Muualla verkossa
Blogi
22.02.2012
Kun lähtee lomamatkalle muulloin kuin kesällä, kotiin palatessa tuntuu siltä, että on pakko selata ainakin kaikki Salkkarit, jotta voisi päästä perille menetetyistä paikallisuutista. Mutta ei se niin mene. Totta hitossa aika tapahtumineen on kulkenut eteenpäin, mutta harvoin viikon tai kahden mittainen poissaolo pudottaa kärryiltä. Tästä on tietysti kiittäminen nykyajan viestintäteknologiaa, vaikka sen toimivuus ei olekaan ensiluokkaista.
Kesällä Suomi on käytännössä kiinni kaksi kuukautta. Täältä itäisestä näkövinkkelistä katsottuna minusta tuntuu nyt siltä, että kaikki paitsi euromaiden valtiovarainministerit ovat hiihtolomalla.
Helsingin Sanomien uutisointi Kreikasta ja sille kaavailluista vakuuksista on viime vuoteen verrattuna muuttunut siten, että tekstit – niin pääkirjoitukset kuin kommentitkin – ovat muuttuneet asiallisimmiksi. Puoli vuotta sitten Jutta Urpilaiselle pelkästään ivailtiin. Koska hän on kuitenkin osoittanut olevansa osaava sekä sopivasti periksiantamaton ajaessaan Suomen etua, kritiikiltä häntä kohtaan on katkennut terä. Arvostelun vähenemiseen ei vähiten ole vaikuttanut se, että Jutalla on toimilleen kansan tuki.
Kreikka-paketti on kyllä edennyt hitaasti, mutta täysin paikallaan polkevat maamme oppositiopuolueet. Soinilta alkaa puolue lopullisesti karata lapasesta, Kiviniemellä homma ei ole ollut hanskassa vuoteen.
En millään halua uskoa, että suomalaiset äänestäjät katsovat sormiensa läpi kaikkia persusekoiluja ja rasistisia lausuntoja, joita vuoron perään jakavat puolueen kansanedustajat sekä paikallispoliitikot. Revitään sitte persuhuumoria erään (fb)-kaverini seinästä: Hakkaraista vihaaminen satuttaa.
Keskustassa puolestaan on menossa jäsentenvälinen mittelö vanhoillisten ja city-kepulaisten välillä. Kyllä nauratti Paavo Väyrysen äskeinen lausunto: ”Olen samaa mieltä kuin keskustan kenttäväki, jonka mielestä minä olen paras vaihtoehto puolueen puheenjohtajaksi”. Täytyy kohta taas päivittää Väyrysen egolausuntojen kymmenen kärjessä.
Väyrynen on monta kertaa toistanut, että hänen suurin poliittinen virheensä oli puheenjohtajuudesta luopuminen. Nyt taisi ilmaisuni olla väärä. Väyrynen ei nimittäin ole mielestään koskaan tehnyt virhettä eikä ollut koskaan väärässä. Niinpä puolueen puheenjohtajuudesta luopuminen onkin ainoa asia, jota Väyrynen on katunut.
____________________
P.S. Salon kaupunginhallitus ei ymmärtääkseni vielä ole käsitellyt uimakouluasiaa, jonka kaupunginhallituksen puheenjohtaja on nostanut toiseksi tärkeimmäksi asiaksi Särkisalokodin jälkeen. Jösses!
20.02.2012
Viime päivät ovat kuluneet matkailun merkeissä: Perjantaina Salosta Helsingin kautta Bangkokiin ja sieltä tänään Hua Hiniin (suomeksi Kivipää). Taksimatkamme Bangkokissa tökkivät pahasti: Ensin tuktuk-taksisuhari heitti meidät ulos ajoneuvostaan, kun emme suostuneet lähtemään räätälille vaan pidimme kiinni alkuperäisestä päämäärästämme. Kun sitten sen jälkeen saimme lennosta taksin, kuski ei osannutkan ajaa hotelliimme, vaikka kartasta sen sijainnin näytimme. Hän poikkesi sitten kysymään paikallisesta Sheratonista tarkempia koordinaatteja ja lopulta löysikin perille. No, kate jäi hänellä odotettua pienemmäksi.
Taksia parempia kulkuvälineitä olivat ilman muuta jokiveneet sekä taivasjuna (skytrain), joka ei ole luodinnopea vaan pikemminkin lättähattu. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että lättähattu oli vuosikymmeniä sitten liikennöinyt sinivalkoinen paikallisjuna, joka pysähtyi joka asemalla ja seisakkeellakin.
Nyt on edessä viikko samassa paikassa. Lämmintä on mukavat +27 astetta, ja langaton yhteys pelaa moiteettomasti oman läppärin ääkkösillisillä näppäimillä.
(Fb)-kaveri Salosta kertoi ostaneensa vaimolle lahjaksi lumikolan, koska sitten ei hänen enää tarvitse lapioida. Ja nyt kuulemma kolaamista kotosuomessa riittää. Kiittelin häntä hankinnasta, mutta mielessäni ihmettelin, miksi hän ei tullut ostaneeksi sitä joululahjaksi. Olisi silloin joku turha kapine jäänyt hankkimatta. Nykypäivänä lumikolan ostoa vaimolle voidaan pitään tasa-arvon edistämisenä. Oksasaha puolestaan on pistämätön anti kesällä syntyneille kullille.
_________________________
P.S. Tänä päivänä moni suomalainen lapsi kuulemma aloittaa rukouksensa: Isä meidän, joka olet Thaimaassa.
14.02.2012
Tähän ikään ehtineenä olen kuullut melkoisen määrän äijäjuttuja siitä, mitä kaikkea aikuinen tolkun mies voi itselleen ostaa, kun hän vierailee Hua Hinin, Tallinnan tai Hampurin tavarataloissa. Ei enää kauheasti uutta siltä rintamalta.
Hämmästyksen sormi meni minulla kuitenkin kummastuksen suuhun eilen, kun YLE:n pääuutisissa kerrottiin, että nyt meillä Suomessa on saatavana asiantuntija-apua, jos ei itse pysty tekemään inventaariota kodin nurkkiin kerääntyneistä arkikaluistaan.
Uutisessa keski-iän onnistuneesti ohittanut rouvasihminen istui pöytänsä ääressä edessään ruokailuvälinekasa, seassa myös vatkainten vispilöitä ja leivontakoukkuja. Mamma oli tohkeissaan ja iloinen. Nyt alkoi vihdoinkin näkyä valoa tunnelin päässä, kun hän talousvähennyksen turvin oli saanut palkattua konsultin selvittämään, montako ruokailusettiä hän omistaa. Ja lisäksi kertomaan, kuinka monen sarjan omistamista on pidettävä kohtuullisena.
Asiantuntija perusteli oman palvelunsa tarvetta sillä, että nykyään monet eivät tarpeen tullen löydä irtainmassansa joukosta sitä mitä etsivät. Niinpä huushollissa on kolme tai viisi kuusenjalkaa, koska/mutta jouluaaton lähestyessä ei koskaan löydy ensimmäistäkään.
Asiakasta painoi muuten huoli siitä, että kaapeissa oli lajittelematta vielä sata lakanaa. On siinä miettimistä, sillä onhan tämä joviaali naishenkilö saattanut periä isoäitinsäkin pellavaiset kapiot 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä.
Ei omistaminen helppoa ole, koska silloin joutuu aina skarppaamaan, jotta saa pidettyä kaikki räkningit ajantasaisina. Tästä voisi Åminnen isäntä varmaan kertoa lukuisia opettavia tarinoita, joista jotkut saattaisivat olla jopa tosia.
Ollaan iloisia siitä, että Suomessa vielä saa palvelua, sillä se alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Nykyään on aivan liian monia kauppoja ja liikkeitä, joista jotain ostamalla ei kylkiäisenä saa palvelua. Mikäli palvelua haluaa, täytyy siis ostaa sitä itseään eli palvelua kuten ruokailuvälineiden luettelointia tai muuta aikuisviihdettä.
Pankkisaleihin meillä ei ole ollut asiaa enää pariin vuosikymmeneen, vaan meidät on laitettu repimään tuohta suoraan seinästä. Sisälle menevät ne, joilla on suuhunpantavan lisäksi jotain sivuunkin pantavaa.
Huoltoasemilla ei ole aikoihin ollut huoltomiehiä. Ja tuulessa sekä tuiskussa pitää korttia räpläten itse tankkinsa täyttää. Kyllä minä siitä usein mieleni pahoitan, koska olen itse Visulahden Shellillä palvellut Tom Tranaa ja tehnyt kaksitahtista Simo Lampisen kanssa. Jotain vastavuoroisuutta, please!
Ruokakaupassa on palvelua jäljellä vielä sen verran, että joku ystävällinen kassaneiti suostuu rahastamaan, kun ensin on itse lastinsa kasannut sekä vihanneksensa ja hedelmänsä punninnut. Rahastaja bussissa tänään taas on yhtä harvinainen näky kuin räkimätön teini Linjurin edustalla.
Eikä tässä vielä kaikki: Lentoyhtiö Finnairin turistiluokan matkustajat saavat jatkossa hoitaa Helsinki-Vantaan lentoasemalla lähtöselvityksen itsepalveluna. Halvemman luokan lähtöselvitystiskit korvataan vähitellen matkatavaran jättöpisteillä, joihin ruumaan menevä matkatavara jätetään lähtöselvityksen jälkeen. Ei muuta kuin kaikki mummot ja papat tekstailemaan, meilailemaan tai automaattia näpyttelemään.
_____________________________
P.S. Lehdistä saa kuitenkin lukea, että Suomessa palvelujen piirissä työskentelee yhä enemmän ja enemmän porukkaa. Nyt kyllä pöö teki come backin. Och ännu på svenska: böö.
12.02.2012
Vaikka käyty presidentinvaali on jo lähihistoriaa, minulta kysellään vieläkin, kävinkö äänestämässä. Nämä yleisporvarien utelut johtuvat aivan ilmeisesti siitä, että tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa (ääri)oikeisto on ”kriminalisoinut” demokratiaan kuuluvan oleellisen oikeuden olla äänestämättä.
Olen vuosikymmeniä jankuttanut, että äänioikeutta kannattaa käyttää. Nyt vaalituloksen julkistamisen jälkeen esimerkiksi naamakirjassa takki auki kulkeneet väinämöläiset ovat saaneet minut tarkistamaan kantaani. Siirryn korostamaan sitä, että salainen äänestystapa tarkoittaa vähintään kahta asiaa: Ensinnäkin tietysti sitä, että voi pitää omana tietonaan sen, ketä äänesti. Toiseksi kertomatta voi jättää myös sen, äänestikö vai jättikö oikeutensa käyttämättä.
Paikallinen kokoomus on muuten sitä mieltä, että jokainen Salossa Niinistölle pyllistänyt eli häntä - tai yleensäkin - äänestämättä jättänyt on luuseri. Oivaltaakohan se lainkaan, että julistamalla äänestämisen olevan (pakonomainen) velvollisuus, se samalla pyrkii kaventamaan yksilön vapautta ja demokraattisia oikeuksia?
Tänään luin jostakin, että Niinistöä ottaa vieläkin suunnattomasti pattiin, kun Haavisto oli ruotsinkielisessä tentissä valinnut kilpakumppaniaan parhaiten kuvaavaksi biisiksi Abban Money money, money. Minua se taas hykerrytti.
Niinistöhän pyrki vaalikampanjassaan pääsemään irti kaikista konservatiivisuuden, rahavallan, työnantajapiirien ja porvarillisuuden viiruista, jotka hän itse toiminnallaan vuosien mittaan oli ihollensa tatuoinut.
Kansalaisten lukutaidottomuudeksi taas voi laskea sen, että Niinistö onnistui äänestäjien silmissä saippualla pesemään pois ihossaan olleet juovat ja kuvat. Yleensä tatuointien poistamiseksi on tarvittu ihonsiirtoa.
Ennen vaaleja entisenä Suomen oikeistolaisimman puolueen puheenjohtajana toiminut Niinistö pyrki puhetasolla sanoutumaan irti konservatismista. Valituksi tultuaan hän jättää kokoomuksen jäsenkirjan. So what?
Tämän päivän Hesari kertoi, että Niinistön kabinetti koostuu kokoomuslaisista tai kokoomusta lähellä olevista henkilöistä. Kansaa on Niinistön epäpoliittisuudella kusetettu jälleen rankimman jälkeen.
Todisteena sille, että Haavisto osui levyvalinnassaan naulan kantaan, on tämän päivän Hesarin juttu Salon kovimmasta kapitalistista Björn Wahlroosista. Olisi luullut jokaisen palkansaajan ymmärtävän, mitä Wahlroosin kannanotto Niinistön puolesta ennen vaaleja tarkoitti.
Nalle Pyh ei peukunnostollaan kommentoinut ehdokkaiden sukupuolista suuntautumista vaan sitä, kenen lauluja hän haluaa valittavan arvojohtajan laulavan. Wahlroos ei koskaan eikä missään olosuhteissa olisi antanut ainokaista ääntänsä ”työväen presidentille”.
Tuota taustaa vasten jokaisen palkansaajan kannattaa lukea Wahlroosin haastattelu, jotta saa tietää, kenen joukoissa käydyssä vaalissa mahdollisesti on seissyt.
_____________________________
P.S. Ilmoittaudun siihen porukkaan, jonka mielestä viime keskiviikon onnettomien uutisten koplaus oli salajuoni. Kaikki kolme asiaa oli valmisteltu niin pitkälle, että niistä olisi yhdessä tai erikseen voitu kertoa ennen 5.2. eli ennen varsinaista äänestyspäivää. Katseeni kääntyy kukkaruukku-Kataiseen.
09.02.2012
M.A. Numminen kertoi kauan sitten eräässä juonnetussa radio-ohjelmassa hauskan somerolaisen anekdootin. Viljatilalla sonni oli sunnuntaina päästetty tositarkoituksella lehmihakaan. Emäntä oli kutsunut papin, lukkarin ja kunnallispolitiikan kepulaiset napamiehet vaimoineen kirkkokahville. Niinpä isäntä käski perheen vesselin vahtiin. Pojan piti kipittää tupaan kertomaan, jos ja kun jotain alkaisi tapahtua.
Eipä aikaakaan, kun poika jo juoksi pirttiin ja huusi: ”Isä, isä, nyt sonni nai sitä ruskeaa lehmää”. Isäntä vei pojan korvasta porstuaan ja sanoi, että vaikka asia tuli selväksi, pojan olisi pitänyt kertoa asia toisin. Esimerkiksi niin, että sonni yllätti ruskean lehmän.
Isäntä oli juuri ja juuri päässyt takaisin kahvipöytään, kun pojanviikari juoksi sisälle ja huusi: ”Isä, isä, nyt se sonni yllätti sen mustan lehmän. Se nai uudestaan sitä ruskeaa lehmää”.
Nokia on parin vuosikymmen ajan ollut salolaisten lypsylehmä, joka meni umpeen heti, kun entiset naapurikunnat olivat tarttuneet sen utareisiin. Kun yhtiö eilen ilmoitti, että se vähentää Salosta tuhat työpaikkaa, uutinen ei kai yllättänyt enää ketään.
Oli julkinen salaisuus, että tehdas ei ollut aikoihin saanut tilauksia; työntekijöillä oli velvoite olla paikalla, vaikka töitä ei ollutkaan. Aikaa tapettiin joululahjaksi saatuja kirjoja lukien, sukkaa kutoen ja korttia lyöden.
Suomessa on tapana selittää teollisuuden joukkoirtisanomisia sillä, että ammattiyhdistysliike on palkankorotuksillaan ulosmitannut tuotantolaitoksen omistajilta kaiken eli ahminut rahan lisäksi työpaikkansa. Väite on yleisestikin ottaen kiistanalainen, mutta Nokian tapauksessa suorastaan valheellinen, ellei sitten tarkoiteta aivan ylintä johtoa.
Minulla oli 90-luvulla naapuri, joka oli Nokialla töissä ja matkusteli ympäri maailmaa pistämässä tehtaita pystyyn. Koska jo tuolloin aika ajoin puhuttiin Nokian lähdöstä, kysyin häneltä, miten suuri osa kännykästä on työvoimakustannuksia. Olin hämmästynyt, kun sain tietää, että kyse oli parista prosentista. Samalla oli helpottunut, koska maalaisjärkeni mukaan tuollainen menoerä ei ainakaan voisi olla syy tehtaan alasajoon Salossa.
Asiantuntija vahvisti tämän päivän paikallislehdessä, että kokoamiskustannuksien osuus myyntihinnasta on pysynyt samalla matalalla tasolla.
Mutta hän halusi alleviivata, että isokin joki muodostuu pienistä puroista, jopa noroista. Tämä Nokia-asiantuntija laskeskeli, että 20 sentin säästö puhelinta kohti tekee 500 miljoonan vempaimen valmistuksessa 100 miljoonaa euroa. Myönnän, että oikein mies laski. Myönnän senkin, että summa on iso, mutta se on suhteutettava yhtiön kokonaismenoihin, jolloin se kutistuu kuin ilmapallo juhlien jälkeen.
Nyt säästöjä siis revitään tuosta kahdesta prosentista, mikä ei ymmärtääkseni tarkoita, että se säästyisi kokonaan. Täytyy niille kaukomaiden kokoajillekin sentään jotain maksaa. Inhimillisesti ajatellen on sangen vastenmielistä, että Nokia repii voittonsa aasialaisten työntekijöiden selkänahasta, jos siitä vielä on jotain jäljellä. Voinemme olla ylpeitä siitä, että Nokia ei ole sinivalkoinen yritys.
Historiankirjassani muuten Ranskaa, Espanjaa, Portugalia, Englantia & kumppaneita arvosteltiin kolonialismista. Ja vielähän 60-luvulla Suomessakin oli siirtomaatavarakauppoja.
_______________________
P.S. Eipä yllättänyt Paavo Väyrynen ilmoituksellaan. Kepun koko johto joko mollasi tai häpesi vaikenemalla, kun Väyrynen asetti itsensä ehdokkaaksi presidentinvaaliin. Seuraavaksi Paavo vie puheenjohtajan nuijan, koska Väyrynen ei jätä rankaisematta sitä, joka häntä on loukannut. Eli toisella kotimaisella: Good bye, Mari good bye!
06.02.2012
Herranjestas miten pelästyin, kun tänään luin nettiuutisia: Pääministeri Katainen oli tehnyt ahtisaaret ja kompastunut kotipihallaan Saukin voitonjuhlista palatessaan. Itse asiassa tässä ei ole mitään merkillistä. Tutkimusten mukaan kotinurkissa tapahtuu nimittäin yllättävän paljon tapaturmia, kun liukkailla liihotellaan nahkapohjilla ja takki auki.
Kauhistuin siksi, että pääministerin nurinmeno tarkoittaa yleensä koko hallituksen kaatumista. Ellei pääministeriä olisi saatu nopeasti takaisin tolpilleen, insidentti olisi siis pahimmassa tapauksessa tarkoittanut vakauden järkkymistä. Koivisto palautti parlamentarismin, mikä on tarkoittanut, että Suomessa hallitukset vuodesta 1983 alkaen ovat istuneet koko vaalikauden. Keskustalaisia pääministereitä tosin on vaihdettu lennossa kuin kentällisiä kiekkokaukalossa. Mutta hallitukset ovat pysyneet pystyssä.
Kun tuota eilisen traagista tapahtumaa lähestyy positiivisuuden kautta, siinä voi nähdä ainakin viisi hyvää puolta: Ensiksikin sen, että itse aiheutetusta kaatumisesta pääministeri ei saanut pahaa vammaa. Päänsärkyhän Kataisella olisi joka tapauksessa aamulla skumpasta ollut ilman onnettomuuttakin.
Toiseksi sen, että pääministeri kaatui eteenpäin, mikä sopii puolueen nuorekkaaseen imagoon. Jos kokoomukselaisen kerran täytyy kaatua, niin hän kaatuu sitten kunniallisesti. Eikä jumalauta missään nimessä taaksepäin. Se olisi konservatiivista eikä sovi liberaalille.
Kolmanneksi sen, että Katainen löi kaatuessaan päänsä ruiskukkaruukkuun. Jos kokoomukselaisen täytyy kaatuessaan lyödä päänsä kukkaruukkuun, niin hän kumauttaa kallonsa sitten kunniallisesti. Eikä jumalauta missään nimessä mihinkään ruusuvaasiin.
Neljänneksi sen, että kaatunut - mutta nyt taas pystyssä - oli pääministeri eikä kolmen viikon päästä virassaan aloittava tasavallan presidentti. Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
Viidenneksi sen, että asiasta ei nouse isoa juttua mediassa, koska kissankokoiset otsikot tuollaisesta tapahtumasta on jo kerran revitty: PRESIDENTTI AHTISAARI KOMPASTUI LAKERIKENKIINSÄ KUNINKAANLINNASSA.
Kataisen kaatumisuutisesta tuli hakematta mieleeni Tuntemattoman Rokka, joka sanoi Lammiolle Marskin synttäreitä juhlittaessa:"Älä sie ota ennää tai miust tulloo vällee komppaniapäälikkö".
___________________
P.S. Sanalasku sanoo, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kukahan eilen Kataisen edellä käveli?
05.02.2012 klo 20.15
Tällä hetkellä Niinistö on voittamassa äänin 65-35. Lopputulos lienee 62,5-37,5.
Ennen kuin arvioin nyt käytyä presidentinvaalia, haluan lyhyesti muistuttaa vuosien 1994, 2000 ja 2006 vaaleista. Vuonna 1994 Martti Ahtisaari voitti vain niukasti Elisabeth Rehnin, mikä oli välttämätön ehto sille, että nainen ylipäätänsä voitiin valita presidentiksi kuutta vuotta myöhemmin.
Elisabeth Rehn raivasi siis tietä naiselle, mutta se ei suinkaan tarkoittanut, että SETA:n puheenjohtajana toimineen, kirkkoon kuulumattoman ja avoliitossa asuvan sosialidemokraattisen Tarja Halosen valinta vuonna 2000 olisi ollut etukäteen selvä. Ei ainakaan missään tapauksessa kirkossa kuulutettu. Vastassa oli Kannuksen Kennedyksi nimetty Esko Aho, jonka Tarja kuitenkin niukasti päihitti.
Samoin eli huonosti kävi vuonna 2006 Halosen haastaneelle Niinistölle. Kuusi vuotta kokoomus ja Niinistö ovat nyt valmistautuneet tämän vuoden koitokseen. Tuulipukukansalle annettiin viiden vuoden ajan ymmärtää, että Niinistö ei lähde ehdolle, vaikka kaikki asiantuntijat tiesivät, että epävarmuuden lietsomisessa kyse oli vain kansansuosion nostattamisesta. Ja sehän upposi kuin lämmin veitsi voihin. Siitä todistaa tämän päivän lopputulos.
Tarja Halosen 12 vuoden toiminta presidenttinä puolestaan viime kädessä mahdollisti Pekka Haaviston pääsyn toiselle kierrokselle. Aivan selvää on, että tällä kertaa presidentinvaalin lopullisesti ratkaisi ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen. Kansa tuomitsi rekisteröidyn parisuhteen, mutta taputti lämpimästi sille, että ukki on aviossa poikiensa ikäkaverin kanssa. Jos olisin nainen, olisin raivoissani. Koska olen mies, olen kai vain kateellinen ikärasisti?
Kansa valitsi presidentin kahden kierroksen suoralla kansanvaalilla, ja siihen on kaikkien tyytyminen. Siitä huolimatta tai juuri siksi haluan muistuttaa, että Sauli Niinistö kannattajineen ei suinkaan uskonut, että nykyinen nuori vaimo, ensimmäisen vaimon äkillinen kuolema, tsunamista selviäminen, kokoomuksen jäsenkirja sekä varatuomarin ja reservin kapteenin arvot olisivat riittäneet valintaan. Siksi ykkösteemaksi Niinistöä presidentiksi ajaneessa mediassa hänen tukijoukkojensa pyynnöstä nostettiin sukupuolinen suuntautuneisuus. Totta on, että kaikki aikaisemmat presidentit ovat olleet heteroita. Vain Mannerheimin päälle on epäilyksen varjo heitetty.
____________________________
P.S. Joskus vain käy niin, että korttipelissä ei käteen jääkään Musta Pekka vaan Musta Sauli.
05.02.2012 klo 10.45
Tämä on historiallinen päivä sikäli, että tänään päättyy sosialidemoraattisten presidenttien 30 vuotta kestänyt valtakausi, vaikka presidentti ei heti huomenna vaihdukaan.
Tässä STT:n maakuntatalehtien kautta välittämä vaaliviesti äänestyspäivänä:
"Presidenttiehdokas kävelee puolisonsa kanssa pois, ja hetkeksi pariskunnan kädet löytävät toisensa. Hempeä hetki ei kestä niin kauan aikaa, että sen ehtisi kameralla ikuistaa. Vähän aikaisemmin on nähty toinen herkkä tilanne, kun Jenni auttaa pikkulasta solmimalla kampanjailmapallon narun tämän käteen, ettei pallo karkaa".
Samassa artikkelissa toisesta ehdokkaasta ytimekkäästi:"Ravintola Riimun kaljaveikot virnistelevät ja huutelevat Homo-Pekkaa".
Sitoutumattomana demokraattina haluan kiittää arvokkaasta poliittisesta uutisoinnista STT:tä, erityisesti toimittajia Olli Kemppaista ja Pekka Pohjolaista. Kiitos myös Salon Seudun Sanomille, jonka sivulla tämä hertta(sarja)inen kuvaus oli luettavissa.
Eiliseen päivitykseeni palaan sen verran, että Hesari vahvisti antamansa tiedon. Lehti kirjoitti tänään, että Niinistö ei tehnyt ennakkoilmoitusta Valtiontalouden tarkastusvirastoon, johon se olisi pitänyt jättää perjantaihin kello 15:een mennessä. "Ilmoitus myöhästyi, koska rahoja ei kyetty laskemaan ajoissa", Harkimo perusteli laiminlyöntiä.
____________________
P.S. Menikö aikaa kenties siihen, että saatuja rahoja piti jotenkin lajitella?
04.02.2012
MTV-3:n poliittisesti riippumaton toimittaja Vesa Kallionpää jankkasi Pekka Haavistolta toisen kierroksen tentissä, miksi tämä oli myöhästynyt vaalivalvojaisista, siis television poliittisesta viihdeohjelmasta. Haavisto vastasi, että hän oli tavannut eräitä kannattajiaan. Aina äärimmäisen tahdikas toimittaja jatkoi ristikuulusteluaan kysymällä, hoitaisiko Haavisto presidentin tehtävät yhtä "huolimattomasti".
Voi olla, että Haavisto tuolloin oli saamassa tietoa – siinä vaiheessa vielä potentiaalisen - toisen kierroksen rahalahjoituksista. Saattaa olla, että syy oli toimittajan tiedossa, ja se herätti sitoutumattomuudestaan tunnetussa journalistissa ymmärrettävää harmitusta.
Useinhan poliittisten toimittajien haastattelut – varsinkin sähköisessä mediassa – ovatkin haistatteluja tai sitten kissa ja hiiri-leikkä. Toimittaja tietää vastauksen, mutta haluaa puristaa sen haistateltavan, siis haastateltavan suusta.
Toimittaja oli ilmeisesti laskeskellut, että Niinistön huomattavasti suuremmalla budjetilla toisen kierroksen tyhjätasku lyödään jo lähtöviivalla. Mutta eihän presidenttiä rahalla tehdä, eihän?
Helsingin Sanomat kertoi tänään, että vaalirahoitusta koskevan ennakkoilmoituksen jättämisaika päättyi eilen klo 15. Niinistön ilmoitusta ei oltu saatu eiliseen mennessä. Vaikka kyse on vapaaehtoisuudesta, ilmoituksen jättämistä on pidettävä rehellisyyden ja avoimmuuden osoituksena. Voidaanko tästä tehdä pidemmälle menevä johtopäätös? Tätä kysyn riippumattomana demokraattina.
Lisäksi kysyn, onko työväenehdokas Niinistön kampanjaa hoitava Harri Harkimokin jo meidän palkansaajien asialla? Jos on, niin annetaan hänelle iso käsi eli kuten amerikaksi sanotaan: let’s give him a great big hand.
Raapustin HS:n uutisesta naamakirjan seinälle. Paikallinen kokoomustoimija piti oitis juttua perättömänä. Olen tietenkin hyvin hämmästynyt. Ensinnäkin siitä, että HS välittäisi puppua. Toiseksi vielä enemmän olen hämilläni siitä, että paikallisen selityksen mukaan ilmoitus jätettiin jo 31.1. Harri Harkimon mukaan se kuitenkin on viranomaisten sivuilla nähtävänä vasta tänään. Asiasta saataneen Hesarin selitys huomisessa lehdessä.
HS:n helmikuun liitteessä oli mielenkiintoinen kolumni. Nimimerkki Kuukautinen teki tempun eli oli rustannut kirjoituksen, jota itse en olisi tohtinut julkaista. Silti olen sitä mieltä, että jutun keskeinen viesti vei asian ytimeen: Valitaanko meille presidentti, koska hänen ykkösteemansa on se, että hän on hetero.
Kuukautisen tekstin yksityiskohtiin en mene. Opin tämän menettelyn Ilkka Kanervalta, joka sanoi tietävänsä kaiken varuskuntien lakkauttamisista, mutta kieltäytyi kertomasta niistä. Kanerva on puolestaan ominut tuon tavan joiltakin tapaamiltaan naisilta. Nämä kyllä olivat antaneet ymmärtää, mutta eivät olleet ymmärtäneet antaa.
_____________________________
P.S. Det berättas, att en lågstadielärare nånstans i landet, troligen på landet har fått sparken. Orsaken var, att han hade undervisat i matte, skrivit 6:3=2 på tavlan och sagt, att sex delat med tre är två.
01.02.2012
Aivan aluksi pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat lukeneet alla olevat ajatukseni naamakirjasta. Tällä päivityksellä haluan kuitenkin muistaa niitä, jotka eivät ole fb-kavereitani.
Runebergin päivänä saamme jälleen nähdä, miten Suomi on jakaantunut kahtia. Poliittisesti raja menee jossain Jyväskylän ja Oulun välissä. Eteläinen osa edustaa liberaalien ja pohjoinen konservatiivien Suomea. Tämä kahtiajako tulee näkymään myös vaalituloksessa, joka on ainoa todellinen gallup, jota tosin kyselyillä on "manipuloitu". Toivon, että eduskunnasta löytyy enemmistö, joka lainsäädännöllä jatkossa kieltää gallupit ennakkoäänestyksen alettua.
Minusta näissä vaaleissa ja vaalikeskusteluissa olisi pitänyt tehdä selkeä kolmijako: a) presidentin toimivaltaan kuuluvat asiat b) presidentin arvojohtajuuteen kuuluvat asiat c) asiat, jotka eivät kuulu presidentille, joihin hän ei voi vaikuttaa ja jotka ovat irrelevantteja. Nyt pääpaino on ollut c-tason jutuissa ja vähiten on keskulteltu/analysoitu/kommentoitu kategoriaan a kuuluvia asioita. Siksi Niinistö on vahvoilla, valitettavasti.
Helkuta vieköön, kun kaikki politisoidaan. Nyt ei enää voi ostaa S-pipareitakaan, kun nekin on otettu vaalitaiston piilovaikuttajiksi. Ensin omittiin isänmaa sekä uskonto, nyt on menossa piparit. Viekää tuhkatkin pesästä.
Ensimmäisellä kierroksella puhuttiin yhden ehdokkaan korkeasta iästä. Ihmettelen, miksi media ei pohdiskele sitä, että nyt jäljellä olevista toinen on jo nyt eläkeläinen. Jos hänet valitaan, hän aloittaa tehtävässään vanhimpana kuin kukaan sitten Paasikiven. Tavallisten virkamiesten eläkeikä on 63-68 vuotta. Latinaksi sanotaan quod licet Iovi, non licet bovi eli se mikä sopii Jupiterille, ei sovi härälle.
_________________________
P.S. Hesari uutisoi, että Lipponen vihjaisi äänestäneensä Haavistoa. Tosiasia on, että Lipponen on avoimesti kertonut äänestäneensä kakkosta. Kyllä nyt näyttää siltä, että liioiteltu itsevarmuus onkin itse asiassa pelkoa siitä, ettei suosikille mediassa luotu etumatka riitä.
| ||