slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Heinäkuu 2019

31.7.2019 Heräsikö unikeko?

Kunnallispolitiikassa reviiritaistelut virkamiesten ja päättäjien välillä ovat pikemmin yleisiä kuin harvinaisia. Molemmat katsovat vastapuolen pyrkivän loukkaamaan omaa ilmatilaansa. Silti luottamuksensa menettäneiden kuntajohtajien saamat potkut ovat uniikkeja tapauksia.

Ei ole kulunut kovin montaa kuukautta siitä, kun Salon hallinto sai pyyhkeitä eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä kantelijan oikeusturvaa vaarantaneista laiminlyönneistä. Tilapäinen paikallinen valiokunta antoi varoituksen apulaiskaupunginjohtajalle mutta säästi kaupunginjohtajan sanktiolta.

Tässä kuussa Salon Seudun Sanomat on uutisoinut eripurasta Salon kaupungin ja saksalaisyhtiö Magment UG:n välillä. Yhtiö oli jo vaatimassa satojen tuhansien korvauksia siitä, että neuvottelut sähköautojen langattoman lataamisen testiradasta eivät ole edenneet. Tikun nokassa on ollut ja on kaupunginjohtaja Lauri Inna.
Kaupunginjohtaja on ajanut itsensä kahden tulen väliin: toisaalta päälle painaa saksalaisyhtiö ja toisaalta päättäjät. Hallitusta närästää, että Inna on allekirjoittanut aiesopimuksen, jolla kaupunki on sitoutunut käymään jatkoneuvotteluja hankkeen toteuttamiseksi. Kaupunginjohtaja ei kuitenkaan ole hakenut mandaattia neuvotteluilleen hallitukselta.

Juridisesti Inna ei kai ole toiminut väärin sen enempää saksalaisyhtiötä kuin kaupunginhallitustakaan kohtaan. Aiesopimus sinällään ei ole sitova ja kunnallishallinnossa ainakin pienten asioiden virkamiesvalmistelu ilman päättäjien lupaa on mahdollista. Silti järkevästi menettelevä virkamies varmistaa selustansa hakemalla isoille visioilleen poliittisen ohjauksen.
Yhtiö perää nyt kaupungilta toimia asian edistämiseksi, Aiesopimus allekirjoitettiin heinäkuussa 2018, ja viime lokakuussa järjestettiin tiedotustilaisuus. Kaupunginjohtajan olisi kaupunkilaisjärjen mukaan pitänyt ennen sitä hakea valtuudet hallitukselta päätöspykälänä, iltakouluinfo kun ei valtuuta vielä mihinkään.

Lauri Inna on ollut Salon kaupunginjohtajana kaksi vuotta. Ulkopuolisesta näyttää siltä, että valtuuston puheenjohtajaa Nummentaloa ja kaupunginjohtajaa Innaa yhdistää sama ja yhtä pitävä liima kuin aikoinaan Nummentaloa ja Matti Rasilaa.  
Kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja on päivätyössä Helsingissä, hän on poissa niistä tapaamisista, joita päiväsaikaan pidetään. Näin valtuuston puheenjohtajan pelitila laajenee, ja hänen kanssaan ytimiin pääsee hallituksen varapuheenjohtaja, kenties kummatkin varapuheenjohtajat. Junailut ovat siten kepun ja kokoomuksen bilateraalista kauppaa.

Olen iloinen siitä, että Saijalla on vakituinen ja mielenkiintoinen työpaikka. Olen iloinen myös siitä, että hän on aloittamassa maisteriopintoja. Mutta olen huolissani siitä, miten hän pysyy välttämään paitsioon joutumisen, kun ei päivisin voi olla kaupungintalon kabineteissa.  
_____________________________________
P.S. Lauri Inna on tuore unikeko. Heräsiköhän hän nyt uusin silmin katselemaan tekemisiään?



10.7.2019 Aloitetehtailijan arjesta

Muutaman vuoden kuluttua Nokian alasajosta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Elintärkeän tukijalan pettäminen romahdutti kaupungin talouden. Tavoite tasapainon saavuttamiseksi on ollut kuin taivaanranta, joka aina vain etääntyy sitä kohti kuljettaessa.

Kuluneet vuodet ovat kipua tuottaen osoittaneet, että 6000 työpaikkaa saattaa kadota aivan yhdessä hujauksessa. Uusien luominen sen sijaan vie aikaa ja on kuin marjojen noukkimista ilman poimuria eli yksi kerrallaan. Niinpä 300 työpaikkaa syksyksi lupaava akkukennotehdas on maistunut taivaan mannalta.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi kesäkuussa viime vuoden tilinpäätöksen, joka jäi noin 15 miljoonaa miinukselle. Koska näkymät myös tälle vuodelle ovat synkeät, on kesken vuotta päätetty lähteä etsimään kolmea miljoonaa. Summa saattaa koostua menoleikkauksista ja/tai lisätuloista. Mitä todennäköisimmin virkamiehet tulevat esiin ”säästölistojensa” kanssa. Saa nähdä, lähteekö joku kenties esittämään yt-neuvottelujen aloittamista.

Kesäkuinen valtuuston asialista oli ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen. Miinusmerkkisen tilinpäätöksen lisäksi käsittelyssä olivat tarkastuslautakunnan puheenjohtajan kolme valtuustoaloitetta, jotka toteutettuina olisivat lisänneet palvelutarjontaa ja siksi myös kasvattaneet menopuolta. Suutariksi jäivät kaikkien ryhmien ulkopuolella toimivan yksinäisen suden meiningit.

Kyseisten menolisäysten suurus ei olisi ollut yhtä merkittävä kuin niiden läpimenosta lähtenyt signaali. Mutta hallituksen käsittelyssä on jo ollut yksi hänen viimeisimmistä aloitteistaan. Toteutettuna sen kustannusvaikutus olisi noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Kolmen miljoonan metsästyksen sijasta olisikin silloin jahdattava viittä miljoonaa.  Eikö tarkastuslautakunnan puheenjohtaja ole aloitteita tehtaillessaan ollut tietoinen kaupungin taloustilanteesta, vai eikö hän ole välittänyt siitä? Tarkastuslautakunnan tehtävänähän on seurata taloutta ja hallintoa ja varoittaa uhkaavista karikoista.

Listalla oli myös eron myöntäminen kahdelle tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajalle. Eroamiset olivat kaikesta päätellen protesti sille, että valtuusto toukokuussa yksimielisesti katsoi tarkastuslautakunnan nauttivan valtuuston luottamusta.  Valtuusto oli lisäksi sitäkin mieltä, että tarkastuslautakunta on toimintakykyinen ja voi jatkaa tehtävässään. Lautakunnan yhdeksästä jäsenestä neljä oli kuitenkin ilmoittanut asiaa valmistelleelle toimikunnalle, että lautakunnalta puuttuu keskinäinen luottamus. Ei siis tarvitse itse luottaa itseensä, riittää että muut luottavat.

Joskus 1930-luvulla eräs suomalainen puoluehallitus ratkaisi äänestämällä sisäisen kiistansa siitä, onko Berliini Saksan pääkaupunki. Kyllä-äänet onneksi voittivat. Salon valtuuston ei varmaan tarvitse äänestää siitä, onko kaupungin talous tasapainossa vai ei. Äänestyksiä on nähtävästi silti luvassa, koska yksimielisen diagnoosin tekeminen talouden tilasta ei tarkoita, että oltaisiin samaa mieltä myös käyttöön otettavista lääkkeistä. Erimielisyydestä saatiin jo esimakua, kun hallitus äänesti otto-oikeuden käyttämisestä opetuslautakunnan päätökseen Kaivolan päiväkodin sulkemisesta.
________________________________________________
P.S. Tulisiko valtuuston harkita luottamustansa uudelleen?


6.7.2019 Sataa, saatanan hallitus

Suomalainen koulutusjärjestelmä on saanut tunnustusta hyvistä tuloksistaan. Niiden pohjana on ollut peruskoulun toteuttaminen punamultaisella 1970-luvulla. Yhtenäiskoulun ideaa ei koskaan hyväksytty äärikokoomuksessa. Puolueessa oltiin silloin enemmän huolissaan älykkäiden ja menestyvien oppilaiden asemasta ”tasapäistävässä” opetuksessa kuin mahdollisuuksien tasa-arvosta.

Hyvästä koulutusjärjestelmästä huolimatta vaikuttaa siltä, että monen on vaikea hahmottaa eri päätöksentekijöiden toimivallan rajoja. Poikkeuksellista kansansuosiota nauttivan presidentin kuvitellaan pystyvän pistämään lusikkansa melkein mihin poliittiseen keitokseen tahansa, vaikka presidentin valtaoikeudet on kutistettu minimiin Kekkos-haamun toimiessa pelotteena.

Kunnanvaltuutetut puolestaan saavat vieläkin kuntalaisilta kiukkuista palautetta siitä, että kyliltä ovat hävinneet pankit kaupat ja postit. Näin siitä huolimatta, että pankkien ja kauppojen toiminta ei koskaan ole kuulunut julkiselle sektorille. Postilaisetkaan eivät olleet kuntien vaan valtion virkamiehiä. Kun posti muutettiin osakeyhtiöksi, virkamiehistä tuli toimihenkilöitä, toimihenkilöistä työntekijöitä ja työntekijöistä toimihenkilöitä. Osakeyhtiön intressissä ei ole vaivautua kantamaan postia jokaiseen kyläpahaseen.

Maitotilojen vähenemisen syytä Salon eri kolkissa ei toistaiseksi ole sälytetty valtuutettujen niskaan. Maan hallituksella ja sen puolueiden eduskuntaryhmillä on vaikutusvaltaa kaikkiin kansalaisiin, säätiloista säätämiseen se ei kuitenkaan ulotu.
________________________________
P.S. Valtamedia onkin lyhentänyt otsikon tokaisun muotoon saatanan hallitus.


1.7.2019  Hesarin rattailla

Olen ollut Helsingin Sanomien tilaaja yli 45 vuoden ajan. Lehti väittää olevansa riippumaton, vaikka se on enemmän kallellaan kuin Pisan torni. Siitä huolimatta se sisältää laadukkaitakin artikkeleita. Hyvä on pääkirjoituksia ja kolumneja lukiessa kuitenkin muistaa, että jutun pintapuolinen puolueettomuus muuttuu ytimeltään usein yksisilmäisyydeksi.

Helsingin Sanomat oli vaalikauden lopussa kriittinen erityisesti Juha Sipilää ja sinisiä kohtaan, mutta kohteli varsin kiltisti kokoomusministereitä. Taisi hekotella Orpolle vain kerran, kun silloinen valtiovarainministeri lanseerasi filosofiansa kukkasen yhdessä ainoassa lauseessa: ihminen ei ole desimaali.

Ei Hesari siitä mitään numeroa tehnyt. Olisi kyllä sietänyt, sillä perustellusti voi väittää, että tuo sekoilu vei kokoomukselta vaalivoiton ja pääministeriyden. Jo tai vielä vuosi ennen eduskuntavaaleja Marko Junkkarin (HS) mielestä se oli Orpolle yhtä luonnostaan lankeava kuin lakiosa rintaperillisille. Jatkossa taannoinen filosofointi voi viedä turkulaiselta vielä puolueen puheenjohtajuudenkin.

Kun Antti Rinteestä tuli ensin hallitustunnustelija ja sitten pääministeri, Helsingin Sanomat alkoi päivittäin suoltaa milloin suoraa ja milloin epäsuoraa kritiikkiä Rinnettä ja hänen hallitustaan kohtaan. Näin sekä pääkirjoituksissa että kolumneissa. Arvostelu on tosin aina sivistyneempää kuin esimerkiksi Timo Haapalan jätökset. Hänen palstaansa Ilta-Sanomissa voi kutsua lehden sontaluukuksi.

Loppuun vielä esimerkki siitä, miten Helsingin Sanomat hiljattain ajeli kaksilla rattailla ja sai niskakarvani pystyyn. Kesäkuun 13. päivänä toimittaja Teemu Muhonen kirjoitti näin:”Yleinen väärinkäsitys on se, että hallitus laskisi tekemiensä menolisäysten rahoituksen uusien työpaikkojen syntymisen tai lisävelanoton varaan. Näin ei kuitenkaan ole. Rinteen hallitus aikoo lisätä pysyviä menoja 1,23 miljardilla eurolla vuodessa. Näistä 730 miljoonaa eli yli puolet katetaan veronkiristyksillä. Lisäksi 200 miljoonaa rahoitetaan muualta, ennen kaikkea yritystuista karsimalla. Työllisyysasteen nousun varaan jää siis 300 miljoonaa euroa eli noin neljännes uusista pysyvistä menoista.”

Juhannuksen jälkeen (24.6.) lehden pääkirjoituksessa luki, että ”Hallituksen koko talouspolitiikka lepää sen varassa, että työllisyysaste kasvaa nykyisestä vajaasta 73 prosentista 75 prosenttiin.” Kymmenessä päivässä tapahtui täyskäännös, jota ei voi laittaa muistamattomuuden eikä osaamattomuudenkaan piikkiin.

Viime aikoina vain Timo Soini on (2017) pystynyt esittämään reippaasti upeamman poliittisen voltin. Nyt Soini nillittää sitä, että hän ei ole eronnut persuista vaan persujen eduskuntaryhmästä. Luin tuon tässä kuussa hänen plokistaan. Tein johtopäätöksen, että Soini vieläkin iltaisin itkee itsensä uneen hillotolppaa muistellen ja ”humpuukihallitusta” manaten. T
______________________________
P.S. Poliittisten kuperkeikkojen kaikkien aikojen suurmestari meillä on tietenkin Paavo Väyrynen, joka nyt valmistautuu vuoden 2014 presidentinvaaliin.



Uutiset Salo.fi

Kaupungintalon infopiste on suljettuna 24.9.2019 klo 8.30-13.30

Lue lisää »

Kiskon alueella vesijohdon kunnossapitotöitä

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Suurliitolta terveiset budjettiriiheen: ”Nyt tarvitaan ripeitä toimia” – maakunnille verotusoikeus, rapautunut kuntatalous saatava kuntoon

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL lähettää terveisensä ensi viikolla alkavaan budjettiriiheen. Se vaatii, että hallitus vie pitkään valmistellun...

Lue lisää »

Trump tuomitsi, Pompeo syytti Irania – drone-iskut Saudi-Arabiassa supistavat öljyntuotantoa merkittävästi

Saudi-Arabia kertoo keskeyttäneensä toistaiseksi öljyntuotannon kahdella lennokki-iskun kohteeksi joutuneella öljyntuotantolaitoksellaan. Drone-iskut...

Lue lisää »