positiivisen kautta. Niinpä siellä ilmeisesti todetaan, että Kanerva voi kuitenkin selvitä ehdollisella. Lisäksi näyttää siltä, että Jyrki Kataiselta jää kakku kokonaan saamatta. Kokonaissaldo on siis selkeästi plussan puolella. Heikomminkin olisi voinut käydä.
Tähän Kanervan ja Kataisen kompurointiin liitän halikkolaisen (hänestä ei koskaan tule salolaista) Pertti Hemmilän ulostulon. Hän esittää puoluetukien puolittamista. Tämä esitys tulee samaan aikaan, kun oman vaalipiirin ja puolueen kansanedustaja on leivättömän pöydän ääressä.
Missä muuten viipyy Juhani Nummentalon virallinen aloite Salon luottamushenkilöiden kokouspalkkioiden puolittamisesta. Hänhän kirjoitti asiasta paikallislehdessä jo ajat sitten. Nummentalo lähtee siitä, että asia on jäänyt ihmisten mieliin todella tehtynä aloitteena. Sitten salolaisten on vielä hyvä muistaa, että urheiluseuran puheenjohtajaksi ei ole valittu kunnallispoliitikko vaan mielisairaanhoitaja Nummentalo. Kyllä kansalla on nyt aivan liikaa muistettavaa.
07.06.2011
Hallituspohjan tunnusteluissa temppelin harjalla on ollut vipinää. Tulee mieleeni lapsuudenaikainen talvileikki, jota kutsuimme nimellä kukkulan valloitus. Taistelimme siitä, kuka saa olla korkean lumikasan päällä. Jos kyseessä oli yksilöllinen kisa, ei kukaan pysynyt siellä minuuttiakaan. Joukkuemittelössä hyvä tiimi saattoi keikkua kasan laella koko välitunnin.
Katainen oli aluksi kukkona tunkiolla, mutta sen jälkeen ratkaisijan rooli on vaihtunut tiheään. Ensin Vihreät veti Kataisen alas, ja Keskusta nousi framille. Nyt temppelin harjalla on Timo Soini, jolla on valtaa kuin Pilatuksella. Hän hakkaraisineen päättää, meneekö PS hallitukseen Kokoomuksen vai SDP:n kanssa. Näin siis Katainen on jo nyt poissa estradilta, tunnustelija on Timo Soini, joka tulee kertomaan Kokoomukselle, mitä sen rauhaan kuuluu. Näin katoaa mainen kunnia.
Kun muistelee, mitä Soini on puhunut, on vaikea uskoa, että PS valitsisi Kokoomuksen. Mikäli pihtisynnytyksellä syntyisi demareiden, kepun, persujen ja vassareiden hallitus, sitä voitaisiin pitää näissä olosuhteissa periaatteessa parhaimpana koaliitiona. Konkelona tässä savotassa olisi PS, koska se nojaa politiikassaan niin voimakkaasti EU-vastaisuuteen. Kyseessä olisi enemmän järki- kuin rakkausliitto, välttämättömyydestä tehtäisiin hyve. Kumpiko ajan saatossa sitten onkaan kestävämpi?
04.06.2011
Nyt kun Katainen on kompastunut kengännauhoihinsa, jonkun kannattasi kertoa hänelle, että kenkiä ei suinkaan ole tarkoitus solmia yhteen. Samalla avustajat voisivat taluttaa hänet pois stagelta.
Sitten voitaisiin aikuisten oikeasti rakentaa 116 kansanedustajan varaan tukeutuva enemmistöhallitus. Nyt viikonlopun aikana SDP sopisi Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa pieniä puolueita unohtamatta, että tunnustelijaksi nimetään Jutta Urpilainen. Sen jälkeen muodostaja selvittäisi, kummasta vaihtoehdosta 116 edustajan pohja muodostuisi: a) SDP 42, PS 39 ja Keskusta 35 b) SDP 42, Keskusta 35, Vas 14, Vihreät 10 RKP 9 ja KD 6.
Se että Kokoomus jäisi ulos, olisi ilman muuta riippumattoman median mielestä kauhean väärin, mutta se olisi väitteessään kyllä kauhen väärässä. Jyrki Kataiselle on tarjoutunut kaksi aitoa tilaisuutta hallituksen muodostamiseen, ja hän on aidosti epäonnistunut kahdesti. Päivän Salkkarikin yllätti otsikolla Tuhannen taalan epäonnistuja.
Ei kun Jutta pääministeriksi!
02.06.2011
Kokoomukselaisten lempisanontoja on, että torstai on toivoa täynnä. Näin ulkopuolelta katsoen tämä päivä on Kataiselle kuitenkin enemmänkin kiiras- kuin helatorstai. Hallitustunnustelijan toinen epäonnistuminen tehtävässään ei tullut minulle yllätyksenä, eikä siinä ollut minusta mitään dramaattistakaan. Kataisella kyllä oli itku kurkussa. Hänen esiintyi eilen telkkarissa kuin pikkulapsi, jolta juuri on viety tikkari suusta.
Hyvät kokoomuslaiset siellä puolueen johtoryhmässä, kertokaa Jyrkille, että isänmaa ei juuri nyt kaipaa omaa pettymystään nyyhkiviä puoluejohtajia. Nyt maa tarvitsee enemmistöhallituksen. Siksi tunnustelijan olisi syytä itse ymmärtää tehdä johtopäätökset ja siirtyä takaoikeaan.
Ilmeisesti Katainen on pesäpallomiehiä, joka lähtee ulos vasta kolmesta palosta (eli kuolleesta). Takana on jo kaksi ja edessä ajolähtö.
| ||