slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Joulukuu 2018

27.12.2018 Arkihuolet palaavat

Ennen joulua julkkiksilta ja jopa taviksiltakin tiedotusvälineet utelivat tulossa olleen juhlan merkityksestä. Jos joku olisi minulta tiedustellut, olisin varmaan nostanut keskiöön yhteisen hetken kaikkein lähimpien kanssa. Joulun lasta en ole heittänyt hankeen; se on vain jotenkin päässyt sinne putoamaan.

Joulu on meillä vuoden uutisköyhintä aikaa: Lehdet eivät ilmesty, ja esimerkiksi pöllöuutisia pyöritetään vain yhdellä moottorilla. Onneksi Hesari toi helpotusta nälkääni julkaisemalla aattona koko aukeaman ristikon ja Jaakko Lyytisen kirjoituksen Tarja Halosesta otsikolla Kävelyllä presidentin kanssa.
Presidentti Halonen vietti 75. syntymäpäiväänsä jouluaattona, kertoi kotikonnustaan Kalliosta sekä hänelle tärkeistä maamerkeistä siellä. Juttu eteni minä-muodossa ja oli inhimillisen lämmin. Köyhyydestä ei tarvitse antaa kunniamerkkejä, mutta ainakin hattua on nostettava Tarja Halosen uralle ja saavutuksille hänen lähtökohtansa tunnistaen.

Halosen naimattomalla äidinäidillä oli neljä lasta. Vuoden 1918 sodan jälkeen hän menetti lastensa huoltajuuden. Halosen äiti, joka oli syntynyt vuonna 1917, sijoitettiin lastenkotiin. Biologinen isä Vieno oli taistellut Ässärykmentissä ja haavoittunut kolmesti. Sodasta hengissä selvinnyt mies ei kuitenkaan pärjännyt siviilissä. Kerran hän lähti ostamaan lehteä eikä koskaan palannut vaan hylkäsi vaimonsa ja pienen tyttärensä.

Äidin toista miestä, joka liittyi Tarjan elämään hänen ollessaan koulun alaluokilla, Halonen kutsui isäkseen ja stadin kundiksi. Ruotsia äidinkielenään puhunut voimalaitoksen vahvavirta-asentaja hoiti kaikesta päätellen isyytensä vähintään kohtuullisesti. Ainakaan yhtään moitteen sanaa Halonen ei hänestä lausunut.
Sen sijaan hän kertoi isältä saamastaan yhteiskunnallisesta opetuksesta: ”Kiltit duunarit äänestävät demareita ja hankalammat duunarit äänestävät kommunisteja. Maalaiset äänestävät maalaisliittoa, rikkaammat äänestävät kokoomusta ja opettajat liberaaleja.”

Jaakko Lyytisellä oli kirjoituksessaan sympaattinen ote, mutta sehän kertoikin toimittajasta eikä lehdestä. Lehden linja on luettavissa pääkirjoituksista. Kun poliisikaksikko kuulustelee rikollista, ainakin dekkareissa toinen on hyvä poliisi ja toinen paha kyttä. Usein tuntuu siltä, että Hesarissa roolijako on sellainen, että pääkirjoitus laulaa puhtaasti porvarivirttä, jonka sisältöä sitten joku liberaalitoimittaja tai kolumnisti toisaalla lehdessä koettaa laimentaa.

Tänään HS heittäytyi savolaiseksi ja siirsi jo otsikossa vastuun kuulijalle otsikolla Tuloerot kasvoivat ja eivät kasvaneet – valitse totuutesi. Kirjoitus kehottaa lukijaa olemaan kriittinen mutta päätyy lopulta tekemään loppupäätelmän. Siinä todetaan, että tuloerojen kasvu on ollut vähäistä kansantalouden tasolla. ”Säästöt ovat osuneet köyhimpiin, mutta työllisyys on kasvanut, mikä on ajan myötä kompensoinut muutosta.” Valitettavasti en ymmärrä, miten työllisyyden parantuminen on parantanut kaikkein köyhimpien asemaa, kun säästöt eli leikkaukset ovat kohdistuneet niihin, joilla ei ole ollut eikä ole paikkaa työelämässä.
___________________________________________________
P.S. Eläkeläisen pyhä- ja arkihuolet ovat kuin yhdestä puusta.


19.12.2018 Vallatonta menoa

Eurooppa on myllerrysten kourissa. EU natisee liitoksissaan. Aika näyttää, kuinka suuren murtuman Britannia – oma unioninsa sekin – yhteisölle aiheuttaa. Euroopan unionin äärimmäisellä itälaidalla Suomi-neito varjelee koskemattomuuttaan miesten maailmassa. Miehiä on montaa eri sorttia kuten on presidenttejäkin.

Sauli Niinistö eroaa esimerkiksi kahdesta virkaveljestään Vladimir Putinista ja Emmanuel Macronista varmaan monessa suhteessa. Yksi eroavaisuus on se, että mielipidekyselyissä vain hänen kansansuosionsa on nyt yltänyt sellaiselle tasolle, jolle yleensä vain epädemokraattisten maiden johtajat pääsevät.
Jotta Putin saavuttaisi niinistömäisen kannatuksen, hänen täytyisi tuplata nykyinen suosionsa. Macronin korjauskerroin puolestaan on noin neljä. Suurvallan hallitseminen on ilman muuta vaativampi tehtävä kuin lilliputin johtaminen, mutta eivät valtakunnan suurempi pinta-ala ja väkimäärä eroa kokonaan selitä.

Venäjän ja Ranskan päämiesten valtaoikeudet ovat huomattavasti laajemmat kuin heidän suomalaisen kollegansa. Suomen presidentillä ei ole lautaspaikkaa EU-kokouksissa, ainoa pöytävieras siellä on pääministerimme. Suomen perustuslakiin kirjattu neljän kohdan lista tasavallan presidentin päätösvaltaan kuuluvista asioista on lyhyt kuin minihame 1960-luvulla. Kaiken vallasta riisumisen jälkeen presidenttiä ei tällä vuosituhannella ole voinut kutsua edes puolivallattomaksi. Vertaus Nuutinpäivän joulukuusen olisi kuitenkin selvästi yliampuva.

Perustuslain uudistamisen – joidenkin mielestä muuttamisen - jälkeen Suomi on hyväksytty kuuluvaksi laajaa parlamentarismia toteuttavien maiden joukkoon. Se on kansanvallan näkökulmasta katsottuna sangen positiivinen pointti. Ranska ja Venäjä muutaman muun eurooppalaisen valtion lisäksi puuttuvat tuosta joukosta. Nykyinen päämiehemme Sauli Väinämö ei nimestään huolimatta ole kuningas, eikä hänestä voi Urkkiakaan tulla. Muutetun perustuslain myötä presidentti Kekkosen haamu siirrettiin lopullisesti nahkurin orsille. Siellähän kuningas Väinön haamu on jo vuosisadan yksinään nököttänyt.

Haamujen hengessä joka joulukuun kuudentena päivänä toistuva kättelyseremonia on saanut – jos mahdollista - yhä keskeisemmän aseman: jopa kolme miljoonaa seuraajaa. Edustuksellinen demokratia toimii, vaikka mitään päätöksiä ei noin 1700 pään vilinässä tehdäkään. Seuraavina päivinä ainakin iltapäivälehdet tahkoavat muhkeaa tiliä.

Valtaoikeuksien vähäisyys pienentää luonnollisesti myös vastuiden kokonaismäärää. Sauli Niinistöltä puuttuu mandaatti antaa sellaisia lupauksia, joita Emmanuel Macron Ranskan kansalle jakeli. Selkä seinää vasten hän kertoi hiljakkoin 100 euron palkankorotuksesta pienipalkkaisille, eläkeläisten veronkorotuksista luopumisesta ja dieselin hinnankorotuksen siirtämisestä. Venäjän presidentin valtaoikeuksista on mustaa valkoisella, mutta naapurimaasta kertovista uutisista saa sen kuvan, että Putinin levittämä hämähäkinverkko ylittää sekä presidentillisen reviirin että valtakunnan rajat. Pumaka on pumaka ja praktika on praktika, totesi aikoinaan jo Isä Aurinkoinenkin.
_______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


16.12.2018 Vaaliasetelmista

Neljän kuukauden päästä tiedämme varmasti niiden 17 varsinaissuomalaisten kansanedustajien nimet, jotka ovat saaneet pestin seuraavalle neljävuotiskaudelle. Vieläkö silloin Salosta on edustaja parlamentissa? Nyt elämme pelkkää spekuloinnin aikaa.

Vuoden 2015 vaaleissa kokoomus keräsi Varsinais-Suomessa kirkkaasti suurimman äänipotin. Vielä kirkkaampi oli perussuomalaisten kakkostila. Demarit olisivat tarvinneet pari tuhatta ääntä lisää, jotta puolue olisi napannut kolmannen tilan keskustan nokan edestä. Niinpä sitten kepu saikin yhden lisäpaikan, ja SDP:n edustajien määrä putosi yhdellä. Kolmas sija ei sinänsä olisi demareita lämmittänyt, koska paikat ratkaistaan vertauslukujen perusteella. Demareiden neljäs paikka oli kaukana kuin taivaanranta: noin 14 000 äänen päässä.* Juuri sen verran Heli Paasio keräsi vuonna 2011.

Asetelmat ovat piirissä muuttuneet siten, että neljä vuotta sitten RKP oli vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. Tiedossani ei ole vastaavaa järjestelyä ensi kevääksi. Perussuomalaiset hajosivat, joten vanhan tunnuksen alla ovat keväällä vain halla-aholaiset, ja siniset menevät omalla listallaan. Tämän näkymistä huhtikuun tuloksissa perussuomalaiset ovat halunneet hillitä muodostamalla vaaliliiton KD:n kanssa.

Heli Paasion poisjäänti aiheutti SDP:lle tappion. Nyt tiedetään, että Ville Niinistö ja Stefan Wallin eivät asetu ehdolle. Niinistö keräsi lähes 40 ja Wallin yli 70 prosenttia puolueensa äänistä. Perussuomalaisten joukosta puuttuu viime kerralla läpi mennyt Marja Lohela, joka löi hanskat tiskiin. Tämä vähentää sinisten mahdollisuudet minimiin. Aki Lindén on ehdokkaana SDP:n listalla, ja uskon hänen olevan yksi läpimenevistä demareista. Potentiaalisia (yhden) paikan menettäjiä löytyy joukosta vasemmistoliitto, perussuomalaiset, keskusta ja RKP. Kokoomus ja SDP tarvitsevat suunnilleen samansuruisen ja muhkean lisän äänipotteihinsa saadakseen yhden lisäpaikan kumpikin.

Salosta on laskujeni mukaan asetettu yhteensä yksitoista ehdokasta, joista veikkaan vain yhdellä olevan mahdollisuuksia tulla valituksi. Neljä vuotta sitten SDP:n Eeva-Johanna Eloranta, Katja Taimela ja Ilkka Kantola olivat noin 600 äänen sisällä. Jos huhtitulos antaa SDP:lle vain kolme paikkaa, Aki Lindén voi aiheuttaa suuren pettymyksen jollekin istuvista edustajista. Neljä paikkaa varmistaisi puolestaan jatkokauden kaikille.

*SDP sai 40 850 ääntä, kolmannen paikan vertausluku oli 40 850:3 eli 13 611,667.
 Neljännen vertausluvuksi olisi tarvittu 13 5001, siis 4*135001 eli 54 004 ääntä.
__________________________________
P.S. Ei se koskaan niin ole ollut niin, ettei se jotenkin olisi mennyt.


9.12.2018 Miten se meni?

Tyydyin seuraamaan Salon valtuuston budjettikokousta lukemalla Salon seudun Sanomia. Ajatus paikan päälle menemisestä tai netin kautta seuraamisesta ei tällä kertaa jostain syystä vain innostanut. Ei edes valtuustokahvi.

Lehden välittämä kuvaus kokouksen kulusta ja tehdyistä päätöksistä nostivat mieleeni Vesa Käiväräisen viime vuonna kirjoittaman kolumnin. Niinpä kaivoin sen esiin Salkkarin näköislehtien arkistosta. Viime vuoden syyskuussa (23.9.) toimittaja Käiväräinen kirjoitti, että hänelle tulee Salon saneerauksista välillä tuskainen olo, koska ensin menoja piti leikata talouden tasapainottamiseksi, ja nyt väkimäärän vähenemisen vuoksi. ”Tällä ryhdikkäällä linjalla saneerausta voidaan jatkaa, kunne viimeinen sammuttaa valot ja sanoo, että terve.”

Käiväräinen kyseli, eikö leikkausten ja sijaan voisi lähteä kehittämisen tielle hankkimalla ”hyllyyn myytävää” eli laittamalla onkia veteen uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Silloin tulisi päättää uusien asuinalueiden  avaamisesta sekä uusista tai saneeratuista sisäilmaltaan ongelmattomista kouluista ja päiväkodeista.

Valtuusto lähti toimittajan viitoittamalle tielle kouluasiassa, mutta uudet asuinalueet jäivät avaamatta. Salossa ei ole puutetta omistusasunnoista, niitä lienee esimerkiksi Tupurissa yllin kyllin. Vuokra-asunnot taas eivät perussuomalaista keskustaoikeistoa kiinnosta: köyhäthän ovat pelkkä menoerä. Muistissa on vielä laihan tuloksen tuottanut tonttialekin. Poiki se kuitenkin yhden valituksen.

Valtuusto ei syttynyt oppimisympäristöjä selvittäneen työryhmän esityksestä, koska sen toteuttaminen olisi tarkoittanut koulujen lakkauttamisia. Koulujen osalta ollaan aivan samassa tilanteessa kuin talouden tasapainottamisessa: aina on päällä tai tulossa selvitys, vain prosessin nimeä muutetaan. Muutaman vuoden takaisen operaation nimihän oli kouluverkkoselvitys. Elämme taas seuraavan selvityksen aattoaikaa. Niin aina.

Vesa Käiväräinen kirjoitti runsas vuosi sitten kolumnissaan voivansa lyödä vetoa siitä, että muutama koulu lakkautetaan. Jos harrastaisin uhkapelejä, laittaisin tonnin likoon lakkautusten puolesta. En siksi, että uskoisin niitä tapahtuvan vaan siksi, että jo kakkosen kertoimellakin nettoaisin tonnin.

Monen koulun ongelmana on surkea sisäilma, valtuutettujen dilemmana puolestaan on päättämisen vaikeus: ei meidän kylältä. Vieläköhän voimassa on joskus 2010-luvulla kiveen hakattu periaate, jonka mukaan jokaisessa entisessä kuntakeskuksessa tulee olla alakoulu? Tai tarkemmin ilmaistuna alakoulu, jossa on riittävästi oppilaita, joita opetetaan. Riittävän määrittely tapahtuu  – ei suinkaan puoluekannan vaan – asuinpaikan perusteella.

Valtuusto istui kai vähintään työpäivän mittaisen rupeaman ja siunasi menoiksi 380 metrin korkuisen pinon sadan euron seteleitä. Pähkinöistä kiisteltiin. Normikokous.
____________________________________
P.S. Milloin päästään siihen pisteeseen, että koulupsykologeja on tarpeeksi? Piste loittonee sitä kohti kuljettaessa.


3.12.2018 Esko Aho ja Venäjä

Eilen Helsingin Sanomissa oli Esko Ahon haastattelu. Hän on kohta kolmen vuoden ajan ollut Sberbankin, Venäjän suurimman pankin ylimmän hallintoelimen jäsen. Toimittajan peruskysymys kuului, kenen joukkueessa entinen pääministerimme pelaa.

Näin asemaansa kommentoi Aho itse: ”Se pitää kysyä ja se pitää voida esittää. Mutta se, että on olemassa epäilys, ei riitä siihen, että minut asetetaan kyseenalaiseksi. Täytyy olla perustelu.” Koska Sberbank on osa taloudellista valtakoneistoa, se on talouspakotteiden kohteena. EU ja Yhdysvallat asettivat pakotteet Venäjän vallattua Krimin ja mentyä sotimaan Itä-Ukrainan.

Esko Aho on edennyt koko Suomen elinkeinoasiamieheksi. Ennen politiikkaan lähtemistä hänen tehtävänään oli ainoastaan Kannuksen elinkeinoelämän edistäminen. Nyt Suomen vientiteollisuus tahtoo Ahon hoitavan taloussuhteita Venäjällä niin korkealla tasolla, että hänen yläpuolellaan ovat vain molempien maiden presidentit. Haastattelun tehnyt toimittaja Tommi Nieminen ottaa artikkelissaan esille Ahon kannalta kiusallisen seikan. Koska Sberbank on valtionyhtiö, sillä on rahoituskanavana osavastuu Krimin valtaamisesta ja Itä-Ukrainan sodasta.

Artikkelissa muistutetaan siitä, että Esko Aho on toiminut ja toimii Juha Sipilän mentorina. Tuota taustaa vasten hänen lausumansa ”Olen kieltäytynyt lobbaushankkeista, joiden kohteena on Suomen hallitus.” kuulostaa lievästi ilmaistuna ontolta. Toimittaja pyysi Ahoa luettelemaan nimeltä tärkeimmät venäläiset yhteistyökumppaninsa. Kaikki hänen mainitsemansa ovat kuulemma Putinille uskollisia talousmiehiä. Onko tämän katsottava olevan Aholle meriitti vai dismeriitti?

Kun olin lukenut haastattelun, ajattelin, että se synnyttää keskustelua, jonka mainingit loiskivat nettimedioissa. Ovatkohan loiskeet jääneet minulta havaitsematta. Iltapäivälehdille tärkeämpi uutinen on ollut esimerkiksi se, että Matti Apunen jättää EVA:n, joka ei kuitenkaan ole nainen.
Se, joka on reagoinut, on Esko Aho. Hän on sitä mieltä, että ei tiennyt haastattelun koskevan hänen asemaansa ja toimintaansa Sberbankissa. Se selvisi hänelle vasta myöhemmin. Herranen aika sentään, julkisuuden kanssa vuosikymmeniä toiminut ei käydystä keskustelusta ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Niinpä hän kirjoitti avoimen kirjeen HV-kirjeen Kaius Niemelle, HS:n päätoimittajalle.

Jutun tehnyt toimittaja twiittasi Ahon itkuista näin: ”Joku päivä ehkä vielä avaan sitä surkuhupaisaa, ala-arvoista prosessia, jolla Esko Aho koetti ensin a) painostaa jutun hyllyttymiseen, ja kun se ei onnistunut b) teki vihjailevia uhkauksia seurauksilla jos juttu julkaistaan c) kieltäytyi lapsellisesti yksilöimästä väitteitään.”
_______________________________________________
P.S. Väärinkäsityksen välttämiseksi todettakoon, että lyhenteen HV takana ovat sanat hyvä ja veli.

Uutiset Salo.fi

Opintoavustuksia haettavana

Lue lisää »

Haluaisitko osallistua Salon vanhuspalveluiden asiakasraatiin?

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

USU: Antti Lindtman kokoaa komiteat pohtimaan asioita asevelvollisuudesta maakuntien verotusoikeuteen

Hallitus perustaa vielä loppuvuoden aikana komiteat pohtimaan asevelvollisuutta, sosiaaliturvauudistusta, lapsistrategiaa, kriisinhallintaa sekä maakuntien...

Lue lisää »

Tuhannet mielenosoittajat tukkineet Barcelonan lentokentän – vaikutus myös Suomen lentoon

Tuhannet Katalonian itsenäisyysjohtajia puolustavat mielenosoittajat ovat tukkineet Barcelonan lentokentän ja sen lähistön, kertoo muun muassa El Pais....

Lue lisää »