slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Joulukuu 2017

30.12.2017 Vuoden vaihtuessa

Roomalaisen mytologian Janus kuvattiin usein kaksikasvoisena katsomassa eri suuntiin, menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tavallisen tallaajan on turha pyrkiä Janukseksi, mutta vuoden loppuessa vilkaisu taaksepäin on paikallaan, vaikka katse onkin eteenpäin.

Tapanani on pitää kirjaa pyöräilyistäni. Päättyvän vuoden saldo on 7 000 kilometriä, josta maantiellä 4 800. Olen saldoon tyytyväinen, vaikka se onkin pienentynyt kahteen aikaisempaan vuoteen verrattuna. Osa vähennyksestä johtuu laiskuudestani osa sairasteluista: Kolme tulehdusta oli este satulaan nousemiselle yhteensä viiden viikon ajan.

Aktivointi on perusmerkitykseltään positiivinen sana. Maan hallituksen toimet työttömien aktivoinnista taas tarkoittavat työttömien nöyryyttämistä eli keppiä. SOS-miesten mielestä kaikki työtä vailla olevat ovat työtä vieroksuvia luusereita. Olen ymmärtänyt, että johtajia puolestaan aktivoidaan bonuksilla ja luontaiseduilla eli porkkanalla.

Pitäisikö meidän uskoa, että maan hallitus on toimillaan saanut talouden kääntymään nousuun? Jopa ”riippumattomat” talousasiantuntijat nimittäin ovat sitä mieltä, että käänne tapahtui jo ennen kuin kiky-sopimus oli astunut voimaan. He ovat myös sitä mieltä, että nousun suurin selittäjä on maailmantalouden paraneminen.

Petteri Orpoa media on ylistänyt yhtä vuolaasti kuin Sauli Niinistöä. Miksi tärkeimmissä uutisvälineissä kukaan toimittaja ei ole tivannut Orpolta, miltä nyt tuntuu, kun kokoomuksen raivokkaasti ajama asiakasseteli erikoissairaanhoidossa ei toteudukaan? Joko se näkyi joulukuun mielipidemittauksessa? Onko orpo olo?

Antti Rinteestä puolestaan tehdään surkimusta, joka on epäonnistunut SDP:n puheenjohtajana: Puoleen kannatus on jähmettynyt lukemiin, joita vielä Lipposen kaudella kukaan demari ei pahimmissakaan painajaisissa nähnyt. Eivätkä vastustajat märimmissä päiväunissaan. Rinteen surkeus ei ole koko totuus, mutta näin Orpo saa medialta lisävauhtia ja Rinne jarrua.

Rasittavaa on ollut seurata presidentinvaaliin liittyvää meininkiä: Suurin vaalibudjetti on ehdokkaalla, joka kaikkien poliittisten toimittajien mielestä valitaan jo ensimmäisellä kierroksella. Ja vaikka hän saa medialta ilmaista mainosta lähes päivittäin, esimerkiksi menemällä luistinradalla pikkupoikien pelikaveriksi ja paikalle pyydettyjen toimittajien räpsittäväksi. Saukki-fanien mielestä se oli tietysti hellyyttävää. Kaikkien äänestäjien mielestä ei. Pohjimmiltaan ärtyisän ja kärsimättömän Niinistön julkista imagoa on tietoisesti tuunattu, eikä vaalivauvakaan laske suosiota. Ja kyselyissä kolmannella sijalla on Laura Huhtasaari, jonka ura valtakunnan politiikassa on muutaman vuoden mittainen. Vai jakaako hän sittenkin pronssitilan Paavo Väyrysen kanssa? Hohoijaa!

Aivan kohta alkaa tämän vaalikauden loppusuora. Sipilän hallitus on pysynyt pystyssä, vaikka onkin horjahdellut yhtä pahasti kuin perussuomalainen Tallinnan risteilyllä. Pääministeri saa kiittää hallituksen pystyssä pysymisestä – ei suinkaan perussuomalaisia vaan - sinisiä.
En vieläkään jaksa uskoa, että siniset pysyvät hallitusruodussa vuoden 2019 huhtikuuhun asti. Aina on joku korppusota keksitty, kun on haluttu mukamas kunniallisesti lähteä kälppimään hallituksesta kesken kauden. Odotellaan.
_____________________________
P.S. ”Keväällä 1971 SKDL lähti hallituksesta niin sanotun korppusodan jälkeen puolueen kieltäydyttyä hyväksymästä eräiden elintarvikkeiden hintojen korotuksia.” Wikipedia)


28.12.2017 Ristiriitainen kameleontti

Wikipedian mukaan kameleontti tunnetaan värinvaihtokyvystään, venyvästä tahmeasta kielestään ja silmistä, jotka pystyvät liikkumaan eri suuntiin. Nimen alkuperä on kreikkaa ja tarkoittaa maaleijonaa.

Sauli Niinistö teki vuosikymmeniä sangen oikeistolaista politiikkaa kokoomuksen mandaatilla. Hän sai hoidettavakseen erilaisia tehtäviä kunnanvaltuutetusta ministeriin. Hän toimi myös kokoomuksen puheenjohtajana sekä poliittisessa palkintovirassa Euroopan investointipankissa. Pesunkestävä porvari siis.
Eduskunnassa kollegat eivät hänelle ainakaan aina peukuttaneet. Niinistölle meinasi käydä köpelösti vuonna 2010, jolloin vain 89 kansanedustajaa halusi hänet puhemieheksi. Sitä voi kutsua melkoiseksi epäluottamuslauseeksi. ”Oli erittäin täpärällä, ettei puhemiehen vaalissa ajauduttu toiselle äänestyskierrokselle, mikä olisi ollut täysin ennenkuulumatonta”, kertoivat pöllöuutisetkin.

Kun Niinistö lähti ehdokkaaksi presidentinvaaleihin vuonna 2006, hän – kokoomuksen asettamana ehdokkaana - mainosti itseään työväen presidenttinä. Hän oli tehnyt muodonmuutoksen ja ryhtynyt retiisiksi: valkea sisältä ja näennäisen punainen päältä.
Kuusi vuotta myöhemmin hän muuntui luontevasti myös pahviksi. Pahvi-Sauli toimi sitten sisäänheittäjänä kaikissa ehdokkaan nimeä kantavissa kahviloissa. Eilen maikkarin uutisissa nyt jo kohta kuusi vuotta vanha Pahvi-Sauli toivotteli kansaa sumpille jossain Pohjanmaalla.
Ymmärrän kuvan käytön, sillä pahvinen Niinistö näyttää ainakin kymmenen vuotta live-Saukkia nuoremmalta. Paperi-Niinistö puolestaan esiintyy perinteisessä lehtimediassa ja tietenkin julkisten paikkojen vaalitelineissä.

Istuva presidentti Niinistö ilmoitti pitkän jahnaamisensa jälkeen, että hän asettuu ehdolle toiselle kaudelle, mutta antoi rukkaset polvillaan kosivalle kokoomukselle. Niinistö on kyllä arvoiltaan edelleen kokoomuslainen porvari mutta samalla myös äärettömän kunnianhimoinen ja kova peluri. Hän oivalsi, että kokoomuksella ratsastaminen ei tuo hänelle nyt eikä jatkossakaan mitään lisäarvoa. Se olisi pikemminkin este tulla valituksi jo ensimmäisellä kierroksella. Niinistö ei etene isämaa tai puolue vaan Saukki edellä.

Tämän päivän lehdet ovat kertoneet, että ”työväen ehdokas” on saanut huomattavan tukisumman elinkeinoelämän edustajilta ja yrityksiltä:
” Niinistöä ovat rahoittaneet useat keskeiset elinkeinoelämän vaikuttajat. Suurimmat yksittäiset lahjoitukset ovat 15 000 euroa. Suurimpien lahjoittajien joukossa on useita elinkeinoelämän vaikuttajia: verkkolaitteita valmistavan Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa, teräsyhtiö Outokummun hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, Koneen entinen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, rakennusyhtiö SRV:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila, peliyhtiö Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen ja terveyspalveluyhtiö Pihlajalinnan hallituksen varapuheenjohtaja Leena Niemistö.” (HS 28.12) Kyll se simmost o!
________________________________
P.S. Niinistö on vaikenemisellaan antanut tukensa hallituksen sote-sotkulle. Pihlajalinnan Leena Niemistö – tuossa yllä – kiittää.


25.12.2017 Sipilän hallituksen arvosana nyt korkeimmillaan

Lapsuudestani muistan, että joulupäivänä en saanut mennä kyläraitille remuamaan enkä edes patsastelemaan. Silloin piti keskittyä sisäleikkeihin. Se ei tuntunut kauhean pahalta, kun oli saanut pukilta jonkin kirjan tai seurapelin.

Ennen oli myös niin, että kaupat olivat juhlapyhinä kiinni, eivätkä lehdet ilmestyneet moneen päivään. Nyt jotkut kauppiaat palvelevat asiakkaitaan läpi yön, ja HS julkaisee netissä aamulehdykkää. Koska en ole edes tapakristitty, en katsele ympäröivän maailman muuttamista* uskonnollisesta vaan puhtaasti pragmaattisesta näkökulmasta.
Tämän jutun päällekirjoitus on sanatarkka mutta lyhennetty sitaatti Hesarin aamuversion otsikosta. Kun luin sen aamukahvilla, hämmästelin poliittisten tuulien äkkikäännettä. Koko jutun lukeminen paljasti kuitenkin, että kysymys oli valeotsikosta: Vain vaivaiset ”29 prosenttia suomalaisista katsoo, että hallitus on onnistunut tehtävissään melko hyvin tai erittäin hyvin.”

Tutkittu ja todeksi havaittu asia on, että erittäin monet lukijat tyytyvät silmäilemään pelkät otsikot vaivautumatta perehtymään itse asiaan. Tekstarit, messengerit ja twiitit ovat hoitaneet hommansa. Lyhyestä juttu kaunis.
Tällaisella manipuloinnilla HS onnistuu välittämään valetietoa otsikoiden silmäilijöille. Tarkkaan ottaen kysymys ei ole valheesta vaan väärän mielikuvan luomisesta poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi. Otsikosta ei kukaan voi päätellä, että gallupin mukaan 71 prosenttia kansalaisista katsoo hallituksen a) hoitaneen homman huonosti b) erittäin huonosti c) ei hyvin eikä huonosti d) ei osannut vastata.

Media on takonut jo kuukausikaupalla kansalaisten päähän, että Sauli Niinistö valitaan presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella. Tähän mantraan sisältyy piiloviestinä se, että vain joku helvetin tomppeli äänestää jotakuta muuta kuin Niinistöä.
Tämäkin on tutkittu juttu. Äänestäjät haluavat voittajan vankkureihin. Asetelmaan kaikkein pettyneimmät menevät piirtämään vaalilappuun kirkkoveneen tai protestoivat jättämällä äänensä käyttämättä. Kyllä minäkin olen mieleni tästä ihmispalvonnasta pahoittanut. Kääpiönä olen kääpiöiden rintamassa.

Nyt kun eduskuntavaaleihin on vuosi ja rapiat, ”riippumaton” media alkaa pikkuhiljaa siirtyä seuraavan missionsa toteuttamiseen. Kun Niinistö on huudettu toiselle kaudelle, voidaan gallupeilla nostella Petteri Orpoa. Siinä samalla varmistellaan tietenkin sekä Niinistön että Orpon puolueen menestystä vuoden 2018 huhtikuun todellisessa mielipidekyselyssä. Näin se vaan menee, tai pannaan menemään.

*Kyse ei siis ole muuttumisesta, ei luontokaan saastu vaan sitä saastutetaan. Kuka saisi tämän menemään Trumpin päähän?
___________________________________
P.S. Otsikko: Suomi on saavuttanut Italian tason jalkapallossa. Jutun ydin: Italiakaan ei pääse MM-kisoihin.

20.12.2017  Lämäreitä

Jääkiekko on triviaali peli. Ne, jotka suhtautuvat lajiin kriittisesti, ärsyttävät siihen lätkässä olevia väittämällä, että yksinkertaisia ovat pelaajatkin. Sangen monen mielestä politiikka taas on yksinkertaisesti vain peliä, eivätkä he sen parissa toimiville suuresti arvostusta anna. Koirat hakevat kusitolppia, miksi eivät sitten myös niiden emännät ja isännät, koirattomista puhumattakaan.

Jääkiekolla ja politiikalla on monta yhtymäkohtaa. Kiekkoa pelataan joukkueittain. Ne koostuvat kentällisistä eli viisikoista, joissa kussakin on kolmen hyökkääjän vitja.
Kunnanvaltuusto puolestaan koostuu puolueista, ja isoimmissa ryhmissä harrastetaan ketjuajattelua; ykkösvitja saa vaativampia luottamusmiespaikkoja kuin muut. Politiikassa ykkösketjuun voi päästä jo pelkästään haalimansa äänimäärän perusteella. Kiekkopelissä sinne ei ole asiaa, ellei ole antanut näyttöjä pelitaidoistaan.

Vaikka nyt onkin kysymys joukkuepeleistä, niiden sisällä yksilöt hakevat henkilökohtaista glooriaa jopa joukkueen edun vastaisesti. Ihannehan olisi tietysti, että kaukalossa jalkakikkailijat ja kynäilijät sekä valtuustossa aloitetehtailijat ja sooloilijat huomioisivat temppujensa vaikutukset porukan pelistrategian toteutumiseen.

Jäällä jaellaan kaksiminuuttisia. Valtuustoryhmäkin voi rangaista jäseniään, mutta sanktioita jaetaan todella harvoin. Syynä tähän on se, että valikoima on äärimmäisen suppea: varoitus ja ryhmästä erottaminen. Salon kokoomuksen valtuusryhmä teki syksyllä poliittista paikallishistoriaa, kun se erotti yhden jäsenensä. Sanktio oli kovin mahdollinen, koska sitä ei haluttu antaa määräaikaisena. Ilman uutta päätöstä rangaistu on ulkona ryhmästä koko vaalikauden. Hän ei ainakaan toistaiseksi ole muodostanut omaa valtuustoryhmää eikä liittynyt mihinkään jo olemassa olevaankaan. Tarkoittaako tämä sitä, että hän sisimmässään odottaa tilanteensa normalisointia?  

Kun Salon valtuusto käsitteli vuoden 2018 talousarviota, salissa äänestettiin yli kaksikymmentä kertaa. Vilkaisu äänestysluetteloon kertoo, että useassa äänestyksessä ryhmät jakaantuivat. Jääkiekossa sanottaisiin, että viisikkopeli ei toiminut. Eheys säilyi vain vasemmiston valtuustoryhmässä. Tämä ei tietenkään ole ihme, koska siinä on vain yksi jäsen. Yksimielisenä äänestyksissä olisi varmaan pysynyt myös ryhmä Jaana, koska se on yhtä suuri eli pieni kuin vasemmistoliiton. Eheys jäi tosin kirjaamatta, sillä ryhmä Jaana oli poissa viimeisistä kymmenestä äänestyksestä.

Budjettikokous osoitti, että ryhmän yhtenäisyys alkaa rakoilla heti, kun sen pääluku on suurempi kuin yksi. Kristillisdemokraattien kaksihenkisellä ryhmällä oli tasan kaksi eri näkemystä kaupungin roolista oman liikelaitoksensa lainajärjestelyistä. Toinen ei ollut hengessä mukana.
Äänestyskäyttäytymisen perusteella keskustalla näyttäisi olleen tiukin ryhmäkuri, tai sitten kaikki tykönään vain päätyivät samaan lopputulemaan. Kokoomus puolestaan painii edelleen sisäisten ristiriitojen kanssa, ja protestihenki elää ilman tekohengitystäkin. Demareiden joukossa on yksi pitkäaikainen aisanylipotkija, joka nyt on saanut kavereita. Aika velikultia.
______________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


17.12.2017 Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Ennen vanhaan ulkomailta palatessa melkoinen tovi kului siihen, kun selailin – ja luinkin - reissun aikana tulleita lehtiä. Nykyään on toisin. Minulla on näköislehdet sekä Salkkarista että Hesarista, ja Demokraatti tuleekin vain kerran viikossa. Sitä paitsi sanomalehti on valitettavasti vanha jo syntyessään.

Katsoin molemmat vaalitentit ennen matkaa ja luin kommentteja pikapyrähdykselläni Mϋnchenissä. Kyllä ei mikään yllättänyt. Murusia ovat seitsemän ehdokkaan saamat kiitokset Sauli I:n rinnalla. Tässä iso kuva lyhyesti:

1. Gallupien mukaan vaalikamppailulle voitaisiin antaa nimeksi Lumikki ja seitsemän kääpiötä.

2. Lumikki sai molemmissa väittelyissä selvästikin enemmän aikaa kuin muut. Yksikään toimittaja ei käyttänyt käsiajanottoa. Ja Lumikki puhui edelleen tahallisenkin epäselvästi, koska sillä hän sai pidennettyä vastausaikaansa.

3. Kääpiöt ovat puun ja kuoren välissä: Jos he eivät haasta Lumikkia, he vaikuttavat asiantuntemattomilta ja lauhkeilta kuin lampaat. Jos he haastavat kukin vuorollaan, Lumikki saakin äkkiä puolet lähetysajasta.

4. Paavo Väyrynen tuli yllätyksellisesti kisoihin jälki-ilmoittautuneena ja tuotti tenteissä ainakin itselleni pettymyksen. Hän on valtiomiehen varjo, vaikka hän kokemuksellaan olisi voinut ja voisi edelleen laittaa Niinistöä tiukille.

5. Laura Huhtasaari kalastelee vaarallisilla vesillä, koska hän ei aina ehkä itsekään tiedä, mitä hän puhuu saati sitten tarkoittaa. Jos kirjoittaisin, mikä hänessä mielestäni on parasta, olisin sovinisti ja jopa hävytönkin.

Juuri nyt olen Baierissa, jossa olut lasketaan peruselintarvikkeeksi. Näin sanoi minulle eräs mϋnchner Bürger Hochbräuhausissa toissailtana. Täpötäydessä ja torvimusiikkia pauhaavassa oluttuvassa pääsin sattumalta hänen ja ystäviensä kantapöytään.
Täällä vahvojakin oluita on saanut ostaa kaupoista iät ja ajat, eivätkä ne ole hinnallakaan pilattuja. Minulle kerrottiin, että puolen litran tölkki (5,2%) lähtee mukaan alle eurolla. Alkossa suomalaisen oluen hinta on noin 2.5-kertainen, ulkomainen on sitäkin kalliimpaa. Tätä taustaa vasten hallituksen vatulointi oluen kanssa on ollut – anteeksi vaan - säälittävän ja naurettavan rajamailla.

Mikael Jungner ilmoitti eroavansa SDP:stä. Viimeiseksi niitiksi hän nimesi demareiden käyttäytymisen alkoholilakiäänestyksessä. Kai hän teki siitä aatekysymyksen ja ajatteli demareiden hankaloittaneen kauppiasyrittäjien tulovirran kasvua.
Juhana Vartiainen hyppäsi kokoomukseen. Heippa vaan! Nyt Mikael Jungner poistui - omasta mielestään - pysähtyneestä junasta. Heippa vaan sullekin!
Kyytiin jäi kuitenkin vielä Lasse Lehtinen, tuo tannerilaisuuden uljas ilmentymä ja vankkumaton niinistöläinen. Hänhän on puolestaan sanonut, että on liian vanha poistuakseen paikallaan seisovasta junastakaan. Sori siitä!
_________________________________________
P.S. Fanitan belgialaista Leffeä. Siksi alkoholilain mahdollinen muuttuminen on itselleni yhdentekevä. Lain sisältö on hyväksytty, mutta vasta toisessa käsittelyssä äänestetään sen varsinaisesta hyväksymisestä. Jos kolme hallituksen esityksen kannalla ollutta silloin on poissa, lakia vastustavat voittavat.


10.12. 2017 Liike ja päämäärä

Edesmenneellä Mauno Koivistolla ja Sauli Niinistöllä on kiistämättä yhteistä ainakin presidenttiys ja varsinaissuomalainen syntyperä. Molemmat ovat toimineet myös valtiovarainministerinä. Erottavia tekijöitä on paljon. Esimerkiksi se, että Koivisto oli joukkuelajien mies ja Niinistö yksilöurheilija.

Toissapäivänä säpsähdin, kuin luin lehdestä ehdokas Niinistön vaalimainoksesta kiteytyksen Tärkeintä on liike. Politiikkaa vähänkin seuranneet yhdistävät nuo sanat oitis bernsteinilaisuuden kautta Mauno Koivistoon.
Kun eräs tv-toimittaja aikoinaan peräsi Koivistolta, minkä sortin sosialisti hän on, Manu luonnehti itseään bernsteinilaiseksi. Saattaa olla, että toimittajan lisäksi noin viidelle miljoonalle suomalaiselle Bernstein oli tuolloin täysin tuntematon nimi. Tietokirjoista sitten selvisi, että Bernsteinille tärkeintä oli liike eikä päämäärä.

Niinistö on ominut Bernsteinin-Koiviston sloganin, koska se tuotti Manulle kaksi presidenttikautta. Niinistöllä on aivan selkeä päämäärä, ja liikettä nopeuttaa vaalijuna. Hän matkii myös Koiviston puhetapaa, joka oli kuulijasta riippuen joko filosofista tai epäselvää. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että koukeroisuus johtuu varsinaissuomalaisuudesta. Tähän asti savolaisten syyksi on kylläkin lykätty se, että viäntäjän puhuessa vastuu puheen sisällöstä aina jää kuulijalle.

Niinistön vertaaminen Putiniin on mielenkiintoisempaa. Tässä muutama yhtymäkohta: Molemmat miehet ovat ikähaarukassa 65-70 vuotiaat eli kansaneläkeiässä. Isoisä Niinistö saa pian - Jenni Haukion kautta - kolmannen lapsensa. Edellisestä iloisesta perhetapahtumasta onkin jo lähes 40 vuotta. Putinilla on muutama vuosi aika päästä samaan. Kyllä hän siinä onnistuu. Eikä hän tälläkään saralla varmaan halua hävitä pienen Suomen pressalle.

Putin ilmoitti lähtevänsä ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen listalla. Saman tempun teki jo aiemmin hänen suomalainen virkaveljensä. Niinistö huudatti itsensä ”puolueettomaksi” ehdokkaaksi kannatuskorttikeräyksellä. Putin villitsi kansaa huutamaan ehdokkuudelleen daa Gaz-autotehtaan 85-vuotisjuhlassa.
Eräässä uutisessa Putinin toimintaa luonnehdittiin lähetyssaarnaajamaiseksi. Suomen eduskunnan juhlaistunnossa Niinistö antoi kansanedustajille luvan istua levittämällä kätensä kuin paavi pääsiäisenä kansaa siunatessaan. Salon Seudun Sanomissa kuva julkaistiin pääkirjoituksen yhteydessä. (8.12.2017). Hurmoshenkistä menoa 1300 kilometriä pitkän rajan molemmin puolin.

Gallupeissa sekä Niinistön että Putinin kannatus on ollut jopa 80 prosenttia. Molempien piti olla tarkkana, ettei vaan 100 olisi mennyt rikki. Nyt Niinistö on romahtanut 16 prosenttiyksikön verran eikä itänaapurikaan enää liene lähelläkään sataa. Mutta tilanteet nykymaailmassa muuttuvat sukkelaan.

Tässä suomalaisessa presidenttipelissä jännää on se, että näkyvintä kampanjaa käy ehdokas, jonka kaikki politiikan ammattilaiset uskovat tulevan valituksi jo ensimmäisellä kierroksella. Jos ja kun näin on, hänen ei kaupunkilaisjärjen mukaan tarvitsisi kampanjoida lainkaan. Sopulilauma seuraa idoliaan koko junamatkan Helsingistä Rovaniemelle. Vain täysin tumpelo ehdokas joutuisi toiselle kierrokselle saatuaan suurelta osin ilmaisen kampanjatuen, josta uutisoitu vaalimatka läpi Suomen on vain pieni osa.
______________________________________
P.S. Koivisto harrasti ampumahiihtoa jopa Neuvostoliitossakin 1940 luvulla, joukkuelaji kysymyksessä myös silloin.


4.12.2017 Arvot kohdalleen

Itsenäisyys on arvokas asia. Siksi on harmi, että sen juhlimisesta Suomessa on tehty vuoden pahin pönötyspäivä. Toinen harmitusta aiheuttava juttu itsenäisyyspäivässä on se, että sitä vietetään vuoden pimeimpänä aikana. Ulkoinen synkkyys iskee pommikonelaivueen lailla: juhlijoiden rivistö on yhtä iloinen kuin musta ruumissaatto. Riemu repeää median välityksellä vasta vuoden katsotuimmassa kättelyseremoniassa, jota varmaan jopa Korean pohjoisosassa äimistellään.

Jörn Donner sanoi kerran, että kunniamerkit ovat aikuisten karamellejä. En ole välttämättä juurikaan eri mieltä. Itselläni ei ole ensimmäistäkään prenikkaa, mutta en ole siitä katkera vaan pikemminkin ylpeä, koska arvonimet ja kunniamerkit - toisin kuin ansiomerkit - ovat ostotavaraa.

Itselläni on kolme arvoa: oppi-, sotilas- ja ihmisarvo. Kaksi ensimmäistä olen hankkinut itse, mutta kolmannen ja arvokkaimman olen saanut lahjaksi. En ole filosofian maisteri vaan kandidaatti siitä yksinkertaisesta syystä, että valmistuessani 1970-luvulla maisterin arvo olisi pitänyt ostaa. Vaikka olin vähävarainen, minulta olisi aina löytynyt se viisikymppinen, jolla maisteriksi olisin ”päässyt”. Oppiarvo vaadittiin opettajaviran saamiseksi, mutta luutnantin napeille minulla ei ole ollut minkäänlaista käyttöä.

Myös isänmaa on arvokas eikä irvokas asia. Siksi minua närkästytti suuresti, kun Jyrki Katainen aikoinaan pääministerinä otti isänmaan suojakilvekseen arkisissa päivänpoliittisissa taistoissa. Eikä siinä vielä kaikki; hän testamenttasi tuon vastenmielisen tavan seuraajalleen Alexander Stubbille. Ja kapula kiertää.

Mauttomuuden osoitus oli sekin, kun voimakkaasti ikääntynyt kenraali raahattiin kiekkoleijonien pukukoppiin nostattamaan taisteluhenkeä isänmaan puolustamiseksi. Nyt kun Suomi täyttää sata vuotta ainakin minut on jo nyt näännytetty kaikilla muistelemisilla ja teemapäivillä. En kyllä jaksa vääntäytyä television ääreen keskiviikkona edes Piia Pasasen houkuttelemana.
_________________________________________________
P.S. Suomalaisena pönötyspäivänä kaikki rituaalit toistetaan. Samanhenkisesti yllä olevakin on päivitetty versio kolmen vuoden takaa.



Uutiset Salo.fi

Taidemuseon poikkeavat vuodenvaihteen aukioloajat

Lue lisää »

Kaupunginvaltuuston kokous 17.12.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Tiedusteluvalvontavaliokuntaan pohdittiin myös emerituskansanedustajia – näin kävi kansanedustajien läheisten turvallisuusselvityksille

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tänään mietintönsä tiedustelun valvonnasta. Perustuslakivaliokunnan jäsen, SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola...

Lue lisää »

Keskustan sosiaaliturvamalli ei auennut vieläkään – SDP ja kokoomus pistäisivät työvoimapalveluihin satoja miljoonia euroja lisää

Keskustan linjasta sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen ei saanut selvää edelleenkään kukaan, kun neljä kannatukseltaan suurinta puoluetta kohtasivat...

Lue lisää »