slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Helmikuu 2019

25.2.2019 Soten kaatajat?

Juha Sipilän hallitus on kuin maratoonari, joka simahtaa totaalisesti 41 kilometrin kohdalla. Se ei ole yllätys silloin, kun juoksija on jo aikaisemmin kärsinyt lihaskrampeista ja huimauksesta. Pari kertaa on pitänyt oksentaakin. Perusteeton usko omaan tekemiseen on kuitenkin niin vahva, että maaliin pyritään vaikka kontaten. Selvää on kuitenkin, että tulostavoite ja hyvä sijoitus ovat karanneet saavuttamattomiin.

Tiettyyn rajaan asti voin ymmärtää, että hallituspuolueet yrittävät pitää yllä illuusiota siitä, että sote-laeista äänestetään vielä ennen vaaleja, ja että ”uudistus” saadaan maaliin. Pääministeri yhteistyökumppaneineen ei yksinkertaisesti voi nostaa käsiä pystyyn tässäkään vaiheessa, kun selkä jo on seinää vasten. Ei, vaikka se onkin kaupunkilaisjärjen vastaista. Asianomaisten näkökulmasta se vaikuttaisi näet raukkamaiselta ja oman taitamattomuuden myöntämiseltä. Nyt on tärkeintä tehdä töitä sen eteen, että oppositio saataisiin näyttämään syylliseltä hankkeen kaatumiseen.
Arvoisat hallituspuolueiden edustajat! Kuinka looginen teistä on ajatuksenne, että vähemmistössä oleva oppositio hallitsee maata? Jos pystytte tämän myyttinne myymään äänestäjille, olette fakiireita ja silmänkääntötemppujen tekijöitä.

Itse en pitäisi tosiasioiden tunnustamista raukkamaisuutena, mutta taitamaton hallitus hankkeissaan on ollut. Oma vika on, kun se ei saa läpi haluamaansa, vaikka sillä näihin päiviin asti on ollut määräenemmistö niin eduskunnassa kuin valiokunnissakin. Nyt se on hupenemassa: rotat hyppivät yli laitojen, ennen kuin laiva uppoaa.

Siniset, joka irtosi perussuomalaisista, murenee murenemistaan. Siniseen tulevaisuuteen tuijottajia oli 20 ja nyt vaisuuteen vajonneita 17. Heistä hallituksen uskollisia sote-sotureita tämän päivän tietojen mukaan korkeintaan 15.
Sinisten soteasioiden pääneuvottelija Vesa-Matti Saarakkala totesi tänään ykskantaan, että valinnanvapaus ei istu ”uudistukseen”. Pentti Oinonen, jonka Timo Soini sanojensa mukaan nosti eduskuntaan järkäten hänelle muutakin tekemistä kuin potkukelkan työntelyä Rautavaaralla, on sanonut äänestävänsä hallituksen esityksen vastaisesti. Ei ole porukka Simon Elon eikä Sampo Terhon hyppysissä. Kuinka olisikaan?

Pääministeri Sipilä sanoi Anne Berner-jupakan yhteydessä, että Berner ei tule istumaan kahdella pallilla, koska loppukeväästä hallitus on pelkkä toimitusministeriö, joka hoitaa vain juoksevat asiat. Sipilä ilmeisesti tarkoitti vaalien jälkeistä aikaa. Mutta eikö hallitus muutu sellaiseksi jo siinä vaiheessa, kun hallituksenkin on pakko myöntää soten kaatuminen? Silloin Sipilän tulisi lunastaa tulos tai ulos-lupauksensa? En tosin usko, että hän pitää sanansa. Todennäköisempää olisi, että Suomi voittaisi Seefeldissä kultaa mäkihypyssä.

Entä mitä on tapahtunut kokoomuksen puheenjohtajalle? Hän on hävinnyt julkisuudesta kuin tuhnu pussihousuihin sen jälkeen, kun hän epäonnistui surkeasti viestinnässään. Merkillistä, että kykypuolueen johtajat ovat kompuroineet numeroissa: Stubb sekosi prosenteissa, ja Orpo sotkeutui desimaaleihin. Pieniä ovat marginaalit.
__________________________________
P.S. Siniset eivät ole seteliselkärankaisia. Timo Soini halusi lain, joka sitten kolahti omaan nilkkaan. Rahat jäivät halla-aholaisille.


21.2.2019 Johtajuutta kehiin

Kun Juha Sipilästä tuli keskustan puheenjohtaja, puolueessa häneen ladattiin suuria odotuksia. Ne hän lunasti vaalituloksella ja pääministeriydellään. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että nopea nousu voi kääntyä yllättävänkin suureksi laskuksi.

Keskusta on gallupien mukaan menettänyt vaalipäivän kannatuksestaan 6,5 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa noin 30 prosentin osuutta äänimäärästä. Kokoomuksella on boamainen taito kuristaa hallituskumppanistaan ilmat pihalle niin, että henki kuitenkin säilyy. Mutta ei kumppanuus kokoomuksen kanssa koko tappiota selitä.

Hallituksen alkutaipaleella Sipilää ylistettiin monesta syystä ja usealla suulla. Messiasta hänestä ei tullut uskonnollisista syistä vaan siksi, että hän tuli yritysmaailmasta. Se, että hän oli miljonääri, näkyi esimerkiksi suurena haluna pienentää julkista sektoria, jonka osuuden hän väitti meillä olevan 60 prosenttia. Onneksi tilastokeskuksen pääjohtaja korjasi Sipilän (ja presidentti Niinistön) levittämät väärät tiedot.

Kiky-sopimus on leikannut julkisen sektorin lomarahoja kolmena vuonna. Eivät kunnat saaneet itselleen hyötyä henkilöstömenojensa alenemisesta, koska valtionosuuksia vähennettiin suuremmalla summalla kuin mitä lomarahaleikkauksella säästettiin. Kaikki Salon kaupungin työtekijät ovat kolmen vuoden aikana kantaneet kortensa kekoon elinkeinoelämän elvyttämisessä.

Otsikossa peräänkuulutan johtajuutta. Sitä olisi viimeksi tarvittu tällä viikolla, kun puolustusministeri kävi perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden kimppuun haukkumalla heitä perustuslakitalibaneiksi. Miten pääministeri kommentoi tapahtunutta häneltä asiasta kysyttäessä? No hän lausahti, että ”Aletaan olla rajoilla”.
Olisi hyvä tietää mistä rajoista hän puhui. Jos hän tarkoitti soveliaisuuden ja sopimattomuuden välistä rajaa, niin kaupunkilaisjärjen mukaan ministeri Niinistö ylitti sen valitettavan reippaasti. Missä pääministerin sietokynnys mahtaa olla? Sinisellä takiaispuolueella on yllättävän kova ote pääministerin niskasta.

Ministeri Bernerillä on myös ollut niskalenkki Juha Sipilästä koko vaalikauden ajan. Kun tuli tieto, että Anne Berner tullaan valitsemaan ruotsalaispankin hallitukseen, keskustapuolueen eduskuntaryhmä suuttui, koska se oli pidetty täysin pimennossa.
Kävikö niin, että Berner ei kertonut asiasta edes pääministerille. Jos niin on, Berner saattoi Sipilän noloon asemaan: kippari ei tiedä, mitä aluksessa tapahtuu. Jos taas Sipilä tiesi, mutta ei kertonut siitä omilleen, hän joutuu outoon valoon eduskuntaryhmän edessä tänään. Jäädään kuulolle.
Kun Sipilältä kysyttiin, milloin hän sai tietää Bernerin uudesta pestistä, hän töksäytti ylimielisesti, että se ei häntä kiinnosta, ei kai toimittajaakaan. Kysymys oli liian kiusallinen vastattavaksi, mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
____________________________________
P.S. Keskustan osuus oli 21,1 %, ja HS:n gallup tänään antoi tulokseksi 14,7%, ero siis -6,4%.
6,4*100/21,1 = 30,3%. Jos ennuste toteutuu, keskusta menettää noin 190 000 ääntä.


19.2.2019 Valtuustovierailu

Kokouksessa pussihousupäättäjän ehdotus lautakuntapaikkaa täytettäessä oli seuraavanlainen: varsinaiseksi jäseneksi ehdotan itseäni ja varalle veljeäni. Tiedossani ei ole, miten valinnassa kävi.

Yllä oleva on vanha adekdootti, mutta eilisessä Salon valtuuston fiktio kääntyi faktaksi. Vasemmiston listoilta valittu mutta siitä itsensä heti ulostanut Jaana Haapasalo kävi esittämässä itseään valiokuntaan, joka nimitettiin pesemään hallinnollista likapyykkiä. Kyllä tunsin oloni vieraaksi valtuuston katsojaosastossa, kun seurasin Haapasalon ramppaamista puhujapönttöön. Olin paikalla kolme varttia ja sitten sain tarpeekseni. Poistuin kun Haapasalo aloitti laskujeni mukaan viidennen puheenvuoronsa. Siihen mennessä oli jo käynyt selväksi, että valiokuntaan valittaisiin valtuuston puheenjohtajisto täydennettynä vihreiden edustajalla.

Toki ymmärrän, että yhden hengen ryhmän perustanut esittää itseään, mutta omasta erinomaisuudesta puhuessa kannattaisi noudattaa kohtuutta, jopa äärimmäistä varovaisuutta. Erinomaisuus on nimittäin sellainen piirre, että se ei ympäristöltä yksikertaisesti voi jäädä huomaamatta.
Ihmettelin, miten hyvin muiden valtuutettujen pokka piti, kun he kuuntelivat itsekehua ja toisten arvostelua. Kyllä joillakin suupielet kuitenkin värähtivät yhteistyökyky-sanan kohdalla. Puheenjohtajan olisi pitänyt keskeyttää puhuja ja pyytää häntä käyttäytymään kohteliaasti kollegojaan kohtaan. Eikä puheenjohtaja reagoinut mitenkään, kun kyseinen valtuutettu ensimmäisessä puheenvuorossaan antoi piutpaut viiden minuutin aikarajalle ylittäen sen minuutilla. Halusiko puheenjohtaja  pysytellä poissa epämukavuusalueelta valitsemalla pienemmän riesan tien?

Illalla facessa kritisoitiin valiokunnan kokoonpanoa ja epäiltiin valiokunnan olevan tavallaan ”jäävejä”, koska he ovat toimineet läheisessä yhteistyössä johtavien viranhaltijoiden kanssa. Osallistun ani harvoin puskaradion keskusteluun. Eilen poikkesin totutusta kaavasta.

”Syytös hyvä veli-verkostosta, joka olisi muka luotu korkeimpien viranhaltijoiden ja hallituksen tekemien virheiden peittelemiseksi, on vähintäänkin ennenaikainen tai pahimmassa tapauksessa asiaton. Itse ainakin haluan odottaa kiihkoilematta, mitä asetettu valiokunta ehdottaa sanktioiksi kyseisille toimijoille. Apulaiskaupunginjohtajan saama huomautus on yksiselitteinen, johon voi liittyä myös työnantajan kurinpidollinen toimenpide.
Kaupunginjohtajan moka on merkittävä, koska hän - olemassa olevan tiedon mukaan - ei vienyt EOA:n viestittelyä hallitukseen. Siitä hän ei saanut edes huomautusta oikeusasiamieheltä. Mikäli valiokunnan selvityksissä ei käy muuta ilmi, pidän kaupunginhallituksen saamaa huomautusta vääränä tuomiona. Tämän on julkisuuteen kertonut myös apulaiskaupunginjohtaja.”

Nyt Salon kaupungilla on sitten kaksi väliaikaista valiokuntaa, joissa on yhteensä 10 valtuutettua. Kun jälkimmäistä valittaessa muistaakseni 25 oli jäävejä, vain 16 eli noin kolmannes varsinaisista valtuutetuista on jäänyt valitsematta valiokuntiin.
_________________________________
P.S. ”Älkää koskaan aliarvioiko ihmistä, joka yliarvioi itsensä.” (Franklin D. Roosevelt)


16.2.2019 Valiokuntakaupunki

Joulukuussa Salon kaupunginvaltuusto päätti asettaa tilapäisen valiokunnan arvioimaan, nauttiiko tarkastuslautakunta valtuuston luottamusta. Viisihenkiseen raatiin valituista yhdellä on kokemusta kuntajohtajana, toinen on juristi ja kolmannella on poliisitausta. Kaupunkilaisjärkeä on luultavasti kaikilla viidellä. Lopullisen tilannearvion tekee kuitenkin valtuusto eikä ”toverituomioistuin”.

Salon Seudun Sanomat on uutisoinut, että kesäkuussa valtuusto tullee tekemään henkilövaihdoksia lautakunnan kokoonpanoon. Se tarkoittaisi ymmärtääkseni sitä, että valtuusto erottaisi ensin koko lautakunnan ja valitsisi sitten uuden pudottaen pois vähintään yhden jäsenen.

Lautakunnan puheenjohtajana on toiminut Osmo Friberg, joka on erotettu koko valtuustokaudeksi kokoomuksen valtuustoryhmästä. Hänellä on tietääkseni edelleen kokoomuksen jäsenkirja. En lentäisi pepulleni, mikäli Friberg pullautettaisiin ulos. Valtuusto ei ollut valiokunnan asettamisesta yksimielinen, mutta numerot olivat selvät (44-5-2). Osmo Friberg oli tarkastuslautakunnan jäsenistä ainoa, joka ei pitänyt valiokunnan perustamista tarpeellisena. Hän otti kantaa nykäsmäisesti: ehkä kannatan, ehkä en. Olen seurannut kunnallispolitiikkaa uudessa ja vanhassa Salossa kolmisenkymmentä vuotta. Tällaista spektaakkelia en kuitenkaan ole vielä ennen nähnyt.

Toinen menossa oleva näytelmä on yhtä harvinainen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi tammikuussa kantelijan oikeusturvaa vaarantaneista laiminlyönneistä huomautuksen Salon apulaiskaupunginjohtajalle ja kaupunginhallitukselle. Eikä kaupunginjohtajakaan aivan kuivin jaloin ulos tilanteesta ulos kävellyt. Nyt maanantaina valtuustolla on käsiteltävänä yksi ainoa asia. Se asettaa tilapäisen valiokunnan pohtimaan niitä toimenpiteitä, jotka johtuvat kaupunginjohdon saamista ”pyyhkeistä”. Perustettava elin toimii tässä yhdessä asiassa hallituksen sijasta työnantajan edustajana. Oman mausteen tähän soppaan antaa se, että maanantaina päätöksen tulevat tekemään varavaltuutetut, jääkiekkotermillä ilmaisten vilttiketjulaiset.

Yksi keskeinen kysymys mahdollisten sanktioiden lisäksi on se, onko virkatehtävät jaettu järkevästi vai kuormittavasti. Narsistina siteeraan itseäni: ”Seitsemän vuotta sitten synnytettiin Salon kaupunki, ja meillä oli silloin kolme toimialajohtajaa. Organisaatio oli siltä osin täysin selkeä ja perusteltu. Järjestely oli tietysti esimerkiksi juuriltaan kiskolaisten ja kiikalalaisten päättäjien mielestä pelkkää pullistelua ja rahanhukkaa. Olivathan he tulleet aivan hyvin toimeen ilman korkeapalkkaisia byrokraatteja. Yhdistymisestä alkoi jatkuva räksytys ylipainoisesta hallinnosta, joka piti laittaa laihdutuskuurille. Sama räksytys jatkuu edelleen.
Vuosia kestäneen älämölön kautta päädyttiin lakkauttamaan toimialajohtajien virat sekä yhdistämään sosiaali-, terveys- ja sivistystoimi ja perustamaan apulaiskaupunginjohtajan virka. Tämä ratkaisu oli vatuloinnista huolimatta yhtä hätiköity kuin Sipilän hallituksen lukuisat päähänpistot. Erona on se, että tätä organisatorisesti pieleen mennyttä päätöstä ei ole peruttu. Eikä perutakaan, mutta nykyisen apulaiskaupunginjohtajan jälkeen ei ketään uuttakaan valita.” (20.12.2015)
Olisiko paikallaan tarkastella organisaatiota ja hallintosääntöä ja palata entiseen ja hyväksi koettuun?
______________________________________
P.S. Valiokuntakaupungin sijaan olisi mukavampaa asua valiokaupungissa.


13.2.2019 Uskolla autuaaksi

Keskustan entinen puoluesihteeri Timo Laaninen on nyt teologi. Hän toimii Malmin seurakunnassa kapakka- ja kuppilapappina. Alan vaihtoa hän on perustellut sillä, että päivänpolitiikka on pinnallista, ja sitä tehdään viiden sekunnin lauseina televisiossa. Näin on luopumistaan perustellut myös moni keskustan konkarikansanedustaja, joka ei ole asettunut ehdolle.

Yhtä painava syy lienee kuitenkin Juha Sipilän ministerikriteeri: kaikkien piti olla häntä nuorempia. Normaalissa työelämässä kyse olisi ollut ikärasismista. Eikä mahdoton ajatus ole sekään, että keskustan alaspäin valuva gallupkannatus on aiheuttanut rimakauhua.
Timo Laaninen ei kuulu konkarijoukkoon muutoin kuin ikänsä puolesta, sillä hän ei ole koskaan ollut kansanedustaja mutta kylläkin usean pääministerin takapiru. Muutos pirusta teologiksi ei välttämättä ollut iso loikka, sillä poliitikolle ja papille yhteistä on, että kummankin pitää kuunnella seurakuntaansa; ihmisellä on kaksi korvaa mutta vain yksi suu.

Kaksi kuukautta ennen vaalipäivää puoluejohtaja Sipilä vaikuttaa pettyneeltä ja toivottomalta. Hän on uskonut, että parantuneet talousluvut luettaisiin yksimielisesti hallituksen aikaansaannoksiksi. Toisin on käynyt. Niiden jatkuva esiintuominen pääministerin toistamana on osaltaan vähentänyt kansan luottamusta häneen. Kansalaiset eivät lähtökohtaisesti tykkää itsekehusta ja oman hännän nostamisesta. Siksi moni on taipuvainen uskomaan, että maailmantalouden virrassa Sipilän kipparoima Suomi-paatti on päässyt etenemään myötätuulessa kuluttamatta paljonkaan polttoainettaan. Eikä tarvitse olla teologi tullakseen uskollaan autuaaksi. Makrotalous ja kansalaisten arkikokemukset eivät valitettavasti läheskään aina kohtaa. Tätä Juha Sipilä ei halua joko ymmärtää tai niellä.

Viime viikot ovat osoittaneet, että vaalikamppailun kääntyessä kohta loppusuoralle, voittaja on veikattavissa mutta ei suinkaan varmasti tiedettävissä. Yksikin vaalikeskusteluun tuleva räväkkä uusi teema voi olla merkittävä. Tämä koskee suuria ja keskisuuria puolueita. RKP:n ja KD:n äänestäjät ovat niin vakiintuneita, että muutokset puolueiden kannatuksissa ovat vain prosentin osasia, vaikka äänestäjät eivät desimaaleja olekaan. Sinisen takiaispuolueen suosio puolestaan on edelleen pienempi kuin gallupien virhemarginaali.

Vihreiden ei tarvitse kiriä kovinkaan paljoa ohittaakseen keskustan. Kun Pekka Haavisto valittiin väliaikaiseksi puheenjohtajaksi, hänen tavoitettaan pääsystä kolmen suurimman puolueen joukkoon pidettiin yleisesti epärealistisena. Silloisilla ivailijoilla on nyt suu supussa ja kylmä rinki ahterin ympärillä. Neljän suurimman puolueen johtajista Haaviston asema on vakain. Eikä pidä väheksyä hänen saamaansa suosiota pääministeripörssissä, vaikka sitä hänestä ei tulekaan.
Petteri Orpo voi vain toivoa, että ennen vaaleja tulisi vielä jokin pommi, joka hautaisi alleen käydyn ja käytävän keskustelun hoitajamitoituksesta ja kampittaisi demareita. Odottaako hän Antti Rinteen paluuta innokkaana kuin yökkö aurinkoa vai hermostuneena kuin ottelun alkamista jännittävä nyrkkeilijä kehäkulmauksessaan?
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa



9.2.2019 Puppugeneraattoreiden jätettä

Positiivisen määritelmän mukaan politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kyynikoiden mielestä se on omien etujen ajamista aikuisten hiekkalaatikolla, jossa leluina toimivat merkittävät yhteiset asiat.

Itse olen silloin tällöin puolivakavissani todennut, että teoriassa paras hallitusmuoto olisi valistunut itsevaltius. Käytännössä vain sattuu olemaan niin, että neulan voi kekata heinäsuovastakin, mutta valistuneen itsevaltiaan löytäminen on mahdotonta. Siksi olenkin päättänyt noudattaa tasavallan presidentin erään toisen asian yhteydessä peräämää toimintatapaa: määrittelen itseni tolkun ihmiseksi.

Menneen viikon sekoilijaksi voitaneen nimetä Petteri Orpo, joka kompasteli omiin kengännauhoihinsa. Orpo saa olla kiitollinen siitä, että hän on kokoomuksen eikä minkään muun puolueen puheenjohtaja. Siinä tapauksessa nimittäin ainakin kaupallinen media ja (muut) elinkeinoelämän lieassa olevat tiedotusvälineet tatuoisivat hänen otsaansa sloganin ihminen ei ole desimaali. Tuohan on kuin suoraan mäkimiehen aforismikokoelmasta. Saman tason mietelauseen rakensi Orpon erityisavustaja, joka yritti estää avustettavaansa kaatumasta: hoitajamitoitus ei ole numero. Oman ymmärrykseni mukaan termi mitoitus pitää sisällään sen, että se perustuu lukuihin. Laadun sanalliset kriteerit ovat oma tärkeä juttunsa.

Eikä tuossa ollut vielä kaikki. Ensin Orpo vastusti jyrkästi hoitajamitoituksen laittamista lakiin, koska jokainen vanhus on yksilö huolineen, murheineen ja kremppoineen. Tarkoittaisiko se sitä, että hoitajien määrä jokaisessa hoivayksikössä laskettaisiin päivittäin. Kun kaksi mummoa nukahtaa ikiuneen samana päivänä, voidaan joidenkin hoitajien viikkotunteja heti vähentää, eli tehdä osittainen lomautus?
Sittemmin Orpo luovutti todeten, että pannaan vaan – lakiin. Vaalien läheisyys ja pelko huonosta tuloksesta näkyy varmaan kaikista ehdokkaista, mutta pääministerin pallia tavoitteleva on kaikkein eniten suurentavan luupin alla. Ponteva Petteri alkoi muistuttaa luvunlaskua kuuntelevaa nyrkkeilijää kehänurkkauksessaan.

Kokoomuksesta yritettiin jossakin heittää hoipertelevalle ”hoitomittaria”, vaikka Orpo olisi tarvinnut nauhojen sitomiseen erikoistunutta avustajaa. Nuoriso-osasto puolestaan lähti hyökkäämään opposition suurinta ja ilkeintä puoluetta vastaan pyytämällä Petteri Orpoa lähettämään käsienpesusaippuaa Sanna Marinille. Puheenjohtaja ei sitten tähän leikkiin lähtenyt, käskipä vielä nuorisoakin rauhoittumaan. Miksi? Yksi selitys on, että hänestä ajatus oli mauton. Toisen tulkinnan mukaan Orpo päätti toimia päättäväisesti ja nopeasti johtajan elkein, koska oli kahden vaiheilla sen hyvyydestä. Tulisiko siitä kenties lisää kuraa hänen silmilleen? Tai sitten hän ei ymmärtänyt, miten Pilatus-vertaus istuu tähän kontekstiin. Emmääkään.

Ai niin, ei pidä unohtaa, että Salon kokoomusnaiset kantoi myös kortensa kekoon pelastaakseen Orpon kiusallisesta tilanteesta. Toimittivat julkisuuteen käsityksensä Orpon haparoinnista, kompuroinnista, mokasta tai miksi sitä halutaankin nimittää. Se johtui siitä, että media on aina työntämässä mikkiä suun eteen, eikä anna rauhaa miettiä, mikä kussakin tilanteessa olisi sopiva lausunto. Just joo.

Mielipidekyselyiden luuseri keskusta puolestaan panikoi perusturvan kanssa. Kepun päättävät elimet ovat linjanneet, että ne haluavat perustulon, joka määritelmän mukaan on vastikkeeton. Pääministeri sisäpiireineen ei vain ole samaa mieltä.
Niinpä ministeri Vehviläinen tuli julkisuuteen ja puhui keskustalaisesta perustulomallista, vaikka se sisältää vastikkeellisuutta. Hesari kysyi oikeutetusti, ketä keskusta oikein haluaa huijata. Sanonnan mukaan kaikkia voi huijata paitsi itseään. Keskustan kohdalla se kääntyy päinvastaiseksi. Tuolla kepu ei voi pettää juuri ketään muita kuin itseään.
______________________________
P.S. Timo Soini on lausunut vaatimattomasti:”Mitä politiikka Suomessa olisi ilman Timo Soinia?”


4.2.2019 Hyppy tuntemattomaan

Aamun uutiset kertoivat, että Suomen kaikkien aikojen paras mäkimies Matti Nykänen on kuollut. Masa-hiiri oli kuuluisa siitä, että hän ei pelännyt lähteä tornista, vaikka hyppyrinnokka ja vauhtimäen alaosakin olivat sakean sumun peitossa. Nyt Nykänen on tehnyt viimeisen hyppynsä tuntemattomaan.

Nykäsen urheilu-ura on hyvin monien tiedossa, samoin hänen uran jälkeiset ”seikkailunsa”. Epäilen, että läheskään yhtä moni ei muista poliitikko Nykästä. Eikä ole syytäkään. Mutta joka tapauksessa Nykänen oli SMP:n ehdokkaana Turun eteläisessä vaalipiirissä vuoden 1995 eduskuntavaaleissa ja istui sitten perussuomalaisena Uuraisten kunnanvaltuustossa. Eduskuntaan reilut 500 ääntä eivät riittäneet, ja valtuutetun ura kuoli sauhuunsa.

Sitten aasinsillalta elävään elämään. Keskusta ja kokoomus avasivat kumpikin vaalikampanjansa risteilyllä.  Molemmat puheenjohtajat pitivät linjapuheensa kävelemällä edestakaisin stagella ja haukkumalla suurinta oppositiopuoluetta. Se, että kokoomuskin hakee vauhtia tulevaan kisaan yrittämällä mollata vastustajaansa, kertoo suuresta epävarmuudesta. Gallupit ovat saaneet niitä tarkoin seuraavat keskustaoikeiston puheenjohtajat hermostumaan: kokoomus on juuttunut alle 20 prosenttiin ja keskusta on uponnut alle viidentoista. Parhaina päivinään kokoomus halusi olla positiivinen ja keskittyä omaan tekemiseensä, koska se luotti itseensä. Korvapuolue on muuttunut suupuolueeksi, ja pintaa hieman raaputtamalla keskusta paljastuu agraaripuolueeksi.

Vaalitaistoa ei käydä pitkillä ohjelmilla vaan lyhyillä sloganeilla. Keskustan iskulause näihin vaaleihin on ”Suomen arvoisia tekoja”. Laivalla seminaarilaiset olivat Hesarin mukaan ihmetelleet, miltä tuo saattaa kuulostaa. En tiedä, mitä heille vastattiin, mutta toimittaja Teija Sutisen mielestä ”valitettavasti ei juuri miltään verrattuna keskustan neljän vuoden takaiseen sloganiin ”Suomi kuntoon”. Sutinen lohdutteli kepulaisia sillä, että kokoomuksen ”Luotamme Suomeen” on vielä kankeampi. Keskustan olisi sittenkin kannattanut valita sloganiksi aivoriihessä esillä ollut ”Tykkäät kuitenkin”. Se olisi ollut hauska, erilainen ja tuoksunut latotansseilta, miltä siellä sitten haisikaan.
Saa nähdä, milloin poliittiset vastustajat alkavat väännellä SDP:n vaaleihin valitsemaa iskulausetta ”Meillä taitaa olla sama suunta”.  Senhän voi halutessaan ymmärtää, että SDP jatkaa samalla ja mukamas väärällä tiellä kuten tähänkin asti.

Juha Sipilä on vinoilun lisäksi valinnut peesauksen. Petteri Orpoa hän matki, kun hän ei pitänyt puhettaan puhujakorokkeella seisten vaan lavalla kävellen kuin oikeaa suunta etsien. Antti Rinteen kädenojennusta eläkeläisille hän vähätteli vappusatasena ja torjui edesvastuuttomana. Nyt Sipilä kaivoi takataskustaan - ei kuitenkaan omasta lompakostaan – oman satasensa eläkeläisille. Se on kierrätettäväksi sopiva ja siksi kaikin puolin järkevä. Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa risteilysataseksi. Seksihän kuuluu tosimiesten mukaan laivaristeilyille.

Pääministerimme matkustelee ympäriinsä ilmastokokouksissa ja tiedottaa sitten syvästä huolestaan ympäristön tilaa kohtaan sekä sen pelastamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Eli kennedymäisesti: Älä kysy, mitä muut voivat tehdä ympäristön pelastamiseksi. Kysy, mitä sinä voit tehdä sen hyväksi.
Omien parissa kuten laivalla hän sitten viittaa kintaalla ympäristölle: ne ovat höpö höpö-puheita. Sipilä pelottelee demareilla, jotka kieltävät dieselautot ja haluavat tilalle aivan liian kalliit ja talvikeliin epäsopivat sähköautot.
Kas kun hän ei väittänyt, että demarit pakkolunastavat kaikki maanviljelijöiden polttomoottorilla toimivat traktorit ja puimurit. Kyllä köyhällä talonpojalla kiehahtaisi, kun hän sielunsa silmillä näkisi Antti Rinteen työläisarmeijoineen hakevan hänen neljä traktoriaan ja kaksi puimuriaan.
_______________________________
P.S. Suositellut juomat: kokoomukselle Traffic Lights-drinkki (19,7%) ja keskustalle Sangre de Toro (14,5%).

Uutiset Salo.fi

Espoo–Salo-oikoradan karttakyselyn vastaukset on käsitelty

Lue lisää »

SAMUn museokohteet avoinna kesällä

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Etelärannasta kova Top 10 -lista: Näillä keinoin tulee yli uutta 40 000 työpaikkaa

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on koonnut vaikuttavimmat esityksensä työllisten lisäämiseksi Top 10 -listaksi. EK osallistuu näin pääministeri Antti...

Lue lisää »

Skinnari: Hallitus pyrkii eroon poukkoilevuudesta kehityspolitiikassa – Afrikka-painopiste saanut jo hyvää palautetta

Hallitusohjelman mukaan Suomi lisää kumppanuutta Afrikan maiden kanssa ja laatii Afrikka-strategian, joka perustuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma...

Lue lisää »