slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

18.11.2017 Kurkistus kulisseihin

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Lauri Nurmen Perussuomalaisten hajoamisen historia eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Kirjoilla on kuitenkin yksi yhteinen piirre: Niissä jyllää testosteroni, keskitytään miesmäiseen tekemiseen. Naiset ovat statisteja, jos sitäkään.

Toimittaja Lauri Nurmi sai hiljakkoin Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Ei kirjasta vaan uutisesta, jonka Lännen Media julkaisi (3.6.) viikkoa ennen perussuomalaisten puoluekokousta.
Nurmi kirjoitti, että perussuomalaiset jakautuisivat kahtia, mikäli Jussi Halla-aho valittaisiin puolueen puheenjohtajaksi. Soinilais-terholainen enemmistö jatkaisi hallituksessa, ja halla-aholaisista tulisi oppositiopuolue.

Marko Junkkari kirjoitti samana päivänä Nurmea myötäilevän nettikolumnin otsikolla Onko Timo Soini seteliselkärankainen ilman seteleitä? Silloin peruspomo ratkesi. Omassa plokissaan hän kutsui Junkkarin kirjoitusta systeemin oksennukseksi.
Runsas viikko myöhemmin Soini sai oksennuksensa omille kasvoilleen, kun Nurmen paljastama käsikirjoitus toteutui lähes pilkuntarkasti: Poliittisen kotinsa hylänneet kutsuivat itseään Uudeksi vaihtoehtoehdoksi (uv). Melko pian ryhmälle selvisi, että ruotsin kielessä uv tarkoittaa pöllöä. Niinpä nimi muutettiin Siniseksi tulevaisuudeksi (sin). Halla-aholaiset ilkkuivat sitten loikkareita uuvateiksi, joiden tulevaisuus on musta. Koulukiusaajamainen kielenkäyttö kertoo entisten puoluetovereiden väliin syntyneen kuilun syvyydestä.

Nurmi tarjoaa lukuelämyksen, jota voi verrata hyvätasoiseen dekkariin. Se on kertomus vallan tavoittelusta, pelaamisesta, harhauttamisesta, juonittelusta ja vakoilusta sekä erilaisista keinoista pysyä vallassa. Kirja vie lukijan politiikan kulisseihin, joihin yleensä päästään vasta vuosia tapahtumien jälkeen. Silloin tuoreus on useimmiten korvautunut väljähtyneellä jälkiviisaudella.

Esipuheessa Nurmi esittää kaksi kysymystä: Oliko 20 kansanedustajan loikkaus suunniteltu ennen puoluekokousta? Vaikuttivatko keskusta ja kokoomus aktiivisesti hajoamiseen? Hän itse vastaa molempiin kysymyksiin myöntävästi.
Orpo ilmoitti jo hyvissä ajoissa ennen valintoja, että kokoomus ei voisi tehdä yhteistyötä Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa. Näinhän triossa oli sovittu.
Keskusta sen sijaan käynnisti Nurmen mukaan operaation, jolla kahta hallituspuoluetta voitaisiin vahvistaa loikkareilla. Tuossa vaiheessa hallituskumppaneilla oli vielä käsitys, että heitä olisi 5-6.
Loikkareita oli loppujen lopuksi 20, ja he muodostivat oman eduskuntaryhmän, jonka jäsenistä joka neljäs oli ja on ministeri. Tuo saavutus on yhtä historiallinen kuin hallituspuolueen hajoaminen kesken taipaleen.

SOS-miehet ajattelevat, että rakennettu näytelmä oli eduksi isänmaalle. Joku saattaa olla sitäkin mieltä, että käsikirjoittajat voittivat: Keskusta on kiinni maakuntahallinnossaan, kokoomus valinnanvapaudessaan ja Timo Soini ulkoministerinsalkussaan. Sininen tulevaisuus on tänään rekisteröity puolue. Mikä mahtaa olla sen elinajanodote?
___________________________________________
P.S. Julkaistu tänään Salon Seudun Sanomissa

16.11.2019 Lorun loppu

SMP:n raunioille synnytetty perussuomalaisten puolue sai kokea nousun, uhon ja tuhon. Molemmat populistipuolueet kaatuivat, kun puolueen puheenjohtaja ei enää kyennyt pitämään ohjaksia käsissään.

Soini on myöntänyt oikeaksi sen, että olisi halunnut SDP:n – jopa johtamaan – hallitukseen. Hän oli kertomansa mukaan myös puhunut punamullan puolesta kepulaisille. Kepu päätyi valitsemaan kokoomuksen, koska siellä vanhat kehäketut Kääriäisestä lähtien olivat varmoja siitä, että persut ja kokoomus eivät tule löytämään toisiaan. Silloin keskusta nousee aina ratkaisijan asemaan. Kepun arvio lähtötilanteesta oli oikea, mutta lopputulos oli toinen kuin toivottu: Kokoomus on dominoinut, ja se näkyy kaikessa, eikä vain gallupeissa.

”Perussuomalaiset pysyi kasassa niin kauan kuin minä olin puolueen puheenjohtaja. Sen jälkeen puolue ei ole kasassa pysynyt.” Soini sanoo.* Hänen mielestään perussuomalaiset on nyt ihmisvastainen puolue. Halla-aholaiset olivat siis tolkun ihmisiä niin kauan kuin hän oli pomo. Muutos inhimillisistä ihmisvastaisiksi ei tapahtunut yhdessä yössä vaan yhdessä sekunnissa. Vai kauanko nuijan kopisemisessa puoluekokouksessa kului aikaa?

Tosiasia on, että kulisseissa puolue oli lähtenyt Soinin lapasesta ja hajonnut viimeistään loppukesällä 2015. Silloin Soini vaati hallitusohjelmaan kirjattavaksi vaatimuksensa puoluelain muutoksesta. Puoluetukisäädöstä muutettiinkin, koska Soini halusi, että potentiaaliset loikkaajat eivät voisi viedä puoluetukea mukanaan kuten Vennamon hallitessa. Toteutettu lakimuutos kolahtikin sinisiin. Nyt he ovatkin ylpeilleet sillä, että siniset eivät ole seteliselkärankaisia, joiksi Vennamo aikoinaan loikkareita kutsui.

Peruspomo ei ole vastannut kysymykseen, voiko hän olla sinisen tulevaisuuden ehdokkaana seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ei myöskään siihen jatkaako hän vaalikauden loppuun. ”Politiikassa ei kannata selittää. Kannattajasi eivät selityksiäsi kaipaa, eivätkä vastustasi niitä usko.”* Itse uskon, että Soini lähtee muihin töihin kesken vaalikauden. Jos ei lähde ja on ehdolla keväällä 2019, hän ei ole sinisellä, vihreällä eikä sinivalkoisella listalla. Eli?

*Sitaatit ovat Lauri Nurmen kirjasta Perussuomalaisten hajoamisen historia
_____________________________________
P.S. Kaksi esimerkkiä Suomesta kertovat, että populistipuolueet seisovat kahden jalan varassa, ellei pomo ole jalkapuoli.



11.11.2017 Takakontti - poliittinen turvapaikka

Väkivallaton politiikka on taitolaji. Kun Suomessa tapahtuu jotain arkipäivästä poikkeavaa ja hämmentävää, tarjolla olevia totuuksia on aina enemmän kuin yksi. Lopullinen ja alaston sellainen saattaa tulla esiin vuosi(kymmeni)en jälkeen jonkun muistelmissa. Tai sitten ei.

Tämän päivän Helsingin Sanomat jatkoi uutisointia kesäkuisen sunnuntain (11.6.) tapahtumista. Nyt jo takakontti-gateksi paisunut valtiosihteeri Virtasen vierailu pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa on vain yksi osa Sipilän hallituksen esittämistä teatterikappaleista.

Valtiosihteerin visiitissä on kaksi ”mielenkiintoista” osaa: keskustelut ja matkustapa. Tämän hetken tietojen mukaan Virtanen poistui Kesärannasta auton takakontissa. Soinilainen hierarkia on näköjään sellainen, että ministerit matkustavat Audin takapenkillä hekotellen ja heidän valtiosihteerinsä takakonttiin ahdettuina. Pidän uutista totena, koska kukaan soinilainen ei ole sitä julkisuudessa kumonnut.

Pääministerille sopii erinomaisesti, että mielenkiinnon kohteena on takakontin eikä Virtasen ja Sipilän käymien keskustelujen sisältö. On huomattava, että Juha Sipilä ei ole kieltänyt Virtasen käyneen Kesärannassa. Varmaa lienee sekin, että Virtanen oli Timo Soinin läähätti eli sanansaattaja. Aivan varmaa on se, että hän ei käynyt toivottamassa pääministerille hyvää sunnuntai-iltaa ja leppoisaa juhannuksen odotusta.

Oma teoriani on, että SOS-miehet olivat ennen perussuomalaisten puoluekokousta sopineet ainakin siitä, että perussuomalaisten ryhmästä valitut ministerit jatkavat tehtävissään siinäkin tapauksessa, että Halla-aho valittaisiin puheenjohtajaksi.
Miten temppu käytännössä sitten junailtaisiin, jäi yksityiskohdiltaan ehkä auki. Tai sitten ei. Orpo ja Sipilä olivat valmiit maksamaan kovan hinnan hallituksen pitämisestä pystyssä: nykyisellä sinisellä ryhmällähän on kokoonsa nähden tuplamäärä ministereitä. He olivat valmiita maksamaan, koska maakuntahimmeli ja valinnanvapaus olisivat voineet olla uhattuina.

Sipilä ei halunnut jättää hallituksen eronpyyntöä, vaikka enemmistöhallituksen tuki eduskunnassa oli oleellisesti vähentynyt. Eroilmoitus olisi käynnistänyt uuden hallituksen muodostamiskuviot. Oli turvallisempaa hoitaa homma veljien kesken. En ymmärrä, miksi presidentti Niinistö vasta jälkikäteen ihmetteli Sipilän menettelyä. Eikö hänen olisi pitänyt - vaikkapa kulisseissa - käskeä Sipilää jättämään eroilmoitus. Oliko johtajuus kateissa vai miksi hän suostui pysymään sivuraiteella?

Sitten Sipilä järjesti lentonäytöksensä. Kaupunkilaisjärjellä ajatellen olisi ollut käytännöllisempää ottaa Audi ja kuljettaja kuin raahautua ensin lentokentälle, sitten hypätä puikkoihin ja sitten taas raahautua Turun lentokentältä Naantalin Kultarantaan. Kuinka prosessi-insinööri voikin noin sotkeutua omiin kakkaroihinsa? En usko sitäkään, että Sipilän lentäminen yritettiin pitää salassa. Haloo, hänhän piti tiedotustilaisuuden Turun lentokentällä!
______________________________________
P.S. Jos Juha Sipilä ei ole valehdellut, niin sitten hän on jättänyt kertomatta oleellisia asioita eduskunnalle. Minulla on sellainen käsitys, että esimerkiksi oikeussalissa todistajan on puhuttava totta ja kerrottava kaikki, mitä hän käsiteltävästä asiasta tietää.  


6.11.2017 Juhana Vartiaisen palaute

Periaatteena kirjoituksissani on, että en tietoisesti vääristele totuutta. Jos jälkeenpäin havaitsen välittäneeni väärää tietoa tai siitä minulle palautteella huomautetaan, korjaan virheeni.

Noin viikko sitten otsikkoni täällä oli Verot myrkkyä? Kirjoitin silloin: ”Jos Juhana Vartiainen ja Björn Wahlroos saisivat päättää, yhteisövero poistettaisiin Suomesta”  Kytkin Juhana Vartiaisen aivoitukset ja tavoitteet yhteen Björn Wahlroosin ajatusten kanssa, koska olin mielestäni saanut tietoni jostain lukemastani.

Sain Juhana Vartiaiselta sähköpostin, jossa hän kertoi, että hän ei julkisuudessa ole koskaan vaatinut tai esittänyt yhteisöverosta luopumista. Saamassani palautteessa hän ei pidä yhteisöveron alentamista vaan työn verotuksen alentamista verouudistustyön prioriteettina.
Saattaa olla, että väärä tulkintani pohjautui siihen, että Vartiainen kertoi televisiossa syyskuussa 2013 VATT:n asiantuntijoiden olevan sitä mieltä, että yhteisövero häviää lopulta kokonaan, koska valtiot kilpailevat veronalennuksilla kohti nollaa.

Lopuksi vielä muutama fakta Wikipediasta:
Juhana Vartiainen oli SDP:n jäsen 1975 – 2015. Hän oli SDP:n talouspoliittisen työryhmän jäsen ainakin vuodesta 1992 ja ainakin vielä Antti Kalliomäen ministeriaikana. Hän oli myös SDP:n ehdokkaana vuoden 1995 eduskuntavaaleissa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajana Vartiainen oli 2012-2015. Pesti päättyi, kun hänet vuonna 2015 kokoomuksen listalta valittiin eduskuntaan.
__________________
P.S. SDP etsii itseään.


3.11.2017 Missä kriisi, siellä Antti Rantakokko

Antti Rantakokko syntyi Muoniossa 65 vuotta sitten. Hänestä tuli vuonna 2009 ympäristökuntiensa kanssa yhdistyneen Salon kaupunginjohtaja. Tänne Rantakokko siirtyi Kauhajoen kunnanjohtajan pallilta.

Tämän päivän nettiuutiset ovat kertoneet, että Kittilän kunnan hallinnollista umpisolmua selvittämään ollaan nimittämässä kolmikko Antti Rantakokko, Irma Nieminen ja Liisa Talvitie. Ennen lopullista nimittämistä on vielä kuultava Kittilän kuntaa.
Kaupunkineuvos Rantakokko jäi eläkkeelle loppukesästä, vaikka hänen seuraajansa Lauri Inna tulikin hoitamaan tehtävää jo kesäkuun alussa. Irma Nieminen on ”vanhan” Salon kaupunginsihteeri ja sen nykyinen hallintojohtaja. Trion kolmas jäsen Liisa Talvitie puolestaan eläkkeellä oleva Vaasan hallinto-oikeuden ylituomari.

Valtiovarainministeriö asettaa selvitysryhmän, koska sen mielestä Kittilän kunta ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin sen takaamiseksi, että kunnan hallinto alkaisi toimia laillisesti. Ministeriön päätös perustuu viime vuonna säädettyyn Lex Kittilään. Kuntalakia muutettiin niin, että valtio voi ja sen pitääkin puuttua tilanteeseen, jossa kunnan päätöksenteko on halvaantunut.

Kittilän tapaus on laittomuudessaan ja vatuloinnissaan käsittämätön. Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Pekka Viljanen on purkanut hämmästystään vertauksella:
”Tiedän tapauksia, joissa rattijuopumuksesta kiinni jäänyt henkilö on välittömästi eronnut kaikista luottamustehtävistään. Onhan tässä vähintään kymmenkertainen syy erota oma-aloitteisesti, kun kyse on omassa luottamustoimessa tehdyiksi epäillyistä virkarikoksista. Kuitenkin vain yksi ainoa järkevä ihminen löytyi.” (HS 2.11.)

Antti Rantakokolla katsotaan olevan kokemusta kriisijohtajana: Syksyllä 2008 Suomea järkyttivät Kauhajoen koulusurmat. Silloiset asian kanssa tekemisissä olleet ministerit antoivat auliisti puhelinnumeronsa Rantakokolle ja samalla luvan soittaa vaikka keskellä yötä. Verkostoa syntyi.
Helsingin Sanomat teki hänestä jutun pari vuotta sitten, kun Microsoft ilmoitti lakkauttavansa Salon tuotekehitysyksikön ja uhkasi yli tuhatta ihmistä irtisanomisilla. Uutinen nosti ”kriisikunnan” kaupunginjohtajan useasti sekä paperiseen että sähköiseen mediaan. Kriisikuntaahan Salosta ei sitten pelotteluista huolimatta kuitenkaan koskaan tullut.

Seutukaupunkien nokkamiehenä Rantakokko teki eläkkeelle jäätyään selvityksen seutukaupunkien elinvoiman turvaamisen edellytyksistä. Raportin ottivat vastaan kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja elinkeinoministeri Mika Lintilä. Rantakokolla on ilmiselvä napanuora pääministeripuolueeseen. Selvittelyt tuovat monellakin tapaa toivottua potkua eläkeläiseen elämään.

Salon kannalta on hienoa, että kaupungin pitkäaikainen virkamies, juristin koulutuksen omaava hallintojohtaja Irma Nieminen ollaan myös nimittämässä selvitysryhmään. Rantakokko on kriisien, organisaatio- ja prosessikaavioiden mies, joka tarvitsee oikeaksi – tässä tapauksessa vasemmaksi – kädekseen hallintosääntöihmisen. Irma Nieminen on kiistatta Salon hallintosääntöjen äiti.
Niitä on syntynyt ja niitä on rukattu niin usein vuodesta 2008 lähtien, että olen seonnut laskuissa. Ymmärrän Niemisen valinnan niin, että puheenjohtaja on halunnut aisaparikseen ihmisen, jonka työmoraalin ja substanssiosaamisen hän tietää tarkasti. Luottamusta osoittava valinta.

Kolmatta lenkkiä en luonnollisestikaan tunne, mutta tiedossa on, että Liisa Talvitie nimitettiin Vaasan hallinto-oikeuden ylituomariksi 2007. Sitä ennen hän on ollut hallintotuomarina ja virkamiehenä Seinäjoen kaupungilla. Hän on myös toiminut kokoomukselaisena Seinäjoen kunnallispolitiikassa. Triosta kaksi on hallituspuoluolueiden mandaatilla, mutta Irma Nieminen ei ole poliitttisesti sininen eikä hallintoihmisenä vihreä.
____________________________________
P.S. Otsikko on Salon kaupunginjohtajaa koskevasta jutusta (HS 11.7.2015)


1.11.2017 Verot myrkkyä?

Tänään on julkistettu viime vuoden verotiedot. En ole käynyt netissä urkkimassa, mutta varmaan silmäilen niitä huomenna paperilehdistä. Verotus ei ole kovinkaan uusi ”keksintö”, sillä verottaja lienee maailman kaikista ammateista toiseksi vanhin. Lähtihän jo Josefkin 2017 vuotta sitten nuorikkonsa kanssa verolle pantavaksi.

Elinkeinoelämän edustajat ja muut kokoomuslaiset valittavat itku kurkussa verotuksen ankaruutta ja yrittävät lietsoa tavallisia kansalaisiakin verokapinaan. Siksi luin muutama päivä sitten iloisena uutisen, joka kertoi, että 79 prosenttia suomalaisista maksaa mielellään veronsa. Asennetutkimus tehtiin verohallinnon toimeksiannosta. Iloani lisäsi saamani mittaustieto, että myönteiset asenteet verotusta kohtaan ovat vahvistuneet voimallisesti: neljässä vuodessa veroja mielellään maksavien on noussut kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Verot tuntuvat olevan pahinta myrkkyä niille, joilla on korkeimmat tulot, parhaat mahdollisuudet lailliseen verosuunnitteluun ja suurin houkutus laittomaan veronkiertoon. Voin kuvitella, että laitaoikeistossa vähätellään verohallinnon asennemittausta, koska otos oli pieni. Ei kuitenkaan sen pienempi kuin mielipidemittauksissa yleensä. Samoissa piireissä Niinistön saamaa 76 prosentin gallupkannatusta sen sijaan pidetään jo valmiina vaalituloksena. Elämä on helppoa, jos ja kun usko on vahva.

Elinkeinoelämä ja laitaoikeisto ovat aina hellineet ja hellivät edelleenkin ajatusta yhteisöveron alentamisesta. Jos Juhana Vartiainen ja Björn Wahlroos saisivat päättää, yhteisövero poistettaisiin Suomesta. Yhteisöveroa on vuoden 2014 alusta lähtien peritty 20 prosenttia yritysten tuloksesta. Vuoden 2013 loppuun asti veroprosentti oli 24,5. Kahdessa vuosikymmenessä sitä on hilattu alas lähes kymmenen prosenttiyksikköä.
Jutta Urpilaisen ollessa valtiovarainministerinä ja Jyrki Kataisen pääministerinä tehtiin 4,5 prosenttiyksikön eli 18 prosentin yhteisöveroale. Silloin parivaljakko lupasi lopputulemaksi, että yhteisöveron tuotto ei suinkaan laske vaan päinvastoin kasvaa. Sellaista on porvarillinen ja dynaaminen talousaritmetiikka. Usko siirtää jopa vuoria.

Yhteisöveroprosentti Suomessa on matalampi kuin EU15-maiden keskiarvo (24,8%) ja alhaisempi kuin Ruotsissa ja Tanskassa (22%). Siitä huolimatta elinkeinoelämä huutaa lisäalea: ensin ainakin viisi prosenttiyksikköä! Entä ne alennuksen yhteydessä luvatut dynaamiset vaikutukset? Laihoiksi ovat jäänet. Vuonna 2013 vanhalla prosentilla saatiin 4,6 miljardia euroa. Vuotta myöhemmin tuotto oli vaivaiset 3,8 mrd, ja vuonna 2015 oltiin vasta samalla tasolla kuin vuonna 2013. Eikö dynamiikan avulla olisi pitänyt saada reilusti yli viisi miljardia jo kaksi vuotta sitten? Ja eikö dynamiikan olisi pitänyt oleellisesti vähentää työttömyyttä? Viime vuoden tuottoon sisältyy myös yhden firman kertaluonteinen vero (0,7 mrd). Ilman sitä ollaan edelleen vuoden 2013 tasolla. Seuraan mielenkiinnolla, miten homma etenee.
________________________________
P.S. Tänä päivänä elinkeinoelämä ja muut kokoomuslaiset ylistävät Jutta Urpilaisen kaukonäköisyyttä ja viisautta. Sehän todistaa vain sen, että he ovat saaneet.

Uutiset Salo.fi

Länsi-Suomen elokuvakomission toiminta laajenee Saloon

Lue lisää »

Muurlan kirjasto on nyt myös omatoimikirjasto.

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Saudi-Arabiassa ”eronnut” pääministeri Hariri palasi Libanoniin

Libanonin pääministeri Saad Hariri on palannut kotimaahansa. Pääministerin kanslian mukaan hän saapui Beirutiin myöhään tiistaina. Tänään Haririn on...

Lue lisää »

Työttömyyden uhka näkyy näinkin – USU: Pitkiä sairauslomia viime vuonna ennätyksellisen vähän

Ppitkiä sairauslomia oli viime vuonna ennätyksellisen vähän, sillä sairauspäivärahaa ei ole myönnetty koskaan niin harvoin kuin vuonna 2016, kertoo...

Lue lisää »