slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

15.8.2019 Salon kehitysinfra

Salon Sanomat uutisoi tänään, että kaupunkiin on jokin aika sitten perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on saada kansalaisten mielipide näkymään päätöksenteossa aiempaa paremmin. Toissapäivänä yhdistykselle valittiin sitten hallitus. Lienee Liike Nytin puisto-osasto?

Koska lähden aina positiivisen kautta, toivotan lähtökohtaisesti menestystä kaikelle rakentavalle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Salon kehitysinfran perustamista ja sen tavoitteita tarkastelen kuitenkin – lähes perinteisesti - kolmen pointin kautta.

Pointti yksi. Kuntalaissa (5. luku, 27 §) luetellaan seitsemän kohtaa, joilla valtuuston tulee taata kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Keinovalikoima on laaja: tiedottamisesta aina kunnalliseen kansanäänestykseen asti. Sieltä löytyvät siis eväät perustetun yhdistyksen haluamien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Onkohan hallitukseen valituista kuudesta kukaan tietoinen kyseisen pykälän sisällöstä? Neljällä heistä on kuitenkin joko entistä tai nykyistä kokemusta valtuustotyöskentelystä, mutta eivät he valtuutettuina ole vaatineet mainitun pykälän sisällön mukaisia toimia.

Pointti kaksi. Yhdistyksen nokkamies on sitä mieltä, että nykyinen tapa tehdä päätöksiä johtaa valituksiin. Eivät valitukset sillä vähene, että kehitysinfra yrittää tunkea itseään kuntalaisten ja päättäjien väliin. Jatkossakin valtuusto, hallitus, ja lautakunnat tulevat tekemään päätöksiä, jotka eivät kaikkia miellytä.
Valituksia tullaan jatkossakin tekemään päätösten sisällöistä, vaikka se turhaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että valitusperustetta ei ole, mikäli kunnallinen elin on käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa, eikä päätös ole lainvastainen.

Pointti kolme. Yhdistyksen toiminta ei kuulemma ole poliittista, vaikka hallituksen jäsenistä kaksi ja varajäsenistä yksi olivat ehdolla eduskuntavaaleissa. Tunnin junan vastustajiin taitavat kuulua ainakin kaikki politiikassa vaikuttavat/vaikuttaneet. Siksi yhdistyksen vetäjän lausuma ”tämä ei ole vastustusryhmä vaan ratkaisuhakuinen ryhmä” kalskahtaa perin ontolta. Ennustan vastasyntyneelle yhdistykselle melko pikaista kätkytkuolemaa.
_____________________________________________
P.S. Viisasten kiveä on turha etsiä populistien taskuista!


9.8.2019 Puppugeneraattoreita

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on varmaan ylpeä siitä, että hän on saamassa maailmantalouden täysin sekaisin. Hän on jo aiemmin ylpeillyt sillä, että oli lähinnä painaa ydinasenappia, mutta perui aikeensa aivan viime hetkellä. Aivan varmaa on, että hän olisi ollut ylpeä itsestään siinäkin tapauksessa, että hän neuvonantajiaan kuunnellen olisi sitä painanut.

En väitä, että Donald Trump on hullu, mutta olen sitä mieltä, että Yhdysvaltain presidentin tapa hoitaa virkaansa on terveen järjen vastaista. Tuon mielettömyyden mahdollistavat hänen takanaan ja tukenaan seisovat republikaanit, joilla on enemmistö senaatissa. Let’s make America great again!

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä muutama päivä sitten Trump puhui liitovaltion syntyhistoriasta ja ylisti maansa sotilaallisia saavutuksia. Mieleenpainuvin kohta hänen esityksessään oli se, kun hän väitti armeijan valloittaneen lentokentät kyseisessä vapaussodassa. Sota käytiin 1700-luvulla, ja Wrightin veljekset keksivät toimivan lentokoneen vasta 1800-luvulla. Ei siitä sen mitään suurempaa älämölöä syntynyt, sehän oli puhtainta trumpismia. Valitettavasti Trump vain ei ole esimerkiksi Albanian vaan USA:n presidentti. He’s not a jolly good fellow.

Itäisen naapurimaamme presidentti Boris Jeltsin mokasi päissään monta kertaa, mutta muistan hihitelleeni, kun hän piti puhetta, ja kävi ilmi, ettei hän ei tiennyt, missä maassa oli. Ahti Karjalaisesta kerrottu fiktiivinen tarina alkoi silloin muuttua todellisemmaksi. Ulkoministerimme varmisti ennen lentokoneesta poistumistaan, missä hän oli. Kun hän sai tietää olevansa Krimillä, hän tervehti vastaanottajiaan sanomalla: hello, criminals!

Jeltsinin englantilainen kaima Johnson on tämän päivän anglo-amerikkalaisten johtajan perikuva eli arvostettavan poliitikon irvikuva. Enkä nyt puhu hänen hiuspehkostaan, vaikka siitäkin löytyy yhdysside USA:n presidenttiin. Britit nielevät Johnsonin valheet faktoina, vaikka eivät ole mitään EU-direktiivin mukaisia banaanipoliiseja nähneetkään. Johnson lausui muutama vuosi sitten, että hänestä tulee enemmin oliivi kuin Englannin pääministeri. Voi kunpa hänen ennustuksensa olisikin toteutunut!

Siinä missä Trump saattaa maailmantaloutta kaaokseen, Johnson pistää Englantia ja EU:ta sekaisin. Näin tapahtuu siksi, että 52 prosenttia briteistä halusi neuvoa antavassa kansanäänestyksessä brexitiä. Ja kansanäänestykseen mentiin siksi, että silloinen pääministeri David Cameron luuli enemmistön olevan jäsenyyden kannalla ja toivoi äänestyksen tuovan lisäpoweria itselleen.
Cameron kaatui, sitten Theresa May tukehtui mahdottoman urakkansa alle. Veikkaan, että tämän vuoden lopulla Boris Johnson olisi mieluummin oliivina salaattikulhossa kuin virka-asunnossaan Downing Street 10:ssä.
____________________________________________
P.S. Mitä yhteistä on seuraavilla nimillä: Gelsemium, Polonium-210, Tallium, Dioksiini ja Sariini? Ne ovat myrkkyjä, joita itärajan takainen hallinto on käyttänyt epätoivottujen kansalaistensa likvidoimiseen. TP Niinistö ottanee asian esille Vladimirin tavatessaan.


4.8.2019 Lisää tuloshakuisuutta!

Kalevan kisoja on käyty tässä viikonvaihteessa. Intensiivisesti olen toistaiseksi katsonut niitä noin kolmentoista sekunnin verran. Naisten pika-aidoissa voitto saatiin tuolla ajalla, mutta voittajan nimen selvittämiseen aikaa kului yhtä paljon kuin minkä suomalainen miesjuoksija käyttää pariin kilometriin.

Kisojen tulostaso on jo vuosia ollut niin vaatimaton, että en ole laittanut kisoja edes taustalle kuulumaan ristikoiden parissa äheltäessäni. Eilen esimerkiksi seipään mestaruus saavutettiin tuloksella 531. On hyvä muistaa, että Antti Kalliomäki hyppäsi 1976 Montrealissa 550 ja sai olympiahopeaa. Hänen ennätyksensä oli upeasti 566. Revitäänkö tästä lohtua?

Olen vähentänyt kaikkien yksilölajien seurantaa siksikin, että minua ärsyttävät suomalaisten urheilijoiden ja median yhdessä ennen kaikkia suurempia kisoja rakentamat päättömät pilvilinnat. Kisojen jälkeen ei selittämisen määrällä sitten ole ollut äärtä eikä laitaa. Moni heistä on tunnustanut avoimesti, että ei ollutkaan iskussa kisoihin mennessään. Kisakone vain houkuttaa urheilijaa kuin hillotolppa ja Audin takapenkki Timo Soinia 2017.
Viime aikoina politiikkaan on otettu mallia urheilustamme. Meillä on monta miespuolista poliitikkoa, jota voi nimittäin melkein-joukoksi. Valtakunnan päälehti on nostanut heitä – varsinkin kokoomuslaisia - tarjolle myös maamme rajojen ulkopuolella vapaaksi tulleisiin tärkeisiin tehtäviin. Tulosta vain ei ole tullut.

Aloitetaan kuitenkin kotimaasta. Marko Junkkari (HS) nimitti jo vuosi ennen eduskuntavaaleja Petteri Orpoa tulevaksi pääministeriksi. Varmana vaalivoittajana Orpokin piti itseään. Hänestä tuli sitten melkein pääministeri. Nyt on jo kuukausia mennyt haavojen nuolemiseen, Junkkarillakin. Kokoomuksen seuraava puoluekokous on vajaan vuoden kuluttua. Pannaan kello käymään ja odotellaan, milloin Petteri Orpo hyppää ladulta syrjään, koska Antti Häkkänen hengittää inhottavasti niskaan.

SOS-hallitus aloitti vuonna 2015. Ensimmäisenä puheenjohtajan pallilta putosi Alexander Stubb. Hänet kaatoi Petteri Orpo, vaikka Stubb oli pyytänyt häntä malttamaan mielensä. Julkisuudessa Stubb tarrasi tiukasti palliinsa, vaikka jokainen, joka vain halusi, näki lähtölaskennan alkaneen. Itse kirjoitin maaliskuussa 2016, että ”Stubb pisti itse köyden kaulaansa”, kun hän kätilöi itselleen tukiadressin. Kesäkuussa tuli sitten noutaja-Orpo. Stubbin ”meriittilistalta” löytyvät nyt melkein komissaariehdokkuus ja melkein IMF:n pääjohtajaehdokkuus.  

Stubbin jälkeen tuli Timo Soinin putoamisen vuoro. Hän ei tohtinut lähteä Jussi Halla-ahoa vastaan vaan lymyili Sampo Terhon selän takana. Eikä Soinille ole avautunut mitään diplomaatin uraa. Tuskin tulee myöskään mitään tähtiluennoitsijan roolia elinkeinoelämässä. Soini laskettiin sinisten poliittiseen joukkohautaan.
SOS-triosta puheenjohtajana on vielä Juha Sipilä, tosin hänen asemansa on kuin entisellä häpeäpuuhun laitetulla. Kuka vielä muistaa median Sipilälle neljä vuotta sitten antaman suitsutuksen? Sic transit gloria mundi.

Ja sitten Olli Rehnin nostohankkeet. Ensin Mikkelin miestä oltiin viemässä Euroopan keskuspankin piäjohtajaksi. Kun sen homman nappasi ranskatar Christine Lagarde, alettiin Rehniä raahata hänen omalla suostumuksellaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtoon. Eilen Rehn luovutti. Hänestä tuli melkein pääjohtaja, kun Ranskan presidentti ajoi siihen omaa suosikkinsa. Peli on vielä pahasti kesken, mutta Rehn voi vain seurata tapahtumia kotisaunaltaan.
_____________________________________
P.S. Jyrki Kataisesta HS on halunnut pitää ehdokkaana sekä EU-komission puheenjohtajaksi, että IMF:n pääjohtajaksi. Hänestä tulee korkeintaan Sitran yliasiamies.

Uutiset Salo.fi

Taiteiden Yä Salon kaupungin eri toimipisteissä

Lue lisää »

Vedenjakelun keskeytys Perniössä Piilokallion alueella

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

”Poikkeuksellisen julmaa ja raakaa” – pahoinpitelystä kahdelle vankeustuomiot

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tänään kaksi miestä kolmannen raa’asta kohtelusta Helsingissä viime toukokuussa. Uhria muun muassa lyötiin...

Lue lisää »

Rekka ja henkilöauto kolaroivat Raaseporissa: kaksi kuoli

Kaksi henkilöautossa matkustanutta kuoli rekan ja henkilöauton kolarissa Raaseporissa, kertoo poliisi. Poliisin mukaan rekan kuljettaja selvisi...

Lue lisää »