slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Heinäkuu 2018

31.7.2018 Päivitetty uusinta

Kun vuosia sitten olin valtuustoseminaarissa, takanani istunut valtuutettu koputti olkapäähäni ja halusi apua lähettääkseen lyhyen ranskankielen tekstarin. Sanoin hänelle osaavani tuota kieltä yhtä vähän kuin noin 9000 muutakin kieltä maailmassa. Apuani pyytänyt ihmetteli, enkö minä olekaan kieltenopettaja. Haluan uskoa, että hänellä kuitenkin oli pilke silmäkulmakulmassa. Se vain jäi minulta huomaamatta, koska iirikseni eivät ole lapaluissa.

Kielistä parhaiten hallitsen suomen, vaikka ruotsilla hankin leipäni 30 vuoden ajan. Englannissa, jota niin moni suomalainen ylpeänä sanoo puhuvansa sujuvasti, osaamiseni on suhteellisen vaatimatonta, vaikka olenkin toiminut kieltenopettajana.
Olen silti lapsellisen innostunut tuosta maailman valtakielestä, koska laajimmalle levinnyt kieli on huonosti puhuttu englanti. Virallisessa tilastossa englanti jää kyllä pois palkintopallilta. Sen sijaan sinne  nousevat madariinikiina, hindi ja espanja.

Mielenkiintoinen ilmiö on, että erisnimissä yleiskielen merkitykset jäävät usein huomaamatta. Kun esimerkiksi puhumme satakuntalaisesta Harjavallan kaupungista, emme miellä nimen muodostuvan kahdesta yleiskielen sanasta. Kökköenglanniksi, jota virallisesti ei ole olemassa, kaupungin nimi olisi siis esimerkiksi Brushtown tai Topcity, kaikkein kökkömäisimmät olisivat kai Brushpower ja Toprule.
USA:n presidenttikisan innoittamana kävin aikoinaan sanakirjasta tarkistamassa, mitä englannin sana trump yleiskielessä merkitsee. Selvisi, että se tarkoittaa valttia korttipelissä. On hämmästyttävää, että englantia sujuvasti osaavat politiikan asiantuntijat eivät - ainakaan minun tietääkseni - ole koskaan tuoneet tätä merkitystä kehiin. Esimerkiksi näin: Trump valttia USA:n presidenttipelissä?
Frank Sinatra on levyttänyt kappaleen The Lady Is A Tramp. Huolimattomasti englantia ääntävälle voi käydä paha kämmi, jos hän sotkee Trumpin ja trampin. Jälkimmäisellä on näet vain huonoja merkityksiä kulkurista huoraan.

Sitten en menekään loppukevennykseen vaan varsinaiseen asiaan. Miltä tämä kuulostaa? ”Kunnallisissa kouluissa pitäisi opettaa Raamattua, koska se on korvaamatonta väestön sivistyksen kannalta. Vanhempien pitää saada ohjata lapsensa eheyttämishoitoon, jos he epäilevät näitä homoiksi. Pornografia on aiheuttanut julkisen terveydenhoidon kriisin, abortteihin ei saisi käyttää verorahoja ja hiili on puhdas energiamuoto.” (HS)
Nuo yllä olevat hyvin konservatiiviset lainaukset eivät ole – vaikka voisivatkin olla - kenenkään luovan hakkaraisen suusta kuultuja. Ajatukset sisältyvät USA:n republikaanien uuteen puolueohjelmaan, joka lienee vahvistettukin. Nuo ovat otteita USA:n oikeistopuolueen virallisesta linjasta. Kuinka kaukana se on Donald Trumpin linjasta tai kuinka lähellä sitä, ei ole tiedossani. Olen kyllä ymmärtänyt, että Yhdysvalloissa presidentti ei voi hallita ilman puolueensa tukea.
__________________________________
P.S. ”Trumpin maailmankuva on epäkoherentti, kidutuksen kannattaminen anteeksiantamatonta, diktaattorien ihailu vastenmielistä ja protektionistinen talouspolitiikka tuhoisaa.” Eric Edelman, Yhdysvaltain entinen Suomen-suurlähettiläs (1998–2001), entinen apulaispuolustusministeri ja pitkän linjan republikaani.


25.7.2018 Korkin avaus

YLE julkaisi pari päivää sitten kyselytuloksen, jossa udeltiin, tuleeko koko Suomi pitää asuttuna. Tiivistettynä ilmaistuna tulos oli, että 79 prosenttia vastasi kysymykseen myöntävästi.

Heti uutisen tultua julki, keskusta - pääministeri Sipilästä aina paikallisiin Juhani Käki-klooneihin asti - aloitti revittelyn sillä, että tämähän on ollut keskustalainen tavoite kautta aikojen. Keskusta on tiennyt, mitä kansa haluaa. Niin täpinöissään oli Sipiläkin, että unohti olevansa ansaitulla vuosilomalla. Avaako tämä kenties mahdollisuuden suosion kasvattamiseen ja vaalimenestykseen, hän varmaan pohdiskeli. Jokainen marja on yksitellen poimittava tyhjänä ammottavaa koria peittämään.

Jari Korkki avasi tänään kyselyn taustoja ja kertoi, että kysely tehtiin uutisköyhän heinäkuisen maanantain täytteeksi. Pelkkää hömppää siis. Korkki oli hämmästynyt, millä kiihkolla kepulaiset Uudeltamaalta kotoisin olevaa Berneriä lukuun ottamatta, denialistit (esimerkkinä Juhana Vartiainen), sekä saivartelijat ja irvileuat tarttuivat täkyyn. Korkki ei muuten selittänyt käyttämäänsä denialisti-termiä, koska tiesi lähes jokaisen lukijansa joutuvan turvautumaan Wikipediaan. Siispä tervemenoa sinne! Itse olen juuri tullut sieltä.
Keskustalaiset siis tarttuivat kyselyn tulokseen innokkaasti kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Tuo kysymyshän sai keväällä Sauli Niinistönkin heittäytymään täysveriseksi populistiksi. Niinistö oli sitä mieltä, että työttömyyden vuoksi pakkoraossa kotiseutunsa jättävien ja asuntonsa alehintaan myyvien tappioita pitäisi korvata valtion varoista. Jösses!

Ei hömppää vaan tosiuutinen sen sijaan oli se, kun valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nerg ennakoi tänään, ettei 18 jää tulevien maakuntien lopulliseksi määräksi. Hän oli ja ilmeisesti on sitä mieltä, että huuto olisi ollut vielä hirveämpi, mikäli maakuntien määrä olisi ”tässä rakentamisvaiheessa” ollut pienempi kuin 18.
Onko Nergin lausunto ymmärrettävä niin, että kepu ei marraskuussa 2015 lehmänkauppoja kokoomuksen kanssa tehdessään itsekään uskonut 18 maakunnan tuovan autuutta? Sipilän silloiset erouhkailut joutuvat entistäkin oudompaan valoon. Mitähän pääministerin esikunnassa ajatellaan Nergin ulostulosta? Lausunnollaan hän otti avoimesti kantaa poliittiseen vääntöön ja asettui tukemaan kokoomuksen tavoitetta.
___________________________________________
P.S. Mitä metkuja vielä tulemmekaan sote-sopassa näkemään?


17.7.2018 Leuka-Virtanen herätti

Noin 25 vuotta sitten kuuntelin OAJ:n kesäkurssilla Erkki Virtasta, joka silloin toimi VM:n apulaisbudjettipäällikkönä eli Raimo Sailaksen oikeana kätenä. Koska hänellä on pitkähkö naama, kutsuimme häntä leuka-Virtaseksi. Lempinimi oli kopiointi: pitkäleukaista ex-jääkiekkoilijaa kutsuttiin leuka-Monoseksi. Matkiminen on helpompaa kuin uuden keksiminen.

Entinen liikenneministeriön kansliapäällikkö käppäilee eläkeläisenä Tammelan saloilla, seuraa (talous)politiikkaa ja kirjoittelee kolumneja. Tänään hän kirjoitti YLE:n sivuilla näin:
”Kun lakia Suomen pankista lukee, tulee vastaan kolme tehtävää. Ensinnäkin tulee toimeenpanna se, mitä Isot Pojat ja Tytöt EKP:ssä päättävät. Ei kovin kummoinen homma. Toiseksi pankin vastuulla on Suomen setelihuolto. Kolmanneksi tehtäväksi mainitaan tarvittavien tilastojen tekeminen, mitä se sitten merkinneekään.
Tekisi mieli kysyä, miten näihin rutiinihommiin tarvitaan kovapalkkainen johtokunta, nelisensataa työntekijää ja komea graniittilinna keskellä Helsinkiä. Mutta näin kesämielellä en nyt kehtaa tätäkään kysymystä esittää.”

Kun sitten siirryin pläräämään iltapäivälehden nettiversiota, sain lukea pääministeri Sipilän haastattelun. Hän selitteli vuolaasti sitä, miksi hänellä ei ollut mitään ulospäin näkyvää roolia, kun supervaltojen johtajat poikkesivat kylässä. Sitten hän heittäytyi marttyyriksi. Kertoi miettineensä, onko hän oikea henkilö toimimaan politiikassa. Kysyi itseltään mutta ei vastannut kysymykseensä. Sen sijaan hän jatkoi itsesäälissä kieriskelyä näin:
"Mutta sellainen, mikä minun on ollut hirveän vaikea ymmärtää, on, jos motiiveja kyseenalaistetaan, että päätöksentekijän motiivi olisi joku muu kuin yhteiskunnallisten asioiden hoitaminen. Kyseenalaistetaanko poliiseilta tai papeilta, mikä on motiivisi tehdä tätä." (IL)

Jos poliitikoilla ei olisi mitään muuta tavoitetta kuin yhteiskunnasten asioiden virkamiesmäinen hoitaminen, eduskunta voitaisiin lakkauttaa. Miksi ihmeessä pääministerin(kin) on niin vaikea tunnustaa, että hän pyrkii edistämään tiettyjä asioita, jotka hän ja/tai puolue kokevat tärkeiksi, ovat palasia maailmankuvasta. Ei esimerkiksi Sipilän sotessa isänmaan etu ole ykkönen. Eikö pääministeri muuten ole törmännyt yhteenkään leipäpappiin? Ja onhan meillä poliiseista upea esimerkki Jari Aarniossa.
___________________________________
P.S. Leuka-Virtanen onnittelee kaimaansa Liikasta, koska hän on pystynyt ylläpitämään mielikuvaa siitä, että Suomen Pankilla olisi jotain merkittävää tekemistä. Aika paha!


14.7.2018 Uutisten täyttämä heinäkuun puolikas

Belgia näytti tänään kaapin paikan Englannille jalkapallon MM-kisoissa. Täytyy vain toivoa, että Kroatia puolestaan jyrää huomenna Ranskan.  Vaihtuvuutta palkintopallilla tervehdin ilolla. Harmi, että sinne ei päässyt yksikään Pohjoismaa.

Heti huomisen finaalin jälkeen Helsinki nousee valokeilaan, kun presidentit Putin ja Trump tapaavat. On luonnollista, että isäntänä toimii tasavallan presidentti, mutta Hesarin mukaan Sauli Niinistö on jättänyt Juha Sipilän kakkaroineen turhan kylmästi täysin syrjään. Ei se mikään ylläri ole, Niinistö ei ole koskaan  ollut joukkuepelaaja.
Maanantaina järjestettävää tapahtumaa on luonnehdittu aivan historialliseksi, uniikiksi ja Sauli Niinistön hienosti junailemaksi. Esimerkiksi Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren mielestä se on niin merkittävä, että hän osasi hakea verrokkia vain UKK:n aikana pidetystä ETYK-kokouksesta. Tuo kokous on kyllä ainutlaatuinen siksikin, että Kekkonen luuli sillä saavansa Nobelin rauhanpalkinnon. Se meni kuitekin vuosikymmeniä myöhemmin Martti Ahtisaarelle.

Moni nuorempi kansalainen ei varmaankaan tiedä, että myös Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari isännöivät Yhdysvaltain presidentin ja itäisen naapurimaamme johtajien tapaamisia.
Koiviston kaudella George H. W. Bush ja Mihail Gorbatšov tapasivat toisensa Helsingissä 1990 pikahuippukokouksessa. Aiheena oli ensisijaisesti Irakin toimeksi panema Kuwaitin miehitys.

Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton puolestaan tapasivat Helsingissä Ahtisaaren toimiessa isäntänä vuonna 1997. Tuolloin agendalla olivat Naton laajenemisaikeet Baltiaan.
Eivätköhän aikaisemmat Suomen presidenttien isännöivät huippukokoukset olleet Suomen imagolle vähintään yhtä tärkeitä kuin tulevan maanantain spektaakkeli. Aivan älytön ei ole sellainen ajatus, että Suomi pääsee kolmannen kerran suurvaltojen presidenttien kahdenkeskisellä tapaamisella maailman uutiskeskiöön, koska Manu ja Mara ovat sinne polun luoneet. Vapaavuoren ETYK- rinnastus ei ole validi, koska silloin paikalla olivat 35 maan päämiehet.
________________________________
P.S. Englannissa kuningatar Elisabeth jäi paraatikatselmuksessa sananmukaisesti Trumpin jalkoihin. Mikähän moukkamaisuus herra Trumpilla on varattuna Helsinkiä varten.


11.7.2018 Haasteellinen Rinne

Anagrammi on peli, jossa sanan tai useamman kirjaimet ryhmitellään uudestaan ja muodostellaan merkitykseltään aivan uusia sanoja. Niiden sisällöillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Hauskaksi peli menee silloin, kun tulokseksi saadaan jotain hulvatonta: esimerkiksi entisen kaupunginjohtajan erisnimestä konttorin taakka.

SDP:n puheenjohtajasta ei ole kansanvillitsijäksi, eikä hänen nimensä taivu anagrammimaisiin hauskuuksiin, mutta aasinsilta vieköön eteenpäin. Helsingin Sanomien toimittaja haastatteli (4.7.) Antti Rinnettä ja kysyi, onko hän taakka puolueelle. Rinteen lisäksi joku muukin saattoi ihmetellä kysymystä. Olihan Rinne juuri julkaistussa gallupissa ensimmäistä kertaa noussut pääministerisuosikiksi.

Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat nauttivat käytännössä aivan yhtä suurta/pientä suosiota kuin heidän johtamansa puolueet. Se lienee loogista. Tänä päivänä politiikka on henkilöitynyt, ja puheenjohtaja on puolueensa julkisivu. Siksi puheenjohtajan ja puolueen kannatukset kulkevat käsikynkkää.
Kaikista puoluejohtajista Li Andersson on sääntöön kuuluva poikkeus. Hänen henkilökohtainen gallupsuosionsa eroaa merkittävästi puolueen mielipidekyselyjen kannatuksesta. Ei ole trendikästä olla vassari, vaikka moni haluaisikin lähteä Anderssonin kanssa tuopilliselle, kenties useammallekin.  

Politiikasta ammatikseen kirjoittavien arviot ja tulkinnat gallupeista ovat mielenkiintoisia vaikkakin subjektiivisia. Antti Rinteen ykköstilalle ei ole peukutettu, koska sitä ei (haluta) nähdä miehen omana ansiona. Häntä pidetään Hannu Hanhena, jonka vain hallituksen epäonnistunut politiikka on nostanut aallonharjalle. Pitäisikö Rinteen pyytää anteeksi ansiotonta arvonnousuaan ja hallituksen kompasteluja? Pikemminkin pitäisi kehottaa hallituksen johtokaksikkoa tutkailemaan tekemisiään suuressa savotassa? Esimerkiksi kokoomuksen kannattajista korkeintaan viidenneksellä on halua hallituksen sote-souvin takuumieheksi.

Ei demareilla gallupkannatuksen vuoksi ole mitään syytä henkseleiden räpsyttelyyn. Kysehän on mielipidekyselystä eikä vaalituloksesta. Niitä kuitenkin luetaan ja niihin puoluetoimistot ja innokkaimmat kannattajat jopa uskovat. Tosin vain sillä edellytyksellä, että lukemat ovat omalle porukalle edullisia.
Toiseksi on muistettava, että politiikka on kestävyys- eikä nopeuslaji. Ei maratonia 34 kilometrin kohdalla johtavankaan kannata ryhtyä voittoa tuulettelemaan. Kärkipaikan pitäjän vaihtuminen käy nopeasti, ja äkisti saattaa tulla noutajakin; vaalikautta on vielä lähes neljännes jäljellä.

Antti Rinteellä on hieman samanlainen ongelma kuin värittömäksi leimatulla puoluetoveri Kalliomäellä aikoinaan.  Jos hän seisoisi päällään eduskunnan edessä, lehdissä kirjoitettaisiin, että kansanedustaja seisoi värittömästi päällään eduskunnan edessä. Rinteen painajainen näin jalkapallon MM-kisojen mainingeissa on, että neljä vuotta hallitus ja oppositio pallottelevat, ja lopuksi kokoomus voittaa eduskuntavaaleissa.
Itse olen leppeän rentona.
_____________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


8.7.2018 Merkitään tiedoksi

Kuluneen sanonnan mukaan politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Tulkitsen tuota fraasia niin, että poliitikkojen puheet ja tiedotteet eivät läheskään aina vastaa reaalitodellisuutta.  Ovat osatotuuksia tai pahimmillaan pelkkää vääristelyä.

Tämän päivän Helsingin Sanomista luin artikkelin, jonka otsikko oli pitkä kuin äänestysjono keskustan puoluekokouksessa: Sipilän hallituksen mahdottomana pidetty tavoite näyttääkin toteutuvan – HS selvitti, miten ja mille aloille Suomen ”työllisyysihme” syntyi.
Ulla Huittinen (kesk) julkaisi fb-sivuillaan kuvan lehden tekstistä, josta hän merkkasi luettavaksi viimeisen kappaleen: Vaikka äänestäjätkään eivät ensi keväänä onnittelisi keskustajohtajaa uurnilla, ainakin hän jää historiaan pääministerinä, jonka kaudella mahdottomasta tuli mahdollista.

Huittinen siteerasi päivityksessään otsikkoa vain alkuosan verran eli ajatusviivaan asti. Hän jätti pois oleellisen loppuosan, jossa työllisyysihme oli lainausmerkeissä*.  Sehän tarkoittaa, että työllisyysihmettä ei ole tapahtunutkaan. Puppua koko juttu.
Sen lisäksi Huittinen innostui artikkelin viimeistä kappaleesta niin paljon, että tulkitsi siinä ylistettävän pääministerin osuutta. Näinhän ei ollut. Työllisyys nousee 72 prosenttiin Sipilän kaudella, mutta ei välttämättä hänen tekemistensä ansiosta vaan niistä huolimatta.

Koko jutun pihvi omasta mielestäni oli tämä: ” Sipilän hallituksen omilla toimilla kuten kilpailukykysopimuksella ja aktiivimallilla on useimpien ekonomistien mukaan ollut korkeintaan pieni positiivinen vaikutus. Hallituksen kunnianhimoisen tavoitteen kannalta kymmenen vuotta kestänyt matalasuhdanne kääntyi siis valoisammaksi juuri oikealla hetkellä.”

Eduskunnan terveys- ja sosiaalilautakunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen kävi perjantaina kuumana kuin hellankoukku ja kiikutti aatetoveriensa ja yhden sinisen apupyörän saattelemana ”kantelun” puhemiehistölle puheenjohtaja Krista Kiurun toiminnasta.
Heti seuraavana päivänä ”kantelu” olikin muuttunut kirjelmäksi, mutta Heikkinen ei suostunut muutosta kommentoimaan. Hän delegoi homman Pekka Puskalle, joka ilmeisesti ikänsä puolesta ei enää asetu ehdolle. Asettuu sitten tai ei, niin ainakin Puska sai korjailla Heikkisen jätöksiä. Lainausmerkit eivät ole sen enempää Heikkisen kuin Puskankaan vaan minun.

Kysyin itseltäni, miksi Heikkinen perjantaina puhui kantelusta. Vastaan itse: siksi, että hän toivoi sen herättävän kuulijoissa (= äänestäjissä) mielikuvan Kiurun laittomasta toiminnasta. Viivästyneellä korjauksella kirjelmäksi on sama merkitys kuin lehtien pikkiriikkisellä oikaisuilla, vaikka virhe olisi ollut kissankokoinen.
Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta on, että kepun hallituskumppani kokoomus ei kirjelmää allekirjoittanut. Itse asiassa valiokunnan kokoomuslaiset antoivat kommenteissaan pyyhkeitä keskustan nelikolle. Pettikö keskustaryhmän pelisilmä pahastikin?

*Ulla Huittinen oli lainannut koko otsikon HS:n paperiversiosta. Minä puolestani siteerasin suoraan netin näköislehteä.
________________________________________
P.S. Hannakaisa Heikkinen on kotoisin Juankoskelta. Siksi häntä voi luonnehtia savolaisittain haaskannäköiseksi naiseksi.


2.7.2018 Vanhoja kaivellen

Luin jo vuosia sitten sangen mielenkiintoisen artikkelin arkisen ihmismielen harhoista, joita lueteltiin yhtä monta kuin on kuolemansyntejä. Tässä alla on niistä kolme kiinnostavinta. Ne ovat osa jokapäiväistä elämäämme.

Vahvistusharhaiset haluavat ottaa vastaan vain sellaista tietoa ja informaatiota, joka tukee heidän jo valmiina olevia käsityksiään. Kyse on paikalleen loksahtavista palasista maailmankuvan rakentamisessa ja sen ylläpitämisessä. He eivät usko, mitä näkevät ja kuulevat vaan näkevät ja kuulevat mihin uskovat. Loistavana esimerkkinä meillä on ollut keskustan Juhani Käki.
Uskolla autuaaksi tulevia piisaa. Heitä tapaa muuallakin vanhalestadiolaisissa suviseuroissa (70 000). Tänä vuonna ne pidettiin Äänekoskella, joka on melkein Konneveden - lomailukuntamme - naapurissa. Toiseksi suurin kepu-tapahtuma oli puoluekokous (noin 4 00), joka keräisi kansallispukuisia Sotkamoon kesäkuussa. Keskustan puoluekokouksen voittaa massiivisuudessa vain Kiinan kommunistipuolueen vastaava.

Halo-efektissä ollaan taipuvaisia näkemään henkilön positiiviseksi koettu piirre kaikessa, mitä asianomainen tekee. Tästä hyvä esimerkki on tasavallan presidentti. Niinistö otti 2012 kantaa EKP:n setelirahoitukseen, ja sopulilauma lyllersi perässä: presidentti on oikeassa ja rohkea, koska hän uskalsi rikkoa tabun. Asiantuntijat tulivat julkisuuteen ja suhtautuivat manööveriin kielteisesti.  Niinistö sanoi sitten televisiossa, että ei hän ole esittänyt EKP:n setelirahoitusta vaan pelkästään ennustanut tulevaisuutta. Osa sopuleista kääntyi lyllertämään takaisin tulosuuntaansa, toinen osa piti nokkansa kiinni ja näppäimistönsä kurissa. Tämän päivän tietojen mukaan EKP on ostanut noin 2500 miljardilla eurolla erilaisia velkakirjoja. Enpä muista Niinistön sen enempää kuin Sipilän tai Orpon lausuneen asiasta mitään. Ei myöskään SP:n pääjohtaja Erkki Liikanen, jota jotkut tyrkyttävät EKP:n seuraavaksi johtoon.
Keväällä presidentinvaalien alla järjestetyissä vaalikeskusteluissa olin panevinani merkille, että Niinistö oli sanomisissaan epäselvä. Osassa mediaa sekavaa puhetta pidettiin filosofisena piirteenä. Minusta vahvistusharhaisena oli selvää, että Niinistö vain vältteli tiukkoja kannanottoja ja kompasteli kengännauhoihinsa, jotka hän itse oli solminut.

Totuusharhassa käy niin, että usein toisteltu valheellisuuskin muuttuu todeksi. Tämä on surullinen tosiasia, joka realisoituu lähinnä totalitaarisissa valtioissa. Saksalainen elokuva Goodbye Lenin kertoo hauskan hellyttävästi itäsaksalaisesta naisesta, joka oli tajuttomana juuri silloin, kun Berliinin muuri murtui. Hänen lapsensa yrittivät jopa tragikoomisin keinoin ylläpitää sosialismin kulisseja ja suojella äitiään ulkoisessa todellisuudessa tapahtuneilta muutoksilta.
Totuusharhaa kotimainen media hyödynsi Jutta Urpilaisen lyttäämisessä. Rumputuli oli voimakasta, ja Urpalainen menetti sitten postinsa. Välittömästi sen jälkeen alkoi Rinteen alasampuminen. Ensi huhtikuussa mitataan hänen tilanteensa ja asemansa. Antti Rinne on pakkovoiton edessä.
________________________
P.S. Olen edelleen riippumaton kirjoittaja eli skribent i hängmattan.

Uutiset Salo.fi

Taidemuseon poikkeavat vuodenvaihteen aukioloajat

Lue lisää »

Kaupunginvaltuuston kokous 17.12.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Tiedusteluvalvontavaliokuntaan pohdittiin myös emerituskansanedustajia – näin kävi kansanedustajien läheisten turvallisuusselvityksille

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tänään mietintönsä tiedustelun valvonnasta. Perustuslakivaliokunnan jäsen, SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola...

Lue lisää »

Keskustan sosiaaliturvamalli ei auennut vieläkään – SDP ja kokoomus pistäisivät työvoimapalveluihin satoja miljoonia euroja lisää

Keskustan linjasta sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen ei saanut selvää edelleenkään kukaan, kun neljä kannatukseltaan suurinta puoluetta kohtasivat...

Lue lisää »