slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

Elokuu 2018

30.8.2018 Käsittämätöntä liikenneraivoa

Päästyäni armeijasta toukokuussa 1973 tunsin olleeni hyvässä kunnossa. Sen ylläpitämiseksi halusin ruumiilliseen työhön ennen opiskelujen aloittamista. Niinpä menin kuljetusfirmaan autonkuljettajan apumieheksi. Reilun viikon työssäolon jälkeen juna jyräsi jakeluautomme. Kai se koukkasi, koska tuli kuin puun takaa vaikka olikin kiskoilla. Still going wrong!

Tuo yli 45 vuotta sitten tapahtunut junakolari on onneksi jäänyt ainoaksi vakavaksi onnettomuudekseni liikenteessä, jossa olen ollut jalkaisin, pyörällä, rullaluistimilla sekä autolla. Uutiset ovat kertoneet käsittämättömistä raivonpurkauksista. Pyöräilijöihin kohdistuvaa raivoa ei ainakaan ole vähentänyt Timo Soini fillarikommunisti-nimityksellään, jota Simon Elo toistaa kuin kaiku. Johtuuko se kenties siitä, että pyörä on Soinille itselleen soveltumaton kulkuväline?

Helsingissä autoilija kiilasi pyöräilijän kuoliaaksi, koska fillaristi oli näyttänyt hänelle keskisormea. Samassa kylässä miespyöräilijä menetti malttinsa – jota hänellä ei kai ollutkaan – kun naispyöräilijä soitti kelloa ja ohitti hänet. Tämä höyrypää ajoi naisen kiinni ja kuristi kurkusta. Naisen onneksi asiaan puuttui joku sivullinen. Oma lukunsa muodostavat ne motoristit ja autoilijat, jotka päättömästi lähtevät karkuun saatuaan poliisilta pysähtymismerkin.

Nykyään olen liikkeellä pääsääntöisesti pyörällä, talvella Salon keskustassa ja lumettomana aikana myös maantiellä. Olen pärjännyt autojen kanssa kohtuullisesti, koska pystyn käyttämään niin paljon kevyen liikenteen väyliä. Useinhan kärhämät syntyvät siellä, missä autot ja pyörät käyttävät samaa ajorataa.
Autoilijan silmittömän raivon kohteeksi olen joutunut kerran. Tulin ruutukaava-alueella alamäkeä noin 45 km/h, kun ohittava auto ajoi kiilaten vierelleni auton kylki noin viiden sentin päässä ohjaustangostani. Pysyin ajotiellä ja säilyin ehjänä. Kiilauksen peruste oli se, että en käyttänyt pyörätietä. Kaveri oli valmis vaikka tappamaan sen sijaan, että olisi töötännyt. Saatanan torvi! Nyt elokuussa samassa kohtaa ohittava auto rankaisi minua ruiskuttamalla tuulilasiinsa vettä pärskeet pyöräilijän silmille-periaatteella.

Helenan- ja Sepänkadun kulmauksessa oleva talo estää kokonaan näkyvyyden vasemmalle. Ellen joka kerta olisi pysähtynyt varmistaakseni, ettei kulman takaa tule ketään, olisin jäänyt auton alle kerran viikossa. Helenankadulta oikealle kääntyvät autot tulevat näet vauhdilla kolmiosta piittaamatta ja mitään oikealle näkemättä. Kenellekään en ole vielä keskisormea näyttänyt.

Maantiepyöräilyssä surmanloukku on Hähkänän päiväkodin kohdalla. Inkereentietä pyöräilevällä on etuajo-oikeus, mutta sitä eivät Puuskantietä vauhdilla ajavat autoilijat noteeraa, alamäki pitää nopeuden olosuhteisiin nähden aivan liian korkeana. Eivät vain löydä jarrupoljinta. Puusto haittaa Puuskantietä tulevien näkyvyyttä. Juuri siksi kolmion huomioiminen on enemmän kuin välttämätöntä. Päälleni ei ole ajettu siitä yksinkertaisesti siksi, että terveyteni säilyttääkseni olen pysähtynyt antaakseni tilaa peniksen jatkeille ja muillekin. En ole sielläkään keskisormeani nostanut.

Tänään meinasi sitten rysähtää pahemman kerran. Ajoin kevyen liikenteen väylää, kun yhtäkkiä pihaportista eteeni tuli henkilöauto, pysähtyi käyttämäni väylän päälle ja peitti sen kokonaan. Tein hätäjarrutuksen molemmilla kahvoilla, minkä seurauksena takapyöräni nousi puolisen metriä irti kadusta. Pysähdyin noin metrin päähän autosta. Onnistuin pysymään pystyssä, koska jossakin vaiheessa olin saanut myös jalkani vapaiksi pedaalikiinnityksistä. Kuljettaja olisi jatkanut matkaansa, mutta viittoilin häntä pysähtymään. Mies oli rauhallinen, mutta ei pyytänyt edes anteeksi. Totesi vain, että portista ajaessa ei näe kevyttä liikennettä. Hänen ratkaisunsa oli ajaa vauhdilla ulos ja pysähtyä sitten katselemaan ajoradan liikennettä. HUPS!
___________________________
P.S. Päivitetty uusinta


28.8.2018 Mielensäpahoittaja ihmettelee

Kävin viime viikolla elävissä kuvissa katsomassa karvahattupäisen Heikki Kinnusen murheita ja joitakin ilojakin. Kyllä ei ollut mikään hykerryttävä pläjäys kuten ensimmäinen elokuva. Syy ei ollut näyttelijöissä vaan tekstissä ja ohjauksessa. Tämä näkemäni ei ollut huono vaan erilainen, olisiko melodramaattinen sopiva adjektiivi sitä kuvaamaan.

Sangen usein koen itsekin olevani mielensäpahoittaja, tosin ilman karvahattua. Lähipiirikin jakaa tämän käsityksen. Jokaisella ihmisellä on useita rooleja, niin minullakin. Silloin kun en ole mielensäpahoittaja, muutun ihmettelijäksi. Näin taas tänäänkin.
Aamuinen Hesari kertoi Laura Huhtasaaren plagioidusta gradusta. Asiaa tutkineiden arvio on Huhtasaaren kannalta karua luettavaa: ”Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset ovat päätöksen mukaan tutkimuksessa ja opinnäytetyössä vakavia sekä luonteeltaan että mittaluokaltaan. Loppupohdinta-luvusta on merkkimääräisesti laskettuna asiattomasti kopioitua tekstiä 80 prosenttia.”

Huhtasaari on siis toiminut vilpillisesti ja valehdellut antaessaan asiassa lausuntoja. Uskottavuuttaan hän ei ole menettänyt, koska sitä hänellä ei ole ollutkaan. Kyllä ei olisi Lauralla helppoa mennä työpaikkansa opettajainhuoneeseen. Ihmettelen, mitä edustajakollegat mahtavat sanoa, vai sanovatko mitään.
Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on todennut, että tämä asia on jo käsitelty puolueen sisällä. Mitään perusteellista harjausta ei siis ole odotettavissa. Pelkkää päänsilitystä vain: älä Laura jatkossa tee graduasi leikkaa liimaa-periaatteella! Rikoksenahan juttu on vanhentunut.

Salon Seudun Sanomat puolestaan kirjoitti, että Salon kunnallisverotulot on arvioitu 11 miljoonaa euroa yläkanttiin. Heittoa on 6,6 prosenttia. Tulopuolella on siis tuollainen aukko, joka täytyy lapioida umpeen. Toinen vaihtoehto on se, että yksinkertaisesti hyväksytään alijäämäinen tulos. Takanahan on tasetta kasvattaneita talousvuosia, joten ei ole tarvetta panikoida. Enpä olisi halunnut, että Seppo Juntti joutuu lähtemään eläkkeelle mielensä pahoittaneena.

Olin jutusta ymmärtävinäni, että kysymys on verottajan toimista. Tässä kohtaa ihmettelen sitä, eikö marraskuu joka vuonna ole se ajankohta, jolloin verottaja tarkastelee mennyttä ja luotaa sitä tulevaan. Nyt tämä vaikuttaa enemmänkin arpapeliltä. Eikö VM ole täynnä asiantuntevia verotusmatematiikan taitajia, joiden tulisi osata laatia sellaiset speksit, että moisia epätarkkuuksia ei pääsisi syntymään?
_________________________________
P.S. Kolmas minäni on positiivari, joka toistaiseksi nukkuu Ruususen unta.


25.8.2018  Osa 1: Teflonmies

Kokouksessa hän pelehtii ja vääntelee naamaansa kuin pahanilkinen koulupoika. Hän on pohjimmiltaan hyvin oikeistolaisia arvoja edustava, pikkupoliittiseen näppäröintiin taipumusta tunteva karkeakäytöksinen jätkä.

Näin Erkki Tuomioja luonnehti valtiovarainministeri Sauli Niinistöä päiväkirjassaan syyskuussa 1996. Nyt Tuomiojan kellossa on jo jonkin aikaa ollut aivan toinen klangi. Saukki ja Eki eivät välttämättä ole bestiksiä, mutta ulkopolitiikka, yhteiset näkemykset Natoon liittymättömyydestä ja idänsuhteiden tärkeydestä on synnyttänyt miesten järkikumppanuuden.

Itselleni heidän ”toveruutensa” alkoi selvitä sen jälkeen, kun Tuomioja oli heittänyt julkisuuteen ajatuksen, että SDP harkitsisi Niinistön uudelleenvalinnan tukemista. En halua uskoa, että Tuomioja olisi ollut liikkeellä miesten yhteisestä sopimuksesta, vaikka Niinistö varmaan tiesi Tuomiojan esityksestä jo etukäteen. Painavimpia syitä oli varmaan ainakin kolme:

Ensinnäkin se, että Tuomioja on läpeensä tyytyväinen Niinistön käsityksiin ulkopolitiikasta, joka kuitenkin on TP:n tärkein vastuualue. Toiseksi siksi, että Niinistö ei suostunut enää kokoomuksen ehdokkaaksi vaan lähti hakemaan jatkokautta kansalaisliikkeen kautta. Niinhän teki aikoinaan Koivistokin.
Kolmanneksi siksi, että demareilla ei ollut asettaa varteenotettavaa omaa ehdokasta. Tuomioja olisi halunnut välttää sen, että SDP:n ehdokas toisen kerran peräkkäin jäisi pelkäksi statistiksi. Lipposen vuonna 2012 jättämät jäljet pelottivat.

Myönnän lentäneeni henkisesti pepulleni, kun kuulin hänen ehdotuksensa, mutta perseelleen meni sitten Tuula Haataisen ehdokkuuskin. Tulos aiheutti myötähäpeää, ja noloa oli sekin, että viime vuosikymmenien presidenttipuolueella ei ollut henkilöä, jolla olisi ollut mahdollisuus kohtuulliseen tulokseen ja hopeasijaan. Ei vain ollut.
Oman ehdokkaan asettamista odotettavissa olevasta tappiosta huolimatta saattoi pitää järkevänä sillä perusteella, että vuonna 2024 pidettäisiin aivan oikea vaali. Onko Tuula Haatainen kuitenkaan se, jota nyt ”ajettiin sisään”. Eppäillä soppii! Ingressi esiintyy Mörttisen ja Nurmen uunituoreessa kirjassa Sauli Niinistö, Mäntyniemen herra, mutta Tuomiojan motiivit ovat allekirjoittaneen näppäimistöltä.

Esimerkkinä Niinistön pomottamisesta, tylyydestä ja jopa karkeudesta toimii seuraava poiminta: Nyt jo edesmennyt Virpa Puisto (sd) sai 2001 valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ministeri Niinistöltä kirjeen, jolla hän kielsi tekemästä menolisäyksiä lisäbudjettiin.
Eduskunnan kahvilassa Puisto ilmoitti Niinistölle pyyhkivänsä paperilla takapuolensa. ”Harmi sinun kannaltasi, sillä sen jälkeen se on ilkeämpi niellä.” Sellainen kielenkäyttö, joka on kielletty suuressa salissa, on sallittua kahvilassa niin kansanedustajalle kuin ministerillekin.
________________________________________________________
P.S. ”Tämä mies on niin teflonia, ettei häneen tartu edes teflon-poliitikon leima.” (Mörttinen&Nurmi)


21.8.2018 Avointa piilorasismia?

Kun olin lukenut salolaisen valtuutetun ja kaupunginhallituksen jäsenen Mikko Lundénin mielipidekirjoituksen (18.8.), pelkäsin, että yksikään Salon kunnallispoliitikoista ei lähde kommentoimaan sitä. Näin siksi, että – päinvastoin kuin Lundén kirjoitti – ”maahanmuuttokriittisten” kirjoitusten opponointi ei ole kantaväestön suuressa suosiossa.

Onneksi olin tälläkin kertaa väärässä, sillä Janne Väistö (kok) toimi uhkarohkeasti. Hänen vastineensa julkaistiin tänään. Väistön rohkeudesta voisivat kaikkien puolueiden ykkösketjut Salossa ottaa mallia. Mykkyys ei nimittäin tarkoita, että vaikeneminen tekisi tolkun ihmisiä. Käytin tuota inhoamaani termiä, vaikka en sen todellista merkitystä tunnekaan. Halusin vain osoittaa olevani trendikäs. Sori siitä!
_________________________________
P.S. Mitään uutta ei ole siinä, että vaalikampanja perustuu pelotteluun. Olisin kuitenkin odottanut Lundénilta jotain muuta kuin Äyräväisen matkimista.


18.8.2018 Kysymyksiä ja kommentteja

Laivan kapteeni kirjoitti lokikirjaan: perämies tänään humalassa. Perämies kirjoitti seuraavana päivänä: kapteeni tänään selvä. Joillakin poliitikolla on tapana käyttää ilmaisua jos nyt rehellisiä ollaan. Onko siis niin, että he katsovat asiakseen avoimesti kertoa milloin ovat rehellisiä?

Tasavallan presidentti kutsui kiky-neuvottelujen aikana loppuvuodesta 2015 työmarkkinajohtajia luokseen ja kertoi heille Suomen tarvitsevan sopimista. Asiasta ei tiedotettu julkisuuteen eikä kerrottu edes silloiselle valtiovarainministerille, joka sattui olemaan Alexander Stubb.

Monien kommentaattoreiden mielestä Niinistön toiminnassa ei ole mitään moitittavaa. Esimerkiksi valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla toissapäivänä, että Niinistö ei ole ylittänyt valtaoikeuksiaan. ”Kun presidentin toiminta pyrkii tukemaan eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen toimintaa, en näe asiassa perustuslaillista ongelmaa. Perustuslaillinen ongelma syntyisi vasta silloin, jos tasavallan presidentti julkisuuspolitiikallaan tai taustavaikuttamisellaan pyrkisi horjuttamaan eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen asemaa."

En lähde väittämään, että Paloheimo olisi sitaatissani väärässä, mutta kyllä tulkinta on yllättävä ja herättää kysymyksen, kuinka voimakkaasti ja missä asioissa presidentti voi kannustaa hallitusta sotkeutumatta sisäpolitiikkaan. Ylittäisikö hän veteen piirretyn viivan, jos hän patistelisi eduskuntaa hyväksymään sote-lait? Toinen kysymykseni kuuluu, miksi TP ei halunnut kertoa avoimesti kertoa tapaamisestaan SAK:n ja EK:n nokkamiesten kanssa, jos hän ei liikkunut harmaalla alueella vaan turvallisella maaperällä.

Salosta kaksi kaupungin virkamiestä ja kaksi poliitikkoa kävi yhdysvaltalaisessa ystävyyskaupungissa mottonaan let’s make Salo great again. Matka perustui ilmeisesti johonkin virkamiespäätökseen, koska en ole huomannut kaupunginhallituksen käsitelleen asiaa listoillaan. Julkisuudessa matkasta ympäripyöreästi ja maailmaa syleilevästi kertoi kaupunginjohtaja Inna vasta jälkikäteen, kun Salkkarin toimittaja oli siitä hänelle luultavasti soitellut.
Kolmas kysymykseni on, miksi matkaa ei käsitelty hallituksessa, jolloin siitä olisi tullut julkinen jo etukäteen? Samalla kaikki siitä kiinnostuneet olisivat saaneet tietää, mitä sillä haluttiin saavuttaa. Neljäs kysymys: Vaatiiko usalainen kaupunki kauppapolitiikan harjoittamiseksi kunnallisia kummeja kuten Kiina?

Ja loppuun ei tule kevennystä vaan viides kysymys: miksi Sari Essayah, joka on KD:n puheenjohtaja, esittää tänään HS:ssa, että välikysymys Timo Soinin asemasta olisi perustuslain kannalta ongelmallinen. Itse olen siinä käsityksessä, että välikysymys on aina luonteeltaan poliittinen. Jos Soini joutuisi eroamaan esiintymisiensä ja lausuntojensa vuoksi, eduskunta käytäisi poliittista eikä juridista valtaa. Ministereiden väärinkäytökset käsitellään valtakunnanoikeudessa.  Sari Essayahin kannalta on noloa, jos hän tietämättään johti lukijoita harhaan. Jos taas hän toimi tietoisesti, se saattaa hänen uskonnollisen vakaumuksensa outoon valoon.
________________________________________
P.S. Sari Essayah on aivan sympaattinen ihminen, edeltäjänsä vastakohta siis.


15.8.2018 Myönnän erehtyneeni

Poliittisten omaelämäkertojen rasitteena on se, että ne ovat subjektiivisia. Itsestä kerrottaessa omat virheet minimoidaan ja vastustajien mokat suurennellaan. Lisäksi omia saavutuksia tuunataan ja muiden väheksytään. Fiksuuteen pyrkivä kertoja tekee niin, että hän vaikenee omista mokistaan ja muiden saavutuksista. Sillä tavoin syntyy objektiivisen kirjoitusotteen vaikutelma.

Juuri nyt on valmistunut kaksi kirjaa tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä. Kirjojen sisällöistä en tiedä muuta kuin sen, mitä Helsingin Sanomat on niistä kertonut. Väitetään, että Niinistö ja hänen lähipiirinsä eivät ole millään tavoin vaikuttaneet kirjojen sisältöön. Uskon, ellei toisin todisteta.
Risto Uimosen kirja Sauli Niinistö – tasavallan presidentti on HS:n arvostelun mukaan Sauli I:n ylistyskirja, mikä oitis vei idulla olleen lukuhaluni. Enemmän julkista keskustelua on kuitenkin käyty Lauri Nurmen ja Martti Mörttisen kirjasta Mäntyniemen herra, eikä ilmeisesti syyttä. On pohdittu sitä, kuinka pitkälle sisäpolitiikkaan Niinistö - nykyisen perustuslain hengen vastaisesti – on virassaan puuttunut. Vaikka en ole lukenut kumpaakaan kirjaa, tulkitsen otsikoita niin, että jälkimmäinen on kriittisempi ja samalla realistisempi.

Jäävuoren huipuksi on noussut Niinistön Mäntyniemessä järjestämä tapaaminen EK:n ja SAK:n nokkamiesten kanssa kiky-sopimusneuvottelujen takkuillessa. Tänään Mäntyniemen herra on tullut ehkä hieman yllättäen kaapista ja vähätellyt osallistumistaan. Niinistö väittää sen olleen julkista, koska hän kosketteli asiaa uudenvuodenpuheessaan. Hän on juristi mutta minä en. Siksi tai siitä huolimatta olen sitä mieltä, että Niinistön perustelu ontuu kuin lonkkavammainen. Julkisuus olisi aikoinaan edellyttänyt presidentin kanslian tiedotetta siitä, että tällainen tapaaminen oli tapahtunut tosiasia. Se ei muutu takakäteen julkiseksi sillä, että kaksi kirjoittajaa siitä kertovat.

Voin hyvin kuvitella, että keskivertosuomalainen – ei siis perussuomalainen – pitää täysin hyväksyttävänä sitä, että tasavallan presidentti käyttää arvovaltaansa vauhdittaakseen työmarkkinaneuvotteluja. Vanhemmat aktiivit ainakin muistavat, miten Kekkonen vuonna 1976 lopetti veturimiesten lakon.
Olin ilmeisen väärässä kesäkuussa kirjoittaessani, että "Niinistö ei ole sisäpolitiikkaan juurikaan lusikkaansa laittanut." (SSS 16.6.18) Käsitykseni perustui pelkästään julkisuudessa olleisiin tietoihin. Minun on syytä päivittää vanhentuneet tietoni.
__________________________________________________
P.S. Jos äitini eläisi, hän täyttäisi tänään täydet 100 vuotta.


10.8.2018 Voiko helteellä viluttaa?

Kun Juha Väätäinen oli Suomen juoksun päävalmentaja 1986-90, hän totesi julmaan tapaansa, että suomalaiset mieskävelijät juoksevat ja juoksijat kävelevät. Tilanne on muuttunut sen verran, että kävelijämme Berliinin EM-kisoissa eivät juosseet; vain yksi kolmesta hoippui viimeisenä maaliin. Toinen triosta laatoitti katua kunnes keskeytti, kolmas puolestaan lopetti kisansa puhtaasti pyörtymällä.

Ingressillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen pointtini kanssa, vaikka se liittyykin otsikkoon. Halusin näet kolmella virkkeellä kertoa oman näkemykseni suomalaisen yleisurheilun nykytilasta. Kyllä helteellä siis voi viluttaa. Kappas vain yksi t-viiva unohtui. Sori siitä!

Koska aina lähden positiivisen kautta, ihmettelen sitä, miksi kahden jytkyn mies Timo Soini haluaa lopettaa uransa poliittiseen itsemurhaan. Sellaisen hän tekee, jos hän lähtee sinisten listoilla ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kyllä hän varmaan itse pienentyneellä äänimäärälläänkin Uudellamaalla läpi pääsisi. Mutta kuinkahan monta edustajaa sinisten eduskuntaryhmään tulisi? Takiaispuolue muuttuisi kääpiöpuolueeksi. Positiivista tässä yllä olisi se, että kääpiö on takiaista suurempi.

Gallupit eivät koskaan kerro tieteellisen varmasti mitattavan vaalin lopputulosta. Jos kuitenkin noin yhdeksän kuukautta ennen vaalipäivää sinisten kannatus on alle prosentin, on melko varmaa, että puolue saa ensi huhtikuussa kuoliniskun. Sehän ei tule yllätyksenä edes sinisille itselleen. Simon Elo, joka tyrkättiin vuosi sitten tapahtuneen ulosmarssin jälkeen median eteen, totesi realistisesti, että tämä voi olla soinilaisten (= halla-aholaisista irtautuneiden) poliittinen itsemurha. Tämä lausuma saattaa jäädä Simon Elon ainoaksi toteutuneeksi poliittiseksi ennustukseksi.

Moni on varmaan pohtinut, minkälaiset kuvitelmat tulevaisuudesta perussuomalaisista loikanneilla oli. He kyllä nimesivät itsensä siniseksi tulevaisuudeksi, mutta pudottivatkin tuota pikaa tulevaisuuden pois. Loppuiko usko? Eikö ole selvää, että marssittiin Soinin pillin mukaan? Hän oli päässyt kiinni unelmoimaansa ulkoministerin salkkuun, halusi ja haluaa pitää sen katkeraan loppuun asti. Soini ajatteli Pasi Kauniston tavoin: "Maa muuttukoon, kuu sammukoon, riittää kun sain sun (lue sen)".
____________________________________________
P.S. Timo Soini jatkaa ulkoministerinä Suomen virallisten kannanottojen vastaista kampanjaansa. Hän kuulemma on plokissaan ylistänyt Argentiinan kielteistä aborttipäätöstä. Ja pääministeri seuraa kuin eunukki impeä.


4.8.2018 Keskittämällä maaliin

Kansanedustajat latailevat parhaillaan mobiililaitteittensa lisäksi omia akkujaan. Syksy näyttää, miten pitkälle hallituspuolueiden lataukset riittävät. Jo kauan on ollut nähtävissä, että sinisillä ei ole tulevaisuutta vaan pelkkää vaisuutta. Sinisten akkuja ei kyllä millään laturilla voi saada edes puolitäysiksi. Ja tyhjästä ei ole vaikeaa vaan täysin mahdotonta nyhtäistä.

Tulevat eduskuntavaalit pistävät pohtimaan, vieläkö Salolla on kansanedustajansa ensi vaalikaudella. Katja Taimela lähtee neljännen kerran ehdolle takanaan kolme läpimenoa. Siitä ei kuitenkaan suoraan seuraa, että seuraavat vaalit olisivat hänelle läpihuutojuttu. Toisella läpimenollaan vuonna 2011 hän paransi ensimmäisen kerran äänimääräänsä 42 prosentilla mutta mätkähti vuonna 2015 takaisin lähtötasolle. Taimela on aina saanut valtaosan äänistään kotikentältä. Viime vaaleissa samalla kupilla nokki toinenkin paikallinen demari Saku Nikkanen. Ensi vuonna on uudestaan sama asetelma, ja Nikkasen mahdollinen menestys on samalla Taimelan menetys.

Vanha totuus on, että kansanedustaehdokkaan pahimpana uhkana ovat oman vaalipiirin puoluekaverit, vaikka merkitystä on tietenkin myös sillä, kuinka suuren osuuden äänistä oma puolue kerää.Varsinais-Suomen vaalipiirissä demareilta puuttuvat valtakunnalliset huippunimet, joita kilpailijoilla ei ole pilvin pimein mutta silti melkoinen nippu. Perussuomalaisten viime kesän hajoaminen voi auttaa demarit piirin kolmen parhaan joukkoon, ei kuitenkaan ykköseksi.

Salon kokoomuksella ei nyt ole omaa kansanedustajaa, eivätkä ensi vuoden vaalit poista tuota puutetta. Edellisissä vaaleissa salolaiset söivät toisiaan, minkä seurauksena Pertti Hemmilä putosi varaedustajaksi ja hävisi julkisuudesta. Juhani Nummentalo puolestaan pettyi viimekertaiseen äänimääräänsä, joka oli vain noin kaksinkertainen hänen kuntavaaleissa keräämäänsä pottiin verrattuna.
Nykyiset ja entiset turkulaiset ministerit ovat osoittautuneet aivan liian ylivoimaisiksi salolaiselle kuntapoliitikolle. Salon kokoomusehdokkaat eivät hyödy puolueensa ykkössijasta vaalipiirissä, kun paikallisia ääniä ei saada keskitettyä. Nyt ehdokkaaksi on asetettu yrittäjä, joka ilmestyi kunnallispolitiikkaankin vasta vuosi sitten. Se mikä aikoinaan onnistui Jouko Laxelille, ei onnistu Marko Tapiolle. Ei ainakaan ensi vuonna. Eiköhän paikallisen kokoomuksen hajaannus ja/tai pyrkimys sukupuolten tasa-arvoon tuota vielä lisäehdokkaankin?

Perussuomalaisten listalle on asetettu Mikko Lundén, joka saavutti loistavan tuloksen kuntavaalissa. Viime eduskuntavaaleissa Salon perussuomalaisille kävi samoin kuin kokoomukselle: äänet hajautuivat usealle ehdokkaalle, ja kaikki jäivät valitsematta. Yhteinen äänimäärä olisi vaivatta riittänyt läpimenoon. Rannalle jääneiden harmiksi vuoden 2015 vaalit olivat ainutkertainen tilaisuus. Puoleen hajoaminen saattoi entiset äänestäjät hämmenyksiin, eikä äänien paikallinen keskittäminenkään enää nykytilanteessa takaa menestystä. Se edellyttäisi, että tynkä-perussuomaisten kannatus tekisi uskomattoman pomppauksen nykyisistä gallupnumeroista.  
___________________________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa


Uutiset Salo.fi

Taidemuseon poikkeavat vuodenvaihteen aukioloajat

Lue lisää »

Kaupunginvaltuuston kokous 17.12.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Tiedusteluvalvontavaliokuntaan pohdittiin myös emerituskansanedustajia – näin kävi kansanedustajien läheisten turvallisuusselvityksille

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tänään mietintönsä tiedustelun valvonnasta. Perustuslakivaliokunnan jäsen, SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola...

Lue lisää »

Keskustan sosiaaliturvamalli ei auennut vieläkään – SDP ja kokoomus pistäisivät työvoimapalveluihin satoja miljoonia euroja lisää

Keskustan linjasta sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen ei saanut selvää edelleenkään kukaan, kun neljä kannatukseltaan suurinta puoluetta kohtasivat...

Lue lisää »