slideshow
Antero Leppänen

Muualla verkossa

19.10.2018 Mikä mättää?

Salon kunnallispolitiikassa ollaan oltu pitkään kuin seisovassa vedessä: ei mitään järisyttäviä uutisia. Kokoomuksen sisäiseen eripuraan ollaan jo totuttu. Koska nahistelut ovat kestäneet niin pitkään, en edes muista keston tarkkaa vuosimäärää. Pitkään jatkuvilla sodilla on taipumus puuduttaa sekä niihin osallistujat että ulkopuoliset.

Nyt syksyn lehtien putoillessa puista seisovassa vedessä on kuplinut, mutta myrskyvaroituksen antaminen olisi yhtä ylimitoitettua kuin viidakkoveitsen käyttäminen kirpun nylkemiseen. Kiitokset vaan Lasse Laatuselle kielikuvasta. Se on paljon parempi kuin väsähtäneen Soinin jo elähtänyt viisastelu hyttysen kuurnimisesta.

Syyskuun lopussa saatiin Salkkarista lukea, että Salon tarkastuslautakunta ei ollut saanut pyytämäänsä infoa oppimisympäristöselvityksestä. Sellainen oli kyllä luvattu, mutta loppujen lopuksi lasten ja nuorten palveluiden johtaja perui tulonsa. Hänen mielestään asiasta tuli infota asianmukaisessa järjestyksessä. Kuntaliiton erityisasiantuntijan Marja-Liisa Ylitalon mukaan asianmukainen järjestys taas on tarkastuslautakunnan tahdon eikä kaupunginjohtajan tai muun alemman virkamiehen halun mukainen. Piste.

Tänään uutisoitiin, että kolmen viikon takainen yksimielisyys tarkastuslautakunnassa on mennyt kappaleiksi. Nyt vaikuttaa siltä, että lautakunta toivoisi puheenjohtajalleen pikaista paranemista äänin 5-4, jos tämä sattuisi saamaan syysflunssan.
Noihin lukemiin päättyi äänestys siitä, halutaanko kaupunginvaltuuston ryhtyvän tutkimaan tarkastuslautakunnan toimintakykyä ja luotettavuutta. Kumpaakohan neljä yhdeksäsosaa lautakunnasta halusi ruoskia, itseään vai äänestyksen voittanutta enemmistöä? Aloitteellinen asiassa lehtiuutisen perusteella oli ollut perniöläis-punamultainen seniorikaksikko, minkä ainakin lievästi itseäni hämmästytti.

Valtuuston puheenjohtaja siteerasi päivän uutisessa ilmeisesti jotain työpaikkaerimielisyyksien ratkomiseen kirjoitettua opasta. Hänen lausumansa kuulosti korvissani enemminkin ulkoaopetellulta litanialta kuin vilpittömältä tahdolta puhkaista aristava paise.
Voin kuvitella kuulevani valtuuston puheenjohtajan naureskelevan lautakunnan puheenjohtalle, että sitä saa mitä tilaa. Näin siksi, että Juhani Nummentalon ja Osmo Fribergin välit ovat yhtä huuruiset kuin pakastimen sisäpinnat. Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa!

Avoimia kysymyksiä ainakin itselläni on viisi kappaletta:
1. Onko vielä voimassa viikon vanha lautakunnan päätös siitä, että kolmen viikon takaisesta hässäkästä pidetään sessio, jolloin lautakuntaan menevät kaupunginjohtaja sekä hallituksen ja valtuuston ykköspuheenjohtajat?
2. Kenet tai ketkä silloin suitaan ja kuinka karkealla harjalla?
3. Kertoiko lasten ja nuorten palveluiden johtaja asiasta todenmukaisesti, kun hän mielipidekirjoituksessaan (30.9.) väitti apulaiskaupunginjohtajan kieltäneen menemästä esittelemään selvitystä lautakunnalle?
4.Onko tarkastuslautakunnan asema nyt kristallinkirkkaana kaikkien – niin päättäjien kuin virkamiestenkin - mielissä? Valtuuston puheenjohtajasta tarkastuslautakunnan jäseniin sekä kaupunginjohtajasta pienempiin pomoihin?
5.Onko vielä tulossa jokin jälkinäytös?
______________________________
P.S. Vielä pari vuotta sitten Salossa toisteltiin, että seinät eivät takaa opetuksen laatua. Nyt oppimisselvityksessä mennään seinät ja kalustus edellä. Silviisii.


12.10.2018 Huvituttaa

Kymmenen päivän poissaolo kotoa oli piristävä, vaikka piiskurini laittoikin polkemaan kahdeksan kertaa kuusi peninkulmaa. Tuo on liikuntapäivien keskiarvo, ja reitti vaihteli. Mikäs oli pyöräillessä, kun peltotietkin Mallorcalla ovat hyväkuntoista asfalttia.  

Jo ennen matkalle lähtöä paikallisuutiset kertoivat, että yrittäjä Marko Tapion ehdokkuus ensi kevään eduskuntavaaleissa vahvistettiin kokkareiden piirikokouksessa. Samassa tilaisuudessa, jossa hänen salolainen takapirunsa valittiin piirin varapuheenjohtajaksi. Ikivanhan sanonnan mukaan yrittänyttä ei laiteta. Se kuulemma tarkoittaa, että yrittänyttä ei saa moittia*. Ei moitita. Antaa yrittäjän yrittää.

Ja kyllä Marko Tapio yrittääkin; ainakin olla yrittäjien asialla. Hänen ensiaskeleensa ei kylläkään sattunut kunnolla lankulle vaan meni yli, kun hän viime tiistaiksi oli kutsunut salolaista yrityselämän kermaa kuulemaan ajatuksistaan ja kertomaan omistaan. Tuo muotoilu ei ole piruiluani vaan ehdokkaan itsenäistä ajattelua.
Ehdokkaalle ei näköjään riittänyt pyllistys sairaanhoitajille ja muille pienipalkkaisille ja vähän varakkaammillekin kokoomusäänestäjille. Hän käänsi takalistonsa myös niille yrittäjille, joiden hän ei katso kuuluvaan eliittiin eli kermaan. Agraari-Suomessa puhuttiin kurrista, joka syntyi, kun kerma oli napattu talteen kuorimalla tai separoimalla. Eivät sitä ihmiset suostuneet juomaan, niinpä sitä juotettiin vasikoille. Olikohan tämä etymologia ehdokkaalle tuttua kauraa?

Juha Sipilä puolestaan tekee kaikkensa jäädäkseen Suomen poliittiseen historiaan pääministerinä, joka laittoi ulkoparlamentaariset ay-vaikuttajat ulkokehälle ja veti MTK:n ja Suomen yrittäjät hallituksen kupeelle. Olen jo useamman kerran muistuttanut, että Juha Sipilä antoi kolme vuotta sitten luvan potkia itseään polveen, mikäli hän alkaa toimia kuin poliitikko. Jos potkuni olisivat menneet perille, olisin ajat sitten saanut syytteen pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamisesta. Siitä huolimatta jatkan potkimista kolmen pointin verran.

Ensinnäkin muistettakoon, että persujen puolittumisen jälkeen pääministeri järjesti lentonäytöksen, jolle taputtivat vain fiktiivinen keskustan ikoni Juhani Käki sekä hänen luuta ja lihaa olevat klooninsa. Toinen episodi näyteltiin opposition syyskuussa jättäessä välikysymyksensä.
Siinä epäluottamuslausetta esitettiin vain ja ainoastaan ulkoministeri Timo Soinille. Koska pääministeri pelkäsi lopputulosta, hän sopi hallituskumppaneidensa kanssa, että välikysymys koskee koko hallitusta. Näin omat rivit ammuttiin suoriksi. Tätä kutsutaan pelolla johtamiseksi.

Nyt kun Sipilän kabinetti on juuttunut asemasotaan ammattiyhdistyksen kanssa, pääministeri haluaa päästä pälkähästä käyttämällä eduskuntaa kilpenään. Sipilä antaa tiistaina hallituksen työllistämislinjauksista tiedonannon eduskunnalle ja hakee sen jälkeisessä äänestyksessä hallitukselle luottamusta. Sokea Reettakin näkee, että tämä on – tosin aivan laillista – poliittista teatteria.

Kaupunkilaisjärkeeni ei mene, miksi ay-väki laskisi lakkoaseensa eduskunnan edessä, sillä enemmistöhallitushan käyttää valtaansa eduskuntaryhmiensä kautta. Ei ole olemassa hallituspolitiikkaa ilman sen takana olevia kansanedustajia. Kyllä Sipilän puntti nyt väpättää, koska hänen täytyy hakea hallitukselleen luottamusta kuukauden välein. Ei kun taas suoraan lumpioon, pam!

*Kaisa Häkkisen mukaan virossa ja liivissä samoin kuin suomen lounaismurteissa laittaa-verbillä on merkitys ’moittia’.
______________________________
P.S. Vaikka kilometrit karttuivatkin sähköavusteisesti, päiväannos tarkoitti reilua kahden tunnin liikuntaa.


11.10.2018 Hola, buenos dias!

Huonot uutiset ovat hyviä uutisia, ja hyvät uutiset eivät ole uutisia lainkaan. Turistisaari Mallorca pääsi tällä viikolla esiin suomalaisessakin mediassa, kun itärannikon tulvat vaativat joukon ihmisuhreja.  Tarkkaa lukumäärää ei tietääkseni ole vielä vahvistettu.

En onneksi ollut surullisella katastrofialueella mutta en kovin kaukanakaan. Linnuntietä ehkä vain noin 30 kilometrin päässä. Olen sen verran monta kertaa käynyt Mallorcalla, että sääolot ovat tuttuja. Ne muuttuvat äkkiä ja usein kuin lapsen mieli. Melkeinpä yhdessä hujauksessa aurinkoinen ihanuus saattaa muuttua rankaksi sateeksi ja ukkoseksi.

Toissapäivänä sään muuttuminen ei ollut äkillinen mutta dramaattinen. Vielä iltapäivän alkaessa saattoi pyöräillä poutasäässä, vaikka sateenuhka olikin ilmeinen. Sitten neljältä vesihanat rävähtivät auki ukkosen säestyksellä.
Illalliselle lähtiessä sähköt menivät poikki hotellihuoneestamme, mutta aggregaatti varmisti sen, että hotellin ruokasalissa paloi joitakin valoja. Keittiö oli vain puolittain toimintakykyinen eikä pystynyt valmistamaan lista-aterioita. Katkos kesti vain puoli tuntia, ja valaistuksen palaaminen normaaliksi kirvoitti applodeja. Tuskin niitä olisi tullut, jos lähellä tapahtunut murhenäytelmä olisi ollut salissa tiedossa.
____________________________________
P.S. Espanjaksi eläkeläinen on jubilado, vaikka sillä ei kai ole mitään tekemistä vuosijuhlan (jubileum) kanssa.


7.10.2018  Ketä yllättyi?

Ilkka Kanerva on Tuomo Yli-Huttulan kirjassa tehnyt ”paljastuksen”. Presidentti Koivisto oli kutsunut hänet kotiinsa, kun Tukiais-case riehui kuumimmillaan. Manu oli neuvonut Kanervaa olemaan jättämättä ulkoministerin paikkaansa, koska pääministeri Kataisella ei ollut riittävästi natsoja hänen erottamisekseen.

Olin yllättänyt tiedosta. Samoin kun siitä, että Tarja Halonen oli tukenut Kanervaa ja hänen tyttäriään ulkoministeri Kanervan ollessa Tukiaisen nostaman kepin nokassa. En paheksu, olen vain yllättynyt, koska olen niin ulkokehällä.
Yhtään yllättynyt en sen sijaan ole siitä, että tasavallan presidentti Niinistö on vetänyt herneet syvälle kumpaankin sieraimeensa Nurmen ja Mörttisen kirjasta Mäntyniemen herra. Näin siksi, että olen lukenut kirjan, joka ei suinkaan tukenut Niinistön siloteltua kuvaa. Sitähän istuva presidentti olisi tietenkin halunnut.
Koska 62 prosenttia äänestäjistä tuki hänen valintaansa toiselle kierrokselle, hän ei pysty nyt ymmärtämään, että jotkut suhtautuvat hänen (entisiin) tekemisiinsä erittäin kriittisesti. Niinistö näyttää sietävän kritiikkiä yhtä hyvin kuin Urkki aikoinaan. Tämä ei ollut kevennys.

Kun Mäntyniemen herra ilmestyi, Niinistö reagoi välittömästi ja yritti ampua alas siinä ollutta kritiikkiä, mihin hänellä tietenkin oli täysi oikeus. Seuraavaksi hän tuli julkisuuteen kalarunolla. Sillä Niinistön tarkoituksena oli ilmeisesti saattaa Nurmi ja Mörttinen naurunalaisiksi, koska he muka olivat tehneet kärpäsistä härkäsiä tai nyhjänneet tyhjästä. Jos olisin ilkeä, väittäisin Jenni Haukion tulleen presidentin avuksi runon valinnassa. Haukion (lue: hauki on) kala on kaikille tuttu juttu jo lapsuudesta. En kuitenkaan ole ilkeä.

Kun uutisointiin, että tasavallan presidentti osallistuu Turun kirjamessuilla* paneeliin, jossa keskustellaan hänestä kertovista kirjoista, olin hämmästynyt. En nimittäin halunnut uskoa todeksi sitä, että Niinistö ei ollut kutsunut paneeliin eniten kohua aiheuttaneen Mäntyniemen herran kirjoittajia.
Joku oli sitten opastanut presidenttiä: Älä tee tuota mokaa! Paljon parempi itsesi kannalta on, että kutsut heidät paneeliin ja mollaat heidät kansansuosion antamalla auktoriteetillasi sekä ylimielisyydelläsi. Voit varmaan jossakin vaiheessa myös uhriutua. Näillä eväillä aplodit eivät ole kortilla.

En ollut messuilla, mutta Niinistö oli ottanut vaarin saamistaan neuvoista. Hän kutsui paikalle kaikki kolme hänestä kirjoittanutta miestä, ja raivosi kahdelle heistä. Nurmelle hän ehdotti uran vaihtoa, josta sai kuulemma valtaisat suosionosoitukset.
Kun Tuomo Yli-Huttula oli pyytänyt Niinistöä kertomaan hänen kirjassaan olleista virheistä, Niinistö kuittasi ylimielisesti, että meille on ymmärtääkseni varattuna vain 40 minuuttia aikaa. Parhainta putinismia suomalaisittain Ja kyllä hän uhriutuikin lausumalla: ”Tuntuu kuin olisin elävältä nyljetty.”

*Jenni Haukio on palaamassa Turun Kirjamessujen johtoon. Haukio aloittaa virallisesti työnsä ohjelmajohtajana vuoden 2019 alusta, mutta on käytännön työssä mukana jo nyt.
_______________________
P.S.  Ketä otsikon virhe ärsyttää? Pyrin kuiten välttämään yhdys sana virheet?


6.10.2018 Parempia aikoja odotellessa

Sataa, saatanan hallitus. Tuo entiseltä kollegalta kuulemani lausahdus on huvittanut minua vuosikymmeniä. Olen kuitenkin luopunut sen käyttämisestä Sipilän hallituksen aikana. Syy on hyvin yksinkertainen eli simppeli: opposition kritiikkiin on olemassa painavat syyt. Tyhjää puuta ei haukuta.

Vuoteen 2015 asti politiikasta työkseen kirjoittavat olivat sitä mieltä, että Suomessa ei hallituksen kokoonpanolla ole suurta merkitystä. Sama ralli jatkuu, vaikka puolueet ja ministerit vaihtuvatkin.
Sipilän poppoo on osoittanut, että värillä todella on väliä. Tätä faktaa porvarikirjoittajat harvoin - jos silloinkaan - jakavat mutta eivät enää innolla jankuta hallitusten samankaltaisuudestakaan.

Mikä sitten on muuttunut? Sipilä ja kumppanit ovat romahduttaneet suomalaisen konsensushengen, joka syntyi ärhäkkään 1960-luvun jälkeen, kun nuoret radikaalit alkoivat tulla keski-ikään ja päästä vallan kamareihin. Raha ei tee onnelliseksi mutta rauhoittaa. Ei valtakaan tee onnelliseksi, mutta se antaa tyydytystä ja tasii miestä, kenties naistakin.

Sipilän hallituksen tavoitteena on ollut palkansaajien ja heitä edustavan ammattiyhdistysliikkeen kurittaminen. Kiky-ssopimus syntyi, mutta mitä pääministeri lupasi sen synnyttyä keskusjärjestöille, on kiistanalainen totuus. Ay-järjestöjohtajien sanat ovat pääministerin sanaa vastaan. Onko meillä liuta valehtelevia ay-johtajia ja totta puhuva pääministeri vai päinvastoin. Kahta totuutta ei voi olla olemassa.
En ymmärä sitäkään logiikkaa, että työttömyys alenisi, jos irtisanomista helpotettaisiin. Jos työnantaja haluaa henkilökohtaisen syyn perusteella heittää jonkun pihalle ja ottaa kivemman tilalle, eikö lopputulos silloin ole -1+1=0?

Keskustaoikeisto, johon nykyään täytyy lukea myös Osmo Soininvaara, on sitä mieltä, että irtisanomissuojaa on purettava. Lusmuista on päästävä eroon. Suomen yrittäjät, jota hallitus kuuntelee samalla kun lyttää muut etujärjestöt, on sitä mieltä, että työsopimuslakia pitäisi muuttaa: Irtisanomiseen johtavan henkilökohtaisen syyn ei tarvitsisi olla erityisen painava.
HS:n yleisönosastossa oli kirjoitus, jonka laatija ihmetteli, miksi ”Suomessa on kummallinen näkemys työntekijöistä. Työntekijä on työnantajalle ensi sijassa riski. Toiseksi työntekijä on kustannus. Työntekijöitä pitää hallita, ja siksi meillä on henkilöstöhallinto. Muualla maailmassa työntekijät ovat yrityksen voimavara – human resource. Heidän varassaan on yhtiön tuotteiden ja ­yhtiön arvon nostaminen.”

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen kommentoi tänään kepun alhaisia galluplukemia sanomalla, että keskustan tulisi päästä irti kuvasta kokoomuksen apupuolueena. Eikö silloin ole myöhäistä ponnistaa, kun kakat jo ovat housuissa?
_______________________________
P.S. Jos hallituspohja ei vaihdu vaalien tuloksena keväällä, niin silloin meidät kyllä piru nokkii. I väntan på bättre tider.


2.10.2018 Vaihteeks uutissi Salost

Eilen pidettiin valtuustonkokous. Vaikka olen arvioni mukaan yli 3 000 kilometrin päässä Salon torilta, tietoja kokouksesta sain yhtä nopeasti kuin Venemestarinkadun kotiinkin. Muy bien.

Lisätalousarviosta ei kuulemma käytetty yhtään puheenvuoroa. Ilmeisesti kaikki panokset oli ladattu ehkäisyyn. Muutamasta fb-kommentista päätellen keskustelu siitä oli aivan eduskuntadebatin tasoa: (Nuorten) ihmisten askartelut sänkykamarissa tai auton takapenkillä kiinnostivat enemmän kuin esimerkiksi julkisuudesta piilossa olevat Salon kaupungin omistamat pörssiosakkeet.

Valtuutetut olivat SSS:n mukaan käyneet asiantuntevaa keskustelua siitä, missä iässä nuoret naiset alkavat itse osata huolehtia ehkäisystään. Meneekö raja 20 vai 25 ikävuoden kohdalla? Jos olisin ollut mukana keskustelussa, minua olisi suuresti houkuttanut kertoa tosijuttu 1970-luvulta. Silloin Apu-lehden lukijoiden visaisiin terveyttä koskeviin kysymyksiin vastaili lääkäri Klaus W Karlsson.
Kerran nimimerkki opiskelijatyttö kysyi, olenko raskaana, kun meni kolme senttiä sisään. Lääkäri Karlsson vastasi kysymällä, onko teillä aina mittanauha mukananne. Olisin puheenvuorollani eilen selvästi ajautunut enemmistön kelkkaan. Aktiiviaikoinani paikkani olikin lähes aina vähemmistössä.

Viikonloppuna puolestaan palstatilaa sai uutinen Salon tarkastuslautakunnan ja johtavien viranhaltijoiden kädenvääntö oppimisympäristöselvityksen pimittämisestä tarkastuslautakunnalta. Viranhaltijat hävisivät kaikin tuomariäänin. Kuntaliiton erityisasiantuntija nimittäin vastasi yksiselitteisesti Salkkarille, että tarkastuslautakunta itse päättää, mitä tietoja se milloinkin ja keneltäkin haluaa. Ne on sille annettava, salassa pidettävätkin. Piste.

Kuntaliiton asiantuntija saattoi outoon valoon lasten ja nuorten palveluiden johtaja Pia Setälän sekä kaupunginjohtaja Lauri Innan. Lauantaisessa lehtijutussa Inna ei ymmärtänyt, miksi viranhaltijamenetttely olisi ollut ristiriidassa tarkastuslautakunnan tiedonsaannin kanssa. Setälä puolestaan oli sitä mieltä, että ”työtyhmän selvityksen sisältö tulee esitellä asianmukaisessa järjestyksessä”. Molemmat olivat antaneet lausuntonsa aivan ilmeisesti autuaan tietämättöminä siitä, mikä kuntaliiton kanta on. Noloa heidän kannaltaan.

Pari kysymystä nousee pintaan. Ensimmäinen koskee Lauri Innaa. Eikö hän kaupunginjohtajana ollut ja ole tietoinen tarkastuslautakunnan erityisasemasta ja siitä johtuvista oikeuksista, vai eikö hän välitä siitä?Toinen kysymys koskee Pia Setälän lausuntoja. Miksi hän ei lauantain haastattelussa kertonut toimineensa pelkästään esimiehensä määräysten mukaisesti? Sunnuntaiseen lehteen hän oli kuitenkin halunnut ja myös saanut tätä mieltä-palstalle oman selityksen toiminnastaan: hänen lähin esimiehensä apulaiskaupunginjohtaja Jari Niemelä oli kieltänyt häntä menemästä esittelemään selvitystä tarkastuslautakunnalle. Niemelä on koulutukseltaan juristi, mikä taas saa hänen väitetyn kieltämisensä kuulostamaan oudolta.
Kolmas koskee sitä, miten ja missä tämä sekoilu selvitetään. Tehdäänkö Soini mallin mukaisesti: harjataan vimmatusti jossain Kaneliomenan yläpuolella olevissa tiloissa?

Kaupungin turuilla ja toreilla huhutaan ja arvellaan laajasti, että jäljet loppujen lopuksi johtavat sylttytehtaalle eli valtuuston puheenjohtajaan. Onko hän harrastanut ns. poliittista ohjausta? Varon ottamasta kantaa.
___________________________________
P.S. Salon kaupungin arvot ovat jalkakäytävän laatoissa. Ne on tallottu aika monesti.

Uutiset Salo.fi

Muurlan alueen vedessä saattaa ilmetä haju- ja makuhaittaa

Lue lisää »

Kaupunginjohtajan esitys vuoden 2019 talousarvioksi

Lue lisää »

Uutiset Demokraatti.fi

Trump haluaa tavata Putinin Pariisissa 11. marraskuuta

Presidentti Donald Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantajan John Boltonin mukaan Trump haluaa tavata Venäjän presidentin Vladimir Putinin Pariisissa...

Lue lisää »

Kansanedustaja keksi tekoälylle toisen nimen – ”muistuttaa, mitä varten digitalisaatio on olemassa”

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) korosti tekoälyn määrittämisen tärkeyttä, kun eduskunta kävi lähetekeskustelua valtioneuvoston...

Lue lisää »