Muualla verkossa
Heinäkuu 2011
31.07.2011
Seppo Räty, sinivalkoinen ikoni sanoi kerran huonosti menneen keihäskisan jälkeen, että ”Saksa on paska maa”. Olisin ollut hänen arviostaan samaa mieltä, mikäli Räty olisi puhunut imperfektissä ja ottanut kantaa 30- ja 40- lukujen Saksaan.
Olin eilen Münchenin lentokentällä ja ihailin sitä saksalaista tehokkuutta, jolla matkustajat otettiin vastaan: heti lähtöaulaan tultuamme virkailija kysyi, minne olimme menossa ja varusti meidät boarding-kortein.
Nopeasti kävi myös matkatavaroiden jättäminen ruumaan vietäviksi sekä turvatarkastus. Saksalaiset olivat aikoinaan saatanallisen tehokkaita pahassa, tehokkuus näkyy nykyään myös hyvässä.
Ensimmäisen kerran minulle kävi turvatarkastuksessa niin, että käsimatkatavarani pengottiin. Viiden vuoden aikana olen kyllä jo tottunut siihen, että proteesini saavat joka kerran metallinpaljastimen vingahtamaan. Siitä seuraa sitten tietenkin, että joudun miesvirkailijan tutkimusobjektiksi: tarkastus jatkuu joko käsikopelolla tai manuaalisella metallinilmaisimella.
Nyt kävi niin, että samanaikaisesti pengottiin sekä minua että reppuani. Vaimoni kertoman mukaan tavaroitani tonkinut Angela Merkelin näköinen täti-ihminen oli erittäinkin kiinnostanut pienestä kannettavastani.
Lähtöportille kävellessämme minulle luullakseni selvisi, mikä oli synnyttänyt naisvirkailijan epäluulot: kyynärpäässäni ollut sideharso. Täti varmaan ajatteli, että äijärukka yrittää peittää neulanpistojen jäljet käsivarressaan, koska hänellä hepoa ja/ tai kolumbialaista marssipulveria OAJ-repussaan. Tiedä häntä, mitä assosiaatiota OAJ hänessä herätti, kylmän sodan aikana maailmaan saatettu kun oli.
En väitä, että keskivertosuomalainen on rasistisempi kuin vaikkapa euroalueen kansalaiset keskimäärin. Suomalainen perushenkilö vain ei tykkää esimerkiksi hurrihinttareista, ryssistä, makaroneista, rättipäistä, ählämeistä ja mutakuonoista mutta rakastaa ja ihailee Yhdysvaltoja ja amerikkalaisuutta. Vuoroin nauraen, vuoroin kiroillen luin Iltalehden nettiversiota. Lehti oli poiminut yhden älyttömyyden jokaisen osavaltion lainsäädännöstä. Otan niistä tähän 10 kirkkaasti loistavaa tähteä.
Alabama: Jäätelötötterön pitäminen takataskussa on kielletty kaikkina aikoina.
Arkansas: Mies saa hakata vaimoaan, mutta enintään kerran kuukaudessa.
Connecticut: Aseella ampuminen on kielletty yleisillä moottoriteillä.
Havaiji: Kolikoiden laittaminen toisen korvaan on kielletty.
Indiana: Piin likiarvo on 3.
Iowa: Yksikätisten pianistien on esiinnyttävä ilmaiseksi.
Maryland: Leijonan vieminen elokuviin on kielletty.
Minnesota: Alasti nukkuminen on kielletty.
Montana: Vähintään seitsemää intiaania pidetään hyökkäyksenä tai sodan osapuolena ja heidän ampumisensa on sallittu.
West Virginia: Mies voi harrastaa seksiä eläimen kanssa, kunhan eläimen paino ei ylitä 40 paunaa (18,14 kiloa).
________________________
P.S. Saman artikkelin mukaan Virginiassa ei saa kutitella naisia.
28.07.2011
Politiikka on valitettavan usein peliä, jossa kaikki pelurit eivät välitä aina siitäkään, että pujotettuaan madon onkeen jättävät koukun näkyviin. Näin kävi tällä kertaa Timo Soinille.
Media alkoi ihmetellä, kun suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja ei millään tavalla kommentoinut Norjan verilöylyä. Moni uutisisnikkari ja pakinoitsija arveli Soinin täydelliseen vaikenemisen syyksi sen, että asia oli hakkaraisia ja halla-ahoja vetävälle puolueveturille liian hankala puitavaksi. Oma saapas olisi saattanut hörpätä.
Oli hankaluuden suhteen sitten niin tai näin, yksi on varmaa: kyseessä oli kouluesimerkki pelin politiikasta. Jos Soini olisi kommentoinut heti, kun tragedian koko kaameus tuli ilmi, hän olisi jäänyt hallitusta edustavien puoluejohtajien jalkoihin.
Juuri siksi Soini antoi pölyn laskeutua ja loihe lausumaan asiasta vasta sitten, kun kotimaassa kaikki johtavat poliitikot olivat jo hiljaa. Näin koko estradi oli hänen. En lainkaan epäile hänen sanojensa aitoutta, mutta kyllä murhenäytelmä Soinin käsittelyssä toimi pelivälineenä. Valitettavasti.
Syyksi surunvalittelunsa myöhästymiseen Soini ilmoitti lomamatkan Irlantiin. Ja kattia kanssa. Hänellä oli siellä mukanaan kaikki tarvittavat viestintävälineet, ja sitä paitsi pelkkä kännykkäkin olisi riittänyt. Jos Soinin puheet ovat totta, niin minä olen sitten Obaman seuraaja. Ollaan jo valmiiksi demokraattejakin molemmat.
__________________
P.S. Nämä terveiset tulevat Zitterdalista, Ramsaun ja Innsbruckin tienoilta.
27.07.2011
Tämän päivän Hesarissa Kaisla kirjoitti hauskasti otsikolla Stubbisuu. Pakinoitsijan mielestä nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ei ole mikään Stubbisuu. Kirjoittaja muistutti, miten Stubb edellisessä hallituksessa viimeisenä virkatoimenaan nimitti kokoomuslaisia ulkoministeriön korkeisiin virkoihin. Kaislan mukaan ensisijainen kriteeri oli Alexander Stubbin kaveruus, eikä missään nimessä toveruus.
Pakinoitsija on aivan oikeassa: Stubbhan perusteli tekemisiään julkisuudessa sillä, että ulkoministerin oikeana kätenä oleminen pätevöittää päälliköksi "ihan helvetin hyvin". Kokoomuksessa on myönnetty, että kyseiset virkanimitykset olivat läpeensä puoluepoliittisia. Stubbia on kuitenkin puolusteltu toteamalla, että hän teki ne pitkin hampain.
Harri Holkeri sivuutti aikoinaan kiusallisen kysymyksen sanomalla, että minä juon nyt kahvia. Sen verran ovat sananparret muuttuneet ajan myötä, että Stubb toteaa tänään vastaavassa tilanteessa olevansa menossa maratonille. Holkerikin olisi voinut sanoa menevänsä metsään, sillä hän oli himohiihtäjä. Ollessaan Suomen Pankissa hänelle kertyi sellainen määrä kilometrejä, että niiden hiihtämiseen ei virka-aika riittänyt, täytyi käyttää omaakin aikaa.
Kokoomus on väittänyt ja väittää edelleen olevansa puolue, jolla on korvat. Olen kyllä ollut huomaavinani, että sen vasemman korvan kuulo on selvästi oikeaa heikompi. Tai sitten on kysymys selektiivisyydestä. Olisiko paikallaan hankkia kuulokoje puolueen toiseen korvaan?
Nyt kun taas vaalit ovat tulossa, tarjoan aivan ilmaiseksi - ilman konsulttipalkkiota - kokoomukselle uusia anatomisia sloganeita: kokoomus, puolue jolla on otsaa. Käyttökelpoinen olisi myös iskulause kokoomus ei ole hampaaton mutta se edellyttää ehdottomasti ulkomaakauppaministerin naamakuvaa.
Jos halutaan pois naama-aiheista, voisi olla hyvä ottaa sydän mukaan esimerkiksi näin: kokoomus, puolue jolla sydän on oikealla puolella. Tai sitten aivan käsikopelolla: kokoomus, äänestäjän oikea käsi.
_______________________
P.S. "Mitä media ajattelee himokuntoilevasta ministeristä?" Siinä vasta vaikeasti tavoitettava henkilö. (Kaisla 27.7.)
26.07.2011
Norjan verilöyly on edelleen tiedotusvälineiden ykkösuutinen, mikä on täysin ymmärrettävää. Perjantaina tapahtui lyhyessä ajassa sellainen määrä kauheuksia, että poliisi ei vielä tänäänkään tiedä kuolleiden ja kateissa olevien tarkkaa lukumäärää.
Olen tavannut sanoa, että yksikään henkirikoksen tekijä ei ole mieleltään terve. Nyt asiantuntijoiden lausuntoja luettuani ja kuunneltuani olen saanut uutta tietoa, joka ainakin tieteellisesti kumoaa käsitykseni. Minulle on ollut yllätys, että psykopaatin ei katsota olevan mielisairas, koska hän on täysin tietoinen siitä, mitä tekee. Mikäli Anders Behring Breivikiä ei todeta mielisairaaksi, hänen tekonsa muuttuu vielä kauheammaksi, koska silloin kyse on pahuudesta. Tämä ei ainakaan helpota omaisten surutyötä.
Breivikin julmuus herätti mielessäni saman kysymyksen kuin kotimaiset koulusurmatkin. Miksi pohjoismaalaiset nuoret miehet eivät tehneet joukkomurhia viime vuosituhannella? Miksi niitä on alettu tekemään vasta aivan viime vuosina? Vaikka mielenterveyspalvelut eivät tänään ole riittävät, ei niiden puute voi olla vastaus kysymykseeni. Olen nimittäin ymmärtänyt, että kukaan viime vuosien joukkomurhaajista ei ole ollut mielenterveyshoidossa eikä edes pyrkinyt hoitoon.
Joukkosurmien syiden täytyy siis löytyä muualta. Seuraavassa oma listaukseni: arvottomuus, juurettomuus, syrjäytyneisyys, vanhemmuuden ja yhteisöllisyyden puute sekä itsekkyys. Oma osuutensa on varmasti myös väkivaltaviihteellä ja internetillä, joka mahdollistaa myös sairaiden ajatusten levittämisen. Listani on lohduton siksi, että noita epäkohtia ei voida poistaa hallinnollisilla päätöksillä. Joukkomurhia ei voida torjua ennakolta lisäämällä kuraattoreiden ja psykologien määrä. Esimerkiksi 1970-luvulla ei koululaitoksessa ollut sen enempää kuraattoreita kuin psykologejakaan, mutta kenellekään ei tullut mieleen ryhtyä tappamaan koulukavereitaan.
_____________________
P.S. Vaikka valitettavan moni isä ja äiti laiminlyö lastaan, niin aivan liian paljon on myös niitä vanhempia, jotka rakkauden nimissä sallivat lapsensa "terrorisoida" kotona. Kyllä ymmärtämiselläkin pitää olla rajansa.
24.07.2011
Nyt kun Norjan tragedia alkaa hahmottua koko kaameudessaan, mielen valtaa toisaalta tyhjyys ja toisaalta viha. Huomaan ajattelevani, että tekijän mahdollisesti saama 21 vuoden vankeustuomio lähes 100 murhasta on aivan, aivan liian lievä. Se on kuin sormenheristys raakamaiselle pahoinpitelijälle: hyi sinua, ei noin saa tehdä. Ethän tee enää, ethän?
Tämä murhenäytelmä on karmea monella tavalla, ei pelkästään uhrien määrällä mitatattuna. Ahdistavaa on, että tämä teko kuuluu rikoksiin, joita ei millään voida ennakoida. Ei kaikkia vapaamuurareita, rasistisia nettikirjoittajia, fanaattisia äärioikeistolaisia tai uskovaisia voida laittaa ympärivuorokautiseen valvontaan.
Siitä seuraa, että milloin tahansa, missä Pohjoismaassakin tahansa voi jatkossakin sattua vakava verilöyly. Aselain tiukentaminen on Suomessa varmasti paikallaan, mutta aseisiin pääsevät aina käsiksi niitä haluavat. Ei auton ajamiseenkaan tarvita omaa kulkuvälinettä eikä ajokorttia.
Teon mielettömyyttä ja julmuutta lisää se, että silmitön tappaminen kohdistui puolustuskyvyttömiin lapsiin ja nuoriin. Murhaaja haluaa varmaan avoimesti ja julkisesti kertoa syyn, miksi juuri nuoret. Siksikö, että leirillä oli paljon ihmisiä mutta ei poliisivartiointia tai turvatoimia kuten poliittisissa tapahtumissa? Tekijän menneisyyttä tutkivat psykologian ammattilaiset tulevat varmasti kertomaan, mitkä tekijät muovasivat rikkaan Norjan keskiluokkaisesta yrittäjästä äärioikeistolaisen ja uskonnollisen fanaatikon sekä sitä kautta sairaan ja raukkamaisen joukkosurmaajan.
Oslon murhaaja eroaa Kauhajoen, Jokelan ja Myyrmäen tekijöistä siinä, että hän ei lopuksi tappanut itseään vaan antautui poliisille vastarintaa tekemättä. Hän itse siis halusi elää. Hän halusi päästä kokemaan, mitä kaikkea hänen tekonsa synnyttää, miten pelottavana maailma häntä pitää.
Hän haluaa itse päästä julkisuuteen kertomaan esimerkiksi maahanmuuttajavihastaan. Edellisen lisäksi hän haluaa päästä nauttimaan saamastaan maailmanlaajuisesta huomiosta.
Karmeaa on se, että teoille löytyy poliittinen tausta: mies hyökkäsi sekä sosialidemokraattista pääministeriä että sosialidemokraatista nuorisoa vastaan. Merkittävää on, että kaikki pohjoismaiset poliittiset murhat ovat kohdistuneet sosialidemoraatteihin eli hyvinvointivaltion rakentajiin.
Toissapäiväinen tragedia on myös nähtävä julmana hyökkäyksenä sitä ja kaikkia yksilön perusoikeuksia vastaan.
Toivon sydämestäni, että syitä selvitettäessä hänen tekoa ei yritetä ymmärtää ja sitä kautta osittain hyväksyä. Teko on yksinkertaisesti ja ankarasti tuomittava.
________________________________
P.S. Pääministeri Jens Stoltenberg: "Nuoruuteni paratiisi on muutettu helvetiksi".
23.07.2011
Paikallislehden päätoimittaja Jukka Holmberg kirjoitti tämän päivän kolumnissaan, että Kreikan avustamisessa "Suurin ansio Suomen linjanmuutoksesta kuuluu sosialidemokraateille ja heidän takanaan perussuomalaisille. Keskustan ja kokoomuksen hallitus ei olisi vakuuksia vaatinut".
Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. SDP vaati vaalitenteissä korostetusti kahta asiaa: vakuuksia lisälainoille sekä sijoittajavastuuta. Uutiset torstain kriisikokouksesta kertovat selkeästi, että molemmat vaatimukset ovat menneet läpi: SDP:n kova linja, jonka koko hallitus on hyväksynyt, tuotti tulosta.
Ennen vaaleja vaatimukselle irvailivat kaikki muut kotimaiset puolueet paitsi vassarit ja PS eli Timo Soini. Heitä säestivät irvaillen vielä vaalien jälkeenkin kaikki riippumattomat ja muut kaupalliset lehdet sekä erityisesti MTV-3:n politiikan tai talouden asiantuntijoiksi itseään kutsuvat toimittajat.
Tilanne tällä hetkellä on se, että Suomen hallitus uskoo vakuuksien toteutuvan, vaikka konkreettinen malli on ei ole selvillä. Kreikan valtiolla on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallussaan omaisuutta, joka on realisoitavissa vaikka heti. Maikkarin Petäistö ilmaisi vielä eilen avoimen halveksuntansa vaatimuksille pitämällä niitä epärealistisina, koska Akropolis ei ole siirrettävissä Suomeen. Tällaisen kyklooppitoimittajan oikea paikka olisi MTV:n äänitearkistossa.
Liikepankkien ja vakuutusyhtiöiden vastuut toteutuvat siten, että niiden 135 miljardin saatavat saneerataan. Tämän seurauksena niiden tappiot voivat olla jopa 60 miljardia. Kai on ajateltu niin, että huonosti lypsävä lehmä on mahoa parempi.
Opposition Timo Soini on ymmärtääkseni oikeassa kun hän sanoo Kreikan olevan maksukyvytön. Hän vaatii, että Kreikka ja muutamat muut eteläisen Euroopan maat potkitaan ulos yhteisestä valuutasta eurosta. Olen valmis liputtamaan ajatukselle heti, kun Suomen Pankin pääjohtaja ilmoittaa pitävänsä ajatusta Suomen etujen kannalta perusteltuna. Nyt ja varmasti jatkossakin ongelma tulee olemaan siinä, että velkakriisin ratkaiseminen tässä ja nyt eli välittömästi ensi maanantaina ei ole mahdollista. Toinen ongelma on siinä, että keskeiset toimijat: Euroopan johtajat, EKP ja kasvottomat markkinat eivät pääse yksimielisyyteen tavoista toimia.
Pienin oppositiopuolue antaa Kreikka-kysymyksessä lausuntoja, jotka farisealaisuudessaan ja epäuskottavassa naiiviudessaan ovat säälittäviä. Kepulaisia kantoja julkisuuteen ovat tuoneet ryhmyri Tiilikainen ja Mauri Pekkarinen. Kepussa Kiviniemeä ei päästetä julkisuuteen, koska pelätään, että entinen pääministeri ja Kreikan tukija osoittautuisi kansan silmissä mainittuja miehiäkin epäuskottavammaksi. Pelko on mielestäni turha: ei kukaan voi alittaa rimaa, joka on 10 sentin korkeudella.
____________________________
P.S. Kyklooppitoimittaja on poliittisesti yksisilmäinen mediatyöläinen. Tyyppiä tavataan ns. riippumattomissa mutta erityisesti kaupallisissa tiedotusvälineissä.
22.07.2011
Pohjolan turvallisuus järkkyi pahasti tänään. Norjassa samoin kuin Suomessakin viranomaiset ovat varmasti varautuneet siihen, että jokin poliittinen ryhmittymä jonain päivänä järjestää attentaatin, pommiuhkauksista ja räjäyttämisistähän on jo kokemusta. Luulen kuitenkin, että kaikille pohjoismaalaisille tragedian laajuus Oslossa ja nuorisoleirillä oli shokki.
Asiasta uutisointi meni niin pieleen kuin se vain voi, koska syylliset haluttiin nimetä välittömästi, ilman mitään näyttöä. Tämän hetken tietojen mukaan sekä pommiräjähdysten tekijä että kymmenin nuorten lahtaaja on sama äärioikeistolainen henkilö. Tämä on karmeaa. Tulevien päivien aikana tapahtuman kulusta saadaan lisävalaistusta.
21.07.2011
SDP:n kannatus putosi viime eduskuntavaaleissa historiallisen matalalle. Olen näihin päiviin asti harhaisesti kuvitellut, että äänestysaktiivisuuden kohoaminen ilman muuta nostaisi SDP:n kannatusta. Lapsenuskoni tuon automaatin kaikkivoipaisuuteen horjuu.
Toivon edelleen, että niin eduskunta- kuin kuntavaaleissakin vähintään 75 prosenttia käyttäisi äänioikeuttaan, vaikka tällä hetkellä suurin osa lisä-äänistä luultavasti sataisikin perussuomalaisten laariin. Ajatus ei miellytä, mutta sen kanssa on elettävä, sillä demokratia on kuitenkin osoittautunut kokeilluista hallintojärjestelmistä lähimmäksi parasta.
Jos ei SDP pääse kehuskelemaan kannatuksellaan, niin ei pääse mikään muukaan puolue kuin Perussuomalaiset. Suurimmassa kriisissä on Keskusta. Se valitsi vuosi sitten puheenjohtajakseen Mari Kiviniemen, joka sai niin positiivisen vastaanoton mediassa kuin vanhan liiton (maalaisliitto) puheenjohtaja vain voi saada. Häntä kehuttiin monipuoliseksi, vaikka hänellä onkin vain etu- ja takapuoli kuten meillä kaikilla muillakin. Kokovartaloministeriksikin mainittiin, vaikka eivät torsoja olleet muutkaan ministerit.
Keskustan suurin strateginen virhe oli mennä vaaleihin Kiviniemellä ratsastaen eli munat yhdessä korissa. Itse asiassa munia ei ollut kuin yksi. Kun Kiviniemi sitten kompastui vaalitentteihin, muna meni tohjoksi, ja samalla särkyi myös Mari-kupla.
Vaalien jälkeen Kiviniemi ei ole saanut missään vaiheessa puoluelaivan ruoria hallintaansa, ja Keskusta on nyt kuin pahan kallistuman saanut merialus: pohjakosketusta odotellaan.
Keskustan ”suslovit” lähtivät eduskuntavaaleihin henkseleitä paukutellen ja varmoina siitä, että puolue on hallituksessa, parhaassa tapauksessa jopa pääministeripuolue. Hallitusneuvotteluissa Katainen kuitenkin veteli Keskustaa kölin alta tullen mennen ja jätti sen lopulta rannalle.
Ei paista aurinko kepulaiseen risukasaan, jossa puolue yrittää elää omien sanojen syömisellä. Se ei kuitenkaan lihota, koska kaiken kasvutilan hallituksen ulkopuolella on vienyt PS.
Oppositiopuolueet ovat kuin kaksi ilmapalloa: vihreästä ilma on tihkumassa ulos, mutta persupallo tuntuu saavan sisäänsä yhä lisää heliumia, noste kasvaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että ilmapallo on hyvin, hyvin ohut ja herkkä rikkoutumaan.
__________________________
P.S. Keskustalla on ollut huono naisonni: Jäätteenmäen pääministeriys loppui lyhyeen kuin kanan lento. Kiviniemi puolestaan hukkasi leiviskänsä, kun Keskustasta hänen johdollaan tuli pienin oppositiopuolue.
18.07.2011
Jokin aika sitten laitoin naamakirjaan seinäkirjoituksen, jossa siteerasin Hesarissa julkaistua uutista:Tuomioja on Stubbia kovempi maratoonari. Väite perustui siihen tosiasiaan, että Erkki Tuomiojan paras aika on 2.59,27. Hän on juossut sen 80-luvun alkupuolella, jolloin hän jo oli ikämiessarjassa.
Median ihmemies Stubb on päässyt parhaimmillaan aikaan 3.17,53. Hän on siis hävinnyt Tuomiojalle ajassa yli 18 minuuttia ja matkassa arviolta yli 3,5 kilometriä.
Toissapäivänä luin Taloussanomien nettisivuilta, että Jyrki Kataisen ennätys maratonilla on kuusi minuuttia alle neljän tunnin. Aiemmin en ole aikaa nähnyt julkisuudessa, ja nyt ymmärrän miksi. Pääministerin juokseminen saadaan kuulostamaan maagiselta ja uskomattomalta, kun ajasta ei puhuta mitään.
Ei Kataisen ennätyksessä kuitenkaan ole mitään häpeämistä, sillä aika on yhtä hyvä kuin vaimollani. Hän alitti neljä tuntia maratonilla ollessaan suunnilleen samanikäinen kuin Katainen nyt. Koska Taloussanomat ei asiasta koskaan ole kertonut eikä kerro, tulkoon vaimoni saavutus täten julkaistuksi.
Vuonna 2002 osallistuin Helsingissä rullaluistelutapahtumaan (42 km) ja aikani oli surkea. Luistelin kaiken kaikkiaan neljä maratonia; Helsingissä aikani oli peräti seitsemän minuuttia heikompi kuin esimerkiksi vuotta myöhemmin Salossa. Täällä luisteltiin tulevalla moottoritiellä, jossa oli todella pitkiä nousuja: esimerkiksi Piihovilta Helsinkiin päin lähdettäessä, Helsingissä vuotta aiemmin oli menty melko tasaisella.
Samaan tapahtumaan osallistui myös Sauli Niinistö, jonka aika oli muutaman minuutin omaani parempi. Luin pari päivää tapahtuman jälkeen Hesarista, että Niinistö oli kellottanut mainitussa luistelutapahtumassa tuloksen, jolla hän kuului ikäistensä parhaimmistoon Suomessa. Lisäksi lehti kertoi, että Niinistö harkitsee osallistuvansa veteraanien SM-kisoihin.
Tietääkseni hän ei koskaan osallistunut. Selasin vanhoja tuloslistoja ja totesin, että Niinistön olisi pitänyt puristaa ajastaan ainakin 20 minuuttia päästääkseen ikäluokkansa huippujen tasolle. Että sellainen sankaritarina.
Näitä tarinoita on kehitelty aina ja tullaan aina kehittelemään. Moni meistä muistaa jutut Kekkosen (mies)kunnosta. Niiden mukaan 70-vuotias UKK oli kuin nelikymppinen. Entäs sitten Kiinan Mao, joka ui Jangtse-joella?
_________________________
P.S. Jos yllä oleva luettuna kuulostaa bullshitiltä, se johtuu siitä, että se on.
16.07.2011
Juhannuksena 70 vuotta sitten Suomi lähti hyökkäyssotaan itäistä naapuriaan vastaan. Silloisille sotilaille ei varmaan ollut mitään käytännön merkitystä, oliko kyse erillissodasta vai yhteistoiminnasta Saksan kanssa. Kysymys oli puhtaasti akateeminen, sillä molemminpuolisesta verenvuodatuksesta oli kysymys kummassakin vaihtoehdossa. Ja sotasyyllisistä tulisi aikanaan päättämään voittaja. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.
Minuutilleen 70 vuotta sitten klo 9.45 enoni, vänrikki Mauri Härmävaara haavoittui kranaatinsirpaleista. Hän kuoli saamiinsa vammoihin vuorokautta myöhemmin.
Enoni oli 4. Aurauskomppanian mukana nykyisen Suomen puolella kunnostamassa Uotilan – Marttilan – Katteluksen maantietä, kun kranaattikeskityksen ensimmäinen ammus osui aivan lähelle. Sotapäiväkirjan mukaan normaalia vihellystä ei kuulunut, koska puukaasuauto piti niin voimakasta ääntä.
Kranaatista yksi sotamies sai sirpaleita päähänsä ja ”kaatui paikalleen”, puolisenkymmentä haavoittui. Enoni sai sirpaleita eri puolelle kehoa, kuolettava niistä oli maksaan osunut. Hän kuoli A/33 KS:ssa 17.7.1941. Kranaattikeskityksen jatkuessa edelleen yhden sotamiehen ”hermot pettivät kokonaan”.
Vielä pahemmin kontrollinsa menetti marraskuussa 1942 eräs ylikersantti, joka heitti kranaatin omaan korsuun sytyttäen sen tuleen. Sisällä olijoiden joukossa oli setäni stm Väinö Leppänen, joka haavoittui neljän muun lisäksi. Yksi mies kuoli liekkeihin. Sotapäiväkirjan mukaan eräs sotamies ampui kiväärillä palon sytyttänyttä ylikersanttia päähän komentopaikalla, ”viimemainittu ei kuitenkaan kuollut”.
Sotapäiväkirjaan tapahtuma-ajaksi on kirjattu 01,30. Kello seitsemältä kirjattiin komppanian muuttunut vahvuus. Se oli korsupalon jälkeen 5 upseeria 24 aliupseeria, 108 miestä ja 11 hevosta.
Kello kymmeneltä ”Ryssä ampui piiskatykillä Jaala 3:n lohkolle 15 kranaattia aiheuttamatta vahinkoja, omalla lohkolla rauhallista".
___________________
P.S. En mie tiiä, mieko en oo ampunt ko vihollissii. (Rokan vastaus, kun Hauhia kysyy tältä, miltä tuntuu ampua ihmistä)
13.07.2011
Aivan aluksi haluan kiittää Jutta Urpilaista suoraselkäisestä toiminnasta euromaiden valtiovarainministerien kokouksessa. Hän vei tapaamiseen hallituksen terveiset, jotka keskeisiltä osin perustuvat SDP:n kantaan ja kansan vaaleissa ilmaisemaan tahtoon.
Hän teki sen ensinnäkin siitä huolimatta, että kansa ja hallitus ainakin sijoittajien ja komissaari Rehnin mielestä oli ja on edelleen väärässä. Hän teki sen toiseksi siitä huolimatta, että riippumaton ja muu kaupallinen media piti loppuun asti kyseisen viestin viemistä kokoukselle lähtökohtaisesti naurettavana.
Naurettavana siksi, että Suomi ja nimenomaan Jutta Urpilaisen ehdotus ei missään tapauksessa tulisi saamaan vastakaikua. Hän teki sen kolmanneksi siitä huolimatta, että pääministeri Katainen oli kriittisellä hetkellä luikkinut piiloon vaimonsa helmoihin.
Koska Kataisen nimi kuitenkin piti tänään saada jotenkin positiivisesti esiin, ns. riippumattomat lehdet turvautuivat ikivanhaan temppuun: tekivät hänestä human interest-uutisen. Täysin irrelevantista tapahtumasta revittiin isot otsikot ainakin paikallislehteen ja Hesariin: Katainen harkitsee, muuttaako perheen kanssa Kultarantaan.
Tässä homman nimi kaikessa alastomuudessaan: valtiovarainministeri Urpilainen tekee hikihatussa töitä euro(aluee)n pelastamiseksi, ja pääministeri Katainen miettii missä perheineen asuisi. Paikka kirosanalle.
Pääministeri on yhtä solidaarinen kuin eräs entinen soturi. Tämä taistelija meni vihollisen miehittämään juoksuhautaan aina vasta toisena tai sitäkin myöhemmin mutta otti aina ensimmäisenä vastaan esimiesten kiitokset ripeästä toiminnasta. Niin ja pääsi hymyilemään koko naamallaan paikallisen median eli tk-kuvaajan edessä.
Olin jo etukäteen varma, että ns. riippumattomissa lehdissä Jutan menestystä ei hyväksyttäisi eikä noteerattaisi positiivissa hengessä. Tällä kertaa olin aanailuissani valitettavasti aivan oikeassa.
Hesarin pääkirjoituksessa oltiin sitä mieltä, että nyt Suomi sai sen mitä halusi, mutta ei siitä kannata henkseleitä paukutella. Lehden mukaan hallitsematon keskustelu sijoittajien vastuusta on myrkkyä Euroopan taloudelle.
Myönnän avoimesti, että tunnen kunnallispolitiikkaa monin verroin paremmin kuin Euroopan taloutta, siinä toimijoita ja sen mekanismeja. Edellä sanotusta huolimatta pidän vähintään yksisilmäisenä väitteitä siitä, että puheet sijoittajavastuista olisivat tai tulisivat olemaan pääsyy eurokriisiin. Kun sormi osoittaa kuuta, tyhmä katsoo sormea, sanoo kiinalainen sananlasku.
Ongelman ydin on itse asiassa hyvin inhimillinen: kukaan ei katso olevansa syyllinen eikä siksi halua maksumieheksi. Sijoittajat ovat tottuneet siihen, että ne korjaavat vain voitot, tähänkin asti tappiot in sosialisoitu. Ja edelleen vaaditaan kriisin ratkaisemiseksi vain julkista rahoitusta.
Ongelman alkusyy on käsittääkseni siinä, että EU-maat eivät yhdistymistohinassa noudattaneet itse laatimiaan liittymisehtoja: julkisen talouden suhde bkt:een maksimissaan 60% ja julkisen talouden alijäämä suhteessa bkt:een maksimissaan 3%.
_________________________
P.S. Milloin valtamedia alkaa tosissaan rummuttaa, että verojen maksaminen on aitoa isänmaallisuutta. Mikäli kaikki säädetyt verot saataisiin kerättyä 100-prosenttisesti, meillä ei olisi mitään kestävyysvajetta.
12.07.2011
Salon Seudun Sanomissa oli eilen iso otsikko:"Pertti Hemmilä väistyi lakivaliokunnan johdosta". Otsikko oli epätosi siinä mielessä, että Hemmilä ei lähtenyt vapaaehtoisesti, vaan hänet siirrettiin syrjään. Tämä kävi kyllä ilmi itse uutisesta. Kahta mieltä voi olla siitä, oliko tapahtumasta isoksi uutiseksi vai ei. Yhtä mieltä voitaneen olla kuitenkin siitä, että tämä insidentti oli sangen kiusallinen Hemmilän kannalta.
On täysin ymmärrettävää, että valiokunnat piti miehittää, vaikka hallitusta ei vielä oltu saatu kasaan. Käsitettävää on sekin, että ministerinsalkkua vaille jääneille mutta pätevinä pidetylle kansanedustajalle järjestettiin jonkin merkittävän valiokunnan puheenjohtajuus. Minulla ei ole mitään vaikeuksia tajuta sitäkään, että valiokuntien väliaikaisiksi puheenjohtajiksi tai jäseniksi ei koskaan valita arvovaltaisia kansanedustajia vaan ”pahnanpohjimmaisia”.
Koska näin on, Hemmilän istuttaminen lakivaliokunnan väliaikaiseksi puheenjohtajaksi oli hänen kannaltaan katsottuna erittäin nöyryyttävää, sillä Hemmilä ei ole ensimmäisen vaan neljännen kauden kansanedustaja. Tapaus osoittaa, kuinka suurta – tai siis pientä - arvostusta Hemmilä ryhmässään nauttii. Sen saaminen näyttää olevan Hemmilälle enemmän tuskan kuin työn takana.
Kauanhan Hemmilältä meni jo oman poliittisen kodin löytämiseenkin: sitoutumattomasta kepulaisesta nusujen kautta kykypuolueeseen, joka ei poliisia korkealle noteeraa. Ei vaikka hän on myös 100 hehtaaria omistava maanviljelijä.
Toista salolaista kansanedustajaa Katja Taimelaa ei nöyryytetty, mutta ei hän vielä toisen kauden edustajanakaan saanut hoidettavakseen mitään merkittävää valiokuntapaikkaa. Tämä on harmillista siksi, että muut varsinaissuomalaiset demarit pääsivät kyllä erittäin vastuullisiin asemiin.
Heli Paasiosta tuli tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja ja valtiovarainvaliokunnan jäsen, Ilkka Kantola pääsi perustuslakivaliokuntaan ja ensimmäisen kauden edustaja Eeva-Johanna Elorantakin sivistysvaliokuntaan.
Katja jäi lehdellä soittelemaan luullakseni siksi, että hän eroaa muista varsinaissuomalaisista demariedustajista kahdessa suhteessa: hän ei ole turkulainen eikä hänellä ole korkeakoulututkintoa.
__________________________
P.S. Kun joku jään lehdellä soittamaan, hänet on hylätty. Sanonnan alkuperäinen merkitys liittyy kuitenkin varhaiseen suomalais-ugrilaiseen ruoholla tai lehdellä soittamisen traditioon.
10.07.2011
Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtelee. Tuon tosiasian olen oppinut Elisabeth Taylorilta jo ajat sitten. Kuusi vuotta sitten sain huomata, että sama pätee vain soveltuvin osin terveyteen.
Olin yli 50 vuotta aiemmin valinnut väärät vanhemmat, eivätkä lonkkani enää kestäneet moista mokaa vaan alkoivat narista. Lähes vuoden kestäneen ankkakävelyn jälkeen pääsin bilateraaliseen lonkkaleikkaukseen, joka esti täydellisen invalidisoitumiseni.
Tuo kapulakielinen ilmaus tarkoittaa, että potilaalle, jota nykyään kutsutaan asiakkaaksi, laitetaan yhtä aikaa tekonivel molempiin lonkkiin. No ei nyt sentään yhtä aikaa: ensin toiseen, sitten käännetään (elävää) ruumista ja tehdä sama temppu sille toiselle lonkalle.
En halua rypeä kauempaa noissa ikävissä muistossa vaan siirryn postoperatiiviseen aikaan ja kotiuttamiseen. Tämän päivän hoitoperiaatteiden mukaisesti minut nostettiin pystyyn heti leikkauksen jälkeisenä päivänä ja pantiin päivää myöhemmin kävelemään kyynärsauvoilla.
Kun sitten kuudentena päivänä oli aika lähteä kotiin, fysioterapeutti piti pikakoulutuksen portaissa kulkemisen jalosta taidosta. Sain ymmärtää, että kotimme kaksitasoisuus ei ole ongelma, ja että minun on ensimmäisestä päivästä alkaen rampattava portaita ylös ja alas. En rampannut vaan otin selkävoiton portaista askelma kerrallaan. Se vaati aina 15 erillistä vääntöä.
Mutta vielä takaisin lähtöpäivään, koska silloin sattui se hauskuus, jonka vuoksi aloin tätä kirjoittaa. Kun naispuolinen fysioterapeutti oli pitänyt kyynärsauvoillaportaissa-koulutuksensa, hän kysyi minulta sangen kärkevään sävyyn:”Onko seksistä puhuttu?” Ajattelin vastata, että kyllähän siitä aina miesten kesken läppää heitetään, ollaan sitten koulussa, kasarmilla tai sairaalassa. Päädyin kuitenkin yksisanaiseen kieltolauseeseen. Se nostatti naisessa terapeuttista harmitusta.
Hän harppoi kaivelemaan kansioitaan manaten ääneen hoituria, joka oli ottanut minut osastolle ja laiminlyönyt seksin käsittelyn teoriatasolla. Sitten hän palasi ja läväytti eteeni monisteen, jonka kuvissa tikku-ukko sekstasi tikkunaisen kanssa eri asennoissa. Lyhyet tekstit olivat englanninkielisiä. ”Jos et ymmärrä englantia tai et osaa tulkita kuvia, unohda koko juttu”, tokaisi fysioterapeutti.
En rohjennut nauraa, ennen kuin olin poistunut osaston käytävään. Totesin itsekseni, että lyseossa 60-luvulla teininä saamani seksivalistus oli aivan kilpailukykyinen 2000-luvun sairaalaopetuksen kanssa.
Kotiutuksen yhteydessä sain myös jumppaohjelman, jossa erilaisia jalkoja vahvistavia liikkeitä piti tehdä sarjoittain. Pari kuukautta leikkauksen jälkeen menin jälkitarkastukseen, johon sisältyi myös fysioterapeutin tapaaminen. Päätin jo etukäteen, mitä sanon, jos tapaan minua ”valistaneen” naisen:” Minulla on mennyt hyvin ja olen toiminut ohjeiden mukaisesti. Ainoa ongelma on ollut se, että seksiohjeissa ei kerrottu, minkälaisia sarjoja eri asennoissa tehdään”. Valitettavasti en enää tavannut naista vaan jouduin miehen pakeille. Ehkä hyvä niin.
__________________________
P.S. ”Potilaan tulee pidättyä seksuaalisesta kanssakäymisestä siihen saakka, kunnes tapaamme uudelleen vastaanotollani”. (Mervi Mattila: Parantunut hoidosta huolimatta)
07.07.2011
Ville Itälä, jonka en muista sanoneen mitään ainakaan vuoteen, tuli heinäkuiseen julkisuuteen ehdottamalla Keskustalle ja RKP:lle asettumista Niinistön taakse jo alusta alkaen.
Vaikka Itälällä ei ole mitään asemaa puolueessa, hän on kuitenkin europarlamentaarikko, tosin hiljainen, hajuton ja näkymätön sellainen. Juuri siksi täytyy miettiä, miksi nimenomaan hän tuli tekemään tarjouksen, josta jokainen itseään ja demokraattisia vaaleja kunnioittava puolue ilman muuta kieltäytyy.
Ensimmäinen syy on henkilökohtainen: heinäkuun uutishiljaisuus antaa tilaa mätäkuun jutuille sekä sellaisille lausumille, jotka muuna aikana jäisivät toimituksen sähköpostikansioihin. Toinen syy on se, että Niinistö puhuu hänen kauttaan: Itälällä on maksettavana Niinistölle kunniavelka, joka syntyi, kun hänestä Niinistön jälkeen tuli Kokoomuksen puheenjohtaja. Pidän erittäin halpamaisena, että Itälä itse perustelee esitystään verorahojen säästämisellä. Hänen mielestään tulisi luopua normaaliin tapaan järjestettävistä vaaleista, koska ne maksavat liikaa. Halutun päämäärän saavuttamiseksi voitaisiin siis unohtaa demokratia.
Merkittävää on se, että esityksen teki Itälä eikä Katainen. Ymmärrän tähänkin olevan vähintään kaksi syytä: Kataisella ei ole mitään intressiä lähteä vapaaehtoistyöhön miehen puolesta, joka on tehnyt kaikkensa vaikeuttaakseen hänen toimintaansa puolueen puheenjohtajana sekä valtiovarain- ja pääministerinä. Katainen tulee Niinistön tukijana toimimaan kuin leipäpappi, jonka huulet höpöttävät mantraa mutta ajatukset ovat jumalanpalveluksen jälkeisessä ajassa. Toinen syy on se, että puolueen puheenjohtajalle olisi noloa tulla julkisesti torjutuksi. Nyt Katainen voi leimata Itälän toiminnan yksityisajatteluksi, mitä se kuitenkaan ei ole, koska lankoja vetelee itse Niinistö.
Aivan odotettua, että Itälän ehdotusta ei julkisuudessaole kommentoinut sen enempää Mari Kiviniemi kuin Stefan Wallinkaan. Kepulainen tyrmäävä kommentti on tullut suoraan Korhosen perunakuopasta.
_____________________________________
P.S. Joka päivä oppii jotain uutta. Tänään minulle selvisi, että kerppu on 31 nahkiaista. Sillä 31. nahkiaisella muut 30 sidotaan yhteen.
05.07.2011
En ole syntyjäni salolainen vaan savolainen. En ollut kuullut elävää ruotsia, ennen kuin menin kesätöihin Jönköpingiin kesällä 1971. Kuitenkin olen yli neljännesvuosisadan hankkinut elantoni opettamalla ruotsia, ensiksi peruskoulussa ja sitten lukiossa.
En ole monarkian, Tre Kronorin enkä RKP:n kannattaja. Kuitenkaan en ole sitä mieltä, että Ruotsi on paska maa. Suomessa talviflunssaakin yleisempi hurrikammo ei ole koskaan saanut minusta mitään otetta. Tuossa lyhyesti – esileikinomaisesti – muutama perusfakta ennen varsinaisen asian käsittelyä.
Ruotsissa edistetään tasa-arvoa kaikissa asioissa sellaisella apinan raivolla, että sodan jälkeen syntynyttä sekä naurattaa että kiukuttaa. Jälkimmäinen tunne pyrkii pintaan, kun lukee uutisia Ruotsin koululaitoksesta. Nyt en tarkoita peruskoulujärjestelmää vaan sen päivittäistä toimintaa. Opettaja ei ole Jumala eikä edes lähinnä Häntä, lähimmäksi pääsevät nimittäin astronautit. Mutta eivät oppilaat tarvitse opettajasta yhtä lisäkaveria - Antero-opea – luokkaan; kaveri ei nimittäin ohjaa ja valvo, ei opeta käytöstapoja eikä aseta rajoja.
Suomessa luokaton lukio on tuonut mukanaan lieveilmiönä kilpailun siitä, kuka on mukavin opettaja. Yllättävän moneen lukiolaiseen halpahintainen mielistely tuntuu purevan.
Luin jo aikoja sitten erään Ruotsissa opettajana toimineen haastattelun. Hän sai tarpeekseen ja muutti Suomeen, kun alakoulussa päätettiin, että läksyjen antamisesta tai läksyttömyydestä päätetään luokassa demokraattisesti kädennostoäänestyksellä. Tämä tarina on tosi.
Juhannuksen jälkeen Hesarissa oli, että Tukholmaan on perustettu sukupuolineutraali päiväkoti, jossa kartetaan sukupuoliin liittyviä stereotypioita aina naurettavuuksiin asti. Esimerkiksi legopalikat ja keittiö ovat päiväkodissa vierekkäin, etteivät lapset piirrä mielessään jyrkkää rajaa ruuanlaiton ja rakentamisen välille. Päiväkodissa ei ole tyttöjä ja poikia vaan kaikkia kutsuttaan ystäviksi. Että näin!
Itse olen kasvanut yhteiskunnassa ja perheessä, jossa oli selvä työnjako sukupuolten välillä. Lisäksi olen käynyt poikalyseon sekä armeijan kaikkine kouluineen. Kaiken miehisen aivopesun jälkeenkin päädyin kuitenkin valitsemaan naisellisen ammatin: siisti sisätyö, jossa saa kätilön kädet.
Lapsuudessa muistan leikkineeni poikanukella ja omistaneeni muistovihkosen, johon kaverit liimasivat kiiltokuvia ja kirjoittelivat värssyjä tyyliin kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. Omalla kohdallani lienee toteutunut se fakta, että huonosta kankaasta ei hyväkään räätäli saa tehdyksi kunnon miesten pukua.
____________________________________
P.S. Karlstadin kunnassa nuorisotyöntekijät jakavat viikonloppuöinä riekkuville teineille tikkareita. Se kuulemma saa ihmiset hyvälle tuulelle ja vähentää väkivaltaa.
03.07.2011
Kun nykyään poistuu maasta, ei jää täysin ulos oman kulmakunnan tapahtumista, sillä jokaisella lehdellä on nettisivunsa ja jokaisella kunnon hotellilla langaton verkkonsa.
Yllä oleva ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että menneen viikon lehtiä selatessa törmäsin lukemattomiin uutisiin ja kolumneihin. Kokonaan toinen juttu on se, tuliko vastaan jotain yllätyksellistä. Eipä tullut.
Mitään odottamatonta ei ollut siinä, että Niinistö on jo julistettu presidentiksi. Erityisen painokkaasti näin tehtiin paikallislehdessä. Eräässä sen pääkirjoituksessa todettiin, että ”Niinistöstä tulee ehdokas, jonka voittoa vaaleissa tuskin kukaan vakavasti tohtii asettaa kyseenalaiseksi”.
Kaikista gallupeista huolimatta kehottaisin tutkivia journalisteja käymään läpi vanhoja mielipidetutkimuksia, joita on tehty runsas puoli vuotta ennen vaalipäivää. Millaisia tuloksia mahdettiin saada vuosien 2005, 1999 ja 1993 gallupeissa? Lähtökohtainen työhypoteesini on, että ainakaan vuonna 1999 kärjessä ei keikkunut Tarja Halonen, joka kuitenkin tuli kaukaa takaa ykköseksi.
Halosen kiriä vuoden 2000 vaaleissa voi verrata Kalle Jalkasen suoritukseen vuoden 1936 talviolympialaisten viestinhiihdon ankkuriosuudella. Hän lähti matkaan toisena 1½ minuuttia Norjan Ivarseniä perässä. Kun puolet matkasta oli hiihdetty, Jalkanen oli ottanut norjalaisen kiinni. Eräässä alamäessä hän kuitenkin sylkäisi niin, että tekohampaat lensivät hankeen. Hän palasi hakemaan niitä, ja norjalainen pääsi uudelleen johtoon. Puoli kilometriä ennen maalia Jalkanen saavutti taas norjalaisen ja voitti lopulta kuudella sekunnilla. Sen pituinen se.
Mitenkään yllättävää ei ole myöskään se, että HS on jatkanut valitsemallaan linjalla tarkoituksena juurruttaa kansan tajuntaan mielikuvaa Eero Heinäluomasta kaikkien pahuuksien ja iljettävyyksien isänä.
Lehden mukaan Heinäluoma ensin vandalisoi hallitusneuvotteluja ja lähti sitten ulkomaille karkuun vaimonsa helmoissa. Mielipiteitä muokkaavan median mukaan hänelle jäi sitten luu käteen ja hän ”joutui” tyytymään puhemiehen postiin. Nyt on menossa se vaihe, että pääkirjoituksessa kritisoidaan Heinäluoman sanavalintoja puhemiehenä.
Heinäluoma on joutunut maalitauluksi siksi, että ns. riippumaton media näkee hänet potentiaalisena presidenttiehdokkaana eli pahimpana Niinistön haastajana. Niin on, jos siltä näyttää.
SDP:n puheenjohtaja sai median laskiämpäreistä ennen vaaleja siksi, että hän oli uhka Kataisen pääministeriydelle. Nyt Urpilainen pääsee vähemmällä, koska hän on pääministerin työpari. Lyömällä Urpilaista ei voi olla lyömättä myös Kataista. Median harjoittaman politiikan kuviot ovat niin yksinkertaiset, että niitä pystyy seuraamaan tällainen tavallinenkin pulliainen.
________________________________
P.S. ”Sydämen sykkeen saattaa joskus kuulla korvien tahdissa”. (Marttila: Parantunut hoidosta huolimatta)
02.07.2011
Suomi seisoo kuulemma helteessä. Näin olen antanut sosiaalisen median kertoa itselleni. Parempi kuitenkin seisoa kuumassa kuin vesisateessa, on oma mielipiteeni. Esimerkiksi rullaluisteluani ei helle haittaa niin pahasti kuin Meriniityllä puhaltava ainainen tuuli, joka ajoittain on vastassa kuin seinä. Lämpöä riittää onneksi ensi viikollekin, toivottavasti tuulesta on vain vire jäljellä.
Nyt alkoi sitten presidenttigallupien rustaaminen. Niillä on tarkoitus rummuttaa, että Niinistö valitaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Homma menee niin, että kansalle uskotellaan gallupien avulla lopputuloksen olevan selvillä jo nyt. Sitten suuri osa kansaa itse vaalissa haluaa olla voittajan puolella ja äänestää galluptuloksen mukaisesti. Näin oli ennen naapurissakin: ensin oli tulos, ja se hyväksyttiin 110-prosenttisesti. Jos toisella kierroksella olisivat vastakkain kaksi gallupsuosikkia, kävisin äänestämässä Tapio Rautavaaraa, jos kävisin.
Erittäin harvan – ei kai kenenkään muun kuin Niinistön – suomalaisen poliitikon henkilökohtaiset traagiset kokemukset ovat muodostuneet valtaisaksi nosteeksi. Tämä on asia, jonka media aina unohtaa, kun se analysoi ”Sauli-ilmiötä”. Aivan kuin se olisi tabu tai jotenkin loukkaavaa. Samoin vaietaan siitä, että Niinistö oli valtiovarainministerinä, kun Suomessa tuloeroja alettiin kasvattaa. Valitettavaa, että toverit seurasivat komentaja Lipposen käskystä katseella.
________________________
P.S. Salossa kaikki ennallaan, ja Esko E Rannikko vie teknistä lautakuntaa kuin litran mittaa. Rannikko voisi puhua kuin kauppaneuvos Paukku: teknisessä lautakunnassa olemme henkilökohtaisesti sitä mieltä...
| ||