Muualla verkossa
Joulukuu 2011
30.12.2011
Aivan aluksi tiedoksi niille, jotka ovat allergisia punaiselle varille ja puutteelliselle kirjaimistolle. Syy molempiin on tekninen, mutta se poistuu 9.1.2012 lahtien, kun loma loppuu ja teen paivitykset kotikoneella. Sitten asiaan:
Suomessa on euro ja Sri Lankassa rupia. Ennen kuin lahdin entisen tyttoystavani kanssa kaukomatkalle Colomboon, kysyin pankin karvaiselta kassaneidilta, oliko hanella rupia. Ei ollut. Mies ei ainakaan nayttanyt loukkaantuneen kysymyksestani. Kenties hanen tyossaan mahdollisesti saamat haavansa eivat olleet enaa ruvella vaan olivat jo arpeentuneet; parkinneet hanet. Enpa rupia asiaa enempaa pohtimaan. Sen kylla tiedan, etta taalla rupia saa raapia kasaan melkoisen maaran, ennen kuin niilla jotain saa, silla noin 150 rupiaa on 1 euro.
Lensimme siis Colomboon, koska sinne ei muuten hevilla paase. Ei ainakaan parkilla. Semmoisella laivatyypilla matkan tekemiseen ei nimittain parin viikon joululoma riittaisi. Helsinki-Vantaan lentokentalla olisi kylla ollut vuokrattavana parkkitilaa, jos olisi halunnut ajaa sinne omalla autolla. Me emme kuitenkaan vuokranneet tilaa vaan auton, joka ei kuitenkaan ollut mikaan tila-auto. Kylla siina silti oli tarpeeksi tilaa kahdelle pienelle ihmiselle ja yhdelle isohkolle egolle. Emme tilanneet vuokra-autoa autovuokraamosta vaan taksiasemalta, koska sielta sai samaan hintaan mukaan pirssille myos kuljettajan. Hevilla ei muuten paase taivaaseenkaan. Niin kuuluu Pietari sanoneen punkkarille taivaan portilla. Ja miksi emme uskoisi hanta.
Mika mahtoi Sri Lankan ja Salon jouluilla olla yhteista? Vastaus kuuluu:kummassakaan ei ollut lunta. Enta mika sitten oli huomattava ero? No tietenkin se, etta Suomen lansirannikolla tuulen voimakkuus oli kolminkertainen verrattuna Sri Lankan vastaavaan osaa. Muitakin eroja toki voi olla.
___________________________________________
P.S. Kylla ei ole mukavaa kuulla naita myrskyuutisia Suomesta. Ne eivat ole enaa satunnaisia vaan kertovat syvemmasta ilmastonmuutoksesta.
Hyvää joulua!
 Varpunen jouluaamuna
Z. Topelius
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
23.12.2011
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kaino toivomus, jonka toteuttamisessa on vaikeuksia perheissä, työpaikoilla, politiikassa ja yrityselämässä. Homma tökkii siis kaikkialla, missä ihmiset ylipäätänsä ovat tekemisessä toistensa kanssa.
Yhden tämän vuoden pohjanoteerauksista teki Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki –lehti, joka julkaisi pilakuvan Timo Soinista tonttuineen. Ei kuvassa sinällään mitään paheksuttavaa ollut, mutta pukin ja parin tontun suuhun laitetut repliikit eivät olleet mauttomia vaan pahanhajuisia sekä alatyylisiä.
Niinpä persujen Jussi Halla-aho tarttui heti tarjottuun tilaisuuteen ja julkaisi kotisivullaan pilakuvan repliikit omana jouluisena tervehdyksenään. Käytetty kieli on niin paksua, että Halla-ahon pitäsi jälleen joutua sekä leivättömän pöydän ääressä että perussuomalaisten toverituomioistuimessa vastaamaan kirjoittelustaan. Vaan eipä kai joudu, koska hän on vai siteerannut kristillistä julkaisua. Saas nähdä, millainen joulupuuro asiasta seurakuntayhtymässä saadaan aikaiseksi.
Paikallinen lehti puolestaan uutisoi tänään, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa yksityiset jäteyhtiöt toimittamaan kaikki asumisjätteet Rouskikselle. Tämä päätös koskee Salossa ymmärtääkseni ainoastaan yhtä yhtiötä.
Salon Jätehuolto löyhkää ainakin kahdesta syystä: Ensinnäkin siksi, että yhtiö käyttäytyy kuin sen johto ja johdon palkkaama juristi olisivat lukutaidottomia. Pussihousupäättäjäkin tietää, että yhdyskuntajätteen omistaa kunta.
Salon Jätehuolto ei tätä ole ymmärtänyt, vaikka asian on sille päätöksillään jo aiemmin selittänyt ympäristökeskus sekä Turun hallinto-oikeus.
Lukutaidottomuuden lisäksi yhtiön johto on uppiniskainen. Yhtiön edustajana Esa Brandt sanoi tänään SSS:n mukaan, että KHO:n ”ratkaisu ei vaikuta yhtiön toimintaan mitenkään”. Herra varjele! Mitä lainkuuliaisuutta voidaan edellyttää yhteiskunnassa, jossa paikallinen tunnettu yrittäjä haistattaa oikeuden päätöksille pitkät.
Jätteiden kuljetuskartelli on sitten oma juttunsa. Siitä olen kirjoittanut riittämiin jo aiemmin ja seison sanomisieni takana. Jos potentiaalinen lukija on niistä kiinnostunut, hän voi käydä lukemassa niitä kirjoitukset-kansioissa.
_________________
P.S. Sopiva musiikkikappale tähän loppuun olisi Porilaisten marssin paikallinen sovitus nimellä Salolainen farssi.
22.12.2011
Kyllä ei ole hyvä, että ihmiset eroavat, koska melkein jokainen ero inhimillinen konkurssi. Tämä ”sääntö” koskee kuitenkin pääasiassa vain avio- ja avoliittoja. Konkurssi ei ymmärtääkseni koskaan ole hyvä asia muille kuin epärehellisille yrittäjille, joita Suomessakin kieltämättä on liikaa. Erot julkisista tehtävistä ovat taas aivan eri juttu.
Minulta on viime päivinä monesti kysytty, miksi Jukka Roos erosi kunnallisista luottamustehtävistään. Mikäpä minä olen antamaan muita vastauksia kuin toistamaan sen minkä Jukka itse on sanonut. Hänen antamansa lausunnot on julkaistu ainakin kolmessa lehdessä: perniöläisessä, salolaisessa ja turkulaisessa. Luettakoot ne sieltä.
Valtakunnallisesti merkittävä ennakoiva ay-eroilmoitus saatiin, kun Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola (kok) ilmoitti eilen, että hän jatkaa tehtävässään vain kesän 2013 liittokokoukseen asti. Kun tarkastelee hänen lähtöilmoitustaan positiivisessa valossa, voi pitää hyvänä, että tämä tieto tuli tehyläisille aktiiveille ajoissa.
Jos taas ottaa (inho)realistin näkökulman, voi kysyä, lähtikö puheenjohtaja siksi, että hän neljä vuotta sitten ajoi Tehyn sivuraiteelle tai umpikujaan, josta järjestöllä eikä puheenjohtajalla näillä näkymin ole kunniallista paluuta.
Muistettakoon, että Laitinen-Pesola tuolloin irrotti Tehyn kunnallisesta pääsopimuksesta. Se on neljän vuoden ajan tarkoittanut käytännössä sitä, että kaikki muut kuntapuolen työntekijäjärjestöt ovat neuvotelleet kunnalliset sopimukset, joihin Tehy on voinut vain yhtyä tai olla yhtymättä. Vuoteen 2007 asti Tehy oli kunnallisessa sopimuspöydässä mukana yhtenä neuvottelijaosapuolista.
Sitten on vielä tapaus Mari Kiviniemi. Hän ei ole ainakaan tähän iltaan mennessä ilmoittanut eroavansa keskustan puheenjohtajan paikalta. Se olisi kuitenkin hänen kannaltaan suotavaa, sillä eroaminen on puolueen puheenjohtajalle aina kunniallisempaa kuin että jää valitsematta uudelleen eli tulee erotetuksi. Kiviniemen lähtölaskenta on alkanut. Onko hän itse tämän havainnut?
____________________
P.S. Mari Kiviniemi putoaa, vaikka media on häntä hellinyt. Jutta Urpilainen pärjää mediasta huolimatta, mikä tuntuu ärsyttävän monia, niin yksityisiä kuin niitä, jotka yksityisten mielipiteitä muokkaavat.
20.12.2011
Paikallislehden nettiuutinen kertoi tänään, että Jukka Roos on pyytänyt eroa kunnallisista luottamustoimistaan. Jos en muista väärin, niin Jukan ainoa kunnallinen luottamustoimi on valtuuston jäsenyys ja sen puheenjohtajuus. Kyllä siinä riittävästi tekemistä on. Joka viikko istunto hallituksen pöytäkunnassa, kerran kuussa valtuuston kokous ryhmineen, lisäksi erilaisia kissanristijäisiä. Muistuttaa papin virkaa: on vihkimistä, surevien lohduttamista ja lupauksien antamista paremmasta. Toisaalta erona lienee se, että papille ei haistatella.
Eihän juttu kuulemma kovin kauaa ollut framilla. Maailma menee näet eteenpäin kuin ranskalainen luotijuna. Niinpä Prisman rakennustyömaan tuulet ja Kosken kunnan tervetulokyltit sysivät erouutisen tuota pikaa käytettyjen aineistojen jätesäiliöön. Muistuu mieleen Rasilan Matti, jolla oli tapana valmiiksi taputelluista asioista todeta: ”Ruumis on nähty, pannaan kansi kiinni”.
Etelä-Salon valtalehdessä Jukka on eroilmoituksestaan todennut, että ”tunnit tulivat täyteen”. Minä tulkitsen tuota lausumaa niin, että malja tuli kukkuroilleen ja vuoti yli. Samassa aviisissa hän manasi sitä, että hänet tunnetaan näillä kulmilla niin hyvin, että se häiritsee jo yksityisyyttä, negatiivisuus on korkeassa kurssissa.
Voin hyvin kuvitella – itse asiassa tiedänkin - että Jukan hihoissa on viime kuukausina riittänyt roikkujia, jotka eivät ole uineet liiveihin esittääkseen sydämellisen kiitoksensa siitä, mitä ovat saaneet. Tuskin ovat Perniössä muistaneet edes sitä, että etelä-Salossa kunnallisvero on ollut jo kolme vuotta pari prosenttiyksikköä alempi kuin itsenäisessä Perniössä vuonna 2008. Tämä on sitä ei tän koska mittä saara-liikettä. Perniö on mielentila!
Koska Jukka Roos on myös entinen kansanedustaja, hänen luopumisensa Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtajuudesta ei ole poliittisesti mikään pikkujuttu, kenties jopa valtakunnantason uutinen.
Jos minä saisin päättää, antaisin valtuuston puheenjohtajan nuijan Saija Karnistolle ja tekisin Jorma Elovaarasta valtuustoryhmän puheenjohtajan. Silloin Elovaara voisi jatkaa myös hallituksen varapuheenjohtajana.
_________________________
P.S. Marttilan kunta hakee kunnanjohtajaa. Hakijoita oli tusinan verran, mutta hakuaikaa jatkettiin. Olikohan niin, että hakijoissa oli päteviä mutta ei sopivia (lue: kepulaisia).
18.12.2011
Suomi saa 12. presidenttinsä ensi vuonna. Aika usein sanotaan, että meillä on ollut hyvä herra- tai pressaonni. Tämän päivän missikisatyyliin kuuluu, että virkaan pyrkiviltä kysytään, kuka entisistä 11 päämiehestä on merkittävin. Tällaiset tenttaukset kuuluvat samaan sarjaan kuin jo klassikoksi luokiteltava kysymys: olette lakannut hakkaamasta vaimoanne, kyllä vai ei? Tai sitten pannaan oikein paha: kummasta tykkäät enemmän lihapullista vai hajuvedestä.
Kaikki presidentit eivät ole yhtä merkittäviä, vaan mielestäni puolisenkymmentä kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Ei ole tarkoituksenmukaista laatia ryhmän sisäistä paremmuusjärjestystä, koska heidän ansionsa eivät ole yhteismitallisia. Jokainen aika vaatii omanlaisensa johtajan.
Yhden tarkastelukulman tarjoaa ajallinen kolmijako. Itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenien ykkönen on ilman muuta laillisuusmies K.J. Ståhlberg, jolla oli merkittävä rooli presidenttikautensa jälkeenkin. Kolme ensimmäistä päämiestä olivat kaikki yhden kauden presidenttejä.
Ståhlberg olisi ehkä tullut valituksi uudelleen, mutta hän ei lähtenyt ehdolle. Tasavaltalaisena hän halusi varjella demokratiaa pitkäaikaisilta johtajilta. Lauri Relanderin ainoa ansio lienee, että hän nimitti Suomen ensimmäisen naisministerin, Miina Sillanpään. Kolmas presidentti oli Suur-Suomen luojaksi halunnut P.E. Svinhufvud.
Vuosina 1937- 1946 meillä oli kolme päämiestä, joista luokituksessani kukaan ei kohoa presidenttien ykkösluokkaan: Kyösti Kallio oli vanha ja heikko, Risto Ryti kiistanalainen ja C.G.E. Mannerheim ensisijaisesti sotilas ja ylipäällikkö.
Sodan jälkeisistä merkittäviä ovat J.K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. Paasikivi johti Suomen pois sodasta ja pyrki opettamaan kansalaisille, että viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Kekkonen ei ole idolini, mutta olisin epärehellinen, ellen tunnustaisi hänen suurta rooliaan sekä sisä- että ulkopolitiikassa.
Olin 29-vuotias, kun hänen valtakautensa päättyi. Minulla ei siihen mennessä ollut kokemusta kenestäkään toisesta presidentistä. Siksi muistan elävästi hänen hautajaisensa 7.9.1986, nuoremman poikani viettäessä ensimmäistä syntymäpäiväänsä.
Kekkosen 25 vuoden presidenttiyden – joidenkin mielestä jopa itsevaltiuden – jälkeen, siirryttiin demokratian ja parlamentarismin aikaan. Mauno Koiviston tultua virkaan lähtien maan kaikki hallitukset ovat istuneet koko vaalikauden.
Vielä 1987 presidentti oli aktiivinen hallitusta muodostettaessa, mutta sen jälkeen asia on kuulunut eduskunnalle, eli puolueille. Koivisto oli poliitikkona bernsteinilainen ja presidenttinä ståhlbergiläinen. Kahden kauden rajoitus ei koskenut vielä Koivistoa, joten hänet olisi valittu varmaan kolmannenkin kerran, mutta hän toimi kuin esikuvansa vuonna 1925; ei halunnut ehdolle. Tarja Halonen lunastaa paikkansa A-ryhmässä Suomen tasavallan ensimmäisenä naispresidenttinä.
Seuraava presidenttimme tulee olemaan kaikkien vallattomin. Hänellä ei ole mahdollisuuksia nousta valiojoukkoon muuten kuin toimimalla aktiivisesti niin, että presidentti-instituutio lopetetaan tarpeettomana helmikuussa 2018.
________________________
P.S. Kekkonen soitti Brezneville Moskovaan. Pääministeri katseli vieressä, kuinka presidentti vastaili puhelimeen: Da.. da.. da.. da.. da.. da.. da.. da.. njet.. da.. da.. da.. da.. da.
Puhelun jälkeen pääministeri kysyi lähes hädissään:
- Uskalsitko oikeasti vastata "njet" Brezneville?
- Joo, silloin kun Breznev kysyi, eikö ole rasittavaa vastata jatkuvasti "da".
17.12.2011
Salon kaupunginvaltuusto päätti torstaina ensi vuoden talousarviosta. Loppusumma kasvoi vain sosiaalisen luototukseen myönnetyllä 100.000 eurolla. Kasvu on kohtuullinen ja hyväksyttävä. Olen itse ollut kannattamassa sosiaalista luototusta mutta jäänyt vähemmistöön. Tähän asti keskustaoikeisto on nimittäin aatteellisella määrätietoisuudella torpannut luototusaloitteet.
Nyt takki kääntyi, ja hyvä niin; parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Perjantainen paikallislehti kertoi niiden valtuutettujen nimet, jotka vieläkin äänestivät vastaan. Heitä oli 12, ja joukkoa voidaan kutsua mustaksi tusinaksi. Tämä homogeeninen sakki muodostui jalkapallojoukkueellisesta kokoomuslaisia henkisenä johtajanaan Kalevi Satopää.
Nimilista ei yllättänyt, sillä siinä olivat kaikki jokainen on oman onnensa seppä-ideologian vankkumattomimmat kannattajat. Olikohan Lundénin Mikko kuitenkin ryssinyt nappia painaessaan? Väärin hän joka tapauksessa äänesti.
Kyllä salolainen kunnallispolitiikka on mielenkiintoista seurattavaa. Ne valtuustoryhmät, jotka pyrkivät olemaan muuta kuin varpusparvi tai suvivirren jälkeen kesälomalle säntäävä alakoululuokka, käyttäytyvät kuin varpusparvi tai alakoululuokka. Liuta lintuja sotkee usein ympäristöä, alaluokkalaiset puolestaan eivät käytä persoonapronomineista kuin yksikön ensimmäistä.
Kokoomuksen sisällä on nyt todistetusti muutaman palkansaajan ja muiden yrittäjien muodostama sisäinen oppositio. Demareiden rivissä taas on niitä, jotka eivät koskaan tule oppimaan, mitä solidaarisuus ja sitoutuminen tarkoittavat. Äänestyskäyttäytyminen on kuviteltujen omien polkujen kulkemista tai sitten kyläkunnan puolesta puhumista. Täältä katsomosta totean, että ei se paljoa lämmitä, jos voittaa yhden taistelun mutta häviää koko sodan. Jään odottamaan, kuka demariryhmästä vielä lähtee.
Valtuusto on saanut myös paikallisen hakkaraisensa, kun perussuomalaisten ”ryhmässä” kesällä tehtiin sukupuolenvaihdos. Voi olla, että puheenjohtaja joutuu jatkossa puuttumaan loppukaudeksi valtuustoon tulleen puheisiin, sillä hän ei välttämättä halua tehdä eroa toriturinoiden ja valtuustopuheenvuorojen välillä.
Salon valtuuston budjettikokous ei olisi mitään, ellei pöntössä kävisi puhumassa valtuutettu, joka omasta mielestään on ainoa talousasioista jotain ymmärtävä. On aivan loogista, että autonasentajan tulee tietää menopeleistä enemmän kuin autoilijat keskimäärin, mutta kyllä heistä monella on valtavasti osaamista. Paikallislehden mukaan talousneuvos piti – laskujeni mukaan kuudennen kerran – saman puheenvuoron, mutta ei hän tälläkään kertaa tehnyt muutosesitystä.
________________________
P.S. Kun 1800-luvulla mietittiin Suomen rahayksikölle nimeä, markka löi kilpailussa sataikon, omenan ja suomon. Meillä valuuttana pitäisi olla juro. Siinä yhdistyisivät suomalainen kansallisluonne sekä englantilainen ääntäminen: euro (juurou).
14.12.2011
Suomen presidentinvaaleista on tehty missikisa, jossa kuitenkaan ei ole kaunottaria eikä siksi uimapukukierrostakaan. Tänään oli maikkarin vaalikeskustelu, jota jaksoin seurata tasan tunnin. Suurin syy vastaanottimen sulkemiseen oli siinä, että en kestä toimittaja Timo Haapalaa. Hän on piilorasistinen, julkipuolueellinen, epäprofessionaalinen ja vieläpä moukkamainen.
Viime presidentinvaaleissa YLE:n toimittaja Juha-Pekka Rantala ”haastatteli” nokakkain jokaista ehdokasta. Hän oli päällepuhumisineen ja vinoiluineen niin törkeä kaikkia ehdokkaita kohtaan, että niiden tenttien jälkeen mies hävisi kuvaruudusta. Nyt MTV3:n pitäisi tehdä hävittämistemppu Haapalalle. En minä pääluottamusmiehenä potkuja Haapalalle esitä; ainahan television uutistoimituksessa tarvitaan ruudussa näkymätöntä avustajakuntaa ja kahvinkeittäjää.
Mitä hän sitten tänään teki? Hän kysyi Niinistöltä, onko Tarja Halosen arvostelu tässä vaiheessa verrattavissa mummon potkimiseen. Niinistö sanoi suoraan, että hänen mielestään toimittaja oli mauton. Haapala tajusi itsekin kämmänneensä, ja siksi hän halusi myöhemmin antaa takaisin: Hän kehotti Niinistöä kertomaan kantansa EU-puolustuksesta niin selvästi, että kuulijan ei tarvitse arvuutella, mitä tämä tarkoittaa.
Mauttomana pidin myös sitä, että hän kutsui osaa ehdokkaista dinosauruksiksi. Kyllä hänen puheissaan beduiiniarmeijakin vilahti.
Melkeinpä jokaiseen kysymykseensä toimittaja Haapala sisällytti jonkin oman arvostuksensa, mikä politiikan toimittajalle on helvatin pitkä miinus. Minä kutsun sitä journalistiseksi populismiksi. Haapala kosiskelee avoimesti katsojia pyrkimällä mollaamaan poliitikkoja. Hän tietää, että siitä kansa tykkää kuin hullu puurosta.
Tuntuu melkein siltä, että hän ei edes pyri saamaan aikaan asiallista keskustelua. Timo Haapala on toimittajien Sami Helenius, joka ei ollut kiekkokaukalossa pelaamassa vaan tappelemassa. Olen ymmärtänyt, että Helenius on ”uransa” lopettanut. Luojan kiitos!!
_________________________
P.S. Iso Jytky on nyt sitten julkisesti tunnustanut, että hänen johtamansa puolueen vaaliohjelma oli vitsi, jolla haluttiin provosoida tosikkoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Hakkarainen, Halla-aho, Hirvisaari & kumppanit eivät ole edes puujalkavitsejä, joita voisi käyttää loppukevennyksissä.
11.12.2011
Kallonkutistajat puhuvat ihmisen joutumisesta epämukavuusalueelle, silloin kun häntä ahdistaa. Itse olen viimeisten viikkojen ajan ollut vahvasti epätietoisuusalueella. Tämä on johtunut siitä, että ns. riippumaton ja muu kaupallinen media Helsingin Sanomat ja MTV3:n uutiset etunenässä on pitänyt tulitaukoa: asenteellinen valtiovarainministerin nokkiminen on ollut varsin vähäistä. Valistunut arvaukseni on, että paukut ovat olleet aivan lopussa.
Nyt perjantaisen EU:n huippukokouksen jälkeen on havaittavissa selvää tulitoiminnan vilkastumista tällä lohkolla. Ensi viikon aikana tulemme varmaan kokemaan päivittäistä rumputulta.
Valtamedian kommenteissa mielenkiintoista on ollut se, että sillä on valmius vaikka lakaista suomalainen demokratia maton alle, kun Kataisen ja Stubbin käsityksiä huippukokouksen päätöksistä uutisoidaan. Suomi ei ole haluamassa pois euroalueen ytimestä. Sitä haluavat käytännössä Ranska, Saksa ja Italia, jotka ovat halukkaita pistämään pienten jäsenmaiden tahdon omaan taskuunsa.
Minkähän älämölö mediassa syntyisi, jos SDP:n eduskunta-, hallitusryhmä tai yksittäinen ministeri alkaisi kaivaa maanalaista tunnelia demokratian ali päästäkseen johonkin haluamaansa poliittisen tavoitteeseen. Tuomio viestimissä olisi kylmä ja selvä: kuvainnollinen verbaalinen niskalaukaus. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä; niin on isänmaallisuuskin.
Suomen hallitus ja eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat olleet yhtä mieltä siitä, että 85 prosentin määräenemmistösäännös ei sellaisenaan voi olla noin vain hyväksyttävissä, koska silloin eduskunta – perustuslain vastaisesti – luovuttaisi budjettivaltaansa maan rajojen ulkopuolelle. Teoriassa se olisi mahdollista, mikäli 2/3 eduskunnasta asettuisi esityksen taakse. Sitä ennen pitäisi asia saada julistettua kiireelliseksi. Nyt vain on niin, että tänään on helpompaa tehdä naisesta mies kuin saada toinen oppositiopuolueista tukemaan jotakin hallituksen europoliittista linjausta. Tässä asiassa ei hallituksen tule tukea keskustalta ja perussuomalaisilta hakeakaan.
Keskustapuolueen lausuntoja jakelee nykyään Kimmo Tiilikainen, eikä niissä ole ollut päätä eikä häntää. Perjantain huippukokouksen jälkeisiä hän kommentoi tavalla, jota voi kuvata jakomieliseksi. Hänen mielestään nyt syntynyt tilanne, jossa Suomen hallitus on eri linjoilla kuin muut euromaat, on suoraa seurausta valtiovarainministerin ”vakuussekoilusta”.
Kansanedustaja Tiilikaisen vetämä keskustan eduskuntaryhmä on kuitenkin ollut sitä mieltä, että Suomen tahtoa ei saa sivuuttaa hyväksymällä hätätilanteissa yksimielisyyden sijasta määräenemmistöllä tehdyt päätökset. Kukapa kertoisi Tiilikaiselle, mitä mieltä hän oikein on?
______________________
P.S. Paavo Väyrynen on julkisuudessa heittäynyt hauskaksi. Eilisessä Uutisvuodossa hän löi hauskuudessa Ison Jytkyn 100-0.
10.12.2011
Arvoisa lukija!
Kotisivujeni ulkoasu on nyt saanut uuden ulkomuodon. Oleellisin tekninen uudistus on, että blogiin pääsee nyt suoraan ilman välilehtien selailua. Tämän muutoksen tein siksi, että blogi on nyt ja jatkossakin sivujeni keskiö.
Koska keskityn lähinnä tämän sivun päivittämiseen, muu sisältö on vielä entisellään. Päivitän muitakin sivuja kyllä siinä vaiheessa, kun inspiraatio iskee.
Kaksi päivää sitten esitin jälkikirjoituksessa kysymyksen, mitä eroa on Niinistöllä ja Putinilla. Saamatta jääneiden vastauksien perusteella teen sen johtopäätöksen, että oleellista eroa sivulla vierailijoiden mielestä miesten välillä ei ole.
Minusta eroja on paljonkin. Yksi oleellinen on, että Putinin rinnalla Niinistö on noviisi. Putin on näet ehtinyt jo olla sekä maansa pääministeri että presidentti. Naapurin mies ei myöskään ole mikään puolivallaton vaan MIES isoilla kirjaimilla. Se mikä hänen miehisyydessään on positiivista tai negatiivista, jää potentiaalisen lukijan ratkaistavaksi.
Tervetuloa uudelleen!
________________________
08.12.2011
Suomessa pidetään presidentinvaali tammikuun 22. päivänä 2012. Mikäli voittaja ei selviä varsinaisella peliajalla, kaksi parasta kohtaa toisensa rangaistuslaukauskilpailussa viides helmikuuta. Varjovaaleja muistuttavia gallupeja on järjestetty ja tullaan jatkossakin järjestämään lähes viikoittain. Tulokset ovat propagandistisen yksioikoista kuunneltavaa. Niistä minulle tulevat mieleen Sairilan alakansakoulun uskonnontunnit: Jokaiseksi tunniksi piti opetella ulkoa jokin virsi tai uskonnollinen kertomus. Kyllä minä ne kohtuullisesti osasin, mutta joskus lisäsin myös omiani itselleni ikävin seurauksin.
Esimerkkinä tarina pienestä miehestä Sakkeuksesta, joka oli kiivennyt puuhun nähdäkseen paremmin väkijoukon keskellä olleen Vapahtajan. Jeesus pysähtyi kuitenkin puun alle ja sanoi:”Sakkeus, tule alas”. Jatkoin tuosta repliikistä tarinaa kertoen, että Sakkeus tuli alas puusta niin, että kaarna rapisi. Sen johdosta opettaja Linda Pursiainen käänsi mojovasti korvaani. Mikäli hän olisi ollut opettajani vielä kolmos-nelosellakin, minulla olisi nyt varmaan painijan kukkakaalikorvat.
Takanani istunut kaveri oli muuten varsinainen verbaalinen jonglööri: hän pystyi kertomaan minkä tahansa uskonnon ulkoläksyn vetämättä välillä kertaakaan henkeä. Se oli sitä kuuluisaa, nyt jo kadonnutta kansanperinnettä eli hauki on kala, hauki on kala-pedakomiikkaa.
Historia toistaa itseään, sillä sama pätee näihin gallupeja kommentoiviin maikkarilaisiin: ”Haukion kala, Haukion kala” heiltä tulee yhtä räväkästi kuin luodit Lahti-Saloranta pikakivääristä Kollaalla.
Jenni Haukiota ns. riippumaton media pitää seuraavana linnanemäntänä Haloskan jälkeen. Haukion kala on Saukki, joka jäi Jennin pyydykseen muutama vuosi sitten. Saukki ei kuitenkaan ole säynävä tai sulkava eikä mikään muukaan kalalaji. Kyseessä on Salossakin esiintynyt mutta täällä sukupuuttoon kuollut puhtaasti poliittinen eläin.
Minulle Saukki tuo mieleen pikkuoravat. Elmeri ja Simeoni 50 vuoden takaa puolestaan muistuttavat äänenkäytöltään maikkarin nykyisiä politiikan toimittajia.
Se minua edelleen ihmetyttää, miksi media mainostaa suosikkiaan lempinimellä Sale, vaikka asianomainen on monta kertaa julkisuudessa kertonut, että häntä ei koskaan ole kutsuttu Saleksi vaan Saukiksi.
______________________
P.S. Tämä on lukijakysymys: Mitä eroa on Putinilla ja Niinistöllä? Ole hyvä ja lähetä vastauksesi sähköpostiini ja osallistut (pikku)jouluarvontaan!
05.12.2011
Ajattelutavat muuttuvat, jotkut niistä jopa kehittyvät ajan myötä. Aloitan lähestymiseni asiaan itselleni läheisestä koulumaailmasta.
Vielä 1970 luvun alussa kielten ylioppilaskirjoituksissa oli käytössä arviointijärjestelmä, jossa abiturientti ei saanut pisteitä siitä, mitä hän osasi. Häntä sakotettiin miinuspistein virheistä eli siitä, mitä hän ei osannut. Kakkosen (-2) virhe oli pienin ja yhdeksän (-9) pisteen menetys tarkoitti kardinaalimunausta. Yksi sellainen suuri moka käännöksessä suomesta tavoitekielelle vei kirjoittajalta mahdollisuuden laudaturiin, vaikka pienempiä virheitä kyllä sai olla yhteensä 18 pisteen edestä.
Nyt jo usean vuosikymmenen ajan arviointitapa on ollut käänteinen: kirjoittaja saa pisteitä osaamisestaan. Negatiivisesta arvioinnista on siirrytty positiiviseen. Hieno homma!
Positiivista ajattelua myymällä voi tänään jopa elättää itsensä. Suomessakin on vaikka kuinka monta konsulttia, jotka kiertävät yrityksissä ja julkisissa laitoksissa julistamassa ilosanomaansa.
Konsultit lähtevät siitä, että on positiivista aina ajatella lasin/pullon olevan puolitäynnä eikä puolityhjä. He eivät kuitenkaan ohjetta antaessaan ota huomioon sitä, mitä ainetta lasissa tai pullossa on, linnunmaitoa vai kalanmaksaöljyä.
Nämä konsultit eivät pelkästään kiertele, vaan he lyövät rahoiksi kehumalla/kannustamalla kuulijakuntaansa evankeliuminsa kulmakivillä:
Luota omaan itseesi ja tekemiseesi! Usko omaan ruusuiseen tulevaisuuteesi! Ymmärrä, että jokainen on oman onnensa seppä! Ja kaiken kukkuraksi: muista, että yksilöllisyys kulkee yhteisöllisyyden edellä.
Koska en ole konsultti, annan seuraavassa aivan ilmaiseksi muutaman vihjeen, joiden avulla yhteiskuntaelämän ilmiöitä voi selittää itselleen positiivisen ajattelun kautta:
Viikonloppuna uutisoitiin, että Suomessa tuloerot ovat revähtäneet: Kaikkein varakkaimpien (10%) perheiden käytettävissä olevia tuloja kuvaava käyrä nousee 45 asteen kulmassa koilliseen. Varattomimman kansanosan (10 %) tulojen kehitys puolestaan muistuttaa vihanneksen aivokäyrää.
Positiivinen ajattelutapa: Miksi ei verrata myös perheiden menojen kasvun eroja? Suurituloisten kulutusmenot Suomessa ovat nimittäin lisääntyneet valtavasti, monin verroin enemmän kuin vähätuloisten.
Verotus on kiristynyt ja kiristyy jatkossakin. Suomessa moni palkansaaja joutuu maksamaan ansiotuloistaan korkeaa veroa.
Positiivinen ajattelutapa: Mikäli hallituspuolueista kokoomus saa kantansa läpi, verotus kiristyy samalla prosenttiyksiköllä kaikissa tuloluokissa. Suurituloisia ei siis tulla suosimaan. Se joka niin väittää, syyllistyy karkeaan agitaatioon pääministeripuoluetta vastaan.
Monet ovat erittäin huolissaan siitä, että Sauli Niinistöstä voisi tulla Suomen seuraava presidentti, joka virkaan mahdollisesti päästessään häikäilemättömästi edistäisi eriarvoisuutta.
Positiivinen ajattelutapa: Niinistö ei ole mikään riski pienen kansalaisen kannalta. Hän on työväen ehdokas, jota jo nyt suurin osa työttömistäkin kannattaa. Työttömyyskorvauksien puolittamista hän esittää aikaisintaan kesäkuussa 2012. Natomyönteisyytensäkin hän tuo esiin aikaisintaan syksyllä 2012. Tavallinen pienipalkkainen tai työtön suomalainen voi gallupissa huoletta kannattaa Niinistöä. Siitä ei hänelle vielä koidu mitään haittaa. Pääseepähän hän kerrankin parhaiten toimeentulevien (10 %) suomalaisten joukkoon. Se on nannaa itsetunnolle!
______________________
P.S. Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?
03.12.2011
Tämän päivän paikallislehti kertoi, että eräs Salon kaupungin johtoryhmän jäsenistä on hakenut johtavan virkamiehen paikkaa Salon pohjoispuolelta. Johtoryhmän ytimen muodostavat kaupunginjohtaja, kolme toimialajohtajaa sekä kolme konsernijohtajaa. Näistä seitsemästä nyt yhteensä neljä on jossain vaiheessa ollut hakeutumassa toisen työnantajan leipiin.
En kirjoita asiasta siksi, että pitäisin pyrkimistä vihreämmälle oksalle jollakin lailla paheksuttavana. Sitä voisi pitää hämmästyttävänä siksi, että uusi Salo täyttää kuukauden päästä vasta kolme vuotta. Siinä ei kuitenkaan ole mitään ihmettelemistä, kun asiaa miettii vähän tarkemmin. Jos ja kun julkishallinnon virkamies haluaa työelämässä uusia haasteita, hänen on oltava aktiivinen silloin, kun hän on sopivimmassa eli 43-49 vuoden iässä. Äidilläni oli tapana sanoa, että ei hiiri makaavan kissan suuhun juokse. Eikä kylmän raudan takomisesta saa muuta kuin korkeintaan kipeät lihakset.
Kaupungin johtoryhmän ytimen virkamiehistä kukaan ei ole syntyperäinen salolainen, mikä varmaan ei ainakaan korota kynnystä laittaa hakemusta jopa Varsinais-Suomen ulkopuolellekin. Täällä syntyneistä ja kasvaneista monet nimittäin muistuttavat turkulaisia, jotka emotionaalisesti elävät edelleen 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Heille Turku on edelleen maan napa, vaikka Helsinki pääkaupunkina viettää ensi vuonna jo 200-vuotisjuhliaan. Turkulaiset eivät ole jääneet juoksu- vaan vallihautoihin.
Minulle muualta tulleena Turku on se, mikä se todellisuudessa on: entinen pääkaupunki, jolla on takanaan loistava tulevaisuus kuten paikallaan jököttävällä virkamiehelläkin.
Itse olen ollut ja olen jatkossakin Salossa kiinni työni vuoksi. Olen vilpittömän tyytyväinen siitä, että töitä on riittänyt jo kohta kolmen vuosikymmenen ajan. Vaikka minulla onkin vakituinen työpaikka täällä, se ei minusta tee Salojoesta kaunista eikä torista ainutlaatuista. Kesäkaupunkeja, joissa on vilkas tori ja puhdas vesistö, on Suomessa – jos nyt ei pilvin pimein – niin ainakin kymmenittäin.
Vaikka Salon virkamiehet eivät ehkä pyrikään hakeutumaan muualle paikallispoliitikkojen vuoksi, nämä voisivat keskustella peilinsä kanssa. Toivoisin, että kukin kaupunginhallituksen jäsen miettisi tykönään, onko hän tehnyt kaikkensa, jotta yhteistyö asioita valmistelevien virkamiesten ja hallituksen kesken toimisi saumattomasti.
Ei kaupunkia voida johtaa näpräilemällä pikkuasioiden parissa tai jättämällä hallitusaloitteita ja selvityspyyntöjä, joiden päätarkoituksena on vain todistella äänestäjille omaa aktiivisuuttaan. Pikkukunnan kunnanhallituksessa istumalla on saattanut saada reppuunsa aivan riittämättömät eväät matkalle isompaan organisaatioon.
Siksi olisikin ollut äärimmäisen tärkeää, että hallituksessa voimasuhteet ympäristön ja ydinkeskustan kesken olisivat fifty-fifty eli 6-7. Nyt lukemat ovat 9-4, mikä valitettavasti ei jää näkymättä.
_____________________
P.S. ”Tulis lama, joka laskis moraalia”, vanhapiika mietiskeli.
| ||