slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Elokuu 2019

29.8.2019 Huuto katsomosta

Salon strateginen visio on ilmaistu motolla Salo - joka päivä parempi. Viime aikojen uutisoinnissa kesto-otsikko on kuitenkin tiivistettynä ollut Salon talous - päivä päivältä kehnompi. Visio on räikeässä ristiriidassa reaalimaailman kanssa, niin ovat valitettavasti olleet myös talousarviot ja niiden toteutumiset.

Vaikka taustapeiliin tuijottamalla ei tule ohjata autoa, on poliittisessa päätöksenteossa kuitenkin hyvä katsoa sitä uraa, joka on syntynyt, kun selkä edellä vastatuuleen on umpihangessa tallusteltu. Salon kaupunki lomautti kahdesti, ja vielä kolmantenakin vuonna 2014 oltiin veitsenterällä: lomautukset peruuntuivat yt-neuvottelujen tuloksena. Se tie on nähty ja kuljettu. Ymmärtääkseni sangen laajasti on tajuttu, että lomautus on laastari, joka ei paranna polven kulumaa.

Tilinpäätöksen mukaan kaupungin lomapalkkavaraus on noin 17 M€. Se kertoo, että pitämättömiä lomia on paljon. Varaus ei ole oikeasti rahaa vaan tilinpäätöksen ”suure”, ja sen alenema kirjataan aina tuloksi. Varauksen suuruus ei ole ongelma, mutta pitämättömät lomat ovat. Hallituksen tulisi selvityttää, tapahtuvatko lomien siirtämiset siten kuin vessit ja tessit edellyttävät. Vuosilomat on tarkoitettu akkujen lataamiseen. Ei olisi aivan mahdotonta, että lomien pitämättä jättämiset ja siirtelyt tulevaisuuteen näkyvät sairauspoissaoloissa.

Salo teki viime vuonna miinusmerkkisen tilinpäätöksen, ja tämä vuosi näyttää kulkevan samoja latuja. Kun tai jos tilinpäätös on jälleen yhtä tappiollinen, Salon tase kääntyy miinukselle. Kaupunginhallituksen on siksi tehtävä virkamiesten valmistelemia kipeitäkin esityksiä valtuustolle.
Menoista 75 prosenttia muodostuu hyvinvointipalveluista. On loogista, että euromääräisesti suurimmat ”säästöt” ovat saatavissa sieltä. Muut leikkaukset ovat pikkupuroja, eikä niistä yhdessäkään jokea tule. Syntyvyyden lasku on jatkunut jo vuosia, mikä johtaa väistämättä muutostarpeisiin lasten ja nuorten palveluissa.  

On selvää, että nyt ei ole palvelutarjonnan laajentamisen paikka, koska talouden oikaisemiseksi pitää käännellä kaikki kivet. Tähän sopii huonosti aluesairaalan jatkossa nielemät miljoonat. Tämän vuoden talousarviossa projektiin on varattu vain 200 000 euroa, mutta vuosille 2021-23 yhteensä 16 miljoonaa. Lienee aivan poikkeuksellista, että jokin kunta maksaa erikoissairaanhoidon investointeja. Niiden pitäisi mennä sairaanhoitopiirin piikkiin. TYKS on jatkuvana rakennustyömaana, mutta ei niitä Turku kustanna.
Sipilän hallitus kaavaili, että sosiaali- ja terveyspuolen toimintakykyiset rakennukset olisivat siirtyneet maakunnille, mutta niiden rakentamiseen otetut velat olisivat jääneet kuntien rasitteiksi. Mitä tapahtuu seuraavien neljän vuoden aikana?

Vaikka Salon veroprosentti (20,75) on sama kuin koko maan aritmeettinen keskiarvo, se on päättäjien enemmistön mielestä aivan liian korkea. Unohtuu se tosiasia, että keskiverto salolainen veronmaksaja on vähätuloinen. Siitä seurauksena alhainen verotulokertymä.
Tuskin jatkossakaan kaupungistamme tulee rikkaiden eldoradoa. Tilannetta ei parantaisi sekään, että tänne napsahtaisi 90 miljoonan euron lottopotti. Voitot ovat verotonta tuloa. Nokian romahdus on jo historiaa, mutta arvet näkyvät vielä selvästi katukuvassa. Sormia napsauttamalla talous ei oikene. Edessä on vuosien sopeuttamisjakso.

Tämän päivän positiivinen uutinen oli, että Osuuspankin myöntämien yrityslainojen kasvu on ollut 23% viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Se kertoo siitä, että täkäläiset yritykset luottavat tulevaisuuteen ja investoivat. Sopii vain toivoa, että lainaa ottaneet tarvitsevat lisätyövoimaa, mikä vähentäisi työttömyyden sakkomaksuja.
_____________________________________
P.S. Veroprosentin riittävä nosto, sairauspoissaolojen vähentäminen, työttömyyden lasku, palvelurakenteen muutokset ja pienet purot voivat yhdessä parantaa tulosta ainakin 10 M€/vuosi.


24.8.2019 Kun rahat eivät riitä, jukolauta

Salon ja sen ympäristökuntien yhdistymisestä on nyt jo kulunut 10 vuotta. Yhdeksän naapuria oli kateellisina katsellut Salon yhteisöveron tuottoja ja halusi samalle astialle nokkimaan. Kun Nokia sitten pari vuotta yhdistymisen jälkeen romahdutti Salon talon talouden, pikkukunnista valitut poliitikot katsoivat Salon aiheuttaneen heidän ”elinvoimaisten” kuntiensa kuoleman.

Taloutta yritettiin oikaista erilaisilla näpertelyillä. Keinovalikoimassa olivat kahtena vuonna myös lomautukset. Kahdeksassa vuodessa ei ole kunnolla suosta noustu, koska tosiasiaa ei ole tunnustettu: Salon tulopuoli ei valitettavasti riitä nykytasoisen ja -laatuisen palvelurakenteen ylläpitoon.

Tämän vuoden huhtikuussa Salon valtuusto muokkasi talousarviotaan, kun verottajalta tuli tieto alentuneesta verokertymästä. Tietääkseni viimeisin kuukausiraportti, joka päättäjille - tosin vain hallitukselle - on tuotu tiedoksi, on huhtikuulta. Siitä käy ilmi, että neljässä kuukaudessa menot olivat noin viisi miljoonaa edellistä vuotta suuremmat. Jos vauhti ja trendi pysyvät samana, vuoden loppuun mennessä ero on 15 miljoonaa. Miksi kaupunginjohtaja ei ole tähän reagoinut?

Kesähelteillä syntyivät sitten lautakuntien lisäresurssitarpeet, joita on noin yhdeksän miljoonan verran. Olisiko syytä käyttää vähemmän aikaa tuloskorttien pläräämiseen ja keskittyä tulevaisuuden haasteisiin, joka ovat luettavissa kuukausiraporteista.
Entä kuinka on mahdollista, että tällaisten uhkapilvien alla poliitikot tekevät aloitteita esimerkiksi maauimalasta (Saku Nikkanen) ja ilmaisista keskiasteen oppikirjoista (Osmo Friberg)?

Mitä yhteistä on pääluottamusmiehillä ja päättäjillä? Heidät kaikki valitaan tehtäviinsä vaaleilla määräajaksi. Mitä eroa heillä on? Päättäjät vierittävät talouden ahdingon henkilöstön syyksi. Pääluottamusmiehet puolestaan näkevät aivan oikein, että henkilöstön palkkamenot ovat seuraus palvelurakenteesta, jota ei ole sopeutettu tuloihin.
Salossa ei palvelurakenteeseen ja sen tasoon nähden ole liikaa henkilöstöä. Itse asiassa palvelutaso vaatisi enemmänkin tekeviä käsiä. Tästä kertovat vuodesta 2017 vuoteen 2018 merkittävästi kohonneet sairauspoissaolot (13%). Henkilöstöön kimppuun käyminen tarkoittaa, että ei lähdetä hoitamaan syytä vaan tuijotetaan seuraukseen.
_________________________________________
P.S. Ei lonkkavaivaakaan paranneta särkylääkkeillä.


22.8.2019 Vierailu

Vladimir Putin kävi täällä kertomassa, kuinka demokraattinen oikeusvaltio Venäjä oikein onkaan: mielenosoittajia ei suinkaan pidätetty siksi, että heillä oli vääriä mielipiteitä. He näet rikkoivat lakia. Urho Kekkosen idänpolitiikkaa kutsuttiin suomettumiseksi. Tarja Halosta kritisoitiin venäjämielisyydestä.

Ennen Putinin vierailua Sauli Niinistö antoi ymmärtää ottavansa esiin myös Moskovan mielenosoitukset, koska mikään keskustelunaihe ei ole tabu. Ehkä hän otti, ehkä ei. Entä miten sitten voitaisiin luonnehtia Saulin Niinistön linjaa? Diplomaattiseksi?

Näin Niinistön toimintaa arvioi turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi Hesarissa tänään: ”Putin sai kyllä nyt niin paljon tilaa, eikä Niinistö puuttunut tässä tilanteessa näihin tulkintoihin lainkaan. Mielestäni tärkein asia oli se, että Putin pääsi sanomaan aivan kaikki tärkeimmät viestinsä”, sanoi Pynnöniemi.

Kun Putinille annetaan estradi käyttöön, hän käyttää saamansa tilaisuuden propagandansa levittämiseen. Ja sen hän tekee häikäilemättömästi. Olisikohan Niinistö edes otsaansa rypistänyt, jos Putin olisi sanonut, että Venäjän ja USA:n ydinaseilla on iso ero: venäläiset mir-ohjukset ovat rauhan asialla?*

Vuonna 2007 Sotsissa Putin rankaisi Angela Merkeliä, joka aiemmin oli tiukannut Venäjän presidentiltä, mitä tämä haluaa Ukrainasta. Putin kutsui kesken kaiken huoneeseen koiransa, joka ei ollut mikään puudeli. Se alkoi koirien tapaan tietysti nuuskia Merkeliä, jonka koirapelosta Putin oli täysin tietoinen. Niinistön pelottelemiseksi Putinin ei tarvinnut kuljettaa koiraansa Helsinkiin.

*mir merkitsee rauhaa
___________________________________________
P.S. Alexander Stubb oli varmasti oikeassa sanoessaan, että enemmistö suomalaisista alkaisi suhtautua Natoon myönteisesti, mikäli TP vain muuttaisi kantaansa.



20.8.2019 Salon kuralukuja

Urkki oli sitä mieltä, että sisäpolitiikka voi olla rempallaan, mutta ulkopolitiikka on pidettävä hyvässä kuosissa. Salon kuntapolitiikassa on sen verran populisteja, että on vaikea nähdä, mikä saa olla rempallaan ja mikä ei.

Salon valtuusto hyväksyi viime joulukuussa vuoden 2019 talousarvion, jossa kaikkien verotulojen määräksi arvioitiin 197 miljoonaa euroa. Summa perustui Kuntaliiton ennusteeseen. Tämän vuoden huhtikuussa Kuntaliitto laski ennustettaan. Sen perusteella valtuusto päätti laskea talousarvion kunnalisverokertymää kolmella miljoonalla. Toukokuussa muutos hyväksyttiin äänestyspäätöksellä. Kahdeksan valtuutettua oli nimittäin sitä mieltä, että ennusteen muutos oli ok, mutta sen aiheuttamia leikkauksia ei saanut antaa lautakuntien päätettäväksi, koska suurin viisaus on heillä, siis valtuustolla.

Kokoomuksesta änkyröinä esiintyivät yllätyksettömästi Sanna Lundström ja Jerina Wallius. Heidän kimppaansa halusivat Sanna Leivonen (ps), kolme valtuutettunakin vihreää sekä periaatteellisiksi vastarannan kiiskiksi itsensä asemoineet Marjatta Halkilahti (kd) ja Mikko Lundén (ps).
Kun populistipäättäjä ei voi vastustaa epämiellyttävää päätöstä, hän haluaa erottua muista tekemällä esityksen, jolla kuitenkin saa nimensä paikallisuutisiin. Olikohan Simo Vesa poissa kokouksesta? Hänet olisin voinut kuvitella yhdeksänneksi toisinaan ajattelijaksi.

Eilinen kaupunginhallitus sai tiedokseen lisää kuralukuja: tämän vuoden tilinpäätös saattaa jäädä jopa 10 miljoonaa pakkaselle. Tilanne on uusi siinä mielessä, että ennen talousjohtaja laati budjetit pessimistisesti, joiden toteutumattomuudesta sitten iloittiin. Kaupunginjohtajan Innan lausunnot asiasta eri tiedotusvälineissä ovat olleet sen verran ristiriitaisia, että se kuuluisa iso kuva on yhtä epäselvä kuin television näyttöruutu Leppäsillä 1960-luvulla. Ingressi YLE:n sivuilla: ”Jos uudet säästötoimet eivät johda tulokseen, kaupunginjohtaja Lauri Inna väläyttää myös lomautusten mahdollisuutta.” Paikallislehden uutisessa hän on sitten poistavinaan lomautukset kalupakistaan, koska niistä Salossa on huonoja kokemuksia. Pidän suurena ihmeenä, jos yksikään keskustaoikeistolainen ei pistä Innaa paremmaksi ja tule julkisuuteen vaatimaan lomautuksia.

Lopuksi asiasta kukkaruukkuun. Jollain viime vuosituhannen vuosikymmenellä levisi sellainen pedagoginen viisaus, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken pelkästään aikatekijää varioimalla. Kuinkahan kauan joidenkin paikallispoliitikkojen täytyy istua valtuustossa ja hallituksessa, jotta he sisäistäisivät käyttö- ja investointimenojen eron? Siis sen, että luopumalla esimerkiksi jostakin suurehkosta kertainvestoinnista, vanhuspalvelujen käyttömenot eivät lisäänny. Jos niin kävisi, kunta veisi itsensä syömävelkaa ottamalla valtion holhoukseen. Kymmenen valtuustokauttako?
_____________________________
P.S. Muuten olen sitä mieltä, että Salon ongelma ei ole vaakuna vaan nimi. Ei erämaalla ole urbaania vetovoimaa.


15.8.2019 Salon kehitysinfra

Salon Sanomat uutisoi tänään, että kaupunkiin on jokin aika sitten perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on saada kansalaisten mielipide näkymään päätöksenteossa aiempaa paremmin. Toissapäivänä yhdistykselle valittiin sitten hallitus. Lienee Liike Nytin puisto-osasto?

Koska lähden aina positiivisen kautta, toivotan lähtökohtaisesti menestystä kaikelle rakentavalle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Salon kehitysinfran perustamista ja sen tavoitteita tarkastelen kuitenkin – lähes perinteisesti - kolmen pointin kautta.

Pointti yksi. Kuntalaissa (5. luku, 27 §) luetellaan seitsemän kohtaa, joilla valtuuston tulee taata kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Keinovalikoima on laaja: tiedottamisesta aina kunnalliseen kansanäänestykseen asti. Sieltä löytyvät siis eväät perustetun yhdistyksen haluamien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Onkohan hallitukseen valituista kuudesta kukaan tietoinen kyseisen pykälän sisällöstä? Neljällä heistä on kuitenkin joko entistä tai nykyistä kokemusta valtuustotyöskentelystä, mutta eivät he valtuutettuina ole vaatineet mainitun pykälän sisällön mukaisia toimia.

Pointti kaksi. Yhdistyksen nokkamies on sitä mieltä, että nykyinen tapa tehdä päätöksiä johtaa valituksiin. Eivät valitukset sillä vähene, että kehitysinfra yrittää tunkea itseään kuntalaisten ja päättäjien väliin. Jatkossakin valtuusto, hallitus, ja lautakunnat tulevat tekemään päätöksiä, jotka eivät kaikkia miellytä.
Valituksia tullaan jatkossakin tekemään päätösten sisällöistä, vaikka se turhaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että valitusperustetta ei ole, mikäli kunnallinen elin on käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa, eikä päätös ole lainvastainen.

Pointti kolme. Yhdistyksen toiminta ei kuulemma ole poliittista, vaikka hallituksen jäsenistä kaksi ja varajäsenistä yksi olivat ehdolla eduskuntavaaleissa. Tunnin junan vastustajiin taitavat kuulua ainakin kaikki politiikassa vaikuttavat/vaikuttaneet. Siksi yhdistyksen vetäjän lausuma ”tämä ei ole vastustusryhmä vaan ratkaisuhakuinen ryhmä” kalskahtaa perin ontolta. Ennustan vastasyntyneelle yhdistykselle melko pikaista kätkytkuolemaa.
_____________________________________________
P.S. Viisasten kiveä on turha etsiä populistien taskuista!


9.8.2019 Puppugeneraattoreita

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on varmaan ylpeä siitä, että hän on saamassa maailmantalouden täysin sekaisin. Hän on jo aiemmin ylpeillyt sillä, että oli lähinnä painaa ydinasenappia, mutta perui aikeensa aivan viime hetkellä. Aivan varmaa on, että hän olisi ollut ylpeä itsestään siinäkin tapauksessa, että hän neuvonantajiaan kuunnellen olisi sitä painanut.

En väitä, että Donald Trump on hullu, mutta olen sitä mieltä, että Yhdysvaltain presidentin tapa hoitaa virkaansa on terveen järjen vastaista. Tuon mielettömyyden mahdollistavat hänen takanaan ja tukenaan seisovat republikaanit, joilla on enemmistö senaatissa. Let’s make America great again!

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä muutama päivä sitten Trump puhui liitovaltion syntyhistoriasta ja ylisti maansa sotilaallisia saavutuksia. Mieleenpainuvin kohta hänen esityksessään oli se, kun hän väitti armeijan valloittaneen lentokentät kyseisessä vapaussodassa. Sota käytiin 1700-luvulla, ja Wrightin veljekset keksivät toimivan lentokoneen vasta 1800-luvulla. Ei siitä sen mitään suurempaa älämölöä syntynyt, sehän oli puhtainta trumpismia. Valitettavasti Trump vain ei ole esimerkiksi Albanian vaan USA:n presidentti. He’s not a jolly good fellow.

Itäisen naapurimaamme presidentti Boris Jeltsin mokasi päissään monta kertaa, mutta muistan hihitelleeni, kun hän piti puhetta, ja kävi ilmi, ettei hän ei tiennyt, missä maassa oli. Ahti Karjalaisesta kerrottu fiktiivinen tarina alkoi silloin muuttua todellisemmaksi. Ulkoministerimme varmisti ennen lentokoneesta poistumistaan, missä hän oli. Kun hän sai tietää olevansa Krimillä, hän tervehti vastaanottajiaan sanomalla: hello, criminals!

Jeltsinin englantilainen kaima Johnson on tämän päivän anglo-amerikkalaisten johtajan perikuva eli arvostettavan poliitikon irvikuva. Enkä nyt puhu hänen hiuspehkostaan, vaikka siitäkin löytyy yhdysside USA:n presidenttiin. Britit nielevät Johnsonin valheet faktoina, vaikka eivät ole mitään EU-direktiivin mukaisia banaanipoliiseja nähneetkään. Johnson lausui muutama vuosi sitten, että hänestä tulee enemmin oliivi kuin Englannin pääministeri. Voi kunpa hänen ennustuksensa olisikin toteutunut!

Siinä missä Trump saattaa maailmantaloutta kaaokseen, Johnson pistää Englantia ja EU:ta sekaisin. Näin tapahtuu siksi, että 52 prosenttia briteistä halusi neuvoa antavassa kansanäänestyksessä brexitiä. Ja kansanäänestykseen mentiin siksi, että silloinen pääministeri David Cameron luuli enemmistön olevan jäsenyyden kannalla ja toivoi äänestyksen tuovan lisäpoweria itselleen.
Cameron kaatui, sitten Theresa May tukehtui mahdottoman urakkansa alle. Veikkaan, että tämän vuoden lopulla Boris Johnson olisi mieluummin oliivina salaattikulhossa kuin virka-asunnossaan Downing Street 10:ssä.
____________________________________________
P.S. Mitä yhteistä on seuraavilla nimillä: Gelsemium, Polonium-210, Tallium, Dioksiini ja Sariini? Ne ovat myrkkyjä, joita itärajan takainen hallinto on käyttänyt epätoivottujen kansalaistensa likvidoimiseen. TP Niinistö ottanee asian esille Vladimirin tavatessaan.


4.8.2019 Lisää tuloshakuisuutta!

Kalevan kisoja on käyty tässä viikonvaihteessa. Intensiivisesti olen toistaiseksi katsonut niitä noin kolmentoista sekunnin verran. Naisten pika-aidoissa voitto saatiin tuolla ajalla, mutta voittajan nimen selvittämiseen aikaa kului yhtä paljon kuin minkä suomalainen miesjuoksija käyttää pariin kilometriin.

Kisojen tulostaso on jo vuosia ollut niin vaatimaton, että en ole laittanut kisoja edes taustalle kuulumaan ristikoiden parissa äheltäessäni. Eilen esimerkiksi seipään mestaruus saavutettiin tuloksella 531. On hyvä muistaa, että Antti Kalliomäki hyppäsi 1976 Montrealissa 550 ja sai olympiahopeaa. Hänen ennätyksensä oli upeasti 566. Revitäänkö tästä lohtua?

Olen vähentänyt kaikkien yksilölajien seurantaa siksikin, että minua ärsyttävät suomalaisten urheilijoiden ja median yhdessä ennen kaikkia suurempia kisoja rakentamat päättömät pilvilinnat. Kisojen jälkeen ei selittämisen määrällä sitten ole ollut äärtä eikä laitaa. Moni heistä on tunnustanut avoimesti, että ei ollutkaan iskussa kisoihin mennessään. Kisakone vain houkuttaa urheilijaa kuin hillotolppa ja Audin takapenkki Timo Soinia 2017.
Viime aikoina politiikkaan on otettu mallia urheilustamme. Meillä on monta miespuolista poliitikkoa, jota voi nimittäin melkein-joukoksi. Valtakunnan päälehti on nostanut heitä – varsinkin kokoomuslaisia - tarjolle myös maamme rajojen ulkopuolella vapaaksi tulleisiin tärkeisiin tehtäviin. Tulosta vain ei ole tullut.

Aloitetaan kuitenkin kotimaasta. Marko Junkkari (HS) nimitti jo vuosi ennen eduskuntavaaleja Petteri Orpoa tulevaksi pääministeriksi. Varmana vaalivoittajana Orpokin piti itseään. Hänestä tuli sitten melkein pääministeri. Nyt on jo kuukausia mennyt haavojen nuolemiseen, Junkkarillakin. Kokoomuksen seuraava puoluekokous on vajaan vuoden kuluttua. Pannaan kello käymään ja odotellaan, milloin Petteri Orpo hyppää ladulta syrjään, koska Antti Häkkänen hengittää inhottavasti niskaan.

SOS-hallitus aloitti vuonna 2015. Ensimmäisenä puheenjohtajan pallilta putosi Alexander Stubb. Hänet kaatoi Petteri Orpo, vaikka Stubb oli pyytänyt häntä malttamaan mielensä. Julkisuudessa Stubb tarrasi tiukasti palliinsa, vaikka jokainen, joka vain halusi, näki lähtölaskennan alkaneen. Itse kirjoitin maaliskuussa 2016, että ”Stubb pisti itse köyden kaulaansa”, kun hän kätilöi itselleen tukiadressin. Kesäkuussa tuli sitten noutaja-Orpo. Stubbin ”meriittilistalta” löytyvät nyt melkein komissaariehdokkuus ja melkein IMF:n pääjohtajaehdokkuus.  

Stubbin jälkeen tuli Timo Soinin putoamisen vuoro. Hän ei tohtinut lähteä Jussi Halla-ahoa vastaan vaan lymyili Sampo Terhon selän takana. Eikä Soinille ole avautunut mitään diplomaatin uraa. Tuskin tulee myöskään mitään tähtiluennoitsijan roolia elinkeinoelämässä. Soini laskettiin sinisten poliittiseen joukkohautaan.
SOS-triosta puheenjohtajana on vielä Juha Sipilä, tosin hänen asemansa on kuin entisellä häpeäpuuhun laitetulla. Kuka vielä muistaa median Sipilälle neljä vuotta sitten antaman suitsutuksen? Sic transit gloria mundi.

Ja sitten Olli Rehnin nostohankkeet. Ensin Mikkelin miestä oltiin viemässä Euroopan keskuspankin piäjohtajaksi. Kun sen homman nappasi ranskatar Christine Lagarde, alettiin Rehniä raahata hänen omalla suostumuksellaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtoon. Eilen Rehn luovutti. Hänestä tuli melkein pääjohtaja, kun Ranskan presidentti ajoi siihen omaa suosikkinsa. Peli on vielä pahasti kesken, mutta Rehn voi vain seurata tapahtumia kotisaunaltaan.
_____________________________________
P.S. Jyrki Kataisesta HS on halunnut pitää ehdokkaana sekä EU-komission puheenjohtajaksi, että IMF:n pääjohtajaksi. Hänestä tulee korkeintaan Sitran yliasiamies.

Uutiset Salo.fi

Salon kaupungille Liikkuva koulu pääpalkinto

Lue lisää »

Oppimisympäristöselvityksen toinen vaihe

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

”Uskon, että harkinta tehdään parhaiten virkavastuulla” – Ulkoministeri Haavisto avasi kyselytunnilla al-Holin tilannetta

Kolme varttia eduskunnan torstain kyselytunnista kiertyi odotetusti Koillis-Syyriassa sijaitsevan al-Holin leirin suomalaisten kotiuttamisen ympärille....

Lue lisää »

Ohisalo al-Hol-tutkintapyynnöstä: ”Kaikki tietovuotoasiat ovat tietysti vakavia”

Demokraatti uutisoi tänään, että poliisihallitus on tehnyt rikosilmoituksen valtakunnansyyttäjän toimistolle julkisuuteen vuotaneesta...

Lue lisää »