slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Joulukuu 2019

29.12.2019 Kuiskauksia ja huutoja

Media kirkuu, että Suomessa on ollut kolme hallitusta viimeisen puolen vuoden aikana. Se kuulostaa aivan siltä, että olisimme liukuneet takaisin Kekkosen ja YYA:n aikaan eli ajautuneet suomalaisen sisäpolitiikan roskatynnyriin.

Suomessa jokainen hallitus joutuu eroamaan eduskuntavaalien jälkeen. Keväällä sellaiset pidettiin, joten tälle vuodelle saatiin aivan normaalin tavan mukaan kaksi hallitusta. Kun keskusta oli pakottanut Antti Rinteen eroamaan, syntyi teknisesti uusi hallitus siksi, että pääministeri vaihtui.

Kevään vaalien ja uuden hallituksen nimittämisen jälkeen on käynyt selväksi, että täysin ”riippumaton” tiedonvälitys on tällä kertaa samassa huutokuorossa kuin opposition toiseksi suurin puolue kokoomus. Viime vaalikaudella molemmat olivat hallitusrintamassa. Kokoomus laulaa nykyään Jussi-halla-ahon taustakuorona. Kykypuolue on menettänyt uskonsa omaan linjaan, eikä sitä lainkaan hävetä yhtyä hoilaamaan persujen virsiä.
Kokoomus on palannut takaisin korvapuolueeksi ja kuuntelee erittäin tarkalla korvalla elinkeinoelämän sekä ”maahanmuuttokriittisten” kannanottoja. Sitten se nostaa ne omina ideoina agendalleen. Tämän politiikan ansiosta kokoomuksen kannatuskäyrä gallupeissa on kuin aivokuolleella: ei laaksoa eikä kukkulaa, vaikka suunnanmuutos kesään 2017 verrattuna on noin 180 astetta.

Tietääkseni kaikissa teatterissa käytetään kuiskaajia. Petteri Orpon henkilökohtaisena kuiskaajana toimii Timo Haapala (IS). Hän ei kuitenkaan toimi kuten teatterissa, sillä hän huutaa suureen ääneen, jotta kaikki varmasti kuulisivat. Joskus Haapala taas on kuin kaiku: hän toistelee kokoomuksen kannanottoja tarkemmin kuin puolueen kansanedustajat. Mainoksetkin alkavat purra seitsemän toiston jälkeen. Haapala on nyt sitä mieltä, että Kulmunin tuska on myös Sanna Marinin ahdinko, vaikka Setä Aurinkoisen mielestä Marin ei sitä ymmärrä. Minä en puolestani hoksaa, mitä pääministerin pitäisi tehdä osoittaakseen sedälle, että hän ymmärtää.
Ilmeisesti Haapalan mielestä ainoa oikea merkki ymmärtämisestä olisi se, että Marin hajottaisi hallituksensa? Hallituksen kaatumista kieli pitkällä ja hampaat esillä odottavat Haapalan lisäksi myös Orpo, Halla-aho ja koko muu työnantajaleiri. Ja kaiken yllä leijuu tasavallan unilukkarin julistus siitä, että vastakkainasettelu on ohi.

Varmaa on, että ensi vuonna SDP saa Marinista uuden puheenjohtajan. Siitä huolimatta minusta toimittajien ei vielä tulisi käyttää pääministeristä nimitystä puoluejohtaja. Näin on käynyt, kun on tehty juttuja ja lööppejä hallituksen naisviisikosta, joista neljä johtaa puoluettaan.
Olen valmis lyömään suuremman kuin pullakahvivedon siitä, että Kulmunin lähtölaskenta on jo alkanut. Hänen tilalleen ensi kesänä tullee joko Annika Saarikko tai Antti Kaikkonen. Pienemmän panoksen laittaisin sille, että Antti Häkkänen kaataa Petteri Orpon. Kohtuullisesti satsaisin siihen, että Orpo joka tapauksessa saa haastajan. Asettumalla Orpon vastaehdokkaaksi Häkkänen petaisi mahdollisuuksiaan jatkossa. Orpo ei noudattanut Stubbin pyyntöä jäädä odottamaan vuoroaan. Miksi Häkkänen jäisi?
_________________________________
P.S. Antti Rinteelle kävi köpelösti. Mitenköhän kepun ja kokoomuksen Anteille käy?


27.12.2019 Avoin kirje Petteri Orpolle

Ennen joulua pahoitit mielesi, kun Sanna Marin lauantain ykkösaamussa (21.12.) kertoi sinun esittäneen kokoomuksen kantana, että al-Holin suomalaisia lapsia ei pidä auttaa, jos se tarkoittaa näiden äitien auttamista.

En ymmärrä, miten saatoit vetää herneen nenääsi omista mielipiteistäsi. Jos vasta silloin huomasit, että mielipiteesi oli sangen epähumaani, se ei ollut sen enempää toimittajan kuin pääministerinkään vika. Et voi syyttää myöskään perussuomalaisia, vaikka persunpelko olikin saattanut vahvasti kantaasi vaikuttaa.
Purit mielipahaasi kritisoimalla julkisuudessa Marinia siitä, että hän oli jatkanut vastakkainasettelua aivan joulun alla. En tiedä, milloin sinun joulusi alkoi, mutta kotikaupunkisi julisti joulurauhan vasta kolme päivää kyseisen tv-ohjelman jälkeen. Sitä paitsi toimittajasta riippui, mistä ”aivan joulun alla” keskusteltiin.

Eduskunnan välikysymyskeskustelussa kokoomuslaiset olivat sitä mieltä, että suomalaislasten ongelma oli ollut tiedossa jo pitkään. Puhujien mukaan hallituksen olisi pitänyt jo ajat sitten ryhtyä toimiin heidän auttamisekseen. Suo anteeksi, mutta putosin kärryiltä. Marinin hallitus oli tuolloin uunituore, eikä sen edeltäjäkään ollut ehtinyt istua kuin puoli vuotta, mikä ei ole pitkä aika. Kriittisyydet toimimattomuudesta kohdistuivat näin ollen Juha Sipilän hallitukseen? Joku voisi kutsua kokoomuslaisten puheenvuoroja omia selkiin osuneiksi vahingonlaukauksiksi.

Kun keskusta laittoi Antti Rinteen eroamaan, toivosi hallitukseen pääsystä heräsi uudelleen henkiin. Osaksi siitä syystä vaadit ”oikeita hallitusneuvotteluja” ja pidit pelkkää pääministerin vaihtamista demokratian halveksimisena. Halusit unohtaa, että kun kesällä 2017 perussuomalaiset hajosivat, hallituksessa oli viisi ministeriä, joiden edustama puolue ei ollut saanut yhtään ääntä vaaleissa.
Olen tietoinen, että nykyisin hallituksen muodostaminen on eduskunnan eikä presidentin käsissä, mutta presidentti kuitenkin nimittää hallituksen. Oletko sitä mieltä, että tasavallan presidentti menetteli perustuslain vastaisesti nimittäessään Sanna Marinin hallituksen, vaikka ”oikeita neuvotteluja” ei oltu käyty?

Tuolloin kesällä 2017 olit sitä mieltä, että hallitusyhteistyö kokoomuksen ja halla-aholaisten kesken oli ajatuksenakin mahdoton siksi, että puolueiden arvot olivat niin kaukana toisistaan. Luulin sinun silloin tarkoittaneen ensi sijassa perussuomalaisten muukalaisvihaa, jota he itse kutsuivat - ja kutsuvat - maahanmuuttokriittiseksi ajatteluksi. Ymmärsinkö väärin? Vai onko niin, että kokoomus on luopunut arvioistaan, jotta voisi kisata oppositiossa tasapäisesti perussuomalaisten kanssa? Halla-aholaisten humaanisuus ei nimittäin ole ainakaan lisääntynyt. He eivät ole siirtyneet kokoomuksen suuntaan.   

Toivon, että tämä viestini ei häiritse eduskunnan istuntotauon (lue: joululoman) viettoasi. Se varmaan merkitsee sinulle yhtä paljon kuin joulunalusrauhakin.
Koska tämä ei ole kiitoskirje, sinulla tuskin on haluja vastata tai edes kiittää saamastasi palautteesta.
______________________________
P.S. Lähetetty tänään Petteri Orpolle


21.12.2019 Kummajaisia

Pari vuotta sitten eräs paikallinen kokkari nimesi minut ihmettelijäksi, koska minä hänen mukaansa sangen usein olen suu ammollaan ihmettelemässä milloin mitäkin. Tuossa saattoi nähdä pieni totuuden siemenen, jos oikein ymmärtäväksi heittäytyi.

Laitoin otsikoksi kummajaisia, vaikka tässä jutussa on kysymys puhtaasti ihmettelemisestä. Viime tiistain välikysymyskeskustelussa kummeksuin voimakkaasti sitä, että kokoomuksen edustajista yksi toisensa jälkeen aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että ei ymmärtänyt päivää aiemmin tehtyä hallituksen linjausta al-Holin suomalaislapsista ja -äideistä. Jos ja kun he eivät halunneet yhtään naista tuotavaksi siinäkään tapauksessa, että lapsen etu sitä vaatisi, olisi ollut suoraselkäistä sanoa se reilusti.

Ymmärrän kyllä, että heittäytyminen lukutaidottomaksi ja ymmärtämättömäksi palveli poliittista päämäärää. Ihmettelen kuitenkin, saattoiko tuolla retoriikalla vakuuttaa muita kuin jo oikeassa – siis oikeistolaisessa - uskossa olevia. Jos olisin orpolapsi, varoittelisin kokoomusjohtoa hakeutumisesta intiimiin suhteeseen persujen kanssa. Välttelisin ankarasti myös heidän poliittisia poskisuudelmiaan.

Kepun tyhmyri, korjaan ryhmyri Antti Kurvinen osoitti jälleen kerran, että kepuun ei valitettavasti voi luottaa pätkääkään. Kurvinen sanoi tämän päivän Hesarissa: ” Ei meidän yli kävelty siinä asiassa (al-Hol). Tietysti se täytyy sanoa, ettei päätös ole mitenkään valtavan selkeä.” Miten hitossa rakennetaan luottamusta tällaisten kurvisten kanssa, joiden toimintatavoissa yhtyvät korkkiruuvin kierous ja pohjalainen jääräpäisyys. Ihmettelen vaan.

Julkisuudessa on monessa eri tiedotusvälineessä mainittu, että opposition välikysymyksen jätti allekirjoittamatta yhdeksän kokoomuslaista. Orpokin? Odottelin, että kyllä iltapäivälehdet etsivät nimet ja kertovat myös, miksi niin moni ”sattui olemaan matkoilla” silloin, kun nimiä paperiin laitettiin. Kas kun kaikki persut oli saatu paikalle, vaikka se on suurin oppositiopuolue.
Kun iltapäivälehdet eivät asiasta uutisoineet, päätin ottaa selvää salolaiselta kansanedustajalta. En saanut tekstariini vastausta. Lähetin toisen viestin, jossa kiitin joulukortista, ja valittelin sitä, että en voi samalla kiittää häntä saamastani vastauksesta.

Ulkoministeri Pekka Haavistoa yritetään nyt saada valtakunnanoikeuteen. Kummastelen sitä, että niiden 10 kansanedustajan joukossa, jotka allekirjoittivat muistutuksen, ei ollut opposition johtajia. He haluavat siis katsella sivusta likaamatta käsiään. Näin he varmistavat sen, että hankkeen epäonnistuttua voivat sanoa tienneensä sen jo etukäteen. Mikäli perustuslakivaliokunta yhtyisi muistutuksen tekijöiden näkemyksiin, he astuisivat parrasvaloihin. Raukkamaisuus ei ole hyvän johtajan ominaisuus.
__________________________________
P.S. Tein pml:nä ahkerasti töitä saadakseni opettajat sekä työnantajat korvaamaan harhaanjohtavan kesäloman kesäkeskeytyksellä. Ei eduskunnallakaan ole joululomaa vaan istuntokauden keskeytys.


17.12.2019 Eestis võib idioodist saada siseminister!

Muistaakseni en ole yhtäkään Jari Tervon kirjaa saanut luettua loppuun, vaikka yrityksiä on ollut enemmän kuin korkeushypyssä samasta korkeudesta sallitaan. Tervo on lyhyiden tekstien expertti. Työkokemus iltapäivälehdessä on jättänyt jälkensä.

Kirjoitukseni otsikko on ollut pealkiri Postmees-lehdessä. Alkuperäisen twiitin suomeksi kirjoitti Jari Tervo, joka kuittasi Viron sisäministerille hänen moukkamaisesta lausunnostaan koskien Sanna Marinia, hallitustamme sekä Suomea.

Mart Helmestä en tiedä muuta kuin sen, että Suomenlahden eteläpuolella häntä pidetään häirikkönä, mutta minulle tuntemattomista syistä hän on saanut pitää ministerinpostinsa. Ennen tätä viimeisintä kohua hän antoi lausunnon ja väitti Viron laativan B-suunnitelmaa Naton varalle. Suomi olisi osa tuota plääniä.

Virolainen ”ystävämme” on sanonut, että Suomen poliittinen tilanne nostaa hänen niskakarvansa pystyyn. Syynä on vihertävä punamulta, jota hän vertasi sisällissodan punaisiin. Tuossa ei olisi ihmettelemistä, jos sanojen takana olisi euroedustajamme Teuvo Hakkarainen, mutta kun ei ole. Helme on suorittanut akateemisen loppututkinnon historiassa, tosin Neuvostoliitossa.

Sitten seuraa tietenkin kysymys, miksi virolainen ministeri lähtee poliittisen amokiin Suomea mollaten. Onko Virossa niin paljon persujen veljespuolueen EKRE:n kannattajia, jotka tällä tavoin on pidettävä lämpiminä? Tarjoan toista selitystä. Mart Helme on toiminut suomalaisen veljespuolueensa bulvaanina.
Oikeudessa käytetään termiä indisio; aihetodiste, jonka perusteella jotain voidaan pitää todennäköisenä mutta ei kuitenkaan ehdottomana näyttönä. Indisioni on se, että perussuomalaisten puheenjohtaja oli populistipuolueiden tapaamisessa Talinnassa juuri ennen Helmen ulostuloa.
______________________________________
P.S. Toivon Mart Helmelle pikaista paranemista.


15.12.2019 Persunpelko luo paniikkia

Ellei sanonta politiikka on rikki olisi puhki kulunut, käyttäisin sitä useammin. Nyt meillä uutisointia jo reilun viikon ajan ovat hallinneet al-Holin vankileirin suomalaiset: 11 naista ja 30 lasta. Aivan viime aikoina esimerkiksi Helsingin Sanomissa asialle on uhrattu neljä sivua per päivä.

Tuntuu siltä, että Suomen sisäisen turvallisuuden suurimman potentiaalisen uhan tällä hetkellä muodostavat nuo leirin suomalaiset naiset ja lapset? Koska en enää ole työelämässä, en voi tietää, mitä lounaspöydissä puhutaan, mutta uskoisin, että tästä asiasta keskustellaan. Salossa partaa päristellään luonnollisesti myös kouluverkkosaneerauksesta, josta julkisuudessa tosin käytetään aivan toista virkamieskielen mukaista ilmaisua.

Tämä valtaisa julkisuus ja alkupiste löytyy perussuomalaisista ja muiden puolueiden persunpelosta. Parhaiten eli pahiten pelko realisoitui hiljakkoin keskustan puheenjohtajan toiminnassa. Hänen arvostelukykynsä ja stressinsietokykynsä romahti, minkä seurauksena syntyi käsittämätön twiitti. Katri Kulmuni halusi kysyä ”kansalta”, miten hänen tulisi menetellä vankileiriläisten tapauksessa. Juurikaan syvemmälle suohon ei ministeri voi upota. Yksitoista naista ja 30 lasta ja ovat saaneet Kulmunin ja suuren osan Suomea aivan sekaisin.

Iltapäivälehdet ovat luonnollisesti kuin verenhimoiset pedot ronkkimassa ja hakemassa näyttöjä valehtelusta ja väärinkäytöksistä. Ja kuin kaiken kruununa Iltalehti uutisoi, että suurin osa suomalaisista katsoo ulkoministeri Pekka Haaviston toimineen väärin vankileirikysymyksessä. Niskakarvani nousivat pystyyn ainakin kolmesta syystä:

Ensinnäkin siksi, että lähtökohtaisesti gallupilla ei ole mitään arvoa, mutta ainahan sillä voi hämmentää ja kansaa kiihottaa. Ensin media jahtasi ja kritisoi Haavikkoa viikon ja kysyi sitten päätteeksi, onko hän toiminut väärin. IL siis testasi, miten hyvin ”uutisointi” on uponnut tuulipukukansaan.
Toiseksi siksi, että ei ole kerrottu, kuinka monelta oli kysytty, ja mikä oli virhemarginaali. Mentiinkö edes lehden toimitusta pidemmälle? Kolmanneksi hämmästyin sitä, että vain 16 prosenttia ei osannut vastata kyllä tai ei. On hämmästyttävää, jos kansa tietää enemmän kuin tasavallan presidentti, joka eilen kertoi, että hänellä on asiassa paljon epäselvyyksiä. Unilukkari?
_____________________________
P.S. Persunpelko ei ole viisauden alku.


11.12.2019 Pertin pullakahvit

Eilen luin lehdestä, että salolainen Anna-Leena Yli-Jama oli valittu kokoomuspiirin hallitukseen. Mieleeni nousi kysymys, voisiko Salon kokoomus antaa hänen paikkansa kaupunginhallituksessa puolueeseen yllättäen ja pyytämättä ilmestyneelle loikkarille?

Koska minulla ei ole tapana laittaa facebookiin kuvia ruokalautasistani, töhrin seinääni kirjoittelemalla sinne politiikasta.  Monet – muutkin kuin kepulaiset – ovat sitä mieltä, että ne ovat lähes pyhäinhäväistyksiä, koska niissä kritisoidaan jopa Sauli Niinistöä. Vanhan miehen nahka on kuitenkin sen verran paksu, että eivät sitä pienet ivapiikit läpäise.

Minua jopa hymyilyttää, kun joku Orpon opetuslapsi aivan vakavissaan ja tuohtuneena käskee, siis ei pyydä vaan käskee minua riisumaan punaiset silmälasit, jotta näkisin tosiasiat. Luultavasti kaikki kanssani inttelevät ovat selvillä poliittisesta sitoumuksestani. Monella heistä ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa. Siksi he tuudittavat itsensä sellaiseen ajatukseen, että ovat puolueettomia, neutraaleja ja objektiivisia. Se on aikamoinen harha: silmien edessä kukkivat ruiskaunokit kertovat jostain aivan muusta.

Mutta sitten takaisin loikkariin. Laadin eilen fb-seinäkirjoituksen, jossa esitin pohdittavaksi, josko Yli-Jama olisi tekemässä huonoa diiliä: vaihtaisi kh-paikkansa piirihallituksen paikkaan. Älyttömältähän se kieltämättä kuulosti. Ajattelin kuitenkin, että kokoomuksen kunnallisjärjestön halu päättää Vallitun kohtalosta joulukuun 10. päivänä linkittyi piirihallituksen valintaan. Keskustelun jatkuessa seinälläni suostuin lyömään vetoa siitä, jatkaako loikkari hallituksessa vai ei. Alkuillasta selvisi, että Vallittu luopui paikastaan vapaaehtoisesti. Se päätös tulee aiheuttamaan minulle kaksien pullakahvien kustannukset.

Katri Kulmuni sai vasta tällä viikolla kakaistua ulos syyn, miksi kepu toimi Rinteen suhteen kuten toimi. Valheeksi tai korkeintaan osatotuudeksi paljastui väittämä luottamuksen menetyksestä. Salon kokoomuksen hiekkalaatikolle lelunsa vienyt Pertti Vallittu ei ole tähän päivään mennessä julkisuudessa kertonut loikkansa perussyytä, tai sitten se on minulta hukkunut uutisvirtaan. Mitään hänelle ei kuulemma tuosta tempusta luvattu, vaikka kokoomuspiirin toiminnanjohtaja häntä onnistuneesti kosi.
Tutkimattomia ovat herra Vallitun tiet.
_______________________________
P.S. Ensimmäinen etunimeni on Pertti


8.12.2019 Luottamukseni kepuun on mennyt

Jo toista viikkoa suomalaista poliittista uutisointia on hallinnut poliittinen kriisi, jollaista monessa muussa länsimaassa ei olisi koskaan syntynytkään. Itsenäisyyspäivänä Salon Seudun Sanomissa julkaistiin kolumnini otsikolla Vaihtoehtoinen totuus. Tämä olkoon jatkoa sille.

Pari päivää sitten kävin facessa ”keskustelua” parin kepulaisen kanssa ja huomasin, että työhuoneeni seinä kuulee paremmin kuin poliittisesti umpikuuro ja -sokea agraaripuolueen perillinen. Seinilläkin on korvat, lauloi se ex-painija, joka tykkää vihreistä tangoista; päivittäistä käyttökamaa hänellä.
”Keskustelussa” toinen epäili sarkastisesti minun olevan keskustan sisäpiiriläinen, koska mukamas tiedän asioita, joita hän ei tiedä. Selvännäkijäksi muutuin, kun kirjoitin että Katri Kulmuni oli äärimmäisissä vaikeuksissa viime maanantaina iltapäivällä kepun ryhmäkokouksen jälkeen, samoin myöhemmin puoluehallituksen jälkeen ja viikolla Ylen ajankohtaisohjelmassa. Ei tarvitse olla selvännäkijä, kun on kaksi silmää ja kaksi korvaa sekä aivot, jotka käsittelevät saatuja aistiärsykkeitä.

Hesari kyseli kansalaisilta, kenen syy hallituksen kaatuminen oli. Rinteen piikkiin se meni. Oma arvioni on, että kyseenalaisesta kunniasta täytyy jakaa pisteet tasan kolmen kesken aakkosjärjestyksessä: kepu, Rinne ja valtamedia. Koska en vieläkään ymmärrä, mitä kepu pitkässä juoksussa tällä manööverillään voittaa, esitän pohdittavaksi joitakin motiiveja. Mikäli päättelyni ovat oikeansuuntaisia, se ei johdu siitä, että olisin sisäpiiriläinen tai selvännäkijä. Mutta ei se myöskään mitään veikkausonnea ole.

Jo pari päivää sitten kirjoitin, että Rinteen saama mediakritiikki laukaisi kepussa halun pyrkiä ratkaisemaan kolme sisäistä ongelmaansa: Gallupsuosio makaa pohjamudissa, minkä johdosta puoluejohto ja maakuntasatraapit ovat paniikissa. Kun kotona menee huonosti, syy kannattaa hakea kodin ulkopuolelta. Sitä odottaa kepun äänestäjäkunta. Ja kolmanneksi: uudelle kokemattomalle puheenjohtajalle piti antaa mahdollisuus nostaa profiiliaan määrätietoisena johtajana. Oma arvioni on, että manööveri ei ratkaissut mitään noista kolmesta ongelmasta. Taitaa käydä niin, että Kulmunin kausi päättyy samana vuonna kuin Rinteen.

Juha Sipilä on julkisuudessa kai kolmesti kieltänyt toimineensa aktiivisesti Rinteen kaatamiseksi. Hänen sanansa on voimassa niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Katkeruuttaan hänen kannaltaan päin peppua menneestä hallituskaudesta Sipilän on kuitenkin turha yrittää kieltää. Jäätteenmäen kaatuminen 68 päivän pääministeriyden jälkeen ei varmaan ollut kovin painava syy, mutta Sipilä ja Jäätteenmäki tappioineen saattoivat toimia ikään kuin katalyytteinä ja pahentaa kentän angstia. Lienee julkinen salaisuus, että ay-pomo Antti Rinne oli punainen vaate sekä Juha Sipilälle että kepun kenttäväelle.

En sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että työnantajajärjestöt painoivat päälle kulisseissa. Kokoomushan on ollut totaalisesti niiden kainalossa ammottavista ajoista lähtien. Marko Junkkari (HS) kirjoitti jo jokin aika sitten, että työnantajajärjestöt istuvat kädet ristissä odottamassa hallituksen kaatumista.
Itsenäisyyspäivänä esitetään aina uudelleen ja uudelleen Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta. Tuttu juttu sieltä on Vanhalan uho, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää. Mutta entäs sitten, kun tulee se yhdestoista, kysyi Lahtinen. Rinne olisi pääministerinä ehkä pärjännyt jotenkin työnantajia ja niitä kumartavaa oppositiota vastaan mutta ei kestänyt hallituskumppanin puukoniskua.

Hallituskriisi on lipumassa historiaan, mutta sen seuraukset ovat vielä keskuudessamme. Kuinkahan pitkälle iltapäivälehtien politiikan toimittajat vielä menevätkään Rinteen hallitusta koskevissa negrologeissaan. En tippuisi pyrstölleni, jos joku haapala kirjoittaisi saaneesta vihiä siitä, että yhden Antin kaatamisesta oli sovittu kahden Antin kesken. Lindtmanista täytyy tehdä roisto, jos hänestä tulee pääministeri. Sanna Marin jo valmiiksi nimetty sätkynukeksi, koska hän ei ole mies.
____________________________________
P.S. Niinistöä halutaan kuvata unilukkariksi. Olisiko unikeko tässä tapauksessa osuvampi nimitys?


6.12.2019 Vaihtoehtoinen totuus

Kapulakielellä Suomen sisäpoliittista tilannetta kuvaillaan sanalla stabiili, joka tarkoittaa vakaata. Emme me kaaoksessa ole täällä eläneet, mutta on hyvä huomata, että yhdenkään tällä vuosituhannella nimitetyn hallituksen pääministeri ei ole pysynyt ruorissa koko vaalikautta.

Paavo Lipponen oli pääministerinä yhtäjaksoisesti kaksi kautta, mutta hänen kakkoshallituksensakin aloitti jo viime vuosituhannen puolella. Vuodesta 2003 lähtien jokaisen hallituksen pääministeri on lähtenyt tai laitettu lähtemään kesken kauden. Tässä oivallinen kohde politiikan tutkijoille ja ajattelemisen aihetta puolueille.

Antti Rinne jätti eronpyyntönsä tiistaina. Ei omasta vapaasta tahdostaan vaan keskustan vaatimuksesta. Demarit vaativat aikoinaan Jäätteenmäen vaihtamista. Vieläkö tämä vaikutti? Erikoista on, että keskusta oli ainoa hallituspuoleista, jonka luottamuksen pääministeri Rinne oli menettänyt. Toista viikkoa valtamedia on keskittynyt uutisoimaan postilakkoon liittyvistä pienistäkin yksityiskohdista ja päivämääristä, joiden on kerrottu osoittavan, että Antti Rinne on johtanut eduskuntaa harhaan.  

Oman vaihtoehtoisen totuuteni mukaan keskustalle ei pitkään aikaan ole ollut kysymys postilakon detaljeista, vaan jostakin suuremmasta, jota puolueen edustajat julkisuudessa kutsuvat luottamukseksi tai pikemminkin sen puutteeksi. Termi on poliittisessa jargonissa käyttökelpoinen, koska luottamusta ei voi tarkkarajaisesti määritellä.  Sitä vain on tai sitten ei ole.

Postilakko oli härdelli mutta ei mikään syvä poliittinen kriisi.  Sellainen syntyi vasta silloin, kun keskusta ilmoitti, että SDP:n tulee vaihtaa pääministeriä. Puolueelle tarjoutui erinomainen pelaamisen ja imagon nostamisen paikka, koska odotettavissa oli välikysymysäänestys. Keskusta pystyi esittämään vaatimuksensa antamalla ymmärtää, että se muussa tapauksessa tulisi äänestämään epäluottamuksesta opposition mukana. Eduskunnassa ei saa syyttää valehtelusta, mutta kiristäminen on hallituksessa aina ollut sangen yleinen ”yhteistyömuoto”.

Aivan kriisin alusta alkaen oli selvää, että yksikään hallituspuolueista ei halunnut uusia vaaleja. Keskustan ja SDP:n kannatuslukemat uivat syvällä, eikä hallitustyö juuri koskaan nosta suosiota. Siksi keskusta iski, kun lapaan tuli syöttö. Puolueessa uskotaan kolmeen asiaan, gallupkannatuksen nousuun, uuden puheenjohtajan aseman lujittumiseen sekä kenttäväen tulevaisuudenuskon palauttamiseen. Eikä haitaksi ole sekään, että demarien julkisivu samalla likaantuu.

Niskakarvani nousevat aina pystyyn, kun joku poliitikko perustelee toimiaan isänmaan edulla. Se nimittäin on liian usein savuverho, jolla epätoivoisesti pyritään piilottamaan omat ja puolueen intressit. Keskusta perusteli pääministerin vaihtamista sekä isänmaan edulla että hallituksen toimintakyvyn palauttamisella. Onko uskottavaa, että päähallituspuolueiden yhteistyö tämän spektaakkelin jälkeen puhkeaa kukkaansa?
Tiedetään, että politiikassa suosion takaavat tarinat ja draaman kaari, substanssiasiat tulevat vasta niiden jälkeen. Rinne ei pystynyt luomaan hyvää tarinaa eikä sitä kaartakaan.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


2.12.2019 Postisodan jälkeisiä

Kun postilakko päättyi, oikeisto-oppositio aloitti valtamedian tukemana valtaisan myllytyksen. Jos sen tavoitteena on hallituksen kaataminen välikysymyksellä, se ei ole selvillä Suomen poliittisesta historiasta eikä parlamentarismista. Viimeksi Suomessa hallitus kaatui välikysymykseen 1950-luvulla.

Aluksi vaadittiin Paateron päätä vadille, koska hän oli omistusohjauksesta vastaava ministeri. Kun Paatero erosi, nostettiin äläkkä siitä, että nainen uhrattiin. Paateron ei sitten olisikaan pitänyt lähteä, koska hän on nainen. Jos vastaava ministeri olisi ollut Harakka, hänen poislentoaan olisi pidetty normitoimena. Ei ollut mikään yllätys, että Paateron ero ei sitten riittänytkään. Veren makuun päässyt oikeisto-oppositio janosi lisää hurmejuomaa.

Päivätolkulla on lätisty siitä, kuka kertoi mitä ja kenelle, ja kuka jätti mitäkin kertomatta. Tai mitä tietoa kukakin sai milloinkin. Ei näillä eväillä hallitusta kaadeta. Eikä oppositio muuten pysty vaihtamaan edes pääministeriä. Ei vaikka hän olisi antanut eduskunnalle epätarkkaa tietoa. Hallituksen toimintakykyä eivät heikennä eivätkä sitä kaada opposition piikittelyt, jos se haluaa pysyä yhdessä.  

Nyt tiedämme, että ainakin kepu, vihreät ja vasemmistoliitto ja RKP haluavat. Tätä kirjoittaessa SDP:n johto on vielä koolla. Kepun eduskuntaryhmän kokous venyi tänään joko tarkoituksella tai tahattomasti. Ensimmäinen vaihtoehto olisi draaman kaaren luomisen kannalta todennäköisempi. Ja draaman kaari on politiikan a ja o. Siihen Antti Rinne kompastellut.
Eikä aikaa tuhrautunut lausuntopaperin hiomiseenkaan, koska Kulmuni ja  Kurvinen saivat vaivoin sanotuksi vain kaksi virkettä nuppia kohti kokouksesta tullessaan ja toiseen mennessään.

Hämmentyneenä olen lukenut ja kuunnellut juttuja siitä, että tämä case on täysin rinnastettavissa Jäätteenmäen kaatumiseen vuonna 2003 hänen oltuaan pääministerinä 68 päivää. Ei muuten ole. Jäätteenmäki levitti ennen eduskuntavaaleja salaisina pidettyjä asiakirjoja Paavo Lipposen ja USA:n presidentti Bushin välisistä keskusteluista koskien Irakin sotaa. Asiapaperit hänelle oli ”pyytämättä ja yllättäen” toimittanut presidentin neuvonantaja Martti Manninen. Vaalien jälkeen asia meni kärjille, ja Manninen tuomittiin.
Rinteen tilanteen vertaaminen Jäätteenmäen toimintaan vuonna 2003 ontuu kuin lonkka-Leppänen ennen tekonivelleikkausta. Jäätteenmäen tapaukseen liittyi rikos, kun taas Rinteen tapaus on pelkkää puoluepolitiikkaa.

Keskustan ryhmyri sanoi muutama päivä sitten, että ”tämä härdelli on saatava loppumaan”. Saahan sitä uhota, mutta eivät poliitikot härdelliä pysäytä. Asia pyörii julkisuudessa vielä pitkään. Odotellaan. Valitettavasti on niin, että kepu pettää aina. Se pettää silloinkin, kun se ei petä.
________________________________________
P.S. Petteri Orpo voisi jatkossa yrittää ajatella itse eikä papukaijana siteerata Timo Haapalan (IS) kirjoituksia.

Uutiset Salo.fi

Satamakadun loppuosan katu-ja liikennemerkkisuunnitelma nähtävänä

Lue lisää »

Yhdistyksiä haetaan toteuttamaan nuorisotilatyötä vapaaehtoistyönä

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Kiina ryhtyi toimiin: muovikassit joutuvat pannaan suurissa kaupungeissa

Kiina aikoo kieltää muovikassit suurissa kaupungeissaan vuoden loppuun mennessä, maan viranomaiset kertovat. Jätemäärän vähentämiseen pyrkivä...

Lue lisää »

”Puhelimessa on varmaan 5 appia” – tämä jurppii sähköautolla ajavia

Täyssähköautoja tai ladattavia hybridejä käyttävät kotitaloudet ovat selvästi erilaisia kuin polttomoottoriautoja käyttävät kotitaloudet, Autoalan...

Lue lisää »